© Hannu Linturi (2019) Delfoi-pedagogia. Delfoi-sarja 1/2019.  ISBN 978-952-6605-05-0. Metodix Oy. Helsinki.

PEDAGOGISET MEEMIT 1. Sokraattiset kysymykset ja dialogi 2. Uusintavasta uudistavaan oppimiseen 3. Oppivia ryhmiä ja kouluja 4. Tulevaisuus ja kolmikerroksinen tietokäsitys 5. Tutkivaa vaikuttamista DELFOI KOULUSSA 1. Manageri ja paneeli 2. Kysely ja kierrokset 3. Dialogi ja moniäänisyys SOVELLUKSIA 1. Ilmasto@komo 2. Delfoi-Scrum 3. Oppimisen tulevaisuus 2030 4. Osaamisen ennakointifoorumi 2035 5. Future Skills 6. Kansalaisfoorumi 2035

Delfoi-pedagogiikka -video: Youtube-linkki ilmestyy 1.1.2020

Delfoi-pedagogiikka -kalvosarja: https://www.slideshare.net/oraakkeli/delfoi-pedagogiikka 

PEDAGOGISET MEEMIT

Aristoteleen toiminnan teoriassa erotetaan toisistaan tavoite- tilanne- ja menetelmätieto. Viisas toiminta mahdollistuu, kun ihmisillä on käytössään oikea käsitys nykytilanteesta, tieto ja ymmärrys siitä mihin pyritään (tavoite) ja keinot eli menetelmät saavuttaa haluttu tavoite. Tähän kolmiomalliin Delfoi-pedagogia nojaa. Delfoi-prosessissa muodostetaan käsitys nyky- eli lähtötilasta, selvitetään monipuolisesti tulevaisuuden vaihtoehdot ja tehdään usein myös valinta siitä, mikä tulevaisuus on yhteisöllisesti niin haluttava, että siihen pääsemiseen kannattaa kehittää tepsivät keinot. Aristoteleen lisäksi Delfoi-pedagogiikka on velkaa kymmenille muille oppivan toiminnan mallintajille Sokrateesta Deweyhin, Buberista Freireen, ja Mezirowista Engeströmiin.

Delfoi-pedagogiikka on menetelmäoppia, jossa oppimisprosessi käynnistetään sokraattisilla kysymyksillä. Ne toimivat käyttövoimana dialogille, jonka päämääränä voi yhtä hyvin olla saman- tai monimielisyys tarkasteltavasta asiasta tai ilmiöstä. Konsensus-vaihtoehdossa pyritään valmistelemaan ryhmän yhteistä päätöstä. Jälkimmäisessä prosessissa muodostetaan erilaisia mahdollisia ja perusteltuja tulevaisuudenkuvia tai skenaarioita. Kummallakin lähestymistavalla on paikkansa, kun kontekstina on yksilöoppimista painokkaammin ryhmän tai yhteisön oppiminen ja sitä myötä toiminnan kehittäminen. Kouluympäristössä Delfoissa on kyse tutkivasta oppimisesta, jossa on myös tietoinen pyrkimys vaikuttaa omaan ja yhteisön toimintaan tiedolla ja vuorovaikutuksella.

Delfoi-oppiminen organisoidaan niin, että se kohdentuu autenttiseen kohteeseen, mikä tekee siitä myös keinon motivoida oppimista. Samansuuntaisesti vaikuttaa se, että tutkiva oppiminen mahdollistaa erilaisia oppijarooleja ja sitä kautta oppilaiden vahvuuksien huomioon ottamisen. Delfoi-prosessin toteuttamisessa koulussa voidaan käyttää työelämästä lainattua ja sovellettua organisoitumis- ja toimintamallia (Delfoi-Scrum https://youtu.be/4ujqeIFx8Vo), joka tarjoaa myös opettajille selkeän asiantuntija- ja ohjaajatehtävän muuten oppilaskeskeisessä menetelmässä.

Koulukäyttöön suunnitellun Delfoin taustalla vaikuttaa pedagoginen valinta tarkastella tulevaisuutta, josta ei ole varmaa tietoa vaan lähtökohtaisesti tulevaisuuksia on monta. Varman tiedon puuttuminen johtaa oppimisen autenttisuuteen, koska mitään tietoa ei voi auktorisoida ainoaksi oikeaksi. Delfoi on rationaalisen tiedonmuodostuksen työkalu tilanteessa, jossa vallitsee intressien, näkemysten ja perustelujen moneus, mutta myös tarve tehdä viisaita tulevaisuuteen ulottuvia päätöksiä. Tärkeä pedagoginen ennakko-oletus on se, että oppimisen ja sitä kautta myös kouluoppimisen evoluutiossa painopiste on siirtymässä Antti Kaupin termein uusintavasta uudistavaan oppimiseen.

1. Sokraattiset kysymykset ja dialogi

“Dialogi on työelämän uusi käyttöjärjestelmä” väittää Joutsenvirta (2019) tuoreessa artikkelissaan. Dialogi vai pitäisikö sanoa monen ihmisen välinen trialogi on myös Delfoin käyttövoima, jonka katalysoi liikkeelle yksi tai useampi tulevaisuuskysymys. Pedagogisessa mielessä Delfoi on sikäli sokraattinen^[1], että siinä kysymykset ovat jopa vastauksia tärkeämpiä. “Yksinkertaiset kysymykset pakottavat ajattelemaan asioita uudella tavalla ja ohjaavat tutkimusmatkoille, joiden päätepiste on aluksi tuntematon” kuten talousnobelisti Bengt Holmström katalyytin toimintalogiikan ilmaisee.

Kysymykset kohdistuvat tarkasteltavan ilmiön tulevaan kehitykseen. Valintoja arvotetaan sen perusteella, missä määrin ja laaduin niiden taakse kertyy perusteluja eli argumentteja. Erilaisia näkemyksiä arvostava keskustelu on keino argumenttien tuottamiseen. Dialogin kautta vastaajat määrittelevät perusteltuja tulevaisuusvaihtoehtoja, joista on tarvittaessa mahdollista tarinallistaa skenaarioita eli polkuja tästä hetkestä erilaisiin tuleviin tiloihin. Delfoissa argumentointi on anonyymiä.

Dialogin ensisijainen funktio on toisen ymmärtäminen. Vasta sen jälkeen tulevat mahdollisiksi muut tehtävät kuten yhteisen ongelman ratkaiseminen tai yhteisen päätöksen teko. Olemme ajautuneet siinä määrin jakautuneeseen yhteiskuntaan, että vaikka eläisimmekin fyysisesti samassa ympäristössä ja kävisimme samaa koulua, kulttuuriset kuplamme saattavat tulpata ymmärtämisen. Politiikan tutkija Minna-Kerttu Vienola perustelee miksi kysymys ei ole vain haluttomuudesta ymmärtää. Syy on syvemmällä. “Kun eri ympäristöistä johtuen samat asiat näyttäytyvät eri asioina ja sanojenkin merkitys saattaa tästä syystä vaihdella, on toista todennäköisesti mahdotonta ymmärtää pelkän pintapuolisen keskustelun perusteella … voimakkaasti jakautuneessa yhteiskunnassa spontaani tai satunnainen dialogi ei todennäköisesti onnistu: toista ei tulla ymmärtämään keskusteluissa, joissa puhutaan itse asiasta tai toisen arvopohjasta, sillä keskustelijat saattavat tosiasiassa tarkoittaa samoilla tai samankaltaisilla ilmaisuillaan täysin eri asioita.” (Vienola 2018)^[2]

Dialogi eri ryhmien välillä voi siis olla melkein mahdotonta ilman, että ensin tunnistetaan toisen ympäristö ja ymmärretään, miten toisen ympäristön ihmiset kokevat sen miten maailma toimii. Ilman tätä ymmärrystä ei kyetä näkemään miten samat tapahtumat ja sanat näyttäytyvät eri merkityksellisinä asioina eri ympäristöissä. Erilaisten maailmankuvien silloittaminen on koululle tästä ajasta kumpuava akuutti tehtävä, jossa dialogi saattaa onnistua vasta valmistavan toiminnan kautta. Jokainen pedagoginen suunnitelma ja teko edellyttää kontekstointia ja sovittamista tilanteeseen, johon ikäkausi- ja ympäristötekijöiden lisäksi keskeisesti kuuluu sen tunnistaminen, minkälaisille henkisille erillisympäristöille pitää ensin raivata tilaa ja ymmärrystä.

2. Uusintavasta uudistavaan oppimiseen

Koulun traditioon kuuluu se, että vaikka opitaankin yhdessä niin varsinainen noteerattu oppiminen tapahtuu yksilössä. Oppiminen on aivojen operointia, johon harjaannuttamiseen yleissivistävä koulu keskittyy. Se riittää jo olemassa olevan uusintavaan oppimiseen. Siinä opitaan jotain jonka joku jo tietää tai osaa. Mitä pitemmälle koulussa edetään sitä enemmän tilausta on myös sellaiselle oppimiselle, jossa opitaan sellaista, mitä ei aikaisemmin ole tiedetty tai osattu. Uudistavassa oppimisessa käytetään toki edelleen aivoja, mutta ehkä vielä enemmän tarvitaan aivojen välistä ja keskinäistä oppimista sekä informaalisti että formaalisti työn tai harrastuksen yhteydessä. Antti Kaupin videossa “Uudistavan oppimisen lähestymistapoja” (ks. youtube-video) esitellään sekä yksilöllisiä että yhteisöllisiä teorioita oppimiselle, johon on sisäänrakennettu mahdollisuus radikaalisti muuttaa nykyistä toimintaamme ja ymmärrystämme. Delfoi-pedagogia ja sen ideoille rakennettu eDelphi-ohjelmisto on suunniteltu erityisesti uudistavan oppimisen työkaluksi.^[3] 

Tulevan oppiminen edellyttää sen ajatuksen vahvistuvaa käyttöönottoa, jossa ryhmät, yhteisöt ja jopa koulut oivalletaan oppiviksi eri tasolla kuin nykyään. Filosofi Kai Alhasen mukaan “uutta voi syntyä vain siitä, että ihmiset kohtaavat vieraita asioita ja käsittelevät niitä yhdessä.” Hänen mukaansa demokratia perustuu syvimmillään dialogiin eli keskusteluun, joissa olemme kiinnostuneita toistemme kokemusten erilaisuudesta. Jos tällaista keskustelua ei käydä koulussa, kotona ja työpaikoilla niin ei se leviä muuallekaan yhteiskuntaan ja sitä kautta yhteisten asioiden hoitoon eli politiikkaan. Yleissivistävän koulun opetussuunnitelmissa esitellään ekososiaalisen sivistyksen idea, jossa on väkevä uudistavan ja transformatiivisen oppimisen eetos kuten Erkka Laininen “Ekososiaalinen sivistys”-videossa (ks. youtube-video) esittää.

3. Oppivia ryhmiä ja kouluja

”Oppilaitoksen tarjoama suurin lisäarvo on innostava oppimisyhteisö, jossa osana ovat pedagogisesti taitavat oppimisen fasilitaattorit, jotka mahdollistavat tiedon jalostumista vuorovaikutuksessa yksilöiden ja yhteisöjen viisaudeksi. Samalla kehittyy yksilöiden kyvykkyys asioiden välisten suhteiden ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Oppimisesta nykyistä suurempi osa tapahtuu tekemällä, kokemalla ja kokeilemalla.” (Kati Korhonen-Yrjänheikki, Futura 3/2014)

Uudistavan oppimisen lisäksi toinen kouluoppimisen iso haaste on laajentaa oppimiskäsitystä ja -käytäntöjä yksilöstä yhteisölliseen oppimiseen. Vaikka kehitystarve tunnistetaan, keinoja puuttuu tai ratkaisuja vierastetaan. Se on käynyt ilmi mm. Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrista (Linturi & Rubin 2014), jonka asiantuntijat ovat jyrkästi erimielisiä siitä, pitäisikö koulussa ottaa käyttöön suhteellisen pysyviä oppivia ryhmiä, jotka työnjakoisesti kehittäisivät toimintaansa erilaisia oppimistehtäviä suorittaessaan. Sama asiantuntijapaneeli tosin on puolittain eri mieltä itsensä kanssa, kun se tunnistaa lähes yksimielisesti tarpeen kehittää erilaisten yhteisöjen älykästä ja kestävää toimintaa. Jostain syystä koulu ei ainakaan oppilaiden osalta kuulu tähän joukkoon. Kyse voi olla siitä, etteivät koulukulttuuri, aika-arkkitehtuuri ja työkalut tue sellaista oppimista. Muutos on kuitenkin jo käynnissä. Uusissa opetussuunnitelmissa korostetaan koulukulttuurin kehittämistä sekä ohjataan laaja-alaisiin opintoihin.

