Osmo Kuusi, Elina Hiltunen ja Hannu Linturi: Heikot tulevaisuuden signaalit

fi_image33

Artikkelin tavoitteena on etsiä heikoille tulevaisuussignaaleille sellaista luonnehdintaa, joka mahdollisimman hyvin soveltuu tulevaisuudentutkimuksen käyttöön. Tarkastelu perustuu Tulevaisuudentutkimuksen seuran vuoden 2000 alussa organisoimaan argumentoivaan Delfoi-tutkimukseen. Siinä neljätoista väitellyttä tai väitöskirjaa valmistelevaa tulevaisuudentutkijaa tai viestintätutkijaa haki mielekästä tapaa määritellä heikkoja signaaleja. Kaikki osallistujat esittivät tutkimuksen ensimmäisellä kierroksella sähköpostin välityksellä oman enintään neljäkymmentä sanaa sisältävän määritelmänsä heikolle signaalille. He esittivät myös enintään 150 sanaa käsittävän perustelun määritelmälleen. Näistä muodostettiin 20 heikkojen signaalien luonnetta erittelevää väitettä, joita asiantuntijat arvioivat Professional Delphi Scan -ohjelmistoa hyväksikäyttäen. Nettiväittelyn tulokset kiteytettiin kunkin väitteen osalta sen hyväksyvän ”kyllä-joukkueen” ja sen hyväksymistä vastustaneen ”ei-joukkueen” perusteluiksi.

Heikot signaalit tulevaisuuteen varautumisen ja sen suunnittelun kentässä

fi_image34

Tulevaisuudentutkimukselle luonteenomaista tulevaisuuteen varautumista ja tulevaisuuden suunnittelua voidaan luonnehtia tulevaisuuden kartan piirtämiseksi ja kartalla etenemisen erilaisten mahdollisuuksien tutkimiseksi. Tulevaisuuden maaston keskeinen ulottuvuus on aika eli maasto muuttaa muotoaan siirryttäessä ajassa eteenpäin. Muuttuminen ajassa on paljolti tulosta muutosvoimista, joihin karttaa hahmottelevilla ei ole mahdollista vaikuttaa lainkaan tai vain hyvin vähän. Siinä on kuitenkin myös suppeampia tai laajempia kohtia, joihin omalla toiminnalla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa.

Megatrendit kuvaavat tulevaisuusmaastoa ”ajan virrassa” muuttavia voimia, joihin voidaan vain rajoitetussa määrin tai ei lainkaan vaikuttaa. Megatrendin käsite on vakiintunut tulevaisuudentutkimuksen käyttöön John Naisbittiltä (1982). Kuten vuolaassa virrassa voi ohjata venettä, jos tuntee joen virtaukset, myös megatrendien kuvaamissa muutosvoimissa voi luovia, jos ne tunnistaa. Jotakin tai joitakin megatrendeja vastaan voi toimia menestyksellä tyypillisesti siten, että kehittää vahvuudekseen muiden megatrendien ottamisen huomioon. Jotta voisi toimia tarkoituksenmukaisesti on myös keskeisen tärkeää tietää myös missä kohtaa ”ajan virrassa” on eli tulee olla oikea kuva nykytilanteesta.

Skenaarioilla voidaan haarukoida erilaisia mahdollisuuksia tai reittejä, joihin ajan virta on viemässä. Toimintastrategioilla voidaan pyrkiä ohjautumaan suotuisimmalle mahdolliselle reitille, joka vie kohti tavoitetta (visiota). ”Tulevaisuuden joki” voi kuitenkin haarautua hyvin erilaisiin suuntiin, joihin ajaudutaan omasta tahdosta riippumatta. Tällöin oma strateginen toiminta rajoittuu reagoinniksi erilaisiin toimintaympäristön skenaarioihin eli luovimisiksi vaihtoehtoisissa tulevaisuusvirran haaroissa. On kuitenkin tärkeää huomata, että ”pakollinen ja vastenmielinen” ajautuminen johonkin tulevaisuusjoen haaraan tai skenaarioon on usein vältettävissä, jos siihen ajoissa varaudutaan taitavasti luovien megatrendien puitteissa ja pyrkien vaikuttamaan kehitykseen sillä päätöksenteon tasolla, joka kykenee valintaan vaikuttamaan ( EU-taso, YK-taso tms. )

Tässä artikkelissa tarkastelemme tulevaisuusmaaston muutoksia ennakoivia heikkoja signaaleja. Heikkoja signaalien tutkiminen on noussut keskeiseksi kiinnostuksen kohteeksi uusimman tulevaisuudentutkimuksen rinnalla myös viestinnän tutkimuksessa. Heikkojen signaalien rinnalla on käytetty mm. nimiä ”Wild Card” (Inayatullah 1996, Mannermaa 1999) ja ”germ” (Godet 1994). Godet määritteli Pierre Massea (1965) lainaten germin ”merkiksi, joka on nyt vähäinen mutta valtava uskottavien (virtual) seuraustensa kannalta”.

Tutkimuksen vaiheet

fi_image35

Artikkelimme tavoitteena on etsiä heikoille tulevaisuussignaaleille sellaista luonnehdintaa, joka mahdollisimman hyvin soveltuu tulevaisuudentutkimuksen käyttöön. Tarkastelumme perustuu Suomen tulevaisuudentutkimuksen seuran vuoden 2000 alussa organisoimaan argumentoivaan Delfoi-tutkimukseen (vrt. Kuusi 1999), missä neljätoista väitellyttä tai väitöskirjaa valmistelevaa tulevaisuudentutkijaa tai viestintätutkijaa haki mielekästä tapaa määritellä heikkoja signaaleja. Tutkimukseen osallistuneiden nimet on mainittu artikkelin liitteessä.

Kaikki osallistujat esittivät tutkimuksen ensimmäisellä kierroksella sähköpostin välityksellä oman enintään neljäkymmentä sanaa sisältävän määritelmänsä heikolle signaalille. He esittivät myös enintään 150 sanaa käsittävän perustelun määritelmälleen.

Delfoi-managerit eli Osmo Kuusi ja Elina Hiltunen muodostivat 20 heikkojen signaalien luonnetta erittelevää väitettä saatujen määritelmien ja perustelujen pohjalta. Väitteet olivat pohjana tutkimuksen toiselle kierrokselle, joka toteutettiin Internetissä Hannu Linturin, Osmo Kuusen ja Jari Kaivo-ojan johdolla kehitetyllä Professional Delphi Scan ohjelmistolla. Panelistit saivat Internetissä eteensä lomakkeen, johon kunkin väitteen alle oli varattu tila kommenteille. Tämän tilan alapuolelle oli tutkimuksen edellisestä vaiheesta koottu suorina lainauksina väitteeseen liittyviä kirjaintunnuksilla merkittyjä argumentteja. Asiantuntijat saivat kommentoida väitteitä ja argumentteja kirjoittamalla kommentointitilaan oman lisänäkökohtansa. Napin painolla tapahtuneen tallennuksen jälkeen se välittyi nimettömänä kommenttina toisille vastaajille. Samalla välittyi myös vastauksia kuvaavaan jakaumaan tieto siitä, missä määrin vastaaja piti eri väitteitä uskottavina ja tärkeinä.

Asiantuntijat saivat arvioida erikseen kunkin väitteen uskottavuutta ja tärkeyttä viisiportaisella asteikolla –2, -1, 0, 1, 2. Nähtyään toisten esittämiä lisänäkökohtia panelistit saattoivat palata korjaamaan kannanottojaan ja esittämään vielä uusia näkökohtia. Tutkimuksen ensimmäiseen ja toiseen vaiheeseen kului kalenteriajassa yhteensä noin kolme viikkoa, vaikka kunkin osallistujan tutkimukseen käyttämä aktiivinen aika oli vain joitakin tunteja. Tutkimuksen toiseen kierrokseen osallistui kaksitoista panelistia. Kommenttien tuloksena alun perin 18 sivun pituinen lomake laajeni 39 sivun mittaiseksi.

Kuten etukäteen oli ennakoitavissa käsitykset heikkojen signaalien olennaisista piirteistä poikkesivat merkittävästi vastaajien kesken. Kahdestakymmenestä väitteestä 14 oli sellaisia, joissa esiintyi sekä asiantuntija joka täysin uskoi väitteeseen (+2) että asiantuntija, joka ei lainkaan uskonut siihen (-2). Kaikkien väitteiden osalta oli vähintään joku, joka oli ainakin osittain eri mieltä väitteen kanssa (-1) ja toisaalta toinen, joka oli vähintään osittain samaa mieltä sen kanssa (+1).

Alla on esitetty heikkojen signaalien luonnetta erittelevät väitteet asiantuntijoiden keskimääräiseen arvioon perustuvassa uskottavuusjärjestyksessä aloittaen uskottavimmasta. Uskottavuutta kuvaavan järjestysnumeron rinnalla on suluissa vastaavalla tavalla muodostettu tärkeyden järjestysnumero. Tärkeydellä tarkoitettiin sitä, kuinka tärkeänä panelisti piti väitteen sisältämän asian sisällyttämistä heikon signaalin määritelmään. Väitteet, jotka saivat saman keskiarvon uskottavuudessa, on asetettu järjestykseen tärkeyden keskiarvon perusteella.

  1. Heikko tulevaisuussignaali on muutoksen ensioire.
  2. Heikko tulevaisuussignaali vaatii: i) tukea, ii) kriittistä massaa, iii)
    vaikutus-avaruutensa kasvua ja asialle omistautuneita toimijoita eli ”soihdunkantajia”, tullakseen tai estyäkseen negatiivisena tulemasta vahvaksi tulevaisuussignaaliksi
  3. (Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin voi myös sama henkilö tulkita monella tavalla
  4. Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin merkittävyys määräytyy sen vastaanottajan tavoitteista käsin
  5. Heikko tulevaisuussignaali tulee tyypillisesti vahvaksi yhdistymällä toisiin signaaleihin
  6. Olennaisen heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin löytäminen vaatii systemaattista etsintää
  7. (Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin havaitsevat edelläkävijät tai erityisryhmät
  8. (Heikon tulevaisuussignaalin uskottavuus perustuu muuhun kuin sen tärkeyttä osoittavaan laskettavissa olevaan kehitykseen (kuten Delfoi-tutkimukseen tilastolliseen säännönmukaisuuteen tai invarianssiin)
  9. Heikkojen tulevaisuussignaalien tunnistaminen on mielenkiintoisinta, mitä
    tulevaisuudentutkimus voi tuottaa
  10. (Heikkojen tulevaisuustulevaisuussignaalien keksijät tai aikaansaajat, niiden havaitsijat/tunnistajat sekä käyttäjät/hyödyntäjät ovat tyypillisesti eri henkilöitä
  11. Heikko tulevaisuustulevaisuussignaali tulee merkittäväksi ja on omaksuttavissa vain, jos se ei ole ristiriidassa uskomusten kanssa, joista ei olla valmiit luopumaan
  12. Heikko tulevaisuussignaali tulee tyypillisesti vahvaksi voimistumalla
  13. Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin merkittävyys määräytyy sen yllättävyyden perusteella
  14. Heikon tulevaisuussignaalin uskottavuudelle on keskeistä, että se on
    peräisin luotettavasta lähteestä (asiantuntijalta)
  15. Heikko tulevaisuustulevaisuussignaali voi kertoa lineaarisesti etenevästä ilmiöstä
  16. Heikko tulevaisuussignaali ei riipu tulkitsijasta eli on objektiivinen ilmiö
  17. Heikko tulevaisuussignaali ennakoi tulevaisuutta radikaalisti muokkaavia
    prosesseja
  18. Heikko tulevaisuussignaali sisältää merkin, johon on välittömästi tartuttava
  19. Heikko tulevaisuussignaali vahvistuu itsestään ajan myötä, sillä se on yleinen nouseva trendi
  20. Vain asiantuntijat havaitsevat heikkoja signaaleja

Väitteissä 14-20 asiantuntijoiden enemmistö oli väitteen hylkäämisen kannalla. Väitteiden validisuutta ja tärkeyttä kuvaavien järjestyslukujen korrelaatio on 0,62. Tämä indikoi sitä, että väitteeseen uskominen on yhteydessä sen koettuun tärkeyteen. Toisaalta luettelosta löytyy selviä poikkeuksia kuten väite ”Heikko tulevaisuussignaali ei riipu tulkitsijasta eli on objektiivinen ilmiö”. Tähän väitteeseen enemmistö ei uskonut, mutta piti siitä huolimatta sitä neljänneksi tärkeimpänä. Vastakkainen tapaus oli väite ” Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin voi myös sama henkilö tulkita monella tavalla” Tähän väitteeseen uskottiin yleisesti, mutta sitä ei pidetty tärkeänä.

Keräämällä väitteitä, jotka on arvostettu keskimäärin korkealle sekä paikkansapitävyydessä että tärkeydessä määrittelyn kannalta, voidaan päätyä seuraavaan luonnehdintaan heikon signaalin keskeisistä piirteistä:

Heikon tulevaisuussignaalin määritelmä:

Heikko tulevaisuussignaali on muutoksen ensioire, joka tulee tyypillisesti vahvaksi yhdistymällä toisiin signaaleihin. Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin merkittävyys määräytyy sen vastaanottajan tavoitteista käsin ja sen löytäminen vaatii tyypillisesti systemaattista etsintää. Heikko tulevaisuussignaali vaatii: i)tukea, ii)kriittistä massaa, iii) vaikutusavaruutensa kasvua ja asialle omistautuneita toimijoita eli ”soihdunkantajia”, tullakseen tai estyäkseen negatiivisena tulemasta vahvaksi tulevaisuussignaaliksi. Heikon tulevaisuustulevaisuussignaalin havaitsevat edelläkävijät tai erityisryhmät, eivät niinkään asiantuntijat.

Kuten sanottua tutkimukselle oli erityisen tyypillistä mielipiteiden voimakas jakautuminen. Heikon signaalin määrittelyn problemaattisuudesta kertoo, että alla hahmoteltu ”antimääritelmä”, joka on koottu vähiten suosituista näkemyksistä, voisi kuvata Japanin viimeisintä kansallista teknologisten heikkojen signaalien tunnistamisprosessia (NISTEP 1997).

”Antimääritelmä” heikolle tulevaisuussignaalille:

Heikon tulevaisuussignaalin uskottavuudelle on keskeistä, että se on
peräisin luotettavasta lähteestä (asiantuntijalta) ja vain asiantuntijat havaitsevat heikkoja signaaleja. Heikko tulevaisuussignaali ei riipu tulkitsijasta eli on objektiivinen ilmiö. Heikko tulevaisuussignaali ennakoi tulevaisuutta radikaalisti muokkaavia prosesseja ja se sisältää merkin, johon on välittömästi tartuttava. Heikko tulevaisuussignaali vahvistuu itsestään ajan myötä, sillä se on yleinen nouseva trendi.

Väitteitä tukevat ja niitä vastustavat argumentit

fi_image36

Argumentoivan Delfoi-tekniikan (Kuusi 1999) erityisenä tavoitteena on tuottaa perusteita eriäville näkemyksille. Tässä suhteessa tutkimus oli erityisen onnistunut. Paitsi että panelistien arviot väitteiden validiteetista ja tärkeydestä jakautuivat, panelistit myös esittivät hyviä perusteluja eriäville näkemyksilleen.

Seuraavaan tarkasteluun olemme kiteyttäneen väitteittäin eriävät käsitykset ”kyllä-joukkueen” ja ”ei-joukkueen” perusteluiksi. Käsitteellisen selvyyden vuoksi ja aiheesta käytävän väittelyn terävöittämiseksi on joitakin (yllä mainittuja) alkuperäisiä väitteitä hieman muutettu. Perustelut ovat muodostuneet järjestämällä esitetyt argumentit aluksi myönteisyysjärjestykseen esitetyn väitteen kannalta ja kokoamalla niitä sitten alkupäästä ja loppupäästä lähtien yhteen. Neutraaleja tai molempiin näkemyksiin soveltuvia perusteluja on joskus yhdistetty molempiin vaihtoehtoisiin kannanottoihin. Tarkoituksemme on organisoida Internetissä harjoitus, missä kuka tahansa voi valita kumman joukkueen kannalle asettuu kunkin väitteen osalta. Niissä tapauksissa, missä äärikannanotto –2 tai 2 puuttui tai vastausjakauma oli muuten hyvin vino, olemme lieventäneet vähemmistön kannanottoa jollain sanalla kuten ”kyllä usein” riippuen myös siitä, mikä luontevasti sopii esitettyihin perusteluihin. Väitteet on esitetty samassa järjestyksessä kuin tutkimuksessa, koska vastaajat tyypillisesti täydensivät uusilla argumenteillaan aiempiin väitteisiin esittämiään näkökohtia.

Arviot väitteiden validiteetista ja tärkeydestä jakautuivat paljolti siksi, että heikoille signaaleille voidaan antaa erilaisia määritelmiä eri näkökulmista. Sama henkilö voi hyväksyä sekä väitettä tukevia että sitä vastustavia näkökohtia. Kaksi henkilöä voi myös hyväksyä saman väitteen eri perusteilla. Tämä on otettu huomioon seuraavassa siten, että ”kyllä”- ja ”ei” –joukkueiden kannanottojen perustelut on jaoteltu kirjaintunnuksin toisistaan loogisesti eroaviksi argumenteiksi.

Kukin voi rakentaa varsin seikkaperäisen oman tulkintansa tai määritelmänsä heikoille signaaleille lähtien väitteiden ja argumenttien muodostamasta merkityskartasta. Esimerkiksi joku voisi ottaa kantaa heikon signaalin objektiivisuuteen (väite 1) siten, että lievästi vastustaa heikon signaalin määrittelyä objektiiviseksi (validiteetti –1) pitäen kuitenkin objektiivisuuskysymystä hyvin tärkeänä heikon signaalin määrittelyn kannalta (tärkeys +2). Perusteluista hän on valmis hyväksymään kaikki objektiivisuutta vastustavat argumentit, mutta kannanottoa lieventävänä näkökohtana myös objektiivisuutta tukevan argumentin B).

Emme tässä artikkelissa erittele muodostuneita erilaisia näkökulmia. Seuraavassa muutama Hannu Linturin tekemä huomio. Ainakin ajatuksellisesti heikkojen signaalien tulkinnoista voi muodostaa typologian, jonka toisessa päässä on mekanistis-luonnontieteellinen näkökulma. Sille on ominaista ilmiön kokeminen objektiiviseksi ja deterministiseksi, jolloin heikon signaalin hyödyntämisessä on keskeistä se, kuinka varhaisessa vaiheessa se havaitaan hyödynnettäväksi. Japanilaissukuinen antimääritelmä on lähellä tätä asteikon päätä. Se lienee usein piilouskomuksena teknologiaviritteisessä signaalin metsästyksessä. Asteikon toisessa päässä sijaitsevat sosiaaliset konstruktionistit, joille signaalit merkitsevät mahdollisuutta, johon voi tarttua. Signaali vahvistuu tai heikkenee dynaamisesti, sosiaalisesti ja indeterministisesti yhteisöjen tilausta heijastellen. Tyypillisesti konstruktionisti havainnoi signaaleja olevaisen kulttuurikerrostumassa, kun ‘”luonnontieteilijä” seuraa myös elottoman luonnon merkkejä. Asteikon keskelle voi sijoittaa evolutionaarit, jotka erottavat fysikaalisen, biologisen ja kulttuurievoluution toisistaan. Heikko signaali voi edustaa paitsi “objektiivisia ja subjektiivia” voimia myös niiden välisiä monimutkaisia vuorovaikutuksia.

Väite 1.
HEIKKO TULEVAISUUSTULEVAISUUSSIGNAALI EI RIIPU TULKITSIJASTA ELI ON OBJEKTIIVINEN ILMIÖ


Kyllä!

A) Heikko objektiivinen signaali voi olla heikko heikon havaittavuutensa vuoksi. Heikko signaali voi ikään kuin leijalla ilmassa pidempäänkin odottamassa löytäjäänsä.

B) Heikko signaali on näkökulmasidonnainen, mutta on erotettava kaksi asiaa: mitä todella ”objektiivisesti” tapahtuu, ja miten tulkitsemme asioita. Kummatkin ovat yhtä ”totta”, mutta tärkeää on huomata että näiden välillä ei ole olemassa mitään suoraa kausaalisuhdetta, mihin väite juuri viittaa. Esimerkiksi: lääketieteen alan uuden nousevan ilmiön (heikon signaalin)voi lääkäri tunnistaa vuonna 2000. Kun sama ilmiö voimistuu (samalla tietenkin muuttuu konkreettisemmaksi), näkee sen ensimmäistä kertaa kampaaja naistenlehdestä vuonna 2008. Tämä asia on uusi kampaajalle, mutta vanha tuttu jo lääketieteen parissa puuhailevalle. Oliko siis ilmiö vuonna 2008 heikko signaali, koska kampaaja sen koki uudeksi, yllättäväksi tiedoksi? Ei koska, jos useammat huomaavat, kyseessä ei enää ole heikko signaali.

C) Yksi kysymys on se, koska on kannattavaa (ja kenen kannalta) alkaa toimia heikon signaalin ilmentävän uhkan poistamiseksi/mahdollisuuteen tarttumiseksi. Olisiko teollisuus voinut alkaa reagoida ympäristövaatimuksiin jo 70-luvulla?

Ei!

A) Signaali voi perustua objektiiviseen ilmiöön, mutta jos ilmiön kasvaminen vahvaksi edellyttää oppimista, signaaliksi tuleminen edellyttää havaitsemista eli subjektiivisuutta. Esimerkiksi jotta paju olisi tulevan kaivonpaikan heikko signaali, jonkun tulee havaita paju ja haluta tehdä kaivo.

B) Ilmiö voi olla objektiivinen, mutta vastaanottaminen tekee siitä signaalin ja tulkinnan tekee vastaanottaja. Esimerkki: Havaitaan valonvälähdys merellä. Tavalliselle kaupunkilaiselle se voi olla pelkkä valonvälähdys tuolla päin, ai siellä on meri. Purjehtijalle, valo merellä klo xxx tässä säässä pimeällä, kukahan siellä on tai ”niin tuolla on se majakka tai saari”. Merivartijalle: heikko valonvälähdys klo xxx suunnassa yy arvilta zzz saaren tuntumassa, onko joku pulassa? Onko salakuljettaja? Sodassa vartiomiehelle: onko oma vihollinen jne. Jos kukaan ei sitä huomaa, ei se kerro mitään. Viestiä ei syntynyt sinänsä objektiivisesta ilmiöstä, ei heikkoa eikä vahvaa tietoa, epäilystä jne. Tulkinta riippui täysin vastaanottajasta ja ilmiö tiedostettiin kokonaisuutena: valo, kesto, voimakkuus, suunta kellonaika, päivä, jne.

C) Tulevaisuudentutkimukseen liittyvä näkökohta: Fysikaalinen havainnointi ei ole olennaista tulevaisuudentutkimuksessa, joka pääosin tarkastelee yhteiskunnallisia ilmiöitä. Olennaisinta ovat yhteiskunnalliset, taloudelliset ja teknologiset tosiasiat sekä ihmisten ja ihmisryhmien ideat. Yleensä yhteiskunnallinen heikko signaali on ihmisten tekojen ja päätösten yhteisvaikutusta ja sen muuttumista vahvaksi voidaan tutkia esimerkiksi mielipidetiedusteluin.

Väite 2.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI ON MUUTOKSEN ENSIOIRE


Kyllä!

A) Heikon signaalin käsitteen hedelmällisyys perustuu muutoksen havaituksi tulemiseen ja havaituksi tulemisen mahdollisuuteen. Toimijoiden kannalta juuri tämä heikon signaalin ominaispiirre on haasteellinen. Olisiko reagoitava jotenkin heikkoon signaaliin vai ei? Onko muutosta tulossa vai ei?

B) Vertaisin heikkoa signaalia flunssan tuloon:
Flunssan lopputuloksen kaikki tietävät. Eikä flunssa sinänsä ole siis mikään heikko signaali eikä ensimmäinen nuhatippakaan, joka on ehkä ensioire, mutta oikeasti tätä ennen on jo tapahtunut paljon asioita. Mielestäni heikko signaali olisi jonkinlaista kolotusta jossain, karheutta kurkussa, kutinaa nenässä eli varsinaisen ensioireen aavistelua, poikkeavaa tuntemusta – himmeästi havaittavissa olevaa outoutta tai muutosta. Kyseessä on signaali jo olemassaolevasta ja käynnissäolevasta tapahtumasta.

C) Signaali voi itsessään tuottaa kasvavan ilmiön. Herääminen ”ympäristötietoisuuteen” on oiva esimerkki.

Ei näin kategorisesti!

A) Heikot signaalit voivat olla ensioire, mutta eivät ole välttämättä. Heikoista signaaleista ollaan usein kiinnostuneita tilanteissa, missä pohditaan, tuleeko johonkin tilanteeseen muutos vai ei. Tämä on eri asia kuin se, että heikko signaali olisi aina automaattisesti ja määritelmällisesti merkki muutoksesta.

B) Osa heikoista signaaleista vaimenee ja muutosta ei tapahdu, vaikka sitä voidaan odottaa heikon signaalin perusteella tapahtuvaksi. Osa heikoista signaaleista jää aina ikuiseksi ajoiksi heikoiksi signaaleiksi.

C) Heikko signaali voi myös antaa lisäuskottavuutta sille asialle, että jo alkanut kehityskulku säilyy. Näin siinä tapauksessa, että vallitsevan kehityksen voimistuminen tai heikkeneminen nähdään jo muutoksena.

D) Heikko signaali ei välttämättä automaattisesti tarkoita muutosta, vaan yleensä merkkiä tulevasta kehityskulusta tai ilmiöstä. Muutos ei myöskään välttämättä toteudu, kun sitä ryhdytään heti voimakkaasti vastustamaan esimerkkinä WTO ja sitä Netin avulla vastustavat NGO:t (Non-governmental organizations).

Väite 3.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI ENNAKOI TULEVAISUUTTA RADIKAALISTI MUOKKAAVIA PROSESSEJA


Kyllä!

A) Kiinnostavimmat ja tärkeimmät heikot signaalit ovat juuri ne, jotka synnyttävät radikaalisti uusia ilmiöitä.

B) Se että heikko signaali joka tapauksessa merkitsee jonkinlaista muutosta vallitsevaan tilaan, on tutkijoille kiinnostavampi lähtökohta ja määritelmä kuin sellaisten heikkojen signaalien huomioon ottaminen, jotka vahvistavat sitä perustaa, joka pitää yllä vallitsevaa kehitystä. Mitkä mahdolliset heikot signaalit kuuluvat radikaaleja muutoksia ennakoiviin, on yleensä todettavissa vasta jälkikäteen.

C) Väite tulisi kytkeä toimijaan. Heikko signaali ennakoi tietyn toimijan esimerkiksi yrityksen kannalta keskeisiä prosesseja. Radikaalisuus istuu enemmän katsojan silmässä kuin yleisessä merkityksellisyydessä. Vanhat yleisradion uutis- ja ohjelmakriteerit ovat tässäkin yhteydessä käyttökelpoisia: vaikutuksen laajuus (kuinka monta koskee), vaikutuksen merkityksellisyys (kuinka syvältä koskee) ja tapauksen subjektiiviset elementit (mm. katsojan silmä keksii).

Ei!

A) Radikalismi ei ole välttämätön, signaali voi ”kääntää laivan ruoria” pikkuhiljaa uuteen suuntaan. Tällaisen signaalin tunnistaminen onkin vaikeinta.

B) Heikko signaali voi ylläpitää normaalia evoluutiota, mutta joskus johtaa revoluutioon.

C) Heikko signaali ei välttämättä ole maailman kaikkeuden suurimpia asioita kosketteleva signaali. Se voi yhtä hyvin olla hyvin lokaali asia. Se voi myös toimia hyvin lyhyellä aikajänteellä jopa tunnin tai minuutin.

Väite 4.
HEIKKO TULEVAISUUSTULEVAISUUSSIGNAALI VOI KERTOA LINEAARISESTI ETENEVÄSTÄ ILMIÖSTÄ


Kyllä!

A) Heikot signaalit voivat olla täysin irrallisia yksittäisiä ilmiöitä tai myös ”lineaarisia” (jatkuvia). Vaikka heikko signaali viittaa epäjatkuvuuteen, myös lineaarinen muutos (siis hidas muutos) voi olla epäjatkuvuutta, tosin hidasta sellaista.

B) Signaalit voivat kuitenkin myös kertoa vuorottaisista laskuista ja nousuista eli sykleistä. Toki monessa tapauksessa on asioita jotka vain tulevat ja hiipuvat eivätkä palaa (eli ovat lineaarisia), mutta suuret asiat useasti näyttävät olevan vain poissa muodista mutta tulevan uudelleen aktiivisiksi jonkin ajan kuluttua.

Ei!

A) Tulevaisuuden tutkimuksessa käytettävää heikon signaalin käsitettä ei ole mielekästä kytkeä lineaariseen etenemiseen. Sen tulee määritelmällisesti olla ei-lineaarinen muutosagentti. Eihän lineaarisen muutoksen havaitsemiseksi tarvita erityisiä, tilastollisesta havaitsemisesta poikkeavia tulevaisuudentutkimuksen taitoja.

B) Pitkällä aikavälillä lineaariset kehitykset tyypillisesti katkeavat. Kehitys voi lähteä eri suuntiin eli bifurkoitua.

Väite 5.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI TULEE TYYPILLISESTI VAHVAKSI VOIMISTUMALLA

Seuraavassa oletetaan, että signaalin voimistumisella tarkoitetaan signaalin havaitsijasta riippumatonta mitattavissa olevaa voimakkuutta eli objektiivisesti todettavissa olevaa voimakkuutta. Signaalin vahvuudella tarkoitetaan sen välittämää tietoa ennakoitavasta ilmiöstä.

Kyllä!

A) Näin o tyypillisesti eli voimistuessaan samaa ongelmaa (tulevaisuuden ilmiötä) ilmaisevat signaalit tulevat yhä selvemmiksi eli välittävät yhä enemmän informaatiota.

B) Heikon signaalin vahvuus määritellään pääosin saman suuntaisen informaation sisältävien heikkojen signaalien lukumäärän perusteella. Tuon lukumäärän noustessa suureksi, heikosta signaalista tulee jossakin vaiheessa vahva signaali.

Ei!

A) Signaalin voimistuminen ei ole kovin olennaista heikon signaalin vahvistumisen kannalta. Signaalit antavat tyypillisesti yhä enemmän tietoa täysin riippumatta signaalin objektiivisesta voimakkuudesta. Esimerkiksi yhä useammat havaitsevat signaalin ja tiedostavat sen yhteyden ennakoitavaan ilmiöön.

B) Väite perustuu käsitteelliseen sekaannukseen heikon signaalin voimistumisen ja sen ilmiön vahvistuminen välillä, jota signaali ennakoi. Heikko signaali voi objektiivisesti mitattuna olla voimistuva, mutta siitä ei seuraa, että se muuttuisi vahvemmaksi signaaliksi. Esimerkiksi pieni tuulenvire voi ennakoida ukkossadetta. Jos tuulen voimistuminen ei lisää sateen todennäköisyyttä on kyseessä heikkenevä signaali tuulen voimasta riippumatta.

C) Voimistuminen tiedon lisääntymisen mielessä syntyy siitä, kun eri signaalien antama tieto kumuloituu, ne vahvistavat toisiaan tai kumoavat toisiaan. Heikko signaali ei itsessään voimistu, mutta yhdistämällä eri signaaleja, vahvistuu tieto signaalien takana olevasta ilmiöstä. Signaalien määrä siis kasvaa ajan funktiona, ja tieto kombinoimalla näitä signaaleja.

D) Osa heikoista signaaleista vaimenee, ja muutosta ei tapahdukaan, vaikka sitä voidaan odottaa heikon signaalin perusteella tapahtuvaksi. Osa heikoista signaaleista jää heikoiksi signaaleiksi.

E) Signaali on vahvistuva ”meemi”, joka anastaa evolutiivisessa kilpailussa tilaa muilta ideoilta. Yhteiskunnallisissa ilmiöissä usko ilmiöön vahvistaa usein sen toteutumistodennäköisyyttä. Niinpä joidenkin toimijoiden intressissä voi olla vaimentaa jotkut heikot signaalit ja vahvistaa toisia heikkoja signaaleja. Eli signaalit ovat tapettavissa ja joskus myös niiden ennakoima ilmiö jo alkuunsa.

Väite 6.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI TULEE TYYPILLISESTI VAHVAKSI YHDISTYMÄLLÄ TOISIIN SIGNAALEIHIN


Kyllä!

A) Heikko signaali voi olla ”vahvempi” suhteessa ennakoitavaan ilmiöön, vaikka se ei olisi itse lainkaan muuttunut. Esimerkiksi tummat pilvet tuulen ohella ovat vahvempi signaali sateen tulosta. Tarvitaan kuitenkin ”rakenne” tai teoria pilvien tuulen ja sateen yhteyksistä tai yleisemmin heikkojen signaalien ja ennakoitavan ilmiön yhteyksistä.

B) Kun vahvuus määritellään varmentuvana tietona ilmiöstä, samaa tulevaisuuden ilmiötä ilmaisevat signaalit voivat vahvistua tulemalla yhä selvemmiksi. Monien heikkojen ennakoivien merkkien yhdistyminen voi vahvistaa niitä kaikkia.

C) Tilastollisesti asiaa voidaan luonnehtia siten, että ennakoitavan ilmiön ja signaalien esiintymistiheyden välillä on positiivinen korrelaatio.

D) Väite tuo esiin tärkeän innovaatioiden tai uusien ilmiöiden tunnistamiseen liittyvän ongelman. Paraskaan heikkosignaaliasiantuntija ei voi aina tunnistaa heikkoja signaaleja, koska kukaan ei voi havainnoida kaikkia signaaleja.

Ei!

A) On tärkeää erottaa ennakoitavaa ilmiötä koskevan kokonaistiedon lisääntyminen ja yksittäisen ennakoivan signaalin välittämän tiedon lisääntyminen (signaalin vahvistuminen). Signaalit sinänsä eivät vahvistu, vaan niiden yhdessä välittämä tieto ennakoitavasta ilmiöstä lisääntyy tai selkeytyy. Tieto vahvistuu kun eri lähteistä, signaaleista tuleva tieto yhdistetään. Analogia palapeliin: Yksi pala ei tule sen selkeämmäksi yhdistymällä toisiin paloihin, mutta kokonaiskuva tulee. Signaalien oikea, luova yhdistäminen on siis tärkeää, ei vahvistuminen yhdistymällä toisiin signaaleihin.

B) Oleellisinta on nähdä eri signaalien riippuvuussuhteet. Heikot signaalit voivat yhdistettyinä myös kumota toisen tarjoaman näennäisselityksen. Klassinen esimerkki on havainto siitä että haikaroiden määrä alueella ja syntyvyys korreloivat. Tämän yhteyden selittää kolmas syntyvyyden signaali: kaupungistuminen.

Väite 7.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI SISÄLTÄÄ MERKIN, JOHON ON VÄLITTÖMÄSTI TARTUTTAVA


Kyllä usein!

A) Heikko signaali elää usein vain hetken. Heikosta signaalista hyötymiseksi siihen on tartuttava ennen kuin sen ennakoimaa ilmiötä voidaan tutkia trendinä. Tämä koskee mm. yrityksiä.

B) Igor Ansoff puhuu aikatekijästä, eli paljonko on aikaa käytettävissä vastatoimenpiteisiin ennen kuin ongelma, ilmiö, riski rupeaa vaikuttamaan haitallisesti toimintaan. Jos näkee lapsensa pöydällä ensimmäisen huumeruiskun, on asiaan puututtava heti.

C) Signaaliin on puututtava nopeasti, jos se voi tuottaa paljon ”hyvää” tai ”pahaa” yhteiskunnalle tai muulle toimijalle.

Ei yleensä!

A) Yleisesti ottaen heikko signaali on heti otettava vastaan, pyrittävä tulkitsemaan ja tallennettava, mutta vastinetta siihen ei ole välttämättä järkevää alkaa miettiä heti.

B) Havaittuun heikkoon signaaliin ei yleensä kannata heti tarttua. ”Voittaja” ei välttämättä yrityselämässä ole se, joka reagoi ensimmäiseksi uuteen asiaan, myös vasta toisena olemisena on omat hyvät puolensa. Tämä koskee mm. uusien tuotteiden ja tekniikoiden käyttöönottoa ja kehittämistä.

C) Väittämän mukainen toimintamalli johtaa tulevaisuudentutkimuksessa liian impulsiiviseen toimintaan. Kyseessä on reaktiivinen toiminta, ei proaktiivinen. Proaktiivinen toiminta edellyttää sellaista toimintamallia, jolla heikot signaalit ensiksi luokitellaan jonkin harkitun kriteeristön perusteella. Tämä tarkoittaa sitä, että toimija voi joutua käyttämään aikaansa signaalin ”purkamiseen”. Vasta kun signaalin merkitys eri toimijoille on purettu, voidaan tehdä järkiperäisiä päätöksiä. Epävarmuus ei yleensä vähene mihinkään nopean ”tarttumisen” seurauksena. Yhteiskuntatieteiden ”työkalujen” tehtävänä on tukea harkintaa kuten jo Max Weber korosti.

Väite 8.
ASIANTUNTIJAT HAVAITSEVAT MUITA PAREMMIN HEIKKOJA SIGNAALEJA

Asiantuntijalla tarkoitetaan seuraavassa henkilöä, jonka toiset tunnistavat asiantuntijaksi. Hänet esimerkiksi valitaan toisten suosituksella asiantuntijapaneelin jäseneksi. Asiantuntevuudelle ei määritelmän mielessä ole riittävää, että itse pitää itseään asiantuntevana tai että todella tuntee asian.

Kyllä!

A) Heikkojen signaalien tunnistamisen kannalta on olennaista, että on tunnustetun kokemuksen tai oppiarvojen takaamaa harkintakykyä. Kun tuntee alan perusteellisesti, niin mahdolliset epäjatkuvuudet on helpompi huomata.

B) Tunnustettu asiantuntija voi olla myös kapealta erikoisalalta. Esimerkiksi koululainen voi olla asiantuntija laskettelumaailman trendeissä.

C) Erityisesti tunnustetut heikkojen signaalien havaitsemisen asiantuntijat ovat hyviä tunnistamaan heikkoja signaaleja. Esimerkiksi taiteilijat voivat olla tällaisia. He havaitsevat herkimmin kulttuurin muutokset ja ovat itse niitä myös luomassa.

Ei!

A) Historia on osoittanut, että tunnustetut asiantuntijat eivät ole erityisen hyviä havaitsemaan tärkeitä heikkoja signaaleja. Usein esimerkiksi ’tulokas’ alalla on havainnut heikkoja signaaleja, joille konkarit ovat olleet epäherkkiä. Moni arvostettu asiantuntija uskoi esimerkiksi 1980-luvulla Neuvostoliiton olevan kestävä yhteiskunnallinen systeemi.

B) Arvostetut asiantuntijat kuuluvat usein tiedon luotettavuutta korostavaan ”tutkijatyyppiin”. Esimerkiksi ylikriittisyyden vuoksi tällaisen henkilön ominaisuudet eivät yleensä ole parhaita mahdollisia heikkojen signaalien havaitsemiseen, vaikka hän saattaa olla keskimääräistä parempi havainnoitsija.

C) Usein keskellä tapahtumia elävä havaitsee ensimmäisenä heikkoja merkkejä. Esimerkiksi jakeluauton kuljettaja voi havaita asiakkaiden ilmaiseman markkinointiin, tuotteisiin tms. liittyvän signaalin.

Väite 9.
HEIKON TULEVAISUUSTULEVAISUUSSIGNAALIN HAVAITSEVAT PARHAITEN EDELLÄKÄVIJÄT TAI ERITYISRYHMÄT


Kyllä!

A) Edelläkävijät ja erityisryhmät usein luovat ilmiöitä, jotka ovat heikkojen signaalien takana. Näiden ryhmien silmät ovat erityisen herkistyneet näkemään heikkoja signaaleja. Esimerkiksi innokkaat alakulttuurit (internetin harrastajat, punk-rockarit, eläintensuojelijat) havaitsevat uusia päämääriä ja tarpeita ennen suuria joukkoja.

B) Jos oletetaan että kaikilla on suhteellisen tasapuoliset mahdollisuudet havaita heikko signaali aikaisemmasta asiantuntemuksesta riippumatta, edelläkävijäksi tuleminen voi olla myös olla myös sattumaa. Jos joku on onnekkaasti ensimmäisenä havainnut ilmiön, se on tehnyt hänestä edelläkävijän.

C)Toisin kuin vakiintuneella asiantuntijalla vähän arvostetulla edelläkävijällä on erityinen motiivi vahvistaa havaitsemallaan heikolla signaalilla asemaansa.

Ei välttämättä!

A) Asiantuntijoilla on paremmat mahdollisuudet havaita todella olennaisia heikkoja signaaleja kuin asiantuntemattomilla edelläkävijöillä, koska he voivat seurata erilaisia informaatiolähteitä. Heillä on paremmat mahdollisuudet lukea, kommunikoida, pohtia, yhdistellä ja hankkia taustatietoa esimerkiksi ulkomailta. Viiden miljoonan kansa ei tuota signaaleja samalla lailla kuin isot kansat, isot kansainväliset lehtitalot / think tankit tai parhaiden koulujen tutkimuslaitosten ekspertit, joiden kanssa huippuasiantuntijat seurustelevat.

B) Usein erityisryhmät ovat niin kiinni omissa ongelmissaan, että niillä ei jää aikaa ympäristön monitorointiin. Niinpä toimintaan osallistumaton antaa heille usein vihjeen tärkeästä heidän ongelmiaan mahdollisesti ratkaisevasta heikosta signaalista. Hyvän heikon signaalin löydettyään erityisryhmät tarttuvat siihen halukkaasti ja alkavat toimia sen vahvistamiseksi.

Väite 10.
OLENNAISEN HEIKON TULEVAISUUSTULEVAISUUSSIGNAALIN LÖYTÄMINEN VAATII SYSTEMAATTISTA ETSINTÄÄ


Kyllä pääsääntöisesti!

A) Mitä systemaattisemmin maailman kehitystä seurataan esimerkiksi osana yrityksen strategiatyötä, sitä todennäköisempää on, että aineiston joukosta voidaan löytää myös trendien katkoksia. Systemaattisuus on tärkeää, jotta osaa arvioida, mitkä asiat ovat todella uusia.

B) Heikkojen signaalien etsintään on kehitetty erilaisia systemaattisia menetelmiä. Hakukoneet Internetissä merkitsevät todellista edistystä tällä alueella.

C) Heikkoja tulevaisuussignaaleja voidaan tehokkaasti tunnistaa ja hyödyntää systemaattisen monitieteisen dialogin avulla. Se voidaan vaiheistaa seuraavasti:

  1. Olennaisten ulkoisten ja sisäisten tekijöiden tunnistaminen
  2. Tekijöiden seuraaminen
  3. Heikkojen signaalien tulkinta
  4. Toimenpidesuositukset
  5. Toimenpiteet
  6. Seuranta ja valvonta.

Ei!

A) Systemaattisessa työskentelyssä vaara sortua byrokraattisuuteen on suuri. Tuotekehityksessä systemaattisuus voi olla ratkaisevaa, mutta luovat ratkaisut eivät edellytä sitä. Uuden heikon signaalin havaitsemisessa on kysymys luovuudesta. Systemaattista etsintää tärkeämpää on olennaisen signaalin tunnistamiseen valmistautunut mieli vrt. penisilliinin löytyminen.

B) Tulevaisuudentutkija tarvitsee tulevaisuuskartan, johon sijoittaa sekä sattumalta löytyneitä että systemaattisen haun tuloksena havaittuja heikkoja signaaleja. On oltava herkkä myös sattumalta tehdyille havainnoille. Joskus systemaattinen etsintä ei ole sen parempi kuin katsella ja kuunnella ihmisten mielipiteitä kaupungilla tai metrossa.

Väite 11.
HEIKON TULEVAISUUSSIGNAALIN VOI MYÖS SAMA HENKILÖ TULKITA MONELLA TAVALLA


Kyllä!

A) Koska heikko signaali ei sisällä selvää informaatiota, sen voi tulkita eri tavoin. Tämä on jopa toivottavaa – eli on tärkeää miettiä, mitä kaikkea signaali voi tarkoittaa tulevaisuuden kannalta. Tulkintojen määrä riippuu siitä, kuinka laaja-alaisesti ilmiötä pystytään kyseenalaistamaan tai kytkemään muihin ilmiöihin.

B) Tulevaisuudentutkimuksella voidaan muodostaa tulevaisuuskarttoja tai –teorioita. Ne vähentävät tulkintojen määrää, mutta jättävät edelleen tilaa monille vaihtoehtoisille tulkinnoille.

C) On mahdollista, että signaalille ei löydy henkilön kannalta yksiselitteisesti parasta tulkintaa. Sosiologian näkökulmasta kyse saattaa olla esimerkiksi havaitsijaan kohdistuvista ristiriitaisista rooliodotuksista.

Ei!

A) Vaihtoehtoja voi hahmotella, mutta ihmisellä yksi ajatusmalli, tausta kerrallaan, johon signaalit kiinnittyvät, muuten jakomielitauti uhkaa.

B) Heikolle signaalille on löydettävissä käytettävissä olevan tiedon kannalta paras tai oikein tulkinta tietyn henkilön kannalta, mikä tyypillisesti edellyttää vuorovaikutteista pohdintaa ja pohjatutkimusta useilta toimijoilta ja tieteenaloilta.

Väite 12.
HEIKKOJEN TULEVAISUUSSIGNAALIEN KEKSIJÄT TAI AIKAANSAAJAT, NIIDEN HAVAITSIJAT/TUNNISTAJAT SEKÄ KÄYTTÄJÄT/HYÖDYNTÄJÄT OVAT TYYPILLISESTI ERI HENKILÖITÄ


Kyllä!

A) Tämä on tärkeää kaupallisten innovaatioiden kannalta eli se pitää yritysten osalta hyvin paikkansa. Keksijöiden motiivit ovat usein hyvin erilaiset kuin keksintöjä kaupallisina tuotteina monistavien. Esimerkiksi ns. nörtit keksivät paljon sellaista, mitä sitten muut hyödyntävät.

B) Ihmisten luontainen erilaisuus ja ammattitaitoon perustuva erilainen herkkyys ilmiöille johtaa erikoistumiseen. Heikon signaalin keksijä ja sen hyödyntämisestä päättävä ovat usein eri henkilöitä.

Ei näin kategorisesti!

A) Ei ole varmaa, voiko heikon signaalin saada aikaan tietoisesti (mihin viittaa väitteen ensimmäinen ryhmä). Asia muuttuu heikoksi signaaliksi vasta silloin kun muut siihen tarttuvat.

B) Väitettä parempi tulkinta heikon signaalin syntytavasta on, että on ryhmiä, joiden piirissä heikko signaali muodostuu ilman että ne vielä ymmärtävät sitä tuleviin mahdollisuuksiin liittyväksi signaaliksi. Joku muu päättelee, että ryhmän edustama ilmiö tulee muotiasiaksi tai globaaliksi ilmiöksi eli tunnistaa ilmiön heikoksi signaaliksi.

Väite 13.
HEIKON TULEVAISUUSSIGNAALIN MERKITTÄVYYS MÄÄRÄYTYY SEN YLLÄTTÄVYYDEN PERUSTEELLA


Kyllä!

A) Strategiakirjallisuudessa korostetaan yllätysten ”järjestämiskykyä”. ”Mitä suurempi yllätys, sitä suurempi bisnes.” Tässä mielessä merkittävyys määräytyy heikon signaalin yllättävyyden perusteella. Yrityksille asialla voi olla merkitystä mm. uuden tuotteen kehittelyssä.

B) Täysin uuden signaalin merkitystä on vaikea ennakoida. Toisaalta juuri yllättävä heikko tulevaisuussignaali on mielenkiintoinen. Viestinnän teorian mukaan merkitykselliseen viestiin tulee liittyä yllätyksellisyys. Emme havaitse viestiä ilman sitä.

Ei näin kategorisesti!

A) Tärkeä kysymys on ”yllättävyys kenelle?” Takahikiällä koetaan ehkä enemmän yllättäviä heikkoja signaaleja kuin Piilaaksossa. Piilaaksossa on ylipäätänsä vaikea tuottaa ilmiöitä, joka koettaisiin yllättäväksi heikoksi signaaliksi. Jos sama signaali, joka on yllättävä Takahikiällä ei ole sitä Piilaaksossa, yllättävyys ei voi olla kovin keskeinen osa heikon signaalin määritelmää.

B) Ilmiö voi olla merkittävä, vaikkei se olisikaan yllättävä vaan ehkä joskus jopa vain toivottu (esimerkiksi uudenlaisen sosiaalisuuden kauden alkaminen). Merkittävyys ei liity yllätyksellisyyteen vaan tiedon sisältö on ratkaiseva tekijä. Merkittävyys mitataan lopultakin jälkikäteen sen perusteella, mihin heikko signaali johti. Yllätyksellisyys ei riitä, mikäli heikosta signaalista ei koskaan seuraa mitään.

C) ”Yllätys” viittaa tässä ilmeisesti taaskin siihen ajatukseen, että signaali tuo mukanaan muutoksen ja tässä ehkä vieläpä voimakkaan muutoksen. Toisinkin voi olla.

Väite 14.
HEIKON TULEVAISUUSSIGNAALIN MERKITTÄVYYS MÄÄRÄYTYY SEN VASTAANOTTAJAN TAVOITTEISTA KÄSIN


Kyllä!

A) Viestinnän teorian mukaan viestin tulkitsee ja sen sisällön merkityksen määrää aina sen vastaanottaja. Vastaanottajan uskomusten ohella hänen tavoitteensa ovat olennaisia viestin tulkintaan vaikuttavia tekijöitä.

B) Voidaan määritellä myös objektiivinen merkittävyys, jota voidaan arvioida jälkikäteen seuraamusten kautta.

C) Merkittävyyden suhde vastaanottajan tavoitteisiin voi olla myös välillinen, kun signaalin havaitsija välittää sen eteenpäin kehittäjälle. Havaitsijan täytyy pohtia sitä, miksi kehittäjä reagoi signaaliin. Merkityksen muoto on sidoksissa kehittäjän kontekstiin.

Ei!

A) Väite on väärä, koska siinä sekoitetaan heikon signaalin havaitseminen ja sen merkitys.

B) Heikot signaalit voivat itse asiassa olla erityisen merkitseviä niille, joiden tavoitteiden kanssa ne ovat ristiriidassa. Tavoitteiden muuttaminen edellyttää kuitenkin signaalin tulemista niin vahvaksi, että sitä ei voi enää sivuuttaa. Heikon signaalin havaitsevat yleensä vain ne joiden tavoitteiden suuntainen se on.

C) Merkittävyys myös pitäisi määritellä pikemminkin vaikuttavuuden ja muutosvoiman kautta, ja kaikki merkityksenanto ei suinkaan tapahdu tietoisen tavoitteiden asettamisen kautta.

Väite 15.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI TULEE MERKITTÄVÄKSI JA ON OMAKSUTTAVISSA, JOS SE EI OLE RISTIRIIDASSA USKOMUSTEN KANSSA, JOISTA EI OLLA VALMIIT LUOPUMAAN


Kyllä!

A) Väite on tosi sillä ehdolla, että uskotaan ihmisen olevan pikemminkin arkiajattelun kuin tieteellisen ajattelun piirissä. Jos näin oletetaan, niin ihminen torjuu sellaisen heikon signaalin, joka ei ole hänen omien uskomustensa mukainen eikä reagoi siihen. Myöskin tutkijoiden on todettu olevan yleisesti perusajatustensa vankeja: haetaan sellaista tietoa, joka tukee omia uskomuksia tai omaa paradigmaa. Oman tieteellisen paradigman kyseenalaistaminen on vaikeaa, kuten mm. tieteen historiaa tutkinut Thomas Kuhn on todennut.

B) Hyötynäkökulmasta käsin heikko signaali on omaksuttavissa, jos siitä on jotain hyötyä.

C) Perususkomuksia vahvistava heikko signaali voi myös lisätä esim. riskien ottamisen halukkuutta merkittävällä tavalla ja näin lisätä heikon signaalin ennakoiman asian toteutumistodennäköisyyttä.

Ei!

A) Uskomukset muuntuvat – vaikkakin hiljalleen – vaikkapa vahvistuvien heikkojen signaalien ja niiden aktiivisen tulkinnan kautta. Popperilaisissa yhteisöissä uskomukset asetetaan alttiiksi kritiikille ja ollaan ainakin periaatteessa valmiita niitä tarkistamaan. Kuten Karl Popper on korostanut, on kohtalokasta tieteelle, jos omaa teoriaa ei kyetä asettamaan alttiiksi kumoavalle tiedolle. On hyvin mahdollista, että kumoava tieto hyväksytään aluksi vain ”hiljaisena tietona”, joka vasta vähitellen muuttuu tai ei koskaan muutu julkilausutuksi tiedoksi.

B) Joskus uusi tieto on pakko myös julkisesti omaksua, vaikka se on erittäin vastenmielistä: eivät tehtaiden omistajat luovu saastuttavasta toiminnasta sen vuoksi, että saastuttamattomuus olisi heidän uskomustensa mukaista, vaan yleisestä painostuksesta. Kauppa ei muuten käy.

C) Merkittävyys ja omaksuminen ovat kaksi eri asiaa. Heikko signaali voi olla merkittävä mutta vaikeasti omaksuttava. Esim. IBM:lle Applen ensimmäinen mikrotietokone oli tärkeä, mutta vaikeasti omaksuttava heikko signaali.

Väite 16.
HEIKON TULEVAISUUSSIGNAALIN USKOTTAVUUS PERUSTUU MUUHUN KUIN SEN TÄRKEYTTÄ OSOITTAVAAN LASKETTAVISSA OLEVAAN KEHITYKSEEN (KUTEN TILASTOLLISEEN SÄÄNNÖNMUKAISUUTEEN TAI INVARIANSSIIN)


Kyllä!

A) Kriteeri on varsin käytännöllinen peruste erotella heikkojen signaalien erittelyyn perustuvaa tulevaisuudentutkijoiden työsarkaa ja vahvojen signaalien erittelyyn keskittyvää tilastollista analyysia, jota mm. ekonometrikot tai väestötieteilijät käyttävät. Tyypillistä heikkoa signaalia voi kuvailla yksittäiseksi havainnoiksi, jota on hyvin vaikea mitenkään mitata (antaa lukuarvoa).

B) Samaan ongelmaan viittaavat heikot signaalit vaihtelevat erittäin paljon ja yksi heikko signaali voi viitata monenlaiseen ongelmaan riippuen esiintymistilanteesta. Sumeus ja epätäsmällisyys ovat hyvin kuvaavia sanoja tällaisille ilmiölle.

C) Myös ilmiötä, jonka kehitystä ei voi kuvata tilastollisella säännönmukaisuudella, voi myös tutkia järkevästi. Internet on hyvä esimerkki. Vasta äskettäin on alettu tuottaa tilastoja Internetiin liittyvästä käyttäytymisestä. Uskottavuutta ilmiöllä on ollut siitä huolimatta, ettei tilastoja aluksi ollut. Toki uskottavuus voi osaksi perustua laskentaan, mutta se ei ole ”riittävä ehto”.

D) Uskottavuutta on katsottava ihmisen näkökulmasta: onko heikko signaali sen tarkastelijalle uskottava? Tällainen uskottavuus on eri asia kuin tapahtuneista tosiasioista johdettu todennäköisyys. Uskottavuus voi siis perustua muuhunkin kuin ilmiön tärkeyttä osoittavaan seuraamusindikointiin, on se sitten jälkiseurantaa tai ”objektiivista” futuurilaskentaa.

Ei näin kategorisesti!

A) Jos joku ilmiö aidosti on, sitä ja sen suuruutta voidaan myös mitata. Se, ettei heikkoja signaaleja voida vielä kvantifioida johtuu tarkkojen mittareiden ja mallien puutteesta.

B) Bayes-päättelyyn perustuvat menetelmät (eli käytetään etukäteisinformaatiota hyödyksi) voivat auttaa mittausongelmassa epätäydellisen informaation tapauksessa Ajatellaan esimerkiksi ydinvoimalan räjähdystä: täytyy voida laskennallisesti laskea erinäisistä pienistä merkeistä, että räjähdyksen todennäköisyys on tietyn suuruinen. Päättelyä ei voida kuitenkaan rakentaa olemassa olevan datan perustalle, eli tiukan tilastollinen päättely ei ole mahdollinen.

Väite 17.
HEIKON TULEVAISUUSSIGNAALIN USKOTTAVUUDELLE ON KESKEISTÄ, ETTÄ SE ON PERÄISIN LUOTETTAVASTA LÄHTEESTÄ


Kyllä!

A) Jos kesän sääennustuksen antaa sammakon hyppäämisen perusteella, ollaan heikoilla jäillä. Tässä mielessä varmuus tai omaksutun tiedon luotettavuus voi lisääntyä jos joku ”luotettava” henkilö sen kertoo. Jos luotettavuutta ei määritellä auktoriteetin vaan kokemuksen ja uusille asioille avoimuuden mukaan, tällaisella asiantuntijalla tai instituutiolla on herkkyyttä havaita heikkoja nousevia virtauksia.

B) Viimekädessä uskottavuus on lähteen perusteluiden uskottavuudesta kiinni, olkoon lähde mikä tahansa.

C) On hyvin inhimillistä, että kun luottaa lähteeseen on helpompi uskoa yllättäviinkin väitteisiin. Tällaisella uskolla on joskus taipumus muodostua itse itsensä toteuttavaksi ennusteeksi.

Ei!

A) Jos perustaa vain asiantuntijoihin heikkojen signaalien keräilyn, voi paljon jäädä huomaamatta. Tulevista muutoksista kertovat usein esim. juorut, jotka tietenkään eivät ole ”asiantuntijatietoa”. Myyttianalyysi puhuu tästä. Parhaita havainnoijia ovat yleensä pätevät lehtimiehet. Tutkijat tulevat jäljessä, koska ovat liian tosikkoja, vakavia ja perusteellisia. Asiantuntijat ovat usein esittäneet vääriä ennusteita ja väitteitä. Esimerkiksi Bill Gates esitti vuonna 1981, että 640 kilotavun muistin pitäisi riittää kenelle hyvänsä.

B) Jos luotettavuutta mitataan – kuten usein tehdään – arvovallalla, luotettavuudella ja heikkojen signaalien tunnistamisella on vähän tekemistä keskenään. Jos asiantuntevuus määritellään ihmisten asiantuntemuksen arvostuksella puhumattakaan omasta käsityksestä, se ei valitettavasti kulje yhtä jalkaa luotettavuuden kanssa. Koska heikkoja signaaleja tulkitaan asiantuntemuksesta käsin, on tärkeää että raportointiin voidaan luottaa, eikä se ole vääristynyttä myöskään asiantuntijoiden toiveiden mukaan.


Väite 18.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI VAATII: a) TUKEA, b) KRIITTISTÄ MASSAA, c) VAIKUTUSAVARUUTENSA KASVUA JA ASIALLE OMISTAUTUNEITA TOIMIJOITA ELI ”SOIHDUNKANTAJIA”, TULLAKSEEN TAI ESTYÄKSEEN NEGATIIVISENA TULEMASTA VAHVAKSI TULEVAISUUSSIGNAALIKSI


Kyllä!

A) Havaitseminen ja siihen kytkeytyvä oivallus ovat olennainen osa heikon signaalin tarinaa. Heikko signaali syntyy vasta havaitsemisen kautta ja muodostuu toiminnan ja vaikuttamisen kohteeksi. Heikko signaali edellyttää tyypillisesti toimintaa tai käyttääksemme de Jouvenelin ilmausta ”projektia” joko vahvistuakseen tai tullakseen estetyksi. Kriittinen massa voi syntyä projektin käynnistämän prosessin myötä.

B) Monta heikkoa signaalia tai ideaa on tukahdutettu historian aikana, koska ne ovat olleet ristiriidassa joidenkin etujen kanssa. Jos kriittinen massa ylittyy, heikkoa signaalia ei enää pystytä vaimentamaan. Käynnistyvä kehitys voi olla hyvää tai pahaa, jälkimmäisestä esimerkkinä toista maailman sotaa ennakoineet muutokset ilmapiirissä.
C) Heikon signaalin merkitys perustuu siis keskeisesti siihen, että voimme sen avulla vaikuttaa tulevaisuuteen.

Ei näin kategorisesti!

A) Väite pätee yhteen osaluokkaan heikkoja signaaleja: niihin joiden viittaaman ilmiön toteutuminen riippuu monien toimijoiden oppimisesta. Jos kuitenkaan ei ole todellisia mahdollisuuksia yhdessä oppimiseen ja siitä seuraavaan tulokselliseen yhteistoimintaan, heikot signaalit voivat jäädä kovistakin ponnistuksista huolimatta vahvistumatta/torjumatta. Esimerkiksi pyörremyrskyä on mahdoton estää, vaikka heikko merkki sen synnystä havaittaisiin jo varhain. Yhteiskunnallinen esimerkki yhteistoiminnan puutteesta olivat sadat talonpoikaiskapinat Venäjällä 1700-luvulla maaorjuutta ja tsaarinvaltaa vastaan. Mikään niistä ei ennen työväenliikkeen nousua kyennyt uhkaamaan niitä.

Väite 19.
HEIKKO TULEVAISUUSSIGNAALI VAHVISTUU ITSESTÄÄN AJAN MYÖTÄ, SILLÄ SE ENNAKOI YLEISTÄ NOUSEVAA TRENDIÄ

Kuten edellä signaalin vahvuudella tarkoitetaan sen välittämän tiedon määraa ennakoitavasta ilmiöstä tai tämän väitteen tapauksessa nousevasta trendistä.

Kyllä usein!

A) Tavalla tai toisella olennaisen heikon signaalin on vahvistuttava ajan myötä, jos signaalin ennakoima ilmiö osoittautuu tärkeäksi ja vaikutuksiltaan laajaksi.

B) Muutosta ennakoiva signaali ikään kuin ”elää ajassa” ja odottaa löytäjäänsä, mistä esimerkkinä on se, että samanlaisia keksintöjä tehdään usein eri puolilla maailmaa toisistaan tietämättä. Myös yhteiskunnallisessa kehityksessä heikko signaali viittaa usein ajan yleisiin kehityspiirteisiin, jotka ovat tuskin vältettävissä esimerkkinä natsismin nousu. Jos trendi nousee, se nousee monen yhtäaikaisen ilmiön seurauksena eikä vaikuttaminen yhteen tai harvaan tekijään pysty kääntämään kehitystä.

C) Usein signaali ei ole itse asia eikä sen oire vaan jotain ennakkoaavistusta monien asioiden toisiinsa liittymisestä. Tämä ennakkoaavistus vahvistuu, kun ennakoitava trendi vahvistuu.

Ei!

A) Heikko signaali ei tyypillisesti saa aikaan nousevaa trendiä itsekseen, ilman toimijoita. Se, että heikko signaali välittää yhä useammalle tiedon tarjolla olevasta mahdollisuudesta, ei merkitse, että mahdollisuuteen aina tartutaan. Eli vahvistuva heikko signaali ei välttämättä johda ennakoitavan ilmiön toteutumiseen (kasvavaan trendiin) Jos esimerkiksi paju on heikko signaali sen alapuolella mahdollisesti olevasta vesisuonesta, useampien havaitsema paju ei välttämättä johda kaivon tekemiseen.

B) On mahdollista että ulkopuolinen maailma muuttuu ennakoimattomasti siten, että signaali menettää yhteytensä ilmiöön.

Väite 20.
HEIKKOJEN TULEVAISUUSSIGNAALIEN TUNNISTAMINEN ON MIELENKIINTOISINTA, MITÄ TULEVAISUUDENTUTKIMUS VOI TUOTTAA


Kyllä!

A) Jos tulevaisuudentutkimukselle halutaan nimetä sen käyttämiin menetelmiin tai ”skenaarioparadigmaan” erityisen hyvin sopiva tutkimuskohde, heikot signaalit ovat sellainen. Tärkein tulevaisuuden tutkimuksen tehtävä on systemaattisesti etsiä menneisyydestä ja nykyisyydestä tulevaisuuden alkioita.

B) De Jouvenelin tulevaisuuteen suuntautuvat aktiiviset ”projektit” vastakohtana vahvoihin trendeihin reagoivalle toiminnalle tarvitsevat käyttövoimakseen uskoa lisääviä heikkoja signaaleja.

C) Heikkojen signaalien tärkeä merkitys tulevaisuudentutkimukselle piilee siinä, että ne voivat kertoa jotakin merkittävää tarkasteltaessa hyvin pitkää, tulevaisuuteen ulottuvaa aikaperspektiiviä. Ja tulevaisuudentutkimushan on erikoistunut juuri pidemmän aikavälin (yli 5 vuotta) tarkasteluun.

D) Edistyminen heikkojen signaalien tutkimuksessa toisi tulevaisuudentutkimukseen jotakin sellaista lisäarvoa, joka vahvistaisi tulevaisuudentutkimuksen asemaa ja roolia omana tieteenalanaan. Heikkojen signaalien tunnistaminen tuottaa sellaista tietoa, mitä perinteiset tieteenalat eivät omilla menetelmillään pysty tuottamaan.

E) Jos puhutaan mielenkiintoisuudesta, niin mikä on sen mielenkiintoisempaa kuin havaita pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavia tekijöitä ennen kuin kukaan toinen pystyy niitä havaitsemaan. Siihen liittyy kiehtovaa metaforista metsästystä, joten siinä voi nähdä myös urheilun ja kilvoittelun huumaa.

Ei!

A) Heikkojen signaalien analysointi on toki mielenkiintoista. Täytyy kuitenkin vastata kysymykseen ”mielenkiintoista kenelle?”

B) Heikko signaali ei välttämättä alistu tutkimukselle (ainakaan nykyisillä menetelmillä) ja näin ollen se ei varsinaisesti ole tulevaisuuden ”tutkimusta” sanan tiukassa merkityksessä.

C) Jos ajatellaan tulevaisuudentutkimusta harrastuksena tai taiteena, heikot signaalit ovat kyllä erittäin mielenkiintoisia. Toisaalta heikot signaalit ovat kuitenkin vain yksi osatekijä ja apuväline tulevaisuuden mahdollisuuksien karttoja hahmoteltaessa.

(c) Kuusi, Osmo, Hiltunen, Elina & Linturi, Hannu 2004. Heikot tulevaisuuden signaalit. http://www.metodix.com.

Menetelmäartikkelit

Lähteet

Godet, Michel (1994) From Anticipation to Action, A handbook of strategic prospective, UNESCO publishing, Pariisi

Kuusi, Osmo (1999): Expertise in the Future Use of Generic Technologies. VATT:n tutkimuksia 59. Helsinki.

Mannermaa, Mika (1999) Tulevaisuuden hallinta – skenaariot strategiatyöskentelyssä, WSOY, Porvoo

Naisbitt, John (1982) Megatrends. Ten New Directions Transforming Our Lives. A Warner Communications Company. New York

Naisbitt, John and Patricia Aburdene (1990) Megatrends 2000, Sidgwick & Jackson, London

NISTEP (1999) The Sixth Technology Forecast Survey – Future Technology in Japan Toward The Year 2025. National Institute of Science and Technology Policy (NISTEP). Report No. 52, Science and Technology Agency. (see )

Liite: Tutkimukseen osallistuneet

Heikkoja signaaleja luonnehtivia 20 väitettä kommentoineet:

Hiltunen Elina
Kaivo-oja Jari
Keskinen Auli
Kuusi Osmo
Linturi Hannu
Mannermaa Mika
Metsämuuronen Jari
Nikander Ilmari
Pantzar Mika
Söderlund Sari
Tiihonen Paula
Wilenius Markku

Vain tutkimuksen ensimmäiselle kierrokselle osallistuneet:

Meristö Tarja
Pihlavisto Petri

 



Kategoriat:artikkeli, Artikkelit

Avainsanat:, , , , , ,

1 vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: