Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta

Lobbari, kehittäjä, kouluttaja, unionisti vai verkonkutoja?

Kansalaisfoorumin tulevaisuudet vuoteen 2035

All rights reserved.

Antti Kauppi & Hannu Linturi

Julkaisija: Metodix Oy (kansikuva Antti Kauppi “Ovi tulevaisuuksiin” 2018)

Julkaisusarja: Delfoi-tutkimuksia 2/2018

ISBN 978-952-6605-04-3

1. JOHDANTO 

2. TUTKIMUKSEN METODOLOGIA 

2.1. DELFOI JA TULEVAISUUDENTUTKIMUS 

2.2. SYSTEEMIAJATTELU JA PEHMEÄ SYSTEEMIMETODOLOGIA 

2.3. MONITASOMALLI 

3. KANSALAISFOORUMIN TILANNEKUVA 

KULTTUURINEN SIVISTYSTYÖ 

YHTEISÖLLINEN SIVISTYSTYÖ 

4. NYKYTILA-ANALYYSI 21

4.1. ENSIMMÄINEN DELFOI-KIERROS 

YHTEISÖ JA ORGANISAATIO 

OPPIMINEN JA OPINTOTOIMINTA 

4.2. KANSALAISFOORUMI SYSTEEMINÄ 

LOBBARI 

SISÄINEN KONSULTTI 

KOULUTTAJA 

VERKOSTON KUTOJA 

JÄRJESTÖJEN JÄRJESTÖ 

5. KANSALAISFOORUMIN TULEVAISUUS 

5.1. TOINEN DELFOI-KIERROS 

MEGATRENDIT 

TRENDIT 

SIGNAALIT 

5.2. SYSTEEMISKENAARIOT 

5.3. TULEVAISUUSKUVISTA SKENAARIOIKSI 

6. LOPUKSI 

7. LÄHTEET 

7.1. KIRJALLISUUS 

7.2. DELFOI-DOKUMENTIT 

7.3. LOPPUVIITTEET

Tiivistelmä

Millainen on Kansalaisfoorumin tulevaisuus? Siihen on harvalla, jos kellään, vastaus. Kun hieman muutetaan kysymystä, niin osumatarkkuus paranee: Millaisia ovat Kansalaisfoorumin tulevaisuudet? Tähän monikkokysymykseen haettiin vastausta kaksiosaisella Delfoi-tutkimuksella, joka toteutettiin syksyllä 2017 ja keväällä 2018. Ensimmäisessä vaiheessa selvitettiin Kansalaisfoorumin nykytilaa ja toisessa tulevaisuutta vuoteen 2035. Tavoitteeksi asetettiin sellaisen kartan piirtäminen, josta löytyy useita erilaisia skenaariopolkuja tulevaisuuteen. Kansalaisfoorumin strategia- ja päätösprosessin jatkotehtävä on arvottaa näitä vaihtoehtoisia polkuja ja ohjata kehitystä siihen suuntaan, että mahdollinen ja toivottava polku muuntuu myös todennäköiseksi.

Nykytilakartoitus aloitettiin Kansalaisfoorumin johtoa haastattelemalla. Sen pohjalta rakennettiin foorumin nykytilaa kartoittava Delfoi-kierros, johon osallistui 59 asiantuntijaa. He edustivat Kansalaisfoorumin ja sen jäsenjärjestöjen työntekijöitä ja luottamushenkilöitä sekä keskeisiä sidosryhmiä. Kutsutuista yli 60% vastasi kahteen kyselyyn, joista ensimmäinen käsitteli yhteisöä ja organisaatiota sekä toinen oppimista ja opintotoimintaa. Kommentteja kertyi 61 kappaletta. Kvalitatiivisen analyysin päätuloksena olivat pehmeän systeemimetodologian perustalta rakennetut toimintasysteemien määritelmät. Ne jäsensivät Kansalaisfoorumin erilaisia toiminnallisia ulottuvuuksia ja loivat pohjaa tulevaisuuksien tutkimiselle.

Toiseen tulevaisuutta luotaavaan Delfoi-kierrokseen osallistui 102 asiantuntijaa, joista 67 kuului ns. sisäpaneeliin ja 35 ulkopaneeliin. Sisäpaneeliin laskettiin kaikki Kansalaisfoorumin ja jäsenjärjestöjen työntekijät ja luottamushenkilöt. Ulkopaneeliin kuuluivat asiakkaat, sidosryhmien edustajat sekä julkissektorin oppimisen ja opetuksen asiantuntijat. Vastausprosentti nousi yli 75:n. Toimintaympäristön isoja muutostuulia Kansalaisfoorumi-paneelin mielestä ovat digitaalisuus, automaatio, tekoälyistyminen ja ympäristömuutos (ilmastomuutos). Tältä osin paneeli asemoituu yhtenevästi valtakunnallisen osaamisen ennakointifoorumin asiantuntijoiden kanssa. Teknologinen murros kirittää kehittämään myös tapoja organisoitua ja rakentaa kestävää ekologista ja sosiaalista tulevaisuutta.

Trendikehitys viittaa siihen, että valtio ennemmin vetäytyy kuin vahvistaa osallistumistaan sivistyksen ja koulutuksen säätelyssä ja ohjauksessa. Dramaattiseen muutokseen Kansalaisfoorumin asemassa ei kuitenkaan uskota. Se mitä tuessa menetetään kompensoidaan tehostamalla toimintaa ja monipuolistamalla rahoituslähteitä. Signaalitason muutosilmiöistä paneelilla ei ole yhtenäistä käsitystä, joskin valtaosa uskoo jakamistalouden ideoiden vahvistumiseen ja koulutuksen raja-aitojen madaltumiseen. Molemmat koetaan ennemmin mahdollisuuksina kuin uhkina. Enemmän trendinomaista on verkko-opetuksen lisääntyminen ja alueiden merkityksen väheneminen.

Kansalaisfoorumin nykyinen toimintamalli ja talous perustuvat keskeisesti valtionosuuksiin, joilla rahoitetaan sekä Kansalaisfoorumin järjestöjen palvelutehtäviä että kansalaisyhteiskunnan kehittämistehtäviä. 2000-luvulla merkittäväksi rahoituslähteeksi on muodostunut erillisrahoitettu projektitoiminta. Nykyisen toimintamallin näkökulmasta keskeinen kysymys on Kansalaisfoorumin suhde omiin jäsenjärjestöihinsä ja laajemmin vapaan sivistystyön yhteiskunnalliseen muotoutumiseen. Onko suhde hallinnollinen vai sisällöllinen, kuinka tiivis se on ja kuinka se muotoutuu? Suhteen muotoutumisessa valtion roolilla on keskeinen merkitys, joka näkyy erityisesti lainsäädännöllisen perustan muuttuessa. Uhkana on valtion vetäytyminen kuten monella hallinnonalalla on tapahtunut. Tutkimuksen tuottamista skenaarioista löytyy erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia.

Lobbari-skenaario perustuu vahvasti nykyisten jäsenjärjestöjen toimintamallien turvaamiseen. Vuonna 2035 varsinainen sivistyksellinen toiminta on entistä vahvemmin keskittynyt jäsenjärjestöihin ja Kansalaisfoorumin keskeinen tehtävä on toteuttaa edunvalvontaa rahoitusta järjestämällä. Tällöin Kansalaisfoorumin toiminnassa keskeistä on suhteiden ylläpitäminen ja vahvistaminen päättäjiin, jotta voidaan olla kilpailukykyisiä niukkenevan rahoituksen hankinnassa ja uusien rahoituslähteiden löytämisessä. Henkilöstöön rekrytoidaan vahvoja yhteiskuntasuhteiden ja rahoituksen osaajia ja Kansalaisfoorumi muotoutuu heidän ympärilleen suppeaksi asiantuntijaorganisaatioksi.

Sisäinen konsultti -skenaario puolestaan korostaa Kansalaisfoorumin ja jäsenjärjestöjen toiminnan sisällöllistä yhteyttä. Kansalaisfoorumi palvelee jäsenjärjestöjään tukemalla niiden toiminnan kehittymistä edistämään entistäkin paremmin ihmisenä kasvamista ja yhteisöllistä kanssakäymistä. Vuoteen 2035 mennessä yhdistys- ja järjestötoiminta on lisääntynyt, kurssien kysyntä on kasvussa ja lähiopetus on palannut arvoonsa. Kansalaisfoorumin aluetoimintaa lisätään alkuperäisten arvojen ja ideoiden pohjalta.

Kouluttaja -skenaariossa Kansalaisfoorumin toiminnan itsenäinen luonne on vahvistunut. Megatrendeistä erityisesti digitalisaatio ja keskittyminen ovat johtaneet siihen, että Kansalaisfoorumista on muodostunut vuoteen 2035 mennessä järjestöllisen sivistystyön huippuyksikkö, jonka koulutus- ja kehittämistarjonnalla on kysyntää laajemminkin kuin vain jäsenjärjestöissä. Erityisesti digitaaliset ratkaisut ovat edellyttäneet koulutuksen keskittämistä järjestöjen yhteiselle oppimisalustalle ja toiminnan ytimessä ovat itseohjautuvat ryhmät ja hybridiopintokerhot.

Kansalaistoiminnan verkostonkutoja -skenaario löyhentää Kansalaisfoorumin suhdetta  jäsenjärjestöihin ja vahvistaa suhdetta kansalaisyhteiskuntaan. Ilmaston muutos ja erityisesti jakamistalouden yleistyminen ovat johtaneet uusiin kansalaistoiminnan muotoihin. Kevytyhdistykset ovat pääosin korvanneet perinteiset yhdistykset ja todellisuus jatkaa pirstoutumistaan.  Kansalaisfoorumi on muotoutunut lisääntyvän kansalaistoiminnan aktiiviseksi kehittäjäksi ja kansalaisyhteiskunnan katalysaattoriksi. Tämän kehityksen seurauksena Kansalaisfoorumi luopuu vuoteen 2035 mennessä nykyisistä rakenteista ja ottaa kansalaistoiminnan verkonkutojan roolin.

Vapaan sivistystyön unionisti -skenaario pohjautuu yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa globalisaatio, eriarvoistuminen ja väestön ikääntyminen näkyvät entistä vahvemmin kestävän sosiaalisen kehityksen uhkana. Paine Kansalaisfoorumin ja laajemmin vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen tehtävän uudelleen määrittelyyn lisääntyy samalla kuin niukkenevaa rahoitusta kohdennetaan uudelleen. Vapaan sivistystyön organisaatioiden määrä vähenee ja vain vahvat verkostoituneet toimijat jäävät eloon. Rajapinta koulutusjärjestelmään tulee sekä rahoituksen että toiminnan kannalta keskeiseksi ja vuonna 2035 Kansalaisfoorumi toimiikin formaalin koulutuksen ja informaalin oppimisen rajapinnoilla erityisesti tasa-arvoisten oppimismahdollisuuksien ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden airueena.

1. JOHDANTO

Nykytilanteessa vapaa sivistystyö alkaa siitä, mihin oppivelvollisuus päättyy. Siksi se kohdistuu enimmäkseen nuorisoon ja aikuisväestöön. Määritys vahvistui formaalin koulutuksen laajetessa väkevästi aikuiskoulutukseen 1970-80-luvulta alkaen. Vapaalla sivistystyöllä on dynaaminen suhde koulutusjärjestelmään, jonka erikoistuminen (ammatillinen), kohoaminen (korkea-aste) ja laajeneminen (perusopetus, toinen aste) ovat vallanneet tilaa vapaan sivistystyön enimmäkseen jo sata vuotta sitten rakentuneilta toimintamuodoilta. (ks. viite 1) Vapaan sivistystyön toimijan kannalta olennaista on tunnistaa kulloinenkin tilanne (mikä on yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen tilanne ja tilaus, mikä on oman organisaation tilanne), mikä on toiminnan tulevaisuutta kestävä idea, visio ja tavoite (haluttu tulevaisuustila, toiminnan funktio) ja mitkä ovat mahdollisia ja toimivia keinoja (metodeita) toteuttaa matka nykytilanteesta kohti tavoitetta. (ks. viite 2)

Pelitilan supistuessa vapaan sivistystyön organisaatioille avautuu ainakin kaksi strategista perusmahdollisuutta: lähdetään hakemaan uusia tehtäviä tai haetaan toimeksiantoja formaalin järjestelmän puolelta. Usein jälkimmäiset ovat hetkellisiä toimintajärjestelmän systeemihäiriöitä kuten 1980-luvun ylioppilassuma, maahanmuuttoliike tai erilaiset pudokkuudet. Ajassa elävän organisaation on aina tietyin väliajoin tarpeen määritellä suhteensa toimintaympäristön muutoksiin. Yleensä tämä tapahtuu osana organisaation strategiaprosessia, jossa linjataan organisaation tavoitteita ja toimintatapoja tulevaisuuteen. Erityisen merkittävä vaihe organisaation tulevaisuuden toiminnan linjaamisessa on vaihe, jossa organisaation ylin johto vaihtuu.

Kansalaisfoorumin kohdalla sekä strategiaprosessin ajankohtaisuus että ylimmän johdon vaihtuminen avasivat mahdollisuuden tulevaisuuksien kartoittamiseen. Kansalaisfoorumin tulevaisuutta ei voi tietää, mutta erilaisten mahdollisten tulevaisuuksien kartoittaminen auttaa tekemään tietoisia strategisia linjauksia tulevaisuuteen sekä tavoitteiden että toiminnan suhteen. Tärkeää on myös pystyä jatkossa seuraamaan herkästi toimintaympäristön muutoksia ja reagoimaan niihin ketterästi mielellään jo proaktiivisesti vaikuttaen.

Kansalaisfoorumin nykytilaa ja mahdollisia tulevaisuuksia kartoittava Delfoi-tutkimus toteutettiin elokuun 2017 ja kesäkuun 2018 välisenä aikana. Tutkimuksessa huomioitiin sekä formaalin järjestelmän mahdolliset häiriöt että uusien tehtävien tarjoamat mahdollisuudet. Tulevaisuustarkastelussa erityisen tärkeää oli avata häiriöiden lisäksi uusien tehtävien polkuja. Vaikka paluu menneisyyteen voi tuntua houkuttelevalta, sen todennäköisyys toteutua tulevaisuudessa ei ole kovin suuri. Siitä huolimatta tärkeää on myös tiedostaa, mikä muutoksessa on pysyvää. Vapaaseen sivistystyöhön liittyen pysyvänä ja “häiriöttömänä” voi pitää esimerkiksi Niemelän (2011) ja Hollon (1931) käsityksiä autonomisesta kansalaisesta. (ks. viite 3)

Tutkimusprosessi käynnistettiin Kansalaisfoorumin toiminnan tarkastelulla ja tilannekuvan piirtämisellä. Tilannekuvan sisältämä informaatio kerättiin keskusteluissa Kansalaisfoorumin johdon kanssa elo-syyskuussa 2017. Piirros esitettiin ja sitä tarkennettiin henkilöstön tapaamisessa lokakuussa 2017, jonka jälkeen toteutettiin ensimmäisen Kansalaisfoorumin nykytilaa käsittelevä Delfoi-kierros. (ks. viite 4) Marras-joulukuussa analysoitiin ja raportoitiin tuloksia, joihin kuuluivat myös alustavat Kansalaisfoorumin mahdollisten toimintasysteemien määrittelyt.

Tammi-helmikuussa 2018 suunniteltiin nykytila-analyysin pohjalta Kansalaisfoorumin vuoden 2035 tulevaisuuteen keskittyvä toinen Delfoi-kierros, joka toteutettiin maaliskuussa 2018. Tulokset analysoitiin huhtikuussa ja toukokuussa. Tuloksia varmennettiin kolmannella ns. palaute-Delfoi-kierroksella. Kesäkuun 2018 henkilöstön seminaarissa työstettiin viidestä skenaarioaihiosta Kansalaisfoorumin tulevaisuuspolkuja kuvaavia skenaarioita yhdistämällä Delfoi-panelistien argumentteja toimintaympäristöön, regiimiin (toimintamalliin) ja niche-innovaatioihin liittyen vuoteen 2035 asti ulottuvalla aikajanalla.

Tutkimuksen tarkka tähtäinvuosi oli seitsemäntoista vuoden päässä v. 2035. Se on riittävä ajanjakso, jotta tulevaisuutta on mahdollista tarkastella irti nykyhetken intresseistä. Tähtäinvuoteen matkattiin tulevaisuuksientutkimuksen tekniikoiden keinoin. Metodi tuotti iteroiden ja keskustellen mahdollisia, todennäköisiä, toivottavia ja vältettäviä tulevaisuuksia, joihin sopi Platonin tunnettu paradoksi. Menon-dialogissa Sokrates johdattelee oppilaansa umpikujaan ja kysymään ärsyyntyneenä mestarilta: “Miten sinä muka aiot tutkia sellaista, mistä et edes tiedä mitä se on? Millaista tavoittelet, kun etsit sellaista, mitä et tunne? Ja jos löydät sen, mistä tunnistat sen siksi, mistä et mitään tiedä?” (Platon) Paradoksin inspiroimana Kansalaisfoorumin tulevaisuusprosessissa ei etsitty vain vastauksia vaan myös hyviä kysymyksiä. Tulevaisuuskarttaa piirrettiin luonnostellen, kokeillen, korjaten ja keskustellen samalla, kun kartutettiin popperilaisittain ajassa kertyviä havaintoja ja kokemuksia.

Tarkasteltavana oli kaksi Kansalaisfoorumin päänäyttämöä; nykytila ja vuoteen 2035 pysäytetty tulevaisuus. Nykytilassa tarkasteltiin toimintaa, toimijoita ja ohjaavia ideoita. Niissä kaikissa oli väkevä historiapitoisuus, sillä nykytilaa on mahdotonta ymmärtää ilman siihen johtavia tekoja ja syitä. Toisena päänäyttämönä oli tulevaisuus, joka on toisaalta niin kaukana, ettei siihen ylety pelkin trendein ja muin ennakoinnin tekniikoin, ja toisaalta niin lähellä, että sen varhaisia esiintymiä on jo keskuudessamme. Julkaisun rakenne seuraa tiedonkeruun ja keskustelun kronologista kulkua. Ensin esitellään tutkimusprosessin metodologia, toiseksi kuvataan Kansalaisfoorumin nykytilaa ensimmäisen Delfoi-kierroksen tulosten pohjalta, ja kolmanneksi kartoitetaan tulevaisuuden ajureita, trendejä ja signaaleja sekä avataan viisi skenaariopolkua tulevaisuuteen toiseen Delfoi-kierrokseen perustuen.

2. TUTKIMUKSEN METODOLOGIA

Kansalaisfoorumi hakee vapaan sivistystyön liikkeenä tulevina aikoinakin tehtävänsä ja toimintamuotonsa suhteessa siihen, miten muut yhteiskunnan keskeiset instituutiot uusiintuvat ja uudistuvat. Tutkimuksen ensimmäinen metodologinen tehtävä oli kuvata Kansalaisfoorumin nykytoimintaa ohjaavia ideoita ja tunnistaa niistä se kova ydin, joka kestää menevät ja tulevat ajat. Toinen tehtävä oli “vangita” tuleva aika ja yhteiskunta monien tulevaisuuksien eli tulevaisuuskuvien kautta. Tulevaisuuskuvat muodostettiin tulevaisuudentutkimuksen käsittein ja keinoin muutosvoimia (driving forces, trends, future signals) skannaamalla ja rakentamalla PESTE– ja SSM-konsepteja (ks. viite 5, ja luku 2.2) hyödyntävä systeemimäärittely ja mallinnus. Kansalaisfoorumin tehtäväksi jää jatkaa tulevaisuuskuvista ja systeemimalleista varsinaisiin skenaarioihin, strategisiin linjan valintoihin ja päätöksiin.

2.1. DELFOI JA TULEVAISUUDENTUTKIMUS

Delfoi on tulevaisuudentutkimuksessa käytetty asiantuntijamenetelmä. Sen paneeliksi nimettyyn raatiin valitaan tutkimusaihetta eri suunnilta ymmärtäviä ja hallitsevia asiantuntijoita. Nämä asiantuntijat saatetaan vuorovaikutukseen sekä aiheen teemojen että toistensa kanssa tavalla, jossa korostuvat asiaperustelut vastaajien aseman ja auktoriteetin sijasta. Argumentaation keskeisyys varmistetaan sillä, että panelistit esiintyvät vastauksissaan anonyymeinä.

Asiantuntijoiden anonyymisyydellä vältetään ilmaisu- ja kuuntelurajoitteita, joita kohdataan kasvokkainryhmissä. Panelistin asema – korkea tai alhainen status – ei pääse vaikuttamaan muiden mielipiteisiin. Vastaajan ei tarvitse pelätä kasvojen menetystä, vaikka vastaisikin ”väärin” tai kommentoisi ”löysästi”. Hänen ei myöskään ole tarpeen varoa kannanottoja, joita työnantaja ei julkisina hyväksyisi. Intressi- tai arvokonflikteissa asiat eivät henkilöidy samalla tavalla kuin personoidussa kommunikaatiossa.

Delfoi-tutkimus käynnistetään usein jostain ajan- tai tulevankohtaisesta riita- tai kiistakysymyksestä (engl. issue = ”a matter that is in dispute between two or more”). Ihanteellinen kiistakysymys on kiinnostava, julkinen ja ratkaisematon keskustelunaihe (”a vital or unsettled matter”), joka odottaa lähitulevaisuudessa ratkaisuaan (Linturi 2007). Osmo Kuusen (1999) mukaan Delfoi -kelpoisen ekspertin tulee (1) olla oman tiedonalansa kärjessä, (2) olla kiinnostunut eri tiedonaloista, (3) pystyä näkemään yhteyksiä kansallisen ja kansainvälisen, nykyisen ja tulevan kehityksen välillä, (4) kyetä tarkastelemaan ongelmia myös epätavanomaisesta näkökulmasta, ja (5) olla kiinnostunut tekemään jotain uutta.

Kansalaisfoorumi-delfoissa käytettiin Delfoi-variaatiota (ks. viite 6), joka tunnetaan nimellä Real-Time Delphi. Sitä sovelletaan etenkin nopeissa tiedonkeruun ja kehittämistarpeen tilanteissa. Itse asiassa Real-Time Delphiä käytettiin tutkimuksessa kolmeen kertaan: nykytila-Delfoin, tulevaisuus-Delfoin ja palaute-Delfoin toteuttamiseen. Delfoi -menetelmä käsittelee asiantuntijatietoa erityisellä tavalla. Menetelmällä on tässäkin metodivariaatiossa kolme keskeistä piirrettä sen lisäksi, että se olennaisesti perustuu monipuolisen asiantuntijaraadin käyttöön. Keskeisiä piirteitä ovat asiantuntijoiden eli panelistien tunnistamattomuus eli anonymiteetti, argumenttien keskeisyys ja palautteisuus, jossa asiantuntijoiden vastaukset ovat reaaliaikaisesti kaikkien kommentoitavissa. Delfoi-manageri voi nostaa myös esitettyjä argumentteja koko paneelin äänestettäväksi. Panelisteilla on reaaliaikaisesti mahdollisuus kommentoida toistensa kommentteja, joka mahdollistaa dialogiketjut. (Linturi & Rubin 2011)

Delfoi-prosessissa tuotetaan erilaisia näkökulmia, hypoteeseja ja väitteitä, jotka saatetaan avoimen asiantuntijatestin ja argumentoinnin kohteeksi. Päinvastoin kuin survey-tutkimuksissa ja gallupeissa mielipiteitä ei kerätä vain analysoitavaksi, vaan vastaustieto kierrätetään takaisin asiantuntijoille. Prosessissa pyritään seulomaan näkemykset jaetuiksi tai erimielisiksi yhteisönäkemyksiksi. Molemmat lopputulemat ovat arvokkaita. Erimielisiä voidaan olla paitsi argumenteista myös tavoitteista, vaihtoehtojen todennäköisyydestä ja haluttavuudesta.

Delfoi-tutkimuksessa on kyse muutoksen tekemisestä näkyväksi, olipa kysymys nopeista dramaattisista käännöksistä tai hiljaa hiipivistä, mutta syvälle ulottuvista muutoksista. Muutos on dialektisessa suhteessa niihin odotuksiin, toiveisiin ja pelkoihin, joita yhteiskunnassa ja sen toimijoilla on. Delfoi-prosessia rakennetaan yhtäältä signaloimaan epäjatkuvuuksia ja luomaan päätöspohjaa oikeille ajoituksille muuttaa suuntia silloin, kun se on tarpeen; toisaalta Delfoin avulla on mahdollista käynnistää ja levittää keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista.

Tämäntyyppinen Delfoi on laadullisen ennakoinnin työkalu, joka dokumentoi asiantuntijapaneelien välittämiä mahdollisia muutossuuntia perusteluineen keskustelujen, tutkimuksen ja päätöksenteon pohjaksi. Linstone ja Turoff (2002) antavat menetelmälle väljän määritelmän, joka sopii hyvin Kansalaisfoorumin Delfoi-sovellukseen: ”Delfoi-tekniikkaa voidaan luonnehtia ryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena käsittelemään mutkikasta ongelmaa”.

kf-delphi
Kansalaisfoorumin Delfoi-kierrokset ovat tarkasteltavissa osoitteessa https://www.edelphi.org/kansalaisfoorumi .

Delfoi-kierroksilla käytettiin useita kysymystyyppejä, joista tulevaisuuskierroksella vallitseva muoto oli tulevaisuusväite. Panelisti otti kantaa sekä väitteen todennäköisyyteen että toivottavuuteen seitsenportaisella likert-asteikolla. Väitteiden teemoittamisessa ja muotoilussa käytettiin antisipaatiotekniikoita. (Amini 2015) Valittu Delfoi-tekniikka kuvasi vastaukset kaksidimensionaalisesti todennäköisyyden ja toivottavuuden mukaan. Metodi mahdollistaa useiden mahdollisten tulevaisuuksien (futuribles) tutkimisen. Mahdolliset tulevaisuudet eivät ole ensisijassa äänestystuloksia jostain tulevaisuustilasta vaan perusteluja siitä, että niin voi tai miksi niin voi tapahtua tai olla tapahtumatta.

nelikenttä
Panelistien vastausjakaumien nelikenttä, jota hyödynnettiin myös mobiilisti palauteseminaarissa LiveDelphi-ohjelmiston avulla .

Tutkimuksessa käytetty eDelphi-ohjelma lajittelee argumentit asteikkovastausten mukaan niin, että argumentoinnille syntyy erotteleva rakenne. Tulevaisuusväitteet eli teesit kuvattiin ja luokiteltiin syntyneen nelikentän mukaan. Jakauman ja argumenttien perusteella teesi on joko ratkaisu-, dialogi- tai kiistatilassa.

Kiistatilassa näkemykset ja argumentit tulevasta kehityksestä polarisoituvat oppimisen kannalta tärkeässä asiassa usein tunnepitoiseksi kiistakysymykseksi. Dialogitilassa käsitykset tulevasta kehityksestä jakautuvat moniksi näkökulmiksi ja tulevaisuuspoluiksi, jotka on mahdollista ja tarpeen ottaa yhteiseen keskusteluun. Ratkaisutilassa panelistit ovat tulevaisuusväitteestä suhteellisen yksimielisiä. Pääkysymykseksi muodostuukin tällöin se, milloin ja miten muutos tapahtuu.

liikennevalot
“Liikennevalot” viestivät missä tilassa (ratkaisu, dialogi, kiista) tarkasteltava tulevaisuusilmiö panelistijakauman mukaan on.

Teoreettinen kehityskulku on se, että kiistakysymysvaihe eli vastakkainasettelu käynnistää kehityksen, jonka seurauksena paradigma muuttuu tai löydetään kolmas tie, jossa ei ole kyse kummastakaan alkuperäisestä vastakohdasta. Useimmiten vastakkainasettelu jatkuessaan johtaa rikastuvaan kommentointiin, argumentointiin ja keskusteluun, jossa näkökulmat moninaistuvat ja rikastuvat, jolloin siirrytään dialogivaiheeseen. Siinä näkökulmat täydentävät toisiaan, mutta paneelin vastaukset edelleen hajoavat todennäköiseen ja toivottavaan tulevaisuuteen. Ratkaisuvaiheessa vallitsee lopulta yksimielisyys siitä, millaiselta näyttää tulevaisuusväitteen kuvaama tulevaisuus.

2.2. SYSTEEMIAJATTELU JA PEHMEÄ SYSTEEMIMETODOLOGIA

Systeemiajattelu alkoi vallata alaa toisen maailmansodan jälkeen 1940-luvulla, kun tietokoneet kehittyivät ja strategiseen suunnitteluun tarvittiin monimutkaisia kokonaisuuksia hahmottavia analyysimalleja ja välineitä. Alkuun systeemianalyysin ratkaisut olivat ihminen-kone -systeemin optimoinnin välineitä, jotka muuttuivat laajemman ja pidemmän tähtäyksen systeemisuunnittelun periaatteiksi. 1960-luvun lopulla systeemiajattelua ryhdyttiin soveltamaan organisaatioiden ja niiden johtamisen monimutkaisten ongelmien jäsentämiseen ja ratkaisuvaihtoehtojen hahmottamiseen. Tällöin ns. kovan systeemimetodologian rinnalle alettiin kehittää pehmeää systeemimetodologiaa, jonka kohteeksi muodostuivat ihmisen toiminnalliset systeemit ihminen-kone -systeemien sijaan.

Pehmeä systeemimetodologia (soft systems methodology) perustuu Lancasterin yliopistossa 1960-luvun lopulta lähtien tehtyyn kehittämistyöhön, jossa etsittiin ratkaisuja organisaatioiden ja niiden johtamisen ongelmatilanteisiin. Kehittämistyön kuluessa havaittiin, että kovan systeemiajattelun tuottamat systeemien optimointiin suuntautuneet teknisluonteiset ratkaisut eivät auttaneet monimutkaisten, moninäkökulmaisten ja vaikeasti määriteltävien ongelmatilanteiden ratkaisemisessa. Tarvittiin ymmärtävää fenomenologiseen ja hermeneuttiseen tieteelliseen traditioon pohjautuvaa lähestymistapaa, jossa keskeisellä sijalla on systeemien optimoinnin sijasta systeemien oppiminen.

Checkland (1981, 279-280) erottelee viisi pehmeälle systeemiajattelulle tyypillistä piirrettä:

  1. Pehmeän systeemiajattelun käsitys ongelmasta suuntautuu ihmisten käsityksiin ongelmallisista tilanteista, ei niinkään ihmisten käsitysten taustalla oleviin todellisiin toiminnan kohteisiin.
  2. Pehmeä systeemiajattelu hyväksyy, että jokainen toimintasysteemi on kuvattavissa usealla eri tavalla, joilla jokaisella on erilainen maailmankuvansa (’Weltanschauung’).
  3. Pehmeä systeemiajattelu rakentaa maailmasta yhteen näkökulmaan perustuvia malleja, joista jokainen on voimakas yksinkertaistus todellisuuden moninaisuudesta.
  4. Pehmeä systeemiajattelu tarjoaa mahdollisuuden eri yksilöiden todellisuuskäsitysten jäsentämiseen, vertailemiseen ja vastakkainasetteluun.
  5. Pehmeä systeemiajattelu käynnistää oppimisprosessin, jossa tulkitsemisprosessin (’hermeneuttisen kehän’) edetessä jatkuvasti jäsennetään edelleen ajattelua ja toimintaa. (Kauppi 1993, 41)

Pehmeä systeemimetodologia täydentää Delfoi-menetelmää systemaattisesti toteutettavana asiantuntijoiden käsityksille perustuvana tutkimusmenetelmänä, jonka tavoitteena on tulevaisuuteen suuntautuvien systeemimallien rakentaminen. Delfoi-tutkimuksen keinoin määritellyt tulevaisuudet on mahdollista mallittaa pehmeän systeemimetodologian keinoin sellaisiksi ihmisen toiminnallisiksi systeemeiksi, jotka kuvaavat tulevaisuuksia toiminnan kautta. Pehmeän systeemimetodologian toimintatutkimuksellinen lähestymistapa mahdollistaa myös organisaation toimijoiden ja sidosryhmien osallistumisen tulevaisuuksien mallittamiseen, mikä osaltaan tuottaa laadukkaampaa tietoa mahdollisista tulevaisuuksista organisaatioiden päätöksentekoon ja parantaa organisaatioiden strategia- ja kehittämistyön joustavuutta, ketteryyttä ja tuloksellisuutta.  

Pehmeän systeemiajattelun perusoletuksena on, että havaittava todellisuus – organisaatiot, toimintamallit, instituutiot – voidaan määritellä ja mallittaa keskenään vuorovaikutuksessa olevina systeemeinä ja näiden sisäisinä ja välisinä vuorovaikutuksina. Nämä systeemit ovat luonteeltaan avoimia ja muuttuvia. Systeemit muodostavat kokonaisuuksia, joilla on tietty, juuri niille ominainen rakenne. Systeemimetodologian avulla voidaan määritellä ongelmatilanteessa esiintyviä systeemejä, tarkastella avoimien systeemien rakenteita ja niiden ja muiden systeemien välisiä suhteita sekä suhteuttaa tulevaisuutta kuvaavien systeemimalleja ongelmatilanteisiin ja tehdä johtopäätöksiä organisaatioiden tulevaisuuden rakentamiseksi.

Pehmeän systeemimetodologian avulla voidaan myös selvittää, mitkä ovat mahdollisia, toivottavia ja vähemmän toivottavia kehityssuuntia tarkastelun alla olevassa ilmiössä tai organisaatiossa. Nämä kehityssuunnat saadaan vaiheittain kartoitetuiksi täsmentämällä ko. ilmiön tai organisaation nykyinen tila, laatimalla toivottava tulevaisuusmalli ja vertailemalla näitä keskenään. Käytännössä organisaation (systeemin) muutosprosessi ei etene mallin mukaan jäsennellysti vaiheittain, vaan eri asioihin, tilanneanalyyseihin ja prosessin vaiheisiin palataan, asioista keskustellaan uudelleen ja osa-alueita määritellään ja toiminnan muotoja ja merkityksiä määritellään uudelleen prosessin edetessä. Mallissa keskitytään erityisesti systeemin muutokseen ja sen hallitsemiseen.

Pehmeä systeemimetodologia liikkuu havaittavan todellisuuden kuvaamisen ja systeemiajattelun välillä lähtien liikkeelle monimutkaisen todellisuuden ongelmatilanteen kuvaamisesta ja jäsentämisestä. Ongelmatilannetta jäsennetään dokumenttien, haastattelujen ja havainnointien avulla piirtäen sitä yhteen tilannekuvaan (rich picture), jossa ongelmatilanteen kokonaisuus monenlaisine vaikutussuhteineen on kokonaisuudessaan näkyvissä. Tilannekuvassa kiinnitetään huomiota erilaisiin tilanteessa esiintyviin ongelmiin, ristiriitoihin ja jännitteisiin, jotka pakottavat organisaation etsimään niihin ratkaisuja ja kehittämään uudenlaisia ajattelu- ja toimintamalleja.

Todellisuuden kuvaamisen pohjalta siirrytään systeemiajattelun maailmaan. Tilannekuvassa (rich picture) kuvatussa ongelmatilanteessa voidaan määritellä erilaisia ihmisen toiminnallisia systeemejä, jotka tavalla tai toisella jäsentävät mahdollisia tulevaisuuksia. Näitä tulevaisuuksia tai niistä valittua tulevaisuutta voidaan kuvata systeemimallilla, jonka rakentaminen tapahtuu systemaattisten periaatteiden pohjalta. Systeemimalli ei kuvaa todellisuutta, vaan se on eräänlainen ideaalimalli, joka kuvaa mahdollista ihmisen toiminnallista systeemiä tulevaisuudessa. Siksi on tärkeää verrata systeemimallia jatkuvasti prosessin edetessä todellisuutta kuvaavaan tilannekuvaan. Näin varmistetaan se, että systeemimallin kuvaama tulevaisuus ratkaisee ongelmatilanteessa esiintyviä ongelmia, ristiriitoja ja jännitteitä. Kun systeemimallin muodostama tulevaisuuskuva on riittävän kattava, määritellään mahdolliset ja toivottavat muutokset ongelmatilanteeseen ja ryhdytään toimintaan organisaation tulevaisuuden tekemiseksi. Käytännössä tämä usein tapahtuu organisaation strategiatyössä tai erilaisissa kehittämisprojekteissa. Seuraava kuva esittää tätä todellisuuden ja systeemimallinnuksen välistä vuorovaikutusta ja prosessia.

ssm-eli-pehme-systeemimetodologia-7-638
Pehmeä systeemimetodologia (Peter Checkland 1981, kuvio Anita Rubin)

Ihmisen toiminnallisen systeemin kuvaamiseen pehmeässä systeemimetodologiassa on kehitetty analyysiväline, joka määrittelee ihmisen toiminnallisen systeemin elementit. Niitä kutsutaan elementtien englanninkielisten ensimmäisten kirjaimien mukaan CATWOE-elementeiksi. Seuraava kuva esittelee nämä elementit. Elementeistä tärkein on maailmankuva (W=weltanschauung tai worldview), joka kuvaa sitä miksi systeemi on olemassa. Se luo perustan systeemin määrittelylle. Jokaisessa ongelmatilanteessa on useita potentiaalisia maailmankuvia, jotka johtavat erilaisiin systeemien määritelmiin. Kun maailmankuva on määritelty, voidaan tarkemmin määritellä systeemin asiakas (C = customer), toimijat (A = actors), toimintaprosessi, joka muuttaa panokset tuotoksiksi (T = transformation process), omistaja (O = owner) ja toimintaympäristö (E = environment).

catwoe.jpg
CATWOE-analyysi (Analyst-Zone https://twitter.com/texavi1 )

Pehmeään systeemimetodologian prosessiin liittyen systeemien määrittelyssä voidaan käyttää muitakin toimintasysteemin analyysivälineitä. Näistä Suomessa yleisimmin käytetty lienee kehittävään työntutkimukseen kuuluva toimintajärjestelmän analyysimalli (esim. Engeström 1985). Täytyy kuitenkin huomioida, että sen perusta on toiminnan teoriassa, joka nojaa erilaiseen tieteelliseen traditioon, jossa toiminnan kohteen rooli on keskeisempi ja maailmankuvan rooli vähäisempi toimintasysteemin määrittelyssä.

Kansalaisfoorumin Delfoi-prosessin yhteydessä käytetty pehmeän systeemimetodologian sovellus keskittyi metodologian kahteen ensimmäiseen vaiheeseen – tilannekuvan piirtämiseen ja mahdollisten systeemien määrittelyyn. Tilannekuva tuotti rakennusaineita Nykytila-Delfoin teemoihin ja kysymyksiin. Nykytila-Delfoin laadulliseen tutkimusaineistoon perustuen muodostettiin viisi mahdollista tulevaisuuden toimintajärjestelmää, jotka määriteltiin CATWOE-elementtien avulla. Ne puolestaan tuottivat näkökulmia Tulevaisuus-Delfoin kysymyksiin ja laadullisen tutkimusaineiston ja workshop-työskentelyn pohjalta tehtyihin skenaarioihin. Pehmeän systeemimetodologian soveltaminen jäi systeeminen määrittelyyn, mutta käytännössä on mahdollista jatkaa jonkin tai joidenkin systeemien mallittamiseen toiminnallisiksi systeemeiksi, strategisesti tavoiteltavaksi tulevaisuuden toimintamalliksi ja käytännön kehittämistoimenpiteiksi. Seuraava kuva kuvaa pehmeän systeemimetodologian ja Delfoi-prosessin yhteyttä.

KF-SSM-Delfoi
Pehmeä systeemimetodologia ja Delfoi-tutkimus

2.3. MONITASOMALLI

Kansalaisfoorumi-muutosilmiöitä tarkasteltiin tutkimuksessa dynaamisina systeemeinä, joissa on kolme keskenään vuorovaikuttavaa tasoa: sosiotekninen toimintaympäristö (landscape), vakiintunut sosiotekninen toimintamalli (regiimi) sekä uusien ratkaisujen kehittelykenttä (niche/innovaatiot). Ne muodostavat sosioteknisen muutoksen monitasomallin, joka samalla oli tulevaisuus-Delfoi-vaiheen teoreettinen viitekehys.

Sosiotekninen toimintaympäristö on systeemin makrotaso, uusia ratkaisuja kehitetään mikrotasolla eli nichessä, ja regiimi on näiden kahden välinen toiminnan taso. Systeemi muuttuu, kun näiden kolmen tason kehityksen ja vuorovaikutuksen seurauksena sosiotekninen toimintamalli muuttuu toiseksi, eli tapahtuu siirtymä regiimistä uuteen regiimiin. Monitasomalli on kehitetty innovaatiotutkimuksen kentällä, ja se juontaa juurensa evolutionaarisesta taloustieteestä ja teknologian sosiologiasta, jonka mukaan innovaatiot ovat muovautuneet sosiaalisesti insinöörien, yritysten, poliitikkojen ja kuluttajien välisessä vuorovaikutuksessa, sekä neoinstitutionaalisesta teoriasta, jonka mukaan toimijat toimivat jaettujen uskomusten, normien ja sääntöjen rajoittamina.

025
Sosiotekninen monitasomalli (Geels ja Schot 2007, 2011, malli © Metodix Oy)

Sosiotekniseen toimintaympäristöön sisältyvät makrotason aineelliset ja aineettomat elementit, kuten infrastruktuuri, luonnonympäristö, yhteiskunnalliset arvot, poliittiset ideologiat ja demografiset trendit. Toimintaympäristön muutokset on luokiteltu kolmeen tyyppiin. On hitaita muutoksia, kuten ilmastonmuutos, pitkävaikutteisia yhteiskunnallisia muutoksia, kuten teollistuminen, väestömuutokset, tieto- ja viestintäteknologian kehittyminen sekä shokkeja kuten öljykriisi ja sodat. Tyypillisesti sosiotekninen toimintaympäristö muuttuu hitaasti.

Sosiotekninen toimintamalli viittaa systeemin taustalla vaikuttavaan syvärakenteeseen eli vakiintuneisiin käytäntöihin, toimintatapoihin ja sääntöihin, jotka ohjaavat julkista politiikkaa ja yksityisiä toimia. Regiimin elementtejä ovat esimerkiksi sopimukset, institutionaaliset järjestelyt, elämäntavat, käyttäjätottumukset ja tietotaito. Regiimin toimijaverkosto koostuu tutkittavan ilmiön tuottaja-, hankinta-, rahoitus- ja tutkimusverkostoista, julkisesta sektorista, käyttäjistä sekä järjestöistä ja liikkeistä. Regiimin sisällä pyritään usein pikemminkin parantamaan jo olemassa olevaa systeemiä kuin korvaamaan se toisella vaihtoehdolla. Geels jakaa regiimin yhteiskuntatasolla kuuteen toisiinsa linkittyvään ulottuvuuteen: markkinat ja käyttäjät, teollisuus, tutkimus, politiikka, kulttuuri ja teknologiat (Geels & Schot 2007, Geels 2011). Regiimin elementit muodostavat toisiinsa punoutuneena verkon, joka tekee regiimistä vakaan. Regiimit muuttuvat vasta joko regiimin sisäisen konfliktin tai ulkoisen paineen seurauksena.

Uusien ratkaisujen kehittelykenttä tarkoittaa mikrotason uusien kokeilujen saarekkeita, kuten tutkimus- ja kehittämislaitoksia tai pieniä markkinarakoja, joissa kuluttajat ovat halukkaita tukemaan uusia tuotteita tai ratkaisuja. Nichen toimijat, kuten edelläkävijät, työskentelevät radikaalien regiimistä poikkeavien uusien ratkaisujen parissa. Tällä tasolla voi syntyä uutta ja vaihtoehtoista teknologiaa sekä vaihtoehtoisia käytäntöjä ja menetelmiä. Nichen toimijoiden tavoitteena on, että heidän keksintönsä tulisivat osaksi regiimiä tai jopa korvaisivat sen. Se ei ole helppoa, sillä keksinnöt eivät välttämättä istu regiimin infrastruktuuriin, käyttäjätottumuksiin tai sääntelyyn, jotka estävät regiimiä kehittymästä uuteen suuntaan. Sosiaalisten verkostojen rakentaminen ja uusien toimijoiden mukaan lähteminen on olennainen vaihe nichen kehityksessä. Sen elementtien ja toimijoiden välille ei ole vielä syntynyt yhtä paljon kytköksiä kuin regiimissä ja sosioteknisessä toimintaympäristössä, joten niche on monitasomallin kolmesta tasosta epävakain ja herkin muutokselle (Geels 2011).

Mallin tekevät dynaamiseksi systeemiksi erilaiset vuorovaikutustilat, joiden kautta systeemi uusintaa tai uudistaa itseään. Uusintamisprosessiksi Geels ja Schot (2007) kutsuvat muutosta, jossa regiimiin ei kohdistu ulkopuolista toimintaympäristön painetta, joten regiimi pysyy vakaana ja uusii itse itsensä. Muutos tapahtuu regiimin toimintamallin raameissa ja etenee ennakoitavaa polkua pitkin. Muuntautumispolulla puolestaan regiimiin kohdistuu kohtalaista muutospainetta toimintaympäristöstä. Niche-innovaatiot eivät ole tässä vaiheessa kehittyneet riittävästi hyödyntääkseen toimintaympäristön muutospainetta ja tehdäkseen läpimurtoa regiimissä. Tällöin regiimin toimijat muuntavat kehityspolun suuntaa toimintaympäristöön sopeutuvaksi. Muutospaine ei saa regiimin toimijoita kuitenkaan toimimaan välittömästi, vaan tätä edeltävät yleensä konfliktit ja voimakamppailut.

Uudelleenjärjestäytymispolku on muutosprosessi, jossa toimintaympäristössä tapahtuu voimakas ja yhtäkkinen muutos, joka aiheuttaa ongelmia regiimissä ja heikentää sitä. Muutoshetkellä niche- innovaatiot eivät ole kehittyneet riittävästi tehdäkseen suoraa läpimurtoa ja korvatakseen muutoksen myllertämän regiimin. Niche-innovaatioiden välille syntyy kilpailua, ja lopulta yksi innovaatio voittaa muodostaen ytimen uudelle regiimille (Geels & Schot 2007). (ks. viite 7)

Korvaantumispolulla toimintaympäristöstä kohdistuu regiimiin voimakasta painetta, ja samalla hetkellä niche-innovaatiot ovat kehittyneitä. Ennen ulkoista muutospainetta ne eivät ole päässeet leviämään, koska regiimi on vankka ja vakaa. Regiimin toimijat eivät ole kiinnittäneet suurta huomiota niche-innovaatioihin, vaikka regiimin sisällä on voinutkin olla pieniä ongelmia, vaan pyrkivät ratkaisemaan ongelmat vakiintuneen toimintamallin varassa. Kun toimintaympäristössä tapahtuu voimakas muutos, se avaa ikkunan uudelle innovaatiolle. Niin se saa siivet alleen ja korvaa vanhan regiimin: nichen ja regiimin välinen vuorovaikutus on luonteeltaan kilpailevaa. Regiimin vanhat toimijat saattavat menettää virkansa ja yritykset kaatua. Tällainen muutos tapahtui, kun purjelaivoista siirryttiin höyrylaivoihin Iso-Britanniassa 1800-luvulla.

Uudelleenasettautumispoluksi kutsutaan prosessia, jossa regiimin ongelmanratkaisussa hyödynnetään niche-innovaatioita. Sen seurauksena innovaatiot aiheuttavat muutoksia regiimissä. Kun niche-innovaatioilla on symbioottinen suhde regiimiin, niitä on helppo sopeuttaa regiimin toimintamalliin. Jos suurin osa regiimin säännöistä pysyy muuttumattomina, kyseessä on muuntautumispolku. Uudelleenasettautumispolulla regiimiä täydentävien innovaatioiden sarjat saavat ajan myötä toimintaympäristön paineen alla aikaan suuria muutoksia regiimissä, jonka toimijat kuitenkin säilyttävät asemansa. Muutos ei tapahdu vain yhden teknologian läpimurrolla, vaan tarvitaan useita toisiaan tukevia innovaatioita. Esimerkkinä uudelleenasettautumispolusta on siirtymä perinteisistä tehtaista massatuotantoon Amerikassa 1800- ja 1900-luvun kahta puolta. (Parkkinen 2016) (ks. viite 8) Erilaisten kehityspolkuja ja niiden sarjoja on mahdollista käyttää skenaarioiden rakentamisen aineksina.