Delfoi sopii käytettäväksi projektityyppisesti erilaisten ilmiöiden ryhmäoppivaan tutkimiseen, mutta yhtä lailla se soveltuu jatkuvaan kehittävään toimintaan, jossa oppiva subjekti on oppilasryhmä, koululuokka tai koulu. Jälkimmäisessä käytössä Delfoi voi olla yhteisön arkinen päätöksenteon apuväline sen lisäksi, että sitä voidaan käyttää barometrityyppisesti toiminnan seurantaan. Näin esimerkiksi silloin, kun koulu lähtee tutkimaan ja vaikuttamaan energian kulutukseensa, ruokahävikkiinsä tai laskee ympäristönsä liikennevirtojen kehitystä.

John Deweyn demokratiakasvatusideat sopivat kierrätettäväksi nykykoulun käyttöön. Moni koulu on jo kehittänyt toimintaansa kohti osallistavaa yhteisöä, jossa yhteisten asioiden hoitaminen on osa yhteistä oppimisprosessia, johon on mahdollista upottaa myös formaalin opetussuunnitelman tavoitteita ja sisältöjä. Ei ihan hölmö ajatus, jos ajatellaan että kansanedustajien mandaatti kestää neljä vuotta, ja yhtenäisessä peruskoulussa oppilaan vaikutuskausi on tuplasti suurempi.

Koulutussosiologit ovat kuvanneet koulua instituutiona, joka väistämättä on olemukseltaan konservatiivinen ja muuhun yhteisökehitykseen verrattuna viiveinen. Vaikka havainnolle on empiiristä tukea niin ei se luonnonlaki ole. Samanlaista empiiristä tukea on johtopäätökselle, jonka mukaan miesten ja naisten välillä on edelleen jollei arvo- niin ainakin arvostuseroja. Eriarvo ei tässä tapauksessa estä meitä pyrkimästä enempään ja parempaan. On paljon asioita, joiden käsittelyyn lapset ja nuoret ovat sekä kykeneviä että asianosaisia. Lähes kaikki tulevaisuusasiat kuuluvat tälle listalle!

4. Tulevaisuus ja kolmikerroksinen tietokäsitys

Oppimisella on aina joku kohde. Niin on Delfoissakin, jossa se on useimmiten tulevaisuuteen sijoitettu ilmiö, josta ei ole eikä voi olla varmaa tietoa. Tulevaisuuden tieto-oppi poikkeaa siitä, mikä muuten on koulussa lähtökohtana. Tulevaisuustieto on aina monikollista silloinkin kun eri vaihtoehtojen todennäköisyydessä ja toivottavuudessa on eroja. Delfoi-prosessiin on tästä johtuen sisäänrakennettu uudistavan oppimisen lähtökohta kuten aiemmin jo todettiin. Tulevaisuus pitää sisällään vaihtoehtoja, joiden laatujen suhteen ei ole varmaa tietoa. Siksi tulevaisuuksia tulee lähestyä tutkivasti, keskustellen, perustelujen kautta ja ajatusmalleja kokeillen. Toki Delfoi sopii myös ajankohtaisten nykyhetken ilmiöiden ja asioiden käsittelyyn. Tyypillisesti kyseessä on silloin päätöksenteosta tai päätöksenteon valmistelusta kuten silloin, kun ratkaistaan se, mihin tehdään opintomatka tai sovitaan, miten kehitetään kouluruokailua terveellisemmäksi ja ekologisemmaksi.

Aristoteleen toiminnan teorian rinnalla Delfoissa tukeudutaan toiseen tieto-oppiin, jonka on muotoillut venäläinen kirjallisuudentutkija Mihail Bahtin. Bahtinin kolmijakoisessa “totuusteoriassa” erotetaan toisistaan tieteellinen, taiteellinen ja eksistentiaalinen tietoperusta. Tieteellinen tieto on varmistettua totuutta, jonka rajoitus on tiedon suppeus. Empiirisistä totuuksista ei saa rakennetuksi tarinaa, joka paljastaisi motiivit ja pyrkimykset, ristiriidat ja onnen hetket. Se on Bahtinin mukaan taiteellisen tiedon tehtävä, jolla on arvo silloinkin, kun mikään kertomuksen yksityiskohta ei ole tieteellisesti totta. Tunnemme tässä mielessä Tuntemattoman sotilaan narratiivisen voiman. Linnan pääteoksesta suihkuaa uusia tulkintoja kansallisista johtamisopeista persoonallisuusanalyyseihin. Ne tavallaan toteuttavat Bahtinin kolmatta eksistentiaalista tiedonlajia eli sen oivaltamista, mitä ei vielä ole, mutta voisi olla. Tulevaisuudentutkija Pentti Malaska on nimittänyt tällaistä ymmärrystä näkemystiedoksi.

Tulevaisuusperspektiivi on lapsuuden ja nuoruuden ajan kouluissa merkityksellistä jo siksi, että oppilailla on tulevaisuutta edessään lähes sata vuotta eikä nuorilla ole päinvastoin kuin monilla muilla tahoilla vahvaa lobbausorganisaatiota. Tulevaisuutta rakennetaan päätöksin, joihin lapsilla ja nuorilla ei ole suoraa pääsyä. Delfoi on tässä mielessä myös väline vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti päätöksentekoon eri tasoilla luokasta kouluun ja kunnasta yrityksiin.

