On Platonin ansiota, että tiedämme Sokrateesta ja hänen kyselevästä dialogimetodistaan. Toista antiikin filosofian jättiläistä Aristotelesta on kiittäminen siitä, että tunnistamme kolme retorista kykyä, joilla on merkitystä kaikissa ihmisten välisen vuorovaikutuksen muodoissa. Delfoin kannalta logos – vapaasti käännettynä sanoilla järkeily – on tärkein mutta myös eetoksella (puhujan luonne ja pyrkimykset) ja paatoksella (esittäjän tunne ja kokemus) on paikkansa. Puheessa ja dialogissa järki kiinnitetään argumenttiin, joka perustelee sitä, millä on syiden, seurausten ja vaikutusten kautta merkitystä. Gorgias-dialogissa Sokrates kysyy oppilaaltaan, mitä on retoriikka ja miten se eroaa totuuden etsinnästä? Yhtä hyvin voi kysyä miten poliittinen puhe Eduskunnan täysistunnossa eroaa paremman yhteisen huomisen tekemisestä? Koulun tärkeä kysymys on se, mistä voidaan keskustella ilman että pudotaan somettuneisiin sudenkuoppiin?