Tulevaisuudentutkimuksen terminologiasta löytyy tukea monitasomallille, jossa toimintaympäristön “maisemaa” (landscape) kuvataan megatrendien ja ajurien (driving forces) avulla. Vallitsevaa ja vakiintunutta sosioteknistä toimintatapaa (regiimi) edustavat vakiintuneiden toimialojen toimintaa kuvaavat indikaattorit ja trendit. Niche-ilmiöiden kimppuun käydään tulevaisuusteesien, heikkojen signaalien ja villien korttien avulla. Monitasomallin ja tulevaisuudentutkimuksen terminologian mukaan Delfoi-paneeliin on usein rakennettu kolme kyselyä, joissa havainnoidaan kutakin systeemin tasoa. Ylimmällä tasolla vaikuttavat “maisemavoimat”, joita ovat megatrendit (megatrends) ja driverit (driving forces). Regiimiä kuvaavat trendit (trends) ja miche-tason ilmiöitä ovat heikot signaalit (weak signals) ja villit kortit (wild cards).

futurix
Tulevaisuuksientutkimuksellinen käsitemalli (© Metodix 2017)

Trendi (trend) on havaittava ja tunnistettava suuntaus, kehityssuunta tai muutoksen kaava. Trendiltä edellytetään ajallista kestoa, jonka puitteissa se alkaa, loppuu, nousee, laskee, vaihtelee, ”sahaa” tai ”aaltoilee”. Megatrendi (megatrend) on kehityksen suuri aalto tai linja, useiden trendien tunnistettava ja historian omaava yhtenäinen kokonaisuus, jolla on selkeä kehityssuunta. Megatrendeille on ominaista laaja-alaiset ja usein tulevaisuudessa vahvistuvat vaikutukset moniin muuten toisistaan riippumattomiin ilmiöihin. Megatrendin suuntaa ei voida määritellä pelkästään tarkastelemalla yksittäisiä toimijoita tai tekijöitä, vaan megatrendi on makrotason ilmiöiden ja tapahtumakuvausten kokonaisuus, joka sisältää useita erilaisia ja jopa toisilleen vastakkaisia alailmiöitä ja tapahtumaketjuja. Silti niistä muodostuvalla ilmiölle voidaan nähdä pääkehityssuunta, jonka uskotaan usein jatkuvan samansuuntaisesti myös tulevaisuudessa.

Ajuri (driving force, driver) on aineeton voimatekijä (idea, uskomus, mindset, tavoite, päämäärä, …) joka vauhdittaa tai jarruttaa ilmiön tai ilmiöiden kehkeytymistä. Ajurit ovat näin käsitettyinä seurauksia megatrendeistä ja kuvaavat pyrkimyksiä ratkoa niiden luomia kehityshaasteita. Kaikkien trendien ja megatrendien takaa löytyy niitä tukevia tai vastustavia tietoisia tai tiedostamattomia pyrkimyksiä, jotka suuntaavat päätöksentekoa ja valintoja, mutta jotka eivät välttämättä jatku tulevaisuudessa samassa mielessä kuin ”trendit” ja ”megatrendit”. Läpinäyvimmillään ne ovat päätöksiä, normeja ja virallisia tavoitteita (ajurityyppi 1), joita yhteisöt formaalisti tekevät. Toinen ajurimuoto on idea, keskustelu, konsepti tai toimintatapa (ajurityyppi 2), joka johtaa haluttuihin seuraamuksiin ja siksi yleistyy. Kaikki ideat ja toimintamallit eivät ole näkyviä ja tiedostettuja vaan esiintyvät piiloisesti ihmisten ja yhteisöjen perususkomuksina (ajurityyppi 3), mikä ei vähennä niiden voimaa ja vaikuttavuutta. Kun toimintaa ohjaavia ideoita ei ilmaista ääneen tai kirjallisesti, niitä ei myöskään kyseenalaisteta. Megatrendeistä ajurit eroavat siinä, että niillä on aina inhimillinen alkuperä, mutta jokainen ajuri on sijoitettavissa johonkin ellei useampiin megatrendi-kimppuun.

Heikko signaali (weak signal, emerging issue) on sellainen yksittäinen ilmiö tai tapahtuma, tai toisiinsa liittyvien erillisten ilmiöiden tai tapahtumien joukko, joka ei välttämättä tapahtuessaan vaikuta tärkeältä tai ole laaja, mutta jolla on tulevaisuuden muodostumisen kannalta tärkeä tai jopa ratkaiseva merkitys. Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta – tulevan laajemman muutoksen ensioire – tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. Sen yhteyttä tulevaan tilanteeseen ei useinkaan voida perustella tilastollisesti uskottavalla jatkuvuudella kuten historiallisella aikasarjalla. Heikkojen signaalien jäljittäminen ja erilaisten ilmiöiden ymmärtäminen heikoiksi signaaleiksi muodostaa yhden haastavimmista tulevaisuudentutkimuksen osa-alueista. Heikon signaalin jäljitys edellyttää useiden erilaisten ilmiöiden/ilmiöalueiden tuntemusta ja tarkastelua, jossa on erotettava subjektiivisesti ja objektiivisesti uudet ilmiöt.

Villi kortti (wild card) on yllättävästi ilmaantuva muutostekijä, joka muuttaa tapahtumien kehityskulun epävarmaksi. Villin kortin ominaisuuksiin kuuluu se, että sen tapahtumisen todennäköisyys on matala, mutta jos/kun se tapahtuu, sen vaikutukset tulevaan kehitykseen ovat huomattavat. Villillä kortilla ei ole historiaa, ts. sen tapahtumista ei voida ennakoida minkäänlaisten historiallisten/aikasarjoihin liittyvien ilmiöiden tai lainomaisuuksien avulla. (ks. viite 9)

3. KANSALAISFOORUMIN TILANNEKUVA

Kansalaisfoorumin strategian 2014-2018 mukaan Kansalaisfoorumin perustehtävänä on tukea kulttuurisen ja yhteisöllisen sivistystyön keinoin sivistymistä yksilöllisellä, yhteisöllisellä ja yhteiskunnallisella tasolla.

Kulttuurinen sivistystyö muodostaa toiminnan päävolyymin. Sen tavoitteena on yhteisöllisen taidekasvatuksen ja kulttuurin keinoin luoda mahdollisuuksia osallisuuteen ja ihmisenä kasvamiseen. Tämä työ tarkoittaa a) jäsenliittojen ja muiden yhteistyökumppanien kasvatuksellisen ja kulttuurisen toiminnan tukemista opintotoiminnan, koulutuksen, neuvonnan ja materiaalituotannon avulla, b) omien opinnollisten tilaisuuksien, koulutusten ja kulttuuritapahtumien järjestämistä c) jäsenjärjestöjen kulttuuritapahtumien toteuttamisessa mukanaoloa oman koulutus- ja sivistystehtävän puitteissa sekä d) kansainvälistä kulttuurista yhteistyötä.

Yhteisöllisen sivistystyön tavoitteena on aktiivisen kansalaisuuden edistäminen sekä kansalais- ja järjestötoiminnan kehittäminen. Kansalaisfoorumi innostaa ihmisiä osallistumiseen, vaikuttamiseen sekä ajatustensa ja näkemystensä julki tuomiseen yhteisöjen jäsenenä. Tämä työ tarkoittaa a) kansalais- ja järjestötoiminnan kehittämistä koulutuksellisin keinoin b) kansalaisten aktivoimista ja tietotaidon lisäämistä osallistumiseen ja vaikuttamiseen c) edustuksellista demokratiaa täydentävien menetelmien ideointia ja kokeilemista ja d) toimimista suomalaisen kansalaisyhteiskunnan voimistamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi.

Kansalaisfoorumin nykytilanteen kartoittamiseksi perehdyttiin erilaisiin kansalaisfoorumia koskeviin dokumentteihin sekä haastateltiin Kansalaisfoorumin johtoa kahteen kertaan. Ensimmäisen haastattelun jälkeen piirrettiin pehmeän systeemimetodologian periaatteiden mukainen luonnos tilannekuvasta (rich picture), jota korjattiin ja täydennettiin toisessa haastattelussa. Sen jälkeen tilannekuva esiteltiin workshopissa Kansalaisfoorumin henkilökunnalle ja sitä muokattiin saadun palautteen pohjalta.

Tilannekuvassa jäsennettiin Kansalaisfoorumin toimintaa suhteessa sidosryhmiin ja asiakkaisiin (mustalla pohjalla) hakien erilaisia nuolien ilmentämiä toiminnan vaikutusketjuja. Kunkin kokonaisuuden keskeisin tavoite kirjattiin vihreällä pohjalla, toiminnot/vaikutukset sinisellä tekstillä/pohjalla ja jännitteet punaisella tekstillä/pohjalla. Jännitteisiin on kiinnitettiin erityistä huomiota, koska ne ovat Kansalaisfoorumin tulevaisuuden ytimessä. Mikä tahansa onkaan Kansalaisfoorumin tulevaisuus, sen tulee jollain merkittävällä tavalla ottaa huomioon nykytilan jännitteet ja ratkaista ainakin kaikkein keskeisimmät niistä Kansalaisfoorumin toiminnassa. Tilannekuva on esitetty seuraavassa kuvassa.

KF-rich 2017
Kansalaisfoorumin tilannekuva 2017-2018

Tilannekuva on aina tietyssä hetkessä tuotettu ja sen tuottaneiden yksilöiden näkemys. Siihen ei voi mitenkään sisällyttää kaikkea saatavissa olevaa informaatiota, vaan valintaa on pakko tehdä. Tämän kansalaisfoorumin tilannekuvan on piirtänyt organisaation ulkopuolinen tutkija ja sitä korjattiin ja täydennettiin sekä johdon että henkilöstön avustuksella. Kaikki esiin tulleet näkökulmat saatiin suhteellisen helposti sovitettua mukaan tilannekuvaan.

Tilannekuvaa käytettiin myös nykytila-Delfoin johdattelussa. Samalla annettiin panelisteille mahdollisuus kommentoida tilannekuvaa ja antaa siitä myös palautetta. Yleisesti ottaen tilannekuvaa pidettiin oikeaan osuvana.

Kuvio on hyvä ja havainnollinen. Output puolella Kansalaisyhteiskunta laatikon toimintaympäristön muutos tulisi ottaa erityishuomioon toiminnassa.(panelistin anonyymi kommentti 23.11.2017)

“Kaavio on mielestäni hyvä ja antaa varsin hyvän kuvan Kansalaisfoorumin asemoitumisesta. Pohdin, että ehkä tulevaisuudessa Kansalaisfoorumilla voisi olla vielä nykyistäkin aktiivisempi rooli kansalaisjärjestöjen, erityisesti jäsenjärjestöjen, toiminnan kehittämisessä.“ (panelistin anonyymi kommentti 27.11.2017)

4. NYKYTILA-ANALYYSI

Nykytilakartoitus tehtiin Kansalaisfoorumin johtoa haastattelemalla, jonka pohjalta rakennettiin Kansalaisfoorumin nykytilaa kartoittava Delfoi-kierros. Nykytila-kyselyyn osallistui 59 asiantuntijaa, jotka edustavat Kansalaisfoorumin ja sen järjestöjäsenien työntekijöitä ja luottamushenkilöitä sekä joitakin keskeisiä sidosryhmiä. Kutsutuista reilu 60% vastasi kahteen kyselyyn, joista ensimmäinen käsitteli yhteisöä ja organisaatiota, ja toinen oppimista ja opintotoimintaa. Kommentteja kertyi 61. Kvalitatiivisen analyysin päätuloksena olivat pehmeän systeemimetodologian mukaan tehdyn CATWOE-analyysin tuottamat Kansalaisfoorumin toimintasysteemien määritelmät.

4.1. ENSIMMÄINEN DELFOI-KIERROS

Nykytila-kartoitus toteutettiin eDelphi-ohjelmistolla teemoista, jotka sovitettiin yhteen pehmeän systeemimetodologian (SSM) kanssa. (ks. viite 10) Jäsennyksinä käytettiin sekä SSM:n CATWOE- mallinnusta että PESTE-luokittelua. Tarkastelussa pyydettiin osallistujia arvioimaan toiminnan ja organisaation merkityksiä ja huolenaiheita, suhdetta juuriajatuksiin ja ajassa esiintyviin mahdollisuuksiin, sekä asemoidaan oma toiminta suhteessa muihin toimijoihin sekä asemaan yhteiskunnassa..

Kansalaisfoorumin ensimmäisellä Delfoi-kierroksella paneeli muodostettiin Kansalaisfoorumin henkilöstöstä ja luottamushenkilöitä sekä foorumin järjestöjäsenten edustajista. Heidän lisäkseen rekrytoitiin yhteisön ulkopuolisia asiantuntijoita mm. vapaan sivistystyön, koulutuksen ja tutkimuksen kentältä. Toisella Delfoi-kierroksella ns. ulkopaneelia eli Kansalaisfoorumin sidosryhmien edustajien osuutta vahvistettiin.

KF-matriisi
Kansalaisfoorumin paneelia koostettaessa käytettiin asiantuntijamatriisia, jossa sarakkeisiin panelistit kirjataan asiantuntijuuden mukaisesti ja riveille asianosaisuuden (intressin) perusteella.

Nykytilakysely koostui kahdesta kyselystä, joista ensimmäinen (A. Yhteisö ja organisaatio) – kohdistui organisaatioon ja sen tehtäviin. Toisen kyselyn kysymykset kohdistuivat opinnolliseen toimintaan (B. Oppiminen ja opintotoiminta).

KF-1kierros
Ensimmäisen Delfoi-kierroksen paneeli ja kyselyt syksyllä 2017 ( ks. paneeli https://www.edelphi.org/kansalaisfoorumi )
4.1.1. YHTEISÖ JA ORGANISAATIO

Ensimmäisessä kyselyssä tarkasteltiin mm. järjestöjen, kansalaisyhteiskunnan ja projektitoiminnan kohteita ja tehtäviä. Viestintää paneeli arvioi erikseen. Nykytilan historiallista kehkeytymistä käsiteltiin kehityssuunta-kysymyksessä ja Kansalaisfoorumia kuvaavien adjektiivien valinnalla muodostettiin nykyvaiheen arvokarttaa.

KANSALAISFOORUMIN PERUSTEHTÄVÄT

Kansalaisfoorumilla on kuusi vakiintunutta palvelu- ja tukitehtävää jäsenjärjestöjensä suhteen:

  1. Pedagogia = opintotoiminnan pedagoginen tuki
  2. Materiaalit = harrastustoimintaa tukevat opintomateriaalit
  3. Koulutus = harrastusalakohtainen koulutus
  4. Rahoitus = rahoitus kurssi- ja opintoryhmätoimintaan
  5. Kehittäminen = harrastustoimintaa tukevat kehittämisprojektit
  6. Edunvalvonta = sidosryhmäyhteistyö ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen

Ensimmäisessä kysymyksessä panelisteja pyydettiin arvottamaan ne sen mukaan, mitkä niistä ovat (a) elintärkeitä, (b) tarpeellisia, ja (c) ei välttämättömiä.

A1A 1AC
Kansalaisfoorumin palvelutehtävät: elintärkeät (n=51) Kansalaisfoorumin palvelutehtävät: ei-välttämättömät (n=13)
KF-palvelu-sisä KF-palvelu-ulko
Sisäpaneeli: elintärkeät Ulkopaneeli: elintärkeät

Kansalaisfoorumin selkeät ykköstehtävät ovat koulutuksen ja rahoituksen järjestäminen oman jäsenkentän opinnolliseen toimintaan. Niistä jompikumpi on ykkösprioriteettina yli puolella panelisteista eikä yksikään panelisti sijoittanut niitä ei-välttämättömien tehtävien kategoriaan.

Rahoitus on ilman muuta elintärkeä jäsenjärjestöjen kannalta, ilman sitä omaa kurssitoimintaa ei voisi olla. Siihen liittyy edunvalvonta valtion päättäjien suuntaan, jotta toiminta pysyy mahdollisena. Kun nämä kaksi ovat kunnossa, voidaan kehittää, ottaa huomioon erilaiset pedagogiset ratkaisut ja kouluttaa toimijoita. Materiaaleja on toki kiva saada valmiina, mutta yleensä ne on kuitenkin räätälöitävä omiin tarpeisiin sopiviksi.” (panelistin kommentti 22.11.2017)

Jos jostain pitää tinkiä niin se olkoon edunvalvontatyö. (ks. viite 11) Näin ajatteli kahdeksan vastaajaa viidestäkymmenestä. Valtaosa eli kolme neljästä pitää kuitenkin kaikkia tehtäviä tarpeellisina. Sisä- ja ulkopaneeli ovat valtaosaltaan samoilla linjoilla tehtävien merkityksellisyyden suhteen. Pientä eroa on siinä, että sisäpaneeli painottaa pedagogisen tuen vaikutusta ja ulkopaneeli näkee edunvalvonnan tärkeäksi. “Kehittäminen on kaikkein keskeisin tehtävä. Kansalaisfoorumin ja opintotoiminnan tulisi auttaa ja tukea jäsenjärjestöjä erityisesti toiminnan kehittämisessä. Opintokeskus voisi olla myös tärkeä kumppani pedagogisessa kehittämisessä ja koulutuksessa. Mielestäni kurssituntien ja kerhotuntien rahoitus tulee vasta näiden jälkeen.” (panelistin kommentti 29.11.2017)

  1. KANSALAISYHTEISKUNNAN KEHITTÄMISTEHTÄVÄT

Kansalaisfoorumi on ainutkertainen vapaan sivistystyön toimija sikäli, että varsinaisten sektorikohtaisten tehtäviensä ohella se on ottanut myös laajaa vastuuta kansalaisyhteiskunnan kehittämisestä. Se ylläpitää ja kehittää kansalaisyhteiskuntaa kuudella eri työtavalla.

  1. Ohjaus ja neuvonta = järjestöllinen ohjaus ja neuvonta
  2. Kirjat ja oppaat = järjestölliset kirjat ja oppaat
  3. Koulutus = järjestöllinen koulutus
  4. Kansalaisyhteiskunta.fi = kansalaisyhteiskunta.fi-sivuston ylläpito
  5. Kyselyt ja tutkimukset = kansalais- ja järjestötyötä koskevat kyselyt ja tutkimukset
  6. Kehittämisprojektit = järjestölliset kehittämisprojektit

Toisessa kysymyksessä vastaajia pyydettiin arvioimaan mitkä niistä ovat Kansalaisfoorumin kannalta (a) erittäin tärkeitä, (b) tärkeitä, ja (c) vähemmän tärkeitä.

A2A A2C
Kansalaisyhteiskunnan tehtävät: erittäin tärkeät (n=51) Kansalaisyhteiskunnan tehtävät: vähemmän tärkeät (n=16)
KF-kehitys-sisä KF-kehitys-ulko
Sisäpaneeli: erittäin tärkeät Ulkopaneeli: erittäin tärkeät

Kolme kansalaisyhteiskunnan kehittämistehtävää on paneelin mukaan yli muiden: koulutus, ohjaus ja neuvonta sekä kehittämisprojektit, joita tutkitaan tarkemmin seuraavassa kysymyksessä. “Jäsenjärjestöjen kannalta koulutus ja ohjaus ja neuvonta ovat avainasemassa.” (panelistin kommentti 23.11.2017) Niiden lisäksi “sellaiset kehittämisprojektit ovat erityisesti tärkeitä, jotka aidosti palvelevat jäsenjärjestöjen kehittymistä ja kehittämistä. Kehittämisprojektit eivät saa olla irrallaan perustoiminnasta tai liian etäällä jäsenjärjestöjen arjesta. Parhaimmillaan erilaiset kyselyt ja tutkimukset palvelevat myös jäsenjärjestöjen tarpeita ja luovat pohjaa tiedolla johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen.” (panelistin kommentti 27.11.2017) Parikin panelistia varoittelee projekteista, jotka “hipovat pilviä” mutteivat laskeudu järjestöjen arkeen.

Ulkopaneelille kolmen kehittämistehtävän kärki (koulutus + ohjaus + kehittäminen) on vielä  kirkkaampi kuin sisäpaneelille, jolla tärkeysjärjestys on muuten sama, mutta kolmossijalle nousee kansalaisyhteiskunta.fi-sivuston ylläpito kehittämisprojektien sijasta. Kolmen kärki erottuu selvästi muista. Neljä viidestä panelistista on nostanut ne muiden edelle. Vähimmälle huomiolla Kansalaisfoorumin toiminnassa jää kansalaisyhteiskuntaa koskeva julkaisu- ja tutkimustoiminta, mikä on luonnollistakin kun se konkreettisesti koskettaa vain harvoja toimijoita.

  1. PROJEKTITEHTÄVÄ

Kansalaisfoorumilla on ollut 2000-luvulla yhdeksään eri kategoriaan (ks. viite 12) liittyviä kehittämisprojekteja. Panelisteja pyydettiin arvioimaan, mitkä niistä ovat (a) erittäin hyödyllisiä, (b) hyödyllisiä tai (c) jokseenkin hyödyttömiä tai hankalasti arvioitavia. Taustatiedoksi kerrottiin, että Kansalaisfoorumilla on vuosittain ollut käynnissä 1-4 hanketta.

a3a A3C
Projektitehtävät: erittäin hyödyllinen (n=67) Projektitehtävät: hankalasti arvioitavia (n=39)
KF-projekti-sisä KF-projekti-ulko
Sisäpaneeli: erittäin hyödyllinen Ulkopaneeli: erittäin hyödyllinen

Projektit ovat erityisiä ja määräaikaisia kehitystoimia, joilla usein nostetaan vanhan toiminnan tasoa tai tai kehitetään uutta. Projektikohteista kolmen kärki erottuu selvästi. Ne yhdessä saavat kaksi kolmasosaa kaikista “äänistä”. Yli neljännes vastaajista kokee ohjaajatehtäviin kohdistuvat projektit ensisijaisiksi. Sen rinnalle nousee yli viidenneksen osuudella taideharrastustoiminnan kehittäminen, jonka merkitystä vielä lisää se, että ohjaajatoiminnasta suuri osa kohdistuu juuri taideharrastustusten ohjaamiseen. Järjestöjohtamisen kehittäminen saa myös viidenneksen kannatuksen.

Ulkopaneeli korostaa sisäpaneelia enemmän ohjaajatoiminnan ja järjestöjohtajuuden merkitystä. Sisäpaneelissa saavat kannatusta myös vertaisoppimisen, yhteiskunnallisen vaikuttamisen ja identiteettityön ideat, jotka eivät ulkopaneelissa saa vastakaikua. “Järjestöjen järjestönä Kansalaisfoorumin tulisi keskittyä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jäsenjärjestöjen äänen saamiseksi kuuluviin entistä laajemmalla rintamalla. Tätä toimintaa tulisi myös tehdä näkyväksi yhteisesiintymisillä päätöksentekijöiden ja median suuntaan.” (panelistin kommentti 23.11.2017)

Panelistien kommentointi viittaa siihen, että projekteilla on enimmäkseen osuttu järjestökentän kannalta oikeaan maaliin: “Järjestöjohtajien – niin luottamushenkilöiden kuin työntekijöiden, koulutus on ollut hyvää ja sille on varmasti jatkossakin tilausta. Myös ohjaajuus ja ohjaajatoiminta on tärkeää. Näissä asioissa Kansalaisfoorumi voisi hyödyntää myös jäsenjärjestöjensä osaamista ja jakaa sitä verkostoidensa kautta laajemmallekin. Uskoisin, että se hyödyttäisi sekä Kansalaisfoorumia että jäsenjärjestöjä.” (panelistin kommentti 27.11.2017)

Projektitoimintaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että sen vilkkaus on merkki organisaation elinvoimasta: “Yleisellä tasolla pidän tärkeänä sitä että näitä projekteja on. Se kertoo että firma on uskottavasti mukana yhteiskuntaa rakentamassa.” (panelistin kommentin kommentti 30.11.2017) Tästä hyötyvät myös jäsenjärjestöt, joilla “ei välttämättä ole aikaa koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen, joten Kansalaisfoorumi on ensisijaisen tärkeä yhteistyökumppani tässä kohtaa.” (panelistin kommentti 30.11.2017)

  1. KEHITYSSUUNTA

Neljännessä kysymyksessä panelistit ottavat kantaa viime vuosien kehitykseen, jonka suhteen kysymyksessä väitettiin, että aatteellinen puhe on vähentynyt ja taloudellinen puhe on lisääntynyt niin Kansalaisfoorumissa kuin sen jäsenjärjestöissäkin. Panelisteja pyydettiin ottamaan kantaa väitteen paikkansapitävyyteen ja tärkeyteen. (ks. viite 13) Väitettä pohjustettiin sillä, että parin viime vuosikymmenen aikana taloudellinen näkökulma yhteiskuntien toiminnassa on muodostunut hallitsevaksi ja se koskee myös oppilaitoksia, joiden suoraa hallintokontrollia on vähennetty mutta taloudellistoiminnallista ohjausta lisätty.

KF-kehityssuunta
Kehityssuunta: aatteellinen vs. taloudellinen

Panelistit pitivät kysymyksenasettelua merkityksellisenä ja väitettyä kehityskulkua todellisena. “Jotenkin tuntuu siltä, että talous on noussut jo liian määrääväksi tekijäksi. “Pitäisi nostaa jälleen aatetta enemmän esille. Paluuta perusasioihin!” (panelistin kommentti 24.11.2017) “Vapaa sivistystyö voi toimia vastavoimana epäsuotuisille kehityskuluille (jollainen taloudellisten asioiden ylivalta eittämättä on). Tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja tietenkin se, että vallitsevalle ajattelutavalle luodaan vaihtoehtoisia tapoja jäsentää maailmaa.” (panelistin kommentti 24.11.207)

Talouspuheen vahvistuminen tunnistetaan Kansalaisfoorumissa mutta siihen on myös reagoitu: “Meillä viime vuosina käyty myös aatteellista keskustelua. On ollut mielenkiintoista huomata, että nuorempien toimijoiden kautta aatteellinen keskustelu on noussut uudelleen framille. Kansalaisfoorumi voisi myös pohtia, että mitä vapaa sivistystyö on 2020 -luvulla.” (panelistin kommentti 27.11.2017) “Kansalaisfoorumissa taloudellinen puhe ei ole noussut, mutta yhteiskunnassa kyllä kohtuuttomasti. Aate ei kiinnosta ihmisiä, edes jäsenjärjestöissä.” (panelistin kommentti 24.11.2017)

  1. VIESTINTÄ

Kansalaisfoorumin sisäinen ja ulkoinen viestintä on toimivaa ja ajantasaista. Näin väitetään viidennessä kysymyksessä ja paneeli on lähes yksimielisesti teesin takana.

Kysymystä taustoitettiin lainauksella Kansalaisfoorumin viestintästrategiasta (2014-2017): ”Kansalaisfoorumi haluaa olla viestinnässään luotettava, rehellinen, asiantunteva ja osaava. Kansalaisfoorumia ja sen viestintää kuvaavat myös sanat innostava, iloinen, inhimillinen ja houkuttava. Toiminta on helposti lähestyttävää, havahduttavaa ja myös haastavaa. Tilaisuuksissa tuntee itsensä huomatuksi ja tervetulleeksi. Kansalaisfoorumi nostaa viestinnässään asioita rohkeasti esiin ja kasvattaa kriittisyyteen. Viestintä pyrkii olemaan notkeaa ja ajanmukaista.” (ks. viite 14)

KF-viestintä
Viestintäasiat ovat Kansalaisfoorumissa hyvällä mallilla

Strategia on myös toiminut. Kansalaisfoorumin viestintään ollaan kauttaaltaan tyytyväisiä. Se on saavutus, kun tunnistetaan, että “Viestintä on haastavaa nykyaikana pienin taloudellisin resurssein.” (panelistin kommentti 24.11.2017) Toki toiveitakin on siitä, mitä vielä voisi kehittää. “Viestintää kannattaisi tehdä entistä enemmän yhdessä jäsenjärjestöjen kanssa.” (panelistin kommentti 27.11.2017) “Viestinnässä tulee koko ajan uusia väyliä joita pitää muistaa hyödyntää. Se on entistä haasteellisempaa että tavoittaa oikeat kohderyhmät.” (panelistin kommentti 29.11.2017)

  1. LAADUT

Viimeinen nykytilan analyysikysymys oli mielikuvallinen. Panelisteja pyydettiin ryhmittelemään 16 adjektiivia kolmeen “laatikkoon” sen mukaan kuinka hyvin ne kuvaavat Kansalaisfoorumia. Adjektiivit valittiin signaloimaan Kansalaisfoorumin arvoperustaa.

Adjektiivien ryhmittelykysymys perustuu Schwartz-Puohiniemen käyttämään luokitteluun ja sen perusteella on mahdollista tarkastella ja keskustella käsityksistä, joita vallitsee Kansalaisfoorumin arvostuksista ja asenteista. (Puohiniemi 1995, Puohiniemi & Selosmaa 2009, Schwartz & Shalom 2011) Teoriatausta mahdollistaa myös karkean arvokartan piirtämisen Kansalaisfoorumin tilanteesta vuonna 2017.

Martti Puohiniemi (ks. viite 15) on tutkinut suomalaisten asenteita ja arvomaailmaa sekä näiden suhdetta yhteiskunnalliseen muutokseen ja ajan ilmiöihin. Hänen viitekehyksenään on Schwartzin teoria arvojen universaalista rakenteesta ja sisällöstä. Keskeinen kysymys on, aiheuttaako yhteiskunnallinen muutos arvomuutoksia vai arvomuutokset yhteiskunnallisia muutoksia.

kf-laadut.png
Kansalaisfoorumin adjektiivijakauma (indeksiluku)

Kansalaisfoorumin laatusanojen kolmen kärki – humanistinen, virikkeinen ja hyväntahtoinen – tiivistää syvemmälläkin tarkastelulla vahvistuvan organisaatiokuvan. Kansalaisfoorumin työ- ja kansalaisyhteisö on arvolähtöisesti ihmislähtöinen, aktiivinen ja empaattinen. Seuraavat adjektiivit vain vahvistavat näkymää: eettinen, tasa-arvoinen, itseohjautuva ja turvallinen.

Imagokuvan tekee “pehmeäksi” se, että vähiten Kansalaisfoorumi tulee kuvatuksi hierarkkiseksi, hedonistiseksi tai voimakkaaksi. Yhteisön arvokarttaa ei piirretä ulkoisesta paineesta (yhdenmukaisuus) vaan ennemminkin itseohjautuvasti. Perinteet tunnistetaan mutta ne eivät ensisijaisesti ohjaa tämän hetken toimintaa ja valintoja.

KF-arvot
Kansalaisfoorumi ei ole ensisijaisesti kilpailullinen vaan pikemminkin turvahakuinen ja empaattinen. Dynaamista puolta edustavat toiminnallisuus, virikkeisyys ja itseohjautuvuus.

Schwartzin ajattelussa kulttuuri ei paikallistu yksittäisten ihmisten mieliin eikä tekoihin. Ennemmin se on yksilön ulkopuolella ja viittaa paineeseen, jolle yksilöt altistuvat siitä hyvästä, että elävät määrätyssä sosiaalisessa järjestelmässä. Näin on Kansalaisfooruminkin tapauksessa, jossa arvot kiinnittyvät sekä traditioon että tulevaisuuteen. “Perinteisyys ja hyväntahtoisuus ovat mielestäni Kansalaisfoorumia keskeisimmin kuvaavat adjetkiivit. Eettisyys ja humanistisuus ovat valtteja. Voimakkuutta tarvittaisiin lisää juuri viestinnän ja vaikuttamisen kautta.” (panelistin kommentti 23.11.2017) Organisaatiossa on tilaa tarkastella yhteisöä eri arvolähtökohdista vastakkainasetteluun syyllistymättä.

Laatusanat viedään Puohiniemen-Schwartzin arvokartalle kahden ulottuvuuden kautta. Toinen kuvaa tendenssiä säilyttää toiminta entisellään tai suunnata sitä uuteen. Toinen akseli kuvaa yhdessä päässä taipumusta korostaa itseään ja omaa toimintaansa, minkä vastakohta on pyrkimys ylittää omia lähtökohtiaan ja arvioida toimintaansa arvoankkureista. Kansalaisfoorumissa edistysusko ja kestävän kehityksen lähtökohdat mahtuvat samaan arvoyhteisöön. Kansalaisfoorumia voi kuvata myös sen kautta, mitä se ei ole. Kansalaisfoorumi ei tukeudu toiminnassaan hierarkioihin eikä tunnista itseään valtayhteisöksi, joka kilpailee asemista muiden organisaatioiden kanssa.

4.1.2. OPPIMINEN JA OPINTOTOIMINTA

Toisessa nykytilaa käsittelevässä kyselyssä panelistit arvioivat kuuden väitekysymyksen kautta yhteisön oppimisen ja opintotoiminnan tilannetta.

  1. IDENTITEETTI

Ensimmäisessä kysymyksessä väitettiin Kansalaisfoorumin ja sen jäsenjärjestöjen identiteettien täydentävän toisiaan. Väitettä taustoitettiin Kansalaisfoorumin vuoden 2018 toimintasuunnitelman sanoin: “Kansalaisfoorumin identiteetti rakentuu toisaalta kulttuurisen sivistystyön ja toisaalta yhteisöllisen sivistystyön pohjalle. Kulttuurisen sivistystyön tavoitteena on yhteisöllisen taidekasvatuksen ja kulttuurin keinoin luoda mahdollisuuksia osallisuuteen ja ihmisenä kasvamiseen. Tämä työ tarkoittaa a) jäsenliittojen ja muiden yhteistyökumppanien kasvatuksellisen ja kulttuurisen toiminnan tukemista opintotoiminnan, koulutuksen, neuvonnan ja materiaalituotannon avulla, b) omien opinnollisten tilaisuuksien, koulutusten ja kulttuuritapahtumien järjestämistä c) jäsenjärjestöjen kulttuuritapahtumien toteuttamisessa mukanaoloa oman koulutus- ja sivistystehtävän puitteissa sekä d) kansainvälistä kulttuurista yhteistyötä.”

Kansalaisfoorumin sivistystehtävässä korostuu taiteen ja kulttuurin yhteys oppimiseen ja kasvuun, elämään ja arjen toimintoihin. Keskeistä eivät ole taiteelliset tuotokset, vaan kasvun prosessi ja sen aikaansaama muutos. Isommassa muutoksessa, jonka osana me kaikki olemme, on tärkeää laajentaa ymmärrystä sekä ihmisen omasta että yhteisön tilasta.

Yhteisöllisen sivistystyön tavoitteena on aktiivisen kansalaisuuden edistäminen sekä kansalais- ja järjestötoiminnan kehittäminen. Kansalaisfoorumi innostaa ihmisiä osallistumiseen, vaikuttamiseen sekä ajatustensa ja näkemystensä julki tuomiseen yhteisöjen jäseninä. Tämä työ tarkoittaa a) kansalais- ja järjestötoiminnan kehittämistä koulutuksellisin keinoin b) kansalaisten aktivoimista ja tietotaidon lisäämistä osallistumiseen ja vaikuttamiseen c) edustuksellista demokratiaa täydentävien menetelmien ideointia ja kokeilemista ja d) toimimista suomalaisen kansalaisyhteiskunnan voimistamiseksi ja tunnetuksi tekemiseksi.” (Kansalaisfoorumin toimintasuunnitelma 2018

001
Toisiaantäydentävyys on Kansalaisfoorumi-organisaation vahvuus, jota voisi hyödyntää paremminkin

Väitteestä ei juurikaan voisi olla yksimielisempi. Yllä oleva grafiikka visualisoi sen, miten koko paneeli pitää organisaation kannalta keskeisenä ja paikkansa pitävänä. Kansalaisfoorumin “kaksineuvoisuus” koetaan voimavarana ja mahdollisuutena jatkossakin etsiä ja löytää oma paikka yhdistysten Suomessa.

Vaikka vastaukset keskittyvät yhteen nelikentän osaan niin kommentointi paljastaa vivahteita tulkinnoissa. “Onko Kansalaisfoorumi pienoiskuva yleisemmästä kehityksestä, jossa erilaisia intressejä yritetään sovitella mahdollisimman sujuvalla tavalla. Säilyiskö foorumin rakenne, jos siitä otettaisiin pois siinä kulkeva raha? Riittävätkö ideat ja identiteetit kannattelemaan?” (panelistin kommentti 30.11.2017) “Jäsenjärjestöt ovat erillään kansalaisfoorumista, tuskin tunnemme toisiamme. Mitä jos mentäisiin siihen mitä yrityksissä tehdään, jäsenjärjestöjen logoihin lisäys: Järjestö xx, osa Kansalaisfoorumia. Tämä tuntuu pieneltä toimenpiteeltä, mutta kun sitä ryhdyttäisiin käyttämään, huomaisimme kuuluvamme konkreettisesti yhteen.” (panelistin kommentti 23.11.2017)

  1. UUDET PEDAGOGIAT

Kansalaisfoorumi kertoo tavoite- ja suunnitteluasiakirjoissaan pyrkivänsä jatkuvasti kehittämään omaa pedagogista ajatteluaan ja oppimista tukevia menetelmiä. Tämän ajattelun perustana on vertaisoppimiseen perustuva vapaan sivistystyön pedagogiikka, joka

  1. rakentuu elämänlaajuisen, jatkuvan oppimisen periaatteelle: jokainen voi kehittyä koko elämänsä ajan
  2. painottaa samanarvoisten keskinäistä dialogia ja osallistujien elämänkokemusta
  3. perustuu vertaisoppimiseen ja yhteiseen tiedon luomiseen.

Uusia tulokulmia pedagogiseen ajatteluun on haettu mm. sosiokulttuurisen innostamisen ja yhteistoiminnallisen oppimisen ideoista. Oppimismenetelmissä korostuvat taidelähtöiset toimintamuodot, jotka tekevät jäsenjärjestöjen harrastusryhmistä ihmisen kasvua tukevia oppimisympäristöjä. Järjestöllisen koulutuksen tavoitteena on aktiivisen kansalaisuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen tukeminen.

Tällä tavalla sanoitettujen pedagogisten ideoiden pohjalta on luontevaa väittää, että nykymuotoinen Kansalaisfoorumi on uusien pedagogisten ideoiden rohkea kokeilija, kehittäjä ja jakaja. Tätä tavoitetta vasten paneeli peilasi käsityksiään ja kokemuksiaan eikä peilikuva paljon tavoitteista poikennut.

002
Kansalaisfoorumin pedagoginen uudistavuus

Paria poikkeusta lukuunottamatta paneeli kallistuu vahvasti sille kannalle, että pedagogia on vähintäänkin kohtuullisen rohkeaa ja uudistavaa. Kommenteissa nähtiin kuitenkin selviä epäkohtia: “Ennemminkin niin, että mahdolliset rohkeat kokeilut on tehty omassa piirissä ilman, että on pohdittu rajapintoja jäsenjärjestöjen toimintaan. Kokeilut ovat jääneet vähän irrallisiksi.” (panelistin kommentti 27.11.2017) Sisäpaneeli on ulkopaneelia myönteisempi väitteen suhteen. Se viittaa siihen, että pedagogiset kokeilut rajautuvat emo-organisaatioon. Kommentointi tukee tätä olettamaa.

Kysymykseen liittyen näyttäisi siltä, että Kansalaisfoorumin ja jäsenjärjestöjen välillä vallitsee erilainen käytäntö pedagogisen toiminnan suhteen: “Kansalaisfoorumi kyllä, mutta jäsenjärjestöt eivät ole pysyneet oikein mukana, koska niissä ei asiaa paljon pohdita.” (panelistin kommentti 24.11.2017) “Ennemminkin niin, että mahdolliset rohkeat kokeilut on tehty omassa piirissä ilman, että on pohdittu rajapintoja jäsenjärjestöjen toimintaan. Kokeilut ovat jääneet vähän irrallisiksi.” (panelistin kommentti 27.11.2017)

  1. HAASTEET

Kansalaisfoorumin strategiassa vuosille 2014-2018 on tunnistettu yhdeksän järjestöllisen sivistystyön haastetta. Kolmannessa kysymyksessä panelisteja pyydettiin sijoittamaan haasteet  kolmeen eri kategoriaan sen mukaan, miten tärkeitä ne ovat Kansalaisfoorumin aatteiden ja toiminnan kannalta. Yhdeksän haastetta ovat seuraavat:

  1. Kansalaisuus = aktiivisen ja osallistuvan kansalaisuuden edistämiseen
  2. Demokratiavaje = uhkaavan demokratiavajeen estämiseen
  3. Polarisoituminen = yhteiskunnan polarisoitumiseen ja tiettyjen väestöryhmien marginalisoitumiseen
  4. Hyvinvointipalvelut = hyvinvointipalvelujen vaarantumiseen valtion- ja kuntatalouden heiketessä
  5. Kestävä kehitys = kestävän kehityksen varmistamiseen niin ekologisessa, sosiaalisessa kuin kulttuurisessa mielessä
  6. Ihmisyysvalmennus = ihmisten valmentamiseen globalisoitumisen mukanaan tuomien yhteiskunnallisten muutosten kohtaamisessa
  7. Oikeudenmukaisuus = oikeudenmukaisuuden varmistamiseen globaalissa maailmantaloudessa
  8. Ihmisläheinen kulttuuri = ihmisläheisen kulttuurisen kehityksen varmistamiseen
  9. Kansainvälisyys = kansainvälisen ulottuvuuden saamiseen olennaiseksi ja luontevaksi osaksi toimintaa.
003 005
Erittäin tärkeät haasteet Vähemmän tärkeät haasteet

Haasteiden kärkeen äänestettiin lähes neljänneksen osuuksin aktiivisen kansalaisuuden edistäminen ja ihmisläheisen kulttuurin ylläpitäminen. Uhkana on nippu seuraavan tason dystooppisia haasteita kuten demokratiavaje, kokemukset epäoikeudenmukaisuudesta ja polarisoituminen. “Polarisoituminen on muutostrendi, johon olisi hyvä kiinnittää huomiota ja löytää toimintamalleja järjestön piirissä.” (panelistin kommentti 23.11.2017)

Vaikka järjestöllisen sivistystyön toimintaympäristössä ja sisäisessä logiikassa on tapahtunut merkittäviä muutoksia viimeisen 50 vuoden aikana, on sivistystyön jatkamiselle ilmeinen tarve. Yhteiskunnassa on useita perimmiltään sivistyksellisiä haasteita, joihin on osattava tarttua. Sisä- ja ulkopaneelin välillä ainoa merkittävä ero on siinä, että sisäpaneelissa demokratiavaje koetaan kipeämmäksi ongelmaksi kuin ulkopaneelissa. Sisäpaneeli tosin arvostaa ulkopaneelia enemmän kansainvälisyyttä ja hyvinvointipalvelujen suhteen tilanne on päinvastainen.

  1. DIGITOIMIJA

Kansalaisfoorumin suhdetta teknologiaan ja digitalisaatioon käsiteltiin neljännen kysymyksen väittämässä, jonka mukaan Kansalaisfoorumi on nopea uuden teknologian ja digitalisaation hyödyntäjä omassa opintotoiminnassaan. Muiden teesikysymysten tapaan panelisti arvioi sekä väitteen paikkansapitävyyttä (totuudellisuus) että tärkeyttä (merkityksellisyys) seitsenportaisella Likert-asteikolla. Jakauma näkyy alla.

006
Kansalaisfoorumi on digitaalisesti kohtuullisen ketterä

Teknologianäkökulmasta vastausjakauma on lohdullinen. Digitaalista osaamista, käyttöä ja nopeaa omaksumista organisaatiosta löytyy sekä omiin että järjestöjen tarpeisiin. Asia koetaan tärkeäksi ja tämä kokemus on vielä vahvempi sisä- kuin ulkopaneelilla, jossa on huolta siitä että kaikki pääsevät mukaan: “Digivallankumous vaikuttaa voimakkaasti kaikkeen toimintaan, digialustalle siirtyvät palvelut yhä enemmän. Ketkä putoavat kelkasta tässä suhteessa. Syrjäytyneet nuoret ja ikäihmiset. Tässä on työsarkaa monille toimijoille.” (panelistin kommentti 23.11.2017)

Suhde teknologiaan on käytännöllinen : “Resurssit huomioon ottaen on otettu vakavasti ja pysytty kehityksessä mukana. Eturintamassa ei kannata eikä voi olla.” (panelistin kommentti 24.11.2017) “Sisäisesti digitaalisuutta hyödynnetään paljon. Opetustoiminnassa on löytynyt joitakin tapoja hyödyntää, mutta ei vielä täyttä potentiaalia. Kysymys on ennemminkin pitäisikö hyödyntää enemmän ja olisiko siitä lisäarvoa toimijoille?” (panelistin kommentti 22.11.2017)

Ulkopaneelista löytyvät väitteen epäilijät. Kyse voi olla myös siitä, että järjestökentällä on paljon toimintaa jota ei ole mieltä digitalisoida. “Kansalaisfoorumin jäsenjärjestöjen taidepainotteiset toimintoja ei ole oikein mieltä digitalisoida (paitsi esitysten tehosteiden kohdalla). Kansalaistoiminnan ja demokratian edistämisessä digitalisaatiolla valtavat hyödyntämismahdollisuudet.” (panelistin kommentti 24.11.2017)

  1. TYYTYVÄISYYS

Kokoavana toiseksi viimeisenä kysymyksenä panelistit arvioivat Kansalaisfoorumin opiskelijoiden tyytyväisyyttä toimintaan ja koulutuspalveluihin. Väite ilmaistiin myönteisessä muodossa, jonka mukaan Kansalaisfoorumin asiakkaat ja opiskelijat ovat pääasiassa tyytyväisiä.

007
Opiskelijoiden arvellaan olevan tyytyväisiä opintoihinsa ja niiden ohjaukseen

Jakaumakasa on jo tuttuun tapaan nelikentän oikeassa yläkulmassa ilmaisemassa samanmielisyyttä väiteen kanssa. Sisäpaneeli jonkin verran tyytyväisempi kuin ulkopaneeli, mutta ero on pieni. Hyviä tuloksia selittää se, että “Kurssitoiminnasta tulee hyvää palautetta.” (panelistin kommentti 24.11.2017) “Arviointi on tärkeää ja palautteet otetaan huomioon, mutta sitä pitää systematisoida.” (panelistin kommentti 22.11.2017)

  1. TOIMINNAN TAPA

Viimeisessä kysymyksessä otetaan kantaa organisaation toiminnan professionaalisuuteen. Väite kuuluu seuraavasti: Kansalaisfoorumin toimintaa suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan kaikilla toiminnan tasoilla.

008
Grafiikka kertoo toiminnan systemaattisesta suunnittelusta

Toiminnan systemaattisessa toteuttamisessa on enemmän petrattavaa molempien osapaneelien mielestä kuin aikaisemmissa kysymyksissä. “Systemaattista kehittämistyötä tehdään. Palaute voisi ohjata kehittämistä nykyistä enemmän.” (panelistin kommentti 24.11.2017) Havainto ei kuitenkaan ole aktivoinut muita panelisteja runsaaseen kommentointiin. Yleisemminkin voi todeta, että nykytila-arviointi oli kommentoinnin osalta niukkaa molemmissa kyselyissä. Ero kevätpuolella 2018 toteutettuun tulevaisuuskyselyyn on huomattava eli yli kymmenkertainen. Nykytilaa kommentointiin 61 kertaa ja tulevaisuutta 616 kertaa. Syytä eroon voi vain arvailla. Päinvastoin kuin nykyisyyksiä tulevaisuuksia on lähtökohtaisesti aina monta. Ehkä se on ollut omiaan houkuttelemaan perustelemaan omia vastausvalintoja.

4.2. KANSALAISFOORUMI SYSTEEMINÄ

Nykytila-Delfoin laadullinen tutkimusaineisto, eli panelistien kommentit kysymyksiin, analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimusaineistosta haettiin erilaisia näkemyksiä Kansalaisfoorumin toiminnasta ja sen keskeisestä tehtävästä. Näin kartoitettiin erilaisia mahdollisia maailmankuvia (weltanschauung, worldview) Kansalaisfoorumin toiminnan taustalla. Tämä toteuttaa pehmeän systeemimetodologian vaihetta, jossa tilannekuvan pohjalta ryhdytään määrittelemään erilaisia mahdollisia toiminnallisia systeemejä. Analyysin pohjalta tuotetut mahdolliset toimintasysteemit ovat eräänlaisia arkkityyppejä ja niitä ei sellaisenaan ole todellisuudessa olemassa. Käytännössä ne nivoutuvat toisiinsa arjessa eri tavoin, mutta tutkimuksen ja toiminnan kehittämisen näkökulmasta ne on tarpeen erottaa, jotta voidaan ottaa kantaa toiminnan painopisteisiin tulevaisuudessa.

Tutkimusaineisto tuotiin taulukkoon, johon koottiin analyysin perusteella viisi erilaista mahdollista toimintajärjestelmää. Toimintajärjestelmien kuvauksessa käytettiin suoria lainauksia tutkimusaineistosta sekä toimintasysteemin CATWOE-elementtejä. Siltä osin kuin suorista lainauksista ei suoraan ollut löydettävissä elementtejä, tutkija päätteli loogisesti, miten kunkin elementin voi kyseisen toimintajärjestelmän kohdalla kuvata. Nämä kuvaukset asetettiin sitten Kansalaisfoorumin johdon ja henkilöstön arvioitaviksi ja kommentoitaviksi.

CATWOE-elementtien määrittelyt on esitetty seuraavassa kuviossa.

KF-catwoe-taulukko
CATWOE-elementtien määrittely

Toimintasysteemit loivat osaltaan perustaa Tulevaisuus-Delfoin kysymysten asettelulle sekä tutkimusaineiston analyysille ja skenaariotyöskentelylle.

Seuraavassa kuvataan nämä viisi mahdollista toimintasysteemiä.

KANSALAISFOORUMI JÄSENJÄRJESTÖJEN TOIMINTAEDELLYTYSTEN TURVAAJANA

Kansalaisfoorumin keskeisenä tehtävänä voidaan nähdä resurssien turvaaminen sekä omaan että jäsenjärjestöjen toimintaan. Tärkein näistä resursseista on raha.

“Raha jäsenjärjestöjen kurssitoimintaan ehdoton ykkösasia. Muu tukee tätä.”

Resurssien turvaaminen edellyttää hyviä suhteita yhteiskunnallisiin päättäjiin ja mediaan sekä yhteiskunnallista vaikuttamista omien ja jäsenjärjestöjen tavoitteiden suunnassa. Edunvalvonta on välttämätöntä, jotta toiminta on ylipäänsä mahdollista.

Rahoitus on ilman muuta elintärkeä jäsenjärjestöjen kannalta, ilman sitä omaa kurssitoimintaa ei voisi olla. Siihen liittyy edunvalvonta valtion päättäjien suuntaan, jotta toiminta pysyy mahdollisena.

Järjestöjen järjestönä Kansalaisfoorumin tulisi keskittyä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen jäsenjärjestöjen äänen saamiseksi kuuluviin entistä laajemmalla rintamalla. Tätä toimintaa tulisi myös tehdä näkyväksi yhteisesiintymisillä päätöksentekijöiden ja median suuntaan.

Resurssien tarve tulee erityisesti näkyviin jäsenjärjestöjen toiminnan näkökulmasta. Ne muodostavat kentän, jonka äänen tulee kuulua. Riittävä kurssituntien määrä, internetin hyötykäytön tukeminen, ohjaajien määrän lisääminen sekä taideharrastusten ja kulttuuritoiminnan edistäminen ovat tämän toimintasysteemin tavoiteltavia tuotoksia.

Jäsenjärjestöjen kannalta tosiaan tuo rahoitus on elintärkeää. On turvattava riittävä kurssituntien määrä myös tulevaisuudessa.

Internetin hyötykäyttöä parannettava. Seurantaloille koneita!

Taideharrastusten tukeminen ja ohjaajia lisää seuroihin!

Jäsenjärjestöjen kulttuuritoiminnan tukeminen kaikkein hyödyllisintä.

Hyvä kysymys on riittääkö toimintaedellytysten turvaaminen toimintajärjestelmän maailmankuvaksi vai tarvitaanko toiminnalle syvempää tarkoitusta. Yksi kommentoijista heittääkin seuraavan kysymyksen:

Onko Kansalaisfoorumi pienoiskuva yleisemmästä kehityksestä, jossa erilaisia intressejä yritetään sovitella mahdollisimman sujuvalla tavalla. Säilyisikö foorumin rakenne, jos siitä otettaisiin pois siinä kulkeva raha? Riittävätkö ideat ja identiteetit kannattelemaan?

LOBBARI

Jäsenjärjestöjen etujen lobbausjärjestelmä:

  • C (Asiakas) = Jäsenjärjestöjen johto
  • A (Toimijat) = Kansalaisfoorumin johto ja lobbaajat
  • T (Toimintaprosessi) = Järjestää rahoitus yhteiskunnallisella vaikuttamisella, etujen ajamisella ja niitä tukevalla viestinnällä sekä ylläpitää ja kehittää kustannus-tehokas talousjärjestelmä rahoituksen jakamiseen ja seurantaan.
  • W (Maailmankuva) = Jäsenjärjestöjen toimintaedellytysten turvaaminen rahoituksen järjestämisellä.
  • O (Omistaja) = Jäsenjärjestöt
  • E (Toimintaympäristö) = Yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvä poliittinen ympäristö rahoitusinstrumentteineen ja niihin liittyvä diskurssi

Viestintä = Yhteiskunnallista vaikuttamista. PR-toimintaa ja näkyvyyttä päätöksentekijöiden suuntaan

Kansalaisfoorumin rooli = Lobbaaja

KANSALAISFOORUMI JÄSENJÄRJESTÖJEN TOIMINNAN KEHITTÄJÄNÄ

Kansalaisfoorumin keskeisenä tehtävänä voidaan nähdä myös jäsenjärjestöjen kehittäminen.

Kehittäminen on kaikkein keskeisin tehtävä. Kansalaisfoorumin ja opintotoiminnan tulisi auttaa ja tukea jäsenjärjestöjä erityisesti toiminnan kehittämisessä. Opintokeskus voisi olla myös tärkeä kumppani pedagogisessa kehittämisessä ja koulutuksessa. Mielestäni kurssituntien ja kerhotuntien rahoitus tulee vasta näiden jälkeen.

Jäsenjärjestöillä ei ole riittävästi aikaa koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen ja Kansalaisfoorumin kehittämistyölle on kentällä tarvetta. Kansalaisfoorumi voisi toimia jäsenjärjestöjen suuntaan erilaisissa sparraajan, kehittäjän ja hankkeiden vetäjän roolissa.

Jäsenjärjestöillä ei välttämättä ole aikaa koulutuksen suunnitteluun ja kehittämiseen, joten

Kansalaisfoorumi on ensisijaisen tärkeä yhteistyökumppani tässä kohtaa.

Jäsenjärjestöillä on omat haasteensa toimintansa kehittämiseksi. Kansalaisfoorumi voisi olla tässä sparraajan roolissa?

Pohdin, että ehkä tulevaisuudessa Kansalaisfoorumilla voisi olla vielä nykyistäkin aktiivisempi rooli kansalaisjärjestöjen, erityisesti jäsenjärjestöjen, toiminnan kehittämisessä.

Kehittämistyössä keskeistä on päämäärätietoisuus, ettei vain tehdä kehittämisen vuoksi. Tällöin keskeiseksi muodostuu jäsenjärjestöjen kuunteleminen ja niiden tarpeiden huomioiminen. Toisaalta jäsenjärjestöjen olisi myös tärkeää tunnistaa Kansalaisfoorumin olemassaolo ja sen tarjoamat mahdollisuudet.

Projekteilla tulee olla joku päämäärä ettei tehdä vaan projekteja että saadaan lisää rahaa palkkoihin. Kuunnellaan jäsenjärjestöjä. Ei liian taivaita hipovia hankkeita mistä on vaikea saada selkoa.

Sellaiset kehittämisprojektit ovat erityisesti tärkeitä, jotka aidosti palvelevat jäsenjärjestöjen kehittymistä ja kehittämistä. Kehittämisprojektit eivät saa olla irrallaan perustoiminnasta tai liian etäällä jäsenjärjestöjen arjesta. Parhaimmillaan erilaiset kyselyt ja tutkimukset palvelevat myös jäsenjärjestöjen tarpeita ja luovat pohjaa tiedolla johtamiseen ja toiminnan kehittämiseen.

Jäsenjärjestöt ovat erillään kansalaisfoorumista, tuskin tunnemme toisiamme. Mitä jos mentäisiin siihen mitä yrityksissä tehdään, jäsenjärjestöjen logoihin lisäys: Järjestö xx, osa Kansalaisfoorumia. Tämä tuntuu pieneltä toimenpiteeltä, mutta kun sitä ryhdyttäisiin käyttämään, huomaisimme kuuluvamme konkreettisesti yhteen.

SISÄINEN KONSULTTI

Jäsenjärjestöjen toiminnan kehittämisjärjestelmä:

  • C (Asiakkaat) = Jäsenjärjestöjen toimijat
  • A (Toimijat) = Kansalaisfoorumin konsultit ja kehittäjät
  • T (Toimintaprosessi) = Analysoida, konsultoida ja sparrata jäsenjärjestöjen toiminnan kehittämistä järjestöjen omien tarpeiden pohjalta
  • W (Maailmankuva) = Jäsenjärjestöjen tavoitteiden saavuttaminen tukemalla niiden toiminnan kehittämistä
  • O (Omistajat) = Kansalaisfoorumin johto ja hallitus
  • E (Toimintaympäristö) = Jäsenjärjestöt, niiden asiakkaat ja toimintaympäristö

Viestintä = Jäsenjärjestöjen viestinnän ja markkinoinnin kehittämistä heidän asiakkaidensa ja sidosryhmiensä suuntaan.

Kansalaisfoorumin rooli : Sisäinen konsultti

KANSALAISFOORUMI KOULUTUS- JA KEHITTÄMISPALVELUJEN TARJOAJANA

Kansalaisfoorumi voi myös näyttäytyä nykyistä vahvemmin itsenäisenä koulutus- ja kehittämisorganisaationa. Edellisestä toimintasysteemistä poiketen Kansalaisfoorumi tarjoaisi palvelujaan enemmän myös muille kuin jäsenjärjestöille. Kansalaisfoorumin opintokeskus voisi toimia koulutus- ja kehittämistoiminnan keskiössä ja hyödyntää toiminnassaan myös jäsenjärjestöjen resursseja.

Kurssitoiminnasta tulee hyvää palautetta.

Itse toiminnassa mielestäni elintärkeää on koulutus ja kehittäminen. Jäsenjärjestöjen kannalta Koulutus on sitä konkreettista antia, joka motivoi olla jäsen. Kehittäminen taas on elintärkeää, jotta voidaan pysyä hengissä muuttuvassa maailmassa.

Järjestöjohtajien – niin luottamushenkilöiden kuin työntekijöiden, koulutus on ollut hyvää ja sille on varmasti jatkossakin tilausta. Myös ohjaajuus ja ohjaajatoiminta on tärkeää. Näissä asioissa Kansalaisfoorumi voisi hyödyntää myös jäsenjärjestöjensä osaamista ja jakaa sitä verkostoidensa kautta laajemmallekin. Uskoisin, että se hyödyttäisi sekä Kansalaisfoorumia että jäsenjärjestöjä.

Itseäni kurssien järjestäjänä huolettaa se , että opiskelijat eivät tiedä mitään Kansalaisfoorumin Opintokeskuksesta.

Koulutustoiminnan kohdalla digitalisaatio edellyttää kehittämistä, uudet pedagogiset ideat, jotka tässä toimintajärjestelmässä muodostuisivat entistä keskeisemmiksi toiminnan kehittämisen näkökulmasta katsottuna.

Ennemminkin niin, että mahdolliset rohkeat kokeilut on tehty omassa piirissä ilman, että on pohdittu rajapintoja jäsenjärjestöjen toimintaan. Kokeilut ovat jääneet vähän irrallisiksi.

Pedagogisten ideoiden rohkea kokeilija – valitettavasti en ole oikein sitä kokenut.

Tietotekniikan haasteet oppimisessa. Voisiko seurantaloja hyödyntää opiskelussa paremmin.

Koulutustoiminnan vahvistaminen edellyttää myös roolien ja vuorovaikutuksen työstämistä jäsenjärjestöjen kanssa.

Ei ainakaan meillä kovasti pohdita, mennään entisillä, hyväksi havaituilla copypastella. Olisikin aiheellista selkeyttää rooleja ja vuorovaikutusta.

KOULUTTAJA

Koulutus- ja kehittämispalvelujen tarjontajärjestelmä:

  • C (Asiakkaat) = Asiakkaat, joille tarjotaan koulutus- ja kehittämispalveluja
  • A (Toimijat) = Kansalaisfoorumin kouluttajat ja konsultit
  • T (Toimintaprosessi) = Suunnitellaan, toteutetaan ja arvioidaan koulutus- ja kehittämispalveluja valituille kohderyhmille
  • W (Maailmankuva) = Kansalaisfoorumin toiminta-ajatuksen toteuttaminen koulutus- ja kehittämispalvelujen avulla
  • O (Omistaja) = Kansalaisfoorumin johto
  • E (Toimintaympäristö) = Valittujen kohderyhmien toimintaympäristö sekä niille tarjottavien koulutus- ja kehittämispalvelujen rahoitusympäristö

Viestintä = Koulutus- ja kehittämispalvelujen markkinointi asiakkaille ja rahoittajille

Kansalaisfoorumin rooli: Kouluttaja ja kehittäjä

KANSALAISFOORUMI KANSALAISYHTEISKUNNAN KEHITTÄJÄNÄ

Edellisistä poiketen tässä toimintasysteemissä maailmankuva rakentuu laajemmin yhteiskunnallisen muutoksen ja kansalaistoiminnan edistämisen kautta. Isot yhteiskunnalliset kysymykset, kuten sukupolvien yhteys, polarisoitumisen estäminen ja demokratian edistäminen, edellyttävät aktiivista toimintaa. Kansalaisfoorumi löytää tässä toimintasysteemissä näistä merkityksen toiminnalleen.

Yhteiskunta on muuttumassa hyvin polarisoiduksi. Rikkaat ja köyhät, nuoret ja eläkeläiset, aktiiviset ja syrjäytyneet. Tämä kehitys voi johtaa kohtalokkaisiinkin vastakkaisasetteluihin. Siksi tavoiteasettelussa tulisi tämä ottaa huomioon: sukupolvien välinen vuorovaikutuksen kasvattaminen, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aktivoiminen jne. Perustavoite hyvä ihminen ja kunnon kansalainen on sinänsä hyvä yleistavoite.

Hiljaisen tiedon siirtyminen? Miten saadaan hyvä yhteinen toiminta aikaiseksi nuorten ja iäkkäämpien välillä?

Polarisoituminen on muutostrendi, johon olisi hyvä kiinnittää huomiota ja löytää toimintamalleja järjestön piirissä.

Kansalaisyhteiskunnan rakentamisessa ollaan laajojen verkostojen kanssa tekemisissä ja digitalisaatiolla on isot hyödyntämismahdollisuudet.

Kansalaisyhteiskunta laatikon toimintaympäristön muutos tulisi ottaa erityishuomioon toiminnassa.

Verkosto on laaja. Työ vaatii koordinointia.

Kansalaistoiminnan ja demokratian edistämisessä digitalisaatiolla valtavat hyödyntämismahdollisuudet.

Yleisellä tasolla pidän tärkeänä sitä että näitä projekteja on. Se kertoo että firma on uskottavasti mukana yhteiskuntaa rakentamassa.

VERKOSTON KUTOJA

Kansalaistoiminnan ja -yhteiskunnan kehittämisjärjestelmä:

  • C (Asiakkaat) = Kansalaisyhteiskunnan kehittäjät ja heidän järjestönsä
  • A (Toimijat) = Kansalaisfoorumin kansalaisagentit ja verkostoitujat
  • T (Toimintaprosessi) = Tukea ja mahdollistaa kansalaisyhteiskunnan rakentuminen verkostoimalla erilaisia toimijoita ja kehittämällä heidän osaamistaan ja toimintatapojaan
  • W (Maailmankuva) = Rakentaa parempaa yhteiskuntaa osallistamisen ja kansalaistoiminnan kautta
  • O (Omistaja) = Toimijoiden verkosto
  • E (toimintaympäristö) = Yhteiskunnallinen toimintajärjestelmä osallistumis- ja rahoitusmahdollisuuksineen (myös joukkorahoitus)

Viestintä = vuorovaikutteista hybridiviestintää toimijoita osallistamalla

Kansalaisfoorumin rooli: Verkoston kutoja

KANSALAISFOORUMI SIVISTYSAATTEEN EDISTÄJÄNÄ

Kansalaisfoorumin toiminnan tarkoitusta voi lähteä etsimään myös vapaan sivistystyön aatteellisen perustan kautta. Vapaan sivistystyön erityissuhde valtioon on läheisesti kytkeytynyt yhteiskunnan demokratisoitumiseen ja vastavoimana toimimiseen. Aate olisi tarpeen löytää ja tuoda 2020-luvulle.

Jotenkin tuntuu siltä, että talous on noussut jo liian määrääväksi tekijäksi.

Pitäisi nostaa jälleen aatetta enemmän esille. Paluuta perusasioihin!

Meillä viime vuosina käyty myös aatteellista keskustelua. On ollut mielenkiintoista huomata, että nuorempien toimijoiden kautta aatteellinen keskustelu on noussut uudelleen framille. Kansalaisfoorumi voisi myös pohtia, että mitä vapaa sivistystyö on 2020 -luvulla.

Vapaa sivistystyö voi toimia vastavoimana epäsuotuisille kehityskuluille (jollainen taloudellisten asioiden ylivalta eittämättä on). Tärkeää, että näistä asioista puhutaan ja tietenkin se, että vallitsevalle ajattelutavalle luodaan vaihtoehtoisia tapoja jäsentää maailmaa.

Tässä toimintasysteemissä vapaan sivistystyön tekijät aktivoituvat yhdessä aatteelliseen toimintaan yhteiskunnan kehittämiseksi. Edessä voisi tämän seurauksena olla sivistysaatteen uusi nousu.

JÄRJESTÖJEN JÄRJESTÖ

Vapaa sivistystyön (ja taiteen/kulttuurin?) edistämisjärjestelmä:

  • C (Asiakkaat) = Yhteiskunnalliset toimijat ja vaikuttajat
  • A (Toimijat) = Vapaan sivistystyön toimijat yhteistyössä
  • T (Toimintaprosessi) = Käydä aatteellista keskustelua ja virittää sen pohjalta tavoitteellista toimintaa sivistyksen edistämiseksi
  • W (Maailmankuva) = Vapaan sivistystyön arvot ja aatteet
  • O (Omistaja) = Vapaan sivistystyön organisaatiot, jaettu johtajuus
  • E (Toimintaympäristö) = Vapaan sivistystyön historia ja sen kautta rakentuva tulevaisuus erityisesti suhteessa valtioon

Viestintä = Koordinoitua yhteiskunnallista vaikuttamista ja vahvaa näkyvyyttä yhteiskunnallisessa keskustelussa

Kansalaisfoorumin rooli: Järjestöjen järjestö

5. KANSALAISFOORUMIN TULEVAISUUS

5.1. TOINEN DELFOI-KIERROS

Tulevaisuusmonitorointi rakentui nykytilan kartoituksesta ja ns. sosioteknisen monitasomallin soveltamisesta. (ks. viite 16) Se perustui toimintaympäristön arviointiin (ajurit), trenditarkasteluun (tärkeät tunnusluvut aikasarjana) ja signaalitason ilmiöiden arviointiin tulevaisuusväitteiden muodossa. Väitteitä arvioitiin todennäköisyyden ja toivottavuuden suhteen. Monitorointiaineiston perusteella aineistosta muodostettiin jakaumakuvaukset, tulevaisuustaulukko ja siitä viisi skenaariota polkuineen nykyhetkestä vuoteen 2035.

Monitasomallin mukaisesti tulosten tarkastelu tapahtuu dynaamisesti keskenään vaikuttavien tasojen kesken. Tarkasteluun otettiin lisäksi toinen – myös systeeminen – kolmikerroksinen jaottelu: yhteiskunta, koulutuksen toimiala, organisaatio.

Yhteiskunnan kehitys (toimintaympäristö)

  • Megatrendit & yleiset driverit (esim. tekoäly, yritysrahoitteinen kulttuurielämä)
  • Yleiset trendit – merkitystä Kansalaisfoorumin kannalta (esim. maahanmuuton kehitys)
  • Yleiset signaalit – merkitystä Kansalaisfoorumin kannalta (esim. vapaaehtoisen kansalaistoiminnan nousu)

Toimialan kehitys (koulutusjärjestelmä / vapaa sivistystyö)

  • Driverit (esim. ammatillisen ja aikuiskoulutuksen integraatio)
  • Trendit (esim. valtion rahoituksen kehitys)
  • Signaalit (esim. yleissivistyksen uusi kukoistus)

Kansalaisfoorumin kehitys

  • Driverit (esim. kansalaisyhteiskunnan strateginen korostaminen)
  • Trendit (esim. opiskelijamäärän kehitys)
  • Signaalit (esim. jaetun johtamisen projekti)

Toiseen tulevaisuutta luotaavaan Delfoi-kierrokseen osallistui 102 asiantuntijaa, joista 67 kuului ns. sisäpaneeliin ja 35 ulkopaneeliin. Sisäpaneeliin laskettiin kaikki Kansalaisfoorumin ja jäsenjärjestöjen työntekijät ja luottamushenkilöt. Ulkopaneeliin kuuluivat asiakkaat, sidosryhmien edustajat sekä julkissektorin oppimisen ja opetuksen asiantuntijat. Vastausprosentti nousi yli 75:n.

kf-osallistuinen-2018
Yllättäen ulkopaneelista (tieteen ja tutkimuksen edustajat) löytyivät ahkerimmat vastaajat

Aktiivisimpia olivat sivistys-, kansalais- ja tutkimusorientoituneet asiantuntijat. Matalinta osanotto oli asiakassegmentissä. Täydennystä ensimmäiseen kierrokseen verrattuna paneeliin tuli ulkoisista sidosryhmistä, mikä mahdollisti myös sen, että päästiin vertailemaan erikseen sisä- ja ulkopaneelin tuloksia. Tulevaisuus-Delfoi-kierroksen  päätuoksena oli viisi tulevaisuuskuvaa ja skenaariota, jotka pohjautuvat systeemimallinnukseen ja panelistien argumentoinnin analyysiin. Kommentteja tulevaisuuskierroksella kirjoitettiin ennätysmäärä 616, jotka jakautuivat suhteellisen tasaisesti kolmen kyselyn (ajurit, trendit ja signaalit) kesken.

Paneeli koostettiin Delfoi-tekniikan mukaisesti asiantuntijuuden ja asianosaisuuden (intressin) perusteella. (ks. luku 4.1) Sivistyksellinen, hallinnollinen, tutkimuksellinen, ja kulttuurinen asiantuntemus oli erotettu toisistaan. Samoin intressit jaettiin kolmeen yhteiskuntasektoriin (julkinen, yritys- ja kolmas sektori) sekä neljäntenä palvelun käyttäjien edustajat eli opiskelijat. Paneelin kannanottojen ja näkemysten mukaan piirrettiin tulevaisuuskarttaa Kansalaisfoorumin erilaisista tulevaisuusvaihtoehdoista. Jokaista tulevaisuusväitettä ja trendikehitystä tarkasteltiin erillisenä tulevaisuushorisonttina ja näkemysjakaumien ja argumenttien kirjona. Tämä osa Delfoi-tutkimuksesta on kirjoitettu auki seuraavissa luvuissa.

Delfoi-paneeli koostui kolmesta kyselystä, joista kukin luotaili yhtä monitasomallin kerrosta. Ajurit-kyselyssä arvioitiin toimintaympäristön muutoksia. Trendit-kysely monitoroi regiimi-tason ilmiöitä, joilla on jo pitkä historia ja aikasarja takanaan. Signaalit-kysely tähtäsi ilmiöihin, joista monet ovat vasta kehkeytymässä ja panelistit arvioivat niiden tulevaa kehitystä. Trendi- ja signaalikysymykset seurailivat ensimmäisen kyselyn megatrendien teemoja. Lisäksi muutosilmiöiden kategorisoinnissa käytettiin hyväksi PESTE-luokittelua jatkettuna yhdellä lisäluokalla, jossa tarkasteltavana olivat tärkeimmät toimintaa ohjaavat arvot ja ideat.

5.1.1. AJURIT JA MEGATRENDIT  

Ajurit-kyselyssä tarkasteltiin Kansalaisfoorumin kannalta merkityksellisiä toimintaympäristön muutoksia 12 megatrendin kautta vuosina 2025 ja 2035. (ks. viite 17) Asteikkovastausten lisäksi panelisteilta toivottiin perusteluja eli argumentteja omalle valinnalle. Heillä oli mahdollisuus kommentoida myös toisten kommentteja ja sitä oikeutta myös käytettiin. Megatrendeihin otettiin kommenttien muodossa kantaa 51 kertaa, mikä on lähes saman verran kuin ensimmäisen kierroksen Delfoissa yhteensä.

Tarkasteltavana oli 12 megatrendiä, joiden väkevyyden arvioinnissa käytettiin hyväksi metaforaa virallisesta tuuliasteikosta, jossa on seitsemän kategoriaa sen mukaan montako metriä sekunnissa (m/s) tuuli on:  (1) 0 m/s = tyyntä, (2) 1–3 m/s heikkoa tuulta, (3) 4–7 m/s kohtalaista tuulta, (4) 8–13 m/s navakkaa tuulta, (5) 14–20 m/s kovaa tuulta, (6) 21–32 m/s myrskyä, (7) yli 32 m/s hirmumyrskyä. Kunkin megatrendin kuvaukset ovat alla. Panelisteilla oli käytössään samat selitykset, mutta myös niitä perusteellisempi kuvaus.

  1. GLOBALISAATIO = Globalisaatio ymmärretään taloudelliseksi megatrendiksi, joka on jo mullistanut talouden mekanismeja ja kehitys jatkuu. Talous vaikuttaa luonnollisesti poliittisiin ja sosiaalisiin suhteisiin.
  2. PALVELUVALTAISTUMINEN = Elinkeinorakenteen palveluvaltaistuminen on kehitys, joka jatkuu tilastojen mukaan kriiseistä ja suhdannevaihteluista riippumatta.
  3. JAKAMISTALOUS = Jakamistalous on tapa jakaa, lainata tai vuokrata tavaroita omistamisen sijaan. Termillä viitataan yhteiseen tai yhteisölliseen talouteen, kuluttamiseen, käyttöön ja tuotantoon
  4. ILMASTONMUUTOS = Ilmaston lämpenemisellä tarkoitetaan maapallon alailmakehän ja merien keskilämpötilan nousua ja nousun arvioitua jatkumista.
  5. DEMOKRATISOITUMINEN = Demokratian perusajatuksena on, että hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa. Kansan tahto toteutetaan vapaissa vaaleissa.
  6. EKOARVOTTUMINEN = Ekologinen arvonmuodostus perustuu yhteisöllisiin ja systeemisiin näkökulmiin, joissa ihmisen toimintaa tarkastellaan kestävän sosiaalisen ja luonnonympäristökehityksen kautta.
  7. DIGITALISAATIO = Digitalisaatiolla tarkoitetaan digitaalisten teknologioiden yleistymistä arkielämän toiminnoissa sitä mukaa, kun analoginen muuntuu digitaaliseksi.
  8. AUTOMAATIO = Työpaikkojen ja -toimintojen automaatio syrjäyttää ihmiset toistuvista rutiinitöistä. Vaikka “älykäs kone” (robotti) olisi jatkossakin tyhmä, niiden populaatio lisääntyy ihmistä paljon nopeammin
  9. TEKOÄLYISTÄMINEN = Tekoäly eli keinoäly on tietokone, tietokoneohjelma tai niiden joukko tai verkosto, joka kykenee älykkäiksi laskettaviin toimintoihin. Tätä nykyä tekoälyä voi jo opettaa ja seuraavassa vaiheessa se oppii itse oppimaan.
  10. KESKITTYMINEN = Yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa toiminnassa keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin on valtailmiö. Kaupungistuminen on sen pisimpään jatkunut ilmentymä.
  11. YKSILÖISTYMINEN = Yksilöistymisprosessissa massamuotoiset tavat tuottaa hyödykkeitä ja palveluita korvautuvat tuotannolla ja palveluilla, jotka mukautuvat kuluttajan yksilöllisiin ominaisuuksiin, tarpeisiin ja toiveisiin.
  12. PITKÄIKÄISTYMINEN = Pitkäikäistyminen muuttaa elinkaarikuvaa ja työuria mutta myös lisää painetta sote-palveluihin. Tällä hetkellä reilu neljännes suomalaisista kuuluu ryhmään 65+, vuonna 2050 heitä on jo puolet.
kf-megatrendit-sisä-ulko
Ilmastonmuutos ja teknologiakolmikko – digitaalisuus, automaatio ja tekoälyistyminen – puhaltavat lähes myrskylukemin vuonna 2035

Paneeli ennakoi kovatuulisia aikoja. Kaikki megatrendituulet vahvistuvat koko tarkastelujakson ajan.  Kiistanalaisimpia olivat demokratiakehitys ja keskittymisilmiö, joiden tulevassa kehityksessä nähtiin myös epäjatkuvuuksia. Väkevintä kasvu on tekoälyistymisessä ja jakamis/vaihtotaloudessa siitä huolimatta, että jakamistalous on joidenkin panelistien mielestä vain syrjähyppy kulutusyhteiskunnan pitkässä marssissa. Yleiskuva oli siis se, että megatrendit eivät laimene tarkastellulla aikavälillä. Puhuriennustus viittaa siihen, että murrosajat jatkuvat ja tuuli vain kiihtyy.

Megatrendipylväikkö aaltoili vähintään navakan tuulen korkeudella. Pylväshuiput osuivat teknologiavyöhykkeelle (digitalisaatio, automaatio, tekoälyistyminen), jossa lähestyttään myrskyvaroitusta. Eniten puhku lisääntyy vuosien 2025 ja 2035 välillä tekoälyistymisen kautta. Toinen nousija on jakamistalous, jonka kehitys kytkeytyy mitä ilmeisemmin myös tekoälyn vahvistumiseen. Ilmastonmuutosta ei tarkastelulla aikavälillä ratkaista ja se näkyy tuulissa. Sama koski pitkäikäistymistä, jonka kehitys on megatrendeistä helpoiten ennakoitavissa. Demokratian suhteen moni panelisti tunnisti oltavan vedenjakajalla. Demokratiakehitystä näivettää vastatrendi.

Kommentti kirjoitettu 19.3.2018 15:58:41

Perinteistä demokratiaa – kansalaisyhteiskuntaa – uhkaa globaalisti leviävien valeuutisten voimakas lisääntyminen. Väritettyjä puolitotuuksia tullaan julkaisemaan tarkoituksella erilaisten päämäärien saavuttamiseksi. Eri puolilla maailmaa on jo nyt nähty trollauksen ja valeuutisten vaikutus. Kansalaisyhteiskunnan ja demokratian säilymisen kannalta kansalaisten medialukutaito on erittäin tärkeää. Myös journalistiikan eettiseen arvomaailmaan on kiinnitettävä lisääntyvää huomiota. Koko kansan korkea koulutustaso on ainoa mahdollisuus pelastaa demokratia.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 8:35:11

Korkea koulutustaso ei välttämättä korreloi korkean moraalin kanssa. Päinvastoin, keinoista voi tulla pirullisempia.

Kommentti kirjoitettu 29.3.2018 12:28:01

Tilannetta pahentaa se, että omien intressien edistämistä pidetään ei vain luonnollisena vaan toivottavana piirteenä. Maailma on kova paikka, jossa pitää osata pitää puolensa.

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 13:54:22

Ja kuka ja ketkä sitten osaavat? Pelottavia tulevaisuudenkuvia…

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 14:56:11

Dystopia jonka pitäisi herättää toimimaan niin ettei se toteutuisi.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 11:29:55

Ollaan taannuttu ”post-tiedon” ja ”post-osaamisen” jälkeiseen aikaan, jossa sivistystä ja koulutusta ei enää arvosteta samalla tavalla. Suurin uhka demokratialle onkin tiedon ja koulutuksen puute, mm. edelläkin mainittu medialukutaidottomuus, kun kansalaisiin voidaan vaikuttaa häikäilemättömästi ja mielipiteitä ohjailla ja sitä kautta keskittää valtaa. Tämä liittyy moneen muuhunkin tulevaisuuden haasteeseen, kuten ääriliikkeiden nousuun. Samoin palveluvaltaistumiseen ja automatisaatioon, kun niin sanottu suorittava työ vähenee samaan aikaan ja kahtiajakautuminen ja eriarvoistuminen lisääntyvät.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 11:00:58

Mikä on valeuutinen. Ei sellaista ole. Se on uutinen tai tieto, joka hyödyttää vain jotain pienempää ryhmää. Maailma on jakautumassa yhä pienempiin ryhmiin, josta aiheutuu luonnollisia vastakkainasetteluja. Niitä pitää jatkossakin ratkoa. Ei ole enää enemmistöä joka sanoo, mikä on valeuutinen. Kaikki uutiset sisältävät myös totuuden ja yksilöiden pitää niistä valita mitkä ovat hänen totuuksiaan, oma vastuu ymmärtää kasvaa.

Demokratiakehitystä pohtiva keskusteluketju megatrendikysymyksen yhteydessä

Kaikki megatrendit ovat vaikuttavia, voimissaan ja nousevia. Eniten epäilyksiä on demokratiasta, joka on ottanut viime vuosina taka-askeleita paitsi kehittyvässä maailmassa myös maissa, joissa demokratialla on jo monisukupolviset perinteet. Pitkäikäistymisen kehitystä voi parinkymmenen vuoden aikavälillä lukea väestötilastoista. Samoin ilmastonmuutoksen ja keskittymisen (etenkin kaupungistumisen) etenemistä on mahdollista lukea trendi-indikaattorien avulla, mutta useimmat megatrendit ovat vasta siinä kehkeytymisvaiheessa, jossa trenditietoa on vähän tarjolla, vaikka itse ilmiö on tunnistettu. Tyypillistä on megatrendien kietoutuminen toisiinsa tavalla, jossa niitä ei ole mielekästä enää erottaa toisistaan. Kaikista megatrendeistä väkevimmiksi arvioidut teknologiset muutostekijät (digitalisaatio, automaatio, tekoälyistyminen) ruokkivat selvästi toisiaan. Kimppuuntumisen voi olettaa vauhdittavan muutosprosesseja, joissa teknologian kehitys pohjustaa uusia nousevia sosiaalisia ratkaisuja, palveluvaltaistumista ja jakamistaloutta.

Paneelissa oli edustettuna laaja-alainen generalistinen asiantuntemus, josta seuraava kokonaisarvio toimintaympäristön muutoksista on hyvä esimerkki. “Palveluvaltaistumisen taustalla lienee käsitys teollisuustuotannon suhteellisesta heikentymisestä ja oletus tuotteiden kehittämisestä asiakkaiden arvoketjun pohjalta. Oleellinen kysymys on kaksiosainen: mitkä jännitteet vaikuttavat palvelutarpeeseen sekä kuinka pitkälle ollaan valmiita maksamaan etenkin aineettomista palveluista. Jos johtaminen ymmärretään palvelujen tuottamiseksi ja kansalaiselämässä korostuvat keskinäisen palvelun ja auttamisen arvot, palveluvaltaistuminen tulee saamaan nykyisestä poikkeavan, vahvistuvan sisällön. Jakamistalouden taustalta paljastunee kuluttajien vastenmielisyys altistua suuryritysten markkinoistamiseen. Jakamistalouden vahvistuminen voi riippua siitä, nouseeko hidas elämä, yksinkertainen arki ja vaatimaton kulutus sukupolvia yhdistäväksi arvoksi. Ilmastonmuutoksessa jo olemme, jännitteet ovat näkyvillä ja uusia todisteita ongelman suuruusluokasta tulee joka puolelta maapalloa. Muovikertymät valtamerissä ja rannoilla ovat osa kertakäyttö- ja kerskakulttuuriin suistuneen kulutustalouden ongelmia. … Digitalisaation merkitys on entistä joustavampien ja helpompien prosessien nykyistä tehokkaampi toteutus. Digitalisaation vahvistuminen tai heikentyminen on riippuvainen siitä, kuinka tärkeiksi ja hyödyllisiksi taloudelliset toimijat digiratkaisut kokevat. Palveluvaltaistuminen on sitä kiihkeämpää, mitä enemmän heikosti toimivia digitaalisia järjestelmiä tulee markkinoille. Automaatio on suorassa yhteydessä globalisaatioon (tarvitaan suuret markkinat), digitalisaatioon (tarvitaan tehokkaat alustat) ja tekoälyistymiseen (tarvitaan virheettömästi päättelevät valinnat prosessien eri vaiheissa). Automaatio viedään niin pitkälle, kuin on mahdollistaa mallintaa monimutkaisia ongelmia ja prosesseja. Tekoälyistymisen todellista läpimurtoa saamme odottaa. Toistaiseksi ratkaisut ovat hyödyllisiä mutta mekanistisia. Dynaamiset, merkityksiä ymmärtävät ja systeemisesti riittävän laajat ratkaisut eivät ole näköpiirissä. Keskittyminen ratkaisee yhdenmukaisuuden puuttumisen jännitteen. Siitä ovat kiinnostuneita poliittiset ja taloudelliset toimijat. Tällä hetkellä mikään ei viittaa siihen, että jännitteen hallinta olisi näköpiirissä. Keskittymisen edellytykset nimittäin heikentyvät mitä monimutkaisempiin palveluihin, tuotteisiin, prosesseihin ja hallintayrityksiin edetään. Samalla kasvaa usko keskittämisen merkitykseen. Keskittäminen tulee jatkumaan sykleissä.” (osa panelistin kommentista  27.3.2018).

Globalisaatio ja ilmastonmuutos ovat päämuuttujia, joiden merkityksestä vallitsee konsensus. Ne vaikuttavat kaikkeen. Niiden tarkastelu ulotettiin myös arvionniksi siitä, mikä on vapaan sivistystyön toimijan paikka näiden muutoshaasteiden yhteiskunnassa. “Ilmastonmuutos on tunnistettu ja tunnustettu uhka mutta samaa kaliiberia on riski, joka kohdistuu kestävään sosiaaliseen kehitykseen. Kolmas sektori saisi olla selkeämmin hereillä molempien suhteen. Uusia liikkeitä kaivataan siksi että vanhojen epäillään liikehtivän lähinnä intressisiiloissa eli kiinnittyneenä johonkin vanhaan poliittiseen valtakeskittymään. Niistä se valtionosuuskin valuu, vai?” (panelistin kommentti 23.3.2017) Ilmastonmuutos liputetaan tärkeimmäksi uhaksi mutta enemmän kommentointia aiheuttavat muut megatrendit, joista muutamien puhurivoima saattaa olla vuoden 2035 tilanteessa ohittamassa lakipistettään. “Globalisaatio on saavuttanut jo lakipisteensä eikä myrsky enää ole huippulukemissaan vuoden 2025 jälkeen. Jakamistalouden kehitys on asenteista kiinni, joten vaikka kuinka soisi sen vahvistuvan, aika ei taida hirmumyrskyyn asti riittää, vaikka erilaisia kehityskulkuja siihen suuntaan olisikin. Ilmastonmuutoksen kohdalla kehitys näyttää valitettavasti vain kiihtyvän, kun kerrannaisvaikutukset ovat jo näkyvissä. Ekoarvottuminen laajenee, mutta arvot lähitulevaisuudessa jakavat maapallon väestöä, kun suurella osalla ei ole mahdollista valita, ainoastaan selviytyä. Tekoälyistyminen on nopeiten tapahtuva muutos, myrsky ja myllerrys. Pitkäikäistyminen liittyy useaan muutokseen terveydenhuollon, digitalisaation ja tekoälyistymisen puolella. Siitä(kään) ei pääse osalliseksi kuin pieni osa ihmisistä.” (panelistin kommentti 21.3.2018)

Monet panelistit näkivät sosiotekniset megatrendit ratkaisuina ekologisiin ja sosiaalisiin ympäristöongelmiin. Eräänlaisessa välitilassa – tosin edelleen kasvavina – arvioitiin keskittymistä ja yksilöistymistä, joista kummastakin esiintyi polaarisia käsityksiä. Ekoarvottominen koettiin ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen ylikäytön kulttuurisena reaktiona, jolla on kyky kiinnittyä muihin trendeihin ohjaamaan kehitystä. Kommenteissa kuvattiin signaaleja, jotka vahvistavat polarisaatiota. Toisaalta esimerkiksi keskittymiskehitys on monen mielestä lähestymässä saturaatiopistettään. “Keskittyminen jatkuu voimakkaana jakson lopulle saakka, mutta tässäkin ilmiössä lähestytään (ainakin Suomessa) loppua kohden kyllästymispistettä. Kun koko maaseutu on tyhjentynyt, ei ole enää mistä ottaa. Yksilöllistyminen ja yhteisöllistyminen ovat kautta aikojen kulkeneet vastasykleinä. Voi olla, että nykyinen privatisoituminen kääntyykin jakson loppua kohden taas yhteisöllisyyden vahvistumiseksi. Pitkäikäistyminen vain jatkuu ja yleistyy. Ensimmäinen 200 vuotta elävä ihminen on jo syntynyt.” (osa panelistin kommentista 19.3.2018)

kf-oef-vertailu
Kansalaisfoorumi-Delfoin (KF) tuloksia verrattiin aiemmin samana vuonna toteutettuun kansalliseen Osaamisen ennakointifoorumin Delfoi-tutkimukseen (OEF), jossa käytettiin samaa megatrendilistaan kuin Kansalaisfoorumin paneelissa. (Kauppi & Linturi 2017) (ks. viite 18)

Megatrendit voi ryhmitellä neljään kategoriaan: (1) yhteiskunnalliset/poliittiset (demokratisoituminen, pitkäikäistyminen), (2) taloudelliset (jakamistalous, yksilöistyminen, keskittyminen), (3) ekologiset eli ympäristölliset (ilmastonmuutos, ekoarvottuminen, globalisaatio), ja (4) teknologiset (digitaalisuus, automaatio, tekoälyistyminen) muutostekijät. Näin tarkasteltuna vahvistuu paneelin näkemys siitä, että teknologinen kehitys toimii muutosten ajurina yhdessä ekologisten ilmiöiden kanssa. Optimistisesti ajatellen teknologian ajatellaan ratkaisevan sellaisia ongelmia, joita yhä kuormitetummalla maapallolla ilmenee. Poliittisille, taloudellisille ja sosiaalisille järjestelmille jää tässä tulevaisuuskuvassa sopeutujan tai sopeuttajan osa. Kuva voi olla sikäli vino, että uskomusjärjestelmät tulevat joiltakin aivan keskeisiltä osiltaankin muuttumaan. Siitä oli panelistien kommenteissa runsaasti viitteitä. Aivan perusteetonta ei ole kuvata muutosta ihmisen “käyttöjärjestelmän” päivityksenä suhteessa luonnon- ja rakennettuun ympäristöön.

Kansalaisfoorumin ja Osaamisen ennakointifoorumin megatrendiarviot ovat lähellä toisiaan. Näkyvin ero on siinä, että Kansalaisfoorumin paneeli arvioi megatrendien merkityksen kaikissa muissa teemaryhmissä paitsi taloudessa korkeammaksi kuin OEF-paneeli. Ero ei ole suuri mutta kuitenkin systemaattinen ja merkittävä. Selvin ero on ilmastonmuutoksen ja muiden ympäristömuuttujien kohdalla.

kf-oef-megatrendit
Kansalaisfoorumi ennakoi vielä vähän voimallisempia ympäristötuulia kuin Osaamisen ennakointifoorumin 400-jäseninen OEF-paneelisto.

Ulkopaneeli oli sisäpaneelia herkempi arvioimaan korkeita “tuulilukemia”. Ero korostaa ulkopaneelin arviota suhteessa OEF-paneeliin. Toisin päin käännettynä sisäpaneelin ja OEF-paneelin megatrendiarviot ovat yhteneviä. Näinkään tarkasteltuna eroavuudet eivät ole suuria. Niitä kiinnostavampia ovat megatrendeihin liittyvät laadulliset pohdinnat molemmissa osapaneeleissa. Monipuolinen ja perusteellinen keskustelu ympäristövoimista, jotka merkittävästi muovaavat lähitulevaisuuttamme osoittaa, kuinka voimissaan laaja-alainen sivistysajattelu Kansalaisfoorumissa ja sen sidosryhmissä on.

KF-mega-vrt
Ulkopaneeli arvioi toimintaympäristön muutokset suuremmiksi kuin sisäpaneeli.

Vaikka toimintaympäristön suurimmat muutokset johtuvat teknologian kehityksestä ja ympäristön kuormittumisesta, perusteellisimmat keskustelut käytiin sosiaalisen ympäristön muutoksista ja muutoshaasteista. Se on luontevaa, kun Kansalaisfoorumin toimijuus ja tehtävät asettuvat suoraan ja epäsuorasti juuri tälle alueelle. Vaikka keskustelu käynnistyi ympäristötarkastelulla siinä päädyttiin kansalaisyhteiskuntaan ja kansalaistoimintaan. Tulevaisuustarkastelu syveni oman historian ja aateperinnön arviointiin.

Kommentti kirjoitettu 19.3.2018 13:55:22

Demokratisoitumisen kriteeri? – hallintovalta nousee kansasta ja toteuttaa kansan tahtoa. Kansan tahto toteutetaan vapaissa vaaleissa. Vaalien merkitys saattaa kaventua demokratian takaajana, jos ja kun kabinettipolitiikkaan ei voi vaikuttaa tai kansan mielipidettä ei oteta huomioon. Eli jos kansa saa kyllä sanoa mielipiteensä vapaasti, mutta sillä ei ole varsinaista vaikutusta politiikan päätösten kulkuun, demokratia jää näennäiseksi.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 16:57:00

Kansan tahtoa pitäisi kuulla monenlaista reittiä pitkin: vapaissa vaaleissa, kansalaisvaikuttamisen kautta, suoran demokratian keinoin ja niin edelleen. Myös vain ja yksinomaan vaalien ja institutionalisoituneiden puolueiden kautta välittyvä kansan tahto on vaarassa kiepsahtaa kabinettipolitiikaksi. Viime aikoinakin on käyty keskustelua siitä, kuinka esimerkiksi eduskunnassa todellinen päätösvalta on 1-3 ihmisellä per puolue. Tarvitaan monia kanavia, jotka vahtivat toisiaan.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 8:34:00

Kansalaisvalveutuneisuutta tulisi kannustaa eli ihmiset pitäisi saada enemmässä määrin pohtimaan päätösten valmisteluja sekä keskustelemaan niin päättäjien kuin eriävien mielipiteiden kanssa. Mistä motivointikeinot tähän? Popularisointi ei ehkä ole hyvä ajatus, mutta jollain keinoin yhteisten asioiden hoidon kiinnostavuutta tulisi lisätä. Tässä on haastetta tulevaisuuden journalisteille.

Kommentti kirjoitettu 27.3.2018 21:57:34

Valta ja vaikuttaminen pitää avata lähelle kunkin elämää. Siitä se kansalaisvalveutuminen lähtee ja laajenee kuin luonnostaan myös isompiin ympyröihin. Se toimi sata vuotta sitten nuorisoseuraliikkeen alkuaikoina ja toimii edelleen, kunhan löydetään tälle ajalle sopivat muodot.

Kommentti kirjoitettu 29.3.2018 11:20:18

Iloitsen näistä kommenteistanne. Kuinka edistää kansalaisten vaikuttamista. Mahdollisuuksia on. Foorumeita on. Kulttuurisia esteitä (kuten naisten syrjimistä tai maattomien epäämistä) on vähemmän kuin ennen ja ne ovat kansalaisten omien korvien välissä. Olen halukas vaikuttamaan, jos minulle tehdään kysymys, joka on tärkeä, joka johtaa todelliseen muutokseen ja johon vastaamistani kunnioitetaan. Kabinettipolitiikka estää kaiken tämän. Kun valta ja vaikuttaminen on lähellä kunkin elämää, ihmiset löytävät myös yhtymäkohtia toistensa elämänpiireihin. Tässä piilee tulevaisuuden dialogien mahdollisuus.

Kommentti kirjoitettu 29.3.2018 12:28:06

Takana on pitkä keskittävä kehitys

Kommentti kirjoitettu 27.3.2018 21:57:34

Valta ja vaikuttaminen pitää avata lähelle kunkin elämää. Siitä se kansalaisvalveutuminen lähtee ja laajenee kuin luonnostaan myös isompiin ympyröihin. Se toimi sata vuotta sitten nuorisoseuraliikkeen alkuaikoina ja toimii edelleen, kunhan löydetään tälle ajalle sopivat muodot.

Toinen dialogiketju demokratiakehityksestä

Argumentaatio oli systeemisesti pohtivaa myös ilman kytkentää Kansalaisfoorumin toimintaan. “Olemme siirtyneet joko tai -ajasta sekä että -aikaan: siksi varsinkin vahvistuvan keskittymisen kohdalla on samaan aikaan menossa selvä eriytymisen ja hajautumisen trendi. Esimerkiksi markkinavetoisissa terveyspalveluissa on näkyvissä vahva keskittymisen trendi ja samaan aikaan sekä kansalaisjärjestöissä että ammattiliittojen keskusjärjestöissä on käynnissä eriytymisen ja hajautumisen trendi. Globaalilla tasolla valta sekä keskittyy (viralliset instituutiot) että hajautuu (epäviralliset verkostot). Vahvistuvan yksilöllistymisen ja yksilöllisen räätälöinnin rinnalla on käynnissä vahvistuva kulutuskäyttäytymisen massoittuminen. Osalla ihmisistä ekoarvottuminen voimistuu selvästi, osaa ei voisi vähempää kiinnostaa.” (panelistin kommentti 27.3.2018) Aika on sekava ja tuulet puhaltavat ristiin. Osa panelisteista yrittää jo kurkkia mutkan taakse.