5. Tutkivaa vaikuttamista

Delfoi-pedagogia perustuu tutkivan oppimisen ideaan, jossa oppiminen nähdään kehittävänä yhteisö- ja yhteistoimintana. Siinä on tärkeää jaetun asiantuntijuuden ja asianosaisuuden muotoutuminen yhteisöllisen tiedonkäsittelyprosessin seurauksena. Delfoin erityispiirre on se, että oppimisen kohde ja konteksti on tulevaisuus. Kasvatustieteissä tunnetaan useita tutkivan oppimisen malleja ja lähestymistapoja, joiden kanssa Delfoi-pedagogiikka on yhteensopiva ja joiden yhteyteen Delfoi-metodi mainiosti soveltuu.

Wikipediassa kiteytetään onnistuneesti tutkivan oppimisen idea. “Tutkiva oppiminen on pedagoginen malli, jossa toimitaan tieteellisen tutkimuksen tapaisesti. Pyrkimyksenä on ymmärtää tutkimuksen kohteena olevia ilmiöitä tai ratkaista monimutkaisia ongelmia. Uutta tietoa asiasta rakennetaan sosiaalisesti ryhmässä, mutta tietoa etsitään myös yksilöllisesti sovitun työnjaon mukaisesti. Löydettyä tietoa analysoidaan ja käsitellään kriittisesti ryhmän istunnoissa. Oppiminen tapahtuu spiraalimaisena prosessina siten, että opittavaa kohdetta rajataan ja tarkastellaan yhä syvällisemmin. Työskentelyn edetessä kohde täsmentyy uusien kysymysten (tutkimusongelmien) avulla. Parhaaseen tulokseen päästään, jos tutkimusongelmat ovat opiskelijoille itselleen aitoja ja autenttisia.”

Tutkivan oppimisen elementit, joiden kautta jaettu asiantuntijuus kehittyy

Professori Kai Hakkaraisen johtama Helsingin yliopiston tutkivan oppimisen tutkimusryhmä on korostanut mallissaan huomion kiinnittämistä tutkittavan kulloinkin esillä olevan ilmiön keskeisiin käsitteisiin ja oppijoiden todellisen ymmärryksen syvenemiseen sekä tuotetun tiedon ja oman työskentelyn tietoiseen kriittiseen arviointiin ja kehittämiseen. Tieto- ja viestintätekniikan sovellukset – erityisesti verkko-oppimisympäristöt – tarjoavat ainutlaatuisen mahdollisuuden yhteisölliselle tiedonrakentelulle ja asiantuntemuksen jakamiselle laajankin oppimisyhteisön kesken. Delfoi – ja eDelphi sen työkaluna – on juuri tällainen tiedonrakentelun ja asiantuntemuksen jakamisen verkko-oppimisympäristö.

Delfoi-pedagogian mukaisesti tutkiva oppiminen ei ole niinkään yksilöllinen prosessi vaan edellyttää “opiskelijoiden välistä yhteisöllistä toimintaa, jossa voidaan jakaa sekä asetettuja ongelmia, vertailla intuitiivisia käsityksiä, kehitellä uusia ideoita yhdessä hankitun tiedon varassa että jäljitellä oppimisyhteisön parhaita kognitiivisia käytäntöjä (jaettu asiantuntijuus). Siten tutkivan oppimisen prosessi on luonteeltaan yhteisöllistä tiedonrakentelua, ja siihen voi osallistua paitsi opiskelijat ja opettajat myös kyseisen aihepiirin asiantuntijoita tai asiantuntijakulttuureja sekä laajempi oppimisyhteisö. Yleensä opiskelijat toimivat pienissä ryhmissä ratkaisten jotakin yhteistä ongelmaa.” (ks. http://www.helsinki.fi/science/networkedlearning/fi/tutkivaoppiminenmain.html)

Tutkivalla oppimisella on paljon lähisukulaisia. Varsinkin korkea-asteen opinnoissa käytetään ongelmalähtöisen oppimisen (PBL eli Problem Based Learning) mallia, jota voi myös pitää Delfoi-yhteensopivana. John Deweyn oppilaalta Kilpatrickilta on lähtöisin toinen PBL-nimikaima, jossa ensimmäinen termi problem korvataan sanalla project eli puhutaan projektioppimisesta (Project Based Learning). Sitä on jonkin verran sovellettu myös yleissivistävissä kouluissa, joihin se hyvin sopiikin sekä Delfoin kanssa että ilman. Uutta menetelmätraditiota edustaa ilmiöpohjainen oppiminen, joka on koulu-uudistusten kautta levinnyt etenkin lukioihin. Oma kehityshaaransa on kriittinen pedagogiikka, joka edelleen saa inspiraatiota Paolo Freiren eriarvon purkamiseen tähtäävistä kirjoituksista. Työelämässä sovelletaan yhteisöoppimiseen esimerkiksi Peter Sengen kumppaneineen kehittelemää viiden disipliinin oppivien organisaatioiden teoriaa ja Yrjö Engeströmin kehittävän työntutkimuksen mallia. Kouluyhteisön tutkimuksessa, kehittämisessä ja johtamisessa on sovellettu mm. Takeuchin ja Nonakan tietämyksenhallinnan oppeja.

DELFOI-PROSESSI KOULUSSA

Pedagoginen kuten tavallinenkin Delfoi-prosessi käynnistyy opettajan tai oppilaan ihmettelystä ja kummastelusta. Mitenkähän joku asia tai ilmiö on ja miten se kehittyy? Mitä mieltä asiantuntijat siitä ovat ja voiko asioiden kulkuun vaikuttaa? Onko todennäköinen tulevaisuus myös toivottavaa?

Delfoi-prosessin peruskulku kuvataan diagrammissa. Lähtökohtana on tutkimuskysymyksen tai kehittämistarpeen herääminen. Kun tarkasteltava ilmiö on löytynyt sille löydetään paikka sekä opetussuunnitelmasta ja koulun työjärjestyksestä. Opettajaa voi ajatella tutkimuksen tilaajana (ks. Delfoi-scrum-video https://youtu.be/4ujqeIFx8Vo), joka asettaa oppimistehtävän, jossa oppilaille on tarjolla sekä tiedon tuottajan (panelisti) että fasilitoijan (manageri) rooleja. Managerit kartoittavat ilmiön tutkimiseksi siihen liittyvät asiantuntijuudet ja asianosaisuudet ja rekrytoivat siihen perustuen asiantuntijapaneelin, jossa siis voi olla mukana myös oppilaita. Paneelille laaditaan ilmiöön kohdistuvia kysymyksiä, joihin asiantuntijat kutsutaan anonyymisti vastaamaan. Vastaus koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on tyypillisesti asteikkovastaus ja toinen perustelu tälle skaalavalinnalle.

1. Manageri ja paneeli

Panelistit saavat managerin säätelemällä aikataululla näkyviinsä myös muiden panelistien vastaukset, joita heillä on lupa myös kommentoida samoin kuin he voivat muuttaa omia alkuperäisiä vastauksiaan koko vastaamisajan eli kierroksen ajan. Useimmiten Delfoissa toteutetaan kaksi tai jopa sitä useampia kierroksia, jolloin myös kysymykset evoloituvat prosessin aikana. Kierrosten välillä ja lopuksi tuloksia analysoidaan. Tutkimusraportin sisältö voi vaihdella tulosten esittelystä toiminta- ja päätösehdotuksiin ja sisällönanalyyseistä skenaarioihin. Delfoi-metodi-videossa (ks. Delfoi-metodi ja eDelphi: youtube-video) ja sen tausta-artikkelissa (ks. metodix-artikkeli) kuvataan yksityiskohtaisesti Delfoi-prosessin vaiheet sekä se miten ne toteutetaan eDelphi- verkko-ohjelmistolla.

Delfoi on leimallisesti asiantuntijamenetelmä eikä tätä lähtökohtaa tarvitse koulussakaan erikseen justeerata. Mikään ei estä myös lapsia ryhtymästä asiantuntijoiksi. Monissa asioissa eikä vähiten tulevaisuuskysymyksissä nuoret ovat vähintäänkin asianosaisia, joiden kanta usein on myös avoin tulevan kehityksen vaihtoehdoille. Niin koulun sisäisissä kuin ulkoisissakin tutkimusprosesseissa oppilaat voivat kehittyä kohti asiantuntijuutta tiedon haun ja hankinnan keinoin. Tällainen prosessi muistuttaa niitä jaetun asiantuntijuuden malleja, joita esimerkiksi Helsingin yliopiston oppimistutkijat ovat mallintaneet. Pedagogisen Scrum-organisoitumisen kautta päästään autenttiseen roolipeliin, jossa on tarjolla sekä tiedon tuottajille että tiedon managereille arvokkaat roolit.

Delfoi soveltuu roolipelin kautta toteutettuun oppimiseen. Olennaista on, että vastaajat ovat erilaisia niiden näkökulmien suhteen, joista he ilmiötä tarkastelevat. Vastaajia nímitetään panelisteiksi korostamaan sitä, että he yhdessä jakavat tietoa ja muodostavat vuorovaikutuksessa näkemyksiään. Pyrkimyksenä voi olla joko yhteinen käsitys (konsensus) tai perusteltujen näkemysten ja tulevaisuuksien moneus (dissensus). On kyse kummasta tavoitteesta tahansa, niin paneeliin sisällytetään osapaneeleita kuten oppilaiden, opettajien ja vanhempien ryhmiä, joiden vertailu saattaa paljastaa näkökulmien sidoksia erilaisiin intresseihin ja elämäntilanteisiin. Johonkin ryhmään kuuluminen määrittää sitä, miten kysymyksen ymmärrämme ja miten siihen reagoimme. Panelisteja on tavallisesti reilusta kymmenestä muutamaan kymmeneen. Kaikkien panelistien vastaukset ovat Koulu-Delfoissakin anonyymejä, jotta argumentoinnin ulkopuoliset sosiaaliset ja persoonalliset tekijät eivät pääse vaikuttamaan vastaamiseen.

2. Kysely ja kierrokset

Panelisteja pyydetään ensinnä vastaamaan kysymyksiin, mutta se on vasta alku. Vastaukset avataan sen jälkeen reaaliaikaisesti muiden näkyville ja mahdollistetaan toisten vastausten kommentointi ja dialogi. Keskustelun perusteella osa panelisteista muuttaa prosessin eli Delfoi-kierroksen myötä alkuperäistä vastaustaan. Optimaalisessa Delfoi-prosessissa toteutuvat kaikki neljä Antti Rajalan (2016) esittämää toimijuuskeskeisen pedagogiikan periaatetta: (1) opetus perustuu oppilaiden henkilökohtaiselle mielekkyydelle ja toimijuudelle, (2) opetus yhdistyy koulun ulkopuolisiin toimintajärjestelmiin ja asiantuntijayhteisöihin, (3) opetus sovitetaan koulukontekstin tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja (4) pedagogiikka ja oppiminen mielletään jatkuvana matkana.

Vaatimus panelistien erilaisuudesta ja oikeudesta ilmaista se, tekee pedagogisesta Delfoista kuplantorjuntatyökalun. Delfoi-vastaajat valitaan tavallaan niin, että edustusta tulee eri ryhmistä aina, kun sellaisia tunnistetaan. Monimuotoisuus varmistetaan kahdella kriteerillä, joiden perusteella panelistit valitaan. Asiantuntijuus – tai siihen oppiminen – on ykköskriteeri. Asiantuntijuus takaa myös sen, että kannanmuodostus on tietopohjaista. On olennaista löytää ne asiantuntijatahot – tai koulussa tiedonhaltijaroolit – joilla on tietoa ja ymmärrystä tarkasteltavasta ilmiöstä. Toinen kriteeri on etsiä mukaan asianosaiset intressitahot, joiden elämään ilmiöllä on vaikutusta. Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa eri intressiryhmät ovat useimmiten tehokkaasti organisoituneet. Useimmilla osapuolilla on oma edunvalvontayhteisönsä. Ne joilla ei sitä ole – tai edustaja on heikko – menettävät asemiaan yhteiskunnan resurssien jaossa. Ilmiön sidosten tunnistaminen ja niiden merkitysten arviointi ovat etenkin lukio-opinnoissa tärkeitä.

Erilaisuus-lähtökohta on sopusoinnussa yhteisöllisen oppimisen tutkimuslöydösten kanssa. ”Ryhmän jäsenten, persoonien, osaamisten, sukupuolen ja etnisen taustan erilaisuus tuo mukanaan useita potentiaalisia etuja ryhmän oppimisprosessiin. Osallistujien heterogeenisyys lisää ns. heikkojen verkostosidosten määrää, mikä on keskeistä ryhmän innovaatiokyvyn kannalta. Ryhmän jäsenten heterogeenisyys on myös omiaan lisäämään yksilöiden toisistaan riippumatonta päätöksentekoa, mikä vähentää ryhmäajattelun riskiä.” (Korhonen-Yrjänheikki 2014) Siinä voi olla myös tärkeä poisoppimisen paikka kouluille, jossa perinteinen lähtökohta on muodostaa mahdollisimman samanlaisten yksilöiden ryhmiä. ”Toisaalta myös ryhmän jäsenten yhteisillä ominaisuuksilla ja pitkän ajan kuluessa syntyneillä vahvoilla luottamuksellisilla verkostositeillä on positiivisia vaikutuksia ryhmän oppimisprosessiin. Ryhmän koheesio on omiaan lisäämään luottamusta, mikä edistää ryhmässä avointa tiedon jakamista ja dialogia.” Alemmilla luokilla päätehtävä on rakentaa yhteisyyttä, kun taas ylemmillä luokilla erilaisuuden hyötyjen merkityksellistäminen tulee enemmän kuvaan.

Delfoi-prosessit vahvistavat toisaalta laaja-alaisten osaamisten ja yhteispelitaitojen kehittymistä, ja toisaalta oman yksilöllisen identiteetin ja intohimon tunnistamista. Intohimosta saattaa rakentua oman elämän majakka, joka auttaa navigoimaan maailmassa, joka koostuu useista ammateista ja reitinvalinnoista kuten nuori futuristi Perttu Pölönen^[4] on profetoinut. Delfoi-prosessin läpiviemiseen tarvitaan vaihtelevin pitoisuuksin useimpia Howard Gardnerin (ks. https://howardgardner.com/) kahdeksasta älykkyyden ja lahjakkuuden lajista. Se merkitsee toistuvia tilaisuuksia löytää omia tulevaisuuksia hyvin erilaisille oppilaille.

3. Dialogi ja moniäänisyys

Delfoi -prosessissa kertyy eksistentiaalista tulevaisuuksien tarinatietoa esimerkiksi skenaarioiden muodossa. Kaksi muuta Bahtinin käyttämää termiä ”moniäänisyys” ja ”dialogisuus” ovat myös asiantuntijuuden kannalta mielenkiintoisia. Ne liittävät staattisiin osaamisiin tiedontuottamisen prosessikykyjä. Moniäänisyydellä Bahtin tarkoittaa äänten, puhujien ja mielipiteiden erilaisuutta ja itsenäisyyttä suhteessa toisiinsa. Joukkojen viisaudessa samalla asialla ovat termit diversiteetti (diversity) ja itsenäisyys (independence). (Surowiecki 2004).

Delfoi-paneeli on parhaimmillaan kuin letkeästi ja rytmikkäästi soittava jazz-bändi. Siinä kullakin soittajalla on kyky, halu ja tila soittaa solistisesti. Soittajien määrä ei voi sen takia olla kovin suuri. Nautittavaa yhteissoittoa syntyy, kun solisti osaa myös vetäytyä taustalle tukemaan toisten instrumenttien soittajia. Dialogisen “soiton” ytimessä on kyky oman kommentoinnin ohessa ja lisäksi aktiivisesti ja toista inspiroiden kuunnella ja ottaa kantaa muiden kommentteihin. Tällaiseen yhtyesoittoon ei ole helppo harjaantua, mutta kuten kaikessa oppimisessa niin se on vaivan väärttiä. Koulun jälkeinen aika on liian myöhäinen tehdä investointeja “yhteysoittoon”. Sitä tarvitaan sekä kansalaisyhteiskunnan että työelämätaitojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

DELFOI-SOVELLUKSIA

Delfoi-prosessin tueksi on kehitetty avoimen lähdekoodin eDelphi-verkko-ohjelmisto (www.edelphi.org), jonka käyttöönottoa helpottamaan on tehty useita opasvideoita (ks. https://www.edelphi.org/help.page). Seuraavassa esitellään muutamia Delfoi-projekteja, joilla on yhtymäkohtia kouluun ja Delfoi-pedagogiikkaan.

Ensimmäiseksi kuvataan kaksi kokeilua, joissa Delfoi-tekniikkaa on kokeiltu ja kokeillaan koulussa. Ensimmäisessä kuvataan Ilmastot@komon viisi työkalua koulun ilmastokasvatukseen. Toisessa esitellään Delfoi-Scrum-toimintamalli, jota soveltaen projektimallinen oppimistapahtuma on mahdollista toteuttaa luontevasti koulussa.

Kolmessa seuraavassa tapauksesa esitellään Delfoi-tutkimuksia, joilla on selvitelty tulevaisuuden oppimisten ja osaamisten suuntia ja muotoja. Kaksi niistä on Opetushallituksen hallinnoimia prosesseja, joista Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrissa pohjustettiin 2010-luvun opetussuunnitelman uudistuksia yleissivistävässä koulutuksessa. Osaamisen ennakointifoorumin Delfoi-kierroksissa on tutkailtu mäihin päiviin asti osaamisten muutoksia vuoteen 2035. Kolmantena esiellääm sSaksalaisjohtoinen Future Skills-Delfoi-tutkimus, jossa arvioidaan mitkä taidot vahvistuvat tulevaisuudessa korkea-asteen koulutuksessa.

Viimeisessä Delfoi-tapauksessa tutkimuksen oppija ja kohde on organisaatio (sivistysjärjestö Kansalaisfoorumi), jonka tulevaisuuksia osallistavasti rakennettiin sekä nykytila- että tulevaisuusarviointien kautta. Kansalaisfoorumi-projekti oli pilottiprojekti, jossa kokeiltiin Delfoi-tekniikan yhdistämistä toimintatutkimus-tyyppisen systeemiajatteluun. Tavoitteena oli avata strategisia valintavaihtoehtoja työyhteisön kehittämisen polttoaineeksi.

1. Ilmasto@komo

Ilmastot@komo**-sivusto kuvaa yleissivistävän koulutyön ja opettajien avuksi viisi pedagogista työkalua, joissa tutkivan ja yhteistoiminnallisen oppimisen keinoin paneudutaan ilmastonmuutokseen ja etsitään keinoja päästöjen vähentämiseen eri tasoilla luokasta kouluun ja kotikunnasta koko Suomeen.Työkaluja yhdistää Delfoi-metodi (http://bit.ly/2Tz47o1) ja eDelphi-verkko-ohjelmisto (http://www.edelphi.org), jonka tähtäin on nykyhetkessä tapahtuvissa tulevaisuuden ratkaisuissa. Ratkaisuvaihtoehtoja kuten tulevaisuuksiakin on aina monta ja niiden valintaan on mahdollista vaikuttaa. Delfoi määritellään Ilmastot@komossa vuorovaikutukselliseksi menetelmäksi arvioida ja arvottaa näitä vaihtoehtoja keskenään. Toiminnallisena metodina se tukee opetussuunnitelman perusteissa (OPS 2016, LOPS 2019) kuvattuja laaja-alaisia osaamisia sekä peruskoulussa että lukiossa.

Ilmastot@komoon voi tutustua videon (youtube-linkki), julkaisun (metodix-linkki) ja Delfoi-paneelin (https://www.edelphi.org/ilmastotakomo) avulla.

2. Delfoi-Scrum

Ilmastot@komo suosittelee käytettäväksi työelämässä suosittua Scrum-metodia^[5], josta on koulua varten versioitu Delfoi-Scrum-variaatio, joka on yksinkertaistettu mutta silti uskollinen versio alkuperäisestä projektimetodista.^[6]

Delfoi-metodin tavoin Scrumin teho perustuu monirooliseen ja tarkasti mallinnettuun vuorovaikutukseen eri osapuolten kesken. Scrumin toinen keskeinen piirre on tiimiytetty tekeminen ja kolmas projektitehtävien määrittely, työmäärien arviointi ja priorisointi intensiivisiksi jaksoiksi eli sprinteiksi. Delfoi-Scrumin selkeä hyöty koulutyölle on se, että se tarjoaa opettajan ja oppilaiden väliseen suhteeseen selkeän roolijaon. Opettajasta tulee tiedon tai toiminnan tilaaja ja opiskelijasta tiedon tuottaja. Kummatkin lähtevät projektiin oppijoina. Opettaja määrittelee tavoitteen ja oppilaat raivaavat oppimalla tien tavoitteeseen.

Delfoi-Scrumista on tehty esittelyvideo https://youtu.be/4ujqeIFx8Vo ja sitä esitellään Ilmastot@komo-julkaisun https://metodix.fi/?p=2403 Delfoi-Scrum-luvussa.

3. Oppimisen tulevaisuus 2030

Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometrissa tutkittiin Delfoin tekniikoin mahdollisia tulevaisuuksia aikavälillä, jossa oppimisen ideat, muodot ja instituutiot tulevat oletettavasti perusteellisesti muuttumaan. Muutoksia havainnoimaan kutsuttiin vuodenvaihteessa 2009-2010 74 asiantuntijaa eri puolilta Suomea. Asiantuntijapaneeli on vuosittain päivittänyt barometrityyppisesti käsityksiään viime vuosiin asti.

Asiantuntijat ovat arvioineet lähes viittäkymmentä tulevaisuusväitettä siitä, minkälaista on oppiminen vuonna 2030. Väitteitä voi ajatella tulevaisuusmaaperään asennetuiksi mittareiksi, joiden kautta tulevaisuuksista on mahdollista piirtää karttaa. Asiantuntijat jaettiin kahteen paneeliin, joiden valintojen ja argumenttien kautta tulevaisuuskarttaa on työstetty ja tarkennettu vuosittain. Erityisen huomion kohteena ovat kehityksen epäjatkuvuudet ja niihin liittyvät uuden oppimisen mahdollisuudet.

Ensimmäiset vuodet barometri toimi yleissivistävien opetussuunnitelmien uudistuksen kaukotulevaisuusvälineenä, jonka informaatio ja argumentaatio välitettiin syksyllä 2016 voimaan astuneisiin opetussuunnitelmiin. Opetussuunnitelmien voimaantulon jälkeen barometri on asettunut paitsi seuraamaan tulevaisuuden kehkeytymistä myös osallistamaan sellaisen koulu- ja toimintakulttuurin muotoutumiseen, jolla toivottavasti sekä uusinnetaan että uudistetaan suomalaisen peruskoulun ja lukion menestystarinaa.

Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrin tuloksista on kirjoitettu useita teoksia, artikkeleita ja videoita:

• Linturi, Hannu & Rubin, Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisuja 1/2011. ISBN 978-952-249-060-5
• Linturi Hannu, Rubin Anita, Airaksinen Tiina (2011) Lukion tulevaisuus 2030. Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. Tulevaisuus 2/2011. ISBN 978-952-6605-5
• Airaksinen Tiina, Linturi Hannu, Halinen Irmeli (2016) Futuribles of learning 2030 – Delphi supports the reform of the core curricula in Finland. European Journal of Futures Research, 5(1), 1-14.  )
• Futura 3/2014 Oppimisen tulevaisuus-teemanumero https://www.tutuseura.fi/julkaisut/futura/futura-3-2014/
• Futura 2/2015 Koulun tulevaisuus-teemanumero https://www.tutuseura.fi/julkaisut/futura/futura-22015/
• Oppimisen tulevaisuus 2030-blogi https://metodix.fi/2017/01/11/oppimisen-tulevaisuus-2030-blogi-2017/
• Viisi vuotta barometria-video https://youtu.be/_91wGxmXsXw
• Lukion tulevaisuus 2016-2030-video https://youtu.be/C6THQlzSHZE
• Koulun tulevaisuus-video https://youtu.be/EGhAC0OlB-s
• Ihminen Plus-video https://youtu.be/lccAdGkIzjE
• Sivistys ja ajan henki-video https://youtu.be/jctByi5aEk4
• Scrum-video https://youtu.be/ryKCN8zZxb4
• Some-pedagogia https://youtu.be/AUUUmW8sKbU
• Learning in the open https://youtu.be/vPX78fdrjBQ
• Tulevaisuusoppiminen https://youtu.be/wW1P33KrxvY
• Tulevaisuuden kaunokirjallistaminen https://youtu.be/eKrkzdIqUTQ
• Koulun tulevaisuus (runoja) https://youtu.be/6J5JZGoA6dI
• eDelfoi ja eBarometri https://youtu.be/M6gZ7FNHGdc   

4. Osaamisen ennakointifoorumi 2035

Opetushallituksen Osaamisen ennakointifoorumi on selvittänyt vuosina 2016-2019 työelämän ja ammatillisen koulutuksen tulevaisuutta monivaiheisessa kehittämisprojektissa, jossa käytettiin tulevaisuuksien avaamisessa metodina Delfoi-tekniikkaa. Ensin yhdeksän toimialaklusterin kaikki toimijat arvioivat tulevaa kehitystä vuoteen 2035 Geelsin ja Schotin kuvaaman dynaamisen monitasomallin mukaisesti. Tästä aineistosta rakennettiin myös neljä skenaarioita, joista kaksi otettiin jatkotyöskentelyn pohjaksi. Toisella Delfoi-kierroksella toteutettiin yhdeksän klusterin erilliset Delfoi-prosessit, jotka myöskin perustuivat kolmeen tasoon, joissa tarkasteltiin toimintaympäristön muutoksia, regiimin sopeutumista ja signaalitason innovaatioilmiöitä.

Ennakointifoorumin erikoisasiantuntija Jukka Vepsäläinen kuvaa koko Osaamisen ennakointiprosessia videoesityksessään youtube-video-linkki! OEF-skenaarioista on tehty erillisjulkaisu metodix-linkki.

5. Future Skills

Yleissivistävän ja korkeakoulutuksen kannalta kiinnostava on Delfoi-tutkimus, joka tehtiin alkuvuonna 2019 Saksassa. “The Future Skills Report International Delphi Study 2019*-raportti (https://nextskills.org/) kuvaa tulevaisuuskompetenssien arviointiprosessia, joka toteutettiin kahtena Delfoi-kierroksena. Delfoin ensimmäisellä kierroksella otettiin kantaa tulevaisuustaitojen todennäköisyyteen ja toisella kierroksella siihen, missä aikataulussa ne aktivoituvat korkeakouluissa. Molemmilla kierroksilla kansainvälinen asiantuntijapaneeli otti tulevaisuustaitojen lisäksi kantaa neljään skenaarioon.

Tutkimuksessa oleva ja tuleva osaamisen on ryhmitelty kolmeen kategoriaan sen, mukaan liittyvätkö ne henkilön sisäisiin kehitysmahdollisuuksiin (development-related), kohteelliseen (object-related) tai yhteisölliseen toimintaan (organization-related). Delfoi-pedagogian – jota Ilmastot@komossa sovelletaan – osumatarkkuus paranee mitä enemmän irtaudutaan yksilöominaisuuksista kohti yhteisötavoitteeellista toimintaa ja oppimista. Toki niin että yksilökehitystaidot ovat perustana sille, että kohteellinen ja työnjakoinen tiimitoiminta onnistuu.

Future Skills-video on saatavilla Youtubessa ja itse tutkimus on luettavissa ja ladattavissa osoitteessa https://nextskills.org/future-skills-report-2019/ .

6. Kansalaisfoorumi 2035

Kansalaisfoorumi (www.kansalaisfoorumi.fi) hakee vapaan sivistystyön liikkeenä tehtävänsä ja toimintamuotonsa suhteessa siihen, miten muut yhteiskunnan instituutiot uusiintuvat ja uudistuvat. Organisaation strategiseen kehittämiseen tähtäävän Delfoi-tutkimuksen ensimmäinen metodologinen tehtävä oli kuvata Kansalaisfoorumin nykytoimintaa ohjaavia ideoita ja tunnistaa niistä sitä ydintä, joka kestää menevät ja tulevat ajat. Toinen tehtävä oli “vangita” tuleva aika ja yhteiskunta monien tulevaisuuksien eli tulevaisuuskuvien kautta.

Kansalaisfoorumin mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia muodostettiin kahden Delfoi-kierroksen ja sadan henkilön paneelin avustuksella. Tulevaisuuskuvat muodostettiin tulevaisuudentutkimuksen käsittein ja keinoin muutosvoimia (driving forces, trends, future signals) skannaamalla.  Delfoi-kierrosten tuloksia analysoitiin soveltamalla Peter Checklandin kehittämää pehmeää systeemimetodologiaa (Soft Systems Methodology http://bit.ly/2KjWKxF) skenaarioiden rakentelussa. Kansalaisfoorumin itsensä tehtäväksi jäi jatkaa tulevaisuuskuvista ja systeemimalleista varsinaisiin skenaarioihin, strategisiin linjan valintoihin ja päätöksiin.

Organisaation kehittämiseen sovellettua Delfoi-tutkimusta raportoidaan “Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta”-artikkelissa (https://metodix.fi/2018/11/30/kansalaisfoorumin-viisi-tulevaisuutta/).

---