Tietokirjailija Maria Katajavuori (2018) kuvaa esikoiskirjassaan yhtä ihmislajin paradoksia: ”Evoluutio on lahjoittanut ihmiselle kyvyn ennustaa, muttei kykyä tarttua ennusteisiin. Ihminen tai sanikkainen tähyilee vain lähitulevaisuuteen.” (ks. HS 30.9.2018)
Saman päivän 30.9. Helsingin Sanomissa on toinenkin artikkeli, joka avaa samaa ilmiötä vähän toisesta ja toiveikkaammasta näkökulmasta. Ruotsissa on saatu arvokalojen kuten kuhan kalasaaliit kasvamaan rajoittamalla liian pienien kalojen pyytämistä. Hjälmaren-järvellä kuhasaaliit ovat kolminkertaistuneet sen jälkeen, kun rajoitukset astuivat voimaan vuosituhanten taitteessa.
Kalamäärän kasvu oli tietoperustaisesti etukäteen tiedossa, mutta silti se ei ole meillä vielä onnistunut. Aina on joku, jonka lähietua rajoitus loukkaisi. Saaristomeren ammattikalastajien pitää saada pyytää alamittaisia, kun isompia ei ole siitä huolimatta, että kehitys johtaa kalakannan kääpiöitymiseen. Se mitä meillä harrastetaan pienissä vesissä toistuu maailman isoilla ulapoilla. Kuha poimitaan paistinpannulle ennenkuin se ehtii jatkamaan sukuaan. Ruotsin Hjälmaren on poikkeus, vaikka toimiikin järkevästi myös niiden mielestä, jotka aikoinaan vastustivat rajoituksia.
Kohta kymmenen vuotta täyttävän Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrissa on kaikuja Katajavuoren kuvaamasta evoluutiopiirteestä, jonka mukaan ”luonnonvalinnalla ei ole kaukonäköä. Sitä kiinnostaa vain kuinka monta jälkeläistä se saa seuraavaan sukupolveen.” Evolutionaarinen lähinäkö ohjaa katsomaan ensi sijassa oman jälkeläisen koulupolkua ja -kokemusta. Anglosaksinen koulujärjestelmä ohjautuu johdonmukaisesti tämän idean suuntaisesti ja se tekee siitä väkevän ja sitkeän pärjääjän kilpailtaessa koulutusjärjestelmien välillä. OECD:n Pisa-tutkimukset ovat jarruttaneet kehitystä, kun hyvät tulokset näyttävät kasaantuvan sinne, missä koulunpito on yhteisöllisissä käsissä eivätkä markkinoilla. Peruskoulu on instituutio, jossa lasten annetaan vielä rauhassa kasvaa ”sukukypsiksi”.
Suomessa peruskoulua ei ehkä enää saataisi perustetuksi siinä muodossa kuin se reilut 40 vuotta sitten toteutettiin. Koulun perustaa on kuitenkin onnistuttu vahvistamaan näihin päiviin asti siinä määrin, että se on valmiimpi kuin minkään muun maan koulu vastaamaan ajan isoihin haasteisiin. Suurin niistä on se, miten sovittaa yhteen yksilöllistyvä oppiminen (suosii niitä joilla on resursseja) sekä se, minkä Obaba nosti Suomen vierailullaan tikun nokkaan eli miten köyhinkin lapsi Suomessa voi käydä kuta kuinkin maailman parasta koulua?
Olen tulevan suhteen toiveikas, vaikka uskon myös Katajavuoren väitteeseen. Meillä on näyttöjä ylemmän (kulttuuri)tason evoluutiosta, jossa ylitetään biologinen lähi-intressi. Sitä on tarvittu kun on sovittu neuvolajärjestelmä, kouluruokailu ja jokamiehen oikeus. Nekin kyllä saavat kyytiä, jos yhteiskunnan ohjaus redusoidaan yksilökulutusmarkkinoille. Markkinatalous yksinomaisena on yhtä sokeaa ja tulevaisuudetonta kuin biologinen evoluutiokin. Isot asiat ja päätökset kuuluvat yhteisille instituutioille, joiden sääntöpohjaisuus ohjaa tarkastelemaan myös yhtä tuloskautta pitempaa kehitystä.
”Keinoja oli esi-isillämmekin: skandinaaviset peuranpyyntikansat rajoittivat perheiden kaato-oikeuksia niukkoina aikoina. Kotakäräjät valvoivat lapinkylien majavanpyyntiä.” (Katajavuori) Kun hätä on suuri niin perustetaan instituutio, jonka avulla saadaan – puhumalla ja kokemuksia jakamalla – kaukonäköä. Mitä siitä jos ihmisen perustamat instituutiot tuppaavat ajassa lahota ja hukata alkuperäisiä tarkoituksiaan. Talotkin peruskorjataan kun ne ikääntyvät riittävästi. Kuten luonnossa niin myös sosiaalisissa instituutioissa yhden lajin suosiminen johtaa ennen pitkää katastrofiin.
- Ks. Maria Katajavuori (2018) Kuoleman ja elämän kysymys – miten yksilöt, lajit ja yhteiskunnat altistavat itsensä tuholle. Atena.
- Ks. Mikko-Pekka Heikkinen (2018) Maapallolla on sopulilaji, joka syö ja nai holtittomasti, kunnes tuho uhkaa – Ihminen on samanlainen laji, sanoo biologi Maria Katajavuori. HS 30.9.2018 https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005846301.html.
- Ks. Petja Pelli (2018) Ruotsissa kalatkin ovat suurempia. HS 30.9.2018 https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000005844611.html)
- Oppimisen tulevaisuus 2030-barometri https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/
Hannu Linturi 1.10.2018
METODIX 
Vastaa