Kaikki tulevaisuuskuvat eivät näytä mukavilta. “Globalisaatio voi tulla tiensä päähän ja valtiot alkavatkin kääntyä sisäänpäin ja lähialueille. Syynä on globalisaation aiheuttamat ongelmat ja kansojen ”sodat” kansoja vastaan, kun taistellaan niukkenevista resursseista, mm. vedestä. Kansainvaellukset voivat myös sulkea maiden rajoja, kun valtiot alkavat puolustaa reviirejään ja luonnonvarojaan voimakeinoin.” (panelistin kommentti 30.3.2018) Ajassa on paljon sellaista, joka ruokkii pessimistisiä tulevaisuuskuvia.

5.1.2. TRENDIT

Trendit-kyselyssä (ks. viite 19) liikutaan “regiimissä” (lakien ja asetusten, sopimusten, käytäntöjen ja tapojen) maailmassa, jonka historia tunnetaan tarkasti aikasarjoina. Aikasarjaa voi ajatella eräänlaisena työntövoimana tulevaisuuteen. Ilmiöt kestävät aikansa, nousevat ja laskevat. Trendit ovat määritelmänsä mukaan havaittavia, tunnistettavia ja mitattavia suuntauksia, kehityssuuntia tai muutoksen kaavoja. Pitkäaikaisseurannassa on mahdollista havaita myös säännöllistä tai epäsäännöllistä vaihtelua, sahausta ja aaltoilua.

Seitsemän trendikysymyksen muotoilu on sama. Pohjatietona on merkityksellisen ilmiön historiatieto, jota pyydetään jatkamaan arviolla vuosille 2020, 2025, 2030 ja 2035. Neljä mittauspaikkaa mahdollistaa myös käyräviivaisen kehityksen kuvaamisen. Yhtä tärkeää kuin merkitä hiirioperaatioin oma numeerinen aikasarja-arvio, oli perustella omat valinnat. Kolmas osallistumisen muoto oli kommentoida muiden asiantuntijoiden kommentteja, jotka päivittyvät reaaliaikaisesti panelistien käyttöön. Perehtyminen muiden näkemyksiin saattoi synnyttää tarpeen tarkistaa omaa alkuperäistä kantaa, mikä olikin mahdollista koko kyselykierroksen ajan. Jokainen vastaus oli ja on Delfoi-menetelmän mukaisesti anonyymi. Kansalaisfoorumin tulevaisuuspaneelin seitsemän trendiä linkittävät ja välittävät ajureita signaalitason ilmiöihin.

  1. TRENDI: VAPAAN SIVISTYSTYÖN RAHOITUS

Ensimmäinen trendikysymys kohdistuu Kansalaisfoorumin taloudelliseen perustaan. Panelistit arvioivat miten vapaan sivistystyön valtionosuus kehittyy tulevina vuosina. Lainsäätäjän mukaan vapaan sivistystyön tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta tukea yksilöiden persoonallisuuden monipuolista kehittymistä ja kykyä toimia yhteisössä sekä edistää kansanvaltaisuuden, tasa-arvon ja monipuolisuuden toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Olennainen piirre vapaassa sivistystyössä on, että se ei ole tutkintotavoitteista eikä sen sisältöjä säädellä lainsäädännössä. (ks. viite 20)

Valtionosuuden arvellaan keskiarvoa tarkastellen laskevan tasaisesti mutta vain vähän vuoteen 2035 mennessä. Trendigrafiikan viuhka syntyy minimi- ja maksimiarvoista sekä niiden väliin sijoittuvista kvartiileista.

Rahoituskysymys osui ja kosketti panelisteja, jotka kommentoivat valtion roolia vapaan sivistystyön sponsorina tulevaisuudessa laidasta laitaan. Kommentteja kertyi 53. Paneeli ei keskimäärin odota dramaattisia muutoksia vapaan sivistystyön valtionavussa, mutta näkemysten hajonta on suurta, vaikka yleistrendi on selvä ja ymmärrettävä lähtötilanteen jatkumona. Valtionosuus laskee tasaisesti (punainen viiva ilmaisee keskiarvon), muttei niin että se pakottaisi dramaattisiin toiminnan muutoksiin.

Osa panelisteista näki mahdollisuuksia myös nousevaan kehitykseen ja joku myös siihen, että valtio kokonaan vetäytyy rahoituksesta vuoteen 2035 mennessä. Silloin on tosin ilmeistä, että muu instituutiokehitys korvaa valtion vetäytymistä tai jopa niin, että rahoitus päinvastoin nousee: “Koska vapaan sivistystyön piirissä oleva oppiminen tulee entistä enemmän toteutumaan instituutioiden ulkopuolella, muuttuu rahoitusjärjestelmät enemmän ilmiöpohjaiseen rahoitukseen, vrt. maahanmuuttajien kotouttamiseen liittyvä rahoitus. Määrällisesti rahoitus saattaa jopa nousta, mutta sen ennustettavuus heikkenee.” (panelistin kommentti 23.3.2018)

Optimismia perusteltiin koulutuseetoksen muutoksen ja työn murroksen vaikutuksilla. “Tulevaisuudessa informaalin oppimisen merkitys tulee kasvamaan. Työurille kasvetaan monen tasoisen oppimisen ja osaamisen kautta. Harrastuksista, vapaaehtoistoiminnasta ja muusta epävirallisesta työstä tulee palkkatyöstä saavutetun osaamisen ja kokemuksen rinnalle samanarvoista. Työn murros myös vaatii yksilöiltä joustamista ja katkonaisiin työuriin tottumista. Harrastuksista ja vapaaehtoistoiminnasta tulee työuran rinnalle yhtä tärkeä elämän osa-alue.” (panelistin kommentti 19.3.2018) Talousohjaus vaikuttaa samaan suuntaan. “Halutaan oppia ja kokeilla uusia asioita entistä enemmän, kun työnkuva muuttuu. Pienellä rahalla suuri hyöty.” (panelistin kommentti 21.3.2018) Tätä painotusta oli enemmän ulko- kuin sisäpaneelissa, mutta muuten erot osapaneelien välillä olivat vähäisiä.

Monilla panelisteilla oli uskoa vapaan sivistystyön renessanssiin, kun “Vapaan sivistystyön merkitys yhteiskunnalle tulee selkeämmin näkyväksi. Ymmärretään sen hyödyt nykyistä laaja-alaisemmin. Ymmärretään paremmin, miten vapaa sivistystyö voi vapaatavoitteisella ja omaehtoisella oppimisella täydentää osaamistarpeita. Lisäksi ikääntyvän väestön osuus kasvaa ja sitä myötä myös ikääntyville ja ikääntyneille suunnatun koulutuksen tarve.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Vapaan sivistystyön tilausta nostavat sekä ekologiset että sosiaaliset ympäristömuutokset. “Uudenlaisten elämäntapojen välttämättömyys (ympäristökysymykset) ja mahdollisuus (digitalisaatio, tekoäly etc.) kannustavat/pakottavat ihmisiä miettimään asioita uusiksi. Tämä antaa nostetta vapaalle sivistystyölle ominaiselle yhdessä ajattelemiselle ja yhdessä oppimiselle. Valtionhallinto alkaa vähitellen oivaltamaan vapaan sivistystyön tarjoamat, pitkään unohduksissa olleet mahdollisuudet.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Uhkiakin tunnistetaan ja yksi niistä on verkko. “Laskua rahoituksessa tulee tapahtumaan hieman verkon kautta tapahtuvan opiskelun kasvun myötä. Paikkaan sidottujen opiskelujen merkitys vähenee, kansainvälinen yhteydenpito ja opiskelu kasvaa.“ (osa panelistin kommentista 25.3.2018) Toisaalta verkon merkityksen lisääntymiselle syntynee vastatrendi: “Uskon että ihmiset kaipaavat tässä usein mainittujen verkkokurssien lisäksi kuitenkin yhä enemmän ihmiskontakteja ja sosiaalisia harrastusryhmiä. Halu oppia ohjatusti uusia, omaan työhön liittymättömiä taitoja tuskin katoaa, siksi uskon vapaan sivistystyön merkitykseen tulevaisuudessakin.” (panelistin kommentti 26.3.2018) Kaiken loppu-skenaariokin pilkisteli kommentoinnissa, josta on lainattu seuraava huolikeskeinen keskusteluketju.

Kommentti kirjoitettu 19.3.2018 21:09:23

VUOSI – 2035: 82

Oppiminen siirtynee vapaan sivistystyön ja kansanopistojen toiminnasta enemmän kansainväliseksi ja verkon kautta toteutettavaksi. Tulevat aikuiset ovat yhä kauempana ymmärryksestä, että kansalaiset ovat rakentaneet tämän yhteiskunnan ja sen sivistyksen. Sana kansanopistoista kalskahtaa asiaa tuntemattomille menneisyyden jäänteeltä, eikä aika riitä tutkimaan miten monipuolista tarjontaa on. Lasku alkaa loivasti, mutta vuoden 2030 jälkeen opiskelijamäärien vähentyminen on jatkunut niin pitkään, etteivät rahoittajat usko enää sen uuteen nousuun.

Kommentti kirjoitettu 20.3.2018 9:51:57

VUOSI – 2035: 55

Vapaan sivistystyön budjettirahoitus loppuu vähittäin vuoteen 2035 mennessä ellei jo aiemmin. Alasta tulee opiskelijoiden itsensä rahoittamaa tai erilaisten hankkeiden ym. rahoituslähteiden ylläpitämää.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 11:59:00

Ainakin tämä olisi loogista jatkoa nykykehitykselle.

Kommentti kirjoitettu 27.3.2018 11:13:07

VUOSI – 2035: 50

Vapaan sivistystyön budjettirahoitus laskee kiihtyvällä vauhdilla. Jossain vaiheessa tässä laskussa tulee kriittinen piste, jolloin tätä toimintaa ei katsota tarpeelliseksi rahoittaa enää lainkaan. Paineet suunnata valtion tuki muualle koulutukseen kasvaa jolloin vapaaseen sivistystyöhön pitää hakea muita rahoituslähteitä.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 11:52:58

Nykyinen rahoituskehitys ei lupaa suuria vapaan sivistystyön toimintaan ja kehittämiseen. Laskua tapahtuu vielä joitakin vuosia, kun toisen asteen koulutusta ja korkeakoulua kehitetään eikä vapaalle sivistystyölle löydy selkeää toimintakenttää. Lupauksia on kuitenkin jo nyt siitä, että syrjäytymiskehitystä ehkäistään ja erilaisia erityisryhmien koulupolkuja tehostetaan ja täydennetään vapaansivistystyön nostamisella. Tarjotaan vahvempaa yhteiskunnan tukea, koska osaamista vapaassa sivistystyössä niihin tarpeisiin on. Lisäksi kokeiluyhteiskunnat, jotka ainakin Pohjoismaissa ovat mahdollisia, tarvitsevat kokeilujen areenoita ja rohkeita yrityksiä kehittää, testata ja tehdä uutta kokeiluprosessien kautta. Ilmastonmuutos ja ympäristön nopea muutosvauhti pakottaa uudenlaisiin toimiin. Näissä vapaalla sivistystyöllä on mahdollisuus, minkä päättäjätkin ovat havainneet ja ehkä jopa hyväksyneet 2035.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 10:05:47

Vaikka syrjäytymiskehitystä ehkäistään, ei vapaan sivistystyön ole toivottavaa muuttua ehkäiseväksi sivistystyöksi – aivan kuten ehkäisevä nuorisotyö on hankala termi.

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 14:03:51

Tasa-arvon ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ajatukset vapaalla sivistystyöllä tulisi jatkossakin olla sisäänrakennettuna. Sieltä olisi ainakin seuraavat 30 vuotta mahdollisuus louhia merkityksellisiä sivistystehtäviä.

Kommentit seilaavat optimismin ja pessimismin välillä, kun tulevan tunnistaminen käynnistetään nykytrendeistä

Mielenkiintoinen avaus oli keskusteluosuus, jossa hypätään hetkeksi pois “boxista”. Miten kävisi jos unohdetaan rahoitus ja mietitään miten uudistetaan toiminta?

Kommentti kirjoitettu 27.3.2018 16:22:05

VUOSI – 2035: 140

Tässä valittu tarkastelukulma perustunee ulkopuolisten, julkisten rahoittajien ensisijaisen rahoituksen ennustamiseen. Rikkoisin trendiajattelun tyyten ja asettaisin kysymyksen: mitä toimintaa halutaan ja tarvitaan, budjetti on alkutilanteessa ”nolla” (ehkä kiinteät kulut kuten palkat harkitsisin pidettäväksi voimassa). Nollabudjetoinnin ideana on rakentaa tarpeen mukainen toiminta rinnan kattavan rahoituksen. Jos lähdetään trendistä, strateginen pohdinta keskittyy aivan toiseen suuntaan, olemassaolevien rahoituslähteiden turvaamiseen, neuvotteluasemien puolustamiseen ja olemassaolon tarpeen todistamiseen. Trendi on aleneva, jos markkinaperusteinen lähestymistapa jatkaa voittokulkuaan. Sen mukaan jokaisen on vastattava itse rahoituksesta vähintäänkin taitavalla olemassaolon todistelulla. Trendi on nouseva, jos asiakasmaksut otetaan huomioon ja jos kyetään osoittamaan kilpailussa omien palvelujen ja tuotteiden ylivertaisuus.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 11:28:22

Hyvä pointti, mutta olemassa olevan puolustaminen lienee helpompaa kuin kokonaan uuden luominen (tätähän paljon pohdittiin jo 1990-luvulla). Portaittainen muutos on reaalimaailmassa uskottavampi. Jos valtio maksaa nyt perusopetuksesta alle 50 % ja kunnat loput ja vs-työstä yli tuon 50 % ja ylläpitäjät hankkii lopun niin sekin on yksi tapa tarkastella tulevaa. Summat hakeutuvat todennäköisesti lähemmäs toisiaan (suhdeluvut täysin muistinvaraisia, korjatkaa joku jos menivät pieleen. Korostan, tämä oli vain yksi tapa tarkastella vapaan sivistystyön yhä erityistä roolia)

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 20:08:51

Olen kanssasi portaittaisen muutoksen kannalla. Jos kuitenkin tehdään ajatuskoe nollabudjetoinnista, saatetaan löytää aivan uusia lähestymistapoja, ratkaisuja tai mahdollisuuksia. Tätä kokeilin kansalaisopistokentässä 1980-luvun alussa rehtoreiden kanssa, tulokset hämmästyttivät silloin jo. Jos meillä on töissä kone, jonka venttiili rikkoutuu jatkuvasti ja jonka vaihtamiseen yläkertaa antaa joka kerta rahaa, itse perusongelma ei ratkea. Samoin, jos olemme vuosikymmenet toimineet jotenkin, se ei perustele meille tulevaisuuden tapaa toimia viisaasti. Kuvaamasi rahoituksen suhdeluvut vaikuttavat tosi järkeviltä.

Keskustelu saa uuden sävyn kun siihen sisältyvä piilo-oletus ensin kyseenalaistetaan

Keskitien valtavirta tunnisti elämän jatkuvan pääpiirteissään entisellään, ellei itse hukata toiminnan arvopohjaa. “Näköpiirissä ei ole, että yhteiskunnan tuki poistuisi – ellei yhteiskunta kohtaa poikkeuksellisen suurta katastrofia (sota, luonnonmullistus…). Ei myöskään näytä siltä, että yhteiskunnan tukea lisättäisiin nykyisestä – ilman todellista vastinetta (uusia yhteiskunnallisia tehtäviä). Sen sijaan on hyvinkin mahdollista, että vapaan sivistystyön toimijat aiheuttavat itse tuen ja työn arvotuksen heikkenemisen luopumalla arvoihinsa nojautuvasta toiminnasta ja laskemalla toimintansa haasteellisuuden tasoa / tuottamalla haasteellisen työn sijasta (lisää) helppoa kurssitusta kohdennettuna päällimmäiseen kysyntään – palvelematta aidosti niitä tarkoitusperiä, joita varten ollaan olemassa.” (panelistin kommentti 1.4.2018)

Jos arvopohja säilytetään niin sitten löydetään perusteluja varovasti vahvistuvalle trendille. “Vapaan sivistystyön rahoituksen lasku taittuu ja nousee lievästi. Syinä vapaan sivistystyön uudet/uudistetut palvelut, ml. kotokoulutusmalli sekä uudet, nivelkohtiin vastaavat ohjaukselliset koulutuspalvelut. Vapaa sivistystyö osaa tulevaisuudessa entistä paremmin ratkaista formaalin koulutuksen ja elämän kriisi- ja muutosvaiheiden kuilua, tuoda opinnollisia ja osallisuutta lisääviä palveluja näihin elämänvaiheisiin. Rahoituksen lievään nousuun vaikuttaa myös yhteinen tehokas edunvalvonta, jonka perustana on koko kentän yhteinen tuloksellisuus- ja vaikuttavuusmittaristo. Indeksikorotusten jäädytys on purettu.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

  1. TRENDI: KURSSITUNNIT

Talouden trendin perään seurasi toiminnallinen kysymys. Panelistit jatkoivat hiirioperaatioin aikasarjaa, joka kuvaa Kansalaisfoorumin kurssituntien määrällistä kehitystä vuosina 2020, 2025, 2030 ja 2035. Pohjainformaatioksi jaettiin tieto siitä, että Kansalaisfoorumin kurssitunnit ovat lähes kaksinkertaistuneet kymmenen viime vuoden aikana. Kommentteja kysymys kirvoitti 35.

002
Hajonta on suurta mutta keskiarvoviiva kulkee lähes suoraan, ja keskikvartiilit – eli puolet arvioista – osuvat kapeaan haarukkaan.

Keskiarvotrendin mukaan kehitys jatkuu samansuuntaisena jatkossakin. Kun tämä tieto yhdistetään siihen, että valtion rahoituksen arvioidaan samaan aikaan laskevan niin se merkitsee näkökulmasta riippuen tuottavuuden tai hiostamisen lisääntymistä. “Kansalaisfoorumin kurssituntikehitys lähtee nousemaan 2025 notkahduksen jälkeen, kun ongelmien ratkominen yhdessä lisääntyy ja uusia ideoita tarvitaan. Ja ennen kaikkea, kun rahoitus sen mahdollistaa.” (panelistin kommentti 21.3.2018) Toinen panelisti (kommentti 19.3.2018) näki kehityksen käyräviivaiseksi: “Tässä käyrän asento noudattelee ensimmäisen trendin käyrää ja päinvastoin. Ensin siis palaudutaan pienestä notkahduksesta ja sitten noustaan kunnes jakson lopulla DIY ja tekoäly alkavat kääntää käyrää alaspäin. Ehkä tässä rahoituksen hankkiminen muualta kuin valtiolta myös lisääntyy.”

On hyödyllistä arvioida omaa toimintaa suhteessa toimintaympäristön kehitykseen. Vaikka onkin kyse perimmiltään kansalaistoiminnasta katse kääntyy monissa kommenteissa valtion toimintaan ja sen muutostrendeihin.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 11:27:38

VUOSI – 2035: 20879

Rahoittajan kannalta olennaista on kurssien laatu, vaikuttavuus ja ajankohtaisuus. Riippuu siis Kansalaisfoorumin omista linjauksista, mutta myös muiden kurssien järjestäjien valinnoista. Rahoitus saattaa lähitulevaisuudessa jopa lisääntyä, mutta pelkäänpä, että jatkossa rahoitus tulee hieman vähenemään. Ei kuitenkaan kovin paljon, sillä tämä on valtiolle aika edullinen tapa pitää ihmisten aktiivisuutta ja oppimisen halua yllä. Mikä taas on kansalaisyhteiskunnan ja sivistysvaltion edellytys.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 11:35:40

valtion omaksuma linja könttärahoituksesta koko opintomuodolle aiheuttaa jatkossa väkisinkin vielä budjetin juustohöyläystä, joka vaikutta kurssituntien määrään suoraan alentavasti. Väistämättä jatkossa on oltava työkalupakissa useammanlaisia valmiita malleja toteuttaa kursseja joiden rahoitusrakenne on erilainen

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 18:31:00

Kansalaisfoorumin toiminnan pihvi on kulttuuritoiminta. Joten mitä on se kulttuuritoiminta, jota ihmiset haluavat nyt ja lähitulevaisuudessa. Jos sitä ei löydetä, niin pannaan lappu luukulle.

Vapaa sivistystyö on riippuvaista valtion rahoituksesta ja se saa mielet kääntymään siihen, miten “sponsori” tulee jatkossa toimimaan.

Paneeli rekisteröi digitaalistumisen uhat verkkokoulutuksen ja virtuaalioppimisen lisääntymisen kautta. Mikään ei kuitenkaan estä myös itse laajentumasta verkkoympäristöihin. “Webinaari-muotoinen opiskelu tulee mahdollistamaan aikaan ja paikkaan sitomattoman opiskelun ja oppimisen enenevissä määrin. Webinaareilla toteutettaviin kursseihin sisältyy yhteisöllisyyttä, kun oppimisalustoilla käydään keskustelua kurssin ohjaajan aktivoimana. Ihmiset eri puolilta Suomea voivat osallistua samaan kurssiin ilman, että ovat aikaan ja paikkaan sidottuja.” (panelistin kommentti 25.3.2018) Pessimistiseksi on kai tulkittava epäily siitä, että “Kansalaisfoorumi sulautuu johonkin muuhun organisaatioon tai loppuu.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Yksi panelisti uumoili vapaan sivistystyön uutta tulemista ja sai toisen jatkamaan toiveikasta pohtimista. “Ilolla tervehdin kommentissasi ajatusta vapaan sivistystyön uudesta yhteiskunnallisesta tulemisesta. Mietiskelen, mihin tämä alkaa ajatuksia viedä. Mitkä ovat ne yhteiskunnalliset reunaehdot, arvot ja päämäärät, joiden suhteen ns. kultainen keskitie (normaali kunnollinen toiminta) ei ole viisasta eikä mahdollistakaan? Miten vapaassa sivistystyössä siirrytään hierarkisista lokeroista dynaamisiin verkostoihin, puhumaan samalla areenalla yhteiskunnallisista kysymyksistä. Nyt Alkio-opisto tuolla, Työväen Akatemia siellä jne. Yhteiskunnallisen tehtävän äärellä opintokeskus on todellisessa ristiriitatilanteessa: todellinen uudistus on mahdollinen verkostoyhteistyön kautta yli entisten ja nykyisten organisaatiorajojen, yli ideologioiden ja asennevääristymien (nuo sitä, me tätä). Mutta mutta. Toisaalta opintokeskuksen olemassaolon takeeksi tekee mieli havitella erottumista muista, raja-aitojen luomista. Veikkaan, että toimiva ja viisas tapa erottua muista toimijoista on keksiä yli rajojen ulottuvaa yhteistyötä. Silloin jännitteeksi tulee toisille, miksi me emme pääse eroon korkeista muureista ja tiukasta hierarkiasta.” (panelistin kommentti 29.11.2018)

Kurssituntikehityksen takaa voi myös nähdä syvemmän toiminnan ohjauksen tason. Ehkei kyse olekaan vain tuottavuuden lisääntymisestä vaan taktisesta toiminnasta. “Kurssituntien määrä ei ole strategisen tason ongelma. Kurssien pitäminen ja määrä on taktinen keino jonkin saavuttamiseksi. Kurssien kehittäminen (pedagogiikka) on operatiivinen prosessi taktisen tavoitteen saavuttamiseksi. Mikä siis on strategisen tason päämäärä? Mietin kysymystä: miten olisi mahdollista luoda tulevaisuus, jossa oppimisen keitaat eri muodoissaan kansoittuvat toisiltaan oppivista ihmisistä? Luotan kysymystä asettaessani siihen, että dikotomioista (teoria – käytäntö, järkipäättely – intuitiivinen, tunnepohjainen valitseminen yms) päästään eteenpäin. Luotan myös siihen, ettei kysymystä kursseista ylipäänsä ratkaista keskusten kilpailuolosuhteissa vaan ihmisten elämänkäytännöissä. En lähtisi tavoittelemaan ”parhaan” opintokeskuksen asemaa lainkaan. Vaikka se kuulostaa strategiselta ajatukselta, sen sisältö johtaa taktisten suorituskriteerien (kuten kurssien määrä tms.) pohtimiseen. Tämä taas merkitsee kehittämistyön kannalta rajoittumista vähentämään tai lisäämään jotakin.” (panelistin kommentti 27.3.2018)

  1. TRENDI: VALTIONOSUUS

Kolmannessa trendissä palataan toiminnasta talouteen, joka tarkennetaan valtakunnallisesta vapaan sivistystyön valtionosuudesta Kansalaisfoorumin talouteen. Viime vuosina Kansalaisfoorumin valtionosuus on ollut reilun miljoonan luokkaa, mikä on 8-9 prosenttia kaikkien opintokeskusten valtionosuudesta.

003
Kansalaisfoorumin julkisrahoitus kulkee yhtä jalkaa vapaan sivistystyön rahoituksen kanssa.

Kansalaisfoorumin trendiviiva on lähes identtinen sen kanssa, mitä paneeli piirsi alenevaa käyrää koko vapaan sivistystyön valtionosuuden osalta. Niinpä argumenttivarantoa tyhjennettiin jo ensimmäisessä talouskysymyksessä. Oman organisaation talouden kehitystä perusteltiin 36 kommentin kera, mikä on 15 vähemmän kuin vapaan sivistystyön valtionosuudessa. Vielä suurempi vähennys näkyy kommenttien merkkimäärässä. Kommentointi niukkenee ja pelkistyy. Osapaneelien välillä ei sen sijaan eroja juurikaan ole. Valtavirtaa edustaa ympäristöolosuhteiden heijastaminen toimintaan: “Huoltosuhteen vuoksi Suomen talous tulee kipuilemaan seuraavina vuosikymmeninä ellei jotain merkittävää, jopa radikaalia villiä korttia ilmaannu, joka helpottaa valtion taloutta. Kipuilun seurauksena myös vapaa sivistystyö menettää valtionosuuksia.” (panelistin kommentti 25.3.2018)

Kommentti kirjoitettu 27.3.2018 11:15:50

VUOSI – 2035: 599

Kaikki julkisen tuen muodot ovat vähentämispaineen alla eikä kansalaisfoorumin valtionosuus ole tässä poikkeus.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 11:59:29

Suunta muuttuu hitaasti nykyisestä. Pitää olla näyttöä siitä, että Kansalaisfoorumia tarvitaan.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 16:51:04

Totta vaikuttavuutta julki on varmasti tärkeää.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 10:14:18

Vaikuttavuutta ja laatua pitäisikin pohtia yhdessä jäsenten kanssa, sillä se takaa osaltaan valtionosuuden hitaan laskun tai pysymisen nykytasossa.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 11:33:10

Vaikuttavuus panee myös miettimään mistä sitä haetaan ja kenelle? Valtiosponsorille vai jäsenille? Varmaan molemmille. Jos toinen vaikuttavuus lakkaa niin lakkaa toinenkin. Tosin perimmiltään kai aidon (mitä se ikinä onkaan) kansalaistoiminnan pitäisi jatkua silloinkin, kun valtio syystä tai toisesta vetäytyisi pois.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 11:33:06

Nimenomaan dialogia tarvitaan. Vuorovaikutusta sisällön suunnittelijoiden kesken, mutta erittäin aktiivista vuorovaikutusta ympäröivän käyttäjäpotentiaalin kanssa. Usein on niin, että tämä vuorovaikutus on vähäistä ja tarjottava sisältö ei kohdennu riittävän hyvin.

Kommentti kirjoitettu 1.4.2018 18:30:16

Niin, jos opintokeskus halutaan nähdä markkinaehtoisessa kilpailussa, on pakko tehdä strateginen valinta: 1) keksitään loistelias konsepti ja säkenöivä toteutustapa ja tarjotaan se kohderyhmälle – käy hyvin tai huonosti TAI 2) rakennetaan yhdessä nykyisten ja kenties mahdollisten osallistujien kanssa konsepti, joka tuntuu toimivalta. Kuten tiedämme, Yle ja mainosrahoitteiset kanavat käyttävät ensin mainittua strategiaa. Jos valitsemme toisen strategian, meidän on ratkaistava jännite: kumpaa painotetaan, a) omalla mukavuusalueella olevaa nykyistä toimintaa ja siitä tehtyjä pieniä muunnelmia vai asetammeko strategiseksi päämääräksi toiminnan uudistamisen oman mukavuusalueemme ulkopuolelle? Arvelen, että opintokeskuksessa on tuttua toteuttaa 2a -strategiaa. Riittääkö se?

Yksi keskustelun haara johti strategisten vaihtoehtojen pohdintaan

Alenevan kehityksen kytkeminen väestökehitykseen oli ajatuksia herättävä argumentti: “Uskon vapaan sivistystyön kaikkineen pienentyvän kun suuret ikäluokat poistuvat asiakaspotentiaalista. Muut koulutusformaatit keskittyvät ja ovat kilpailukykyisempiä kaikissa uusissa tarpeissa, joita yhteiskunnassa esiin nousee. Vapaassa sivistystyössä tulisi olla korvamerkittyä kokeilu- ja kehittämisrahaa paljon, jotta uudet konseptit voitaisiin sen kautta kehittää.” (panelistin kommentti 20.3.2018) Kommentin loppuosassa asemoitiin Kansalaisfoorumia ja vapaata sivistystyötä uudistavaan toimintaan elinehtona kestävälle tulevaisuudelle.

Toinenkin asiantuntijapanelisti (kommentti 1.4.2018) uumoili suunnan muutoksen tarvetta. “Valtionosuuden kehitys / julkinen tuki suurin piirtein nykytasolla, mutta toisten – sitoutumattomien – ollessa tuottavia ja eteenpäin pyrkiviä tapahtuu ennen pitkää siirtymää ja paineet kasvavat. Kansalaisfoorumi ottanee hissukseen takkiinsa – ellei terästäydy.  Sitä pelkoa en näkisi suomalaisessa yhteiskunnassa, että rahanjako politisoituisi (VOS rahaa ohjattaisiin vain poliittisin perustein nykytilanteesta poiketen joillekin muita enemmän). Yhteiskunnallisesti selkeästi sitoutuneiden toiminnasta on hyötyä sitoutumattomille yhteisen määrärahan / momentin tuen säilymisen mielessä. Julkisen tuen jatkon suurin vaara on siinä, että vapaan sivistystyön tuotteiden / toiminnan taso laskee. Sellaisen tilanteen nousu yhteiskunnalliseen keskusteluun johtaa resurssien tiukkenemiseen tavalla, josta kärsivät kaikki.” Kommentissa kommentoitiin aikaisempaa dialogia, jossa arveltiin poliittisia puolueita lähellä olevien vapaan sivistystyön organisaatioiden olevan turvamuuri myös sitoutumattomien toimijoiden tuelle.

Kommentoinnin syventymisestä strategiseksi keskusteluksi esitettiin jo aiemmin esimerkkidialogi. Talousajattelu sidottiin isoon kehityskuvaan myös argumentaatiossa, jossa valtionosuuden rinnalle nostettiin muut rahoitusmuodot sekä se keskeinen kysymys, mitä toimintaa ja palveluja halutaan ja tarvitaan Suomessa vuonna 2035.  “Kansalaisfoorumin valtionosuutta koskeva kysymys on mahdollista nähdä kokonaiskuvassa, jossa rinnakkain esiintyvät oma rahoitus, asiakkaiden maksut ja valtion rahoitusosuus. Entäpä, jos kokonaiskuvaa muutetaan. Valtionosuus ja sen turvaaminen on nykyisen ajattelutapamme mukaan vaihtoehto puhtaasti markkinavetoiselle rahoitukselle. Löytyykö kokonaiskuva, jossa (strategisella tasolla) ei ole valintana joko turvautuminen valtioon tai heittäytyminen markkinoille? Meillä on isoja historiallisia esimerkkejä paradokseista, jotka eivät ole keskenään verrattavia, mutta valtion roolin näkökulmasta sisältävät ihmettelyn siemenen (Suomessa ei kysytty 1939, riittääkö rahoitus mittavaan sotaan. Putin ei Itä-Ukrainan kriisin aikana kysynyt, kestääkö Venäjän talous.). Huomaan, että lopulta tullaan priorisointiongelmaan käsitteen alkuperäisessä, etusijalle asettamisen mielessä. Millä kriteereillä kansalaisfoorumi on ilman muuta ilmiö / instituutio / liike, jonka panos on ihmisten mielestä korvaamaton? En tiedä, onko tätä näkökulmaa pohdittava strategisella tasolla(kin)?” (panelistin kommentti 27.3.2018) Keskustelu johti ainakin yhden panelistin päättelemään integraatiokehitystä.  “Luulen että Kansalaisfoorumi yhdistyy johonkin isompaan organisaatioon 2020-luvulla. Mutta näen sen silloin kasvuna kaikessa toiminnassa ja kokonaisrahoituksessa.” (panelistin kommentti 26.3.2018

  1. TRENDI: HENKILÖSTÖN LUKUMÄÄRÄ

Neljäs tulevaisuustrendikysymys kohdistui Kansalaisfoorumin päätoimisen henkilöstön määrän kehitykseen vuosina 2020, 2025, 2030 ja 2035. Ajan henkeen sopien moni vastaaja tunnisti sen logiikan, että henkilöstöresurssin supistaminen on selkein tie lisätä toiminnan tuottavuutta ja tehokkuutta. Siihen nähden voi pitää jopa yllättävänä, että sisäpaneeli vakioi henkilöstökehityksen nykytasolle eikä ulkopaneelikaan “vähennä” kuin puoli ihmistä reilussa viidessätoista vuodessa. “Henkilöstön lukumäärä pysyy aluksi samana, mutta pientä vähentämispainetta on jatkossa rahoituksen vähenemisestä johtuen. Jos väki vähenee alle kriittisen rajan, ei myöskään rahoitusta enää tule, koska toiminnot kärsivät. Maailma muuttuu ja niin henkilöstön osaamistarpeet. Niinpä henkilöstön osaamiskirjokin tulee laajenemaan tulevaisuudessa.” (panelistin kommentti 28.3.2018)

Keskiarvo peittää kohtalaisen isoa hajontaa, jonka ääripäät ovat haarukassa 0-22. Yläluku (ks. viite 21) ei ole dramaattinen mutta alalukema ainakin kuulostaa siltä. Ei kuitenkaan sille vastaajalle, joka toteaa, että “henkilöstön lukumäärä ei ole strateginen kysymys.” (panelistin kommentti 27.3.2018) Organisaatio pystyy menestyksellisesti toimimaan ilman vakinaista henkilökuntaa. Toki miehittämätön Kansalaisfoorumi esiintyy vain yhdessä “paperissa” ja silloinkin vasta viimeisellä mittauskohdalla vuonna 2035.

Iso osa 33 kommentista todisteli henkilöstömäärän säilymisen puolesta: “Nythän on niin, että tällä volyymillä, henkilöstömäärää ei voida ainakaan vähentää. Asiantuntijjuutta ja osaamista voidaan toki jäsenkentän kanssa myös jakaa ja osittaa.” (panelistin kommentti 22.3.2018) Jos muutoksia tapahtuukin ne ovat luonteeltaan enemmän laadullisia kuin määrällisiä. “Riippuu paljon siitä yhdistyykö isompaan organisaatioon vai ei. (ks. viite 22) Henkilöstön pitää pysyä mukana yleisessä kehityksessä ja opetella jatkuvasti uutta. Yleisesti ottaen uskon kaikkien luovuuteen ja ilmaisuun liittyvien tuki- ja koulutustoimien lisääntyvälle tarpeelle yhteiskunnassa. Monitaitoiset, käytännölliset, itseään jatkuvasti kouluttavat humanistit jotka hallitsevat hanketoiminnan ja osaavat hankkia rahoitusta ovat tärkeitä työntekijöitä kaikenlaisissa organisaatioissa jatkossakin.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

004
Viuhka näyttää leveältä mutta reunat ovat kuitenkin lähellä toisiaan, minimi on nolla ja maksimi 22, joka on lähes sama kuin nykytaso. Vuoden 2015 keskiarvoluku on 12.

Henkilöstön mitoitus on riippuvainen tulorahoituksesta. Yhteys on selvä mutta huomiota kiinnitettiin myös siihen liittyvään mahdolliseen kierrevaikutukseen: “Rahoituksen vähentyessä henkilöstömäärää on pakko supistaa mikä johtaa suurempaan työtaakkaan jäljelle jääville. Sen takia osa työtehtävistä jää tekemättä ja toiminnan laatu huononee. Tästä syntyy noidankehä.” (panelistin kommentti 19.3.2018)  Noidankehästä on kuitenkin pääsy ulos, jota tunnustellaan ja tunnistetaan seuraavas keskusteluketjussa.

Kommentti kirjoitettu 20.3.2018 8:34:21

VUOSI – 2035: 17

Piirrän kolmannen kerran samanlaisen käyrän: alas ja sitten ylös. Arvio perustuu siihen että yhteys toimintaympäristöön on ajan hengen tunnistava ja aktiivinen.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 12:56:05

VUOSI – 2035: 16

Uudet sivistystehtävät edellyttävät uusia tekijöitä.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 14:24:28

Näin on. Ne uudet tehtävät olisivat varmasti myös uusille tekijöille drivereita ja houkuttimia tulla mukaan vs-työhön.

Kommentti kirjoitettu 27.3.2018 21:58:46

Tarvitaanko myös uusien ihmisten lisäksi uusia liikkeitä?

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 18:37:54

Se on saletti, että uusia liikkeitä nousee/tulee. On pystyttävä näkemään uutta, orastavaa kulttuuritoimintaa, ja sitten kaapattava se itselleen.

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 19:43:15

Maailmasta eivät lopu vääryydet eikä ihmisen kaipuu toisen luo. Liikkeitä ja kaapparihenkeä tarvitaan, mutta oppiiko vanha hevonen uusia temppuja? Ehkä ei tarvitse jos osaa ja oivaltaa opettaa vanhat temput uusille toimijoille. He jatkavat sitten siitä.

Kansalaisfoorumi uuden kehityksen näkijänä ja toiminnan kaapparina!

Päätetään henkilöstömäärän ennakointi optimistiseen tulevaisuuskuvaan, joka sopii edellisen keskusteluketjun jatkoksi. “Uudistuminen luo myös uusia työpaikkoja. Järjestöjen tarpeet muuttuvat, joka muuttaa myös Kansalaisfoorumin toimintaa. Muutokseen sopeutuminen kestää useamman vuoden.” (panelistin kommentti 19.3.2018)

  1. TRENDI: KANSALAISYHTEISKUNTA.FI

Neljännessä trendikysymyksessä siirryttiin tarkastelemaan toimintaa, joka on Kansalaisfoorumissa ainutkertaista. Kansalaisfoorumi ylläpitää ja kehittää Kansalaisyhteiskunta.fi -verkkosivustoa, jonka kävijmäärä on ollut selkeästi nouseva koko sen historian ajan vuodesta 2011. Sivusto sisältää erilaista informaatiota kansalais- ja järjestötoiminnasta sekä kansalaisyhteiskunnasta. Sivuston kautta julkaistaan myös Kansalaisfoorumin verkkolehteä. Kysymyksessä pyydetään arvioimaan sivuston kävijämäärän kehitystä vuoteen 2035 asti.

Kysymys aktivoi paneelin vastaamaan. Kommentteja kertyi laajakirjoisesti 45. Päätrendi ennustaa maltillista kasvua. Tulevina vuosina nousukulma oikenee mutta kasvu jatkuu. “Tällä foorumille on luvassa nousukäyrää vielä pitkään ja aiheesta. Suomesta puuttuu tällainen keskustelu- ja kehittämisympäristö, josta voisi tulla koko kolmannen sektorin kokoava joukkovoima ja thinktank.” (panelistin kommentti 20.3.2018) Ulkopaneeli kuvasi selvästi sisäpaneelia rohkeammin sivuston käytön tulevaisuutta. Käyttäjäluvut olivat reilut 10 % isommat kuin sisäpanelisteilla. Kiinnostava yksityiskohta on se, että ulkopaneelin keskiarvossa tapahtuu notkahdus vuoden 2030 jälkeen. Se johtunee siitä, että ulkopaneelista tulevat myös äänet, jotka ennakoivat toimijakentän integraatiota vapaaseen sivistystyöhön.

005
Kansalaisfoorumi.fi jatkaa kasvua uskoo enin osa panelisteista, vaikka koko sivuston lopettajakin joukosta löytyy

Kansalaisyhteiskunta.fi-kommentointiin sisältyi hieman yllättäen neljän kommentin keskustelu eläkeläismäärien kasvun vaikutuksesta, joka päätyi lähtökohtiaan laajempaan reflektioon: “Näillä sivuilla on myös kommentti siitä, että eläkeläiset voi unohtaa. Eläkeläisenä ajattelen, ETTEI tarvita sukupuoli-, ikä-, ammatti-, harrastuneisuus- tai persoonallisuusluokitteluja tai erotteluja. Toiseuden filosofian antoisilla ajatusretkillä ja arjessa on kiva tavata erilaisia, myös outoja. Luotan kansalaisfoorumin kehittymiseen ellei päävirtojen edellä niin ainakin kärjen tuntumassa. #Metoo-, eläintensuojelu, ekologiset elämäntavat jne voivat silloin saada foorumilla sijansa helppojen aihepiirien tai tarinoiden rinnalla. Jos kasvavaa eläkeläisten suurjoukkoa tervehditään mahdollisena markkinoinnin kohteena, kansalaisfoorumi(kin) on löytänyt identiteettinsä markkinatalouden kilpailuolosuhteissa kohderyhmiä hakevana myyntitykkinä. Missäs se kansalais/kansanliike piileksii?” (panelistin kommentti 1.4.2018)

Seuraava keskusteluketju kuvaa eläkeläisteemaa laajempaa kommentoinnin valtavirtaa. Verkkopalvelun menestystä ja tarpeellisuutta arvostetaan mutta myös uhkia tunnistetaan.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 10:11:37

VUOSI – 2037: 111239

Mielenkiintoinen ja ajankohtainen sisältö kasvattaa kävijämäärää. Uuden tekniikan hyödyntäminen saa uudet käyttäjät helposti mukaan.

Kommentti kirjoitettu 25.3.2018 18:50:27

VUOSI – 2037: 108357

Verkkoasiointi ja tiedonhaku verkosta kasvaa jatkuvasti. Toimijoita tulee lisää. Kansalaisfoorumin verkon käyttäjien määrän kasvu olisi toivottavaa, se edellyttää jatkuvaa uusiutumista, uusien ideoiden kehittämistä. Mm aina uusien oppimissisältöjen jakaminen verkossa, virtuaaliluentojen jakaminen ym. voisivat lisätä kävijämäärää. Vaatii tietenkin resurssien kohdistamista tähän toimintaan.

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 14:09:57

Myös luotettavuus näissä muutoksissa pitää kansalaisfooruminkin lunastaa. Ja että opitaan, miten uudenlaisissa somehärpäkkeissä kannattaa toimia…

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 14:58:29

Organisaatiot uudistuvat kun jaksavat tutkia maailmaa ympärillä ja arvioida mitä sellaisia tehtäviä se tässä ajassa tarjoaa, jotka sopivat alkuperäisiin arvoihin ja ideoihin.

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 18:42:32

Mutta sitten voi käydä niin, että ihmiset luottavat vaan siihen omaan sivustoonsa, joka on taantumuksellinen, ahdasmielinen, suvaitsematon jne. Vrt. USAn vaalit ja Venäjän valtion toiminta.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 13:00:45

VUOSI – 2037: 108357

Kansalaisyhteiskunta.fi on muuttunut entistä interaktiivisemmaksi järjestöllisen sivistystyön ilmiöistä käytävän keskustelun alustaksi ja tietopankiksi.

Kokoavaa ja keskustelevaa toimijaa tarvitaan, sen tunnistaa erityisesti ulkopaneeli

Itsestään käyttäjämäärä ei nouse. “Verkkoinformaation määrä kasvaa joka paikassa. Jos Kansalaisfoorumi panostaa sivustoon, lisääntyy sen käyttö. Mutta tämä riippuu siitä, panostetaanko ja kehitetäänkö sivustoa.” (panelistin kommentti 30.3.2018) Kehitysmahdollisuuksia on valittavaksi asti. (ks. viite 23) “Kansalaisyhteiskunta.fi on muuttunut entistä interaktiivisemmaksi järjestöllisen sivistystyön ilmiöistä käytävän keskustelun alustaksi ja tietopankiksi.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Yhä useammat etsivät tietoa verkosta ylipäätään. Kansalaistoiminnasta yhteiskunnan tilan muuttuessa tulee mielenkiintoisempaa, mikä lisää kansalaisfoorumin verkkosivujen kävijämäärää. Koska sivut eivät sisällä mitään erityisen trendikästä, eikä sivua erityisesti markkinoida suurelle yleisölle, kävijämäärän kasvu on kuitenkin hillittyä.” (panelistin kommentti 19.3.2018) Kollegapanelistin kommentti sai toisen jatkamaan: “Iloitsen tästä kuulaasta kommentista, Jonkin tiedon haku ja siitä johdetut strategiset linjaukset voisi olla kansalaisfoorumi.fi:n näkemyksellinen lähtökohta. Mistä ihmiset hakevat tietoa ja miksi juuri kansalaisfoorumi.fi on a) luotettava, b) ajantasainen, c) monipuolinen ja d) vaivattomasti omaksuttava tiedon tori?”(panelistin kommentti 1.4.2018)

Panelistien kaukokatseet löytävät kymmenen vuoden tulevaisuuden tuolta puolen myös trendiviivasta poikkeavia toiminnan kulkuja. Neuvojakin annetaan: “… kannattaa etsiä signaaleja siitä, mikä opintokeskuksen nykyistä ja mahdollista uutta toimijaporukkaa kiehtoo, mikä koetaan tärkeäksi. Jos esim. verkkoa käytetään niin, että jokainen voi löytää sieltä oman vaikuttajan äänensä, omakohtainen kiinnostus kasvaa ja omaan napaan tuijottamisesta avarrutaan ihmettelemään, mitä toiset ajattelevat, miten he toimivat ja kuinka oppivat.” (osa panelistin kommentista 27.3.2018)

Toiseksi viimeiseen panelistisiteeraukseen monet muutkin panelistit todennäköisesti yhtyisivät. Sivusto on vielä aika irrallinen uloke muun toiminnan suhteen, mutta toisinkin voisi olla. “Kansalaisyhteiskunta kiinnostaa. Jos sisältöä saadaan sellaiseksi, että se puhuttelee myös muita kuin järjestötoimijoita (aktivistit etc.), voi sivustolla olla hyvät mahdollisuudet kehittyä ainakin 2020-luvun alkupuolelle. Tämä edellyttää, että sivustoa ruvetaan määrätietoisesti kehittämään ja tuottamaan sisältöjä tämän kehittämissuunnitelman mukaisesti. Sen roolia Kansalaisfoorumin kokonaisuudessa tulee nostaa koko henkilöstön ja jäsenjärjestöjen voimin, mikäli sen halutaan säilyvän vielä joidenkin vuosien ajan.” (osa panelistin kommentista 26.3.2018) (ks. viite 24)

  1. TRENDI: KAUPUNKIKESKITTYMINEN

Kahdessa seuraavassa kysymyksessä paneuduttiin toimialaympäristön kehitykseen. Kansalaisfoorumin juuret ovat nuorisoseuraliikkeen kautta syvällä suomalaisessa maaseudussa. Siinä mielessä ei ole samantekevää miten asumisen ja elinvoiman keskittyminen jatkuu tai taittuu. Tätä kehitystä arvioitiin kymmenen suurimman kaupungin väestömäärän suhteellisen kehityksen kautta. Suomen kymmenen väkimäärältään suurinta kaupunkia ovat aakkosjärjestyksessä Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa, joissa vuonna 2015 asui 2.180.561 asukasta. Se oli 39,7 prosenttia koko väestöstä. (Tilastokeskus/ Väestötilastot)

006
Kaupungistuminen jatkuu ja väestö keskittyy

Tulevaisuusviuhka oli kaupungistumisen suhteen kapeampi kuin missään muussa trendikysymyksessä. “Kehitys on vääjäämätöntä ja sama trendi jatkuu mikä on jatkunut jo yli 60 vuotta. Mitään merkkejä mistään päinvastaisesta ei ole näkynyt. Toiveita toki voi olla. Perusteluna talouden toimintalogiikka, joka suosii solmukohtia ja keskuksia. Myös ekologiset ongelmat ovat hallittavampia keskuksissa. Ja mitä pitemmälle aika kuluu sitä kaupunkilaisempia sukupolvista tulee ja yhä vähemmän kaivataan maaseudulle.” (panelistin kommentti 19.3.2018) Yhdenmielisyydestä huolimatta kaupungistuminen puhutti paneelia 33 kommentin verran.

Paneeli oli keskittymiskehityksestä (ks. viite 25) hyvin samanmielinen lukuunottamatta ajanjakson loppupäätä, jossa monen mielestä saavutetaan saturaatiopiste. “Ihmiset siirtyvät asumaan kaupunkeihin ja maaseutu jää vapaa-ajan alueeksi. Mutta luulen, että samaan aikaan maaseudun ja luonnon merkitys kasvaa, ja vastakkaista liikehdintää alkaa tapahtua 2030-luvulla. Ihmiset löytävät tilaa ja perustavat uusia kyliä?” (panelistin kommentti 26.3.2018) Vastatrendille on perusteita: “Muutto suuriin keskuksiin varmasti jatkuu vielä jonkin aikaa. Toisaalta pieniä kuntia yhdistetään kaupunkeihin, jolloin voi syntyä ”tilastoharhaa”. Pidemmällä aikavälillä voi syntyä laajamittaisestikin yhteisöjä, jotka harjoittavat jakamis- ja omavaraistaloutta kaupunkikeskusten ulkopuolella. Osaltaan digitalisaatio, lisääntyvä etätyö ja töiden siirtyminen roboteille vähentää riippuvuutta keskuksista.” (panelistin kommentti 21.3.2018)

Osa paneelista ei kääntänyt käyrää alaspäin mutta laski keskittymiskulmaa. “Pieni hidastuminen trendissä johtuu lähinnä arvomaailman muutoksista (”takaisin luontoon”, luontoystävällinen ajattelutapa jne…) ja siitä, että töitä voi tehdä etänä (ajasta ja paikasta riippumatta) + varakkaat eläkeläiset (kasvava yhteiskuntaryhmä) palaavat juurilleen tai mukaviin kämppiin vailla ruuhkia.” (panelistin kommentti 1.4.2018) Päälinja jatkuu mutta epävarmuus lisääntyy, jos maapallon isot uhkatekijät toteutuvat: “Nousu jatkuu vääjäämättä. Missään päin maailmaa ei ole merkkejä vastatrendistä, vaikka ajanjakson loppupäässä epävarmuus kasvaa. Pakolaisuus ja muuttoliike voi muuttaa suhteita ja suhdanteita. Kymmenen suurimman kaupungin väkimäärä luultavasti kasvaa koko tarkastelujakson, mutta maaseudulle voi virrata uutta maahanmuuttajaväestöä joka kotoutetaan tyhjentyviin kerrostaloihin ja työllistetään maaseutu- ja verkkoelinkeinoihin.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Yksilöllistyminen toisaalta ja yhteisöllinen heimottuminen toisaalta saattavat johtaa monensuuntaiseen kehitykseen, vaikka monet panelistit eivät uskokaan merkittävien vastatrendien syntymisen. “Kuuntelin Roope Mokan yle-kolumnin aiheesta (https://yle.fi/uutiset/3-10125487 ) ja olen senkin pohjalta vakuuttunut että kaupungistumiselle on hyvät syyt. Ihmiset vuorovaikuttavat toisiinsa lukemattomin tavoin, kun siihen on sopiva ympäristö. Verkottuneessa maailmassa asia ei kuitenkaan ole ihan yksiniittinen. Väkevällä trendillä voi olla vahva vastatrendi. Ihmiset ovat erilaisia ja voivat yhä enemmän harjoittaa haluamaansa elämänpolitiikkaa. Tiiviisti voi vuorovaikuttaa pienemmässäkin lähiyhteisössä varsinkin, kun kontaktit jatkuvat virtuaalitodellisuudessa.” (panelistin kommentti 23.3.2018) Varteenotettava on myös ajatus siitä, että tulevaisuudessa on komponentteja, joita meidän ei ole vielä mahdollista nähdä. “Sitäkin sietää pohtia, että ihmisten asuin- ja työpaikkojen sijainti ei välttämättä merkitse tulevaisuudessa ollenkaan niin paljon kuin nyt. Poikkeuksena tietenkin kotiseudulla kokoontuva opintoryhmä, joka ei kykene linkittymään muualle.” (osa panelistin kommentista 27.3.2018)

  1. TRENDI: YHDISTYSTEN MÄÄRÄ

Seitsemännessä trendikysymyksessä ennakoitiin yhdistysten lukumäärää Suomessa vuosina 2022, 2027, 2032 ja 2037. Kyseessä on arvio kolmannen yhteiskuntasektorin merkityksestä ainakin, kun sitä punnitaan järjestäytyneen ja sääntöpohjaisen toiminnan tasolla.

Patentti- ja rekisterihallituksen tilastossa oli yhdistyksiä vuonna 2016 yhteensä 138.859 eli noin tuhat yhdistystä enemmän kuin oheisen diagrammin viimeisenä vuonna 2015. Tämän jälkeen PRH poisti rekistereistään paljon toimimattomia yhdistyksiä, minkä vuoksi vuoden 2017 tilastoluku ei ole vertailukelpoinen aikaisempien lukujen kanssa (Patentti- ja rekisterihallitus, Yhdistysten ja uskonnollisten yhdyskuntien lukumäärät). Yhdistyskysymyksen kohdalla tulevaisuusviuhka levisi aivan eri tavalla kuin edellisessä kaupungistumiskysymyksessä. Tulevaisuudet ovat kaukana toisistaan, mutta niiden perustelemiseen riitti sama määrä (33) kommentteja kuin edellisessäkin kysymyksessä.

007
Sääntöpohjaista yhdistystoimintaa haastaa tapahtuma- ja tilannekohtainen kevytorganisoituminen

Keskiarvoviiva kulkee lievästi alas kaartuvana suorana viivana näkyvillä olevaan tulevaisuuteen. Siihen on hyvät syyt. “Yhdistysten määrä lisääntyy myös jatkossa maltillisesti: vaikka liikemäisyys ja ad hoc-henkiset, joukkorahoituksella toimivat kansalaistapahtumat lisääntyvät, monet rahoitusväylät tulevat edelleen jatkossa edellyttämään ry-muotoisuutta. Tulolähteet määrittävät muotoa, ja tästä syystä uusiakin yhdistyksiä rekisteröidään edelleen myös tulevaisuudessa.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Hyviä syitä oli myös alenevaan kehitykseen: “En usko, että yhdistysten määrä kasvaa kovinkaan paljon. Nuorista ihmisistä on tullut yhden asian liikkeen ihmisiä, jotka järjestäytyvät asiansa ympärille verkossa ja kun asia on hoidettu/mennyt pois muodista yhteisö hiipuu. Perinteinen yhdistystoiminta siihen liittyvine byrokratioineen ei kiinnosta nuoria ihmisiä.” (panelistin kommentti 20.3.2018) “Väestön ikääntyessä ja väestörakenteen muuttuessa some tai sen seuraaja vaikuttavat yhdistysten hiljaiseen kuihtumiseen, tilalle syntyy vapaamuotoisia yhteisöjä.” (panelistin kommentti 19.3.2018)

Varsin yleinen ja ehkä tässä ajassakin kiinni oleva arvio oli, että “Varsinainen yhdistystoimintaa hiipuu ja loppuu, mutta kevytversiot lisäävät toimintaansa ja väkimääräänsä. Löyhät sidokset ja helpot liittymiset ja irtautumiset ovat tuon kehityksen vahvistujat.” (panelistin kommentti 21.3.2018) Jos tämän kehityksen näkee murrosvaiheena, niin “Kevytversioita tarvitaan jotta uusi pääsee syntymään. Aika on niin levoton että se huutaa uusia toimijoita, jotka olisivat valmiita synnyttämään Kansalaisyhteiskunta kakkosta.” (panelistin kommentti 23.3.2018)

Yhdistysten elinkaarisykli ja dynamiikka saattavat siis muuttua toisenlaiseksi. “Yhdistysten määrä kasvaa maltillisesti, mutta vastaavasti myös suuri määrä lakkautuu. Kansalaistoiminta luo uusia toimintatapoja ja -muotoja, jotka toimivat aluksi vapaamuotoisesti mutta toiminnan kasvaessa haetaan kiinteämpää muotoa yhdistysmuotoisesti, mutta ei niin byrokraattisesti kuin tänäpäivänä.” (panelistin kommentti 22.3.2018) Laadullisia muutoksia on luvassa ettei käy kuin on käynyt “silakoiden” kanssa! “Nuorille pitää opettaa mitä yhdistystoiminta on, muuten he eivät edes osaa harkita sitä vaihtoehtona. Käy sama juttu kuin silakalle, eli olisi terveellinen, edullinen ja ekologinen vaihtoehto, eli järkevä valinta mutta harvat enää tietävät miten sitä valmistetaan joten kulutusmäärä on romahtanut.

Silakan kohtalo voi olla edessä, jos yhdistysten sijasta aletaan kulutusyhteiskunnan tapaan perätä palveluja eikä tunneta kutsua osallistumiseen. “On luonnollista, että myös yhdistyksillä on elinkaarensa, joka lienee yhteydessä yhteiskunnan kehitykseen. Tarkoitus tulee usein hoidetuksi tai lakkaa, yhteiskunta muuttuu ja asiat muuttuvat. Rekisteripuhdistus oli tarpeellinen ja järkevä toimenpide, eiköhän vielä nähdä toinen mokoma – kansalaisyhteiskunnan aikaan. Tuo kansalaisyhteiskunta on kiva ajatus (käsite), johon vapaan sivistystyön porukat mielellään uskovat ja jonka nimeen vannovat sekä julkisuudessa että poliitikkoja lähestyessään vetoavat. Uskon asiaan vain osittain. Niin varmasti käy, että julkinen valta yrittää luopua vastuista ja siirtää niitä kansalaisille. Mutta mitä kansalaiset haluavat? Lisää yhdistyksiä – vai palveluja? Onko yhdistys rekisteröitynä oikea mittari? Verkottua voi muutoinkin.” (panelistin kommentti 1.4.2018)

Silakkametafora jää riittämättömäksi, jos tulevaisuutta avataan seuraavan panelistin miettein:

Millaisessa tilanteessa ja millaisella yhteisellä tarpeella on mahdollista selittää, että ihmiset haluavat järjestäytyä dynaamisten, mittakaavattomien verkostojen maailmassa rajatuissa, ohjatuissa yhdistyksissä? En pidä yhdistysten määrän ennakoimista yhtä tärkeänä kuin sen ymmärtämistä, miten päädytään yhdistyskulttuurin renessanssiin tai kuinka joudutaan todistamaan yhdistysten vähittäinen kuoleminen. On tietysti strateginen valinta uskoa yhdistyskulttuurin nousuun tai valmistautua hiipumiseen. Menneisyydessä yhdistykset ovat olleet osa paikallista ihmisten elämänpolitiikkaa. Yhdistyksissä viihdyttiin ja pienin askelin tehtiin yhteistä suunnittelua. Ja piirikokouksiin lähdettiin virkistäytymään ja vaihtamaan kokemuksia. Nyt ja tulevaisuudessa ihmisten elämänpolitiikat ovat erilaistuneet; yhdistys ei ole välttämättä osa omaa identiteettiä vaan luunkalpea jäänne, josta pitäisi päästä eroon.” (osa panelistin kommentista 28.3.2018)

Voi olla perusteltua ja menestyksellistä puolustaa yhdistysmuotoista kansalaisyhteiskuntaa, mutta vapaan sivistystyön osalta on yhtä perusteltua tutkia myös sitä vaihtoehtoa, että se tie on laskeva, kun toisenlainen yhteistoiminta lisääntyy. Kolmikymmenluvulla saatamme jo organisoitua uudella tavalla, joka auttaa meitä virkistäytymään, jakamaan kokemuksia keskenämme, ja rakentamaan merkityksellisyyteen perustuvaa jaettua identiteettiä.  

  1. TRENDI: TAIDE- JA TAITOHARRASTUKSET

Viimeinen trendikysymys poikkesi muista. Siinä verrattiin toisiinsa viittä harrastus-, taide- ja taitoalaa, jotka ovat kansalaisfoorumiverkoston tärkeitä toimialoja. Panelistiarvion kohteena oli harrastajamäärän kehitys vuosina 2025 ja 2035 verrattuna nykytilanteeseen. Kysymys on Kansalaisfoorumin jäsenjärjestöjen kannalta keskeinen ja siitä lohkesi 30 kommenttia.

kf-harrastukset
Harrastajamäärien arvioitiin kasvavan seuraavan 10-20 vuoden ajan

Päinvastoin kuin yhdistystoiminnassa harrastajamäärien kehitys nähtiin kaikissa viidessä harrastuskohteissa myönteisenä. Kasvua on luvassa, sitä odotetaan etenkin sisäpaneelissa. Ulkopaneeli on merkittävässä määrin varovampi arvioissaan, muttei sekään odota laskua.

kf-harrastukset-vertailu.png
Sisäpaneeli ennakoi kasvua kautta rintaman. Ulkopaneelissa arvioitiin tanssi- ja teatteriharrastajamäärän kääntyvän laskuun 2030-luvulla.

Sisäpaneelissa tapahtuu kasvua kasvulle joka harrastuksessa. Vuonna 2025 harrastajia on enemmän kuin tänään ja vuonna 2035 heitä on enemmän kuin vuonna 2025. Ulkopaneelissakin ennakoidaan kasvua nykytilaan verrattuna, mutta useimpien harrastusten (tanssi, teatteri, liikunta) osalta käynnistyy vuoden 2025 jälkeen alamäki, vaikka säilytäänkin korkeammalla tasolla kuin nykyään. Syitä optimismiin on useita. “Uusyhteisöllisyys ja tavaroiden kuluttamisen väheneminen näkyy myös taideharrastusten lievänä vahvistuksena.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Hankalaksi arvioinnin tekee se, että “hyvinvointi polarisoituu ja osallistuminen polarisoituu. Osa tanssii, esiintyy ja soittaa ja liikkuu enemmän kuin laki sallii, osa passivoituu täysin.” (osa panelistin kommentista 27.3.2018) “Kulttuurin kuluttaminen lisääntyy. Koulutettu ja vauras kansa kuluttaa kulttuuria. Myös kaupungistuminen suosii kulttuuripalvelujen käyttöä.” (panelistin kommentti 30.3.2018)

Eri harrastusaloilla on vaihtuvia ja uusiutuvia ajureita. Helpointa on ollut löytää nostavia virtoja: “Liikunnallisuus koetaan tärkeänä, koska terveystietoisuus lisääntyy. Musiikkiharrastus kasvaa vanhenevien ikäpolvien runsaan vapaa-ajan myötä sekä kohonneen koulutustason muokkaamana ja terapiatarpeen vuoksi. Teatteria sekä harrastetaan sekä katselijana että harrastajana enemmän kuin ennen. Sirkuksen suosio kasvaa kansanhuvina. (ks. viite 26) Tanssiharrastusta on vähemmän kehon kömpelöitymisen vuoksi.” (panelistin kommentti 19.3.2018) Taide- ja taitomuotojen peruskysyntä nousee kuitenkin ajasta riippumatta siitä ikiaikaisesta syystä, että “Ihminen haluaa toteuttaa itseään. Kehotietoisuus lisääntyy, joten erilaiseen liikkumiseen liittyy paljon kasvua. Mielenrauhan ja hiljaisuuden merkitys kasvaa, jolloin osa aiemmin suosituista harrastuksista vähenee tai muuttaa muotoaan. Ikäihmisten musiikkitoiminta kasvaa ja sirkukset ovat laitosten perustoimintaa.” (panelistin kommentti 21.3.2018)

Vaikka harrastusten arvioinnissa on useilla vastaajilla asiantuntijuuden lisäksi vahva intressi niin argumentointi on asiapohjaista, toisinaan toki emotionaalisin maustein: “Tämä oli vaikea! Terveysajattelu kasvaa entisestään tulevina vuosina, siksi liikunta kasvaa. Sirkus menettää merkitystään kun illuusioita, yliluonnollisia ja suuria henkeäsalpaavia kokemuksia saa virtuaalitodellisuuksista yhä helpommin. Musiikki on elänyt mukana vahvasti ja on muuntautumiskykyisin näistä taiteenlajeista. Teatteri on itselleni niin pyhä asia, etten osaa arvioida sitä kovin objektiivisesti. Samoin tanssi. Kritiikkinä, että tanssi (ks. viite 27) on osa liikuntaa ja omana ryhmänä hämmentävä.” (panelistin kommentti 19.3.2018)

Eri harrastusaloilla resurssitilanne vaihtelee. “Tanssi monimuotoistuu koko ajan. Teatterissa ohjaajien määrä lisääntyy, mikä luo tarjontaa. Musiikkiin ei suurta muutosta koska musiikkioppilaitokset on jo aiemmin rakennettu ja tarjont aja kysyntä on jo nyt tasapainossa. Sirkuksessa ohjaajien määrä myös kasvaa mikä mahdollistaa tarjontaa harrastajille. Liikunnan osalta parantuvat harrastusmahdollisuudet uusien tilojen myötä lisäävät harrastusta ja lajien monimuotoisuutta.” (panelistin kommentti 20.3.2018) Toinen kommentoija (20.3.2018) havainnoi hieman toisin: “Sirkuksen isompaa kehitystä estää ohjaaja- ja tilapula. Sirkus viehättää vapaamuotoisuudellaan. Tanssi, teatteri ja musiikki jatkavat vielä, niiden pysyvyyttä siivittää yliopistotasoinen opettajankoulutus ja sen kautta opetuksen uudistuminen, hetkessä pysyminen. Liikuntaharrastusten pariin ihmiset hakeutuvat koska eivät saa liikuntaa muualta.” Erot arvioissa ovat näennäisiä ja kertovat siitä, että havaintopaikka aikajanalla ei eri.

On selvää että määrällinen trendiarvio ei vie vielä kovin pitkälle. Se voi kuitenkin olla katalyytti syvempään analyysiin, josta seuraava liikuntaan keskittyvä kirjoitus on mainio esimerkki. “Kun lukee tätä kommentointia saa käsityksen, että liikunta lisääntyy. Tämä on teema, jonka kuva muuttuu voimakkaasti kun muutetaan mittakaavaa. Jos mietitään teollistuneita länsimaita on liikunta vähenemässä. Jos lavennetaan näkökulma globaaliksi, en osaa sanoa kuinka asia näyttäytyy. Jos tullaan Suomen sisälle, on kokonaiskuva taipuvainen kallistumaan tuohon länsimaiden tilanteeseen. Jos taas pilkotaan suomalaisia eri ryhmiin, niin joidenkin liikunta varmasti lisääntyy, toisten vähenee. Jos kuitenkin pysytellään tässä teollistuneiden länsimaiden (ja Suomen) kategoriassa, niin kyllä ilmeisesti on tapahtumassa mullistava trendin muutos, jos liikunta kääntyy kasvuun, niin kuin tässä panelistit kuvaavat. Louisianan yliopiston professorin Timothy Churchin tutkimuksen mukaan amerikkalaisten miesten päivittäinen energiankulutus on vähentynyt 1960-luvulta 2010-luvulle 140 kalorilla. Naisilla vastaava vähennys on 125 kaloria. Teknologian hyödyntäminen on vähentänyt ja vähentää jatkossakin fyysistä kuormittavuuttamme. Liikuntalääketieteen professorin Steven Blairin mukaan tämä on suurin kansanterveydellinen ongelma länsimaissa.” (panelistin kommentti 19.3.2018)

Otetaan lopuksi muutamia uhkien tunnistuksia. Teatteri saattaa menettää merkitystä, jos yhä useampi alkaa dramatisoida omaa elämäänsä. “Teatterin ylläpitämä mielikuva sen suuresta merkityksestä yksilön ja yhteiskunnan kannalta hiipuu. Tilalle tulevat ihmisen omat kokemukset muissa kulttuuriharrastuksissa. Yhteiskuntamme suuret toiminnalliset, taloudelliset ja rakenteelliset muutokset mylläävät elämämme piiriä ihan uudella, ennakoitamattomalla tavalla.” (panelistin kommentti 21.3.2018)

Tanssia ja musiikkia saattaa uhata marginalisoituminen vaikka ne molemmat ovat ilmaisun perusmuotoja. “Tanssi on ihmiselle ominainen ilmaisun tapa, mutta vanhemman polven tanssin harrastajille se on ollut paljon muutakin. Kun tarjolla on nykyään muita harrastuksia, eivät ihmiset niistä muista syistä niin usein hakeudu tanssin pariin. Pelkäänpä että musiikille käy hieman samoin. Se on ihmiselle yksi ominainen ilmaisun tapa, mutta jo tällä hetkellä esimerkiksi kevyen musiikin bänditoiminta näyttää marginalisoituvan, samoista syistä kuin tanssikin marginalisoituu.” (osa panelistin kommentista 21.3.2018) Marginalisoituminen kuulostaa toisen panelistin korvissa väkevältä ilmaisulta vaikka ilmiön allekirjoittaakin: “Musiikin harrastajana on itsekin pohtinut tätä musiikin tulevaisuutta. En millään jaksa uskoa, että se kuolisi pois, mutta käykö niin, että se lipuu pois keskivirrasta. Tuleeko musiikin aktiivisesta kuuntelusta, soittamisesta ja laulamisesta puhumattakaan jonkinlainen akanvirta joen reunamille. Paikka, jossa sisäpiiriläiset harrastavat asiaansa. Tällaisiahan on miljoonia vastaavia. Tähän suuntaan työntäviä voimia on paljon, lähtien itse musiikkiteollisuudesta, radioista, mediasta , jne. Surullista.” (panelistin kommentti 22.3.2018)

Useimmille uhkahavainnoille löytyi myös tasapainottava argumentti.  “Toisaalta soittaminen on taito, jonka tiedetään kehittävän kehollisesti mutta myös muovaavan jopa aivoja myönteisesti. Kaikkinaiset käden taitojen funktiot ovat erkaantuneet toimeentulosta mutta tieto muista hyödyistä ja iloista on lisääntynyt. No, musiikista yhä useampi saa myös leipänsä ja moninkertainen määrä ihmisiä käyttää sitä identiteettinsä rakentamiseen.” (panelistin kommentti 29.3.2018) Tulevaisuusperustelujen moninaisuudella on yhteys tulevaisuustekoihin. Perustelut eivät ole irrallaan teoista ja niitä edeltävistä päätöksistä. Tulevaisuuksista tietoinen toimija tekee valintoja ja sitä kautta vaikuttaa tulevaisuuteen.

Trendinmukaisen kehityksen täyttymistä ja suunnan muutospaikkaa on vaikea tunnistaa, vaikka niin tietäisi tapahtuvankin. Kokonainen eikä niinkään huonosti menestyvä ammattikunta harrastaa sitä työkseen pörssikurssien osalta eikä keskimäärin näytä erityisen hyvin onnistuvan ennusteissaan. Yhtään helpompaa se ei ole kulttuurin sarallakaan. Tulevaisuuden pohdiskelusta on kuitenkin apua sen takia, että siten tunnistetaan vaihtoehdot ja osataan niihin myös varautua. Seuraava pohdiskelu on siitä mainio esimerkki: “Tämä herättää minussa ristiriitaisia (ja vähän pessimistisiä) ajatuksia – ja heiluntaa. Uskon, että harrastukset, jotka perustuvat sosiaaliselle sitoutumiselle (kuten teatteri) eivät ainakaan kasva. Sen sijaan lajit/asiat, joita voi harrastaa yksilönä (liikunta, tanssi, musiikki), voivat kasvattaa nousuaan. Toisaalta jonkinlainen uusyhteisöllisyys on nousussa. Ja toisaalta kulttuuri- ja taidemyönteisyys ei minusta ole ainakaan kasvanut.” (panelistin kommentti 26.3.2018).

5.1.3. SIGNAALIT

Kolmannessa ja viimeisessä tulevaisuuskyselyssä esitettiin joukko tulevaisuusväitteitä, joihin pyydettiin ottamaan kantaa asteikolla sekä todennäköisyyden että toivottavuuden suhteen. Osa teeseistä perustui heikkoihin, osa jo vahvistumassa oleviin tulevaisuussignaaleihin. Pari kysymystä sivusi yllättävää muutostapahtumaa, jolla ei ole historiaa mutta sen sijaan toteutuessaan iso vaikutus tulevaisuuteen (villi kortti). Asteikkovastauksen lisäksi toivottiin perusteluja omalle vastausvalinnalle. Kolmas osallistumisen muoto oli tässäkin kyselytyypissä muiden asiantuntijoiden kommentointi.

Signaali-ilmiöille on yhteistä se, että niihin liittyy tulevaisuuteen liittyviä epäjatkuvuuksia, joita ei trenditarkasteluin voi vangita. Heikko signaali (weak signal, emerging issue) on sellainen yksittäinen ilmiö tai tapahtuma, tai toisiinsa liittyvien erillisten ilmiöiden tai tapahtumien joukko, joka ei välttämättä tapahtuessaan vaikuta tärkeältä tai ole laaja, mutta jolla on tulevaisuuden muodostumisen kannalta tärkeä tai jopa ratkaiseva merkitys. Heikko signaali on ensimmäinen ilmaus muutoksesta – tulevan laajemman muutoksen ensioire – tai se voi olla juuri se sysäys, joka muuttaa tapahtumien kulkua ratkaisevasti erilaiseen suuntaan. Sen yhteyttä tulevaan tilanteeseen ei useinkaan voida perustella tilastollisesti uskottavalla jatkuvuudella kuten historiallisella aikasarjalla. Heikkojen signaalien jäljittäminen ja erilaisten ilmiöiden ymmärtäminen heikoiksi signaaleiksi muodostaa yhden haastavimmista tulevaisuudentutkimuksen osa-alueista. Heikon signaalin jäljitys edellyttää useiden erilaisten ilmiöiden/ilmiöalueiden tuntemusta ja tarkastelua, jossa on erotettava subjektiivisesti ja objektiivisesti uudet ilmiöt. (ks. viite 28)

  1. SIGNAALI: VERKOSTOJEN KUTOJA

Ensimmäisessä signaalikysymyksessä tutkitaan Kansalaisfoorumin mahdollisuutta toimia nykyistä laajemmin vapaan kansalaistoiminnan verkoston kutojana. Tulevaisuusväitteen mukaan Kansalaisfoorumin toiminnasta yli 50% kohdistuu järjestöjen ulkopuolella olevaan vapaaseen kansalaistoimintaan vuonna 2035. Väitteen osalta arvioitiin sekä sen todennäköisyys että toivottavuus.

Lähtöhetkellä Kansalaisfoorumin toiminnasta tarkastelukulmasta riippuen 1-5 prosenttia kohdistuu vapaaseen toimintaan. Johdantotekstissä todettiin, että “kansalaisaktiivisuus yhteiskunnassa on 2000-luvulla lisääntynyt ja kansalaisvaikuttamisen toimintamuodot ovat monipuolistuneet. Aktiivisesta kansalaisuudesta on tullut yhteiskunnan demokratiakehityksen moottori. Kansalaisyhteiskuntaa rakentavat toimijat verkostoituvat ja tiivistävät yhteistyötään. Kansalaistoiminta rakentuu entistä enemmän erilaisille ajallisesti rajatuille projekteille, jotka hakevat muotoaan. Vakiintunut järjestötoiminta menettää merkitystään. Uudenlaisia kansalaisvaikuttamisen ja joukkorahoittamisen malleja syntyy, mutta niiden kehittämiseen ja levittämiseen tarvitaan verkostojen kutojaa ja hybridiorganisoitumisen malleja.

001
kf-sign-1Paneeli suhtautui myönteisesti yhteistyösuhteiden laajentamiseen, mutta kommentointi tuo esiin myös sen, miten verkostojen kutominen saattaa hämärtää organisaation päätehtävää. Toivottavuus-diagrammi alhaalla oikealla ja todennäköisyys vasemmalla

Verkoston kutojaa tarvitaan tulevaisuudessa myös oman järjestökentän ulkopuolella. Sellaisella kehityksellä on kannatusta. “Kansalaisaktiivisuus kasvaa, mutta se ei välttämättä enää kanavoidu perinteisten organisaatioiden kautta. vaan etsii uusia muotoja. Tämä on hyvin todennäköistä. Se on myös toivottavaa, koska elävä ja hengittävä yhteiskunta hakee koko ajan uusia muotoja eikä reliktöidy paikalleen.” (panelistin osakommentti 19.3.2018) Kansalaisfoorumin kannalta siinä on mahdollisuuksia mutta myös riskitekijöitä kuten seuraava dialogiketju osoittaa.

Kommentti kirjoitettu 25.3.2018 20:36:09

Todennäköisyys vuonna 2035: 71-85%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Kansalaisfoorumilla on paljon mahdollisuuksia, kunhan se pidetään kaikille avoimena ja kulttuurisesti sekä henkisesti matalan kynnyksen paikkana tulla piipahtamaan.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 11:34:14

Todennäköisyys vuonna 2035: 71-85%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Mielestäni Kansalaisfoorumi voisi ja pitäisi nyt jo toimia jäsenjärjestöjen ulkopuolella paljon enemmän.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 14:44:36

Hyvä!

Kommentti kirjoitettu 30.3.2018 14:17:36

Olen tästä osittain eri mieltä. Järjestön on tärkeää myös miettiä omaa ansaintalogiikkaansa. Pitää tunnistaa se, mikä on oman toiminnan ytimessä ja tuottaa sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Järjestön jäsenistön ulkopuolisille palvelun tarjoaminen tulee olla perusteltua ja siitä pitää syntyä lisäarvoa myös Kansalaisfoorumille itselleen. Niin kauan kuin tulonlähteenä on jäsenmaksut, tulee miettiä myös jäsenille tarjottavan lisäarvon ja heille räätälöidyn palvelun tuottamista. Toki myös muita uusia ”markkina-alueita”, mutta mistä jäsenet maksavat, jos he eivät saa rahalleen vastinetta.

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 18:57:01

Kansalaisfoorumin kaltaiselle järjestöille on ongelma keskusorganisaation rahoitus. Tiedän merkittävän kansalaisjärjestön, jossa paikallisyhdistyksen 30 euron jäsenmaksusta menee 25 euroa keskusjärjestölle, niin repikää siitä.

Mielipiteet hajosivat etenkin todennäköisyyden suhteen, Verkostoituminen voi vahvistaa, mutta saattaa myös hajottaa voimavaroja. Vastakkaiseksi koetut intressit järsivät luottamuspohjaa.

Vaikka kansalaisaktiivisuus lisääntyy se myös “… polarisoituu eli osa ihmisistä on hyvinkin aktiivisia ja osa passivoituu kokonaan. Kansalaisaktiivisuuden muodot moninaistuvat tai pirstaloituvat, syntyy erilaisia paikallisia ja tilanne tai asiakohtaisia aktiivisuuden ”taskuja”. Perinteinen keskitetty järjestötoiminta onttoutuu eikä verkonkutojankaan rooli ole helppo, jos sillä tarkoitetaan laajojen, esimerkiksi tietyn toimialan tai järjestökentän kokonaisuutta ja siellä verkostojen ylläpitämistä.” (osa panelistin kommentista 27.3.2018)

Yhdessä keskusteluhaarassa tunnusteltiin Kansalaisfoorumin mahdollisuutta muodostua tai muodostaa alusta, “… johon kaikenlaiset kansalaisliikkeet voi kytkeä toimintansa ja löytää jäsenensä.” (osa panelistin kommenttia 29.3.2018) Ehdotus sai myös kannatusta: “Ja jos tällaiseen tähdätään ja johdonmukaisesti tätä toteutetaan, kansalaisfoorumi olisi roimasti edelläkävijä. Mainio strateginen avaus!” (panelistin kommentti 31.3.2018) Tämä ajattelu on linjassa sen käsityksen kanssa, minkä mukaan “Notkeat, laajalti ja monipuolisesti verkostoituneet toimijat tulevat pärjäämään jatkossa. Perinteinen järjestötoiminta siinä (melko suljetussa) muodossa kuin se on ollut, ei ehkä ole enää tätä päivää – tai tulevaisuutta.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Polarisaatio saattaa murtua jos reviireistä tullaan ulos”, väitti yksi panelisti ja perusteli sitä mm. verkostoteorialla: “Verkostojen kutojilla on (Barabasi) voimavaroja, joiden takia ne ovat verkon solmuina haluttuja kumppaneita, vahvoja toimijoita ja alttiita yhteyksien rakentajia. Jos uskon dynaamisiin verkostoihin, pidän luultavana järjestömuotoisen toiminnan supistumista avointen verkostojen rinnalla. Jos uskon tähän, asetan strategiseksi kysymykseksi tämän: miten kehittyä halutuksi kumppaniksi, vahvaksi toimijaksi ja nykyistä alttiimmaksi yhteyksien rakentajaksi. Mitä tapahtuu, jos toimitaan edellä kuvatulla tavalla? Vähennetään signaalitiedustelua Mitä havaintoja asemastamme vapaassa sivistystyössä? – Miten vahvistaa asemiamme? Lisätään signaalitiedustelua vuorovaikutussuhteiden, vetovoimaisen toimijuuden ja yhteyksien suunnassa.” (panelistin kommentti 28.3.2018)

Yksi keskeisistä murrosajan paradokseista on siinä, että “Yhä enemmän ihmisten aktiivisesta toiminnasta on sitoutumista välttävää ja tilanne/tapahtumakohtaista. Eri asia että uusiin pysyviin tarpeisiin kehittyy ennen pitkää vakiintuneet muodot. Tällä hetkellä puuttuu se välittävä mekanismi, millä uusi kansalaistoiminta siirtyy osaksi vanhaa establishmenttiä eli sitä porukkaa, jota yhteiskunta arvostaa niin paljon että maksaa siitä.” (osa panelistin kommentista 20.3.2018) Toinen panelisti tarkensi ja vei samalla keskustelun lähemmäs sitä tilaa ja tilannetta, jossa järjestöt ja yhdistykset olivat syntyessään: “Uudet demokratian ja kansalaisvaikuttamisen muodot eivät sisällä sitoutumisen välttelyä. Päin vastoin. Pitää olla sitoutunut, jos tekee työtä, jos ei edes makseta. Asian voi ilmaista myös päinvastoin, ja tämä olisi lopulta myös perinteisten puolueiden etu: ”millä vanha establishment siirtyy osaksi uutta kansalaistoimintaa”.” (panelistin kommentti 22.3.2018)

Kansalaisfoorumin keskeisiä haasteita tulevaisuuden suhteen on valita joko omien järjestöjäsenien palveleminen tai vahvistuva suuntautuminen kohti avointa kansalaistoiminnan kenttää. Kolmas tie on tasapainoilla molemmilla poluilla. Joillekin panelisteille valinta oli selvä toisin- ja toisille toisinpäin. Seuraava kommentti kallistui jälkimmäiselle kannalle: “On hyvin toivottavaa, että Kansalaisfoorumin toiminnot kohdentuvat jatkossa voimakkaasti myös järjestöjen ulkopuoliseen vapaaseen kansalaistoimintaan. Vapaan sivistystyön kuuluu olla kaikille avointa ja tavoitettavaa. Nykyiset ja tulevat jäsenjärjestöt voivat olla merkittävästi mukana mahdollistamassa tätä työtä. Järjestötoiminnan ja vapaan kansalaistoiminnan on järkevää tehdä yhteistyötä ja oppia toisiltaan.” (panelistin kommentti 26.3.2018) Enemmän toiselta laidalta lähestyi tämä kommentaattori: “Toiminta perustuu edelleen vahvaan ja entisestään vahvistuvaan yhteistyöhön jäsenjärjestöjen kanssa, joten 50% on kyllä hatusta temmattu. Jäsenjärjestöjä voi olla enemmän ja ne ovat vahvemmin verkottuneet keskenään yhteisten yhteiskunnallisten tavoitteiden ajamiseen. Joten toiminnan tekeminen muiden kuin jäsenjärjestöjen kanssa ei ole ainoa mahdollisuus. Ihmisten yhdessä tekeminen ei välttämättä ei tulevaisuudessa ole aina järjestöpohjaista, joten yhteistyö erilaisten verkostojen kanssa voi olla myös mahdollista ja myös toivottavaa, mutta tuo työ nivoutuu yhteen jäsenjärjestöjen kanssa tehdyn yhteistyön kanssa.” (panelistin kommentti 26.3.2018) Liikennevalometaforan mukaan ensimmäinen tulevaisuusteesi on dialogitilassa.

kf-keltainen-e1543505395491.pngVerkostojen kutominen kuumotti kirjoittamaan 37 kommenttia. Lievästä vastakkainasettelusta huolimatta keskustelu oli enimmäkseen keskitietä tunnustelevaa ja sitä kautta ilmeisesti myös nykymuotoista toiminnan tapaa tukevaa. Tällä toiminnalla on myös rajansa kuten tämän tulevaisuusikkunan sulkeva panelisti toteaa: “Omilla rahoillaan kansalaisten tulee saada tehdä vapaasti vaikka mitä lain ja yhteiskuntarauhan puitteissa – mutta vapaan sivistystyön rahoilla (autonomiasta ja tutkintotavoitteisuudesta huolimatta) toiminnan tulisi olla opinnollista, niin tärkeää kuin demokratia ja tasa-arvo ja muut hyvät arvot ovatkin.” (osa panelistin kommentista 1.4.2018)
Ensimmäinen tulevaisuusteesi on dialogitilassa
  1. SIGNAALI: ALUETOIMINTA

Toisessa tulevaisuusteesissä ehdotettiin, ettei Kansalaisfoorumilla vuonna 2035 ole enää ollenkaan aluetoimintaa. Lähtötiedoksi kerrottiin että tänä vuonna 2018 foorumilla on kolme aluetoimistoa.

002
 
kf-sign-2

Aluetoiminta on herkkä alue, josta ei kuitenkaan kasva varsinaista kiistakysymystä. Jakaumissa intressi- ja näkemyserot näkyivät selvästi mutta paljon sumeammin argumentoinnissa.

Valtakunnalliset järjestötoimijat ovat valtion ja liikeyritysten tavoin tuttujen valintojen edessä. “Alueellinen toiminta on kaikkialla järjestökentällä kriittisen arvioinnin kohteena. Alueellisten yksiköiden ylläpitäminen ei ole mielekästä, ellei koko toimintaa hajauteta selvemmin alueelliseksi ja jos siihen ei panosteta kunnolla. Tämä aihe liittyy sekä taloudellisiin resursseihin että verkostojen ylläpitäjän rooliin. Onko varaa ylläpitää toimistoja, jos järjestön resurssit ovat laskusuunnassa? Otetaanko aito verkostojen ylläpitäjän rooli ja jos otetaan, ylläpidetäänkö verkostoja ”Helsingin päässä” (edunvalvonta) vai suunnataanko huomio paikallisen tason tekemiseen ja siellä verkostojen luomiseen tai ylläpitämiseen?” (panelistin kommentti 27.3.2018) Kommentti avaa hyvin strategisen peruskysymyksen, jonka suhteen paneelissa oli kahta vastakkaista kantaa. Myös kysymyksen 30 kommenttia jakautuivat argumentoinnin osalta sisällöllisesti kahtia.

Puolet panelisteista oli valmis tarkistamaan organisointia, koska “Digiyhteiskunnassa toimitaan toisin kuin aluetoimistojen kautta.” (panelistin kommentti 30.3.2018) Kansalaisfoorumi ei tässä suhteessa eroa vertaisistaan, kun “harrastajat hoidetaan entistä keskitetymmästi, vapaan toiminnan tukeminen vaatii uusia yksinkertaisia malleja ja keinoja joita voidaan levittää pienellä keskitetyllä porukalla.” (panelistin kommentti 19.3.2018) Tarpeen lisäksi valintoja ja uudelleenorganisointia ohjaa talous, jonka muutama panelisti nostaa keskeiseksi vaikuttimiseksi. “Toiminta ei organisoidu toimistojen kautta, vaan verkostoissa ja siksi on suorastaan tuhlausta pitää yllä nykyisiä rakenteita.” (panelistin kommentti 28.3.2018)

Ongelmatonta keskittäminen ei ole. “Missä niitä ihmisiä sitten pidetään – onko työn muuttuminen ajamassa kokonaan konttorimaisen työn organisoinnin ohi. Jotta toiminta säilyy valtakunnallisena, tarvitaan lähitukea varmasti alueilla jatkossakin. On eri asia, miten se organisoidaan ja minkälaisia kumppanuuksia alueellisesti kattavan opintotoiminnan tueksi voidaan rakentaa.” (panelistin dialogikommentti 28.3.2018) “Kaikkea ei voi hoitaa digitalisaation avulla. Erityisesti kun tarvitaan vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioita niin ns. ”hiljainen tieto” ja osallistujien tunneskaalat jää välittymättä sekä mahdolliset uudet ajatukset ja ideat käytännön sovelluksista.” (panelistin osakommentti 22.3.2018)

Toinen puoli paneelia muistutti, että itse toiminta on jatkossakin alueilla. Silloin on loogista, että “Aluetoimintaa pitäisi vahvistaa, olla siellä missä harrastajat ovat ja hyödyntää alueelliset hankemahdollisuudet. Tukipalvelut voidaan hoitaa muualla kuin pääkaupunkiseudulla, mitä sen on väliä missä esim. laskut kirjoitetaan.” (panelistin kommentti 22.3.2018) “Pari kolme aluetoimistoa voi hyvinkin olla tallella 2035. Kaiken ei tarvitse välttämättä keskittyä pääkaupunkiseudulle. Aluetoiminta voi olla vahvasti kytkeytyneenä alueella tapahtuvaan yhteistyöhön muiden toimijoiden kanssa. Yksiköt sijaitsevat todennäköisesti isoissa kaupungeissa ja sinne syntyneisiin osaamiskeskuksiin tai vastaaviin.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Aluetoiminta ajateltuna niin, että koko Suomi on toiminnan kohteena edelleen, on erittäin tarpeellista ja olennaista. Samaa mieltä siitä, että digitalisaatio ja etämahdollisuudet tavallaan helpottavat, mutta mikään ei korvaa konkreettisia, hitaasti kehittyviä ja aitoja ihmiskontakteja. Siksi pitäisi olla jatkossakin työntekijöitä ympäri Suomea fyysisesti. Tämä on huikea mahdollisuus palkata osaavia työntekijöitä ympäri Suomea, koska pienillä paikkakunnilla on vaikka kuinka paljon päteviä ihmisiä jotka eivät löydä työtä koska työpaikat ovat niin paikkauskollisia, eivätkä uskalla aidosti ottaa etätyöntekijöitä.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Aluekorosteisissakaan kommenteissa ei nähty estettä sille, että hyödynnetään myös keskittämistä tietyissä toiminnoissa. “Kansalaisfoorumilla on jatkossakin toimintaa valtakunnallisesti. Se on mahdollista, että toimistoja ei ole enää joka puolella, mutta tottakai toimijoita on jatkossakin ympäri Suomen ja koulutusta järjestetään siellä, missä kysyntää on ja hyödynnetään verkon mahdollisuudet monipuolisesti. Kansalaisfoorumin henkilöstöstä muutama henkilö voi erikoistua kiertämään kenttää ja tapaamaan porukkaa säännöllisesti siellä, missä he ovat. Tähän ei tarvita toimistoja tietyillä alueilla.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Asiantuntijuutta edustaa sekin nöyrä näkemys, ettei varmaa tietoa oikeasta ratkaisusta ole. Koko kysymys saattaa tulevina vuosina menettää merkityksensä. “Käsitys/mielikuva siitä millaista toimintaa Kansalaisfoorumilla voi olla 2035 on minulle täysin selkiintymätön, mutta muutokset tulevat olemaan suuria ja nopeita jolloin noin 20 vuodessa saattavat kaikki pelimerkit mennä uusiksi, jolloin käsite ”aluetoimisto” on täysin epärelevantti.” (panelistin kommentti 21.3.2018) Monet tulevaisuudet saattavat tulla “valmiiksi” paljon ennen kuin tarkasteluaika päättyy. Syynä voi olla se, että aikataulu nopeutuu mutta myös se, että avautuu kolmas tie, jonka takia alkuperäiset vaihtoehdot menettävät merkityksensä.

Paneelista nostettiin kysymys koskemaan myös koko vapaan sivistystyön kenttää. “Ehkä on jopa tehokkaampaakin hoitaa palvelu yhdestä pisteestä modernein välinein, jolloin myös palvelun tarjoajan tukipalvelut ovat paremmalla tolalla. Tuohon ajankohtaan mennessä väestö on jo aika pitkälle sisällä välineissä, joita monet vielä tänään ihmettelevät. Maan eri alueet ovat toki erilaisia, mutta sivistystarve ei edellytä juuri tietyn tyyppistä organisaatiota. Tämä kysymyksenasettelu on tietyllä tapaa ”operatiivinen”. On varmasti kipeä asia tehostaa. Ennen pitkää se on edessä maailman (ja välineiden) muuttuessa. Miten olisi miettiä koko vapaata sivistystyötä vähän laajemmin uusiksi – vähemmillä konttoreilla ja vähemmillä toiminnanjohtajilla yms. – toki aatteellisuutta ja tasa-arvoa kunnioittaen?” (osa panelistin kommentista 1.4.2018) Liikennevalometaforan mukaan toinen tulevaisuusteesi on jakaumien perusteella kiistatilassa, vaikka argumentointi on niin sovittelevaa, että kyseessä on siirtymävaihe dialogiin.

kf-punakeltaAluesuuntautuneissa oli useita panelisteja, joilla todennäköinen ja toivottava kehitys kulkevat eri suuntiin. “Nykyisen keskittymisen paine on suuri ja kaiken kattava. Suomessa on nykyäänkin oikeastaan kuusi keskusta ja muut niiden reservaatteja. Itse toivoisin paikallisuuden kasvavan ja siihen tulisi panostaa.” (panelistin kommentti 21.3.2018) “Saavutettavuus on varmasti hyvä, mutta face-to-face kohtaamiset jäävät vähäisiksi. Kauimpana olevat kokevat palvelun eriarvoiseksi ja lähempänä olevia suosivaksi.” (panelistin kommentti 21.3.2018)
Toinen tulevaisuusteesi on jakaa paneelia laitoihin (kiista) mutta keskustelu nostaa jo esiin rakentavia näkökulmia (dialogi)
  1. SIGNAALI: VERKKO-OPETUS

Kolmannessa tulevaisuusteesissä väitettiin, että vuonna 2035 yli puolet Kansalaisfoorumin tarjoamasta opetuksesta tapahtuu verkko-opetuksena. Kysymyksen selitteessä kuvattiin, miten verkko-opetus on tieto- ja viestintätekniikan – ja erityisesti verkkotekniikan – hyödyntämistä oppimisessa ja opetuksessa. Käytännössä se tarkoittaa opetusta ja opiskelua, joka toteutetaan internetin välityksellä. Verkko-opetus on jatkuvasti yleistynyt sekä Suomessa että kansainvälisesti. Allaoleva taulukko kertoo, miten verkko-opetus on lisääntynyt Suomessa 2000-luvulla.

003
Lähde: Tilastokeskus http://tilastokeskus.fi/til/sutivi/2013/sutivi_2013_2013-11-07_kat_005_fi.html

Päinvastoin kuin edellisessä kysymyksessä verkko-opetuksen suhteen ei esiintynyt kahta rintamaa. Kehitys tunnistettiin vääjäämättömäksi, joskin sen toivottavuuden suhteen hajonta on suurempaa: Suurin pelko oli siinä, että opetus yksipuolistuu ja oppimisen sosiaaliset puolet jäävät liian vähälle huomiolle. Suuri osa 32 kommentista paneutui tähän puoleen verkko-opetuksen evoluutiota.

004
kf-sign-3.png

Verkko-opetuksen dominointi herätti opposition ainakin, jos se uhkasi liiaksi sosiaalisesti palkitsevaa ja merkitsevää kasvokkain-toimintaa.

Verkko-opetus tulee väistämättä (ks. viite 29) ja sille löydetään monia perusteluja. “Aksessi eli saavutettavuus kasvaa, kun verkko-opetus on valtavirtaa opintokerhotoiminnassa. Opintokerhotoiminta on parhaimmillaan sekä-että-toimintaa; lähitapaamiset syventävät oppimista ja tarjoavat ”korkeanpaikanleirejä” osallistujille. Kerhot ovat tietenkin mahdollisia pelkästään verkkotoiminnallakin, mutta yhteisöllinen toiminta ja Seppo Niemelän hienosti kuvaama polkupyörämalli tulee varmistaa opintokerhotoiminnan ytimenä. Toimintaa tulee jatkuvasti kehittää kaikenlaisen vuoropuhelun, (verkko) keskustelujen ja ryhmäarvioinnin myötä.” (panelistin kommentti 21.3.2018)

Kehityksen maltillisuutta painotettiin siten, että verkko-opetusta puolustavissa kommenteissa lähes poikkeuksetta korostettiin myös muun tyyppisen opetuksen tarpeellisuutta. “Verkon kautta opiskelu säästää aikaa ja rahaa. Erityisesti kun on kyse ”teknistyyppisestä” opiskelusta, joidenkin taitojen opettelemisesta. Mutta sitten kun opiskellaan vaikkapa tiimityötä, se on parempi hoitaa face to face toimintana, mikä ei kuitenkaan verkko-opiskelun myötä häviä kokonaan.” (panelistin kommentti 25.3.2018) Toinen yksinkertaista hyöty-kustannus-analyysiä syvempi perustelutaso liittyi opetuksen käsitteen syventymiseen kehitykseksi kohti itseohjautuvaa itseopetusta: “Pidän kommentistasi (ks. viite 30) sen vuoksi, että saat minut pohtimaan, MILLOIN oppija hinkuaa oppimista lisää ja lisää. Voisiko itseohjautuuteen liittyä jatkuvan edistymisen kokemus, voisiko oppija etsiytyä merkityksellisten (vertaa: mielihyvää ja nautintoa tuottavien) asioiden pariin, voisiko oppija muuttua kohteesta avaintekijäksi esimerkiksi kertomalla verkko-oppimisympäristössä, kuinka hän oivalsi ja sisäisti tanssiesityksen koreografian?” (osa panelistin kommentista 31.3.2018)

Joihinkin Kansalaisfoorumin kannalta keskeisiin oppimistilanteisiin verkko sopii kehnosti. “Tanssia, teatteria ja muita muotoja on ehkä vaikeaa taivuttaa verkkoalustalle, mikäli nykyinen ryhmämuotoinen harrastustoiminta säilyy jatkossakin. Irrottautukaamme ajatuksesta, että verkkokurssi on joku moodlealusta.” (osa panelistin kommentista 28.3.2018) Teknologiatyrkytys sai pari panelistia miettimään kuinka tasapainoista se on. “Tätä ajetaan voimakkaasti joka puolella – välillä tuntuu, että uutena mahtavana asiana miettimättä kummemmin, mitä se tarkoittaa käytännössä. Paikasta riippumattomat (yhteis)toiminnan muodot tuovat ilman muuta osallistumisen mahdollisuuksia ja joustoa. MUTTA jos Kansalaisfoorumi haluaa edelleen olla ihmisenä kasvamisen ja yhteisöllisyyden asialla, niin pitää uskaltaa luukuttaa livekohtaamisen merkitystä ja puolustaa myös kasvokkain tapahtuvaa oppimista. Se voi olla jopa iso vahvuus tulevaisuudessa, kun ”koko muu maailma” digitalisoituu.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Käytännöllistä ja kannatettavaa viisauden harjoitusta on sitoa oma kanta siihen, minkä ymmärtää Kansalaisfoorumin perustehtäväksi. “Kansalaisfoorumin opintotoiminnassa keskeisiä ja elintärkeitä elementtejä ovat kohtaaminen ja yhdessä oppiminen. Jos ja kun teknologia kehittyy niin, että kohtaamiset todella mahdollistuvat myös etänä, niin näin varmasti tulee tapahtumaan. Tällä hetkellä fakta on vielä kuitenkin se, että osalla ihmisistä on onnettomat verkkoyhteydet ja tietotekniset taidot. Myös ohjauksen digitaalisten palveluiden ja verkko-opintojen äärelle on oltava voimakasta. On muistettava, että tämä ei tapahdu kaikkien osalta ”kuin itsestään”.” (panelistin kommentti 26.3.2018) Nykytilanne ei ole optimaalinen mutta tulevaisuudessa sekin on mahdollista. “Verkko-opinnoissa on mahdollista syntyä tiivis yhteisö, kunhan verkon oppimialustan käyttöliittymä on kyllin helppokäyttöinen ja -tajuinen ja sitä hyödynnetään ohjaajan toimesta siten, että osallistujat saadaan mukaan ja luomaan keskenään yhteisöllisyyttä.” (panelistin kommentti 25.3.2018)

Aikaisemmissa kysymyksen käsittelyissä on löytynyt syviä vaihtoehtoisia näkökulmia avaavaa kyseenalaistavaa ja rikastavaa kommentointia. Verkko-opetus ei ole poikkeus. “Verkko-opetus on nykykeskustelussa samassa roolissa kuin aikanaan liitutaulu, piirtoheitin, powerpoint-slide tai video. Verkko-opetuksen yleistyminen tai supistuminen on toisarvoinen kysymys. Ratkaisevaa on tunnistaa signaaleja, jotka kertovat ihmisten tarpeesta sosiaalisiin suhteisiin, halusta tietää jostakin enemmän tai ihmisten päätöksestä hallita jokin taito tai saavuttaa jokin ymmärrys. Tämän tapaisten signaalien pohjalta rakentuvat kohdalliset oppimis-, opetus- ja kasvamaansaattamisprosessit. Jos verkko-opetus soveltuu tunnistetun ja tunnustetun prosessin apuvälineeksi, sitä käytetään yhtä luontevasti kuin haarukkaa perunan poimimiseen lautaselta. Sen sijaan pellolle kukaan ei haarukka kourassa mene.” (panelistin kommentti 28.3.2018) Mikään toimintatapa tai teknologia ei ole itsessään merkityksellistä. Siksi se tulee vasta, jos se auttaa toteuttamaan jotain arvokkaaksi keskusteltua tavoitetta.

Kommentti kirjoitettu 20.3.2018 10:02:16

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Opetuksen ja opiskelun digitalisaatio voidaan toteuttaa myös fiksusti ja yhdistää kasvokkain tapahtuvaan opinnolliseen kohtaamiseen.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 17:12:03

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Verkkoa siinä muodossa mikä meillä nyt on, ei ole enää 2035. Tilalla on jotain ihan muuta, josta ei ainakaan minulla ole käsitystä. Toivottavasti Kansalaisfoorumi on kehityksen etujoukkona. nopeammin kuin

Kommentti kirjoitettu 22.3.2018 11:40:06

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua lähiopetus voi olla sellaista, että henkilö ei osaa edes sanoa onko tämä opetus todellista lähiopetusta vai virtuaalitodellisuudessa tapahtuvaa opetusta. Ja jos näin on, niin mitä väliä koko asialla edes on.

Kommentti kirjoitettu 30.3.2018 19:18:52

Just noin ajattelen monista opittavista asioista. Esim lapsi oppii normaalisti puhumaan äidinkieltään ilman ensimmäistäkään opetustuokiota! Meidän strateginen haasteemme on laajentaa tämänkaltaisen oppimisen mahdollisuuksia, menetelmiä ja prosesseja.

Kommentointi laajensi ja syvensi alkuperäisen kysymyksen käsittelyn pedagogiseksi ja tulevaisuusorientoituneeksi pohdiskeluksi

Liikennevalometaforan mukaan kolmas tulevaisuusteesi on dialogitilassa, vaikka paneeli jakautuikin selvästi kahtia väitteen toivottavuuden suhteen.

kf-oranssikeltaMonissa kommenteissa pehmennettiin väitettä keskittymällä sen pohtimiseen mihin verkko sopii hyvin ja mihin aika tavalla huonommin. “Todennäköisesti asiat siirtyvät verkkoon enenevässä määrin, monet lähes tyystin, ja siinä on monia hyviä puolia (loistava tehokkaan opetuksen ja oppimisen väline). En pidä tätä kuitenkaan valtapuolisena asiantilaa toivottavana – silloin kun on kyse sivistyksestä ja ihmisten kohtaamisesta ihmisenä. Opetuksen ja oppimisen voi siirtää pitkälle verkkoon. Voiko siirtää kasvatuksen, reflektoinnin, ihmisen voimauttamisen, avoimen dialogin, hymyn (ei hymiön), joskus jopa kosketuksen ja katseen silmiin jne. Varmaan osin voi. Mutta jos kyse on ulottuvuudesta kuten prosenttikäyrässänne on, sen toisessa päässä on orwellilainen maailma.” (panelistin kommentti 1.4.2018)
Kolmas tulevaisuusteesi on dialogisoitumassa kiistavaiheen jälkeen
  1. SIGNAALI: PROJEKTIORGANISAATIO

Neljännessä signaaliteesissä esitettiin väite, jonka mukaan vuonna 2035 Kansalaisfoorumi on projektiorganisaatio, joka rahoittaa toimintansa tuloilla, joita se saa kansallisista ja EU-hankeohjelmista sekä konsultaatioista, joita se tekee yhdistyksille ja järjestöille.

Projektimainen toimintatapa ei ole nytkään Kansalaisfoorumille vierasta vaan se on yksin ja yhdessä muiden toimijoiden kanssa osallistunut 2000-luvulla useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin kehittämishankkeisiin, joiden osuus talousarviossa on vuosittain suuresti vaihdellut.

006
kf-sign-5.png

Projektiorganisaatiotulevaisuus oli vastaajien mielestä todennäköisempää kuin toivottavaa, ja puolen paneelin suussa se maistui pahalta.

Projektiorganisaatio merkitsee hektisyyttä ja epävarmuutta, mutta myös kykyä vaikuttaa ja vakuuttaa kyvyillään ja tekemisillään. Projektiorganisaatio elää osaamisella ja ulkopuolisella kysynnällä, joka syntyy kilpailuasetelmassa. Kolmannen sektorin organisaatiokin toimii silloin markkinoiden logiikalla, vaikka tehtävät muuhun viittaisivat. Monilla on vahva usko siihen, että Kansalaisfoorumi menestyy tässäkin toimintaympäristössä. “Kansalaisfoorumin ja vapaan sivistystyön kentällä on sellaista tietotaitoa ja osaamista, jota voidaan hyödyntää mm. työhyvinvoinnissa, oppimisessa, luovuudessa, ihmisen käyttäytymisen ymmärtämisessä ja yhteisön kulttuurin luomisessa/rakentamisessa kaikilla toimialoilla. Sivistys tulee palaamaan vielä ansaitsemaansa arvoon, vaikka se ei nyt juuri olekaan erityisen muodikasta ja arvostettua.” (panelistin kommentti 25.3.2018)

Heillekin, jotka näin uskoivat, se ei merkitse sitä, että he sitä toivoisivat. “Järjestön osaaminen ja ketteryys tuovat tuloja sekä näkyvyyttä, mutta pelkät projektit eivät ole tie onnelaan.” (panelistin kommentti 21.3.2018) Vastauksista ilmenee se jännitteinen piirre, että ne jotka eniten uskoivat Kansalaisfoorumin projektitulevaisuuteen pitivät sitä epäsuotuisana kehityksenä. Se saattaa johtua siitä, että riskinä nähdään aatteen pako, jota taloudellinen kompensaatio ei riitä korvaamaan. “Projektimaisuus lisääntyy mutta jos siitä tulee valllitseva olotila niin perustehtävältä putoaa pohja.” (panelistin kommentti 22.3.2018) “Niin kuin moni muukin on todennut, tämä on todennäköinen suunta, mutta toteutuessaan lisää hankkeita hankkeiden vuoksi -ajattelua, joka pahimmillaan tulostuu lyhytnäköisenä ja puolivillaisena toimintana vailla kunnon substanssiosaamista.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Projektikysymyksen kolmas tie aukenee siitä kommentissa esitetystä toiveesta, “että Kansalaisfoorumilla on … oma projektiorganisaatio, joka rahoittaa toimintansa tuloilla, joita se saa kansallisista ja EU-hankeohjelmista sekä konsultaatioista, joita se tekee yhdistyksille ja järjestöille. Kannattaako tätä sotkea vapaaseen sivistystyöhön vai tulisiko se eriyttää omaksi osaamisalakseen, jolloin vst-ihmiset voisivat keskittyä ko. asiaan?” (panelistin kommentti 28.3.2018) Toinen panelisti piti projektien mittaa kriittisenä. “Esimerkiksi strategiatyössä määritellään muutamaa vuotta pidempiä ajanjaksoja. Suunnatkin voivat muuttua. Nokia vaihtoi kumisaappaat kännyköihin ja nyt sekin vaihe on jo takana. Voisiko kansalaistoiminnassakin olla sen haistelua millä on milloinkin tilausta?” (panelistin osakommentti 27.3.2018)

Aika lähelle nykytilannetta tuli se tulevaisuusarvio, jossa tavoitellaan “Yhteistoimintaverkostojen kautta monirahoitteisuutta, mutta tarvitaan myös oman toiminnan kehittämiseen taloutta eli ei pelkästään projektirahoitteista ettei työntekijöiden tarvitse projektien toteutuksen panostaa voimavaroja ja oma toiminnan toteutus kärsii.” (panelistin kommentti 22.3.2018) Toive toteutuu seuraavassa punnitussa puheenvuorossa, jonka voima tulee muusta kuin projektitulevaisuudesta, vaikka siinä projekteillakin on oma paikkansa. “Projektiorganisaatio viittaa käsitteenä tapaan hallinnoida. Se ei siis kerro vielä mitään toimintakulttuurista. Opintokeskuksen tulevaisuudessa jatkuu nykyinen arki: on heti hoidettavia asioita, on muutaman päivän tai viikon vieviä juttuja, on vaativia asioita, joille asetetaan määräaika ja varataan voimavarat. Projektiorganisaatioksi tähtääminen (taktinen tavoite) viittaa siihen, että keskitytään vaativiin (siis projektityötä edellyttäviin) asioihin. Tämä ei ole todellisuutta. Opintokeskuksen hallinnointi voi perustua matalaan hierarkiaan, verkostomaiseen yhteistyöhön ja iloiseen keskinäiseen vuorovaikutukseen. Silti ajattelen, että opintokeskuksen menestys tulee perustumaan taitavaan projektien läpiviemiseen yhtä lailla kuin arjen pienten asioiden jäntevään ja täsmälliseen hoitamiseen.” (osa panelistin kommenttia 28.3.2018)

Voimattomiakin kommentteja projektielämän suhteen esiintyi. “Osaaminen ei riitä. SKAF kuolee sitä ennen. Ja jos osaaminen riittäisi, vaara olisi että organisaatio alkaisi elää omaa itsekästä elämäänsä – eksyisi vapaan sivistystyön poluilta tienaamaan rahoja, jotta duunia riittäisi – ja työntekijöillä leipä.” (panelistin kommentti 1.4.2018) Osaamisvaje koskee ainakin niitä osaamisia, jotka samalla murentaisivat nykyisen toiminnan eetosta. (ks. viite 31) “Pelkästään projektiorganisaationa toimiminen näivettäisi vapaan sivistystyön ja muuttaisi Kansalaisfoorumin toiminnan sellaiseksi, jonka voisi tuottaa ”mikä tahansa” organisaatio ostopalveluna. Toivottavasti Kansalaisfoorumi voi säilyttää vapaan sivistystyön luonteensa.” (panelistin kommentti 20.3.2018) Projektirahoitukseen voidaan joutua poliittistaloudellisista, ei niinkään toiminnallisista syistä. “Valtion tuen määrä ratkaisevin tekijä.” (osa panelistin kommentista 30.3.2018)

Liikennevalometaforan mukaan neljäs tulevaisuusteesi on edellisen väitteen tapaan dialogitilassa, vaikka suhtautuminen projektiorganisaatioon myös selvästi jakaa paneelia.

kf-oranssikeltaYhteenvetona 26 kommentista voi todeta, että Kansalaisfoorumilla on vuonna 2035 kyvykkyyttä menestyä myös kilpailuhenkisenä projektiorganisaationa (parista kriittisestä mielipiteestä huolimatta), mutta juuri kenenkään tavoite se ei ole. Siihen siis joudutaan, ei tavoitella. “Kehitys näyttää johtavan tähän suuntaan, mutta se ei ole selkeän toiminta-ajatuksen ja toiminnan pitkäjänteisyyden kannalta välttämättä hyvä asia. Projektiorganisaatio kadottaa helposti identiteettinsä ja suuntaansa, jos juostaan vain saatavilla olevien hankkeiden ja rahan perässä. Tällöin tarvitaan rohkeutta määritellä selkeä strategia ja pitää siitä kiinni.” (panelistin kommentti 27.3.2018) Jos rohkeus ei riitä ja valutaan projektien elätiksi niin “Silloin ei tehdä sitä mitä pitäisi vaan sitä mistä saadaan fyffee. Projektit aiheuttavat myös ”kvartaalitalouden” rytmin. Asiat kestävät kaksi vuotta ja sitten kirjan kannet kiinni. Ja uutta matoa koukkuun.” (panelistin osakommentti 22.3.2018)
Neljäs tulevaisuusteesi on purkautumassa kiistatilasta dialogiksi
  1. SIGNAALI: KANSALAISEN OPINTOKIRJA

Kolme seuraavaa signaalia tarkastelivat Kansalaisfoorumin tehtävän kannalta kiinnostavia mahdollisia toimintaympäristön muutoksia. Kansalaisfoorumi tuskin pystyy paljoakaan vaikuttamaan niiden toteutumiseen, mutta jos niin tapahtuu, sillä voi olla suuri vaikutus toiminnan suunnitteluun ja suuntiin. Jos niitä osaa oikein ennakoida, siitä on löydettävissä nostetta strategisiin valintoihin jo tällä hetkellä. Ensimmäinen väite esitetään muodossa, jossa muutos on jo tuotu Kansalaisfoorumin toimintaan: “Kansalaisfoorumin järjestämä ja kansalaisen opintokirjaan merkitty harrastustoiminta voi muodostaa vuonna 2035 kolmasosan ammatillisen tai ammattikorkeakoulutuksen koko tutkinnosta.”

Suomen koulutuspolitiikka on 2000-luvulla korostanut osaamisen riippumattomuutta sen hankintatavasta. Formaalin oppimisen rinnalle on nostettu ei-formaali ja informaali oppiminen. Tutkintojärjestelmä on rakennettu osaamisen näyttöjen ympärille. Ei tarvitse osallistua koulutukseen, vaan riittää, että näyttää osaamisensa. Ennen koulutusta tapahtuu aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (ns. AHOT-prosessi), jossa tunnustetaan jo olemassa oleva osaaminen ja hyväksiluetaan se opinnoissa. Kansalaisen opintokirja on väline oman osaamisen osoittamiseen, jotta se voidaan tunnistaa ja tunnustaa osaksi opintoja toisen asteen koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa.

005
kf-sign-4.png

Kansalaisen opintokirja synnytti paneelissa kaksi leiriä (ks yläkuva), joista isompi osapuoli suhtautuu väitteen uudistukseen varovaisen myönteisesti ja vähemmistöleiri vastaavasti maltillisen epäilevästi.

Osa paneelista epäili väitteen realistisuutta, mutta suurempi osa piti sitä varovasti ainakin mahdollisena. Melkein kaikkien 35:n kommentoijan mielestä olisi toivottavaa, että harrastustoiminnasta palkittaisiin myös formaalisti. Kommentoinnista erottui kolme säiettä. Ensimmäisessä iloitaan kuvatusta tulevaisuudesta ja nähdään siinä emansipatorinen polku kehittyä ja vahvistaa institutionaalisia asemia. Toisessa säikeessä torjutaan formaalin ja informaalin opinnoinnin rajan hämärryttäminen ja puolustetaan nykyisenkaltaista koulutusjärjestelmää ja siinä esiintyvää työnjakoa. Kolmannessa argumentaatiohaarassa astutaan askel sivuun ja tarkastellaan ilmiötä vapaan sivistystyön ideoiden ja tarkoitusten kontekstissa. Entä jos kansalaisen opintokirja onkin yhdenlainen Troijan hevonen, jolla formalisoidaan myös vapaatavoitteinen ja itseohjautuva koulutuksen traditio? (ks. viite 32)

Allaoleva keskusteluketju kuvaa ensimmäistä diskurssisäiettä, jossa väitteen mukainen muutos toivotetaan tervetulleeksi. Eikä muutos joidenkin panelistien mielestä ole edes kovin kaukana nykyhetkestä: “Erittäin todennäköistä ja toivottavaa tietyillä aloilla. Formaalissakin koulutuksessa ladataan nyt jo kulttuuri-, media- ja taidealoilla paljon opiskelijan omaan, harrastustoiminnan kautta kertyneeseen osaamiseen. Itseoppineita lääkäreitä en kuitenkaan halua.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Kommentti kirjoitettu 20.3.2018 8:13:17

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Vapaan sivistystyön kaikkein työmuotojen kannalta tämä on lähes vallankumouksellinen mahdollisuus. Hieman arveluttaa se onko kenttä itse kaikilta osin valmis itse arvottamaan omaa traditiotaan.

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 15:06:13

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Osaamisen arviointi on mielekäs suunta ja kansalaisen opintokirja hyvä työkalu, kun vain saadaan kompetenssit mallinnettua niin, että vs-oppimisen laadut saadaan näkyviin ja oppija itse on mukana prosesseissa.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 14:53:28

Juuri näin!

Kommentti kirjoitettu 1.4.2018 23:02:04

Miten temppu tehdään?

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 14:18:24

Prosessi pitäisi vaan viedä eteenpäin. Kompetenssiarvioinnista on jo esimerkkejä vapaan sivistystyön puolella, jopa pohjoismaisia malleja (realkompetens).

Kommentti kirjoitettu 21.3.2018 17:14:20

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Opintokirjan merkitys kasvaa, sillä osaamisen näyttöjä arvostetaan koulutuksessa sekä työnhakuvaiheessa.

Opintokirja herätti useimmissa pamelisteissa toivoa vapaan sivistystyön voimaantumisesta. Tämä on “lähes vallankumouksellinen mahdollisuus. Hieman arveluttaa se onko kenttä itse kaikilta osin valmis itse arvottamaan omaa traditiotaan.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Suinpäin uudistukseen ei haluttu muutoksen kannattajienkaan piirissä syöksyttävän. (ks. viite 33) “Yksilön kannalta tärkeä mahdollisuus. Koulutusjärjestelmässä karsii päällekkäisyyksiä. Toteutustapa on suunniteltava huolellisesti, jotta vapaa sivistystyö säilyy edelleen vapaana sivistystyönä eikä kehity ajan mukaan perusopetuksen tai ammatillisen koulutuksen osaksi, mikä vaarantaisi koko vapaan sivistystyön olemassaolon.” (panelistin kommentti 20.3.2018). Koulutuksen vieraantumiseen vetosi toinen panelisti: “Oppiminen on alkanut palata ”rikospaikalle” eli niihin ympäristöihin, joissa oppimista käytetään ja hyödynnetään. Välillä on ollut sellainenkin aika, jolloin arvostetuinta oppimista oli se, mikä oli viety kaikista kauimmaksi oikeista elämän ympäristöistä.” (panelistin kommentti 29.3.2018)

Kaikki eivät katsoneet väitteessä kuvattua kansalaisen opintokirjaa hyvällä silmällä. Koulutusjärjestelmän työnjako ei ole syntynyt sattumalta. Tutkintoperusteisuuden ydinajatus ei ole tukea ulkoista oppimismotiivia. “Aikuiskasvatuksessa ja erityisesti vapaassa sivistystyössä kansalaisen opintokirja on mitä suurinta huu-haa -ta. Formaali koulujärjestelmä kyllä hoitaa kelpoisuudet ja työelämä arvioi keitä palkataan. Ja jos ei osaa hommia, niin kenkää tulee.” (panelistin kommentti 21.3.2018) Samalta suunnalta mutta hieman diplomaattisemmin sanankääntein lähestyi toinen panelisti. “Tuo 1/3 on varmaan vapaan sivistystyön näkökulmasta mukava ajatus – mutta onko se todella tavoiteltava asia / yhteiskunnan etu. Vapaata sivistystyötä arvostavana muistelen sananlaskua ”suutari pysyköön lestissään” eikä suoritetehtailun hetkellisesti päätyttyä toivoisi vapaan sivistystyön eksyvän uudelleen. Suoraan sanoen – onko kaikki vapaassa sivistystyössä aikaansaatu todella sellaista, että sen hyväksi lukeminen on oikeasti yhteiskunnan etu.” (osa panelistin kommentista 1.4.2018)

Ero profession ja harrastuksen välillä pitää säilyttää, ettei yhteiskunnan osaamisperusta romahda.

Harrastusten ja ammatillisten vaatimusten kohtaamisongelma on olemassa. Harrastamista on monen tasoista, mutta ammatillinen osaaminen edellyttää korkeaa tietotaitotasoa luontaisten taipumusten lisäksi, joillakin on intoa, mutta kuntoa ei eikä tule vaikka kuinka opiskelisi.” (panelistin kommentti 19.3.2018) Nykytrendin jatkumoa olisi se, että kontrollia lisätään entisestään formaalin arvioinnin ja markkinoiden kautta. “Voidaan mennä tähän suuntaan, mutta en usko että toteutuu isommin. Arvot kovenevat, asioita ”mitataan” entistä tarkemmin ja koulutusten tasoa arvioidaan kriittisemmin.” (osa panelistin kommentista 20.3.2018)

Entä jos kansalaisen opintokirja onkin vapaan sivistystyön idean kannalta katsottuna seireenin laulu tai kiusaajan kuiskaus. “Opintokirjakin on strategisesti valittu matka suorituskeskeiseen kulttuuriin. Opintokirjalla voidaan koettaa ratkaista ristiriitaa vapaan sivistystyön opintojen aliarvostuksen ja ammatillisten opintojen yliarvostuksen välillä. Kannattaako tähän vuosikymmeniä vanhaan jännitteeseen satsata strategisia, taktisia tai operatiivisia voimavaroja? Opintokirja on myös sisäisen dialogin käytössä: sen avulla todistan itselleni etten ole hullumpi ihmiseksi. Voisiko ajatella, että oman arvonsa, suoritustensa ja osaamistensa näytön ja noteerauksen sijaan tavoiteltaisiin toista oppimisen tasoa, sitä jossa oma tietojen vajavaisuus tunnetaan, tunnistetaan ja samalla eletään levollista, itseensä viittaavaa elämää? Jos tämän tekisi vetovoimaisella tavalla jokin opintokeskus, saattaisi oppiva ihminen huomata myös toiset, joiden tarpeet, huolet, unelmat ja ongelmat ovat yhtä oikeutettuja. Näen siis opintokirja -ratkaisussa myös yhteisöeettisiä kysymysmerkkejä. Jos opintokeskus haluaa roolikseen korjata virallisen koulu- ja tutkintojärjestelmän aukkoja, silloin opintokirja on perusteltu ratkaisu.” (osa panelistin kommenttia 28.3.2018) Kaikki mikä maistuu hyvältä ei ole hyväksi.

Liikennevalometaforan mukaan viides tulevaisuusteesi on dialogitilassa, mutta lähenemässä ratkaisutilaa. Suhtautuminen kansalaisen opintokirjaan on valtaosaltaan myönteistä.

kf-keltavihreacc88.pngAihe on kimurantti vaikkei se tunnetasolla kiistakysymykseksi ylläkään. Kuvaavaa on että sama perustelu voidaan tulkita tueksi sekä puolesta että vastaan. “Kun ihmisten osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan se säästäisi resursseja ja koko toiminta olisi orgaanisempaa ja mielekkäämpää.” (osa panelistin kommentista 20.3.2018) Alkuperäisessä yhteydessä panelisti päätyi epäilemään tulevaisuusväitteen toteutumista, kun dialogikumppani päätyi toiseen johtopäätökseen: “Olen eri mieltä juuri siitä syystä, minkä mainitset lopuksi. Kun ihmisen potentiaalit tunnistetaan ja tunnustetaan (myös hän itse) niin toiminta paranee. Ihmisyhteisöt ajautuvat jatkuvasti sivupoluille ja harhateille, mutta osaavat tulla niistä myös takaisin valitsemaan paremman polun. Näin ainakin on tapahtunut aikaisemmin.” (panelistin kommentti 26.3.2018)
Viides tulevaisuusteesi on ratkaisua ennakoivassa dialogitilassa
  1. SIGNAALI: KANSALAISVAIKUTTAMINEN

Suomalainen kansanvalta perustuu paitsi demokraattiseen valtiojärjestykseen myös kansainvälisesti verrattuna runsaaseen järjestömuotoiseen kansalaistoimintaan, jonka volyymi on kuitenkin ollut laskevaa viime vuosina. Sitä korvaa ainakin jossain määrin “järjestäytymätön” spontaani kansalaisvaikuttaminen, jota usein nimitetään suoraksi kansalaistoiminnaksi. Seuraavassa signaalikysymyksessä väitettiin , että suora kansalaisvaikuttaminen on vakiintunut tasavertaiseksi ja yleisesti käytössä olevaksi vaihtoehdoksi edustuksellisen demokratian rinnalle vuonna 2035.

Kysymystä taustoittavan selitetekstin mukaan “kansalaisten sivistys- ja koulutustaso on noussut. Ihmisten kyky osallistua, vaikuttaa ja tehdä itse asioita on vahvistunut samaan aikaan kun ihmisten kunnioitus auktoriteetteja kohtaan on  heikentynyt. Osallisuuden kaipuu ja voimistuva halu itse päättää asioista saattaa vahvistaa myös ns. deliberatiivista demokratiaa. Deliberatiivinen demokratia eli keskusteleva (tai puntaroiva) demokratia on demokratian muoto, jossa julkinen keskustelu muodostaa keskeisen osan legitiimissä lainsäädännön valmistelussa. Keskustelussa edellytetään yhdenvertaista mielipiteiden huomioon ottamista kaikilta asianosaisilta väestöryhmiltä. Se sisältää elementtejä sekä edustuksellisesta että suorasta demokratiasta.”

Suora kansalaisvaikuttaminen keskustelutti paneelia 28 kommentin verran. Paneelissa vallitsi lähes konsensus sen suhteen, että tulevaisuusväitteen toteutuminen on toivottavaa. Sen todennäköisyyden suhteen väki jakautui kahtia. Enemmistö uskoi myönteiseen kehitykseen, kolmanneksen vähemmistö oli demokratiakehityksen suhteen epäilevä. Molemmissa joukoissa perusteluilla on vahva todellisuuspohja tämän päivän toiminnassa.

007
kf-sign-61.png

Paneeli oli toivottavuuden suhteen yksimielinen, mutta todennäköisyys jakoi joukkoa.

Tarkastellaan optimistien argumentointia ensin. “Suora kansalaisvaikuttaminen tulee kyseenalaistamaan ja raikastamaan puoluepoliittisen järjestelmän ”sisämarkkinat” ja vahvistamaan laajenevaa demokratiavajetta.” (panelistin kommentti 22.3.2018) Vapaalle sivistystyölle kehitys avaisi uusia merkityksiä. “Tämä tosiaan voisi olla vapaan sivistystyön uusi yhteiskunnallinen tehtävä. Tässä on kuitenkin riskinsä, jos perinteinen harvainvaltainen puoluekoneisto ja päätöksentekojärjestelmä tuntee olonsa uhatuksi. Idealistinen Don Quijote kamppailee suurta tuulimyllyä vastaan. Jos asiaa vakavasti harkittaisiin, näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Voisimme löytää uusia mahdollisuuksia. Aivan kuin runsaat 100 vuotta sitten Suomessa naiset saivat äänioikeuden kolmantena maana maailmassa.” (panelistin kommentti 22.3.2018)

Argumentit eivät ole syntyneet vain yksittäisten panelistien päässä, vaan ne ovat jalostuneet myös asiantuntijoiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 19:38:54

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Yhtenäistä kansaa ei voi kukaan voittaa, väittää chileläinen vallankumouslaulu. Deliberatiivinen demokratia voi olla opintokeskuksen strateginen päämäärä. Silloin tapahtuu kaksi asiaa: 1) kansalaisvaikuttamista lujitetaan koko yhteiskunnassa, 2) kansalaisten pätevyyttä keskustella ja vaikuttaa vahvistetaan. Dialogiseen vuorovaikutukseen on toki matkaa, kyselytunnit ovat demonstraatioita monologeista, toistensa ohi puhuvista päistä. Mutta ei kansan tarvitse olla päätöntä, vaikka hallitsijat puhuisivat päättömästi.

Kommentti kirjoitettu 29.3.2018 12:53:13

2-kohdan osalta olisi paikallaan käynnistää kunnon (koulutus)ohjelma.

Kommentti kirjoitettu 29.3.2018 13:16:25

Siinäpä missiomme.

Kommentti kirjoitettu 30.3.2018 20:18:31

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Suora demokratia vahvistuu, koska ei ole muuta näköpiirissä olevaa tapaa pelastaa demokratia. Puolueiden ja poliitikkojenkin on pakko tämä vähitellen hyväksyä.

Kommentti kirjoitettu 31.3.2018 18:40:25

Samaa mieltä paitsi että siihen ei riitä peukuttaminen. Kansasta ja kansalaisista pitää saada enemmän irti eli on tehtävä töitä sen eteen, että kansa viisastuu.

Kommentti kirjoitettu 19.3.2018 11:02:35

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: +

suora kansalaisvaikuttaminen lisääntyy, mutta vastavoimana myös vaikuttamiskeinot ihmisten mielipiteisiin lisääntyvät. monimutkaisia asioita ei voi päättää yksinkertaisesti. voimistuva urbanisaatio (kaupungistuminen) aiheuttaa väistämättä lisääntyvässä määrin paikallisia konflikteja joihin täytyy löytää uusia ratkaisumalleja

Keskusteluketju on kuvaava esimerkki paneelin kyvystä keskustella: yhtenäisestä kansasta deliberatiiviseen demokratiaan ja sen manipulointiin sekä Kansalaisfoorumin omaan tehtävän hakuun

Vaikka menestystä saavutettaisiinkin suoran toiminnan kautta, niin uhkana on, ettei se näy valtakunnallisessa toiminnassa, vaan “Vaikuttaminen muuttuu paikallisiksi ja tilannekohtaisiksi hankkeiksi. Edelleen, aktiivisuus kasaantuu ja passiivisuus kasaantuu, jolloin kansalaisvaikuttamisen legitimaatiota myös kyseenalaistetaan. Tämän seurauksena kansalaisvaikuttamisesta tulee vain osittain vaihtoehto edustuksellisen demokratian rinnalle. Siitä tulee merkittävä voima jos se pystyy mobilisoimaan sosiaalisen median ja ylipäätään julkisuuden käyttöönsä.” (panelistin kommentti 27.3.2018) Kommentti herättää miettimään myös alueellisten instituutioiden murtumia ja murroksia. Osaamisen ennakointifoorumin Delfoi-tutkimuksessa (ks. viite 34) tunnistettiin kaksi muutosskenaariota, joista toisessa syntyy isojen integraatioiden (EU) ekologian ja ekonomian liitto, ja toisessa muutoskatalyytti on paikallisten yhteisöjen (kaupungit) vahvistuminen ja autonomia, jonka dynamiikka perustuu deliberatiiviseen toiminnan tapaan.

Osa panelisteista oli ilmeisiä demokratiapessimistejä: “Politrukit luultavasti käyvät vastatoimiin, jos heidän valtaansa yritetään vähentää.” (panelistin kommentti 19.3.2018) (ks. viite 35) Demokratian heikentyminen saattaa johtua jopa biologisesta kehityksestä. Tai sitten on kyse vain ikuisesta unelmasta, joka ei koskaan toteudu. “Ihmiskunnan historia ei oikein tue tuota ajattelua vaikka haluttaisiinkin rakentaa uusi Ateena vapaan sivistystyön haaveiden pohjalta.” (panelistin kommentti 1.4.2018) Ihmisen evoluutio ei paljon lupaile sekään. “Ihmisten älykkyysosamäärä on laskenut jo vuosikymmeniä. Vaikea uskoa, että tässä tapahtuisi muutosta parempaan. Viihde kiinnostaa enemmän kuin yhteiskunnallinen vaikuttaminen.” (panelistin kommentti 25.3.2018) (ks. viite 36)

Vasta-argumenttina mahdolliselle geeniheikentymiselle esitettiin, ettei ihmislaji pitkään aikaan ole ollut kriittisesti riippuvainen yksittäisten yksilöiden kyvyistä. Kulttuurievoluutio perustuu yhteisöprosesseihin ja niitä ylläpitäviin instituutioihin, joista demokratiakin on yksi. Seuraavassa kommentin kommentti edelliseen: “Näin saattaa olla jostain kulmasta tarkasteltuna. Ihmisen biologisissa aivoissa ei kai ole tapahtunut merkittävää muutosta historiallisena aikana. Sen sijaan ihmisen kartuttama kulttuurinen tieto ja taito on lisääntynyt valtavasti. Siinä on kyse siitä miten hyvin osaamme ja ymmärrämme toimia keskenämme sekä luonnon ympäristön kanssa. Biologisessa evoluutiossa kilpailu on tärkeä tekijä mutta vähintään yhtä tärkeää on kai ollut kelpoisuus mitä on saatu kyvystä toimia ja kommunikoida keskenämme eli kyvystä tehdä yhteistyötä. Ihmisen leikit ovat siitä hyvä esimerkki. Suosituimmat ”leikit” ovat nykyään joukkue-urheiluja, yhteissoittoa ja -tanssia. En oikein tiedä kuinka suuri merkitys on yhden ihmisen tai ihmisjoukon keskimääräisellä älykkyysosamäärällä tällaisessa maailmassa varsinkin, kun isot kvantitatiiviset älyt saadaan yhä enemmän koneilta kuin ihmisiltä.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Liikennevalometaforan mukaan kuudes tulevaisuusteesi on dialogitilassa, vaikka paneelista lohkesi enimmäkseen myönteisiä kommentteja. Niin painavia ovat myös epäilijöiden puheenvuorot.

kf-keltainen-e1543505395491.pngKaikilla panelisteilla (epäilijät) ei ollut järkähtämätöntä uskoa ihmisten deliberalisaatioon ja kansalaisaktiivisuuteen. “Demokratian tulevaisuus ei näytä hyvältä, ellei uudenlaisia ratkaisuja löydy. Onko deliberaatio paras malli, ei voi tietää, semminkin kun tuota manipulointia näyttää riittävän. Jos vapaa sivistystyö löytäisi uusia tehtäviä tässä, mm. dialogin, sosiaalisen kestävyyden ja oikeudenmukaisuuden oppimisprosessissa, voisi olla hyvä kansalaisvaikuttamisen suunta. Jää kuitenkin niitä alueita, joihin on vaikea deliberaatioprosessia tällä aikavälillä (tai ylipäätään) ajatella.” (panelistin kommentti 21.3.2018)
Kuudes tulevaisuusteesi on dialogitilassa
  1. SIGNAALI: KANSALAISTULO

Kansalaisvaikuttamisen yksi tulema saattaisi olla kansalaistulo. Siihen ideaan nojaa seuraava tulevaisuusteesi, jossa väitetään, että kaikkien kansalaisten toimeentulo on turvattu kansalaistulolla vuonna 2035, ja ihmiset jaksottelevat omin valinnoin aikaansa työn, kansalaistoiminnan ja harrastusten parissa. Paneelista löydettiin myös yhteys kansalaisen opintokirjaan: “Jos kansalaisen opintokirja on mahdollisuus vapaalle sivistystyölle niin tähän liittyy vielä laajempi muutos. Ymmärrän väitteen niin että työ ei ole uudistuksen jälkeen enää niin yksiniittisesti määrittämässä ihmisen arvoa kuin nyt.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Väitteen mukaan työelämän kehitykseen (mm. automaatio ja robotisaatio) on vuonna 2035 reagoitu kansalaispalkkatyyppisellä perustuloratkaisulla. (ks. Perustulokokeilu 2017-2018) Kansalaistulon perusteena on ”merkitystyö” (yhteiskuntakehittäminen, sosiaalinen tuki, kasvatus, koulutus, kansalaistoiminta ja järjestötyö, jne), joka organisoidaan paikallisyhteisöjen ja niiden verkostojen kautta. Yhä useampi yritys (vrt. Supercell) tukee näitä yhteisöjä ja niiden toimintaa.

008
kf-sign-71.png

Todennäköisyysarvio jakautui koko asteikolle, mutta selvä paneelienemmistö piti kansalaistulon toteutumista muodossa tai toisessa toivottavana.

Paneelin pääperuste kansalaispalkalle oli työn murros. “Työtä nykymuodossa ei tule riittämään kaikille. Skaalautuva kansalaispalkka on välttämättömyys. Merkitys löytyy kansalaistoiminnasta, kulttuuriharrastuksista jne. Jakamistalouden eri muodot puolestaan vastaavat menetetyn palkkatyön aineelliseen ulottuvuuteen.” (panelistin kommentti 22.3.2018) Väitteessä korostuu muutoksen rationaalisuus. Se on seurausta toimintaympäristön muutoksista.

Toisessa perustelussa koneen ja ihmisen välisen suhteen kehittyminen vapauttaa ihmisen työstä. “Palkkatyötä ei varmaankaan riitä kaikille. Mutta ei se ole ongelma vaan helpotus. Ihmiskunnan ikiaikainen unelma vapautua raadannasta on toteutumassa, kun koneet tekevät tulevaisuudessa työmme. Nykyinen systeemi on rakentunut logiikalle: ihminen tekee työtä … ihminen saa palkkaa …. ihminen maksaa veroa … järjestetään infra ja palvelut. Uusi systeemi voisi rakentua logiikalle: kone tekee työtä … kone saa palkkaa …. kone maksaa veroa … järjestetään infra ja palvelut. Se kuka koneen omistaa voi olla tosiasiallisesti palkansaaja ja veronmaksaja. Ja sehän voi edelleen olla ihminen, kansalainen. Yhteiskunnan pitäisi vain järjestää kaikille omat kansalaisrobotit.” (panelistin kommentti 22.3.2018)

Kolmannessa perustelussa johtopäätökset syntyvät välttämättömyydestä, joka on nähtävissä jo tänä päivänä. “Kansalaistulo on aivan oikean suuntainen kehitys. Nyt ja tulevaisuudessa enenevässä määrin on liikaa arpapelin varassa kuka löytää itselleen vakituisen toimeentulon ja kuka jää elättämään itseään pätkätöillä. Kukin on oman onnensa seppä -tyylinen ajattelu on tullut tiensä päähän kun mahdollisuudet takoa omaa yksilöllistä tulevaisuutta on niin epätasaisesti jakautuneet. Merkitystyön huomioiminen tulon suuruudessa kuulostaa hienolta idealta.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Toisesta suunnasta työn ja yhteiskunnan murrosta tarkasteli panelisti, joka totesi että “Tuloerot ovat kasvaneet eivätkä rikkaat halua luopua saavutetuista eduista.” (panelistin osakommentti 20.3.2018) Toinen panelisti epäili sarkastisesti, että väitteessä on kokonaan irtaannuttu todellisuudesta: ”Vetten päällä kävely on mukava ajatus samoin kuin ehtymätön valtion kassa. Sen sijaan on täysin mahdollista uudistaa sosiaaliturva yhdeksi järjestelmäksi, jossa pohjana on kaikkien heikkojen hoiva ja perustulo, lisänä mahdollisuus osittaisiin ansioihin – lähtökohtaisesti täysiaikaisen työnteon ja palkalla elämisen rinnalla.” (osa panelistin kommentista 1.4.2018)

Suomessa on usein ollut hallitusvastuussa koalitio, joka voisi allekirjoittaa seuraavan näkemyksen. “Nyt on kasvamassa sukupolvi, joka odottaa, että yhteiskunta tekee kaiken heidän puolestaan. He voivat olla ideologisesti työttömiä, harrastaa, viettää mukavaa elämää. Tämä kaikki on kuitenkin maksettava veronmaksajien rahoilla. En usko, että tähän suuntaan mennään laajasti, vaikka sitä on kokeiltukin. Eri asia on, jos on työtön, vammainen, sairas, silloin pitää olla tietty perustoimeentulo, joka sitten vähenee sitä mukaa, kun pystyy tekemään työtä ja saamaan palkkaa. Automaation ja digitalisaation myötä työ vähenee ja muuttuu, mutta tulee myös uudenlaisia ammatteja. (jonkun pitää huoltaa robotteja jne)” (panelistin kommentti 25.3.2018). Italiassa on alkanut Suomen vaatimattomaksi arvioitua perustulokokeilua paljon laajamittaisempi kokeilu, joka koettelee EU:n poliittista ja taloudellista järjestelmää. Siinä kansalaistulotyyppisellä ratkaisulla on keskeinen osa. Lähitulevaisuudessa tiedämme miten siinä käy.

Lopuksi viiltävän looginen systeemikuvaus siitä mistä kansalaispalkka-kysymyksessä on kyse. Kansalaispalkka ei toteudu ellei yhteiskunnallinen ja taloudellinen toimintadynamiikka ensin muutu. Johtopäätös ei ole, etteikö niin voisi tapahtua. “Kansalaistulo liittyy kahden jännitteen ratkaisuun. 1) on taloudellista tukea tarvitsevia ihmisiä, jotka eivät voi käydä työssä tai eivät suostu työhön, jota heille tarjotaan – vastaavasti on ihmisiä, joilla on toisten mielestä liikaa tuloja tai ainakin riittävä toimeentulo ilman epävarmuuksia, 2) ihmiset haluavat tulevaisuudessa entistä enemmän tehdä kuten Marx Das Kapital -teoksensa I osassa lausui: tehdä vapaasti yhtenä päivänä yhtä ja toisena toista – vastaavasti on työnantajia ja työpaikkoja, jotka koettavat saada innostuneita ja osaavia ihmisiä töihinsä. Ensimmäinen jännite tuo eteen moraalisen oikeutuksen ongelmat: pitääkö köyhiä elättää, saavatko rikkaat rikastua, onko kaikkien vastattava hyvinvoinnista, vaikka huono-osaisuus olisi oma syy? Kansalaistulo liittyy ensimmäisessä jännitteessä tulonjako-ongelmaan. Toinen jännite liittyy kannustinongelmaan: mitä hauskaa, kiehtovaa ja minulle tärkeää työnantaja voi tarjota niin paljon, että hylkään nykyisen ajatukseni: tulen hyvin toimeen kansalaistulon avulla? Kansalaistulon tulevaisuus riippuu markkinatalouden kohtalosta. Tätä nykyä markkinatalouden olosuhteissa jokaiselle ihmiselle muodostuu osaamisensa ja työnsä hinta ja jokainen ihminen muodostaa kustannustekijän. Näiden, hinnan ja kustannuksen suhteesta kehkeytyy se dynamiikka, johon törmätään palkkaneuvotteluissa, lakoissa ja vastaavissa. Kansalaistulo on markkinatalouden olosuhteissa kustannus ilman sitä kattavaa hintaa ja vastiketta. Jos siis kansalaistuloa tavoitellaan yleisesti eikä vain tulonjako-ongelman ratkaisuna, on keksittävä, mitä kansalaistuloa saava tarjoaa vastikkeeksi. Vuonna 2035 juuri kukaan ei tee töitä, joita nykyisin tekee enemmistö. Niinpä myös markkinatalouden ehdotkin tulevat muuttumaan.” (panelistin kommentti 28.3.2018)

Liikennevalometaforan mukaan seitsemäskin tulevaisuusteesi on dialogitilassa. Kansalaistuloa pidettiin toivottavana, mutta puolet paneelista piti sitä epärealistisena.

kf-keltainen-e1543505395491.pngKansalaistulo – jonka muotoa ei tarkemmin kuvattu – kirvoitti panelisteilta 26 kommenttia, jotka hajautuivat aikaisemmista kysymyksistä poikkeavalla tavalla pitkin molempia koordinaatteja. Yksi keskittymä kuitenkin jakautumasta löytyi ja se osui sekä todennäköiseen että toivottavaan.
Seitsemäs tulevaisuusteesi on dialogitilassa

Kansalaispalkan isoveli ajankohtaisissa keskusteluissa on jakamistalous. Se on potentiaalisesti sen tyyppinen ideamurtaja, joka voi järjestelmätasoisesti mullistaa sekä ajattelu- että toimintatavat siten kuin edellisen signaalin viimeiseksi siteerattu panelisti kuvasi. Väitteen mukaan vuonna 2035 jakamistalous on keskeinen toiminnan tapa Suomessa. Jakamistalous on sanana peräisin englannin kielen termistä ”sharing economy”, joka viittaa yhteiseen tai yhteisölliseen talouteen, kuluttamiseen, käyttöön ja tuotantoon.

Jakamistalous on suhteellisen tuore ilmiö ja liike, jolla on vanhat juuret. Se on yhdistelmä ikiaikaisia yhteisöllisiä toimintatapoja (kylän yhteinen puimuri) sekä nykyteknologian mahdollistamia moderneja yhteydenpidon muotoja. Jakamistalouden rinnalla käytetään usein myös termiä yhteisöllinen kulutus (engl. collaborative consumption). Molemmat termit kuvaavat verkkoteknologian kehittymisen myötä syntyneitä sosiaalisia ja taloudellisia järjestelmiä, jotka mahdollistavat erilaisten omistusten, resurssien ja taitojen jakamisen ja vaihtamisen. Käytössä on sellaisia tapoja ja sellaisia mittakaavoja, jotka eivät aiemmin ole olleet mahdollisia. Jakamistaloudessa merkittävää on, että se vähentää omistamisen merkitystä ja arvostusta.

009
kf-sign-81.png

Jakamistaloudessa toteutui samanlainen asetelma kuin monissa muissakin kysymyksissä: paneeli suhtautui muutosmahdollisuuteen toiveikkaasti mutta näki sen toteutuksessa paljon vastuksia.

Jakamistalous vahvistuu, jos vaatimattomuudesta tulee nykyistä vankemmin hyve. Juuri tällä hetkellä jakamistalouden ilmiöt ovat vankasti marginaalissa. Yksikään konsultti ei ole keksinyt vielä tuotteistaa ilmiötä rahaksi. Niinpä luulen, ettei jakamistaloudesta nykymuodossa tule koko yhteiskuntaa lävistävää materian ja hengen ideologista yhteensovitusta.” (panelistin kommentti 28.3.2018) Jakamistalous kuulostaa houkuttelevalta, mutta “Ehkä omistamisen myönteiset vaikutukset työntekoon ja omaisuuden hoitoon olisi hyvä muistaa – jakamistalouden myönteisiä puolia kiistämättä.” (panelistin kommentti 1.4.2018) “Omistushaluisuus lienee tulevaisuudessakin monien intresseissä, valveutunut vähemmistö kannattaa ja harrastaa jakamistaloutta, joka yleistynee vasta noin 2050.” (panelistin kommentti 19.3.2018)

Vahvat syyt puskevat kohti jakamistaloutta eikä se olisi monien mielestä “huono suunta” kuten dialogiketju kertoo.

Kommentti kirjoitettu 22.3.2018 22:13:07

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: +++

Megatrendit kuten ilmastonmuutos pakottavat yhteisöt etsimään tällaisia ratkaisuja.

Kommentti kirjoitettu 19.3.2018 12:32:20

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Jakamistalous on taloudellisesti ja ekologisesti toivottavaa ja todennäköistä. Mutta pieni kysymysmerkki on siinä, onko ihmisen ikiaikainen omistamisen- ja vallanhalu kuitenkin liian syvällä geeneissä.

Kommentti kirjoitettu 23.3.2018 12:31:48

Aivan, kuinka moni on valmis luopumaan omasta autosta tai lentämisestä?

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 15:01:19

Aika moni on noin jo tehnytkin.

Kommentti kirjoitettu 20.3.2018 8:25:46

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: ++

Jakamistalous hävittää omistuksen merkityksen elämänvalintojen ohjaajana ja uskon että suunta on sekä todennäköinen että toivottava. Kansalaisfoorumin kannalta se ei olisi huono suunta.

Jakamistalous on jo niin vahva ilmiö, että sitä voi kuvata megatrendiksi, joka usein kietoutuu toisiin megatrendeihin kuten alustatalouteen, digitaalisuuteen ja ilmastonmuutokseen.

Esimerkkejä on useitakin siitä, miten asenteet ja käyttäytyminen on muuttunut jakamistalouden suuntaan. Väestön keskittyminen kaupunkeihin lisää jakamistalouden mahdollisuuksia. Hiljattain luin kaupunginosan asukkaiden yhteisestä jääkaapista ruokahävikin vähentäjänä. Jakamistalous on mielekästä monessa mielessä, erityisesti talouden ja ekologian näkökulmasta. Rajallisella maapallolla käsitys omistamisesta muuttuu ja edellyttää isoa muutosta.” (panelistin kommentti 21.3.2018)

Tulevaisuudentutkijat tunnistavat ilmiön, jossa trendit ja usein myös megatrendit niputtuvat samanaikaisiksi ja keskinäisvaikuttaviksi voimiksi silloinkin, kun ne ensi kertaa havaittaessa näyttävät olevan täysin toisistaan irrallisia. Ainakin yksi panelisti uumoilee tämäntyyppistä kehityskulkua: “Jotenkin tuntuu siltä, että myös välittämisen ja yhteisvastuun uusi aika on tulossa. Ihminen kaipaa tässä mielessä agraaria. Tämä pitää sisällään myös jakamistalouden yleistymisen.” (panelistin kommentti 22.3.2018)

Tarinan loppu on vielä avoin vaikka alkupää tunnetaankin: “Jakamistalous on oikeastaan uuden teknologian mahdollistama uusi tuotanto- ja palveluympäristö. Se, miten hinta ja ansainta siinä muodostuu on vaikea hahmottaa. Jakamistalous ei ole Uber alles.” (panelistin kommentti 21.3.2018) “Ei ole uber alles mutta voi olla paljon. Kun yhä useampi ei rakenna elämäänsä säästämiselle ja omistamiselle niin maailma muuttuu. Kaupungeissa on yhä enemmän niitä, jotka eivät aja ajokorttia tai halua ostaa omaa asuntoa. Sen sijaan heitä kiinnostaa liikkua paljonkin ja asua monessa paikassa elämänsä aikana. Välisukupolvessa on paljon niitä, joilla on monta paikkaa samaan aikaan (kaupunki- ja loma-asunto), mutta se porukka taitaa vähitellen alkaa sulaa.” (panelistin kommentti 26.3.2018)

Ehkä välivaiheeksi jää se, että jakamistalouden hyödyt eivät näytä jakautuvan tasaisesti tai kuten eräs panelisti tuumailee: “Yhteisöllisyyden idea ei kehity näin nopeasti. Jotkut ihmiset ovat tietysti innoissaan, tätähän on jo. Rikkaat ovat rikkaita ja köyhät köyhiä. Rikkaat kyllä pitävät omastaan huolen.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Liikennevalometaforan mukaan kahdeksas tulevaisuusteesi on dialogitilassa ja profiililtaan hyvin samantapainen kuin kansalaistuloa käsittelevä teesi. Jakamistalouteen suhtaudutaan myönteisesti mutta sen tulevasta merkityksestä ollaan eri mieltä.

kf-keltainen-e1543505395491.pngPanelistit kirjoittivat 27 kommenttia, joista enemmistö kallistui jakamistalouden kannalle mitä tulee todennäköisyyteen. Toivottavana sitä pitivät melkein kaikki. Yksi oli vastaan ja kaksi epävarmaa. Kun on varma niin sen kertomiseen ei tarvita pitkiä lauseita: “Ekologia sanelee tämän ja tästä tulee luonnollinen osa ihmisten elämää. Siihen on luotu toimivat käytännöt.” (panelistin kommentti 30.3.2018)
Kahdeksas tulevaisuusteesi on dialogitilassa
  1. SIGNAALI: SOSIAALISET KUPLAT

Viimeisessä tulevaisuusteesissä arvioidaan sellaista tulevaisuutta, jota vain yksi sadasta pitää toivottavana. “Vuonna 2035 suomalaisten käsitys maailmasta ja sen toiminnasta on pirstoutunut useiksi erillisiksi uskomusjärjestelmiksi tai nykykielellä ”kupliksi”, joiden välillä on minimaalisesti yhteyksiä, ymmärrystä ja vuoropuhelua.” Vaikka tällainen tulevaisuus vaikuttaisi aivan mahdottomalta, niin paneelin arvion mukaan se on kuitenkin mahdollinen. Puolet panelisteista pitää sitä jopa eriasteisesti todennäköisenä.

Sosiaalinen media on muuttanut mediamaisemaa tavalla, jota kukaan ei ole suunnitellut tai toivonut. Yhä useammat hakeutuvat ryhmiin, joissa jaetaan vain yhdenlaista tapaa nähdä ja kokea maailman ilmiöt. Monet uskovat, että tämä kehitys on tullut jäädäkseen. Kysymyksen taustaselitteen mukaan ammattimedioitakin kulutetaan jatkossa valikoivasti niin, että käsitys maailmasta ja sen toiminnasta jää reikäiseksi. Koulutusjärjestelmän muuttuminen yksilöllisiksi opintopoluiksi vahvistaa vaikutusta.

Oppimisen ulkoistaminen, joukkoistaminen, alustatalous ja henkilökohtaistuminen ovat saattaneet siirtää keskeisen osan tutkintokoulutusta oppilaitosten ulkopuolelle ja osittain sen takia opiskelijoiden todellisuuden tulkinnoista uhkaa muodostua kapeita yhden totuuden ympärille rakentuneita maailmankuvia.

010
kf-sign-91.png

Kuplat eivät yli puolen paneelin mielestä katoa mihinkään ainakaan lähivuosikymmeninä. Kehitys ei ole toivottava mutta Kansalaisfoorumille se voi tarjota tehtäviä.

Dystooppisesta aiheesta syntyy osin voimatonta tilannekuvausta, joka on ehkä enemmän kiinni nykytilanteessa kuin jossain tulevaisuustilassa. “Tämä trendi on totta jo nyt. Kyse on tieteellisen tiedon ja faktan hyljeksinnästä, mitä en ymmärrä enkä voi oikein hyväksyä. Kysymys on mielestäni ns. tieteellisen tiedon eli tiedeinstituution kriisistä. Toivon, että siihen palataan ja perinteiset huhut ja juorut jäävät menneisyyteen. Asian eteen tulee tehdä työtä!” (panelistin kommentti 21.3.2018)

Panelistit löysivät mekanismeja jotka vahvistavat ei-toivottavaa tulevaisuuskehitystä. “Kaupallisen joukkoviestinnän tulisi olla paljon kriittisempää itseään kohtaan kuplien luomisessa. Klikkiotsikot ja lukijaprofiilit tuhoavat joukkoviestinnän alkuperäistä ideaa. Olen keskustellut tästä muutaman toimittajan kanssa, eivätkä he pidä tästä kehityssuunnasta journalisteina, mutta taloudellista hyötyä tavoitteleva yritys eli työnantaja määrää.” (panelistin kommentti 26.3.2018) Urakkaa riittää myös median kuluttajille. “Valitettavasti tämä on todennäköisin skenaario. Siksi juuri ihmisten välisillä kohtaamisilla, arvostavalla vuorovaikutuksella, näiden taitojen opettelulla on niin iso merkitys. Ettei pahin tapahtuisi.” (panelistin kommentti 20.3.2018)

Panelistit löysivät myös vastavoimia kupliintumiskehitykselle. Vai pitäisikö ilmaista niin päin, että panelistien välinen keskustelu johtaa jatkuessaan epätoivotun tilanteen kuvaamisesta ja selittämisestä sen pohtimiseen, miten kehityksen suuntaa käännetään.

Kommentti kirjoitettu 20.3.2018 12:00:48

Todennäköisyys vuonna 2035: 56-70%

Toivottavuus vuonna 2035: – – –

Toimiminen tiedon sijasta uskomusjärjestelmien pohjalta vie kehitystä taaksepäin roimasti. On yhteiskunnalle vahingollista.

Kommentti kirjoitettu 28.3.2018 20:04:03

Todennäköisyys vuonna 2035: 41-55%

Toivottavuus vuonna 2035: – –

Kuplaisuuden vastakohta ei ole yleisesti ja yhteisesti jaettu todellisuuskäsitys vaan toiseuden kohtaaminen, silleenjättämisen osaaminen ja älyllisestä uteliaisuudesta rakentuva solidaarisuus. Kuplat eivät kohtaa, ne ovat todellisia tai kuviteltuja raja-aitoja. Ihmiset kohtaavat juuri niin taitavasti kuin osaavat. Kuplaisuus haipuu merkityksettömyydeksi, kun toisen Toiseus lakkaa olemasta pelkkää mykkää suvaitsemista ja alkaa olla toisesta huolen pitämistä. Kuplaisuudella ei ole merkitystä, jos osaan silleenjättää minua toisessa ärsyttävät, pelottavat, jopa raivostuttavat piirteet tai seikat. Kuplaisuus säilyy, jos jokainen voi muhia omassa liemessään ilman ulkopuolelta tulevaa, ajatteluun virittävää avointa kysymystä. (Miten olet päätynyt väitteeseen, että maahanmuuttajat tekevät enemmän rikoksia kuin kantaväestö? Milloin huomasit ensimmäisen kerran, että vaalien alla annetaan lupauksia ja vaalien jälkeen niitä ei muisteta? Minkä tällaisen lupauksen muistat? Miten pätevää on yhden tällaisen tapauksen perusteella sanoa kaikkia poliitikkoja huijareiksi?) Kuplat eivät mielestäni ole ongelma, kohtaamattomat tarinat ja ihmiset ovat.

Kommentti kirjoitettu 29.3.2018 13:09:53

Eikös nuo ole kuitenkin saman asian puoliskot, toistensa syyt ja seuraukset. Nuo kuplat ja kohtaamattomuus.

Kommentti kirjoitettu 30.3.2018 19:33:15

Usein kuplat ovat oman identiteetin linnakkeita, silloin ne todellakin kausaalisesti vaikeuttavat kohtaamista. Jos opin näkemään toisen sinänsä, ilman ennakkoluulojani, olen valmis luopumaan kuplastani. Toisen tarinalle ja toiseudelle syntyy tila. Aikaisemmin puhuttiin reviireistä. Ne kertovat kuplan käsitettä paremmin, mistä tässä kuunalaisessa, syiden ja seurausten maailmassa on kyse. Kuplassa kysytään aina asiaa, joka jo tiedetään.

Kommentti kirjoitettu 2.4.2018 19:22:53

Harrastustoiminta tai kulttuuritoiminta voivat saattaa yhteen muuten eri kuplissa eläviä ihmisiä. Perinteisesti erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja kanssakäyminen lisäävät yhteiskunnallista koheesiota. Tämä lienee yksi vapaan sivistystyön perinteistä tehtävistä.

Kommentti kirjoitettu 26.3.2018 13:56:36

Todennäköisyys vuonna 2035: 41-55%

Toivottavuus vuonna 2035: – – –

Todennäköisesti kuplissa eläminen on vielä voimissaan ja saattaa jopa vahvistua, jos matkan varrelle sattuu kriisejä. Tällaiset lisäävät me ja ne -ajattelua. Toivottavasti kupliintumiselle on syntymässä vastavoimia. Ihmiset voivat hakea vahvastikin omaa identiteettiään vanhoista ja uusista yhteisöistä, mutta toivon mukaan elä ja anna toisten elää ajattelu lisääntyy. Mustavalkoisten viholliskuvien lietsominen somessa ja muuallakin tulee toivon mukaan tulee vaikeammaksi kun ihmiset havahtuvat sille miten meihin pyritään vaikuttamaan. Aivopesun vastustaminen tosin vaatii korkeaa sivistystystasoa – kykyä ja lupaa itsenäiseen ajattelemiseen, ja aika monella suunnalla itsenäiselle ajattelulle ollaan pistämässä pahasti kapuloita rattaisiin. Tässä mielessä sivistystyölle on valtava sosiaalinen tilaus.

Pessimismi kääntyy toiminnalliseksi optimismiksi keskustelun myötä.

Keskusteluketju vaikutti siihen, että kommenttien luonne muuttui Delfoi-kierroksen aikana. Loppupäässä lisääntyi tulevaisuuspohdiskelu ja keinojen etsintä sille, että kehityksen suunta muuttuu. “Kupla -kehitys eristää ihmiset toisista. Kuplassa uskotaan vain toisia samanlaisia kuplan jäseniä. Tämä lisää vielä nykyisestään populismia, trumpismia, erilaisia kiihkouskomuksia. Ihmiset eivät enää tiedä mikä on totuus. Onkin erittäin tärkeää, että koulutukseen ja medialukutaitoon panostetaan entistä enemmän. Journalismin koulutuksessa on panostettava lisääntyvästi eettiseen koulutukseen, totuuden hakemiseen. Tosin voi tapahtua niinkin, että kun kuplassa on oltu tarpeeksi kauan, aletaan kaivata muutakin ja kuplat rupeavat puhkeamaan.” (panelistin kommentti 25.3.2018)

Moni panelisti koki että vastatoimissa koululla on toimittajien rinnalla keskeinen rooli. “Kansallinen koulujärjestelmämme: peruskoulu, toinen aste ja korkeakoulut vahvistavat asemaansa ja niistä tulee entistä selkeämmin tutkinnon suorittamis-/vastaanottamisorganisaatioita. Ne antavat viralliset todistukset. Polut saattavat olla yksilöllisiä, mutta tutkinto on kansallinen. Sosiaaliset kuplat ovat sitten ihan muualla, kansalaisten uudenlaisissa yhteenliittymissä, joista jotkut voivat olla innovatiivisia uudistajia, tai epämääräisiä uskonlahkoja taikka uhata yhteiskuntarauhaa. Myös idästä ja lännestä tulevien kansainvälisten ”kuplien” jalkautuminen maahamme lisääntyy.” (panelistin kommentti 21.3.2018) “Arvolähtökohdiltaan yhtenäisen koulutuksen merkitys ymmärretään, joten siihen myös tulevaisuudessa resurssoidaan. Eriyttävään kehitykseen puolestaan puututaan kaupunkirakentamisen, deliberatiivisen demokratian ym. keinoin.” (panelistin kommentti 22.3.2018)

Ja jälleen tälläkin kerralla paneelissa nähtiin ilmiön takaa toinen ja vielä tärkeämpi puoli.

Aavistan ymmärtäväni mitä tällä väitteellä ajetaan takaa. Ilmeisesti ajattelun taustalla on populismin nousu, journalismin tason lasku, somen lokakommentointi, totuuden ja fiktion sekoittuminen jne. Olen samaa mieltä, että tällainen ”kuplittuminen” on voimistunut. Ja olen itse todella huolestunut asiasta josta tässä ei puhuta mitään. Nimittäin tietoverkon, internetin ja tekoälyn ”tyhmentävä” vaikutus, kun ihmiset ajetaan yhä kapeampaan ”kuplaan” sillä, että internetissä ja somessa tekoälysovellukset hakevat ihmisille tarjolle vain niitä asioita, joista ovat olleet aiemminkin kiinnostuneita. Tämä on itseään ruokkiva kehä, jossa ei enää ole sattumalla sijaa eikä ”lamppu syty”. Ahaa-elämyksiä ei enää tapahdu. Ja tästä päästään sitten tämän käsillä olevan tulevaisuusväitteen epäselvempään puoliskoon. Voi nimittäin ajatella myös niin, että perinteinen opettaminen, kasvatus ja koulutus oli juuri ahtaita ”kuplia” muodostava koneisto, jossa massoja ajettiin muutamiin totuuksiin. Entäpä jos onkin niin, että (lainausinfotekstistä:) ”Koulutusjärjestelmän muuttuminen yksilöllisiksi opintopoluiksi..:” vapauttaa oppimisen siitä, että syntyy (lainaus infotekstistä:) ”….kapeita yhden totuuden ympärille rakentuneita maailmankuvia”. Tarkoitan tällä siis sitä, että ei yksilölliset opintopolut ja vapauden lisääminen automaattisesti tarvitse tarkoittaa sitä, että ihmiset syöksyvät suin päin populistisiin kupliin. Olen optimisti ja siksi asetin todennäköisyyden epätodennäköisyyden puolelle. Uskon, että populismin syy ei ole lopulta välineissä tai somessa, ne ovat vain välineitä. Uskon, että tämän kaiken trumpismin, brexitismin, ja muiden nimeltä mainitsemattomien ilmiöiden jälkeen koittaa aikakausi, jolloin vapautumisen kautta kuplat puhkeavat.” (panelistin kommentti 19.3.2018)

Lopuksi kaksi panelistia kehittelee “toimintateoriaa” siitä, miten kuplat ennen pitkää “surffataan”  täyteen reikiä, joiden kautta kuplien ummehtunut sisäilma pääsee vaihtumaan. Metafora on varteenotettava apuväline jo alkaneelle Kansalaisfoorumin tulevaisuusmatkalle. “Vuoteen 2035 mennessä kuplat eivät ole kadonneet, mutta ne ovat täynnä reikiä. Niitä puhkovat arvostetut vaikuttajaihmiset, jotka surffailevat sujuvasti kuplien välillä.” (panelistin kommentti 20.3.2018) “Ennen pitkää kuplat puhkeavat! Piirre ei ole enää piilossa vaan tunnistettu ja kyllä sitä vastaan vielä keinotkin keksitään. KF voisi olla aktiivinen keksijätaho.” (panelistin kommentti 29.3.2018)

Liikennevalometaforan mukaan yhdeksäs ja viimeinen tulevaisuusteesi on paneelin jakautumisen suhteen dialogitilassa mutta sisällön osalta lähennytään selvästi ratkaisutilaa. Paneelista lohkeaa Kansalaisfoorumin omaan tehtääväänkin liittyen joukko toimenpide-ehdotuksia.

kf-keltavihreäViimeinen kysymys ja jonkin verran dystooppinen aihe inspiroi 25 kommenttia. Sosiaalinen media on tuonut paljon hyvää, josta kertoo sen tavattoman nopea leviäminen niin vapaa-ajan kuin professiokäytössä. Samalla kun sen hyvän potentiaalin toteutuminen on yskinyt niin kääntöpuolen ilmiöt ovat vahvistuneet mm. tavalla jota väitteessäkin kuvataan. “Sosiaalinen media on demokratisoinut mielipiteen ilmaisun, provokatiivisesti sanottuna se on demokratisoinut tyhmyyden. Eri medioissa mielipiteiden ääripäät korostuvat edelleen, ”iso kuva” hämärtyy, suhteellisuuden taju katoaa ja ”hiljainen enemmistö” jää hiljaiseksi. Kaikki tämä synnyttää pirstaloituvaa todellisuutta ja sen mukaisia kuplia.” (panelistin kommentti 27.3.2018)
Viimeinen yhdeksäs tulevaisuusteesi on dialogin kautta kehittymässä ratkaisuiksi ja toiminnaksi

TULEVAISUUDEN EPÄJATKUMOT

Tulevaisuuskyselyn yli 600 kommenttia on moniin muihin Delfoi-tutkimuksiin verrattuna erinomainen määrällinen tulos. Kuten kysymysten puruista saattaa päätellä niin määrä on muuttunut myös laaduksi. Jokaiseen kysymykseen on löytynyt hyvin perusteltuja argumentteja paitsi molemmista vaihtoehtopäistä myös ns. kolmansista reiteistä, joissa on tavalla tai toisella noustu alkuperäisen kysymyksenasettelun ylä- tai ulkopuolelle. Usein se on tapahtunut tutkimalla ilmiötä isommassa systeemisessä kontekstissa tai sitten johtamalla argumentaatio historian tuntemukseen nojaten Kansalaisfoorumin ja vapaan sivistystyön arvoista, tarkoituksista tai muista ohjaavista ideoista.

kf-signaalit2
Kansalaisfoorumi-paneelilla oli monessa mielessä avoin, proaktiivinen ja utelias mieli suhteessa tulevaisuuskysymyksiin. Paneelissa yllettiin lähes kaikissa kysymyksissä erilaisten kannanottojen lisäksi keskusteluihin, joissa kannat tarkentuivat ja alkuperäisten vaihtoehtojen lisäksi alkoi hahmottua ns. kolmansia vaihtoehtoja. Ääriarvot kummassakin muuttujassa ovat +3 ja -3.

Sosiaaliset kuplat, projektiorganisaatioon siirtyminen ja aluetoiminnan alasajo olivat keskiarvotasoisesti ei-toivottavia tulevaisuuksia. Muiden tulevaisuusteesien osalta paneeli asettui selvästi myönteiselle kannalle olkoonkin, että todennäköisyys jäi toivottavuutta alhaisemmalle tasolle. Siinä on tämän kyselyn keskeinen jännite, mutta myös aihe optimismiin. Kansalaisfoorumilla on riittämiin autonomiaa niin, että se voi rakentaa itselleen aktiivisen – jopa proaktiivisen – roolin  verkostojen kutojana, verkkokouluttajana ja kansalaistoiminnan kehittäjänä.

kf-signaalit-vrt.png
Todennäköisyys ja toivottavuus sisä- ja ulkopaneelissa

Sisä- ja ulkopaneelin välillä oli muutamia merkittäviä eroja, joiden vertailussa on otettava huomioon, että ulkopaneeli äänestää keskimäärin sisäpaneelia kantaaottavammin useimmissa kysymyksissä sekä todennäköisyyden että toivottavuuden suhteen. Väkevimmin ulkopaneeli korostaa verkko-opetuksen merkitystä, verkostoja ja kansalaisvaikuttamista, joissa sekä todennäköisyys- että toivottavuusarviot ovat merkittävästi suurempia kuin sisäpaneelissa. Projektiorganisoituminen poikkeaa päälinjasta. Sisäpaneeli uskoo projektinomaisuuden lisääntyvän eikä pidä sitä yhtä epämieluisana tulevaisuutena kuin sisäpaneeli.

5.2. SYSTEEMISKENAARIOT

Millainen sitten on Kansalaisfoorumin tulevaisuus? Edellä on kuvattu panelistien näkemyksiä valittujen megatrendien, ajureiden, trendien ja signaalien suhteen. Tässä ja seuraavassa luvussa nämä kootaan yhteen ja rakennetaan laadullisen tutkimusaineiston pohjalta Kansalaisfoorumin tulevaisuuskuvia ja niihin johtavia tarinoita, skenaarioita. Näitä kutsutaan systeemiskenaarioiksi, koska luokittelurunkona on käytetty pehmeän systeemimetodologian periaatteita noudattaen nykytila-Delfoin aineiston pohjalta rakennettuja Kansalaisfoorumin mahdollisten toimintasysteemien määritelmiä (ks. luku 4.2). Skenaariot on piirretty sosioteknisen kolmitasomallin kehykseen (ks. luku 2.3), jonka kautta esiin nousevat toimintaympäristön muutokset, toiminnassa syntyvät innovaatiot sekä toimintamallien jatkuvuuden ja disruptioiden dynamiikat.

Systeemiskenaarioiden rakentaminen on tapahtunut seuraavasti. Ensimmäisessä vaiheessa laadullinen tutkimusaineisto vietiin tulevaisuustaulukkoon, jossa on neljä saraketta. Sarakkeisiin on mekaanisesti sijoitettu neljään ryhmään jaetut suorat lainaukset panelistien kommenteista ja kommenttien kommenteista sen mukaisesti miten he ovat kunkin kysymyksen kohdalla tulevaisuuden arvioineet. Alla olevassa esimerkissä lainaukset on sijoitettu sen mukaan miten isona panelistit ovat nähneet globalisaation vaikutuksen. Vastaavasti trendien kohdalla kommentit jakautuivat sarakkeisiin sen mukaan, nähtiinkö trendi nousevana, laskevana vai siltä väliltä. Signaalien osalta neljä saraketta muodostuivat sen mukaan näkivätkö panelistit kunkin tulevaisuusväitteen todennäköisenä ja toivottavana, todennäköisenä ja ei-toivottavana, ei-todennäköisenä ja toivottavana tai ei-todennäköisenä ja ei-toivottavana. Tämä ns. perustaulukko on siis muodostettu mekaanisesti sen mukaan, miten panelisti on tulevaisuuskysymyksiin vastannut.

KF-T-TAULUKKO
Kansalaisfoorumin tulevaisuustaulukko (perustaulukko)

Toisessa vaiheessa tehtiin tutkimusaineiston ensimmäinen laadullinen sisällönanalyysi. Siinä luokiteltiin panelistien kommentit ja kommenttien kommentit pehmeän systeemimetodologian CATWOE-elementtien (ks. luku 2.2) mukaisesti. Tutkija kävi tulevaisuustaulukon aineiston läpi etsien kommentteja, jotka koskivat Kansalaisfoorumin asiakkaita (Customers), toimijoita (Actors), toimintaprosessia (Transformation process), maailmankuvaa (Weltanschauung, Worldview), omistajia (Owners) ja toimintaympäristöä (Environment). Kullakin elementillä oli oma värinsä, jolla yliviivattiin kyseiseen elementtiin liittyviä lausumia. Tätä kuvaa alla oleva esimerkki.

KF-TULEVAISUUSTAULUKKO
Sisältöanalysoitu taulukko (kunkin systeemiskenaarion sisällöt)

Kolmannessa vaiheessa tehtiin tutkimusaineiston toinen laadullinen sisällönanalyysi. Tässä vaiheessa käytettiin luokittelurunkona Nykytila-Delfoin tutkimusaineiston pohjalta luotuja mahdollisten toimintasysteemien määritelmiä. Samalla kun toimintasysteemien määritelmiä rikastettiin Kansalaisfoorumin tulevaisuutta vuonna 2035 koskevilla sisällöillä, testattiin toimintasysteemien määritelmien erottelukykyä, sisäistä yhdenmukaisuutta ja uskottavuutta.

Koska mahdollisia toimintasysteemejä oli viisi, systeemimallitaulukkoon tuli viisi saraketta. Kuhunkin sarakkeeseen sijoitettiin suoria lainauksia tulevaisuustaulukosta sen mukaan, minkä toimintasysteemin kuvaukseen ne sopivat. Näin ollen taulukon sarakkeet kuvasivat erilaisia mahdollisia toimintasysteemejä ja rivit toimintasysteemien CATWOE-elementtejä. Tätä systeemimallitaulukkoa kuvaa alla oleva esimerkki.

Systeemimallitaulukkoa rakennettaessa kiinnitettiin erityistä huomiota siihen, että kaikkiin toimintasysteemeihin löytyi panelistien kommenteista sisältöä ja että eri toimintasysteemien välille löytyi CATWOE-elementtien suhteen riittävä erottelukyky. Mikäli jokin toimintasysteemi ei olisi saanut riittävästi sisältöä, se olisi pudotettu pois tarkastelusta. Vastaavasti mikäli kaksi toimintasysteemiä olisivat keränneet samankaltaisia kommentteja, ne olisi analyysissä yhdistetty. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kaikki mahdolliset toimintasysteemit erottautuivat omiksi kokonaisuuksikseen.

KF-CATWOE-TAULUKKO
Kansalaisfoorumin systeemimallitaulukko

Systeemimallitaulukkoa tarkasteltaessa täytyy erottaa toisistaan Kansalaisfoorumin todellisuus ja systeemiajattelu kuten pehmeä systeemimetodologia edellyttää. Kansalaisfoorumin todellisuus on mosaiikkimainen ja dynaaminen kokonaisuus, jossa erilaiset toimintaprosessit kytkeytyvät yhteen moninaisissa arjen käytännöissä. Kaikkien näiden toimintasysteemien elementtejä on löydettävissä todellisuudesta, mutta vasta systeemiajattelun avulla niistä muodostuu erikseen analysoitavissa olevia kokonaisuuksia, joita voidaan hyödyntää jatkossa esimerkiksi Kansalaisfoorumin strategisia valintoja tehtäessä tai toimintaympäristön muutoksiin reagoitaessa.

Tärkeää on ymmärtää, että kaikki nämä mahdolliset toimintasysteemit ovat ideaalimalleja tulevaisuudesta. Niitä ei ole käytännössä olemassa puhtaasti sellaisenaan, eikä niitä tule olemaan puhtaina tulevaisuudessakaan. Toimintasysteemit ovat systeemiajattelun tuottamia tulevaisuuskuvia ja niiden luotettavuus on paljolti kiinni yhtäältä siitä kuinka systemaattisesti ne on rakennettu tiettyjä metodologian periaatteita noudattaen ja toisaalta siitä, kuinka toimivia ja hyödyllisiä ne ovat organisaation tulevaisuutta koskevassa suunnittelussa ja päätöksenteossa.  

Pehmeän systeemimetodologian mukaisesti seuraavassa vaiheessa valittaisiin jokin mahdollisista toimintasysteemeistä tarkemman mallittamisen kohteeksi. Mahdollista on myös liittää tarkemmin mallitettavaan toimintasysteemiin yhteensopivia piirteitä muista mahdollisista toimintasysteemeistä. Tarkemmin mallitettua toimintasysteemiä verrattaisiin sitten nykytilaan ja tämän vertailun pohjalta voitaisiin tehdä valintoja esimerkiksi uusista strategisista painotuksista ja/tai organisaation kehittämistoimenpiteistä. Tässä yhteydessä tähän suuntaan ei kuitenkaan edetty, vaan ryhdyttiin rakentamaan toimintasysteemien tulevaisuuskuvien pohjalta skenaarioita Kansalaisfoorumin tulevaisuuskarttojen piirtämiseksi.

5.3. TULEVAISUUSKUVISTA SKENAARIOIKSI

Skenaarioiden rakentaminen toimintasysteemien tulevaisuuskuvista toteutetiin osallistavasti työpajassa 15.6.2018 Kansalaisfoorumin johdon ja henkilöstön kanssa. Etukäteisvalmisteluna tutkijat olivat tulostaneet systeemimallitaulukon sekä valinneet ja leikanneet sieltä suoria hieman lyhyemmiksi editoituja lainauksia panelistien kommenteista kunkin toimintasysteemin skenaarion perustaksi. Samoin oli tulostettu ja leikattu megatrendeistä laput, joilla voi kuvata toimintaympäristön muutoksia. Workshopissa jakauduttiin työryhmiin ja jokainen ryhmä sai yhden toimintasysteemin tulevaisuusskenaarion laadittavakseen. Tutkijat osallistuivat workshop-työskentelyyn.

Kunkin toimintasysteemin skenaario rakennettiin fläppipaperille, johon piirrettiin ensi kolme tasoa: ylimmäksi toimintaympäristö, keskelle regiimi/toimintamalli ja alas niche-innovaatiot (ks. sosiotekninen kolmitasomalli luku 2.3). Fläppipaperin alareunaan piirrettiin aikajana vasemmalta oikealle, nykyhetkestä vuoteen 2035. Kukin ryhmä sai omaa toimintasysteemiään koskevan kirjekuoren, josta löytyivät megatrendilaput ja suorat lainaukset. Heidän tehtävänsä oli rakentaa näitä fläpille liimaten skenaario vuoteen 2035. Fläpeille sai myös piirtää ja kirjoittaa eri värejä hyödyntäen. Näin kukin ryhmä rakensi oman skenaarionsa.

Seuraavassa kerrotaan kunkin mahdollisen toimintasysteemin ympärille työpajassa osallistavasti rakennettu tarina. Kuva on kopio autenttisesta työryhmän kolmitasoiselle aikajanalle tekemästä tulevaisuuskartasta. Tutkijat ovat kirjoittaneet piirretyn tarinan tiiviiksi tekstiksi. Toimintasysteemien tulevaisuuskartat on piirretty lyhyen workshop-työskentelyn aikana. Niiden täydentäminen ja rikastaminen on jatkossa tarpeen. Seuraavassa vaiheessa tarinoita voisi myös värittää, syventää ja laajentaa. Mahdollista on myös tarinoiden yhdistäminen tulevaisuuskertomuksiksi ja valitun kertomuksen (tai valittujen kertomusten) systeeminen mallittaminen Kansalaisfoorumin strategian ja kehittämistoimenpiteiden perustaksi.

LOBBARIN TARINA

Lobbarin tarinassa korostuu Kansalaisfoorumin toimintaympäristön muutos. Suuremman mittakaavan muutokset johtavat siihen, että Kansalaisfoorumi keskittyy lähivuosina entistä enemmän jäsenjärjestöjensä etujen ajamiseen. Näistä eduista tärkein on rahoitus. Rahoittaja määrittää ydintoiminnan, jota täydennetään hanketoiminnalla. Globalisaatio, palveluvaltaistuminen ja yksilöllistyminen ovat johtaneet siihen, että viihde kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin vaikuttaminen. Tämä johtaa siihen, että toiminta supistuu ja suhteiden ylläpito ja vahvistaminen päättäjiin tulee entistäkin tärkeämmäksi.

LOBBARI-KF
KF-polku lobbariksi sosioteknisen monitasomallin kautta (KF-seminaari 15.6.2018)

Kansalaisfoorumin toiminnassa digitalisaatio ja automaatio nousevat keskeiseen rooliin. Niiden mahdollistama kustannus-tehokkuuden paraneminen on leikannut toiminnan kustannuksia ja mahdollistanut jäsenjärjestöjen toiminnan ylläpitämisen. Toiminta keskittyy kuitenkin koko ajan enemmän jäsenjärjestöihin ja Kansalaisfoorumista on muodostunut vuoteen 2025 mennessä suppea asiantuntijaorganisaatio, jonka toiminnassa painottuu toiminnan tehostaminen ja budjetin ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen myös muualta kuin valtiolta.  

Toiminnan jatkuvuus edellyttää uusien vaikuttamisen tapojen luomista ja uusien rahoitusinstrumenttien hyödyntämistä. Niiden avulla Kansalaisfoorumi voi todistaa olemassa olon tarpeellisuutensa ja toimintansa merkityksellisyyden ja vaikuttavuuden.

Toimintaympäristön muutoksen kautta laukeaa kuitenkin useampikin pirullinen ongelma yhteiskunnan ratkaistavaksi. Vähäisimpiä näistä eivät ole pitkäikäistyminen, ilmastonmuutos ja kaupungistuminen. Samaan aikaan 2020-luvun loppupuolella lainsäädännön muutokset luovat asetelman, joka ajaa Kansalaisfoorumin ja sen jäsenjärjestöjenkin toiminnan disruptioon.

Tällä hetkellä disruption kautta syntyneen uuden regiimin/toimintamallin ainekset ovat hyvin hajallaan. Voimakkaimmin siihen näyttäisivät vaikuttavan tekoälyistäminen ja jakamistalous. On myös vielä epäselvää onnistutaanko uuden toimintamallin rakentamisessa vai jääkö Kansalaisfoorumi historiaan jo ennen vuotta 2030.

SISÄISEN KONSULTIN TARINA

Sisäisen konsultin tarinassa sää on selkeä ja aurinko paistaa. Vaikka jäsenjärjestöjen jäsenmäärä on vähentynyt vuoteen 2020, Kansalaisfoorumilla on rohkeutta lisätä yhteistyötä jäsenjärjestöjen kanssa ja vahvistaa aluetoimintaa. Maakuntiin on tehty useita osaamista laajentavia rekrytointeja vuoteen 2020 mennessä. Jäsenjärjestöt kaipaavat kuitenkin edelleen rohkeita avauksia ja uudistumista.

KONSULTTI-KF
KF-polku sisäiseksi konsultiksi sosioteknisen monitasomallin kautta (KF-seminaari 15.6.2018)

Käännekohta sisäisen konsultin tarinassa tapahtuu vuoden 2025 tienoilla, jolloin yhdistys- ja järjestötoiminta kääntyy uuteen nousuun mm. keveiden ja ketterien yhdistysten yleistyessä. Maahanmuuton lisääntymisellä on myös vaikutusta samoin kuin työn ja vapaa-ajan suhteen muuttumisella monimutkaisemmaksi. Megatrendit ilmastonmuutoksesta tekoälyistymiseen lisäävät myös yhteisen ongelmanratkaisun tarvetta. Nämä johtavat siihen, että kuplaisuudesta siirrytään yhteisölliseen solidaarisuuteen ja yhteisöllisyyden merkitys yhteiskunnassa vahvistuu.

Kaikki tämä johtaa siihen, että Kansalaisfoorumin tavoite tukea ihmisenä kasvamista ja yhteisöllistä kanssakäymistä nousee uudelleen arvoon. Valtionhallintoon tulee sivistyspainotus nykyisen koulutuspainotuksen tilalle ja vapaan sivistystyön rahoitus lisääntyy 2020-luvun loppupuolella. Näin ollen myös kurssien määrä ja niihin käytettävissä olevat resurssit lisääntyvät. Toiminnassa palataan vanhaan hyväksi todettuun face-to-face kohtaamiseen ja lähiopetukseen, jonka ytimessä on kulttuuritoiminta.

Vuoteen 2030 mennessä on toteutunut Kansalaisfoorumin ja sen jäsenjärjestöjen perinteisten arvojen, ideoiden ja toimintatapojen uusi kukoistuskausi. Taivaanrannassa on kuitenkin pilviä. Ekokatastrofi ja uudet epidemiat uhkaavat ihmiskuntaa. Pitkäikäistymisen lisäksi ihmiset pitkästyvät. Disruptio on vuonna 2030 ovella, mutta sen vaikutus Kansalaisfoorumin toimintaan on täysi mysteeri.

KOULUTTAJAN TARINA

Kouluttajan tarinassa digitalisaatiolla, globalisaatiolla ja palveluvaltaistumisella on suuri merkitys. Yhä suurempi ja merkittävämpi osa toiminnasta tapahtuu verkossa ja Kansalaisfoorumi panostaakin vahvasti uuden digitaalisen verkkopedagogiikan kehittämiseen. Siinä korostuvat informaali oppiminen sekä osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Opiskelu myös laajemmin kansainvälistyy ja verkottuu. Oppiminen on merkittävä megatrendi. Jäsenjärjestöjen lisäksi toiminta avautuu verkon kautta entistä enemmän muille osallistujille.

KOULUTTAJA-KF
KF-polku kouluttajaksi sosioteknisen monitasomallin kautta (KF-seminaari 15.6.2018)

Kansalaisfoorumin toiminnan keskittyminen verkkoon on kytkeytynyt uusien innovaatioiden kehittämiseen ja käyttöönottoon. Esimerkiksi 2020-luvun alkupuolella käyttöön otettu itseohjautuvien ryhmien ja hybridiopintokerhojen malli on vakiintunut käytännöksi. Verkkoon kytkeytyminen on johtanut toiminnan disruptioon ja luonut Kansalaisfoorumin toiminnalle uuden erityislaadun, joka tunnetaan jatkuvana ja luotettavana läsnäolona verkossa. Kansalaisfoorumi onkin palkittu vuonna 2025 OKM:n toimesta järjestöllisen sivistystyön huippuyksikkönä.

Koulutus on keskittynyt ja hajautunut verkon kautta ja Kansalaisfoorumi on toiminut tässä kehityksessä edelläkävijänä. Se on edellyttänyt jatkamista organisaation keskittämisen tiellä, jolloin henkilöstörakenne ja osaaminen on muuttunut joustavaksi ja ketteräksi. Yhä suurempi osa ihmisten toiminnasta on tilannekohtaista ja projektinomaista, johon sopii verkon hyödyntäminen. Toiminnan osoittautuessa onnistuneeksi yhä suurempi osa ihmisistä haluaa palveluja verkostossa yhdistysten ja järjestöjen sijaan. Näin ollen jäsenjärjestöjen toiminnasta koko ajan suurempi osa on siirtynyt Kansalaisfoorumin ainakin osin verkossa toteuttamaksi, kun opintokeskusten toimintaa ohjaa entistä enemmän markkinaehtoinen kilpailu.

2030-luvulle tultaessa yhdistys- ja järjestötoiminta jatkaa supistumistaan ja niiden tilalle muodostuu vapaaehtoisia yhteisöjä. Jakamistalouden, vertaisuuden ja osaamisen jakamisen hengessä digitaalinen kotiseutu muodostuu ihmiselle entistä tärkeämmäksi. Verkko mahdollistaa myös uudet innovaatiot työn muodoissa ja niiden suhteessa harrastustoimintaan. Kansalaisfoorumin toiminnan ytimessä on vuonna 2035 kohtaaminen ja yhdessä oppiminen verkossa.

VERKOSTOJEN KUTOJAN TARINA

Verkostojen kutojan tarina kumpuaa yhteiskunnallisesta disruptiosta, konka ytimessä on ilmastonmuutos, kaupungistuminen ja jakamistalouden nousu. Ilmastonmuutos on jo ennen vuotta 2020 kansalaisliikkeiden keskeinen haaste. Se johtaa kansalaisaktiivisuuden hakemaan uusia yhteisöllisiä muotoja vaikuttamiselleen. Ne korvaavat varsinaisia yhdistyksiä ja järjestöjä suurelta osin. Demokratia ja suora kansalaisvaikuttaminen kytkeytyvät yhteen ja todellisuus jatkaa pirstoutumistaan.

KUTOJA-KF
KF-polku verkoston kutojaksi sosioteknisen monitasomallin kautta (KF-seminaari 15.6.2018)

Tämän disruption seurauksena ekoarvottuminen korostuu Kansalaisfoorumin toiminnassa 2020-luvun alussa. Se johtaa toisaalta siihen, että kaupunkiympäristöjen kehittäminen tulee Kansalaisfoorumin toiminnan kohteeksi, ja toisaalta siihen, että jakamistalouden logiikka on Kansalaisfoorumin toiminnan ytimessä. Toimintamuodoista keskeisiksi muodostuvat innostavat arkipäivän oppimisprojektit ja niiden tunnistaminen ja tunnustaminen osaksi opintoja.

Jakamistalouden aika on alkanut Kansalaisfoorumin toiminnassa vuonna 2025 ja siihen kytkeytyy vahvasti toiminnan monirahoitteisuus. Jakamistalous hävittää omistamisen merkityksen elämänvalintojen ohjaajana ja muodostaa välittämisen ja yhteisvastuun kovan ytimen. Kansalaisfoorumi on löytänyt disruption kautta arvoperustansa ja yhteiskunnallisen tehtävänsä kansalaisvaikuttamisen edistäjänä. Kansalaisvaikuttamisen edistämiseksi Kansalaisfoorumi aktivoituu kansalaisverkostojen rakentajana ja siitä muodostuu tärkeä solmukohta kansalaistoiminnan verkostoissa. Näin opiskelumahdollisuuksien kirjo laajenee.

Vuoteen 2030 mennessä Kansalaisfoorumista on tullut kansalaisyhteiskunnan katalysaattori, joka kannustaa kansalaisvalveutumiseen. Kansalaispalkka ja yhteiskuntavastuuvero aktivoivat ihmisiä ja  lisäävät osallisuutta. Tekoälyn tukemasta demokratisoitumisesta tulee keskeinen megatrendi, jonka aallonharjalla Kansalaisfoorumi seilaa.

Kansalaisfoorumi on 2030-luvulla vapaan kansalaistoiminnan ja suoran demokratian tukipilari, joka pitää päämääränään deliberatiivista demokratiaa. Tämän päämäärän suunnassa Kansalaisfoorumi luopuu rakenteistaan ja ottaa vuoteen 2035 mennessä kansalaistoiminnan verkoston kutojan roolin ja tehtävän.

UNIONISTIN TARINA

Unionistin tarinassa Kansalaisfoorumin tulevaisuus kytkeytyy elimelliseksi osaksi koulutusjärjestelmän ja vapaan sivistystyön muutosta. Vuonna 2020 yhteiskunnan isot ongelmat vaativat edelleen ratkaisua. Ikääntyvän väestön osuus kasvaa ja globalisaation seuraukset näkyvät kestävän sosiaalisen kehityksen uhkana. Vapaan sivistystyön valtionrahoitusta karsitaan ja se uudistetaan tulosrahoituksen pohjalle vastaavasti kuin koulutusjärjestelmän puolella tehtiin jo 2010-luvulla. Samalla paine Kansalaisfoorumin ja laajemmin vapaan sivistystyön yhteiskunnallisen tehtävän selkeyttämiseen lisääntyy, mikä johtaa disruptioon toiminnassa.

UNIONISTI-KF
KF-polku unionistiksi sosioteknisen monitasomallin kautta (KF-seminaari 15.6.2018)

Koulutusjärjestelmän rajapinta tarjoaa Kansalaisfoorumille uusia kohderyhmiä (koulupudokkaat, maahanmuuttajat, syrjäytyneet, muut erityisryhmät). Sosiaalisen kehityksen ulottuvuus perustuen globaalille tietoisuudelle, tasa-arvolle ja sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle muodostuukin Kansalaisfoorumin toiminnassa entistä tärkeämmäksi. Tätä tukevat toisaalta verkostoinnovaatiot – Kansalaisfoorumin kehittyminen yhteistyöalustaksi ja halutuksi verkostokumppaniksi – sekä palveluinnovaatiot, joiden avulla tuetaan yksilöllisten opintopolkujen rakentamista murtaen nykyisen koulutusjärjestelmän muodostamaa sektoroitua ja pilkottua koneistoa.

2020-luvulla Suomi on kaupungistunut ja syrjäytyminen ja peruselintaso-ongelmat ovat arkea. Samaan aikaan nähdään entistä vahvemmin yleissivistyksen ja korkean koulutustason olevan kansakunnan elinehto. Vapaalle sivistystyölle rakennetaan uusi yhteinen koulutusjärjestelmään kytkeytyvä yhteiskunnallinen tehtävä, jossa arvolähtökohtina ovat yhtenäinen koulutus ja korkea sivistystaso. Vapaan sivistystyön (ja Kansalaisfoorumin) rahoitus kytketään organisaatioiden sijasta uuden yhteiskunnallisen tehtävän toteuttamiseen ja saavutettuihin tuloksiin.

Vapaan sivistystyön uusi tehtävä ja rahoituksen kytkentä siihen johtaa siihen, että Kansalaisfoorumin toiminnassa korostuu yhä selkeämpi yhteys kokonaisvaltaiseen opiskeluun ja koulutusjärjestelmään. Kansalaisfoorumi asemoituu koulutuksen ja informaalin oppimisen rajapinnoille välittäväksi mekanismiksi täydentäen entistä enemmän formaalia koulutusta (marginalisoitujen sosialisaatio).

Vapaan sivistystyön uusi konsepti sijoittuu siis koulutusjärjestelmän rajapinnoille. Sen ytimessä on vapaan sivistystyön organisaatioiden määrän vähentäminen, toiminnan tehostaminen ja uudistuminen yli entisten ja nykyisten organisaatiorajojen. On nähtävissä, että 2030-luvulla vapaan sivistystyön järjestelmäuudistus on johtanut uuteen yhteiskunnalliseen tehtävään, uuteen rakenteeseen ja uusiin organisaatioihin. Kansalaisfoorumin asema tässä uudessa kokonaisuudessa riippuu siitä, miten hyvin se on onnistunut verkostoituessaan liittoutumaan kumppaniensa kanssa vahvemmaksi uutta yhteiskunnallista tehtävää toteuttavaksi toimijaksi.

6. LOPUKSI

Tulevaisuuskarttapohjaa (ks. viite 37) rakennettiin Delfoi-kierrosten, systeemimallinnuksen ja skenaarioiden kautta. Lähestymistapa oli paitsi tulevaisuudentutkimuksellinen myös aikaisemmin kokeilematon yhdistelmä eri menetelmiä ja teorioita. Uutta etsivässä “antisipaattisessa” (ks. viite 38) teoriassa painotetaan uusien tulkintojen tekemistä ja toiminnan merkitysperustaisuuden huomaamista ja uudistamista. Antisipaatio-teoria – tulevaisuuteen suhtautumistapana – (ks. viite 39) perustuu kolmeen toisiaan ruokkivaan ominaisuuteen. Niitä ovat (1) kyky tuottaa kertomuksia (narrative capacity), (2) yhteisöäly (collective intelligence), ja (3) kyky asettaa asioita uusiin puitteisiin ja konteksteihin (capacity to reframe). (ks. viite 40) Tämän tutkimuksen tehtävä on ollut avata ovia näiden kolmen kyvyn harjoittamiseen Kansalaisfoorumin toiminnassa. Sitä tukevat aiemmin esitetyt tutkimuksen viitekehyksen perustana olevat systeemiajattelu ja kolmitasoinen sosiodynaaminen mallinnus.

Metodisia ratkaisuja ovat olleet tulevaisuudentutkimuksen keinovalikoimaan kuuluvat Delfoi-tekniikka ja pehmeä systeemimetodologia, joiden yhdistely on tehnyt Kansalaisfoorumi- tutkimuksesta menetelmällisesti uniikin. Molemmat metodit ovat käytettävissä myös jatkossa. Aineiston keruu ja analyysit on toteutettu tavalla, joka mahdollistaa tulosten kytkemisen systemaattiseksi jatkokehittämiseksi toimintatutkimuksen tavoin. Tulokset ovat käyttökelpoisia esimerkiksi Kansalaisfoorumin strategiatyön ja toiminnan kehittämismahdollisuuksien peruskarttana. Visualisoitu ja visioitu tulevaisuuskartta voi olla osa jatkuvan tarkentamisen ja muokkauksen kohteena olevaa kehittämismaisemaa, johon osallistuvat myös yhteisön päätösorganisaation ulkopuolella olevat Kansalaisfoorumin tarinan “kertojat, pöytälaatikkoon kirjoittajat ja piirtelijät”.

Nykytila-analyysissä kuvattiin organisaation lähtötilanne ja luotiin ensimmäisen Delfoi-kierroksen tiedonkeruun kautta perustat viidelle toisistaan poikkeavalle systeemiselle toimintajärjestelmän kuvaukselle. Mallintamisessa hyödynnettiin pehmeän systeemimetodologian mukaista CATWOE-analyysiä. Toisella Delfoi-kierroksella tutkimuskyselyt jäsennettiin sosiodynaamisen monitasomallin mukaisesti kolmeksi kyselyksi, joiden tuloksia arvioitiin erikseen. Kaikkien kyselyiden laadullinen data (argumentit) järjestettiin myös kehikkoon, joka muodostettiin viiden toimintajärjestelmäkuvauksen perusteella. Näin aineistosta saatiin rakennetuksi tulevaisuustaulukko, joka toimii skenaroinnin perustana. Osallistava skenarointi käynnistettiin henkilöstöseminaarissa, ja sitä on hyödyllistä jatkaa myöhemmin. Aiemmista organisaatiotutkimuksista tiedetään, että ilman metodisia keinoja yhteisö harvoin kykenee irtautumaan riippuvuuksistaan ja ajattelutavoistaan.

Antti Hautamäki (2015) kuvaa sitä, miten toiminnan suunnittelun tavallinen ongelma on ajautuminen polkuriippuvuuksiin ja jatkuvuuden oletuksiin. ”Suunnittelu on reaktiivista ja reformistista. Jos sen sijaan haemme uutta ja haluamme olla luovia ja kekseliäitä, meidän tulee heittäytyä epäjatkuvuuksiin ja improvisaatioon. Keskeiseksi kyvyksi nousee mielikuvitus. Miller määrittelee antisipaation tulevaisuuden käyttämisenä nykyisyyden paljastamiseen ja uuden, emergenssin ja systeemien rajojen näkemiseen.” Kansalaisfoorumin metodi-cocktaililla tavoiteltiin ratkaisua “entiseen tapaan” -kulkemisen polkuongelmaan, jonka yksi sivuoire on se, että toiminnan tutkiminen jää usein kertakäyttöiseksi eivätkä tutkimustulokset kerrostu organisaatiomuistiin tavalla, jossa seuraava kehitysponnistus rakentuisi aikaisemman päälle.

Antisipaatio-teorian kolme lähtökohtaa (tarinallistaminen, yhteisöäly ja uudelleenkontekstoiminen) ovat hyödyllisiä yhteisöjen toiminnassa kaikkina aikoina, mutta erityisen arvokkaita ne ovat, kun organisaatio tarkastelee toimintaansa strategisesti. Viisi skenaarioaihiota ja visualisointia tarjoaa strategiatyöhön lentävän lähdön varsinkin, kun niihin on valmiiksi rakennettu aikajana ja sosiodynaamiset tasot. Tulevaisuutta tarkastellaan silloin toimintaympäristön (landscape), vakiintuneen toiminnan (regime) ja sitä haastavien ideoiden (niche) vuorovaikutuksina, joissa ajan mukana tapahtuu muutoksia. Parhaassa tulevaisuudessa käytetään hyväksi sekä ympäristötuulia että innovaatioita unohtamatta sitä, että omaa olemassaolon perustaa pitää olla aina uusintamassa, ja aika ajoin myös uudistamassa. (ks. viite 41)

KF_ viisi skenaariota

Skenaarioita työstettäessä kävi ilmeiseksi, että niistä kaksi oli henkilöstön piirissä muita suositumpia. Niille on yhteistä se, että ne myös parhaiten kuvaavat yhteisön nykytilannetta sen jatkumona tulevaisuuteen. Niinpä niiden skenaariokuvauksissakin oli vähiten yllätyksellisiä piirteitä. Etäisemmiksi ja epätodennäköisemmiksikin tunnistettuja skenaarioita rakentavat ryhmät tuottivat sen sijaan tulevaisuustarinointiin sopivalla leikittelevällä otteella lukuisia yllättäviä kehityskulkuja ja yhteyksiä, joita BAU-skenaarioista (BAU = business as usual) ei samalla tavalla löytynyt. Irtautuminen reaalitodellisuudesta avaa ovia luovuuteen ja on mahdollista, että näin syntyneistä ideoista joku voi hypätä myös tulevaan reaalitodellisuuten silloinkin, kun ja jos jatkumoskenaario ei toteudu. Organisaation strategista ketteryyttä kannattaa nopeasti muuttuvassa ja monimutkaistuvassa maailmassa tavoitella. Huomattakoon että skenaarioita ei ole edes tarkoitettu toteutumaan sellaisenaan. Ne kannattaa ajatella tulevaisuustyökaluiksi, joiden avulla eri tulevaisuudet ja niiden osat muunnetaan keskusteltaviksi ja päätettäviksi.

Nopeissa toimintaympäristön muutoksissa riittävästi työstetyt “eksoottiset” skenaariot saattavat muodostua myös toisella tavalla hyödyllisiksi. Tunnettu on Shell-yhtiön tarina, jossa se ainoana öljy-yhtiönä oli tutkaillut strategista tulevaisuuttaan ennen öljykriisiä skenaarioiden avulla. (ks. viite 42) Yksi skenaario perustui siihen, että öljyhinnat nousevat jyrkästi yllättäen ja hallitsemattomasti. Kun ensin hyödyttömältä tuntunut skenaario yllättäen alkoikin toteutua Shell oli ainoa, joka säilytti uudessa tilanteessa toimintakykynsä. Sen seurauksena entisestä keskisuuresta yhtiöstä kehittyi muutamassa vuodessa öljyjätti. Sittemmin Shell on tehnyt etenkin energia-alan skenaarioistaan brändin. (ks. viite 43)

Kaksi Delfoi-kierrosta ovat osoittaneet että Kansalaisfoorumi on ainakin paneelien kuvaamana avoin tulevaisuudelle. Suhtautuminen niin toimintaympäristön (megatrendit) muutoksiin kuin yllättäviin kehityskäännöksiin (signaalit) on utelias ja ennakkoluuloton. Siinä suhteessa Kansalaisfoorumin ote tulevaisuuteen on sopeutuva ja aktiivinen. Muutoksia tarkastellaan kuitenkin enemmän megatrendien ja ajurien kuin niche-ilmiöiden ja innovaatioiden kautta. Niiden lisääntyminen tulevissa tulevaisuuskeskusteluissa ennakoisi jo siirtymistä edelläkävijän proaktiiviseen vaiheeseen.

Avoimen lähdekoodin edelläkävijä Mårten Mickos suosittelee organisaatiostrategisteille monien tulevaisuuspolkujen rakentelua, mutta varoittelee rakastumasta niistä mihinkään liian aikaisin. Se lupa tulee vasta sitten, kun on valinnut polkunsa. Tulevaisuus kannattaa valita rationaalisesti, ei tunteella. Järkiliitto siis, jossa rakkaus tulee vasta perässä. Toinen vinkki on ehkä vielä tärkeämpi. Tulevaisuudentutkimisen ja -tekemisen kannalta ehkä tärkeintä on sittenkin tunnistaa se, mikä ei muutu. Suurta osaa siitä mikä muuttuu ei kuitenkaan voi vangita. Kolmas ajatus on hieman ristiriitainen edellisen kanssa. Mickosin mukaan tulevaisuus on läsnä monin tavoin jo nyt. Sama ajatus on useimmilla muillakin tulevaisuudentutkijoilla. “Tulevaisuusarkeologin” on kaivettava tulevan ajan ainekset esiin nykyhetken ja menneisyyden kerrosten seasta. Siinä työssä myös trendeillä (regiimi) on merkitystä.

Systeemiajattelun näkökulmasta katsottuna organisaatio on monimutkainen ja dynaaminen organismi, joka koko ajan muuttuu suhteessa ympäristöönsä. Organisaatio pyrkii luonnostaan säilyttämään toiminnassaan tietyn tasapainotilan, joka mahdollistaa sen toiminnan jatkuvuuden ja ennakoinnin. Toisaalta ympäristön jatkuvasti eläessä organisaation ympärillä yhteisö muuttaa toimintaansa ja pyrkii sitä kautta sekä mukautumaan että vaikuttamaan ympäristöönsä. Kun ympäristössä tapahtuu yllättäviä ja suuria muutoksia (kuten Shell-yhtiön esimerkissä), organisaation pitäisi pystyä löytämään uusi rakenne ja toimintamalli uudessa ympäristössä menestymiseksi. Systeemiajattelijat puhuvat tällöin systeemin itse-organisoitumisesta, josta käytetään myös käsitettä autopoiesis. Monilla toimialoilla on tapahtunut disruptiivista kehitystä, jossa uudelleenorganisoitumista ei voi välttää. Joissakin tapauksissa se on johtanut (esimerkiksi valokuvauksen  digitalisoituminen) organisaatioiden marginalisoitumiseen, toisissa tapauksissa organisaatio on jopa hypännyt uusille toimialoille. Nokia on tehnyt se jo kahdesti. Ensin saivat jäädä kumisaappaat, sitten kännykät.

Tapahtuuko Kansalaisfoorumin toimintaympäristössä ennen vuotta 2035 sellaisia muutoksia, jotka edellyttävät uuden rakenteen ja toimintamallin luomista? Sitä emme voi tietää. Voimme kuitenkin varautua niihinkin mahdollisiin tulevaisuuksiin. Tulevaisuus-Delfoi kertoo, että monista tulevaisuuden ajureista ja (heikoista) signaaleista ollaan tietoisia, mutta niihin otetaan enimmäkseen sivustaseuraajan rooli. Samanlainen näkökulma tulevaisuuteen on havaittavissa myös niissä skenaarioissa, joissa ylläpidetään nykyisenkaltaista tasapainotilaa maailman myllertäessä ympärillä. Ehkä niissä tunnistetaan aivan oikein se, mikä ei muutu. Vai onko sittenkin niin, ettei nähdä sitä, mikä muuttuu. Kannattaa myös ottaa huomioon, että “pehmeissä” systeemeissä sillä kuka tarkastelee systeemiä on suuri merkitys. Rahoittaja tai asiakas esimerkiksi katsoo pysyvyyttä ja muutosta eri näkökulmasta kuin johto tai henkilöstö.

Systeemisen muutoksen kannalta olennaista on myös se, miten uusi rakenne ja toimintamalli luodaan ja tuotetaan. Ne eivät synny tyhjästä, vaan ovat usein olleet jo pitkään ideoina ja ituina olemassa menneessä ja nykyisessä toiminnassa. Niiden avulla on yritetty vastata erilaisiin ongelmiin ja ratkaista jännitteitä ja ristiriitoja, mutta ne eivät ole saaneet riittävästi tuulta alleen. Ideoista ei ole syntynyt innovaatioita. Tulevaisuuden tekemisessä niche-innovaatioilla on erityinen roolinsa. Osa niistä kuolee pois, mutta ne, jotka vastaavat parhaiten toimintaympäristön muutokseen, ovat uuden rakenteen ja toimintamallin ytimessä organisaation menestyksen rakentajia. Kansalaisfoorumin tulevaisuus-Delfoin ja skenaariotyöskentelyn perusteella voi arvioida, että useita innovaatioita on kehkeytymässä, mutta enemmänkin niitä voisi olla.

t-kuvista-skenaarioiksi
Tulevaisuudentutkiminen jatkuu tulevaisuudentekemisinä Kansalaisfoorumin tapaamisissa ja tilaisuuksissa. Kuvassa rakennetaan ensimmäisiä skenaariokarttoja kesäkuussa 2018.

Strategisen keskustelun käynnistämiseen Kansalaisfoorumin Delfoi-kierrosten kommentointi ja argumentointi tarjoaa useita erinomaisia vaihtoehtoja. Paneelin ulkopuolelta sellaisen tarjoaa myös Mika Pantzar, joka käsitteli kolumnissaan (KL 4.2.2018) kolmannen sektorin tulevaisuutta samaan aikaan kun Kansalaisfoorumin paneelitkin pohtivat tulevaisuuskysymyksiä. Pantzar lähestyy järjestöjen tulevaisuutta alustatalouden näkökulmasta. “Voisiko järjestöillä olla toisenlainen tulevaisuus? Tulevaisuus, jossa järjestäytyminen näyttäytyisi rikkaana resurssina niin jäsenille kuin itse järjestöille?” Toisenlaisella tulevaisuudella hän tarkoittaa vastakohtaa pysähtyneisyydelle, jossa “jäsenyys näyttäytyy kylmänä ja kuolleena, tapakristillisyytenä ja rutiinijäsenyytenä. Etujärjestöistä on tullut takajärjestöjä.”

Uuden ajan airueena Pantsar kuvaa vuonna 2004 alkunsa saanutta PatientLikeMe-yhteisöä. “Se on radikaali esimerkki datatalouden evoluutiosta, jossa pienimuotoinen yhteisö muuntuu suureksi alustatalouden toimijaksi. Potilasjärjestö käynnistyi lihasrappeumasairaiden nettifoorumina ja vertaistukiverkkona. Ajan myötä sairauskirjo kasvoi ja mukaan tuli uudenlaisia jäsenpalveluita ja puhtaasti kaupallisia tahoja. Nykyään PatientLikeMe koostuu yli 600 000 rekisteröityneestä jäsenestä. Se yhdistää erilaisia intressitahoja, niin terveyden tuottajia kuin asiakkaitakin, niin kaupallisia jättejä kuin yksittäisiä akateemisia tutkijoitakin.

Raportin kirjoittajat ovat Pantzarin tavoin optimisteja Suomen järjestökentän suhteen. “Lähtökohdat uudenlaiseen järjestöaktiivisuuteen ovat erinomaiset. Suomi on vapaaehtois- ja kansansivistystyön suurvalta: Joka kymmenes työtuntimme on vapaaehtoistyötä. Myös se, että suomalainen käyttää päivittäin noin tunnin sosiaaliseen mediaan, kertoo suuresta järjestäytymispotentiaalista. Suomi on täynnä yhdistyksiä ja seuroja, jotka voisivat olla kokoansa isompia, jos vain alustatalouden logiikka kyettäisiin valjastamaan sekä kollektiivien että jäsenten eduiksi.

Pantzarin kuvaama tulevaisuus on yksi mahdollinen, joka on yhteensopiva parin Kansalaisfoorumi-skenaarion kanssa. Jokaisesta tulevaisuusvaihtoehdosta on määrätyin edellytyksin ja määrätyistä olosuhteissa mahdollista tehdä toivottava ja todennäköinen tulevaisuus. Tulevaisuudentutkimisen luontainen jatko on tulevaisuudentekeminen. Tekeminen edellyttää päätöstä siitä mikä tulevaisuus valitaan. Monesta vaihtoehtoisesta skenaariosta valitaan karsimalla ja yhdistämällä ainekset, joista yksi haluttava tulevaisuus rakennetaan. Sen toteuttamiseen kerätään ja ohjataan sitten kaikki organisaation resurssit. Tulevaisuuksia on senkin jälkeen hyvä tunnistaa useampia kuin yksi jo senkin takia, että usein niihin on pääsy toistensa kautta. Toinen syy on se, että uuteen tilanteeseen voidaan ajautua riippumatta omista pyrkimyksistä.

Kuvataan lopuksi yksikkömuotoinenkin tapa lähestyä tulevaisuutta. Jos toisen Delfoi-kierroksen kommentit ja argumentit olisivat olleet tiedossa silloin, kun tätä tutkimusta suunniteltiin, niin vakavasti olisi harkittu myös toisenlaista tulevaisuuden menetelmäratkaisua. Kansalaisfoorumin panelisteilla osoittautui olevan sellaista aatteellista ja intellektuaalista pääomaa, joka mahdollistaa tulevaisuuden tutkimisen myös utopia-menetelmän kautta. Utopia ei kuvaa tässä yhteydessä tavoittamatonta unelmamaailmaa vaan toista vaihtoehtoista paikkaa ja tilaa tarkastella ja katsoa tätä maailmaa. Näin ymmärrettynä utopia on sellainen näkökulma nykyisyyteen, jossa monia nykyisen maailman rajoituksia tai rakenteita ei ole. Utopia-metodin kehittäjän Ruth Levitaksen (2013) mukaan utopia voi olla paras tapa lähestyä tulevaisuutta silloin, kun haetaan radikaalia muutosta nykytilaan. Utopia korostaa visionäärisyyttä, refleksiivisyyttä ja dialogisuutta. Utopia on metodi yhteiskunnan mielikuvitukselliseen rekonstruktioon tavoin, joissa korostuu holistisuus, radikaali irrottautuminen nykyisyydestä ja demokraattinen debatti.

7. LÄHTEET

7.1. KIRJALLISUUS

  1. Amini, Faro (2015) Forecast and structured analytic techniques. Internetissä http://www.projectanticipation.org/index.php?option=com_content&view=article&id=95&Itemid=605 .
  2. Checkland Peter (1981) Systems Thinking, Systems Practice, Wiley [rev 1999 ed]
  3. Checkland, Peter & Poulter, John (2006), Learning For Action: A Short Definitive Account of Soft Systems Methodology, and its use Practitioners, Teachers and Students, Wiley.
  4. Geels, F. W. & Schot, J. (2007) Typology of sociotechnical transition pathways. Research Policy 36.
  5. Geels  Frank (2011) The multi-level perspective on sustainability transitions: Responses to seven criticisms. Environmental Innovation and Societal Transitions 1 (2011) 24–40.
  6. Gordin, Ted (2009) The Real-Time Delphi Method. Futures Research Methodology V3.0. The Millennium Project, internetissä http://www.millennium-project.org/millennium/RTD-method.pdf .
  7. Hautamäki Antti (2015) Antisipaatio – tulevaisuuden tutkimuksen uusi paradigma? Blogi http://anthauta.blogspot.fi/ .
  8. Hollo, Juho (1931) Itsekasvatus ja elämisen taito. Wsoy. Porvoo.
  9. Kauppi Antti (1993) Pehmeä systeeminen metodologia. Teoksessa Laadullisia lähestymistapoja koulutuksen tutkimuksessa (toim. Terttu Gröhn & Juhani Jussila). Helsingin yliopisto.
  10. Kuusi Osmo (1999) Delfoi-metodi. Metodix https://metodix.fi/2014/05/19/kuusi-delfoi-metodi/ . Päivitetty 1.6.2015
  11. Kuusi, Osmo (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. Epistemic and Methodological Considerations Concerning Delphi Studies. Acta Universitatis oeconomicae Helsingiensis. A, ISSN 1237-556X; 159.
  12. Levitas, Ruth (2010) The Concept of Utopia 1990/2010.
  13. Levitas, Ruth (2013) Utopia as Method – The Imaginary Reconstruction of Society.
  14. Linstone, Harold, Turoff, Murray (2002) The Delphi Method. Techniques and Applications. Internetissä https://web.njit.edu/~turoff/pubs/delphibook/delphibook.pdf .
  15. Linturi Hannu (2007) Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007. 102-114.
  16. Linturi, Hannu & Rubin, Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisu 1/2011.
  17. Linturi, Hannu, Rubin, Anita, Airaksinen, Tiina (2012) Lukion tulevaisuus 2030 – Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. 978-952-6605-00-5 (pdf), ISSN-L 2242-1297, ISSN 2242-1297.
  18. Linturi, Hannu, Linturi, Jenni, Rubin, Anita (2013) eDelfoi – metodievoluutiota verkossa. Metodix https://metodix.fi/2014/12/09/edelfoi-metodievoluutiota-verkossa-2/ (päivitetty 1.9.2018)
  19. Linturi, Hannu, Rubin Anita (2014) Metodi, metafora ja tulevaisuuskartta. Futura 2/2014.
  20. Linturi & Kauppi (2017) OEF-Delfoi 2035 . Metodix https://sites.google.com/metodix.fi/oef/oef-delfoi-2035 .
  21. Linturi & Kauppi (2017) OEF-Skenaariot 2035 . Metodix https://sites.google.com/metodix.fi/oef/oef-skenaariot-2035 .
  22. Niemelä, Seppo (2011) Sivistyminen. Sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Snellman-instituutin A-sarja 25.
  23. Parkkinen Anni (2016) Pyöräliikenteen tulevaisuudennäkymät Helsingissä. Gradu-tutkimus. HY.
  24. Platon (1978) Teokset II. Menon. Helsinki.
  25. Pantzar Mika (2018) Etujärjestöistä tuli takajärjestöjä – Tulevaisuus voisi kuitenkin olla valoisa. Kauppalehti 4.2.2018.
  26. Puohiniemi, Martti (1995) Values, attitudes and consumer behaviour. University of Helsinki.
  27. Puohiniemi, Martti ja Selosmaa, Jenni (2009) Murrosajan arvot. Limor kustannus.
  28. Schwartz, Shalom (2011): Kulttuuriset arvo-orientaatiot: Kansallisten erojen luonne ja seuraukset. Limor kustannus.

7.2. DELFOI-DOKUMENTIT

  1. Kansalaisfoorumin nykytila-analyysi http://bit.ly/2S5EWZ7  
  2. CATWOE http://bit.ly/2S9ZVKe (kalvot)
  3. Kouluttaja http://bit.ly/2S4owjM
  4. Sisäinen konsultti http://bit.ly/2S4ovwe
  5. Sivistystyön unionisti http://bit.ly/2S5DCFA
  6. Kansalaistoiminnan verkostonkutoja http://bit.ly/2S7D2aE
  7. Lobbari http://bit.ly/2S8p4VZ
  8. Kansalaisfoorumin tulevaisuustaulukko http://bit.ly/2Sa0hAy
  9. Kansalaisfoorumin systeemimallitaulukko http://bit.ly/2S8YM62
  10. KF-Delfoi 2017 http://bit.ly/2z0mjNp (kalvot)
  11. KF-Delfoi 2035 http://bit.ly/2yWT52a (kalvot)

7.3. LOPPUVIITTEET

  1. Suomalaisen aikuiskasvatuksen kehitys Kansanvalistusseuran perustamisesta nykypäivään voidaan jakaa Wikipedian artikkelin mukaan kolmeen historialliseen kehitysvaiheeseen sekä nykyään meneillään olevaan tilanteeseen: (1)  Autonomian ja kansallisen heräämisen aika (18741917): kansanopetus ja vapaa kansanvalistus, (2) Itsenäistymisen ja eheyttämisen aika (1917-1939): vapaa kansansivistys ja vapaa sivistys, (3) Jälleenrakennuksen ja hyvinvointivaltion rakentamisen aika (1939-1989): aikuiskasvatus ja aikuiskoulutus, (4) Rakennemuutos, lama, globalisaatio ja tietoyhteiskunta (1990-): elinikäinen kasvatus ja oppiminen.
  2. Esimerkkinä Delfoi-kierroksilla käydyistä keskusteluista ja tilannekuvasta seuraava kommentti: “Yhteiskunta on muuttumassa hyvin polarisoiduksi. Rikkaat ja köyhät, nuoret ja eläkeläiset, aktiiviset ja syrjäytyneet. Tämä kehitys voi johtaa kohtalokkaisiinkin vastakkaisasetteluihin. Siksi tavoiteasettelussa tulisi tämä ottaa huomioon: sukupolvien välinen vuorovaikutuksen kasvattaminen, syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aktivoiminen jne. Perustavoite hyvä ihminen ja kunnon kansalainen on sinänsä hyvä yleistavoite.” (panelistin kommentti 23.11.2017).
  3. Hollo, Juho (1931) Itsekasvatus ja elämisen taito. Wsoy. Porvoo. ”Elämä on meille kaikille kuin näyttämö, jolle ajallamme astumme ja jolta poistumme, kun ”osa” on lopussa, se vain on erona, ettei ole ketään ohjaajaa, joka ennakolta neuvoksi eikä ketään kuiskaajaa, joka auttaisi, kun vuorosanat ovat meiltä unohtuneet. Jokaisen tulee pitää itse varansa, astua esiin, sanoa sanottavansa, poistua.”
  4. Molemmilla Delfoi-kierroksilla käytettiin eDelphi-verkko-ohjelmistoa (http://www.edelphi.org) sekä henkilöstön lähikokoontumisissa myös LiveDelphi-moduulia (http://live.edelphi.org).
  5. PESTE-konsepti määrittelee tulevaisuuksien tarkastelussa keskeisiä elementtejä: Poliittinen, Ekonominen, Sosiaalinen, Teknologinen ja Ekologinen. Usein perään liitetään vielä A eli Arvot.
  6. Tavallisesti Delfoi-prosessi muodostuu 2-3 iteratiivisesta kyselykierroksesta, joiden avulla syvennetään ja laajennetaan ymmärrystä tarkasteltavasta ilmiöstä.
  7. Esimerkiksi siirtymä hevosvaunuista henkilöautoihin Yhdysvalloissa eteni uudelleenjärjestäytymispolkua pitkin vuosina 1860–1930. Muutospaineita hevosvaunuliikenteelle aiheuttivat kaupungistuminen, teknologian kehittyminen ja keskiluokan vaurastuminen. Toimintaympäristön muutokset antoivat tekivät tilaa uusille niche-innovaatioille, ja raitiovaunut, polkupyörät sekä henkilöautot pääsivät kehittymään ja kilpailemaan keskenään. Raitiovaunut nousivat hallitsevaksi kulkutavaksi, jonka kohtaloksi koitui Fordin massatuotantoinnovaatio. Infrastruktuuria alettiin kehittää autoilun ehdoilla, raitiovaunuliikenne väheni, ja hallitsevan aseman otti henkilöauto.
  8. Sosiotekninen muutos voi tapahtua myös eri kehityspolkujen muodostamana sarjana. Tällöin toimintaympäristöstä regiimin kohdistuva paine on aluksi kohtalaista ja asteittain voimistuvaa. Muutos voi lähteä etenemään esimerkiksi muuntautumispolkua, kun regiimin toimijat muuttavat toimintojensa suuntaa kohtalaisen paineen vaikutuksesta. Jos ympäristön paine kasvaakin, ei tämä riitä, vaan tie johtaa uudelleenasettautumispolulle, jossa regiimin toimijat ovat halukkaampia hyödyntämään täydentäviä niche-innovaatioita, joiden seurauksena regiimiin toimintamalliin tulee muutoksia. Jos toimintaympäristön paine kasvaa edelleen, kehitys voi jatkua korvaantumispolulle, jos niche-innovaatiot ovat jo kehittyneitä. Jos niche-innovaatiot eivät vielä ole tarpeeksi kehittyneitä tie etenee uudelleenjärjestäytymispolulle, jolla niche-innovaatiot vielä kilpailevat tovin ennen kuin yksi niistä voittaa. Esimerkiksi ilmastonmuutos voi olla tulevaisuudessa esimerkki tällaisesta toimintaympäristön asteittain kasvavasta paineesta, joka aiheuttaa erilaisten kehityspolkujen sarjan liikenne- ja energiaregiimeissä. (Geels & Schot 2007).
  9. Mainittakoon vielä yksi termi eli musta joutsen (black swan), joka on erittäin epätodennäköinen tapahtuma, jolla on kolme luonteenomaista piirrettä: se ei ole ennustettava, sillä on valtava vaikutus ja osaamme kehitellä sille jälkikäteen selityksen. Mustia joutsenia ovat olleet esimerkiksi nykyinen finanssikriisi, syyskuun 9. terrori-isku, sekä Googlen valtava menestys. “Musta joutsen” on tavallaan villin kortin alalaji, jonka Nicholas Taleb teki kirjallaan tunnetuksi. Mustan joutsenen logiikka tekee siitä mitä et tiedä olennaisempaa kuin siitä mitä tiedät. Jos Tyynenmeren tsunami olisi ennakoitu, sen vahingot olisivat jääneet pienemmiksi.
  10. Tällä tavoitellaan sitä, että tekemisellä on jatkuvuutta ja yhteensopivuutta, vaikka oman toiminnan kehittämisen ja tutkimisen muodot vaihtelisivat jatkossa. Pehmeästä systeemimetodologiasta lisää https://metodix.fi/2014/05/19/rubin-pehmea-systeemimetodologia/ .
  11. Edunvalvonnan puolesta esitettiin myös vasta-argumentti: “Rahoitus ja edunvalvonta mahdollistavat toiminnan, siis elintärkeitä toiminnan kannalta. Itse toiminnassa mielestäni elintärkeää on koulutus ja kehittäminen. Jäsenjärjestöjen kannalta koulutus on sitä konkreettista antia, joka motivoi olla jäsen. Kehittäminen taas on elintärkeää, jotta voidaan pysyä hengissä muuttuvassa maailmassa.” (panelistin kommentti 23.11.2017)
  12. Projektikategoriat: (1) taideharrastus = taideharrastusaloja tukevat hankkeet (esim. Yhteisöllisen musisoinnin hanke, yhteisölliseen taidekasvatukseen liittyvät hankkeet, stages of learning, Koreografinen ystäväkirja), (2) ohjaajatoiminta = ohjaajatoimintaan liittyvät hankkeet (esim. yhteisöohjaajavalmennus, harrastusalakohtaiset ohjaajakoulutukset), (3) järjestöjohtajuus = järjestöjohtajuutta tukevat hankkeet (esim. Jaetun johtajuuden hanke), (4) kansalaisyhteiskunnan toiminta = kansalaisyhteiskunnan toimintaa tukevat hankkeet ( esim. going global, kansalaisten kuulemiset), (5) yhteiskunnallinen vaikuttaminen = yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen liittyvät hankkeet (esim. Taide ja yhteisö Muutosvoimana, Taidelähtöinen vaikuttaminen), (6) vertaisoppiminen = vertaisoppimista tukevat hankkeet (Poluttamo-digipolku oppimiseen), (7) identiteettityö = Identiteettityöhön liittyvät hankkeet (esim. muistelutyön tai elämänkaarikirjoittaminen, (8) maahanmuuttajien kotoutus = maahanmuuttajien kotoutumisen tukemiseen liittyvät hankkeet (esim. Yhteishanke kansanopistojen kanssa), (9) internetin hyötykäyttö = internetin tai muun teknologian hyötykäyttöä edistävät hankkeet ( esim. AVO – Avoimuudesta voimaa oppimisverkostoihin).
  13. Kysymyksessä oli käytössä 7-portainen asteikko, jolla arvioidaan väitteen (a) paikkansapitävyyttä, ja (b) tärkeyttä (suhteessa kysyttyyn teemaan). Kolme plussaa tarkoittaa täydellistä samanmielisyyttä väitteen kanssa ja vastaavasti asteikon toisen laidan kolme miinusta täydellistä erimielisyyttä. Asteikon keskellä (+ -) ilmaistaan epävarmuutta tai sitä, että väite on puoliksi totta ja puoliksi epätotta. Muissa vaihtoehdoissa kallistutaan joko paikkansapitävyyden tai -pitämättömyyden puolelle mutta tietyin varauksin.
  14. Kansalaisfoorumin keskeiset viestit ovat: (1) vertaisoppiminen on arvokasta. Kansalaisfoorumi uskoo vertaisoppimisen voimaan ja tukee oppivia ryhmiä ja ohjaajia koulutuksen, neuvonnan, aineistojen sekä rahallisen tuen muodossa. Kansalaisfoorumi tarjoaa yhteisen foorumin kaikille vertaisoppimisesta kiinnostuneille. (2) Yhteisöllisen taiteen avulla sekä yksilö että yhteisö voi kasvaa ja kukoistaa. Kansalaisfoorumin tarjoaa ihmisille mahdollisuuden kehittää itseään ja toimintaympäristöään yhteisöllisen taiteen ja kulttuurin keinoin. (3) Yhteiskunta tarvitsee aktiivisia kansalaisia ja toimivia järjestöjä. Kansalaisfoorumi edistää aktiivista kansalaisuutta ja kehittää kansalaisyhteiskuntaa mm. tuottamalla relevanttia ja ajankohtaista tietoa, järjestämällä järjestökoulutusta ja kansalaistoimijoiden kohtaamisia. (Kansalaisfoorumin viestintästrategia 2014-17)
  15. Puohiniemen analyysiaineiston perusteella 34 vuoden ajanjakso jakautuu Suomessa neljäksi toisistaan sosiaalipsykologisesti erottuvaksi kaudeksi: (1) Kuluttajamarkkinoiden nousu (1981-90) sähköisti kodit uudenlaisella kotitalous- ja viihde-elektroniikalla. (2) Tieto- ja viestintäteknologian nousu (1991-00) mahdollisti yksilölliset valinnat kotitietokoneiden ja matkapuhelinten kautta. (3) Täsmäelämän ja uusyhteisöllisyyden aika (2001-05) synnytti mobiilipalvelut ja sosiaalisen median. (4) Globaalin konformistisuuden aika (2006-15) toi markkinoille suljetut yhteisöt (e.g. Apple, Facebook)  ja ekosysteemit (e.g. Android, iPhone, Windows phone). Puohiniemi ei vielä ota kantaa mikä on seuraava vaihe, jossa jo nyt ilmeisesti elämme.
  16. Ks. monitasomalli sovellettuna ammatillisen koulutuksen ja työelämän ennakointiin https://sites.google.com/metodix.fi/oef .
  17. Megatrendi (megatrend) on kehityksen suuri aalto tai linja, useiden trendien tunnistettava ja historian omaava yhtenäinen kokonaisuus, jolla on selkeä kehityssuunta. Megatrendeille on ominaista laaja-alaiset ja usein tulevaisuudessa vahvistuvat vaikutukset moniin muuten toisistaan riippumattomiin ilmiöihin. Megatrendin suuntaa ei voida määritellä pelkästään tarkastelemalla yksittäisiä toimijoita tai tekijöitä, vaan megatrendi on makrotason ilmiöiden ja tapahtumakuvausten kokonaisuus, joka sisältää useita erilaisia ja jopa toisilleen vastakkaisia alailmiöitä ja tapahtumaketjuja. Silti niistä muodostuvalla ilmiölle voidaan nähdä pääkehityssuunta, jonka uskotaan usein jatkuvan samansuuntaisesti myös tulevaisuudessa.
  18. OEF-Delfoi 2035 https://sites.google.com/metodix.fi/oef/oef-delfoi-2035?authuser=0 . eDelphissä https://www.edelphi.org/oef (Delfoi-toteutus kesäkuussa 2017)
  19. Trendi (trend) on havaittava ja tunnistettava suuntaus, kehityssuunta tai muutoksen kaava. Trendiltä edellytetään ajallista kestoa, jonka puitteissa se alkaa, loppuu, nousee, laskee, vaihtelee, ”sahaa” tai ”aaltoilee”.
  20. Koulutuksen tavoitteista ja sisällöistä päättävät oppilaitosten ja organisaatioiden ylläpitäjät, joita ovat kunnat, kuntayhtymät, yhdistykset, säätiöt tai osakeyhtiöt. Vapaaseen sivistystyöhön kuuluu sekä erilaisiin arvopohjiin perustuvaa että neutraalia toimintaa. Taustayhteisöt voivat edustaa erilaisia maailmankatsomuksellisia tai uskonnollisia näkemyksiä tai toimia paikallisten ja alueellisten sivistystarpeiden pohjalta. Vapaan sivistystyön oppilaitoksia ovat kansanopistot, kansalaisopistot, opintokeskukset, liikunnan koulutuskeskukset (urheiluopistot) ja kesäyliopistot. Vapaan sivistystyön koulutusorganisaatiot vastaavat varsin itsenäisesti toiminnastaan ja sen kehittämisestä. Vapaan sivistystyön opinnot ovat yleissivistäviä, harrastustavoitteisia ja yhteiskunnallisia opintoja. Opiskelu vaihtelee iltaopiskelusta kokopäiväisiin lyhytkursseihin tai intensiivikursseihin. Kansanopistojen ja urheiluopistojen tarjonnassa painottuvat pitkäkestoiset, pääosin lukuvuoden pituiset vapaatavoitteiset opinnot. (Lähde: OPH)
  21. Jos tilanne on edellisen trendin mukainen, ei henkilöstömäärä voi juuri lisääntyä. Ei houkuttele, ellei tule sitä kokeilumahdollisuutta ja työlle uusia merkityksiä.” (panelistin kommentti 21.3.2018)
  22. Toisessakin kommentissa viitataan mahdolliseen yhdistymiseen. “Taitaa olla niin, että tehostumista tapahtuu työelämässä väistämättömällä tavalla – se koskee myös vapaata sivistystyötä – mikä onkin aivan oikein. Itse asiassa olisi sangen terveellistä miettiä ennakkoluulottomasti, olisiko vapaan sivistystyön rakenteissa yhdistymisistä tavalla tai toisella jotain hyötyjä.” (panelistin kommentti 1.4.2018)
  23. “Voisiko tästä kehittyä alusta monenlaisten kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen palvelujen välittämiseen ja osallistumiseen?” (panelistin kommentti 3.3.2018)
  24. Kansalaisyhteiskunta.fi-keskustelun yhteydessä esitettiin myös ajatteluttava kommentti, joka reflektoi vapaan sivistystyön sisäistä mielenmallia positiivisen kriittisesti: “Vaikka teen vapaata sivistystyötä nykyisin päätyökseni, en ole koskaan käynyt ao. sivustolla. Asian voi lukea tämän kirjoittajalle häpeäksi, mutta kirjoitan kuitenkin – asiasta tietoisena, aika aktiivisena VDST maailman seuraajana. Aivan hyvin maailmassa pärjää ja pysyy kartalla ilmankin. En kirjoita ilkeyttäni, vaan jotta tutkijat pysähtyisivät vapaalle sivistystyölle tyypillisen ilmiön ääreen. Asioita katsotaan aivan liian usein vapaasta sivistystyöstä käsin / sen näkökulmasta / sisältäpäin – niin kuin se olisi maailman tärkein ilmiö, josta käsin muu maailma jäsentyy. Näin ei ole.” (osa panelistin kommentista 1.4.2018)
  25. Uskon yleisesti väestönkasvuun ja muuttoliikkeeseen, Itä- ja Pohjois-Suomessa on vielä tyhjennettävää ja maahanmuuttoa tarjolla jos vain työmarkkinat vetää. Kaavoitus ja julkisen liikenteen rapautuminen pakkaa väestön kaupunkeihin.” (panelistin kommentti 20.3.2018)
  26. Eikä vain kansanhuvina vaan lisääntyvänä taitamisen ja taidemuotihin sulautumisen lajina: “Sirkus on tulevaisuuden laji erityisesti lasten ja nuorten keskuudessa suosio kasvaa, mutta myös aikuiset pääsevät osallisiksi – tarvitaan lisää koulutettuja ohjaajia.” (osa panelistin kommentista 22.3.2018)
  27. Tanssin asemasta paneelissa on eriäviäkin mielipiteitä: “Tanssia ei ole syytä sekoittaa liikuntaan, vaikka tanssi on liikuntana usein vaativa ja merkittävä liikunnan keino. Tanssin välityksellä tavoitetaan kokemisen tasoja, joista meikäläisellä aktiivilla kuntoilijalla ei ole aavistustakaan. Kirjoitan tämän kommenttini siksi, että juuri tanssissa on mahdollista moniulotteisesti edetä jatkuvan edistymisen kokemuksiin, ei pelkästään fyysisen liikkeen tai suoritustehon suunnassa.” (panelistin kommentti 1.4.2018)
  28. Heikoille signaaleille on sukua kaksi muuta tulevaisuudentutkimuksen käsitettä. Villi kortti (wild card) on yllättävästi ilmaantuva muutostekijä, joka muuttaa tapahtumisen kehityskulun epävarmaksi. Villin kortin ominaisuuksiin kuuluu se, että sen tapahtumisen todennäköisyys on matala, mutta jos/kun se tapahtuu, sen vaikutukset tulevaan kehitykseen ovat huomattavat. Villillä kortilla ei ole historiaa, ts. sen tapahtumista ei voida ennakoida minkäänlaisten historiallisten/aikasarjoihin liittyvien ilmiöiden tai lainomaisuuksien avulla. Musta joutsen (black swan) on erittäin epätodennäköinen tapahtuma, jolla on kolme luonteenomaista piirrettä: se ei ole ennustettava, sillä on valtava vaikutus ja osaamme kehitellä sille jälkikäteen selityksen. Mustia joutsenia ovat olleet esimerkiksi nykyinen finanssikriisi, syyskuun 9. terrori-isku, sekä Googlen valtava menestys. “Musta joutsen” on tavallaan villin kortin alalaji, jonka Nicholas Taleb teki kirjallaan tunnetuksi. Mustan joutsenen logiikka tekee siitä mitä et tiedä olennaisempaa kuin siitä mitä tiedät. Jos Tyynenmeren tsunami olisi ennakoitu, sen vahingot olisivat jääneet pienemmiksi.
  29. Tämä suorastaan ilmiselvää. Pidän sitä ekologisista syistä myös toivottavana. Uskon sen olevan laajemminkin toivottavaa, koska sen ei tarvitse tarkoittaa sitä, etteikö edelleenkin voisi kokoontua myös face-to-face.” (panelistin kommentti 19.3.2018)
  30. Verkko opetus lisääntyy ja itseohjautuvuus opinnoissa on yleistä. Kansalaisfoorumin merkityksellisyys näkyy lähiopetuksessa.” (panelistin kommentti 29.3.2018)
  31. Hanketoiminnassa pitkään mukana olleena olen samaa mieltä siitä, että se ei johda mihinkään muuhun kuin hankkeiden pyörittämisen osaamiseen, ei varsinaisen substanssiosaamisen kehittymiseen.” (osa panelistin kommentista 26.3.2018)
  32. Keskustelunaihe on ollut akuutisti ajankohtainen viimeiset parikymmentä vuotta, minä aikana vapaan sivistystyön organisaatioiden sidos valtiovaltaan on koko ajan lisääntynyt ja yhteys kasvaviin kansalaisliikkeisiin vähentynyt. Valtiosidos ei liity vain valtionosuuksiin vaan myös kehitykseen, jossa kasvava osa toiminnasta on siirtynyt tutkintotavoitteisen koulutuksen piiriin. (kirjoittajien huomio)
  33. Uudistukseen liittyy nippu ratkaistavia asioita kuten “opetuksen sertifiointeihin, säädeltyihin ja valvottuihin ammatteihin ja osaamisiin, jne ...” (osa panelistin kommentista 19.3.2018)
  34. Ks. tutkimusraportti https://sites.google.com/metodix.fi/oef/oef-skenaariot-2035 .
  35. Ihmiskunnan historia ei oikein tue tuota ajattelua vaikka haluttaisiinkin rakentaa uusi Ateena vapaan sivistystyön haaveiden pohjalta.” (panelistin kommentti 1.4.2018)
  36. Parlamentarismilla on pitkä ja ansiokas historia ja deliberaatio on suomalaiselle nojatuolikansalle liian vaativa demokratian muoto.” (panelistin kommentti 20.3.2018)
  37. Delfoi-prosessien tuloksena on luotu kirjallinen “tulevaisuuskartta”, johon johtaa viisi skenaariopolkua. Niitä on visualisoitu henkilöstötapaamisessa tulevaisuuden mielenmaisemiksi, jotka edelleen kehittyvät arjen toiminnassa. Kansalaisfoorumi-paneelin rakentamisessa ja tiedonmuodostuksessa painottui asiantuntijuuden lisäksi asianosaisuus. Asianosaisia ovat mm. Kansalaisfoorumin asiakkaat, henkilöstö, jäsenjärjestöjen edustajat ja yhteistyökumppanit. Osallisuus merkitsee myös intressiä jatkaa tulevaisuudentutkimus tulevaisuudentekemiseksi, joka näkyy vaikkapa Kansalaisfoorumin strategiatyössä, suunnittelussa ja päätöksenteossa. Aikaisemmissa tutkimuksissa tulevaisuuskartta-ajatusta on kehitelty mm. Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrissa https://edelfoi.fi/oppimisen-tulevaisuus-2030/ ja  osaamisen ennakointihankkeissa Dynamo https://sites.google.com/metodix.fi/dynamo/ ) ja OEF-paneeleissa https://sites.google.com/metodix.fi/ .
  38. Ks. http://www.projectanticipation.org/ .
  39. Antisipaatioteorian tunnetuin edustaja on Roberto Poli, joka suhtautuu kriittisesti trendipohjaiseen forecast- tyyppiseen ennakointiin.Trendit muuttuvat, jotkut häviävät ja uusia tulee tilalle. Kehityksessä on aina yllätyksiä ja uutuuksia ja siksi trendianalyysi on vaikeuksissa ja jopa harhaanjohtavaa. Tarvitaan uusia tapoja nähdä asioita. Tietäminen ja näkeminen noudattavat eri logiikkaa. Tietäminen on sidoksissa perustelemiseen kun taas näkeminen on pikemminkin kyky löytää uusia näkökulmia. Antisipaatio-teoriassa on keskeinen sija systeemiajattelulla, jollainen on tässä tutkimuksessa käytetty pehmeä systeemimetodologia. (ks. Checkland 2006) Pehmeän systeemimetodologian erityisansio on se, että se on suunniteltu myös toiminnalliseen jatkuvaan kehittämiseen. Antisipaatioteoria kritisoi perinteistä systeemi-ajattelua, jossa systeemit ovat mekaanisia ja yksinkertaisia (”newtonilaisia”). Antisipaatio liittyy monimutkaisiin, kompleksisiin systeemeihin, joita parhaiten edustavat pehmeässä systeemimetodologiassa olennaiset elävät oliot.
  40. Kansalaisfoorumi-Delfoiden tehtävä oli operoida kaikkien kolmen lähtökohdan kanssa. Niissä ruokittiin moniäänisyyttä, jossa asioita asetettiin myös uusiin puitteisiin. Yhteisöälyä viritettiin erinäkökulmaisten ryhmien dialogeissa. Narratiivejäkin käynnisteltiin joskin isot kertomukset syntyvät toiminnassa vasta jälkikäteen.
  41. Tulevaisuuskartta-ajattelu tarjoaa alustan kolmen antisipaatio-ominaisuuden kehittämiselle. Kartan piirtäminen on ajatusten ja havaintojen sovittamista johonkin malliin. Delfoi-kierroksilla on tuotettu perusteltuja tulevaisuustiloja ja -kuvia, joita voi aika ajoin jatkokehittää ja päivittää. Ihmiselle luontaisin “kartanpiirtoväline” on tarina. Niitähän skenaariotkin ovat, mutta tarinaa voi tarkastella myös paljon yleisemmin. Kaikkein arkisinkin navigaatio tapahtuu tarinoiden kautta. Siinä mielessä tulevaisuuskartat ovat tavallaan tarina-alustoja. Keskenään yhteistyössä olevat ihmiset kykenevät tarinoiden pohjalta luomaan yhteisen vision ja toimimaan sen eteen.
  42. Ensimmäiset Shellillä kehitetyt skenaariot erosivat toisistaan merkittävimmin öljyn hinnan kohdalla: hinta joko pysyisi tulevaisuudessa suhteellisen vakaana tai nousisi huomattavasti korkeammaksi. Yrityksen johto piti radikaalin hinnannousun skenaariota mielenkiintoisena, mutta epätodennäköisenä. Kun öljyn hinta sitten todella nousi radikaalisti vuonna 1973 OPECin öljysaarron seurauksena, Shell pystyi reagoimaan tilanteeseen välittömästi. Muut kilpailijat pystyivät samaan vasta kolmen, jopa viiden vuoden viiveellä.
  43. Shell Scenarios https://www.shell.com/energy-and-innovation/the-energy-future/scenarios.html .


Kategoriat:artikkeli, Artikkelit, Julkaisut

Avainsanat:, , , , , , ,

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggers like this: