4. Delfoi-paneeli

Toni Stubin, Jukka Tikkanen ja Hannu Linturi

Sokrates pyrki osoittamaan, että vaikka ihmiset esiintyvät asiantuntijoina, jotka tietävät kaikenlaista, ja suostuttelevat toisia hyväksymään kantansa, heidän väitteensä ovat huonosti perusteltuja, koska ne ovat ristiriidassa heidän muiden uskomustensa kanssa ja siten järjettömiä hyväksyä. Sokrates julistautui sofistien ja puhetaidonopettajien vastustajaksi. Hän syytti näitä siitä, että he kiinnittävät huomion pelkästään toisten voittamiseen puolelleen, vaikka olennaista on se, ovatko ne asiat tosia, joita vakuuttelu koskee.” (Sihvola 1997)

Delfoi on leimallisesti asiantuntijamenetelmä. Sen paneeliksi nimettyyn raatiin valitaan tarkasteltavaa ilmiötä eri suunnilta hallitsevia eksperttejä. Heidät saatetaan vuorovaikutukseen sekä tutkittavan aiheen teemojen että toistensa kanssa tavalla, jossa korostuvat asiaperustelut vastaajien aseman sijasta. Koska paneelit ovat anonyymejä, keskustelussa ja mielipiteiden esittämisessä ei tarvitse ajatella muuta kuin itse asiaa. Tittelit, asemat ja muut voimasuhteet menettävät merkityksensä ja antavat mahdollisuuden keskittyä tulevaisuuskysymyksiin avoimin mielin.

Delfoi-menetelmä pohjautuu ajatukseen, että strukturoidun ryhmän arviot tulevista kehityskuluista ovat täsmällisemmät kuin strukturoimattoman ryhmän. Oletus on, että valittu asiantuntijajoukko eli paneeli tietää erikoisalansa tulevaisuudesta enemmän kuin kadunmiehet, ja että se on myös valmis esittämään kyselyssä parhaan tietonsa. Asiantuntija on tiivistetysti määriteltynä henkilö, joka pystyy tekemään parempia arvioita ja ennusteita kuin ei-asiantuntija. Asiantuntijat kannattaa valita siten, että yhdessä he edustavat monipuolisesti tutkittavan aihepiirin parissa eri tavoin työskenteleviä.

Kuusen (1999) mukaan Delfoi-kelpoisen ekspertin tulee:

  1. olla oman tiedonalansa kärjessä
  2. olla kiinnostunut eri tiedonaloista
  3. pystyä näkemään yhteyksiä kansallisen ja kansainvälisen, nykyisen ja tulevan kehityksen välillä
  4. kyetä tarkastelemaan ongelmia myös epätavanomaisesta näkökulmasta
  5. olla kiinnostunut tekemään jotain uutta.

Tämä kuvaus heijastaa modernia käsitystä asiantuntijuudesta, ja sitä voidaan pitää myös koko paneelin ominaisuuksien kuvauksena.

Moniäänisyyden takaamiseksi paneeliin on hyvä valita myös asiantuntijoita tutkittavaa alaa sivuavilta aloilta. Asiantuntemus voi olla ansa, jos se toimii “menneen tiedon” kierrättäjänä. Silloin paneelin tuottamat ajatukset tulevaisuudesta peilautuvat liian selvästi nykytilanteeseen ja status quon säilymiseen, kun tulevaisuuteen suuntautuvan tutkimuksen olisi syytä pyrkiä tuomaan esiin erilaisia ja yllättäviäkin mielipiteitä. Mutta useimmiten alansa parhaat tietäjät ja taitajat ovat kuitenkin ymmärryksensä takia toisia edellä myös tulevaisuuteen tunkeutumisessa.

Delfoi-tutkimuksen menestykselle oikein koottu asiantuntijapaneeli on ensiarvoisen tärkeää. Paneelin kokoonpanon suunnitteluun on siksi syytä käyttää sekä aikaa että vaivaa. Paneelin koostamisen kirkkaana päämääränä on saada aikaan kokoonpano, jossa on monipuolisesti tutkittavaan aihealueeseen liittyvää asiantuntemusta sekä panelisteja, jotka sekä osaavat että uskaltavat kertoa mielipiteensä.

Hyvän panelistin ominaisuuksiin kuuluvat:

  • Kyky keskustella, vuorovaikuttaa ja olla avoin vaihtoehtoisille näkemyksille
  • Ennakointitaito, mielikuvitus ja luovuus
  • Kyky nähdä malleja siellä, missä muut näkevät satunnaisia elementtejä
  • Valmius tarttua Delfoin tarjoamiin yllättäviin tulevaisuusmahdollisuuksiin.

Hines, Gary, Daheim ja Van Der Laan (2017) ovat tunnistaneet kaikkiaan kuusi ennakointikompetenssia. Näihin sisältyvät kyky nähdä merkkejä muutoksista ja mahdollisista tulevaisuuksista, sekä kyky nähdä nykytrendeihin pohjautuvia todennäköisiä ja toisaalta niitä haastavia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Nämä kaikki ovat ominaisuuksia, joita hyvään panelistiin voi liittää.

Kuinka monta asiantuntijaa paneeliin kannattaa rekrytoida? Paneelikoot voivat Delfoissa vaihdella pienestä asiantuntijajoukosta tuhansiin vastaajiin. Yleensä Delfoi-tutkimukseen osallistuu noin 20-100 asiantuntijapanelistia (Kuusi 2000). Kun tutkimuksen painopiste on argumentaatiossa ja laadullisessa aineistossa, on panelistien määrä pienempi. Laadullista aineistoja painottavia Delfoi-tutkimuksia on tehty menestyksekkäästi alle kahdellakymmenelläkin panelistilla.

Teknologian ennustetutkimuksissa on suosittu suuria asiantuntijajoukkoja ja yhteiskunnallisissa kiistakysymyksissä pieniä ryhmiä. On selvää, että suurissa joukoissa ei ole tilaa vuoropuhelulle, vaan silloin keskeistä on kerätä ison paneelin äänestystulos ja toki myös perusteluja eri kannoille. Pienessä ryhmässä on aivan erilaiset mahdollisuuden keskittyä Delfoi-prosessin myötä myös siihen, että osallistujat tutustuvat myös muiden panelistien ajatuksiin ja rakentavat siltä pohjalta dialogeja keskenään. Parhaimmillaan asiantuntijaryhmä saattaa kehittyä oppivaksi yhteisöksi, jossa kannat ja perustelut elävät vuorovaikutuksen myötä. Tässä Delfoi-blogisarjassa painotetaan keskustelevan asiantuntijaryhmän kommunikatiivista ja oppivaa Delfoi-tekniikkaa, jota usein nimitetään Osmo Kuusen termein argumentatiiviseksi Delfoiksi.

Delfoi-prosessin kautta kertyy eksistentiaalista tarinatietoa esimerkiksi skenaarioiden muodossa. Kaksi muuta Bahtinin käyttämää termiä ”moniäänisyys” ja ”dialogisuus” ovat myös asiantuntijuuden kannalta mielenkiintoisia. Ne liittävät staattisiin osaamisiin tiedontuottamisen prosessikykyjä. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa äänten, puhujien ja mielipiteiden erilaisuutta ja itsenäisyyttä suhteessa toisiinsa. Joukkojen viisaudessa samalla asialla ovat termit diversiteetti (diversity) ja itsenäisyys (independence). (Surowiecki 2004)

Jazz-metaforaa käyttäen ideaalipaneelissa kullakin jäsenellä on kyky soittaa solistisesti. Soittajien määräkään ei voi olla silloin kovin suuri. Nautittavaa yhteissoittoa syntyy, kun solisti osaa myös vetäytyä taustalle tukemaan toisten instrumenttien soittajia. Dialogisuuden ytimessä on kyky aktiivisesti ja toista inspiroiden kuunnella. Tällaiseen yhtyesoittoon Delfoi-tutkimuksissa on päästy valitettavan harvoin.

Oppivana yhteisönä Delfoi-paneelin aikaansaannokset ja luovuus riippuvat muustakin kuin kyvystä tietää paljon ja syvältä. Tosiasiatiedon rinnalle paneeli tarvitsee systeemitietoa (Bahtinin tarinatieto), joka edellyttää generalistista asiantuntemusta. Dialogi- ja kommunikaatiokykyjen merkitys kasvaa, kun mahdollisuudet panelistien suoraan vuorovaikutukseen lisääntyvät. Tähän kuuluu myös kyky “ärsyttää” muita ja provosoida panelisteja keskustelemaan sekä perustelemaan mielipiteitään.

Verkostojen ja joukkojen viisauden opit luovat painetta purkaa kollegiaalisia asiantuntijainstituutioita, jotka yhdenmukaistavat jäsentensä käyttäytymistä. Ivan Illich (1973) varoitteli sellaisesta yhteiskunnan yli-institutionaalistumisesta jo pari sukupolvea sitten. Delfoin anonymiteetti helpottaa osaltaan sitä, että luovissa prosesseissa tärkeä intuitiivinen tieto on mahdollista saada mukaan.

Moniaineksinen paneeli omaa hyvät edellytykset tarkasteltavan ilmiön ongelmanratkaisuihin varsinkin, jos Delfoi-kierrokset tuottavat riittävästi vaihtoehtoja, vaihtoehtojen perusteluja ja ratkaisumalleja. Joukkojen viisauden desentralisaatio-ajatusta (Surowiecki 2004) soveltaen paneeleihin on hyvä varata paikat kaikille asiantuntijalajeille: eksperteille, spesialisteille, generalisteille ja maallikoille.

Paneelin rakentaminen

Linstone & Turoffin tunnetun määritelmän mukaan: ”Delfoi-tekniikkaa voidaan luonnehtia ryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena käsittelemään mutkikasta ongelmaa”. Tätä yksilöiden muodostamaa oppimiskykyistä ryhmää ei valita sattumalta, vaan kaksikriteerisen valintaprosessin kautta.

Delfoi-menetelmässä on oleellista rekrytoida paneeli niin, että se peittää tutkittavan ilmiön ja sen tulevaisuuden kannalta olennaiset asiantuntijuudet (tieto eli kognitiiviset kyvyt) ja asianosaisuudet (intressit eli sosiaaliset kyvyt), jotta teesien ja teemojen argumentointi on monipuolista ja kattavaa.

Blogisarjan edellisessä osassa [LINKKI] käsiteltiin Delfoi-menetelmän tunnuspiirteitä ja myös asiantuntijoiden roolia. Paneelia valittaessa pyritään saamaan kokoon mahdollisimman hyvin tutkittavaa asiaa tunteva asiantuntijajoukko. Tämän lisäksi paneelissa on usein hyvä olla myös ihmisiä, jotka tarkastelevat kokonaiskuvaa eli näkevät metsän puilta.

Panelisteja valittaessa voidaan myös ajatella jaottelua ns. sisä- ja ulkopaneeliin. Sisäpaneeliin kuuluvat kiinteästi tutkittavaan tulevaisuuteen liittyvät asiantuntijat, kun taas ulkopaneelissa on esimerkiksi sidosryhmien edustajia. Monen kierroksen Delfoi voidaan myös rakentaa niin, että ensimmäisen kierros käydään sisäpaneelin voimin, ja ulkopaneeli tulee mukaan seuraavilla kierroksilla. Ensimmäiseltä kierrokselta saadaan näin materiaalia ulkopaneelin käsittelyyn, joka tuo niihin uusia näkökulmia ja saattaa haastaa mielenkiintoisella tavalla asiantuntijoiden mielipiteet.

Esimerkiksi Oppimisen tulevaisuusbarometrissa sisäpaneeliin kutsuttiin oppimisen, opetuksen ja kasvatuksen kanssa eri tavoin tekemisissä olevia asiantuntijoita, kun taas ulkopaneeliin haettiin henkilöitä yhteiskunnan eri lohkoilta ja asemista niin, että oppimiseen, opetukseen ja kouluun kohdistuvat intressit ja tiedot tulivat monipuolisesti huomioiduksi. (Linturi & Rubin 2011).

Tärkeä vaihe Delfoi-paneelin muodostamisessa on asiantuntijuusmatriisin rakentaminen mukaan kutsuttavien panelistien eri intressien ja kompetenssin mukaan. Siinä kukin panelisti asetetaan kaksiulotteisessa taulukossa kohtaan, jossa hänen asiantuntemuksensa (kompetenssi) ja taustaryhmänsä (intressi) kohtaavat. Matriisi on välttämätön apuväline sen varmistamiseksi, että paneelin koostumus on monipuolinen ja erilaiset näkökulmat tulevat mahdollisimman tarkasti huomioiduksi. Jos asiantuntijat tuntuvat kasaantuvan matriisin jompaankumpaan reunaan tai siihen jää useita tyhjiä kohtia, joko paneelin kokoonpanoa tai valittuja intressi-kompetenssi-yhdistelmiä on syytä miettiä uudelleen. Täydellinen tasapaino ei kuitenkaan ole ehdoton edellytys, vaan joissain tapauksissa tutkimuksessa saatetaan haluta painottaa enemmän jotain tiettyä osa-aluetta. Panelistimatriisiin voi jäädä myös tyhjiä soluja. Joskus tämä on “looginen välttämättömyys”. Tällöinkin asiantuntijuusmatriisi antaa näkymän siihen, onko paneeli koottu hyvin.

Esimerkki asiantuntijuusmatriisista.

Matriisin rakentamiseen ja panelistien valintaan käytetty aika maksaa itsensä takaisin tutkimuksen aikana. Hyvin suunniteltu paneelikokoonpano tuottaa paljon todennäköisemmin kiinnostavampaa materiaalia ja elävämpää argumentaatiota skenaarioiden ja tulevaisuuskuvien pohjaksi, sekä lisää tutkimuksen relevanssia. Tulevassa Delfoi-analyysia käsittelevässä blogikirjoituksessa paneelin kokoonpanoa tarkastellaan tarkemmin myös tutkimuksen luotettavuuden näkökulmasta. 

Panelistien rekrytointi

Panelistien rekrytointi on tehokkainta, kun kontaktointi on henkilökohtaista. Kriteerit täyttäviin panelisteihin voi olla yhteydessä puhelimitse, sähköpostitse tai erilaisten sosiaalisen median alustojen kautta. Potentiaalinen panelisti haluaa yleensä tietää, miksi juuri hänen asiantuntijuuttaan tutkimuksessa tarvitaan. Osallisuus tunnustetussa asiantuntijapaneelissa, mahdollisuus argumentoida ja keskustella sekä tutkimusaiheen henkilökohtainen merkitys ovat tyypillisesti osallistumiseen motivoija tekijöitä, jotka rekrytoitaessa on hyvä huomioida. Hyvä on korostaa myös juuri rekrytoitavan panelistin asiantuntijuutta. Myös lupaus siitä, että tutkimuksen tulokset, raportti tai julkaisu toimitetaan tutkimuksen päätytyttyä panelistille, voi vaikuttaa osallistumiseen.

Kun mietitään paneelia yhteisönä, jonka tarkoitus on tuottaa punnittuja tulevaisuusajatuksia, on tärkeää, että panelistit kokevat osallistumisen itselleen hyödylliseksi. Asiantuntijapaneelin osallistujamäärää tärkeämpää on, että panelistit ovat sitoutuneet tehtäväänsä ja pystyvät keskustelemaan tutkittavasta aiheesta ajatuksia herättävästi. 

Etukäteishaastattelu on erinomainen keino ottaa panelistit mukaan jo suunnitteluvaiheessa. Se lisää heidän mielenkiintoaan ja tekee aiheesta heille läheisemmän. Haastattelujen avulla saadaan myös näkemyksiä varsinaisen Delfoi-tutkimuksen tulevaisuusväitteisiin, ja ne voivat joissakin tapauksissa muodostaa jo Delfoin ensimmäisen kierroksen. Tämä on suositeltavin tapa panelistien rekrytointiin ja sitouttamiseen. Jos panelisteja ei pystytä haastattelemaan etukäteen, heidän houkuttelemisessaan kannattaa käyttää henkilökohtaisia kutsuja, joissa tuodaan esille paneelin tarkoitus, merkitys ja hyödyt osallistujalle. Asiantuntijoiden aika on rajallista, ja osallistuminen on motivoivampaa silloin, kun päämäärä ja hyödyt ovat kirkkaat. Etenkin argumentatiivisessa Delfoissa ja Policy Delphi -kyselyissä, joissa ei lähtökohtaisesti pyritä konsensukseen, paneelin onnistumiseksi on lähes välttämätöntä, että osallistumisesta, sisällöistä ja tavoitteista on sovittu erikseen jokaisen panelistin kanssa. Muuten ei voida odottaa saatavan sitoutunutta ja keskustelevaa paneelia.

Sitoutuneen, monipuolisen ja asiantuntevan panelistijoukon valinnalla saadaan rakennettua hyvät perustukset Delfoi-tutkimuksen onnistumiselle. Tämä on kuitenkin vasta alkuvaihe tutkimuksessa. Blogisarjan seuraavissa kirjoituksissa käsitellään Delfoi-managerin roolia ja tehtäviä kyselyn aikana sekä paneelin tuottamien tulosten käsittelyä ja analysointia. 

Kirjallisuutta

  1. Airaksinen Tiina, Halinen Irmeli, Linturi Hannu (2016) Futuribles of Learning 2030  – Delphi supports the reform of the core curricula in Finland. European Journal of Futures Research. Special topic: Education 2030 and beyond. Internet https://link.springer.com/article/10.1007/s40309-016-0096-y
  2. Bell, Wendell (1997, 2003) Foundations of futures studies, Vol I-II, New Brunswick: Transaction Books.
  3. The Delphi Technique: Past, present and future prospects. Technological Forecasting and Social Change, Volume 78, Issue 9, Pages 1487-1720 (November 2011)
  4. Dimitrow, Maarit (2016) Development and Validation of a Drug-Related Problem Risk Assessment Tool for Use by Practical Nurses Working with Community-Dwelling Aged. Helsingin yliopisto, farmasian tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/167914
  5. Gordon, T.J. (2008) The Real-Time Delphi Method. The Millennium Project. Futures Research Methodology – V3.0. Verkossa http://www.millennium-project.org/FRMv3_0/05-Real-Time_Delphi.pdf .
  6. Hines, Gary, Daheim & Van Der Laan (2017). Building Foresight Capacity: Toward a Foresight Competency Model. World Futures Review, ss. 1–19. Verkossa https://www.jaygary.com/2017.Hines.Gary.building.foresight.capacity.WFR.pdf
  7. Kauppi, Antti (2020) Uudistavan oppimisen lähtökohtia (video). Verkossa https://youtu.be/ErtiB1ow5tc .
  8. Kauppi, Antti ja Linturi, Hannu (2018) Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta. Verkossa https://metodix.fi/2018/11/30/kansalaisfoorumin-viisi-tulevaisuutta/ .
  9. Korhonen-Yrjänheikki, Kati (2011) Future of the Finnish Engineering Education – A Collaborative Stakeholder Approach. ISBN 978-852-5633-48-1. TEK. Miktor. Helsinki. Verkossa  http://www.tek.fi/ci/pdf/julkaisut/KKY_dissertation_web.pdf.
  10. Kuusi, Osmo (2000) Delfoi-metodi. Verkossa https://metodix.fi/2014/05/19/kuusi-delfoi-metodi/ .
  11. Kuusi, Osmo (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. Epistemic and Methodological Considerations Concerning Delphi Studies. Interneissä http://bit.ly/3ayzN4e 
  12. Kuusi, Osmo (2012). Delfoi-metodi Suomessa ja maailmalla. Verkossa https://www.slideshare.net/otavanopisto/delfoimetodi-suomessa-ja-maailmalla-osmo-kuusi
  13. Laakso, Kimmo (2011) Matkaviestinnän sääntely ja sen vaikutukset Suomessa 1985–2015 . Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu 965. ISBN 978-952-15-2570-4. ISBN 978-15-2597-1. Tampereen yliopistopaino Oy. 2011. Verkossa http://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/20535.
  14. Linturi, Hannu & Rubin, Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisu 1/2011.
  15. Linturi, Hannu, Rubin, Anita, Airaksinen, Tiina (2012) Lukion tulevaisuus 2030 – Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. 978-952-6605-00-5 (pdf), ISSN-L 2242-1297, ISSN 2242-1297.
  16. Linturi, Hannu, Linturi, Jenni ja Rubin Anita (2013) eDelphi – metodievoluutiota verkossa. Metodix https://metodix.fi/2014/11/26/edelfoi-metodievoluutiota-verkossa/ .
  17. Linturi, Hannu, Rubin Anita (2014) Metodi, metafora ja tulevaisuuskartta. Futura 2/2014.
  18. Linturi, Hannu (2007) Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007.
  19. Linturi, Hannu (2017) OPH:n Oppimisen tulevaisuus 2030-barometri. Verkossa https://metodix.fi/2017/01/11/oppimisen-tulevaisuus-2030-blogi-2017/ (https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/) .
  20. Linturi, Hannu (2020) Delfoin monet tarkoitukset. Metodix  https://metodix.fi/2020/03/08/delfoin-tarkoitukset/ 
  21. Linturi, Hannu (2020) Delfoi-prosessin vaiheet. Metodix 
  22. Linturi, Hannu (2020) Delfoi-pedagogia. Verkossa https://metodix.fi/2019/11/15/delfoi-pedagogia/.
  23. Linturi, Hannu (2020) Ilmastot@komo: viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Verkossa https://metodix.fi/2019/12/01/ilmastotakomo/ .Rand (2020) Delphi Method https://www.rand.org/topics/delphi-method.html 
  24. Myllylä, Yrjö (2007) Logistic and Social Future of the Murmansk Region until 2020. Joensuun yliopisto, Yhteiskunta- ja aluetieteiden laitos. Joensuu. Verkossa http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/myllyla_murmanskin/myllyla.pdf.
  25. Paaso, Aila (2010) Osaava ammatillinen opettaja 2020. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta. Rovaniemi: Lapin yliopisto 2010, Acta Universitatis Lapponiensis 174. ISBN 978-952-484-348-5. ISSN 0788-7604.
  26. Rubin, Anita (2007) Pehmeä systeemimetodologia. Verkossa https://metodix.fi/2014/05/19/rubin-pehmea-systeemimetodologia/ .
  27. Soini-Salomaa, Kristiina (2013) Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuudenkuvia. HY. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41734 
  28. Sunell, Otto (2016) Turvallisuuskulttuuri julkisen hallinnon organisaatiossa vuoteen 2025 tultaessa: Nykytilan kartoitus ja neljä skenaariota. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere.  Verkossa https://tutcris.tut.fi/portal/en/publications/turvallisuuskulttuuri-julkisen-hallinnon-organisaatiossa-vuoteen-2025-tultaessa(d16cf10d-2d88-4bcb-8dad-62349f74bf36).html .
  29. Tapio, Petri (2002) The limits to traffic volume growth : The content and procedure of administrative futures studies on Finnish transport CO2 policy. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/22446 .
  30. Tapio, P. (2002) Disaggregative policy Delphi Using cluster analysis as a tool for systematic scenario formation. Technological Forecasting and Social Change.
  31. Turoff, Murray (2002) The Delphi Method, Techniques and Applications. Verkossa  https://web.njit.edu/~turoff/pubs/delphibook/delphibook.pdf .
  32. Valtonen, Vesa (2010) Turvallisuustoimijoiden yhteistyö. Maanpuolustuskorkeakoulu, taktiikan laitos. Julkaisusarja 1, Helsinki. Verkossa http://www.doria.fi/handle/10024/74154 .


Kategoriat:artikkeli, blogi, Julkaisut, Tie

Avainsanat:, , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: