Iiris Aaltio: Case-tutkimus metodisena lähestymistapana

 fi_image

Case-tutkimuksen eli tapaustutkimuksen perinne on osa kvalitatiivista tutkimusperinnettä ja se muodostaa erityisen tutkimusstrategian ja lähestymistavan. Tapaustutkimus on paljon käytetty menetelmä liiketaloustieteen piirissä tutkittaessa yrityksiä ja organisaatiokäyttäytymistä. Tutkittavat tapaukset ovat ainutkertaisia, ja niitä tutkitaan omassa erityisessä ympäristössään. Toimintamallia voidaan pitää idiografisena. Tapausaineistot voivat olla pitkittäisaineistoja tai poikkileikkausaineistoja. Tärkeää on tutkimusasetelman kytkeytyminen aikasempaan teoriapohjaan, joka muodostaa perustan jolta analyysit ja tulkinnat tehdään johtopäätelmissä. Tutkija ja tutkimuskohde ovat case-tutkimuksessa läheisessä vuorovaikutuksessa keskenään, ja luottamuksen säilyttäminen on osa tutkimusprosessia. Tuloksissa pyritään ymmärtämään ja tulkitsemaan syvällisesti yksittäisiä tapauksia niiden erityisessä kontekstissa, haetaan tietoa dynamiikasta ja prosesseista. Case-tutkimus voi myös tuottaa hypoteeseja ja tutkimusideoita jatkotutkimuksia varten.

 Johdanto: Tutkimusotteena Case-tutkimus

fi_image

Case-tutkimusta käytetään tieteellisen tiedon hankinnan apuna eri tieteenaloilla, kliinisessä psykologiassa tieteellisiin ja terapeuttisiin tarkoituksiin sekä opetuksen välineinä. Kvalitatiivinen tutkimusperinne liitettiin aikaisemmin kiinteästi tapaustutkimukseen, jossa kohteena on yksi yritys tai henkilön vaiheet. Näistä kerätyistä tiedoista muodostuu laadullisia aineistoja joita tulkitaan. Kvalitatiivisia aineistoja voidaan kerätä paitsi teksteinä, myös kuvien tai osallistuvan havainnoinnin avulla. Haastattelut,erityisesti teemahaastattelun metodiikka muodostavat tavallisimman aineiston keruun muodon, jota tapaustutkimus käyttää. Monien metodien käyttö mahdollistaa myös triangulaation, eri aineistoilla saatujen tietojen vertailtavuuden, joka lisää validiteettia (Silverman, 1993, 156). On myös mahdollista, että tapaustutkimuksessa käytetään kvantitatiivisia aineistoja kvalitatiivisten aineistojen ohessa (Eisenhardt, 1989, 545). Tutkimusstrategioiksi erotetaan usein toisistaan (Tesch, 1991,Robson, 1995)kokeellinen eli eksperimentaalinen tutkimus, kvantitatiivinen survey-tutkimus ja kolmantena, heterogeenisempana luokkana kvalitatiivinen kenttätyön tai osallistuvan havainnoinnin moninainen perinne. Case-tutkimuksen eli tapaustutkimuksen perinne on osa kvalitatiivista tutkimusperinnettä ja se muodostaa erityisen tutkimusstrategian.

Tutkimusotteita on luokiteltu myös nomoteettiseen, päätöksentekometodologiseen ja toiminta-analyyttiseen tutkimukseen (Näsi, 1980, 33-36). Jaottelu soveltuu hyvin erityisesti liiketaloustieteellisen tutkimuskentän jäsentämiseen. Nomoteettinen tutkimusote erottaa toisistaan käsitteitä ja todellisuutta. Yrityselämän arki ja tiede erottuvat siinä toisistaan. Käsiteanalyysiä tarvitaan tutkimusotteessa täsmennettäessä tutkimuksen tavoitteita ja rajattaessa tehtävää. Koko tutkimuksen kohdeilmiön rajaaminen tapahtuu käsiteperusteisesti. Käsitteellisestä viitekehyksestä konstruoituvat tutkimuksen hypoteesit ja käytetyt määritelmät. Tehtävänä on selittäminen ja kausaalisten yhteyksien ja lainalaisuuksien paikallistaminen. Päätöksentekometodologisessa tutkimuksessa taas tavoitellaan ongelmanratkaisua ja tutkimuksessa selitetään sekä joissain tapauksissa myös avustetaan päätöksentekoa. Päätöstilanne ja siitä muodostettava käsitteellinen malli ovat lähtökohtina. Käsiteanalyysillä on tässä merkitystä sikäli, että lähtökohtatilanne on formuloitava täsmällisesti. Kansantalouden mikroteoria, päätösteoria ja peliteoria ovat lähtökohtina. Toiminta-analyyttisessä tutkimusotteessa taas käsiteanalyysin rooli on keskeinen koko tutkimusprosessin onnistumiselle. Käsitteisiin liittyvä tieteenfilosofinen perusajatus poikkeaa kuitenkin nomoteettisesta otteesta sikäli, että toimintoanalyyttinen katsanto sisältää tavallaan tarkastelijan, kuten tutkijan tai liikkeenjohtajan, havaitseman todellisuuden ja todellisuuden kuvaamisen yhteenkietoutumisen. Tarkastelijan maailma jäsentyy käsitteiden kautta, käsitteet ovat linssejä, joiden kautta todellisuutta havaitaan, käsitetään ja ymmärretään. Käsitteet ja teoreettinen kehys ovat siten kaikissa tutkimusotteissa tärkeitä, mutta eri tavoin ja painoin.Tarkoituksena on kuvailu ja ilmiön ymmärtäminen ja empiirinen tutkimusaineisto kootaan tavallisesti harvoista kohdeyksiköistä.

Käyttöalueet

fi_image
Laadullisia aineistoja analysoimaan kehitetyt tutkimusmenetelmät ovat nykyään monet, vaikka edelleen tutkimus kohdistuu usein yhteen tai muutamaan yksikköön. Tekstien tulkinnat, johon laajaan tutkimusperinteeseen kuuluvat esimerkiksi diskurssianalyysi, dekonstruktio, semioottiset ja narratiiviset analyysit, tehdään usein yhdestä tai muutamasta tapauksesta. Tutkimuksen kohdeyksikkö, teksti, on näissä määräävämpi tekijä kuin se, että tutkimus kohdistuu useaan tai useisiin tapauksiin. Kvalitatiivisen tutkimusmetodologian käyttö on yleistynyt erityisesti eurooppalaisessa ja suomalaisessa tutkimuskäytännössä eri tieteenaloilla. Esimerkiksi sosiologiassa laadullisten tutkimusmenetelmien käytön tilanne on muuttunut melkeinpä päinvastaiseksi sitten 1960-luvun kvantitatiivispainotteisen analyysiperinteen (Toivonen, 1999, 119-120). Tapaustutkimuksen perinne eroaa survey-tutkimuksesta ja sen yleistettävyyskäsityksestä. Survey-tutkimuksessa käytetään tukena tilastollisia, usein monimuuttujamenetelmiä. Tapaustutkimus on murtanut kvantitatiivisen tutkimusperinteen yleistettävyyskäsitystä ja ollut osaltaan luomassa uusia menetelmiä sosiaalitieteeseen. Jotkut niistä ovat lähtöisin humanistisesta tutkimusperinteestä, kuten kirjallisuustutkimuksesta. Caset ja niiden analyysit muodostavat kuitenkin myös itsenäisen metodologisen ja metodisen lähestymistavan ja aineistonkeräysmallin empiirisessä sosiaalitutkimuksessa.

Kvalitatiivisen tukimuksen monet piirteet (Hirsjärvi, Remes, Sajavaara, 1997, 165) soveltuvat myös case-tutkimukseen. Tutkimusaineisto kootaan luonnollisissa, todellisissa tilanteissa ja tutkimuksen tiedonhankintatapa on kokonaisvaltainen molemmissa tavoissa. Tutkijan omat havainnot ja keskustelut ovat instrumenttina käytetympiä kuin välilliset mittaustavat. Analyysin luonne on induktiivinen, eli tutkijan pyrkimyksenä on paljastaa odottamattomia seikkoja. Teorian ja hypoteesien testaaminen on vähemmän tärkeää kuin aineiston monitahoinen ja yksityiskohtainen tarkastelu. Tutkimuksen kohdejoukko valitaan tarkoituksenmukaisesti, ei satunnaisotannan menetelmää käyttäen, ja tutkittavia tapauksia käsitellään ainutlaatuisina ja tulkitaan aineistoa sen mukaisesti. Tutkimus toteutetaan joustavasti ja suunnitelmia muutetaan case-tutkimuksessa olosuhteiden mukaisesti, ja tutkimussuunnitelma muotoutuu tutkimuksen edetessä.

Tapaustutkimus on paljon käytetty menetelmä liiketaloustieteen piirissä, mutta myös ylipäätään hallintotieteissä ja teknisissä tieteissä, joiden tutkimuskohteena on usein hallinnollisia, itsenäisiä kokonaisuuksia kuten yrityksiä ja muita hallinnollisia organisaatioita. Tutkittavat tapaukset ovat ainutkertaisia, ja esimerkiksi yritys on hallinnollinen, ei luonnollinen entiteetti toisin kuin vaikkapa kyläyhteisö. Liiketaloudellisena toimintayksikkönä yritys muodostaa luontevan taloudellisen ja juridisen kokonaisuuden tapaustutkimuksen kohteeksi, ja sen organisatorisia, liiketoiminnallisia ja liikkeenjohdollisia ominaispiirteitä on mielekästä tutkia yksikön rajojen antamissa puitteissa. Julkishallinnolliset organisaatiot ovat myös tapaustutkimuksen luonteva kohde. Organisaatiokäyttäytyminen, yksilöiden ja ryhmien toiminta organisaatiossa ja sen selittäminen ja ymmärtäminen jossain työyhteisössä onilmiönä niin kompleksinen, että joskus vain tapaustutkimus antaa sille riittävän aineistoperustan (Clegg, Kemp & Legge, 1985). Case-tutkimusta on kuvattu itsenäisenä metodisena ja metodologisena tieteellisenä lähestymistapana 1960-luvulta lähtien (klassiset teokset Glaser & Strauss, 1967, Yin, 1989).

Tapaustutkimuksessa voidaan tutkia paitsi yrityksiä ja organisaatioita, myös yksilöitä. Kliinisessä psykologiassa tapaustutkimuksen menetelmiä on aina käytetty. Psykoterapian kehitelmät perustuvat yksittäisiin tapauskertomuksiin, joissa kehityskulut tulevat kuvatuiksi yksilöllisillä tavoilla.Vaikka tapauksia saattaa olla vaikea verrata keskenään, yhteistä ainesta löytyy esimerkiksi tervehtymisprosesseista. Psykoanalyysin ja psykoterapian perinteessä on kannateltu tapaustutkimuksen menetelmää, tapauskertomusta, tieteellisen diskurssin ytimenä. Psykoanalyyttisessä kirjallisuudessa esim. Spence ja Schafer ovat toimineet toimintatutkimuksen ja narratiivisen, kertomuksia aineistoina käyttävän tutkimusperinteen ylläpitäjinä (psykoanalyysistä ja toimintatutkimuksesta Kiianmaa, 1993, 13-23). Sen sijaan esimerkiksi behavioristinen psykologia ei juuri perusta teoreettista kehitystään tapauskertomuksille. Joskus niille annetaan esitutkimuksen asema. Tapauskuvaukset ja niiden analysointi antaa silloin virikkeitä varsinaisen tutkimuksen kysymyksenasettelulle, tai niiden avulla testataan joitain esihypoteeseja.

Liiketaloustieteessä käytössä oleva case-tutkimus eroaa kliinisestä psykologisesta tapaustutkimuksesta siten, että sen avulla ei välttämättä pyritä ”tervehdyttämisprosessiin” psykoterapianomaisella tavalla. Liikkeenjohdon konsultointi voi pyrkiä tällaiseen, ja konsultoinnin kohteena olevasta yrityksestä tehdyt tapauskuvaukset ovat sen perustana tavallisia. Konsultoinnissa ei kuitenkaan kyseenalaisteta tavoitteita, joita tervehtymisellä on, ja näkökulma koko prosessiin on käytännöllinen. Teorianmuodostus ei toimi tutkimuksen lähtökohtana tai tavoitteena. Kuitenkin on melko tavallista, että konsultoitaessa kerättyjä tapausaineistoja hyödynnetään tutkimuskäytössä liiketaloustieteissä, mutta myös muissa soveltavissa tieteissä kuten insinööritieteissä.

Tapauskuvaukset eli caset ovat myös tärkeitä opetuksen välineitä. Rikas, kuvaileva tapauskertomus yrityksestä tai henkilöstä toimii oppimista edistävänä materiaalina, jonka avulla yleistykset ja teoreettiset kehitelmät aihepiiristä saavat käytännöllisen kehyksen. Tähän kehykseen voi opiskeleva myös verrata omia kokemuksiaan aihepiiristä, ja oppiminen saa omakohtaista sisältöä. Opetusmateriaalina voidaan joskus käyttää tutkimuksellisia tapausaineistoja, mutta nämä eroavat toisistaan tavoitteiltaan ja sisällöiltään. Teoriakehys, tutkimusaselmalliset kysymykset ja tutkimuksen johtopäätelmien tekeminen ovat tutkimusperusteisille tapauskuvauksille tärkeitä. Pedagoginen dynamiikka, heuristisuus ja moniaineksisuus, joka edistää opiskelijan ja opiskelijaryhmän oppimista ovat opetuksellisessa case-käytössä tärkeitä.

Tässä esityksessä paneudutaan case-tutkimukseen metodisesta näkökulmasta ja erityisenä tutkimuksellisena lähestymistapana. Case-tutkimus ei muodosta niinkään yhtä metodista kokonaisuutta tai menetelmäkimppua, vaan se on lähestymistapa tai tutkimusstrategia, jota tutkijat käyttävät usein yksilöllisellä, kuhunkin tutkimusasetelmaan soveltuvalla tavalla. Sen avulla tavoitellaan ymmärtämystä jonkin yksikön sisäisestä dynamiikasta (Hartley, 1997, 208-229, Eisenhardt, 1989, 534). Tapaustutkimukset soveltuvat erityisesti kun yritetään ymmärtäämonimuotoisia sosiaalisia ilmiöistä reaalisissa elämänympäristöissä kuten yritysten johtamisen tilanteissa (Yin, 1994, 3). Myös silloin kun ilmiötä koskevat aikaisemmat teoriat ovat niukat case-tutkimus auttaa teorian muodostuksessa rakentamalla pyramidia ”alhaalta ylös”.

Ominaispiirteet

Kun kerätään tietoa yksittäisistä tapauksista ja pyritään syvällisesti tulkitsemaan ja analysoimaan niitä, on tälla omat etunsa. Tutkija saattaa kerätä aineistoa osallistumalla tiiviisti tutkimansa yhteisön elämään viikkoja tai jopa vuosia, ja siten saadaan tärkeää ja perusteisiin ulottuvaa tietoa, jonka avulla voidaan vastata tutkimuskysymyksiin. Tutkimuskohteen ainutlaatuisuus, uniikki luonne on osa tutkimusasetelmaa, eikä etsitä yleisiä säännönmukaisuuksia, vaan yritetään ymmärtää syvällisesti tapausta tai tapauksia omassa ainutkertaisessa ympäristössään. Hartley (1999, 214-215) käyttää esimerkkinä lakkoa koskevaa tutkimusta, jossa he tutkivat kahta lakkoa, niiden organisointitapoja ja lakkokomiteoita löytäen huomattavia paikallisia eroja näiden toimintatavoissa. Eroja olisi ollut vaikea paikallistaa mitenkään muuten kuin intensiivisen case-tutkimuksen avulla, koska yllättäen lakonaikaiset päätöksentekotavat ja henkilöt nousivat tärkeiksi tekijöiksi lakonkulussa. Näiden tekijöiden ennustaminen etukäteen olisi ollut mahdotonta. Nämä yksittäiset löydökset syvensivät myös aiempia teorioita lakkokäyttäytymisestä. Tutkittavan olevan yksikön luonne, oma tapa toimia ja ajatella ovat tärkeitä tutkimuslöydöksiä case-tutkimuksessa.

Case-tutkimus ei ole yksittäinen menetelmä tai työkalu, joka on mahdollista irrottaa muusta tutkimuskontekstista. Lähestymistapana se päinvastoin rikkoo työkalumaista kuvaa metodien käytöstä. Empiirisessä sosiaalitieteellisessä tutkimuksessa tutkimuksen perusyksikkö koostuu tutkijasta ja tutkimuskohteesta. Tutkija kerää tutkimuskohteesta aineistoa käyttäen hyväksi erilaisia havainnointi- ja tiedonkeräystapoja. Tutkimustapoina voivat olla haastattelut, kirjalliseen materiaaliin perehtyminen, osallistuva havainnointi ja kyselylomake, jotka tuottavat aineiston tai useita aineistoja. Empiirisen tiedonhankinnan avulla koottu aineisto tai aineistot ovat valmiita analysoitavaksi tai tulkittavaksi valmisteltaessa tutkimuksen johtopäätelmiä. Karkeasti kuvattuna empiirisen tutkimuksen perusprosessi kulkee näin. Tapaustutkimuksessa on varsin tavallista, että tutkija käyttää useita tiedonhankintatapoja, ja niiden avulla koottuja tutkimusaineistojakin saattaa muodostua useita. Siten case-tutkimus on pikemminkin lähestymistapa, erityinen tapa jolla tutkija lähestyy tutkimuskohdetta ja kerää siitä aineistoa. Myöskin aineiston tulkinta poikkeaa luonteeltaan vaikkapa tyypillisen kyselyaineiston analyysistä, jossa yleistettävyys ja tilastolliset analyysit muodostavat perustan.

Case-tutkimusta koskevat haasteet ovat samat kuin kaikissa tiedonhankintatavoissa. Tutkimuksen kysymyksenasettelu on määräävin tekijä siinä, millaista metodologiaa tai metodia kannattaa käyttää empiirisessä tutkimuksessa. Menetelmä ei ole itsetarkoitus vaan väline tiedonhankintaan. Tutkijan asema tutkimusprosessissa, perustana toimiva tutkimusasetelma, tutkimusasetelman kytkeytyminen aikaisempaan teoriapohjaan, erilaiset luotettavuuden lisäämiseen pyrkivät menettelyt tutkimusprosessin aikana ja viime kädessä tutkijan paneutuva ja taitava analyysi ovat kulmakiviä, joiden varaan case-menetelmä asettuu. Lähestymistapa on holistinen, kokonaisuudesta lähtevä ja induktiivinen, yleisestä yksityiseen etenevä, ei niinkään deduktiivinen, yksityiskohdista yleiseen etenevä. Tapaustutkimuksen toimintamallia voidaan pitää myös idiografisena, eli sille on ominaista selittää ja ymmärtää yksittäisiä tapauksia omassa ainutkertaisessa kontekstissaan.

Tapausaineistot voivat olla pitkittäisaineistoja tai poikkileikkausaineistoja. Pitkittäisaineistoilla voidaan tutkia muutosta, yksikön ”elämänkaarta” ja historiaa. Tutkittavia tapauksia voi olla yksi tai useita. Mikäli tapauksia on useita, tutkimusasetelmana voi olla vertailu näiden yksiköiden välillä joillain valituilla dimensioilla. Mikäli taas tutkitaan vain yhtä tapausta, tutkimuksen kohteena voi olla sen historia, muutokset joillain mitattavilla dimensioilla, tai voidaan esimerkiksi selittää jotain ilmiötä, kuten taloudellista tulosta, joillain kohteen sisäisillä ominaisuuksilla. Tutkittavien tapausten määrän ja aineiston luonteen kaikkiaan määrittävät tutkimuskysymykset ja tutkimusasetelma. Rikas tutkimusaineisto, mikä case-tutkimuksen pohjaksi usein kerätään, antaa mahdollisuuden haastattelusiteerauksiin ja toimijan näkökulman esiintuomiseen empiirisessä tutkimuksessa. Perusteellinen case-tutkimus ei ole kuitenkaan pelkkää laveaa aineiston kuvailua, vaan johdonmukaisesti etenevä, tulkintoihin ja analyyseihin nojaava erityinen lähestymistapa. Juurtuminen teoreettiseen kehykseen onkin case-tutkimuksen haaste: selkeä käsitteellinen kehys antaa tulkintaperustan case-tutkimuksen tuloksille.

figure1_fi

Kuvio 1. Case-tutkimuksen soveltamismahdollisuuksia.

Silloin kun tutkimuksen kohteena on useita tapauksia, polveileva, yhdestä tapauksesta toiseen etenevä lähestymistapa saattaa toimia parhaiten. Siinä tutkija kerää aineistoa yhdestä tapauksesta, tekee tulkintoja ja uusia kysymyksiä tämän pohjalta ja etenee sitten toiseen tapaukseen, vastatakseen näihin kysymyksiin tai syventääkseen tulkintoja. Voidaan edetä kolmanteen, neljänteen tapaukseen jne. kunnes tutkimuksen keskeisiin kysymyksiin on vastattu. Prosessinomainen eteneminen poikkeaa tavasta, jossa tutkimuksen alussa muodostetaan tutkittavien yksikköjen joukko, joista kerätään aineisto riippumatta kunkin tapauksen tuottamista tuloksista. Menetelmä osoittaa hyvin tapaustutkimuksen idiograafisuuden ja sen, että tutkija ja tutkimuskohde ovat siinä erilaisessa vuorovaikutuksessa kuin survey-tutkimuksessa. Tutkija toimii oppijana, hänen oppimisprosessinsa on se perusta jolle rakentuu tutkimusaineiston keräys ja tulkinta.

Toteuttaminen

Tapaustutkimusta menetelmänä käyttävä tutkija hyötyy kvalitatiivisen tutkimusmetodologian käyttöä koskevista menetelmäoppaista. Kuitenkin sen käytännön toteuttamiseen liittyy myös tekijöitä, jotka ovat ominaisia juuri sille. Tutkija ja tutkimuskohde ovat case-tutkimuksessa erityisessä vuorovaikutuksessa keskenään ja tutkimus etenee prosessina, vaiheesta toiseen. Kulmakiviksi muodostuvat esimerkiksi tapaustutkimuksen kohteiden valinta, sisäänpääsyn varmistaminen niihin, teoreettisen kehyksen jäsentäminen tutkimuksen perustaksi, aineiston kerääminen, sen hallinta ja analysoiminen sekä aineiston keruun lopettaminen (Hartley, 1997, 217-222). Nämä ovat paitsi käytännöllisiä kysymyksiä, myös tutkimuksen validiteettiin ja reliabilititeettiin vaikuttavia tekijöitä ja niillä on merkitystä arvioitaessa onko tutkittu sitä ilmiötä joka kohteeksi on määritelty, sekä onko tutkimusaineistosta muodostettu johtopäätelmiä luotettavalla tavalla. Tutkimuksen kohteena on jokin ilmiö, esimerkiksi kulttuurin muutos yrityksessä. Kohdeilmiö sellaisenaan on monitahoinen, monenlaisia tutkimusasetelmia ja teoreettisia painotuksia salliva. Tutkimusprosessin aikana ilmiötä voidaan rajata esimerkiksi siten, että analysoitava yksikkö on yrityksessä työskentelevien henkilöiden ideaalit johtamisesta, työn tekemistä ohjaavista periaatteista ja työsuoritusten arvioinnista (Aaltio-Marjosola, 1991). Tutkimusaineistoa tulkitaan nyt siten, että pelkistetään organisaatiokulttuurin muutos näiden ideaalien kautta.

Tutkimusongelma ja tutkimuskysymykset ratkaisevat periaatteessa sen, millaista metodologiaa ja millaisin metodein tutkittavaa ilmiötä lähestytään. Sen mukaisesti etsitään esimerkiksi tyypillistä yritystä tai organisaatiota tutkimuksen kohteeksi, tai sitten etsitään poikkeavaa erityistapausta, jonka avulla voidaan tutkia ilmiötä sen äärimuodon kautta. Myös tutkittavien tapausten lukumäärä riippuu tutkimuskysymyksistä. Usein tutkittavat tapaukset löytyvät tutkijan oman verkoston kautta, tutkija on saattanut työskennellä niissä kouluttajana tai konsulttina jolloin jo etukäteen tunnetaan hyvin yhteisöjä sisältäpäin, tai tuttavat voivat auttaa kontaktien solmimisessa. On tärkeää saada koko yrityksen tuki taakse sen lisäksi, että yritysjohto ja mahdollisesti myös omistajakunta käsittelevät aloitteen tutkimuksen suorittamisessa heidän yrityksessään.

On hyvä sopia jo tutkimusta aloitettaessa vastuunjako tutkijan ja yritysjohdon välillä koskien sitä, kuinka tutkimuksen suorittamisesta tiedotetaan henkilöstölle. Case-tutkimus on luonteeltaan sellainen, että tutkija ja tutkittava organisaatio ovat siinä läheisessä kontaktissa keskenään, usein viikkoja tai jopa vuosia. Projektiin saattaa olla tarpeen määrätä kontaktihenkilö, joka auttaa haastatteluaikataulun tekemisessä ja tarvittavien dokumenttien hankkimisessa. Hyvän kontaktin luominen tutkittavaan organisaatioon, mutta myös sen säilyttäminen on tapaustutkimuksen käyttäjälle tärkeää. Muutokset henkilöstössä tai yritysjohdossa saattavat joskus muuttaa tutkimusaikataulua. Yritysjohto tai omistajakunta voivat pitkän projektin aikana vaihtua, ja sellaisissa tapauksissa on tärkeää osoittaa aikaisemman johdon tai omistajakunnan sitoutuminen tutkimukseen, mahdollisesti jonkin kokouspöytäkirjankin avulla.

Luottamuksen muodostuminen ja säilyttäminen tutkijan ja tutkimuksen kohteena olevan yrityksen välillä on kuitenkin yhtä tärkeää tai jopa tärkeämpää kuin muotoseikat. Joskus harvoin kuulee tapauksista, joissa omistajakunnan vaihtuminen on estänyt tutkijaa julkistamasta joitain keskeisiä tutkimustuloksiaan. Joka tapauksessa tapaustutkimukselle ominainen prosessinomaisuus, ajallisesti pitkä kesto ja läheinen kontaktipinta tutkittavaan yritykseen tekevät projektista erilaisen kuin tyypillisestä survey-tutkimuksesta, jossa aineisto kerätään sovitulla tavalla ja tutkimusaineiston analysoiminen tapahtuu yrityksen ulkopuolella. Case-tutkimus -aineistoa keräävä tutkija tulkitsee ja analysoi aineistoa myös tutkimusta suorittaessaan, ja tuloksista riippuen valmistelee tutkimuksen seuraavan vaiheen sellaiseksi, että ilmiöstä saadaan taas uutta tietoa.

Case-tutkimuksessa on ainakin yhtä tärkeää kuin missä tahansa muussa kvalitatiivisen tutkimusperinteen mukaisessa tutkimuksessa valita teoreettinen kehys ja tutkimuksessa käytettävä kirjallisuus. Käsitteellinen kehys antaa aineksia fokukselle, jonka avulla rikas ja monimuotoinen aineisto pysyy tutkijan hallinnassa. Rajaus on tarpeellinen kaikissa tutkimusasetelmissa, mutta erityisesti case-tutkimuksessa kerättävä aineisto saattaa ilman rajausta muodostua liian laveaksi. Tutkimuksen fokus ja kysymyksenasettelu on tarpeen täsmentää jo siinä vaiheessa, kun tutkija ottaa yhteyden kohdeyritykseen, ja kytkentä aikaisempaan käsitteistöön ja tutkimusten tuloksiin on alustavasti muodostettava. Kuitenkin, vaikka fokus on tarpeellinen, case-tutkimukselle ominainen avoimuus tutkijan oppimiselle myös teoreettisen viitekehyksen suhteen on syytä säilyttää. Joskus case-tutkimus päätyy yllättäviin tuloksiin, entinen paradigma asettuu toiseen valoon, tai tutkimus tuo esiin paradoksin suhteessa aikaisempaan tietoon. Tutkimuskohteen sisäisen dynamiikan ymmärtäminen, mihin tapaustutkimuksen metodologia antaa mahdollisuuksia, antaa tällaisille lopputuloksille erityisen paljon tilaa.

Case-tutkimus -perustaisen aineiston hankinnasta Hartley (1997, 217-219) antaa havainnollisia esimerkkejä ja opastuksia. Tutkijalla on usein aloittamisen ongelma. Ketä haastatella, mitä dokumentteja lukea ja mitä kokouksia seurata? Aluksi tutkija voi luoda yleisluonteisen kuvan organisaation toiminnasta ja rakenteesta, sekä toteuttaa muutaman orientoivan haastattelun. Näiden perusteella käsitys tarvittavista tietolähteistä muodostuu tarkemmaksi. Yritykselle ominainen työrytmi, kiireet ja niiden ajankohdat selviävät myös näissä alustavissa kartoituksissa, jolloin haastatteluaikataulun tekeminen onnistuu parhaiten. Tutkimuksen toteuttamisen kannalta tärkeimmät henkilöt ja käytettävät tutkimusmetodit selkiytyvät samalla. Triangulaarinen metodologia, jossa kehitetty uusi teoria saa tukea eri tutkijoilta, tutkimuksen kohteena olevilta ryhmiltä tai mahdollisesti muilta asiantuntijoilta lisää tutkimuksen reliabiliteettia.

fi_image

Tutkimusaineiston keräämisessä tarvitaan systemaattisuutta, ja tutkijan on hyvä aika ajoin kysyä itseltään, onko tutkimuksessa haastateltu riittävä määrä informantteja, olisiko joillain henkilöillä mahdollisesti aivan toisenlainen näkökulma asiaan ja miksi. Tarvitaanko lisää aineistoa jonkin tietyn oletuksen tai johtopäätelmän tueksi? Joskus yrityksestä eronneet henkilöt saattavat antaa merkittävää lisätietoa, jota tarvitaan kun yritetään ymmärtää tiettyä kriisitilannetta ja saada avoimesti kerrottuja näkemyksiä tilanteesta. Esimerkiksi omassa tutkimuksessani yrityksestä eronneet henkilöt antoivat yllättävästi tietoa. Ad hoc -tietoja voi joskus saada yllättäen tilanteista, joissa satunnaiset tapaamiset kahvihuoneessa tai käytävällä voivat tuoda uusia ideoita tutkimuksen jatkamiselle tai tehdyille tulkinnoille. Joustavuudelle ja yllättäville vihjeille on hyvä jättää tilaa. Intuitiota tarvitaan kaikessa tutkimuksessa, myös case-tutkimuksen etenemisessä sille on tilansa. Seuraava tutkijan kertomus kuvaa hyvin tätä mahdollisuutta (aineistossa Aaltio-Marjosola, 1991, sekä Aaltio-Marjosola, 1994).

Kahden haastattelun välille jäi aikaa, jonka vietin pienessä myyntiosaston vieressä olevassa pienessä kahvihuoneessa. Aikani kuluksi juttelin muutaman siellä olevan työntekijän kanssa, jotka kaikki olivat naisia. Juttelimme kahvin laadusta, osaston kiireisestä vuodenajasta, ja opin tuntemaan keitä henkilöt olivat. Liisa L. oli työskennellyt sihteerinä osastolla, Anna P. taas myyntijohtajana samalla osastolla. He näyttivät olevan hyviä ystäviä, ja vaihtoivat ajatuksia kolmannesta henkilöstä, Veikko K:sta, josta he eivät pitäneet. Se tuntui sisarelliselta juttelulta. Myöhemmin, kun olin kerännyt lisäaineistoa, aloin ajatella tätä kokemustani. Nuo kaksi naista työskentelivät samalla osastolla, toinen sihteerinä ja toinen johtajana. Vertikaalisessa organisaatiossa heidän asemansa oli erilainen. Miksi he käyttäytyivät kuin kollegat/sisaret yrityskulttuurissa, jossa muuten tehtiin jyrkkä ero johtajien ja ei-johtajien välillä? Opin myös tuntemaan, että myyntijohtaja oli pyrkinyt avoinna olevaan markkinointijohtajan paikkaan, mutta ei saanut ylennystä, mitä seikkaa sihteeristö arvosteli ja piti sitä sukupuolisena syrjintänä. Kokemus johti minut ymmärtämään, että tässä insinöörivaltaisessa teollisessa yrityksessä oli vähän naisia, ja että harvat siellä työskentelevät naiset muodostivat eräänlaisen ’osakulttuurin’, joka arvosteli yrityksessä vallitsevaa arvomaailmaa, vaikkakin usein näkymättömällä tavalla ja ikään kuin ’kulman takana’.

Entä kuinka laaja tutkimusaineiston pitää olla? Tietojen keräämisestä aiheutuu tutkijalle kuluja, ajallisia ja myös taloudellisia. Tutkimusaineiston kerääminen, mutta myös sen taltioiminen vie aikaa. Haastattelunauhojen litteroiminen, kirjoittaminen tutkimusaineistoksi jota sitten voidaan käsitellä erilaisin keinoin, on hyvä tehdä mahdollisimman nopeasti haastattelujen jälkeen. Glaser ja Strauss (1967) suosittavat myös tutkimuspäiväkirjan pitämistä ja havainto- metodi- ja teoreettisten merkintöjen tekemistä aineiston keruun aikana. Kun lisähaastattelu ei enää tuota merkittävästi uutta tietoa tutkijalle, ja hänestä tuntuu että samat asiat kertautuvat informanttien puheissa tai luetuissa dokumenteissa, on saavutettu saturaatiopiste. Aineiston analysoimisesta, tulkinnasta ja johtopäätelmistä on enemmän seuraavassa.

Tutkimusaineiston keräämisen jälkeen tutkija jättää organisaation. Yhteyshenkilöiden kanssa tavallisesti sovitaan tutkimusraportin toimittamisesta case-yritykselle ja toimittamisen ajankohdasta. Henkilöstö voi tarvita toisentyyppisen raportin kuin yritysjohto. Palautekeskustelut ja jopa seminaarit tutkimustulosten tiimoilta ovat nekin mahdollisia. Voi olla emotionaalisesti vaikeaa jättää organisaatio, jossa on pitkään kerännyt aineistoa, ja siirtyä abstraktimpaan tutkimusvaiheeseen ilman sosiaalista palkitsevuutta, mikä haastatteluista ja osallistuvasta havainnoinnista on usein seurauksena. Vastuu organisaation jatkonäkymistä on kuitenkin yritysjohdolla ja haastatelluilla henkilöillä itsellään – tutkijan vastuulla on jatkaa aineiston käsittelyä, jäsentämistä ja edetä tutkimuksessa johtopäätelmiin, joista voi hyötyä myös case-yrityksen henkilöstö.

Aineiston käsittely

fi_image
Tutkimusaineistojen käsittelytapa riippuu luonnollisesti aineistojen luonteesta. Kvalitatiivisten aineistojen tulkintaan on kehitetty nykyään tietokone -ohjelmia, kuten NUDIST-ohjelma, joka etsii säännönmukaisuuksia tekstistä ja toimii tutkijan apuvälineenä tulkinnoille. Case-tutkimuksessa kerätään usein myös monta aineistoa, joskus sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia. Tutkimusaineiston analyysi ja tietojen kerääminen tapahtuvat iteratiivisesti. Samalla kun aineistoa kerätään, sitä myös arvioidaan, ja osittain teoreettinen kehittely siten tapahtuu aineiston keräämisen yhteydessä. Yin (1989) kuvaa tutkimusaineiston käsittelyä prosessina, jossa aluksi aineisto jäsennetään joidenkin teemojen tai kysymysten ympärille. Tämän jälkeen aineiston soveltuvuutta kategorioihin tutkitaan syvällisemmin. Tilastot, taulukot ja kuvat joiden avulla aineistoa tiivistetään voivat olla avuksi. Analyysin tuloksena kategoriat voivat muuttua kun huomataan, että tulokset kaipaavat erilaista tulkintaa. Jokin yksittäinen tapaus ei esimerkiksi sovi mihinkään kategoriaan ja aiheuttaa aineiston ja kategorioitten uudelleen tulkinnan.

Case-tutkimuksen avulla kerätty aineisto mahdollistaa rikkaat kuvaukset. Kertomukset ja haastattelusiteeraukset aineistosta ovat tavallisia ja niiden avulla etenkin ensimmäisessä analyysivaiheessa voidaan runsas aineisto pelkistää jatkokäsittelyä varten. Jatkokäsittelyissä aineisto edelleen tiivistyy ja tutkija tekee siitä johtopäätelmiä, joiden tueksi haetaan aineistoa. Case-aineiston sidonnaisuus kontekstiin on keskeinen tulkintaperusta. Aineistoa tulkitaan hakien ymmärrystä yksittäiseen tapaukseen sen omasta ympäristöstä, olkoon se sitten taloudellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen.

Teoreettinen kehys ja jäntevä käsitteellinen perusta ovat erityisen tärkeitä analyysin tukijoita. Case-tutkimusaineisto ja siitä tehdyt analyysit kehittävät aikaisempia ilmiötä koskevia teorioita, osoittamalla paradokseja, tuomalla esiin ilmiön syvällisen analyysin kautta saatuja uusia havaintoja sekä näyttämällä yksittäisten tapausten monimuotoiset yhteydet ympäristöönsä. Vastauksia tutkimuskysymyksiin ei haeta yleistettävyyden kautta, vaan intensiivisten, kontekstisidonnaisten tapaushavaintojen avulla.

Case-tutkimusmetodologiaa arvostellaan joskus yleistettävyysongelmista. Survey-tutkimus tuottaa tietoa, jota analysoidaan tilastollisin menetelmin ja jonka tavoitteena on tuottaa yleistettävää tietoa. Kausaalinen tutkimusasetelma on tavallinen. Siinä etsitään muuttujien välisiä riippuvuuksia otannan perusteella muodostetussa aineistossa, ja käytetään monimuuttujamenetelmiä niiden löytämiseksi. Kuitenkin kaikilta oleellisilta osiltaan survey-tutkimus perustuu tutkijan arviointiin ja tulkintaan sekin. Faktorianalyysiä käytettäessä faktoreiden nimeäminen on luonteeltaan hyvin subjektiivinen tapahtuma, jossa vaikuttaa sekä tutkijan oma harkinta että tutkittavasta ilmiöstä vallitseva aikaisempi tietämys ja käsitteet. Tulkinnat eivät nouse ”puhtaasti” aineistosta. Case-analyysi ei pyri yleistettävyyteen sellaisin keinoin kuin survey-tutkimus, mutta pyrittäessä ymmärtämään ja tulkitsemaan syvällisesti yksittäisiä tapauksia niiden erityisessä kontekstissa, haetaan tietoa dynamiikasta, mekanismeista, prosesseista ja sisäisistä ”lainalaisuuksista” sellaisella tavalla, joka lähestyy tavallista yleistettävyyskäsitystä. Pyritään käsityksiin ja ymmärrykseen yksityisestä yleiseen päin.

Koko käsitystä yleistämisen vaatimuksesta voidaan sinänsä kritisoida. Jos jokin asiantila kuvataan erittäin yleisellä tasolla, kuvauksen sisältö saattaa muodostua hyvin pinnalliseksi. Ilmiö ”hajoaa” yleisyyteensä. Sen sijaan jonkin asiantilan, prosessin tai dynamiikan ymmärtäminen yksityisellä tasolla ja omassa ympäristössään voi tuottaa ymmärrystä, jonka avulla jokin tutkimuksellisesti kiinnostuva ilmiö valottuu laajemmin. Paneutuessaan tutkimuskohteen ongelmatiikkaan syvällisesti case-tutkimusmetodi voi myös tuottaa hypoteeseja ja tutkimusideoita palvelemaan jatkotutkimuksia, olivatpa ne luonteeltaan kvantitatiivisia tai kvalitatiivisia.

Vertailuja

fi_image
Case-tutkimusta on käytetty runsaasti liiketaloudellisessa tutkimuksessa tutkittaessa yrityksiä ja muita organisaatioita, jotka ovat hallinnollisesti, taloudellisesti ja juridisesti itsenäisiä kokonaisuuksia. Organisaatiokäyttäytymisen tutkimiseen tapaustutkimus soveltuu myös hyvin, sillä siinä kohdeilmiönä ovat erilaiset käyttäytymismallit, joita yritetään ymmärtää tapahtumaympäristössään. Konteksti, tapahtumaympäristö on case-tutkimuksessa keskeinen perusta tulkinnoille. Seuraavassa tarkastellaan kahta väitöskirjaa, joissa case-tutkimuksella on keskeinen asema.

Jari Vuoren kirjassa ’Kenen terveydenhuolto? Julkinen ja yksityinen vertailussa’ (1995) verrataan julkisen ja yksityisen sairaalaorganisaation osastokulttuureita. Tutkimuksen tavoitteiksi asetetaan määrittää yksityisen ja julkisen organisaation käsitteet ja tutkia mytologiaa, joka on yksityistä ja julkista terveydenhoitoa koskevien käsitysten takana sekä verrata terveydenhoitoa julkisessa sairaalassa ja yksityisessä sairaalassa niiden idiografisten erojen selvittämiseksi. Tutkimuksen metodina voidaan sikäli pitää case-tutkimusta, että vertailun kohteena on kahden organisaation henkilökunnan liittämät merkitykset ilmiöihin, jotka koskivat hallintoa, elämää, kuolemaa ja työtä. Organisaatiot valittiin tavallaan esimerkeiksi julkisista ja yksityisistä sairaaloista siten, että ne tyypiltään ja kooltaan olivat samankaltaisia. Tässäkin suhteessa tutkimuksen perustana on case-tutkimus.

Luonteeltaan Vuoren (1995) tutkimus on kvalitatiivinen ja pääasiallisena tiedonkeruutapana käytetään syvähaastattelua, täydentäen niiden avulla saatua kuvaa kyselylomaketiedoilla, sekä kertomuksilla elämästä ja työstä. Sairaanhoitajat ja lääkärit piirsivät myös organisaatiokarttoja, joissa kuvasivat organisaation sosiaalista hierarkiaa omista näkökulmistaan. Lisäksi analysoitiin kokousmuistioita ja henkilöstölehtiä. Tutkimusongelmaksi määriteltiin kysymys, millaisia ovat julkisen ja yksityisen sairaalan osastokulttuurien erot ja yhtäläisyydet. Edelleen pyritään selvittämään, millaisessa suhteessa ne ovat julkisten ja yksityisten organisaatioiden ja terveydenhuollon vallitseviin myytteihin. Metodologiseksi taustafilosofiaksi määritellään eksistentialistis-filosofinen suuntaus, koska tutkimus kohdistuu merkityssisältöihin joita henkilöt antavat tutkimuksen kohteina oleville dimensioille.

Tutkimuksen tuloksissa osoitetaan, että sairaaloiden kulttuuriset erot olivat pienemmät kuin mitä vallitsevat myytit antavat aihetta olettaa. Yleistykset, joiden mukaan julkinen terveydenhuolto olisi vähemmän yksilöllistä, heikompitasoista ja taloudellisesti tuottamattomampaa eivät osoittautuneet todellisiksi niissä merkityksissä, joita henkilöstö työhönsä kohdisti. Samoin tuloksissa tuli esiin se, että työntekijät, joilla oli kokemusta työskentelystä sekä yksityisissä että julkisin varoin ylläpidetyissä sairaaloissa osoittivat monimuotoisia käsityksiä, kun taas vain julkisissa sairaaloissa työskennelleet olivat taipuvaisempia ennakkoluuloon, että ”tietysti yksityinen terveydenhuolto on parempaa kuin julkinen”. Jälkimmäinen tutkimustulos on yllättävä ja paradoksaalinen. Case-tutkimukselle tyypilliseen tapaan se on noussut tutkimuksen kuluessa, eikä ollut mukana alkuoletuksissa tai tutkimuskysymyksissä. Tutkimus ei myöskään pyri yleistämään tuloksia koko sairaalasektorille, mikä olisi ylivoimainen tehtävä myös kvantitatiivisessa tutkimuksessa. Se osoittaa tapaustutkimukselle ominaisella tavalla dynamiikkaa, joka tutkimuskysymyksiin liittyy, sekä antaa mahdollisuuden prosessinomaiseen tutkimuskulkuun, jossa kysymykset täsmentyvät tutkimusprosessin aikana ja niihin saadaan vastauksia. Käsitteellinen viitekehys on tutkimuksessa rakennettu vahvaksi perustaksi. Työ sisältää perusteellisen valitun metodologian tarkastelun, merkitysten tutkimisen ja kulttuuritutkimuksen valikoivan tarkastelun tutkimuksen kysymyksenasettelun kannalta tärkeillä alueilla. Tutkittavien tapausten taustat ovat myös case-tutkimukselle ominaisella tavalla hyvin esillä, eli käsiteanalyyttisesti tarkastellaan mitä julkinen ja yksityinen sairaalahoito oikeastaan tarkoittaa ja kuinka selkeästi ne voidaan erottaa toisistaan. Tutkittavat tapaukset edustavat julkista ja yksityistä sektoria sairaalahallinnossa, ja tapausten kautta haetaan ymmärrystä näiden organisaatiomuotojen eroista myös yleisemmällä tavalla, yli yksittäisten tapausten.

Toisessa tarkasteltavassa työssä, Elisa Trobergin kirjassa ’The relevance of transaction cost and agency theoretical concepts to the management of knowledge intensive co-operatives'(2000) tutkitaan työntekijäomisteisia yrityksiä, työosuuskuntia, erityisesti niiden organisointikysymyksiä, organisaatiokulttuuria, johtajuutta, motivaatiota ja sitoutumista yritykseen. Tutkimuksen kohteena on neljä case-yritystä. Aikaisempi tutkimus osoittaa, että työosuuskuntia muodostetaan siksi, että pyritään minimoimaan transaktiokustannuksia, jotka johtuvat markkinoinnista ja jäsenten sisäisistä yhteistyösuhteista. Tutkimus on vertaileva case-tutkimus. Kahta työosuuskuntaa verrataan ensinnäkin vastaavanlaiseen yritykseen, jossa on yksi omistaja ja henkilökuntaa. Toiseksi, työosuuskuntia verrataan osakeyhtiömuotoiseen yritykseen, jossa omistajina ovat yrityksen työntekijät. Kaikki nämä yritysmuodot ovat yhteistyöyrityksiä, mutta niiden hallinnollinen rakenne eroaa toisistaan.

Tutkimuksen päätuloksiksi esitetään, että kaikissa työosuuskunnissa vallitsi vahva organisaatiokulttuuri ja arvomaailma. Jaetut arvot ja työosuuskunta joustavana organisaatiomuotona motivoi ja toimi sitoutumisen pohjana työntekijöille. Työosuuskunnat oli perustettu siten, että jäsenet olivat tuoneet yhteen taitonsa ja verkostonsa ja siten vähentäneet markkinoinnista johtuvia transaktio-kustannuksia. Vaihtuvuus muodostuu pieneksi, kun motivaatio ja sitoutumisaste on korkea. Edelleen,ongelmia muodostui passiivisista jäsenistä. Yhdessä työosuuskunnassa päätöksenteko osoittautui myös hitaaksi ja jäsenistöllä oli ongelmia yhteisymmärryksen saavuttamisessa toimintatavoista. Sosiaalisesti integroiva johtamismalli voi vähentää näitä ongelmia, kuten kävi ilmi toisessa tutkituista työosuuskunnista.

Tutkija perustelee metodologisia ratkaisuja ja case-tutkimuksen käyttöä siten, että työosuuskunnista tehdyt tutkimukset ovat vähäiset ja teorian rakentaminen case-yrityksiä intensiivisesti tutkimalla on perusteltua. Lisäksi tutkimuksen kohdeilmiöt, kulttuuri, sosiaalisesti integroiva johtajuus ja sitoutuminen sekä niiden yhteys hallintoon ovat parhaiten tutkittavissa intensiivisissä case-tarkasteluissa. Tapausten valinnassa case-tutkimusmetodologia painottuu myös. Yritykset on valittu siten, että ne kooltaan ja toimialaltaan ovat samankaltaisia ja verrattavia, nimittäin koulutus ja konsultointi. Henkilöstön määrän suhteen, iältään ja maantieteelliseltä sijainniltaan ne myös sopivat hyvin vertailtaviksi. Molemmat työosuuskunnat olivat toimineet useamman vuoden ja niissä oli 10-20 jäsentä. Tutkittavat yritykset, toinen työntekijöiden omistama osakeyhtiö ja toinen yhden henkilön omistama yritys matsautuivat vertailuasetelmaan myös hyvin. Tutkimuksessa käytetään kaavioita, joihin tiivistetään tutkimuksen tuloksia ja niiden välivaiheita. Case-analyysien tekoa helpottaa taustateoria ja sen selkeä jäsentäminen tutkimuskysymysten perustaksi.

Molemmat työt soveltavat case-tutkimus metodologiaa omalla tavallaan. Toisessa kohteena on kaksi yritystä, toisessa neljä. Vertailuasetelmia helpottaa se, että tapaukset on matsattu yhteensopiviksi kooltaan ja toimialaltaan. Myös teoreettinen kehys on molemmissa töissä jäsentynyt, ja johtopäätelmiä muodostettaessa se antaa niille tukevan pohjan. Tutkimuksissa toteutuvat myös rikkaalle case-tutkimukselle ominaiset haastattelusiteeraukset, tapauskuvaukset ja detaljoidut yksittäiset havainnot aineistosta.

 Tutkimusetiikasta

fi_image

Tutkimuseettiset kysymykset ovat case-tutkimus metodologiassa vähintään yhtä tärkeitä kuin muissa tutkimustavoissa. Joskus tutkija joutuu kiusallisiin tilanteisiin, kun häneltä odotetaan konsultin vastauksia kiperiin kysymyksiin, vaikkapa siitä, ketä saneeraustilanteessa pitäisi sanoa irti tai kuka on oikeutettu ylennykseen. Tutkija on sitoutunut tietojen käyttämiseen tutkimustarkoituksiin ja koko yrityksen hyväksi, ja sikäli vastauksista tämän tapaisiin kysymyksiin on eettisesti perusteltua kieltäytyä. Sen sijaan yhteenvedot tutkimuksen tuloksista on tarpeen toimittaa yritysjohdolle ja mahdollisesti henkilöstölle erikseen.

Aaltio-Marjosola, Iiris 1999. Casetutkimus metodisena lähestymistapana. www.metodix.com. Menetelmäartikkelit

Lähteet

fi_image
Aaltio-Marjosola I. (1991) Cultural Change in a Business Organization.Studying a Major Organizational Change and Its Impact on Culture. Acta Academiae Oecenomicae Helsingiensis, Series A: 80.

Aaltio-Marjosola I. (1994) Gender steretypes as cultural products of the organization. Scandinavian Journal of Management, Vol. 10, No. 2, 147-162.

Clegg C. W., Kemp N. & Legge K., (1985) Case studies in organizational behaviour. London: Harper & Row.

Glaser B. & Strauss A.L. (1967) The discovery of grounded theory: strategies for qualitative research. Chicago:Aldine.

Eisenhardt K.M. (1989) Building theories from case study research. Academy of Management Review, 14: 532-50.

Hartley J. (1997) Case studies in organizational research. Kirjassa ”Qualitative methdos in organizational research”, toim. C. Cassell & G. Symon.SAGE, 207- 229.

Hirsjärvi S., Remes P., Sajavaara P. (1997) Tutki ja kirjoita. Kirjayhtymä. Helsinki.

Kiianmaa Antero (1993) Tapaustutkimus, kertomus, ymmärtäminen. Psykoterapia 4/1993, 13-23.
(Silverman, 1993,

Näsi Juha (1980) Ajatuksia käsiteanalyysistä ja sen käytöstä yrityksen taloustieteessä. Yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen julkaisuja. Sarja A2: Tutkielmia ja raportteja 11. Tampereen yliopisto.

Robson C. (1995) Real world research. A resource for social scientists and practitioner-researchers. Oxford: Blackwell.

TeschR. (1991) Qualitative research: analysis types and software tools. New York: Falmer Press.

Toivonen T. (1999) Empiirinen sosiaalitutkimus. Filosofia ja metodologia. WSOY.

Troberg Eliisa (2000)The relevance of transaction cost and agency theoretical concepts to the management of knowledge intensive co-operatives. Publications of the Turku School of Economics and Business Administration. Series A-2:2000.

Yin R. K. (1989) Case study research: design and methods. Beverley Hills, CA: Sage.

Vuori Jari (1995) Kenen terveydenhuolto? Julkinen ja yksityinen vertailussa. Ankkurikustannus. Vaasa



Kategoriat:artikkeli, Artikkelit

Avainsanat:, ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: