Julkaisut

2. Steps of the Delphi Process

Kirjoittanut , • ( 0 )

The Delphi method can be characterized as a query or interview-based research technique in which a guided interaction process is used to gather and develop the knowledge and understanding of a group of experts, about the phenomenon under study. The method emphasizes a structured process that is based on the interaction between the managing researcher (or research team) and the panel of experts. The characteristics of the phenomenon under investigation are peeled away layer by layer, or as said in Delphi, round by round. In survey research, the first round of questioning is also the last, and unlike in Delphi, there is no elevation of the ”subjects” to interaction among themselves in a manner that can be called communal learning. This is also the ultimate aim of the manager, regardless of whether the Delphi process targets consensus or dissensus.

1. The many Purposes of Delphi

Kirjoittanut , • ( 0 )

For the use of the Delphi method, five distinctly different purposes can be identified. A couple of promising new functions are also being tested. Recognizing the purpose of research or development is essential, as it affects everything else. ”Everything else” refers to differences in objectives, implementations, and role assignments, which will be discussed in later articles of the blog series.

Tulevaisuudentutkimuksen idea

Kirjoittanut , • ( 0 )

Tulevaisuudentutkimus tarkastelee mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia. Se auttaa ymmärtämään, miten nykyiset päätökset ja toimet vaikuttavat tulevaisuuteen. Tulevaisuudentutkimus yhdistää monia eri tieteitä ja lähestymistapoja ja se on yhtäältä käytännöllistä ja toisaalta teoreettista. Tulevaisuudentutkijat ovat kehittäneet erityiseen tutkimuskohteeseensa sopivia menetelmiä, joista Delfoi on tunnetuimpia ja käytetyimpiä.  Delfoin idea-juttusarjan viimeisessä artikkelissa esitellään paitsi tulevaisuudentutkimuksen tiedonalaa niin muutamien futuristien  – Toffler, Castells, Kondratieff, Goonatilake, Kurzweil – visioita tulevaisuudesta ja ennakoidaan sitä, miten Delfoi metodina saattaa kehittyä lähitulevaisuudessa. 

Tulevaisuuden idea

Kirjoittanut , • ( 0 )

Tulevaisuuteen johtava polku on päällystetty kahdenlaisilla kivillä: toisaalta meillä ihmisillä on ikiaikainen tarve ymmärtää, mitä edessä on, ja toisaalta parempien valintojen tekeminen edellyttää ymmärrystä tulevasta. Uteliaisuuden laattojen kautta hyppimällä löytyy henkilökohtaisten odotusten, toiveiden ja pelkojen tulevaisuus. Jos taas yritämme astua myös tiedon kautta rakentuville pitkospuille, ehkä toteutuva tulevaisuus on enemmän sen kaltainen, johon on hyvä mennä. Niinpä jos emme tietoisesti mieti tulevaisuuden vaihtoehtoja, olemme pakotettuja siihen tulevaisuuteen, joka vain tulee ilman, että pystymme yhtään vaikuttamaan sen laatuun tai muotoon. Tulevaisuus muodostuu nyt tehtävien valintojen ja niiden seuraamusten summasta. Nämä valinnat ovat aina myös riippuvaisia menneestä kehityksestä ja aikaisemmista valinnoista. Joissain asioissa voimme seurata valintojen ja seuraamusten jälkiä kauas – ehkä vuosisatoja – taaksepäin. (Linturi & Rubin 2012) Aina ajankohtainen on Sokrateen Platonin Theaitetos-dialogissa esittämä kysymys: “Mikä on tieto ja miten se eroaa uskomuksesta?” Tiukan tieteellisesti määritellen tulevaisuustieto kutistuu aina uskomukseksi, mutta on se muutakin. Sitä muuta kuvataan tässä artikkelissa.

Asiantuntijuuden idea

Kirjoittanut , • ( 0 )

Asiantuntijuus ymmärretään yksilön ominaisuudeksi, jonka hankkimiseen tarvitaan koulutusta, oppimista, kokemuksia ja yhteisön arvostusta. Asiantuntijalla on maallikkoa enemmän tietoa ja taitoa joltakin alalta tai alueelta. Tiedollinen asiantuntijuus tankataan aivoihin, jotka kulkevat asiantuntijan matkassa minne tahansa hän kulkeekaan. Aivojen asiantuntijuuden päälle on kerrostunut ajatus aivojen välisen asiantuntijuuden lisääntyvästä merkityksestä. Kun ekspertit kommunikoivat keskenään he kykenevät ratkaisemaan ongelmia, joista yksintoimija ei selviydy. Tiimit oppivat ja yhteisöt kehittyvät ajatusten vaihdannassa ja ratkaisuhakuisessa vuorovaikutuksessa. Asiantuntijuuden jakaminen ja toisilta oppiminen kuuluvat Delfoin ideaperustaan, jota haastaa uusin asiantuntijuuden evoluutiokerrostuma. Ihmiskehon ulkopuolinen tekoäly disruptoi jo lähitulevaisuudessa vanhoja asiantuntijuuksia ja luo uusia. Arvaukseni on, että Delfoin kehitykseen tekoäly pumppaa lisäarvoa ennemminkin kuin tuhoaa sitä.

Avoimen puheen idea

Kirjoittanut , • ( 0 )

Neljännessä artikkelissa lähestytään yhteiskunnallista dialogista ja argumentoivaa keskustelua Jürgen Habermasin ajattelun kautta. Hänen avoimen puheen teoriaansa täydennetään Karl Popperin avoimen yhteiskunnan näkemyksillä. Delfoi kumartaa molempien tiedejättiläisten suuntiin. Kummatkin ovat ottaneet kantaa vapaan ja avoimen demokratian puolesta, jonka perustana on kansalaisten laaja osallistuminen ja siihen perustuva päätöksenteko. Osallistumisen edellytys on kulttuuri, joka sietää eri- ja monella tavalla olemista, ajattelua ja toimintaa. Parhaan argumentin idea on mahdollista toteuttaa vain moniäänisessä ympäristössä, jossa mahdollisuutta vaikuttaa ei rajata asemien, taustojen tai aiheiden perusteella. Avoimen puheen idea liittyy erottamattomasti demokratian ideaan, jonka ilmenemismuodot jutussa myös kuvataan. Platonin dialogeissa demokratiaa ja valtiota käsitellään monen kysymyksen kautta: Mikä on paras tapa hallita (kaupunki)valtiota? Kuinka yksiön tulisi suhtautua lakiin ja yhteiskuntaan? Mitä on oikeudenmukaisuus? Platonin vastaus ei ollut demokratia, mutta se ei vähennä kysymysten arvoa ja ajankohtaisuutta.

Argumentin idea

Kirjoittanut , • ( 0 )

On Platonin ansiota, että tiedämme Sokrateesta ja hänen kyselevästä dialogimetodistaan. Toista antiikin filosofian jättiläistä Aristotelesta on kiittäminen siitä, että tunnistamme kolme retorista kykyä, joilla on merkitystä kaikissa ihmisten välisen vuorovaikutuksen muodoissa. Delfoin kannalta logos – vapaasti käännettynä sanoilla järkeily – on tärkein mutta myös eetoksella (puhujan luonne ja pyrkimykset) ja paatoksella (esittäjän tunne ja kokemus) on paikkansa. Puheessa ja dialogissa järki kiinnitetään argumenttiin, joka perustelee sitä, millä on syiden, seurausten ja vaikutusten kautta merkitystä. Gorgias-dialogissa Sokrates kysyy oppilaaltaan, mitä on retoriikka ja miten se eroaa totuuden etsinnästä? Yhtä hyvin voi kysyä miten poliittinen puhe Eduskunnan täysistunnossa eroaa paremman yhteisen huomisen tekemisestä? Koulun tärkeä kysymys on se, mistä voidaan keskustella ilman että pudotaan somettuneisiin sudenkuoppiin?

Dialogin idea

Kirjoittanut , • ( 0 )

Sokrates kehitti kyselevän tekniikan, jonka päälle Delfoi on rakennettu. Kysymys käynnistää prosessin, jossa osallistujien henkilökohtainen näkemys vaikuttaa yhteisen ymmärryksen muotoutumiseen. Muutoksen mahdollistaa Delfoi-managerin fasilitoima panelistien välinen vuorovaikutus, jolla on Delfoissa myös huomattava ajallinen kesto. Sokrates kävi dialoginsa kasvokkain, mutta Delfoissa kommunikointi on kirjallista – ainakin toistaiseksi – johtuen siitä, että keskustelun halutaan olevan anonyymiä. Dialogi tunnistetaan kehittyneimmäksi keskustelumuodoksi, jonka piirteitä artikkelissa tarkastellaan myös antiikin jälkeisten ajattelijoiden avustamana. Englannin kielessä erotellaan suomea paremmin keskustelevan vuorovaikutuksen kolme eri muotoa, jotka ovat “debate, discussion & dialogue. Vain dialogissa löydämme kosketuksen siihen Sokrateen kysymykseen, joka kuuluu: “Mitä rakkaus on?” (Theaitetos)