Kysymys käynnistää ajattelun – ja oppimisen, jonka vastaus tavallaan lopettaa. Kyseleminen ilmaisee uteliaisuutta ja ihmettelyä, ja siitä Delfoissakin on kysymys. Kysymystä seuraa ideaalitilanteessa dialogi, joka johtaa vastausten rinnalla uusiin kysymyksiin. Delfoi poikkeaa Sokrateen dialogeista siinä, että keskusteluun kutsutaan kahden sijasta useita ihmisiä, joista jokainen tuo mukanaan oman erityisen näkökulmansa. Keskustelun tulos ei ole ennalta tiedossa eikä tiedettävissä. Sokrateen dialogin tavoin Delfoin lopputulema on avoin, ja se muuntuu – iteroituu – prosessin jatkuessa. Prosessin kulkua – Delfoi-kielessä kierroksia – kätilöi fasilitaattori, jota nimitetään Delfoi-manageriksi. Sokrates piti itseään uusien ajatusten ja näkökulmien synnyttäjänä ja sitä Delfoissakin tavoitellaan. Koulussa voi sopivassa kohdassa kysyä Sokrateen sanoin ”Mitä tieto on?” (Symposium)  ja toisessa kohtaa ”Mitä on rohkeus?” (Laches) Tulevaisuussuuntautunut Delfoi-manageri saattaisi kysyä uuden ison kysymyksen, uskooko keskustelukumppani – tai paneeli –  sitä, että ihminen on evoluution päätepiste? Tähän kysymykseen palataan artikkelin lopussa.