Hannu Linturi

Ilmastot@komo:

Viisi työkalua ilmastokasvatukseen

© Hannu Linturi (2019) Ilmastot@komo: Viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Delfoi-sarja 3/2019. ISBN 978-952-6605-06-7. Metodix Oy. Helsinki. (Päivitetty 27.4.2020)

TYÖKALUJA KOULUUN

“Maailmassa on 1,8 miljardia nuorta, ja toisin kuin luullaan, he ovat kiinnostuneita yhteiskunnan tulevaisuudesta.”

– Kopra, Hiltunen, Uusitalo 2019

Ilmastot@komo-artikkeli kuvaa yleissivistävän koulutyön ja opettajien avuksi viisi pedagogista työkalua, joissa yhteistoiminnallisen ja tutkivan oppimisen keinoin paneudutaan ilmastonmuutokseen, ja etsitään keinoja päästöjen vähentämiseen eri tasoilla luokasta kouluun ja kotikunnasta koko Suomeen. Ahdistuksen sijasta Ilmastot@komossa rakennetaan toivoa. Toiveikkuus perustuu Immanuel Kantin ajatukseen siitä, että toivo tarvitsee  käynnistyäkseen aktiivista tiedonhakua ja -muodostusta sekä niihin perustuvaa toimintaa, joiden seuraus toivon syttyminen on. 

Useimpia työkaluja yhdistää Delfoi-metodi ja eDelphi- verkko-ohjelmisto, jonka tähtäin on nykyhetkessä tapahtuvissa tulevaisuuden ratkaisuissa. Ratkaisuvaihtoehtoja kuten tulevaisuuksiakin on aina monta ja niiden valintaan on mahdollista vaikuttaa. Delfoi-tekniikka on vuorovaikutuksellinen menetelmä arvioida ja arvottaa näitä vaihtoehtoja keskenään. Se tukee opetussuunnitelman perusteissa (OPS 2016) kuvattuja laaja-alaisia osaamisia sekä peruskoulussa että lukiossa.

Ilmastot@komon työkalut kehitettiin Otavan Opiston Osuuskunnan koordinoimassa hankkeessa, jota rahoitettiin Keski-Suomen ELY-keskuksen myöntämällä ympäristökasvatuksen hankeavustuksella. Työkalujen kehitystyöstä vastasi Metodix Oy. Työtä tukevina asiantuntijoina toimivat OKKA-säätiö, ilmastokasvatuksen tutkijaryhmä Essi Aarnio-Linnanvuori, Hannele Cantell, Anna Lehtonen ja Sakari Tolppanen, ja opetussuunnitelma-asiantuntijat Irmeli Halinen, Aki Luostarinen ja Iida-Maria Peltomaa.

eDelphi-verkko-ohjelmisto on avoin kysely- ja oppimisympäristö, joka löytyy osoitteesta https://www.edelphi.org/ilmastotakomo . Sekä opettajat että opiskelijat voivat rekisteröityä siihen omin tunnuksin.

Laaja-alaisen osaamisen tavoitteisiin kuuluvat ajattelun ja oppimisen taidot, vuorovaikutus- ja ilmaisutaidot sekä monilukutaito, jolla tarkoitetaan taitoa tuottaa ja tulkita erilaisia tekstejä. Lisäksi laaja-alaisen osaamisen kirjoon on sisällytetty tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen, työelämän vaatimia kykyjä, sekä kestävän tulevaisuuden huomioon ottavan yhteiskunnallisen osallistumisen ja vaikuttamisen taidot. Ilmastot@komossa esitellään viisi Delfoi-metodiin perustuvaa proaktiivista työkalukonseptia.

Ilmastot@komossa esitellään viiden Delfoi-työkalun lisäksi niiden taustalla vaikuttavia pedagogisia ajatuksia sekä eDelphi-ohjelmiston käyttöopastusta.  Delfoi-menetelmä on OPS-yhteensopiva työkalu varsinkin laaja-alaisen osaamisen tavoitteiden ja projektityyppisen ilmiöpohjaisen opiskelun osalta. Toinen kestävän tulevaisuuden käyttökohde on koulu- ja luokkatyöhön upotettavien demokratiatapojen juurruttaminen osaksi oppilaitoskulttuuria.

Opetussuunnitelmat välittävät kansalaiskeskustelun ja asiantuntijatyön kautta syntynyttä käsitystä siitä, millä tavoin ja sisällöin koulu vastaa oman – ja tunnistettavissa olevan tulevan – ajan haasteisiin. Tehtävä ei onnistu ennen kuin suunnitelmat muuttuvat toiminnaksi kouluissa. Se on iso urakka, jonka toteuttamisen mahdollistaa maapallon paras opettajakunta. Paolo Freiren – Kantin tavoin toivon filosofi – monipolvisin sanoin siirtyminen yhdestä aikakaudesta toiseen vaatii erityisen joustavaa, kriittistä mieltä huomaamaan esiin nousevien, hyväksyntää ja toteutumista etsivien arvojen ja itsensä säilyttämistä etsivien vanhojen arvojen ristiriita, huomisen ja eilisen ristiriita. “Ihmisen humanisaatio ja dehumanisaatio riippuvat suuresti siitä, kuinka hyvin hän kykenee oivaltamaan aikakauden teemat ja näin integroitumaan ajan henkeen. Aikakaudet täyttyvät tai toteutuvat siinä määrin kuin ihmiset käsittävät sen teemat ja ratkaisevat sen tehtävät.” (Pikkarainen 1992, Freire 1972, 1974) Tämä aikakauden teemoja kuvataan opetussuunnitelmissa mutta niihin vastataan kouluissa.

Ilmastokysymys on ajan haaste, jonka melkein kaikki tunnistavat. Siihen perehtymällä on mahdollista parantaa myös kykyä reagoida muihin haasteisiin, joiden ratkaisuissa tarvitaan samoja keinoja kuin ilmastokysymykseenkin suhtautumisessa. Paradigmatasoinen muutos on siinä, että oppimisen kohteena ei enää voi olla vain jo jonkun aikaisemmin oppima asia vaan aikakausi tuottaa lisääntyvästi tarvetta heittäytyä oppimaan tietämättä mikä on ratkaisu. Tällaisesta oppimistapahtumasta tulee yhteinen sekä oppilaille että opettajille. Näin on aina silloin, kun oppimisen kohde sijaitsee tulevaisuudessa. Tulevaisuustietäminen käynnistyy oman ajan kontekstin tunnistamista ja jatkuu sopivin menetelmin eri vaihtoehtojen arviointiin ja toimintasuosituksiin. Koululla on toiminta- ja päätösvaltaa omissa asioissaan, mutta mikään ei estä laajentamasta vallankäyttöä koulun ulkopuolelle. Silloin on kyse asiantuntijavallasta, johon Ilmastot@komo tarjoaa työkaluja tutkivan oppimisen muodossa.

Koulun traditioon kuuluu se, että vaikka opitaankin yhdessä niin varsinainen noteerattu oppiminen tapahtuu yksilössä. Tulevan oppiminen edellyttää myös sellaisen oppimisen käyttöönottoa, jossa ryhmät, yhteisöt ja jopa koulut oppivat se se oppiminen myös tunnistetaan ja tunnustetaan. John Deweysta inspiroitunut filosofi Kai Alhanen (Kylänpää 2013) väittää, että “uutta voi syntyä vain siitä, että ihmiset kohtaavat vieraita asioita ja käsittelevät niitä yhdessä.” Hänen mukaansa demokratia perustuu syvimmillään dialogiin eli keskusteluun, joissa olemme kiinnostuneita toistemme kokemusten erilaisuudesta. Jos tällaista keskustelua ei käydä koulussa, kotona ja työpaikoilla niin ei se leviä muuallekaan yhteiskuntaan ja sitä kautta yhteisten asioiden hoitoon eli politiikkaan.

Iso muutospaine on siinä, miten yksilöohjautuvan – ja -arvioitavan – oppimisen ja osaamisen rinnalle tuotetaan systemaattisesti ryhmäoppimista? Vaikka ongelma tunnistetaan, keinoja puuttuu tai ratkaisuja vierastetaan. Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrissa (Linturi & Rubin 2014) asiantuntijat ovat jyrkästi erimielisiä siitä, pitäisikö koulussa ottaa käyttöön suhteellisen pysyviä oppivia ryhmiä, jotka työnjakoisesti kehittävät toimintaansa erilaisia oppimistehtäviä suorittaessaan. Sama paneeli tunnistaa suhteellisen yksimielisesti tarpeen kehittää erilaisten yhteisöjen älykästä ja kestävää toimintaa, mutta ei osaa yhtenäisesti nähdä kollektiivioppimisen edellytysten luomista yleissivistävän koulun tehtävänä. Ilmastot@komossa etsitään malleja, kokeiluja ja kokemuksia siitä, miten yhteisöoppimisen suhteen voitaisiin kouluissa edetä. Siinä kuten koulun ulkopuolisenkin elämän kannalta tärkein yhteisötaito on kyky dialogiin. Sen merkitys on keskeinen kaikissa Ilmastot@komon viidessä työkalukonseptissa.

On ilmeistä, että pelkät dialogitaidot eivät tässä ajassa riitä. Kai Alhasen (2016) käsityksen mukaan dialogin ensisijainen tehtävä on toisen ymmärtäminen. Vasta sen jälkeen tulevat mahdollisiksi muut tehtävät kuten yhteisen ongelman ratkaiseminen tai yhteisen päätöksen teko. Olemme ajautuneet siinä määrin jakautuneeseen yhteiskuntaan, että vaikka eläisimmekin fyysisesti samassa ympäristössä ja kävisimme samaa koulua, kulttuuriset (henkiset) ympäristömme saattavat radikaalisti poiketa toisistaan. “Kun eri ympäristöistä johtuen samat asiat näyttäytyvät eri asioina ja sanojenkin merkitys saattaa tästä syystä vaihdella, on toista todennäköisesti mahdotonta ymmärtää pelkän pintapuolisen keskustelun perusteella. Tämä tarkoittaisi sitä, että näin voimakkaasti jakautuneessa yhteiskunnassa spontaani tai satunnainen dialogi ei todennäköisesti onnistu: toista ei tulla ymmärtämään keskusteluissa, joissa puhutaan itse asiasta tai toisen arvopohjasta, sillä keskustelijat saattavat tosiasiassa tarkoittaa samoilla tai samankaltaisilla ilmaisuillaan täysin eri asioita.” (Vienola 2018)

Dialogi eri ryhmien välillä voi olla melkein mahdotonta ilman, että ensin tunnistetaan toisen ympäristö ja ymmärretään, miten toisen ympäristön ihmiset kokevat sen miten maailma toimii. Ilman tätä ymmärrystä ei kyetä näkemään miten samat tapahtumat ja sanat näyttäytyvät eri merkityksellisinä asioina eri ympäristöissä. Politiikan tutkija Minna-Kerttu Vienola (2018) ehdottaa kiertotietä ennen kuin ryhdytään dialogiin: “Yhteiskunnallinen dialogi näyttäisi näin ollen olevan mahdollista suoran keskustelun sijaan syvällisemmän ja pitkäjänteisemmän kiertotien kautta. Keskustelun osapuolten tulisi ensin ymmärtää toisensa mahdollisesti erilaisia ympäristöjä, ennen kuin he voivat käydä onnistunutta dialogia.”

Vienolan ehdotus on Ilmastot@komon sisällön kannalta kriittinen. Mikään esiteltävistä malleista ja työkaluista tuskin toimii sellaisenaan. Jokainen pedagoginen suunnitelma ja teko, joka inspiroituu työkaluista, edellyttää kontekstointia ja sovittamista tilanteeseen, johon ikäkausi- ja ympäristötekijöiden lisäksi keskeisesti kuuluu sen tunnistaminen, minkälaisille henkisille erillisympäristöille pitää ensin raivata tilaa ja ymmärrystä.

DELFOI-PEDAGOGIA

Pedagogisessa mielessä Delfoi on sokraattinen, sillä siinä kysymykset ovat lähestulkoon vastauksia tärkeämpiä, kunhan kysymyksiä ei jätetä yksikseen leijumaan ilmaan. Talousnobelisti Bengt Holmström kuvaa kysyvän oppimisen kannalta keskeisen idean selkeästi: “Yksinkertaiset kysymykset pakottavat ajattelemaan asioita uudella tavalla ja ohjaavat tutkimusmatkoille, joiden päätepiste on aluksi tuntematon.” Kysymykset kohdistuvat tarkasteltavan ilmiön – tässä tapauksessa ilmastonmuutoksen – tulevaan kehitykseen. Valintoja arvotetaan sillä, missä määrin ja laaduin niiden taakse kertyy perusteluja eli argumentteja. Erilaisuutta arvostava keskustelu on keino argumenttien seulomiseen. Dialogin kautta vastaajat määrittelevät tulevaisuusvaihtoehtoja, joista on mahdollista tarinallistaa skenaarioita eli polkuja tästä hetkestä tuleviin tiloihin. 

Delfoi-pedagogia perustuu tutkivan oppimisen ideaan, jossa oppiminen nähdään kehittävänä yhteisö- ja yhteistoimintana. Siinä on tärkeää jaetun asiantuntijuuden muotoutuminen yhteisöllisen tiedonkäsittelyprosessin seurauksena. Delfoin erityispiirre on se, että oppimisen kohde ja konteksti on tulevaisuus. Tulevaisuuspainotuksen vastapainona ja ajan laajennuksena historiaan Ilmastot@komon Delfoissa tarjotaan monessa kohdassa tarina-aihioita antiikiin kulta-ajoilta. Silloin kehittyivät ensimmäiset ei-uskomuspohjaiset selitysperustat siitä, miten maailma toimii. Sokraattinen on myös toinen Holmströmin neuvo: “Opiskelijoista on pidettävä hyvää huolta ja kunnianhimon tasoa olisi nostettava.” Holmströmin huolena on yliopisto-opiskelu, mutta ajatus sopii laajennettavaksi kaikkeen opinnointiin kuten myös sen korostaminen, että nuoria pitää auttaa löytämään vahvuuksiaan ja itselleen sopivimpia aloja. “Nykyisin opiskelijat jäävät liian paljon oman onnensa varaan.”

Kyselevää oppimista

Delfoi käynnistyy kysymyksestä, mutta keitä vastaajat sitten ovat? He voivat olla keitä tahansa, mutta lähtökohtana on se, että heillä yhdessä on tarkasteltavaa ilmiötä kattavasti  sekä asiantuntijuutta että -osaisuutta. Ellei niitä ole valmiiksi niin tiedot ja näkemys hankitaan ennen vastaamista. Tätä perinteistä oppimisen reittiä pitkin oppilaat hankkivat riittävän tietoperustan. Delfoi sopii hyvin myös roolipelin kautta toteutettuun oppimiseen. Olennaista on myös, että vastaajat ovat erilaisia niiden näkökulmien suhteen, joista he ilmiötä tarkastelevat. Vastaajia nímitetään panelisteiksi korostamaan sitä, että he yhdessä jakavat tietoa ja muodostavat myös yhteistä paneelin näkemystä. Pyrkimyksenä voi olla joko yhteinen käsitys (konsensus) tai perusteltujen näkemysten ja tulevaisuuksien moneus (skenaariot). 

Kouluoppimisen työkaluna Delfoi on luonteeltaan toimintapedagogiikkaa, johon sopii Antti Rajalan (2016) väitöskirjassaan kuvaama kolmiportainen toimijuusluokittelu. Tiedollisessa toimijuudessa harjoitellaan kykyä valita ja käyttää materiaalisia ja käsitteellisiä resursseja luovasti ja muokata niitä tilanteeseen sopiviksi. Relationaalisessa toimijuudessa on kyse kyvystä työskennellä muiden kanssa ja tunnistaa, ymmärtää ja ottaa käyttöön muiden käyttämiä resursseja ja näkökulmia, joiden avulla selvitetään ja ratkotaan mistä kussakin ongelmassa on kysymys. Yksinkertaisemmin ilmaistuna on kyse kyvystä hankkia muiden tukea tavoitteiden saavuttamiseksi sekä tukea muita heidän tarpeissaan. Transformatiivinen toimijuus on toimintaa ja tekoja, jotka ovat odotusten vastaisia tai kyseenalaistavat ja purkavat vallitsevia ajattelutapoja ja käytäntöjä. Siihen tarvitaan Delfoi-tyyppistä yhteistoiminnallista ja kommunikatiivista prosessia, jossa on tilaa ja aikaa pintahavaintojen syventämiselle.

Paneeliin sisältyy osapaneeleita kuten oppilaiden, opettajien ja vanhempien ryhmiä, joiden vertailu saattaa paljastaa näkökulmien sidoksia erilaisiin intresseihin ja elämäntilanteisiin. Johonkin ryhmään kuuluminen määrittää usein sitä, miten kysymyksen ymmärrämme ja miten siihen reagoimme. Panelisteja on tavallisesti reilusta kymmenestä muutamaan kymmeneen. Kaikkien panelistien vastaukset ovat anonyymejä, jotta argumentoinnin ulkopuoliset sosiaaliset ja persoonalliset tekijät eivät pääse vaikuttamaan vastaamiseen. Seuraavan luvun äänestysharjoituksissa tunnistetaan minkälaisia nämä ulkoiset tekijät voivat olla.

Panelisteja pyydetään ensinnä vastaamaan kysymyksiin, mutta se on vasta alku. Vastaukset avataan sen jälkeen reaaliaikaisesti muiden näkyville ja mahdollistetaan toisten vastausten kommentointi ja dialogi. Keskustelun perusteella osa panelisteista muuttaa prosessin eli Delfoi-kierroksen myötä alkuperäistä vastaustaan. Optimaalisessa Delfoi-prosessissa toteutuvat kaikki neljä Rajalan (2016) esittämää toimijuuskeskeisen pedagogiikan periaatetta: (1) opetus perustuu oppilaiden henkilökohtaiselle mielekkyydelle ja toimijuudelle, (2) opetus yhdistyy koulun ulkopuolisiin toimintajärjestelmiin ja asiantuntijayhteisöihin, (3) opetus sovitetaan koulukontekstin tarjoamiin mahdollisuuksiin, ja (4) pedagogiikka ja oppiminen mielletään jatkuvana matkana. 

Yhteisoppivaa kuplantorjuntaa

“Dialogi on työelämän uusi käyttöjärjestelmä.”

Joutsenvirta 2019

Vaatimus panelistien erilaisuudesta ja oikeudesta ilmaista oma käsityksensä tekee Delfoista kuplantorjuntatyökalun. Delfoi-vastaajat valitaan tavallaan niin, että edustusta tulee eri kuplista aina, kun sellaisia tunnistetaan. Monimuotoisuus varmistetaan kahdella kriteerillä, joiden perusteella panelistit valitaan. Asiantuntijuus on ykköskriteeri. Asiantuntijuus takaa myös sen, että kannanmuodostus on tietopohjaista. On olennaista löytää ne asiantuntijatahot, joilla on tietoa ja ymmärrystä tarkasteltavasta ilmiöstä. Toinen kriteeri on etsiä mukaan asianosaiset intressitahot, joiden elämään ilmiöllä on vaikutusta. Suomen kaltaisissa kehittyneissä maissa eri intressiryhmät ovat useimmiten tehokkaasti organisoituneet. Useimmilla osapuolilla on oma edunvalvontayhteisönsä. Ne joilla ei sitä ole – tai edustaja on heikko – menettävät asemiaan yhteiskunnan resurssien jaossa. Ilmiön sidosten tunnistaminen ja niiden merkitysten arviointi ovat etenkin lukio-opinnoissa tärkeitä.

Erilaisuus-lähtökohta on sopusoinnussa yhteisöllisen oppimisen tutkimuslöydösten kanssa. ”Ryhmän jäsenten, persoonien, osaamisten, sukupuolen ja etnisen taustan erilaisuus tuo mukanaan useita potentiaalisia etuja ryhmän oppimisprosessiin. Osallistujien heterogeenisyys lisää ns. heikkojen verkostosidosten määrää, mikä on keskeistä ryhmän innovaatiokyvyn kannalta. Ryhmän jäsenten heterogeenisyys on myös omiaan lisäämään yksilöiden toisistaan riippumatonta päätöksentekoa, mikä vähentää ryhmäajattelun riskiä.” (Korhonen-Yrjänheikki 2014) Siinä voi olla myös tärkeä poisoppimisen paikka kouluille, jossa perinteinen lähtökohta on muodostaa mahdollisimman samanlaisten yksilöiden ryhmiä. ”Toisaalta myös ryhmän jäsenten yhteisillä ominaisuuksilla ja pitkän ajan kuluessa syntyneillä vahvoilla luottamuksellisilla verkostositeillä on positiivisia vaikutuksia ryhmän oppimisprosessiin. Ryhmän koheesio on omiaan lisäämään luottamusta, mikä edistää ryhmässä avointa tiedon jakamista ja dialogia.” Alemmilla luokilla päätehtävä on rakentaa yhteisyyttä, kun taas ylemmillä luokilla erilaisuuden hyötyjen merkityksellistäminen tulee enemmän kuvaan.

Tulevaisuusperspektiivi on nuorisoasteen koulutuksissa merkityksellistä jo siksi, että oppilailla on tulevaisuutta edessään lähes sata vuotta eikä nuorilla ole päinvastoin kuin monilla muilla tahoilla vahvaa lobbausorganisaatiota. Tulevaisuutta rakennetaan päätöksin, joihin lapsilla ja nuorilla ei ole suoraa pääsyä. Delfoi on tässä mielessä myös väline vaikuttaa epäsuorasti päätöksentekoon eri tasoilla luokasta kouluun ja kunnasta yrityksiin. Ilmastonmuutos on tutkimusilmiö, jonka suhteen nuoret ovat aina asianosaisia, ja tiedonhankinnan kautta myös jonkin tai monen osa-alueen asiantuntijoita. Delfoi-managereina opiskelijat pääsevät levittämään paneelin diversiteettiä suuntiin, jotka “aikuistutkimuksessa” usein unohtuvat. Tieto ja ymmärrys muodostetaan paneeleissa, joita oppilaat fasilitoivat ja joihin he itse myös edustajiensa kautta osallistuvat. Loppuvaiheessa tutkijaopiskelijat analysoivat kertynyttä aineistoa ja esittävät tutkimustuloksia. Tulos voi olla yhteinen päätös tai toiminta, tai rikas kuvaus tulevaisuuksien uhista ja mahdollisuuksista.

Delfoi-pedagogiikka vastaa haasteeseen, jota Reijo Karhinen, Mika Pantsar ja Johanna Vesterinen kuvaavat uuden yleissivistyksen tärkeäksi ja tässä ajassa kriittisimmäksi. “Se, mistä on pulaa, on näkemys tulevasta. Meidän on tehtävä muutosten tunnistamisesta, tutkitun tiedon omaksumisesta ja uuden oppimisesta osa suomalaista yleissivistystä.”

Viisi tapaa käydä ilmiön kimppuun

”Oppilaitoksen tarjoama suurin lisäarvo on innostava oppimisyhteisö, jossa osana ovat pedagogisesti taitavat oppimisen fasilitaattorit, jotka mahdollistavat tiedon jalostumista vuorovaikutuksessa yksilöiden ja yhteisöjen viisaudeksi. Samalla kehittyy yksilöiden kyvykkyys asioiden välisten suhteiden ja kokonaisuuksien ymmärtämiseen. Oppimisesta nykyistä suurempi osa tapahtuu tekemällä, kokemalla ja kokeilemalla.” (Kati Korhonen-Yrjänheikki, Futura 3/2014)

Ilmastot@komossa on tarjolla viisi erilaista Delfoi-mallia, joista kukin sisältää mahdollisuuksia räätälöidä ja skaalata opintojaksoa eri tarpeisiin ja tilanteisiin. Kolme ensimmäistä sopii peruskoulun oppisuunnitelmiin, ja kolme viimeistä lukioon.

1. “LUOKKA-DELFOI”-jaksossa (”oma ja yhteisön ääni”) Delfoi on mukana vasta viitteellisesti. Työkaluna ja apuvälineenä on yksilön ääni ja äänestäminen, jonka kautta tutkitaan sellaisia inhimillisen käyttäytymisen muotoja kuin (1) oman mielipiteen muodostusta ja ilmaisua (mielipide, yhteiskunnallinen kanta), (2) oman äänen yhteisöllistä perustaa (ryhmään kuuluminen, ryhmäpaine, identiteetti), (3) yhteisöllistä keskustelua, väittelyä ja dialogia (vuorovaikutus, tiedonmuodostus, argumentointi), (4) valinnan ja päätöksen tekemistä (äänestäminen, kannan muuttaminen, yhteinen päätös), (5) arviointia ja arvottamista (intressi, merkitys, tieto, reflektio). Kuudes näkökulma syntyy siitä, että kysymys kohdistuu (6) tulevaisuuteen, jonka erityispiirre on se, että siitä ei ole varmaa tietoa. Jakson tavoite on rakentaa niitä avaintaitoja ja itseymmärrystä, joita tarvitaan paitsi myöhemmissä Delfoi-prosesseissa myös sen jälkeisessä elämässä päivittäin. Syvätavoite on oppia ja omaksua omalle koululuokalle tai ryhmälle järjestäytynyt ja rakentava tapa hoitaa omia ja yhteisiä asioita.
2. “KOULU-DELFOI”-jaksossa toteutetaan oikea tutkimusprosessi sillä rajauksella, että tiedon keruu ja muodostus tapahtuu koulun piirissä. Prosessista on kaksi versiota, joista toinen on suunniteltu toteutettavaksi 2-4 tunnin kestoisena tapahtumana, ja toinen laaja-alaisena oppimiskokonaisuutena. Tutkimisen kohteena on esimerkiksi koulun energian säästö, kouluruoka, opintomatka tai koulun sisäinen kiertotalous. Sopivia panelistiryhmiä ovat oppilaat, opettajat ja muu henkilöstö sekä vanhemmat. Delfoissa pyritään yhteiseen käsitykseen tutkittavista asioista ja sitä kautta hyviin päätöksiin ja toimintaan. Syvätavoite on oppia ja omaksua tapa osallistua ja vaikuttaa koulun asioiden hoitoon ja luoda perusta deweylaistyyppiselle kouludemokratialle.
3. “KUNTA-DELFOI” -jaksossa ilmiön tarkastelu laajennetaan koulun ulkopuolelle omaan kuntaan ja sen ilmastopäästöihin, joita on mahdollista seurata reaaliajassa CO2-sivustolta (http://www.co2-raportti.fi/). Kasvihuonepäästöjen perusteella opiskelijaryhmä laatii tulevaisuuskysymyksiä, joita tutkimaan kutsutaan paneeli, jossa on edustettuna sekä koulun sisäisiä että ulkoisia ryhmiä. Kunta-Delfoi toteutetaan kahden kierroksen Delfoi-prosessina, jossa tunnistetaan ryhmien välisiä eroja mutta pyritään niistä huolimatta yhteiseen ymmärrykseen toimista, joita kunnassa on mahdollisuus tehdä ilmastonmuutoksen uhkien torjumiseksi. Syvätavoite on oppia tutkimaan ja vaikuttamaan koulun ulkopuolisen lähiyhteisön toimintaan.
4. “SUOMI-DELFOI” -jaksossa tutkiminen laajenee koko maahan ja haluttaessa koko maapalloon. Ilmastotulevaisuutta tutkitaan tavalla, jossa muodostetaan skenaariopolkuja erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaarioista rakentuu tulevaisuuskartta, jonka dynamiikkaa syvennetään energiatulevaisuuden laskentamallilla. Menetelmällisesti on kyseessä ns. Politiikka-Delfoi-variaatio, jossa tutkitaan ilmastonmuutosta tavalla, jossa ei pyritä ensisijaisesti yksimielisyyteen vaan löytämään perusteluja ja malleja erilaisille mahdollisille tulevaisuuksille. Nämä tulevaisuudet jalostetaan ja tarinallistetaan skenaarioiksi. Syvätavoite on oppia tutkimaan ja vaikuttamaan yhteiskunnan toimintaan.
5. “BAROMETRI-DELFOI” -jaksossa pohjustetaan keinoja tehdä ilmastonmuutoksen tutkimisesta ja seurannasta osa kestävää koulukulttuuria. Delfoi- paneeleista tehdään jatkuvia tarjoamalla vastaajille vuosittain mahdollisuus tarkistaa kantojaan ja perusteluitaan. Näin tuloksista muodostuu aikasarja, jonka kautta on mahdollista havainnoida näkemysten muutoksia ja tulevaisuuksien kehkeytymisiä, mikä osaltaan auttaa navigoimaan ilmastonmuutoksen tulevaisuuskartalla. Kartan mittakaava tarkentuu sitä mukaa kun systemaattinen tiedonkeruu ja -muodostus etenee. Syvätavoite on omaksua tutkiva, keskusteleva ja systemaattinen (kumuloituva tieto ja ymmärrys) koulun toimintakulttuuri ympäristöasioissa. Tätä tavoitetta on mahdollista edistää myös Okka-säätiön kehittämien kestävän tulevaisuuden indikaattorien avulla.

Ensimmäinen ja toinen konsepti sopivat parhaiten peruskouluun, ja neljäs ja viides lukioon. Kolmonen on sovellettavissa molempiin oppilaitosmuotoihin. Delfoi-prosessit vahvistavat toisaalta laaja-alaisten osaamisten ja yhteispelitaitojen kehittymistä, ja toisaalta oman yksilöllisen identiteetin ja intohimon tunnistamista. Intohimosta saattaa rakentua oman elämän majakka, joka auttaa navigoimaan maailmassa, joka koostuu useista ammateista ja reitinvalinnoista kuten nuori futuristi Perttu Pölönen on profetoinut. Delfoi-prosessin läpiviemiseen tarvitaan vaihtelevin pitoisuuksin useimpia Howard Gardnerin (ks. https://howardgardner.com/) kahdeksasta älykkyyden ja lahjakkuuden lajista. Se merkitsee toistuvia tilaisuuksia löytää omia tulevaisuuksia hyvin erilaisille oppilaille. Kaikkia pedagogisen Delfoin variaatioita yhdistävät seitsemän T-piirrettä ovat ilmastonmuutoksen tematiikan lisäksi:

1. TIIMITYÖ: opitaan – suunnitellaan, kommunikoidaan, arvioidaan ja esitetään – yhdessä mutta toteutetaan työnjakoisesti
2. TUTKIVA OPPIMINEN: oma tiedonhankinta ja uuden tiedon muodostus, tiedon analysoiminen ja esittäminen
3. TIETOKÄSITYS: tietokäsitys sisältää kolme bahtinilaista tiedon lajia, jotka ovat mutkia oikoen ja alkuperäistä esitystä yksinkertaistaen tieteellinen, taiteellinen ja tulevaisuustieto
4. TOIMINTA: tutkimusmenetelmä on toiminnallinen ja tähtää yhteisöllisiin valintoihin ja päätöksiin sekä niiden seurauksena toimenpiteisiin (ilmiöön pyritään vaikuttamaan)
5. TOTEUTTAVA PANEELI: monimuotoinen ja laaja-alainen aiheen käsittely taataan asiantuntijuuteen ja asianosaisuuteen perustuvan paneelin avulla (argumenttien moneus)
6. TRANSFORMAATIO: kysyvä ja keskusteleva prosessi, johon kuuluvat avaavat kysymykset, mielipiteen ja argumentin muodostaminen, reaaliaikainen vuorovaikutus ja dialogi sekä jatkuva mahdollisuus tarkistaa oma kanta
7. TULEVAISUUS: tutkimisen kohteena ovat mahdolliset tulevaisuudet, joita oletetaan olevan monta, erilaisia mahdollisuuksia kuvaavat skenaariot ovat tulevaisuuden käsikirjoituksia

Katse ei ole yksinomaan tulevaisuuteen vaan aikahorisonttia jatketaan myös menneisyyteen. Tekstin lopussa on kolme antiikin aikaa kuvaavaa tarinaa (Delfoin oraakkeli, Sokrates ja Shkolé), joiden ajatuslainojen päälle Delfoi-pedagogiikkaa on rakennettu. Antiikin artikkelien lisäksi liitteissä kuvataan Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometria, jolle Ilmastot@komo on velkaa sekä metodin käytön että oppimiskäsitysten osalta. Viimeisessä liitteessä kuvataan pilottikyselyt ja -kysymykset, jotka autenttisina ovat käytettävissä ja kopioitavissa Ilmastot@komon eDelphi-paneelissa https://www.edelphi.org/ilmastotakomo. 

Tutkinnoista osaamisiin ja yksilösuorituksista yhteisöoppimisiin

Ilmastot@komo on suunniteltu koulujen ilmastonmuutoksen käsittelyyn. Se ei silti tarjoile juurikaan tietoa ilmiöstä vaan jättää sen tehtävän niille jotka osaavat.  Open ilmasto-opas on hyvä esimerkki koulukäyttöön tarkoitetusta sisältöpalvelusta, jossa on otettu huomioon sekä kouluaineet että luokkatasot. Ilmastot@komossa rakennetaan ja käytetään sen sijaan työkaluja, joista ilmastonmuutoksen käsittelyssä on hyötyä. Sen käyttämät työkalut ja tavoitteet eivät kuitenkaan rajaudu vain yhteen teemaan tai ilmiöön vaan sopivat käytettäväksi kaikissa tilanteissa, jossa kohdataan monimutkainen ja -tieteinen sekä ratkaisematon ongelma tai ilmiö. Delfoi-konseptit sopivat yhteen sen käsityksen kanssa, jonka mukaan oppimista pitää laajentaa ja syventää tutkinnoista osaamisiin ja yksilöoppimisesta yhteisöoppimisiin. Sama koskee Scrum-prosessityöskentelymallia, joka esitellään mahdollisena tapana uudelleenorganisoida koulutyötä ja koulurooleja.  

Näkemys saa vahvistusta kolmesta tuoreesta osaamisen tulevaisuuteen keskittyvästä Delfoi-tutkimuksesta. Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrin tuloksia esitellään omassa liiteartikkelissaan sivuston lopulla.  Toinen niistä on Osaamisen ennakointifoorumin koko työelämän tulevaisuutta käsittelevä Delfoi-tutkimusten sarja, jonka tuloksiin tutustutaan  neljän skenaariokuvauksen (ks. Suomi-Delfoi-jakso) yhteydessä. Kiinnostava on myös eurooppalainen The Future Skills Report International Delphi Study 2019*, jossa osaamisen on ryhmitelty kolmeen kategoriaan sen, mukaan liittyvätkö ne henkilön sisäisiin kehitysmahdollisuuksiin (development-related), kohteelliseen (object-related) tai yhteisölliseen toimintaan (organization-related).

Taulukko: Tulevaisuuden taidot kansainvälisen Delfoi-paneelin arvottomana (suluissa kerrotaan keskiarvo kun maksimi on 5). Ilmastot@komon työkalut on suunniteltu erityisesti geneerisimpien kompetenssien (vihreä tausta) kehittämiseen ja kehittymiseen.

Delfoi-työkalujen käytössä korostuvat yhteisölliset avainkompetenssit yhteistyö-, viestintä- ja tulevaisuustaidot. Oma ääni-jaksossa korostuvat autonomiataidot yhdistettynä kykyyn keskustella rationaalisesti  ja reflektoida tarkasteltavan ilmiön käsittelyä. Digitaalisuus tulee mukaan oppimiseen verkkotyökalujen osaamisen kautta. Tarkasteltava ilmiö (ilmastonmuutos) tuo mukanaan kompleksisen tutkittavan kohteen, jonka tarkasteluun ilmastotutkijat ja -kasvattajat tuovat oman työkalunsa, jota käytetään Ilmastot@komossa systemaattisesti oppimisen arvioinnissa.

Ilmastokasvatuksen tutkijat ( Sakari Tolppanen, Essi Aarnio-Linnanvuori, Hannele Cantell ja Anna Lehtonen) ovat kehittäneet polkupyörämallin,”sillä ilmastokasvatus, kuten polkupyöräkin, on yksi kokonaisuus, joka vaatii kaikkia osiaan toimiakseen. Pyörä ei ole staattinen, vaan jatkuvassa liikkeessä ja tarvitsee toimiakseen käyttäjän. Vaikka mallissa korostetaan ilmastokasvatuksen kokonaisvaltaisuutta, on hyödyllistä tarkastella polkupyörän osia myös erillään toisistaan. Näin on helpompi ymmärtää se, miksi jokainen niistä on kokonaisuuden kannalta tärkeä.” 

“Oma ääni”-jaksossa tutustutaan polkupyörän osiin ja opetellaan ajamaan pyörää turvallisissa olosuhteissa. “Koulu-Delfoissa” haetaan hyvä istuma-asento (motivaatio, osallisuus), asetetaan ajamiselle päämäärä (tulevaisuus) ja ajetaan (toiminta) perille tarpeen tullen jarrutellen ja kiertäen kuopat (toiminnan esteet). Opetellaan myös ajamaan pimeällä ajovalojen (toivo ja tunteet) avulla. “Kunta-Delfoissa” otetaan käyttöön vahvarakenteinen (arvot, identiteetti ja maailmankuva) matkapyörä ja isommat renkaat (ajattelun taidot, tieto), ajettava matka pitenee (toiminta) mutta samalla harjaantuvat myös ajotaidot ja ajoergonomia (motivaatio, osallisuus). “Suomi-Delfoissa” ajetaan läpi Suomen, ajotaitoja hiotaan ja uutena taitona opitaan huoltamaan ja säätämään pyörää. Systeeminen ymmärrys “ilmastopyörän” toiminnasta ja sen eri osien välisistä suhteista johtavat tarkistamaan aiemmat oletukset (transformatiivinen oppiminen) siitä, mikä on ihmisenkestävä polku toivottavaan tulevaisuuteen. “Barometri-Delfoi” kuvaa tilannetta, jossa taitavasta polkupyöräilystä on tullut yhteinen tapa ja osa arjen toimintakulttuuria.

Ilmastotutkijat ovat perehtyneet myös yleissivistävän koulun tilanteeseen ja tekevät ehdotuksia opetuksen järjestämiseksi. “Kokonaisvaltaista ilmastokasvatusta voi toteuttaa koulussa vaikkapa nykyisten opetussuunnitelmien puitteissa, mutta sen onnistumiselle koulun johdon tuki on keskeisen tärkeää. Ilmastokasvatus edellyttää eri oppiaineiden opettajien välistä yhteistyötä. Se tarjoaa mahdollisuuden kollektiiviselle, jaetulle asiantuntijuudelle ja vuorovaikutustaitojen kehittymiselle. Yhteistyöhön sisältyvät ristiriidat ovat hyvä mahdollisuus oppimiseen. Lisäksi ilmastokasvatuksen kysymykset kannustavat avoimeen opetus- ja oppimisprosessiin, jonka aikana esiin voi nousta kysymyksiä ja haasteita, joihin ei voi ennakolta valmistautua. Tämä tarkoittaa siirtymistä monimuotoisiin oppimistilanteisiin ja irtautumista valmiiksi suunnitelluista oppimispoluista ja opiskelun kontrolloimisesta.” (Tolppanen et alii 2018)

Ilmastot@komon työkalukuvaukset on tarkoitettu malliksi ja inspiraation lähteeksi opettajalle tai opetustiimille suunnitella ja toteuttaa omaa opetussuunnitelmaansa. Työkalut esitellään valmiina ikään kuin valmiina kokonaisuuksina, mutta Ilmastot@komon tekijöiden oletus on että niitä käytetään valikoiden ja soveltaen omiin suunnitelmiin. Vuoden 2019 kevät- ja syyslukukaudella Ekososiaalinen sivistys työkaluna-projektilla on tarjota henkilöresurssi Delfoi-osuuksien toteutuksiin. Se koskee etenkin niitä Delfoi-sovelluksia, jotka edellyttävät avoimen lähdekoodin eDelphi-ohjelmiston (http://www.edelphi.org) käyttöä. Tapahtumissa on mahdollista hyödyntää eDelphin mobiiliversiota http://live.edelphi.org, josta ovat saatavilla sovellukset sekä Android- että Apple-mobiililaitteille.

LUOKKA-DELFOI: OMA ÄÄNI EI SYNNY  YKSIMIELISYYDESTÄ

“Nuoret on tunnistettava asiantuntijoiksi heitä koskevissa asioissa ja heidän potentiaalinsa luoda innovatiivisia ratkaisuja yhteiskunnan haasteisiin on valjastettava käyttöön. Päätöksentekoharjoitukset kouluissa, nuorten mukaanotto asiantuntijakuulemisiin ja nuorille tarjotut erilaiset vaikuttamisen areenat ovat keinoja tuoda nuoret osaksi päätöksentekoa, nyt ja tulevaisuudessa. Lopulta tärkeintä on tunnustaa, että nuoret ovat keskenään hyvin erilaisia. Heitä ei pidä kohdella yksittäisenä ryhmänä vain oman ikänsä perusteella. Moni ääni nuorten joukossa uhkaa jäädä pimentoon esimerkiksi sen vuoksi, että koulutustausta on muita heikompi. Osallistumisen esteitä on minimoitava, ja jokaiselle nuorelle on taattava yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua päätöksentekoon.” (Kopra, Hiltunen, Uusitalo 2019)

Ensimmäisessä jaksossa Delfoi-metodi on mukana vasta viitteellisesti kuuden harjoitustyypin ja useiden kysymysten kautta. Työkaluna on ihmisen ääni ja äänestäminen, jonka kautta tutkitaan ja harjoitetaan sellaisia inhimillisen käyttäytymisen muotoja kuin (A) oman mielipiteen muodostusta ja ilmaisua (mielipide, yhteiskunnallinen kanta), (B) oman äänen yhteisöllistä perustaa (ryhmään kuuluminen, ryhmäpaine, identiteetti), (C) keskustelua, väittelyä ja dialogia (vuorovaikutus, tiedonmuodostus, argumentointi), (D) valinnan ja päätöksen tekemistä (äänestäminen, kannan muuttaminen), (E) arviointia ja arvottamista (intressi, merkitys, tieto, reflektio). Kuudes harjoittelunäkökulma syntyy siitä, että kysymys kohdistuu (F) tulevaisuuteen, jonka erityispiirre on se, että siitä ei ole varmaa tietoa. 

Jakson tavoite on rakentaa niitä avaintaitoja ja itseymmärrystä, joita tarvitaan jatkojaksojen Delfoi-prosesseissa ja niitä tähdellisemmin koko loppuelämässä. Koko elämän jatkuva oppimisprosessi on jaksossa harjoittelun kohteena. Kiinnostavasta (1) kysymyksestä kaivetaan esiin oma (2) mielipide, jota opetellaan (3) perustelemaan (argumentointi). Perusteltu mielipide opitaan  (4) ilmaisemaan ja kun opitaan myös (5) kuuntelemaan muiden mielipiteitä, käynnistyy oppiva (6) vuoropuhelu (dialogi), jossa alkuperäiset (7) näkökannat täydentyvät ja (8) yhteinen ymmärrys jalostuu (9a) valinnoiksi, (9b) päätöksiksi ja (9c) toiminnaksi, jonka tuloksia voidaan (10a) seurata ja (10b) arvioida.  Suositeltavaa on juurruttaa luokassa äänestäminen arjen kansalaistaidoiksi niin, että järjestäytyneestä, tutkivasta ja keskustelevasta toiminnasta tulee tapa. Aiheita äänestää nousee jatkuvasti esiin uutisista tai koulun toiminnasta. Demokratiataidot kehittyvät harjoitellessa aivan kuten kaikki muutkin taidot. John Deweyn (2019)* sadan vuoden takaiset ajatukset koulusta itsehallinnollisena toimijana ovat edelleen ajankohtaisia.

Äänestäminen on demokraattinen tapa ottaa kantaa. Delfoi-äänestyksen käynnistää kysymys ja sen myötä äänestys asiasta tai ilmiöstä, josta voi perustellusti olla monta mieltä. Äänestys saa käyttövoimansa ihmisten erilaisuudesta ja vaihtoehtojen moneudesta. Kysymys käynnistää äänestyksen ja äänestys keskustelun, jolta loppuu polttoaine ellei siitä seuraa mitään. Seuraukset voivat olla välittömiä, nopeita ja hitaita, joita kaikkia on mukana myös äänestämisen harjoituksissa. Kouluarjessa kannattaa tietysti keskittyä niihin ilmiöihin, joiden suhteen on jo valmiiksi painetta tehdä ratkaisuja tai muuttaa toimintaa. Päätös johonkin asiaan tulee kunnolla testatuksi vasta, kun siitä vallitsee eri näkökantoja, joita punnitaan keskenään.

Mitä useampi erilainen näkökulma ja on mukana keskustelussa sitä suurempi todennäköisyys on, että päädytään viisaaseen ratkaisuun. Eri vaihtoehtojen perusteluja voi jakaa tiedon lajien mukaan. Tieteellisessä perustelussa vedotaan varmaan tietoon ja faktoihin. Taiteellisessa argumentoinnissa kuvataan erilaisia riippuvuuksia, motiiveja ja vaikutuksia, joita ilmiöön liittyy. Eksistentiaalisessa perustelussa kuvataan sellaisia vaikutuksia tulevaisuuteen ja tulevaisuudessa, joita nykyhetkessä ei ilman kuvittelua ole näkyvissä.

Oma ääni-jakson eli Luokka-Delfoin kysymykset tulevat elämään sitä mukaa, kun niitä päästään kokeilemaan kouluissa. Ideaalista on päästä harjoittamaan ”omaa ääntä” jo ala-asteilla, jolloin se on helpointa myös arkistaa luokassa käytävän keskustelun ja päätöksenteon tai oppijakson käynnistäjäksi, joka suuntaa ja dialogisoi opetusta viemättä aikaa muulta toiminnalta.  Luokka-Delfoin filosofiset ja pedagogiset oppi-isät  on helppo luetella: John Dewey ja demokratiakasvatus ja Jurgen Habermas, jonka kommunikatiivisen järjen käyttöä harjoitellaan.

Tieto ja argumentti

Äänestysharjoituksissa tutkitaan yhteisöllistä oppimista ja päätöksentekoa neljän ihmisen toimintaa läpileikkaavan käsitteen – identiteetti, tieto, intressi ja argumentti – kautta. Ihminen rakentaa ja syventää – joskus muuttaakin – identiteettiään koko ikänsä. Se ankkuroi, merkityksellistää ja yhteisöllistää elämäämme, ja niin voi tapahtua sekä hyvässä että pahassa. Identiteetti alkaa muodostua jo varhaislapsuudessa, mutta varsinainen identiteetin kehitystyö käynnistyy teini-iässä. Elina Marttinen (2019) on tutkinut nuorten identiteetin muodostumista ja arvioi, että suomalaisnykynuorista 40% on hukassa identiteettinsä suhteen, kun muualla Euroopassa luku on haarukassa 20-25 prosenttia. Marttinen erottelee identiteetissä on kaksi puolta. Toinen liittyy siihen, että ihminen etsii itselleen elämänpolkua ja puntaroi erilaisia vaihtoehtoja. Mitä tavoittelen ja mitä haluan? Toisaalta identiteetti liittyy siihen, miten ihminen sitoutuu itselleen tärkeisiin asioihin. Sellaisia ovat esimerkiksi perhe, ammatti ja työ. Usein sitoutuminen on helpompaa kuin etsiminen.

On oikein mutta samalla yksinkertaistavaa sanoa, että tieto on se asia, jonka avulla hyvää ja huonoa identiteettiä voi erottaa toisistaan. Tosin epätosi identiteetti voi suojella yksilöä yhtä lailla kuin totuudellinenkin. Uskonnot käyvät siitä esimerkiksi. Maailmassa eläminen on paljon muutakin kuin tosiasiatiedon pohjalta tehtäviä valintoja. Siksi Ilmastot@komossa on käytössä kolminäkökulmainen tieto- ja totuuskäsitys, jota kuvataan tarkemmin nelosharjoituksen yhteydessä. 

Tieto ei ole niin yksinkertainen laatutermi kuin usein ajattelemme. On toki paljon asioita, joiden suhteen tieto on varmaa, mutta silloinkin siitä saattaa vallita eri käsityksiä. Varma tieto on riippuvainen siitä, miten se ripustetaan käsitteisiin – joille voidaan antaa toisistaan poikkeavia määrityksiä – ja erilaisiin konteksteihin, jotka johtavat erilaisiin tulkintoihin ja suhteellistavat totuutta, joka on keskeisin tiedon laatuominaisuus. Seuraavan lauseen tieto on objektiivinen eikä sitä tarvitse tulevaisuudessakaan muuttaa. “Vuonna 2017 Suomen metsiä hakattiin 71 miljoonaa kuutiometriä.” Se ei estä antamasta lauseelle hyvin erilaisia ja toisilleen vastakkaisia tulkintoja ja merkityksiä. Erilaisiin selityksiin sisältyy tarinallistettua kontekstointia, jolla on suora yhteys eri toimijoihin ja  intresseihin sekä niitä edistäviin instituutioihin.

Eri näkökulmista ja systeemitasoista tarkastellen sama ilmiö näyttää kovin erilaiselta riippuen siitä, mistä intressistä sitä tarkastellaan. Suomalaisen poliittisen järjestelmän olennainen osa on, että poliittisten puolueiden rinnalla yhteiskunnalliseen päätöksentekoon pyrkii vaikuttamaan joukko ns. eturyhmiä, joilla on toisistaan poikkeavia ja myös toisilleen vastakkaisia etuja. Kielenkäyttöön on vakiintunut myös nimitys painostusryhmä, kun halutaan korostaa etujärjestön niiden pyrkimystä vaikuttaa myös suoraan poliittiseen vallankäyttöön. Pohjoismainen demokratia on rakentunut neuvottelujärjestelmäksi, jossa eri intressien edustajat monipuolisesti saavat äänensä kuuluviin. Intressin mukaan “äänestämisen” huono puoli on se, että se usein monologisoi oman äänensä. Tiedetään etukäteen, mitä mieltä Autoliitto on autoveroista. Yhteiskunnallinen monimuotoisuus pyritään turvaamaan sillä, että yhteiskunnassa vallitsee etujen pluralismi. Kaikilla on oma etujärjestönsä, jolloin eri näkemykset kilpailevat reilusti keskenään. Se jolla on eniten voimaa tai “ääniä” voittaa. Kritiikki kohdistuu siihen, että intressiohjatussa järjestelmässä voimat eivät ole tasapainossa. On isojakin ryhmiä, joilla ei ole puolestapuhujaa.

Kun vallankäyttöoikeus perustuu hyvään perusteluun eli argumenttiin ja sen mukaiseen “äänen” käyttöön eletään kohtuullisen rationaalisessa ja ennakoitavassa maailmassa. Vakiintuneiden instituutioiden maailmassa on kuitenkin vähän tilaa sille, että omassa porukassa sovittu kanta muuttuu, kun asioista keskustellaan eri mieltä olevien kanssa. Voimavaroja käytetään siihen, että oma viesti vahvistuu ja vastakanta heikkenee. Vallitseva vuorovaikutuksen muoto on debatti, joka on toimiva tapa valmistella valintoja ja päätöksiä, kunhan eri näkökulmat pääsevät reilusti kuuluville ja toimintaympäristö on suhteellisen vakaa. Jos toimintaympäristö on murroksessa niin toimivin vuorovaikutuksen muoto on dialogi, jossa argumentointi myös vaikuttaa siihen, mitä kantoja otetaan ja miten niitä muutetaan. Dialogissa on mahdollisuus saattaa kuuluviin niitäkin ääniä, joilla ei ole puolustajanaan intressijärjestöä. Toinen niistä on tulevaisuus eli se, mitä ei vielä ole mutta voisi olla. Toinen ryhmä on yhtä ilmeinen. Ääntä vailla ovat he joilla on eniten tulevaisuutta edessä eli lapset ja nuoret. Samaan aikaan lyhyimmän tulevaisuuden seniorikansalaiset ovat lisänneet sekä absoluuttista että suhteellista ääniosuuttaan.

Osaamiset ja oppiaineet

Työpaikkailmoituksissa kuvataan tehtävästä ja ammatista riippumatta samoja ominaisuuksia, joita voi pitää työelämän avainkompetensseina. Tilauksessa on sekä yhteistyötaitoja ja kommunikaatiokykyjä että valmiutta itsenäiseen toimintaan ja ongelmanratkaisuun. Näitä kaikkia harjoitetaan ykkösjakson äänestyksissä kuten myös seuraavissa jaksoissa II-V, joissa ainevalikoima laajenee luonnontieteellisiin aineisiin. Oma ääni-jakson sisällöillä ja tavoitteilla on suora yhteys kolmeen perusoppiaineeseen: äidinkieli, yhteiskuntaoppi ja matematiikka. Valinnanvaraisia yhteyksiä on mm. historiaan, elämänkatsomustietoon, uskonnonopetukseen, liikuntaan ja kuvataiteeseen. 

Oma ääni-jakso käy mukautettuna millä peruskoulun luokka-asteella tahansa. Loppupään kysymykset ovat vieraita ala-asteelle, mutta niitä voi korvata omaa luokkaa lähemmäksi tulevilla aiheille, joiden inspiraation lähteenä voi käyttää myös seuraavaa Koulu-Delfoi-jaksoa. Siitä eI ole haittaa, että yhteispeli- ja äänestystaidot on valmiiksi omaksuttu ja käytettävissä silloin, kun nuoruusvaiheen identiteettien etsiminen ja tekeminen on väkevintä. Kuohuntaa odotellessa siirrytään ensimmäiseen harjoitukseen.

Mielipide ja sen ilmaiseminen (A)

Tässä ja seuraavissa luvuissa esitellään Delfoi-harjoituskysymyksiä, jotka ovat numeroituja ja erotetaan muusta tekstistä tummennetulla taustapalkilla. Joistakin kysymystyypeistä on tarjolla vaihtoehtoja. Jakson kysymykset ovat viitteellisiä etenkin sen takia, että monet niistä ovat vain hetken aikaa kiinnostavia ja  menettävät nopeasti ajankohtaisuuttaan. Se koskee luonnollisesti kaikkea uutisvirtaa mutta erityisesti nuorisomuotiin liittyviä julkisuuden henkilöitä ja ilmiöitä. Kaikki Delfoi-kysymykset on muotoiltu myös Ilmastot@komon eDelphi-paneeliin osoitteessa https://www.edelphi.org/ilmastotakomo . Tämä koskee myös niitä Oma ääni-kysymyksiä, jotka on suunniteltu toteutettaviksi ensisijaisesti ”jalkaäänestyksellä”. 

Kissa on mielipiteitä jakava kotieläin, joka halkaisee minkä tahansa satunnaisen ihmisjoukon kahteen leiriin. Osalla ihmisiä kissa herättää väkeviä tunteita, minkä takia se sopii hyvin äänestysleikin avaajaksi. Harjoituksen funktio on metaforisesti sama kuin laulajalla äänen avaus. Oman kannan ilmaiseminen voi olla monelle syystä tai toisesta estynyttä. Tämä koskee yhtä hyvin nuoria kuin aikuisia. Lemmikkiäänestyksen rima on matalalla ja sen kautta pääsee helposti harjoittelemaan ilmaisemisen toista astetta eli kykyä kannanoton lisäksi myös perustella oma kanta.

Ensimmäinen äänestysharjoitus on sellainen, jossa ei välttämättä muutosta tarvita, mutta sillä on muita – pedagogisia – ansioita kuten se, että siitä ollaan eri mieltä. Oman mielipiteen julkinen ilmaiseminen on tärkeä taito varsinkin, kun siihen liitetään kyky perustella sitä, ja kommunikoida se toisille. Kaikki kolme – kyky muodostaa mielipide, perustella sitä ja ilmaista se – perustaitoa yhdessä tekevät meistä täysivaltaisen oman äänen käyttäjän. Siksi taitoja on paikallaan harjoitella. Joskus puhutaan oman kannan puolustamisesta, mikä onkin kelpo kyky, mutta niin on sekin, että osaa hyvistä syistä luopua alkuperäisen kannan puolustamisesta ja vaihtaa se toiseen. Kun tiedät enemmän osaat äänestää paremmin!

Äänestysharjoitukset toimivat mainiosti “analogisesti” päinvastoin kuin myöhemmät Delfoi-prosessit, joissa anonyymisyys on olennainen osa metodia. Näyttämöksi käy piha, luokka tai sali, josta pulpetit ja pöydät on siivottu sivuun. Äänestys toteutetaan kävelemällä paikasta toiseen sen mukaan, mitä mieltä ollaan. Opettaja tai opiskelijavetäjät kuljettavat läpi yhden tai useampia äänestyksiä, joista kunkin jälkeen keskustellaan mitä tapahtui ja miksi. Ennen varsinaista äänestystä vastaajia kannattaa harjoituttaa liikkumaan “asteikolla” ja ottamaan tuntumaa “äänestysalueeseen”. Näin syntyy tunne liikkuvasta äänestämisestä, jossa koko ajan on mahdollisuus myös muuttaa kantaa ja paikkaa. Kun kysymys on esitetty väki kulkee ja äänestää niin kauan, kun liike pysähtyy. Sen jälkeen lähdetään keskustellen tarkastelemaan tilannetta. Lopuksi annetaan tilaisuus tarkistaa oma paikka ja ääni.

Mukana äänestäjäjoukossa saattaa ja saa olla Sokrateen esimerkin mukaisia “paarmoja”, jotka etukäteen sovitusti toimivat hämmentäjinä, ärsyttäjinä tai agitaattoreina. Paarmoilla on merkitystä kun käynnistetään keskusteluja ja synnytetään “pedagogisia” tunteita, joiden energialla saadaan äänestystä seuraava keskustelu tai väittely syttymään ja ehkä vielä liekkeihin. Paarmojen käyttö on esimerkki siitä, miten äänestystä voi viedä dramaturgiseen suuntaan. Myöhemmissä harjoituksissa koko äänestäjäpaneelin voi roolittaa – vaikkapa intressiryhmittäin – ja ohjata oppilaat roolijaon mukaisesti äänestystä edeltävään tiedon hankintaan, jotta argumentointi olisi annetun näkökulman mukaisesti asiantuntevaa.

Äänestämiseen tarvitaan yhden tai kahden suunnan äänestysalue yllä olevan kuvan mallin mukaan. Sivu- eli leveyssuunnassa ilmaistaan esimerkiksi oma kanta puolesta tai vastaan, ja syvyyssuunnassa arvioidaan se, kuinka merkityksellisenä (tärkeänä) aihetta pitää. Äänestyskriteerit muuttuvat kysymysten mukana, mutta näillä kahdella aloitetaan. Äänestysalue on tavallaan koordinaatisto, jossa jokaiselle pisteelle on annettavissa jollain tarkkuudella matemaattinen arvo. Jos äänestystilan leveys ja pituus on 8 metriä niin metrin välistyksellä molempien asteikkojen mitta on kahdeksan. Koordinaatisto mahdollistaa laskennan ja tilauksen ääntenlaskijoille, jotka äänestystuloksen lisäksi voivat laskea esimerkiksi keskiarvon ja keskihajonnan, jos ollaan jo tarpeeksi korkealla luokka-asteella. Asetelma tarjoaa lukuisia mahdollisuuksia Varga-Neményi-menetelmän käyttöön, kun hahmotellaan äänestyssuhteita ja niiden muutoksia. (Vaattovaara 2019) 

Kissan ja koiran tapauksessa ei ole mitään syytä muuttaa kenenkään mielipidettä. Kissasta tykkäävät hankkivat niitä lemmikeikseen, ja niitä vierastavat hankkivat koiria tai muita kotieläimiä. Koulutyö tai muukaan elämä ei häiriydy siitä, mikä eläin koetaan mieluisaksi ja mikä ei. Eri asia on, jos yhteisö puuttuu suoraan tai epäsuorasti näihin mieltymyksiin. Kissasta esiintyy eri kulttuureissa tarinoita, jotka selittävät sen herättämiä tunteita. Joissakin uskonnoissa on tarkkoja ohjeita siitä, mitkä eläimet ovat epäpyhiä. Se voi olla eläimen kannalta suotavaakin, jos sen takia sitä ei ole lupa syödä. Suomalaisessa faunassa käärmeet ja rotat kuuluvat eläinten alakastiin.

Kaikki Delfoi-paperissa kuvatut äänestyskysymykset ovat esimerkinomaisia ja ne voi korvata omilla. Koko setin voi porskuttaa läpi kerralla tai tehdä jutusta jatkosarjan, jossa joka kertaa avataan uusi näkökulma siihen miten me yksilönä ja yhteisönä muodostamme kantaa asioihin ja ilmiöihin. Äänestyksen analyysissä kannattaa  havainnoida alaryhmien välisiä eroja kuten poikia (keltainen), tyttöjä (vihreä) ja opettajia (oranssi). Äänestyksen tuloksia on mahdollista tarkastella matemaattisten ja tilastollisten tunnuslukujen kautta kuten edellä todettiin. Keskiarvo, hajonta ja vaihteluväli voidaan laskea vastaajien sijainnin mukaan. Tarkka laskeminen edellyttää analogisten äänien koodaamista kahden asteikon koordinaatistoon. Senkin voi äänestysalueesta tunnistaa, että vastaajajoukon voi jakaa neljään eri ryhmään (nelikenttä) sen mukaan, miten he vastaavat kahden kriteerin mukaan.

Evästyksiä opettajalle:

• Varsinkin kissa jakaa ihmisiä kahteen mielipideleiriin ja kysymys on siksi hyvä keskustelun käynnistäjä. Se on myös aihe, johon ei kohdistu vahvoja paineita olla jotain tiettyä mieltä. Vielä helpompi on tehdä valinta kissan ja koiran välillä. Näin päästään alkuun tavalla, jossa mielipiteissä on hajontaa ja voidaan keskittyä keskustelemaan oman valinnan vaikuttajista ilman merkittäviä ryhmäpaineita.
• Ensimmäisen äänestyskierroksen jälkeen kysellään sieltä täältä perusteluja omalle valinnalle (äänelle). Jos tilaisuus tulee niin laajakin keskustelu voidaan käydä jostain syventävästä teemasta. Kissa ja koira-aihetta voi keskustelun myötä syventää ihmisen ja eläimen välisen suhteen tarkasteluun. Ilmastonmuutoksessa ihmisen ja eläimen suhde nousee tärkeäksi vaikkakin eri eläinten kuin kissan ja koiran kautta. Neljäsosa kaikista päästöistä johtuu eläinperäisestä ravinnon tuotannosta ja kulutuksesta.
• Jakson lopuksi annetaan kullekin mahdollisuus tarkistaa oma kantaansa tai lisätään liikettä sitä kautta, että otetaan käyttöön myös toinen äänestyskriteeri. Kuinka tärkeä asia kissa tai koira on omassa elämässä juuri tällä hetkellä. Jos lemmikki on erittäin tärkeä niin siirrytään (luokka)tilassa etualalle ja vastakkaiseen suuntaan, jos se ei ole tärkeä. Huomataan se että mitä tärkeämmäksi asia koetaan sitä enemmän sen käsittely motivoi.
• Kissan ja koiran välillä valinta on harmiton siinä suhteessa, että oman äänen voi antaa ilman että se on muilta pois tai että tulisi tarvetta muuttaa toisten käsityksiä. Lemmikit voivat elää rauhassa rinnakkain kuten myös lemmikkien isännät ja emännät. Aivan yhtä rauhanomaista ei aina ole se, miten ryhmitytään omien idolien puolelle. 

Identiteetti, liittyminen ja erottuminen (B)

”Toki nuorissa on halu kuulua ryhmään, olla osa jotain ja tulla hyväksytyksi, kokea yhteisöllisyyden edut, mutta samalla jokaisella ysiluokkalaisella on oma maailmansa, oma aikansa, oma tilanteensa ja omat tavoitteensa. Se, kuinka tällaisia yksilöistä muodostuvia ryhmiä hallitaan, ohjataan ja opetetaan, on oma tarinansa – ja samalla aihepiiri, johon opettajankoulutuksessa tulisi entisestään panostaa.” (Apina pulpetissa-kirjan arviointiblogipostaus 2.1.2014)

Musiikki on useimpia yhdistävä identiteetin tekoympäristö, mikä selittää toisen väitteen aiheen. Väite on jälleen viitteellinen, koska lopullinen aihe on päivitettävä ajankohdan ja kohderyhmän mukaan. Kysymyksen pitää kohdistua identiteettejä jakavaan musiikilliseen tai medialliseen (tubettaja) johtotähteen, joka herättää tunteita ja jakaa vastaajia. 

Teesin käsittely etenee kuten ensimmäisessä tapauksessa. Reflektiokeskustelussa voi sopivalla tavalla ja arvostaen nostaa esiin idoli- ja identiteetti-käsitteet. Puolesta äänestäneillä “artisti” edustaa paitsi fanituksen kohdetta myös jotain arvokasta, johon halutaan liittyä ja mieluiten yhdessä kaverien kanssa. Joillekin oppilaille ryhmätuki on aivan keskeistä, joillekin tuntuu olevan tärkeämpää erottua. Perusteluissa voi tunnistaa eri tasoja. Erityisesti arvopohjaiset argumentit ovat kiinnostavia. Päinvastoin kuin intressi – jossa on kyse omasta edusta tai hyödystä – identiteetti kiinnittyy aineettomaan ja merkitykselliseksi koettuun. Tosin identiteetti-käsite on arvaamattomasti liikkuva. Identiteettipolitiikka-sanayhdistelmässä sille annetaan ilmeisen negatiivinen konnotaatio, joka voi olla uusin ilmentymä stereotypiasta, jossa pojat ovat järkeviä ja tytöt tunteellisia.

Jos väkeä parveilee asteikon laidoilla (lähellä sivuseiniä) ja etualalla (tärkeä kysymys) tullaan lähelle identiteettisiä asioita. Väitteen keskushahmon rinnalla voi keskustella myös muista idoleista ja siitä, minkälaisia ryhmiä heitä fanittaa. Edellisen kappaleen lopun ajatusta jatkaen näiden kysymysten kohdalla on mahdollista avata liukkaan keskustelupinnan ”sukupuolittava” ja reflektoiva tarkastelu.

Keskustelusta on siis mahdollista nostaa esiin identiteetin rakentelun piirteitä. Idolit ovat kuin antiikin jumalia joiden kautta harjoitellaan kiinnittymistä arvokkaaseen ja usein myös auktoriteettiin. Ilmiön tekee väkeväksi mahdollisuus päästä jakamaan se muiden kanssa. Tässä suhteessa myös jonkun vastustaminen on tehokasta identiteettityötä. Ilmastonmuutos on ilmiö, jonka ympärillä identiteettien teko on juuri nyt niin sakeaa, että idoliksi voi valita myös 16-vuotiaan tukholmalaisen lukiolaisen ja ilmastoaktivistin Greta Thunberg, joka viikoittain osoittaa mieltään Ruotsin parlamenttitalon edustalla (ks. https://en.wikipedia.org/wiki/Greta_Thunberg). Myöhemmin viitataan siihen, miten vahva osa edun- eli intressinvalvonta on nykyjärjestelmäämme. Identiteetti- ja intressikäsitteet kietoutuvat myös monin tavoin toisiinsa.

Identiteetti on esiin päästessään intressiä väkevämpi merkityksen antaja, kun taas intressi on yleinen, lähes kaikkeen sosiaaliseen ja taloudelliseen toimintaan kiinnittynyt ”alkuaine”. Eron tekeminen ei ole helppoa, koska intressi ja identiteetti esiintyvät kimpassa kuin happi ja vety. Intressi on kuin happi, joka reagoi herkästi muiden aineiden (motiivien, selitysten) kanssa ja vahvistaa siten elämän edellytyksiä. Identiteetti taas on kuin vety, joka tunnetaan järjestelmän ensimmäinen alkuaineena. Vedyn energiapotentiaalia kuvastaa se, että se toimii tähtien polttoaineena fuusioreaktioiden muodossa. 

Eräänlainen energian fuusioprosessi on sekin, että arvokkaasta syystä olemme valmiita tinkimään eduistamme ja hyödyistämme, jos ne vain sellaisiksi tunnistamme. Tunnistaminen ei ole helppoa, kun monet perityt rakenteet ja toiminnan tavat peittävät niitä. Yksi vahvimpia tajunnan peittoja on kieli jota käytämme. Mihail Bahtinin sanoin se on aina ideologista. Kieleen kietoutuvat sekä intressit että identiteetit. Paras tapa ”elää ihmisiksi” on johdatella ”erikieliset” ihmiset järjestelmälliseen vuorovaikutukseen keskenään niin, että sen prosessin jälkeen on mahdollisuus yhteisin pelisäännöin tehdä rationaalisia valintoja ja päätöksiä.

Olemme tottuneet siihen, että omista eduista – intresseistä – pidetään huolta. Se on ollut helppoa, kun tehtävä on ulkoistettu etujärjestöille. Kaupanpäällisiksi edunvalvojaorganisaatiot ovat tarjonneet yksilöille yhteisön suojaa ja sitä kautta kollektiivista identiteettiä. Näin muodostunut identiteetti oli vielä 30 vuotta sitten peritty osa omaa elämää ja sellaisena myös julkinen, mikä näkyi vaikkapa siinä, missä osuuskaupassa kävit ostamassa elintarvikkeesi.

Osuuskauppoja on enää yksi mutta identiteettejä tuhansittain. Kylänraitin kolme kauppaa on vaihdettu Amazonin verkkotavarataloon. 2000-luvulla intressit ja identiteetit ovat erkaantuneet toisistaan. Se on merkinnyt talouskeskeisen hyötyajattelun vahvistumista näihin päiviin, mutta sitä haastaa uusi identiteetin muodostus. Kaksi identiteettievoluution napaa on jo näkyvissä. Toisessa suljetaan kansallisia rajoja ja vaihdannan tapoja. Toisessa pyritään rajattomasti torjumaan ympäristöuhkien toteutumista lisääntyvällä kanssakäymisellä ja sopimisella.

Evästyksiä opettajalle 2-kysymysten käsittelyyn:

• Fanitettava artisti kannattaa valita ryhmän ikäluokan ja tilanteen mukaan niin, että taiteilijalla on sekä veto- että työntövoimaa ryhmässä. Niin päästään kiinni ryhmäytymisilmiöön, jossa liitytään yhteen toisten samanhenkisten kanssa ja ladataan siitä itselle identiteettiä. B-kysymys tarjoaa vaihtoehtoisen perustan identiteetille, koska siinä on yhteiskunnallinen missio, jota pelkkä fanittaminen ei tarjoa.
• Idoli kuuluu niihin sanoihin, jotka on lainattu suomeen ruotsin kautta, mutta joiden lähtökohta on latinassa ja kreikassa. Latinan kreikkalaisperäinen idolum merkitsee muun muassa hahmoa, näkyä ja kuvaa. Kun sana lainattiin suomen kieleen 1800-luvun loppupuolella, sillä tarkoitettiin epäjumalaa tai epäjumalankuvaa niin kuin useassa muussakin Euroopan kielessä. Nykyajan idolin myönteinen merkitys on lähinnä englannin kielen vaikutusta. (Kotimaisten kielten keskus)
• Identiteetillä tarkoitetaan ihmisen käsitystä itsestään: kuka hän on, mitä hän haluaa ja mitä tavoittelee. Nuorille selkeän identiteetin muodostaminen on yksi tärkeistä kehitystehtävistä, mutta osalle nuorista identiteetti jää epäselväksi ja hajanaiseksi. Identiteetti (latinan sanasta idem ’sama’) tarkoittaa psykologiassa ihmisen yksilöllistä käsitystä itsestään. Identiteetin perustana ovat ihmisten omat persoonalliset ominaisuudet, jotka muuttuvat tai kehittyvät vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Yksilöllisestä luonteestaan huolimatta identiteetin muotoutumisella on syvä yhteisöperusta. Elina Marttisen (2017) väitöstutkimuksen mukaan identiteetin löytymistä ja saavuttamista edistävät kolmenlaiset tavoitteet. Hyvästä on jos tavoitteet ovat konkreettisia, kohdistuvat ulkomaailmaan ja omaan elämäntilanteeseen sekä suuntautuvat tulevaisuuteen.
• Kakkossarjan kysymykset kuten muutkin demokysymykset ovat luonteeltaan nopeasti vanhenevia, joten niistä kannattaa muokata ajankohtaisia versioita. Greta-kysymys on esimerkki yhteiskuntaan suoraan kytkeytyvästä kysymyksestä, jolla vahva yhteys oman äänen ja identiteetin muotoutumiseen. 
• Varsinkin jälkimmäisen Greta-kysymyksen kohdalla on mahdollista yhdistää yhteisön merkityksen pohdiskelu vilkkaaseen ja moninäkökulmaiseen väittelyyn, keskusteluun ja dialogiin, jonka tuntomerkki on se, että puheenvuorot rakentuvat toistensa päälle. Näitä vuorovaikutuksen muotoja kuvataan tarkemmin seuraavan 3-kysymyksen kohdalla.

Keskustelu, väittely ja dialogi (C)

“Aina täytyy kysyä toistenkin mielipiteitä. Täytyy neuvotella, että maan asiat pysyvät koossa.” Juha Petri Saarinen 2. lk, Kevätpörriäinen 1971 (HS 5.5.2019)

Kysymyksen voi muotoilla myös toisin päin eli mielenosoituksista on enemmän hyötyä kuin haittaa. On mahdollista jopa todennäköistä, että spontaani äänestys menee tämän kysymyksen kohdalla kasaan eikä merkittäviä mielipide-eroja ole. Silloin ei synny myöskään kiinnostavaa ja draamallista keskustelua. Sen voi ottaa etukäteen huomioon sopimalla jonkun tai joidenkin oppilaiden kanssa vastakkaisesta roolikäyttäytymisestä, johon he ovat myös valmistautuneet perustelujen kera. Näin saadaan aikaiseksi prosessi, jossa erimielisyys synnyttää painetta väitellä ja perustella “oma” kanta. Se nostaa mahdollisesti ja tässä tapauksessa myös toivottavasti esiin ryhmäpaineita ja muitakin vaikuttamispyrkimyksiä kuin rationaalinen argumentointi. Hyvänkin asian puolesta voidaan taistella kyseenalaisin keinoin kuten huonon asian puolesta on mahdollista kamppailla ”puhtain” keinoin.

Toivottavaa on että oppilasryhmä on valmiiksi sopivan erimielinen jolloin roolituksia ei tarvita. Tausta-aineistosta ei ole pulaa. Esimerkiksi Ylen Akuutti-ohjelmassa käsiteltiin monipuolisesti ilmastoahdistusta, joka on saanut monet kritisoimaan ilmastokeskustelua ylireagoinnista. Ohjelmasta voi poimia kaksi asiaa, jotka kannattaa ottaa jostain kulmasta esiin aihetta käsitellessä. Toinen liittyy siihen, että ilmastokysymyksessä saattavat asettua vastakkain fysikaalinen luonnontieteellinen tieto ja ihmiskeskeinen kulttuurinen tieto. Jared Diamond (2005) on käsitellyt aihetta kirjassaan “Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä”, jossa hän kuvaa historiallisesti useiden paikallisyhteiskuntien romahtamista. Kaikissa niissä tuhoutumisen syy oli ympäristömuutoksen kieltäminen ja pitäytyminen omissa uskomusjärjestelmissä. 

2000-luvun ilmastonmuutoksessa ei ole enää mahdollista rajata romahdusriskiä paikalliseksi ja jatkaa kehitystä muualla. Toinen ohjelman esiinnostama kysymys ja ratkaisu on ilmastonmuutoksen käsittely oppivasti yhdessä ja yhteisöllisesti, mikä onkin koko Ilmastot@komon perimmäinen idea. Romahdusta tavallisempaa on yhteiskuntien kehityksessä ollut reagoiminen ympäristön muutoksiin. Vesistöjen saastuttaminen on sekä kotoperäinen että kansainvälinen esimerkki siitä, miten huolestuttava kehitys on saatu käännetyksi parempaan suuntaan.Toki tekemistä vielä riittää monen sukupolven ajaksi ennen kuin esimerkiksi Itämeren vettä voi huoletta juoda.

Kun kysymys on asetettu käynnistetään kaikkea mielipidekirjoa kannustava äänestys! Tehtäväksiannossa korostetaan että otetaan kantaa myös tilan syvyyssuunnassa. Muistetaan taas äänestysalue! Samanmieliset oikealle laidalle ja erimieliset vasemmalle. Mitä tärkeämpänä ilmastokysymyksen kokee niin sitä lähemmäs etutilaa pitää tulla.

Kun kaikki ovat hakeneet jaloilla äänestäen paikkansa niin ohjaaja kyselee eri puolilta perusteluja omalle valinnalle. Suositaan myös vastaperusteluja ja niiden kautta kehittyvää väittelyä tai keskustelua. Keskusteluvaiheen lopuksi annetaan mahdollisuus vaihtaa paikkaa, jos kommentointi on tuonut esiin sellaisia asioita, jotka antavat siihen aihetta. Jos äänestys tapahtuu ilman ennakoivaa tiedonhankintaa kannattaa todeta, missä kohtaa tietoja pitäisi syventää ja varmistaa. Ohjaajamanageri opastaa kiinnittämään huomiota siihen, onko tyttöjen ja poikien välillä eroja sen suhteen, miten he ovat äänestäneet. Jos eroja on niin mietitään mistä syystä? Karkealla tasolla voidaan arvioida myös keskilukuja koko paneelin ja eri alaryhmien välillä ja miettiä mistä erot johtuvat. Toivottavasti myös opettajat rohkenevat äänestää! Kun kaikki ovat tarkistaneet uuden äänipaikkansa jatketaan keskustelua paljastamalla se, että osa oppilaista äänesti roolin mukaisesti. Keskustelun kohteena on lopuksi sen reflektointi, minkä paineiden kautta oma ääni määrittyi ja mitä tuntemuksia heräsi siitä, miten toiset äänestivät.

Sebastian Slotte on poiminut mainion esimerkin dialogista, jossa ollaan arvostavasti eri mieltä ja kuunnellaan ja arvostetaan toisten näkemyksiä. Sloten esimerkki on lainaa ”Tanssii susien kanssa” -elokuvan käsikirjoituksesta. Sioux-intiaaniheimon päällikkö on koonnut vanhempien neuvoston kokoon, kun liittovaltion sotilas (Kevin Costner) on tunkeutunut heidän alueelleen. Yhteenotto uhkaa, sillä tiedetään että valkoisen miehen tulo saattaa merkitä heimon elinolojen heikkenemistä.

• Tuulitukka: En välitä puhua tästä valkoisesta miehestä. Mitä tahansa hän on, hän ei ole sioux, ja siksi hän on vähempiarvoinen. Ajatus siitä, että lisää valkoisia on tulossa, saa minut nauramaan.
• Potkiva lintu: Tuulitukan sanat ovat voimakkaita, ja minä olen kuunnellut niitä. On totta, että valkoiset ovat köyhä rotu ja vaikeasti ymmärrettävissä. Mutta älkäämme erehtykö, valkoiset tulevat.
• Tuulitukka: Potkiva lintu katsoo aina eteenpäin ja hyvä niin. Mutta tämä mies on merkityksetön. Otan mukaani joitakin miehiä ja ammumme muukalaiseen pari nuolta. Jos hän todella on voimakas, hän ei haavoitu. Jos hän ei ole voimakas, hän kuolee.
• Poppamies: Kukaan mies ei voi käskeä toista miestä. Mutta valkoisen miehen tappaminen on monimutkainen asia. Jos tapat yhden, miehiä tulee lisää.
• Päällikkö: Tämä kysymys on omiaan hämmentämään. On vaikea tietää, mitä pitäisi tehdä. Meidän on puhuttava lisää tästä.

Keskustelu sisältää monet dialogin ja hyvän keskustelun merkit. Siinä “pidättäydytään arvostelemasta, kunnioitetaan vastapuolta, ajatellaan ja vaihdetaan näkemyksiä yhdessä sekä uskalletaan kertoa oma näkemys.” (Sebastian Slotte: Dialogisen vuorovaikutuksen taidoista)

Seuraavassa alaluvussa esitellään Mihail Bahtinin kolmijakoinen tieto-oppi, jonka dynaaminen puoli on dialoginen totuuden koettelu. Dialogi ja totuus viihtyvät keskenään. ”Ilman dialogia ihmisen tietoisuus jähmettyy yhteen kapeaan näkemykseen. Jännite muiden näkemysten kanssa saa ihmisen tarkistamaan käsityksiään, ottamaan uusia näkökohtia huomioon ja vertailemaan käsitysten perusteltavuutta. Totuutta etsivä ihminen ei pidä käsityksistään kiinni siksi, että ne ovat omia, vaan siksi, että ne kestävät koettelun. Jokainen kiistelevä näkökulma saatetaan mahdollisimman uskottavaan muotoon ja sitä syvennetään aktiivisesti. Kun näkemykset viedään loogisiin johtopäätöksiinsä, niiden totuutta on helpompi koetella. Ihminen lähestyy totuutta, kun hän tekee oikeutta vastakkaisille näkökannoille, koska dialogi on paras tapa koetella käsitysten totuutta. Se, joka ei dialogisesti suhteudu vastakkaisiin näkemyksiin, ei voi olla varma siitä, että hänen käsityksensä edustaa totuutta. ” (Puolimatka 2008)

Evästyksiä opettajalle 3-kysymyksen käsittelyyn:

• Tässä kysymyksessä siirrytään yhteiskunnallisen mielipiteen ja politiikan alueelle. Mielipiteeseen sisältyy vähintään piilevästi halu vaikuttaa muihin ja sitä kautta yhteiskunnalliseen kehitykseen. Oma ääni halutaan monistaa. Sana politiikka juontuu antiikin kreikan kielen sanasta politikos, ”kansalaisia koskevaa”. Nykyisessä yleiskielessä politiikalla tarkoitetaan usein johonkin tiettyyn kokonaisnäkemykseen tai aatteeseen pohjautuvaa toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin. (Wikipedia)
• Kun jostakin asiasta vallitsee erilaisia käsityksiä niin niitä sovitellaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Keskustelu on neutraali termi tällaiseen vuoropuheluun, jota voidaan säädellä tai antaa muotoutua vapaasti. Väittely (debate) on keskustelumuoto, jossa väittelijät pyrkivät voittamaan keskustelun kuten tyypillisesti vaalikeskusteluissa tapahtuu. Dialogin (dialogue) lähtökohtana on että osallistujat hyväksyvät erilaisten näkemysten ja mielipiteiden olemassaolon. Keskustelussa pyritään löytämään yhteinen ja paras vastaus. Dialogi on oppimista ja uuden oivaltamista. Tarkoitus ei ole debatin tapaan taistella eri näkemysten puolesta tai vastaan, vaan löytää yhteinen mielekäs tapa käsitellä niitä.
• Opiskelijaryhmän tuntemus auttaa arvioimaan kannattaako tämän kysymyksen kohdalla ottaa käyttöön osittainen tai täysi ”roolipeli”, jossa mielipiteiden moninaisuuden varmistamiseksi oppilaita ohjataan äänestämään ja argumentoimaan provosoivasti.
• Tämän kysymyksen kohdalla on mahdollista yhdistää yhteisön ja yksilön välisen suhteen merkityksen pohdiskelu vilkkaaseen ja moninäkökulmaiseen väittelyyn, keskusteluun ja dialogiin, jonka tuntomerkki on se, että puheenvuorot rakentuvat toistensa päälle. Keskustelun päätteeksi pyritään tunnistamaan milloin keskustelu oli väittely- ja milloin dialogi-moodissa ja mitä vaikutuksia tai seurauksia siitä oli. Metaforisena yhteenvetona voidaan todeta, että mielipiteiden diversiteetti on yhtä arvokasta kuin luonnon monimuotoisuus.

Tietopohjainen valinnan ja päätöksen teko (D)

Taas äänestetään! Jopa kolmesti niin että viimeisessä kysymyksessä päästään vihdoin äänestämään tulevaisuudesta. Aiheena on rikollisuus ja siinä vielä syvemmin vihapuhe, jonka kautta on mahdollisuus sivuta myös aina akuuttia kiusaamisilmiötä. Pääasiallinen aihe on harjoitella, miten meissä syntyy valinta tai päätös siitä miten asiat ovat. Suuri osa valinnoista ei ole oikeastaan valintoja vaan olemme vain omineet jonkun kannan. Riittää että se tuntuu oikealta. Ensimmäinen kysymys avaa tätä ajankohtaista problematiikkaa. Onko niin jos siltä tuntuu?

Ensimmäinen 4a-kysymys on tarkoituksella epäonnistunut, koska siitä on varmaa tietoa ja sitä kautta siihen on myös oikea vastaus. Toki herkullinen keskustelun sivuvirta on se, että se ei estä monia olemasta tosiasioiden vastaista mieltä. Joka tapauksessa kokonaisrikollisuus Suomessa on laskenut yhtämittaisesti 1990-luvun puolivälistä. Tätä varman ja todistettavan tiedon lajia Bahtin nimittää tieteelliseksi tiedoksi. Sisäministeriön tilastot osoittavat, että trendi on ollut pitkään laskeva paria rikoslajia lukuun ottamatta. Poikkeukset tosin ovat kiinnostavia ja oman ”messunsa” arvoisia. Toinen niistä on petos- ja toinen viharikoksien alaryhmä.

Jos kysymystä hieman muunnetaan: ”Minusta tuntuu että rikollisuus on lisääntynyt Suomessa koko 2000-luvun.” niin asetelma muuttuu. Monista tuntuu siltä kuin väitteessä väitetään, ja sen kummempia miettimättä moni myös yleistää tuntemuksen todelliseksi jopa silloin, kun muuta osoitetaan. Vihapuheen, valta- ja valemedian välillä on yhteyksiä, joista on syytä keskustella kun tätä ”kelvotonta” kysymystä käsitellään. Muitakin mahdollisia keskusteluaiheita on. Kauan ei tarvitse oppilaiden kanssa miettiä, kun joku keksii miksi pankkiryöstöjen määrä on romahtanut 2000-luvulla? Väkivaltarikoksia – vaikka laskua on siinäkin – meillä on enemmän kuin muissa Pohjoismaissa mutta vähemmän kuin Itä-Euroopan maissa. Kiinnostavin aihe koulun kannalta on viharikosten ja vihapuheen ryhmä, ei vähiten siksi että niillä on yhteyksiä kiusaamiseen.

Eri asia on sen selvittäminen, miksi rikollisuus on vähentynyt ja miksi päätrendin vastaisesti pari alaryhmää on kehittynyt toiseen suuntaan. Syiden arvaaminen ja selittäminen edustaa toisenlaista ja spekulatiivisempaa tiedon lajia kuin tieteellinen varma tieto. Siinä yritetään ymmärtää mistä tietty käyttäytyminen johtuu eli mitkä ovat mahdollisia ja uskottavia syitä siihen. Selittävä ja tarinallistava tiedon laji on bahtinilaisin termein taiteellista. Silloin pyrimme ymmärtämään, mitä, millaista ja miksi on ilmiöiden takana, mutta samalla se kuvaa sitä, miten suhteemme todellisuuteen on kielen välittämää. Valitettavasti tarinallistaminen voi palvella myös muita kuin totuuden pyrkimyksiä. Siitä on helppo löytää esimerkkejä tässä ajassa. Seuraavassa tuomiokysymyksessä (4b) on faktinen pohja sille, mitä on tapahtunut mutta siinä on myös runsaasti tarinatietoa, jolla on vaikutusta kun valitaan lakikirjan tarjoamasta rikosasteikosta “oikea” tuomio. Kakkoskysymys demonstroi tietoista ja normatiivisesti ohjattua tapaa päätyä rationaaliseen valintaan ja päätökseen. Sitä työtä tehdään oikeusistuimissa joka päivä.

Tuomiokysymysten avulla voidaan nostaa esiin myös kolmannen bahtinilaisen totuuden ja  tiedon lajin, jossa nykytilannetta syvempi perspektiivi syntyy siitä, miten kaikki liittyy isompaan kokonaisuuteen ja siihen, mikä on toiminnan merkitys, tarkoitus ja seuraus. Eksistentiaalinen tieto liittyy olevaisen luonteeseen ja perimmäiseen tarkoitukseen, josta tässä pedagogisesti virittyneessä tulkinnassa nostetaan esiin se erityisyys, että kaikella nykytekemisellä on vaikutusta siihen, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Jos tuomion tehtävä on rangaista syntyy erilaista tulevaisuutta jos sen tarkoituksena on myös ehkäistä samanlaisten rikosten toistuminen. Eksistentiaalinen tulevaisuustieto on ymmärrystä siitä, miten tämän päivän valinnat ja päätökset vaikuttavat tulevaisuudessa.

Saksalainen kasvatusteoreetikko Weniger on kehitellyt kolmen teoriatason teorian, joka sopii kuvattavaksi tässä yhteydessä. Teorialla ei tässä yhteydessä tarkoiteta vain tieteellistä teoriaa vaan mallia jonka perusteella teemme valintoja. Niinpä Wenigerin ensimmäisen tason teoria on sellainen, joka on enimmäkseen käyttäjälleen piiloista ja tiedostamatonta. Se ei tee “teoriasta” heikkoa vaan usein päinvastoin. Teoria johtaa nopeaan valintaan ja päätökseen, jota pidetään voimaominaisuutena. Rasistilla on mielessään automaattinen oletus, että vastaantuleva tummaihoinen on potentiaalinen vaara, rasite tai haitta. Oletukset kuuluvat elämään, emme voi koko ajan tehdä valintoja tietoa hankkimalla, pohtimalla ja keskustelemalla. Siksi koulun tehtävä onkin niin tärkeä yhteisten ja jaettujen oletuskäsitysten muodostajana. Rikollisuus-kysymyksen kautta voidaan avata erilaisia oletuksia ja niiden perustaa johdatuksena siihen, että tärkeissä asioissa pitää varmistaa ettei valintoja tehdä vain ensimmäisen asteen teorian perusteella.

Evästyksiä opettajalle:

• “Huono” kysymys johdattelee sen jäljille, että totuus ja todellisuus eivät ole jaettuja vaikka niin toivottaisiinkin. “Niin on jos siltä tuntuu” sanotaan Luigi Pirandellon näytelmässä ja hän saa hokemalleen kannatusta. Ei ihmisiä aina kiinnosta onko joku asia totta, jos he haluavat että se on totta.
• Viha ja kostonhalu syntyvät vääryyden kokemuksista, voimattomuudesta, arvottomuudesta ja peloista, jotka koetaan todellisiksi. Todellista on varmasti se, että vihapuhe kasvattaa vihaa. Joillakin on sekä kyky että halu kasvattaa vihaa. Vihapuheen sukua ovat sen lievemmät muodot, joilla alistetaan, vähätellään tai eristetään kavereita kuten koulukiusaamisessa saattaa tapahtua. Äärimmillään viha ja kostonhalu esiintyy lynkkauksessa. Jeesuksen ristiinnaulitseminen on tästä tunnetuin esimerkki, josta voi löytää sekä humaania opetusta että lieviä yhtymäkohtia nyky-yhteiskunnasta. Jokainen voi yrittää tunnistaa ja lähestyä tätä mielentilaa.
• Weniger on kehittänyt kolmen teoriatason mallinnuksen, jossa ensimmäisen asteen teoria on tiedostamaton mutta väkevä valintojen perusta: samanlaisissa tilanteissa teemme aina samanlaisia valintoja vaikkemme tietäisikään miksi. Toisen asteen teoriassa valinnat tiedostetaan ja ne osataan myös perustella yhteisiksi kokemuslauseiksi, säännöiksi ja toimintaperiaatteiksi, joista lakikirja on hyvä esimerkki. Kolmannen asteen teoria on vuorostaan sellainen, joka selittää ja ratkaisee ensimmäisen ja toisen asteen teorioiden välisiä ristiriitoja. Lain ja rankaisemisen suhteen ristiriitoja aiheuttaa esimerkiksi se, että rangaistuksen funktioksi toinen arvottaa rangaistuksen ja hyvityksen ja toinen sen, että sen avulla rikos paitsi sovitetaan niin myös rangaistu kuntoutetaan yhteiskuntakelpoiseksi.

Mikä on rikoksesta oikea tuomio haarukassa jossa maksimi on 4 vuotta vankeutta ja minimi sakkorangaistus?

Tuomiokysymyksessä seuraavaksi aikaisempia monimutkaisempi ilmiö tarkasteluun. Tosin alkuun sekin saattaa näyttää sangen yksinkertaiselta. Arvioitavana ei ole tulevaisuus vaan menneisyydessä tapahtuneet tekemiset ja niihin liittyvä lainmukainen oikeusharkinta. Delfoin kannalta kyseessä on sivupolku, jonka voi jättää kulkematta. Mukaan se on valittu kuitenkin siksi, että aihe mahdollistaa moraalisten ja eettisten kysymysten harkinnan ja keskustelun. Samalla huomataan, miten menneisyydenkin tapahtumiin liittyy ajassa kiinni olevaa tulkintaa. Sama koskee oikeusnormeja, joista oikeustieteilijöiden mukaan etenkin yhdenvertaisuusnormit edustavat varsin nuorta ja ohutta kerrostumaa oikeuskäytännöissä. Tuomiokysymyksen toinen vaihtoehto (4b2) käsittelee vihapuhetta, jossa oikeuskäytännöt ovat vasta muotoutumassa. Siitä kertoo sekin, että eri tulkinta muuttuu kun siirrytään oikeustasolta toiselle.

Toisen kysymyksen käsittelyssä siirrytään Wenigerin asteikolla toiselle tasolle. Ero edelliseen tasoon on tietoisuuden tasossa. Ensimmäisen asteen teoria on piilevä, toisen asteen teoria julkinen. Mitä pidempi ja rikkaampi oikeuskäytännön historia on, sitä vahvempi ja monisäikeisempi on myös sen teoriasisältö. Käytännön kannalta ongelma on siinä, että erityyppisistä teoreettisista lähtökohdista määräytyvät ”kokemukset” saattavat silti johtaa ristiriitaan. Lakikirjaa ja ennakkotapauksiin kerrytetään aineistoa, joilla normitusta pyritään selkeyttämään. Tulkinnat vaihtelevat silti ajasta toiseen riippuen vaikkapa siitä, korostetaanko rikoksen ja rangaistuksen yksilöllistä vai yhteiskunnallista ulottuvuutta. 

Ensimmäisen tuomiovaihtoehdon tarkastelussa on varsin arkinen rikos, jota nimitetään rikoslaissa petokseksi tai tärkeäksi petokseksi. Siinä oppilas äänestää rikoslain mukaisessa enimmäis- ja vähimmäisrangaistuksen haarukassa, eli kukin harkitsee mikä on kunkin mielestä sopiva tuomion laatu ja koko. Rikoslaissa (36. luku) säädetään petoksesta kolmitasoisesti. Käräjäoikeuden syyttäjä vaatii rangaistusta törkeästä petoksesta. Alla harkinnan pohjaksi lakitekstiä kolmiportaisesta petosrikos-luokittelusta. Ensin on mietittävä, mikä petosluokka on kyseessä. Se määrittelee mikä on rangaistusasteikko, josta seuraavaksi valitaan lopullinen tuomioarvio.

1 § Petos

Joka, hankkiakseen itselleen tai toiselle oikeudetonta taloudellista hyötyä taikka toista vahingoittaakseen, erehdyttämällä tai erehdystä hyväksi käyttämällä saa toisen tekemään tai jättämään tekemättä jotakin ja siten aiheuttaa taloudellista vahinkoa erehtyneelle tai sille, jonka eduista tällä on ollut mahdollisuus määrätä, on tuomittava petoksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

2 § Törkeä petos

Jos petoksessa

1) tavoitellaan huomattavaa hyötyä,

2) aiheutetaan huomattavaa tai erityisen tuntuvaa vahinkoa,

3) rikos tehdään käyttämällä hyväksi vastuulliseen asemaan perustuvaa erityistä luottamusta tai

4) rikos tehdään käyttämällä hyväksi toisen erityistä heikkoutta tai muuta turvatonta tilaa

ja petos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä petoksesta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi.

3 § Lievä petos

Jos petos on kokonaisuutena vähäinen, huomioon ottaen tavoitellun hyödyn tai aiheutetun vahingon määrä taikka muut rikokseen liittyvät seikat, rikoksentekijä on tuomittava lievästä petoksesta sakkoon.”

Jokaiseen juttuun sisältyy kuitenkin myös muita tekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa paljonkin arviointiin kuten tiedämme lukuisista oikeudenkäyttöä kuvaavista elokuvista. Kun tiedetään tarkemmin tapahtuman taustat syntyy pelkkää tekoa rikkaampi kuva tilanteesta ja olosuhteista. Samalla saadaan tarinavahvistusta erilaisille tiedon lajeille ja niiden merkityksille.

Äänestys (tuomio) tapahtuu lähtökohtaisesti tosiasioiden eli ns. tieteellisen tiedon perustalta. Syyttäjän vaatimuksen lisäksi pitää lukea syytetyn puolustuspuheenvuoro.  Syytetty kiisti syytteen alla olevin perusteluin. 

Toinen tuomiotapaus on kiinnostava siksi, että se kuvaa harvinaista lisääntymässä olevaa rikoslajia. Julkisuudessa tunnetuin tapaus on Ilja Janitskinin juttu, mutta sen käsittely on tätä kirjoitettaessa vielä kesken Helsingin hovioikeudessa. Palataan sitten kun hovioikeuden päätös on saatu.

Seuraavassa ensin käräjäoikeuden ja sitten hovioikeuden tuomiot, jotka poikkeavat toisistaan. Näitä voi verrata opiskelijoiden arviointeihin. Vaihtoehtoina tässä tapauksessa on vain syytteen hyväksyminen (ja tuomio) tai syytteen hylkääminen. Kumpaankin oikeusoppineet ovat löytäneet väkeviä perusteluja, minkä takia myös erilaiset opiskelijatuomiot ovat “oikeita”.

Tieteellisen tiedon lisäksi on siis käytettävissä taiteellista tietoa, joka on tulkinnallista mutta myös ymmärrystä lisäävää, kun se saattaa selittää kummallisenkin käyttäytymisen. Tietyntyyppisissä rikoksissa sitä kautta voi syntyä lievennysperuste. Esimerkiksi kirjat ja elokuvat ovat tarinallistettua todellisuuden kuvausta ja kuvittelua, joka auttaa meitä ymmärtämään monimutkaisiakin elämän ilmiöitä. Ei ole sattuma, että rikosjutut ovat olleet niitä usein inspiroimassa. Kuvataide, tanssi ja musiikki voi välittää myös sellaista, mille ei ole sanoja. Tunnettu esimerkki siitä on Picasson Guernica, joka kuvaa pommitettua kauhua ja kärsimystä, tai Sibeliuksen Finlandia, joka ruokkii käsitystä suomalaisista kansakuntana silloin, kun vielä olimme osa Venäjää.

Näkemykset oikeasta rangaistuksesta vaihtelevat mutta lähenevät toisiaan sitä enemmän mitä enemmän tiedetään ja ymmärretään. Arvioon voi vaikuttaa myös se, minkä kukin tunnistaa rangaistuksen tehtäväksi. Yhdelle se on rangaistus, toiselle sovitus ja kolmannelle opetusmahdollisuus kunnialliseksi kansalaiseksi. Viime mainitussa korostuu tulevaisuusnäkökulma. Tuomion jälkeinen systeemi muotoutuu hyvin erinäköiseksi riippuen siitä, mikä tuomion täyttämisen perustelu korostuu. Ei ole samantekevää muodostuuko vankila rikollisuuden korkeakouluksi vai opetuslaitokseksi, jonka keskeinen tehtävä on palauttaa siitä “valmistuneet” kunnon kansalaisiksi ja työntekijöiksi.

Esimerkkitapauksemme ei kuitenkaan ole tarina- ja oikeuskäytäntömielessä kovin dramaattinen. Raastuvanoikeudessa tuomioksi tuli törkeä petos, josta langetettiin 4 kuukauden 15 päivän ehdollinen vankeusrangaistus. Tuomiosta valitettiin Rovaniemen hovioikeuteen, joka lievensi tuomiota petokseksi ja alensi rangaistusta 3 kuukauden mittaiseksi. 

“Käyttäen tulkintaohjeena edellä mainittuja huomattavan hyödyn arviointiperusteita 8397,60 euron hyötyä ei voida pitää tässä tapauksessa lainkohdan tarkoittamana huomattavana hyötynä. Rikos on kohdistunut Kansaneläkelaitokseen, joten uhrinkaan varallisuusolot eivät anna aihetta arvioida tilannetta toisin. Edellä mainituilla perusteilla kysymys ei ole huomattavan hyödyn tavoittelusta. Tähän nähden A on tuomittava rangaistukseen törkeän petoksen asemesta petoksesta.” (RHO R 09/1118)

A:n subjektiiviset olosuhteet eivät vaikuttaneet tuomioharkintaan vaan alennuksen peruste oli se, että reilun 8000 euron rahamäärä ei voi pitää lain tarkoittamana huomattavana hyötynä.

Evästyksiä opettajalle:

• Wenigerin kolmen tason teoriajärjestelmässä oikeudenkäyttö edustaa toista teoriatasoa, jossa valinnat tiedostetaan ja päätökset perustellaan. Päätösperusteet kootaan kokemuslauseiksi, säännöiksi ja toimintaperiaatteiksi, joista lakiteksti koostuu.
• Oikeusprosessissa yhteiskunta puuttuu yksilön moitittavaan toimintaan ja sen takia siinä käytetylle prosessille on asetettu korkein mahdollinen laatutaso. Vaikka niin onkin, aika muuttaa oikeudenkäytön merkityksiä. Muutama kymmenen vuotta sitten tuomittiin vielä jumalanpilkasta ja sodomiasta eli saman sukupuolen välisistä suhteista.
• Oikeusprosessi on tarkkaan säädelty reitti oikeudenmukaiseen päätökseen. Laki asettaa raamit päätökselle, mutta sen jälkeen jää vielä tilaa tulkinnoille. Tapahtumien kuluista voi vallita erilaisia näkemyksiä ja selityksiä, joilla on olennainen vaikutus tuomioon. Prosessi perustuu kuitenkin tosiasiapohjaisuuteen ja rationaaliseen tarkasteluun, jossa voidaan näyttöjen lisäksi käyttää asiantuntijoita.
• Oikeusprosessi on julkinen muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Sen takia se sopii myös käytettäväksi tässä yhteydessä korostamaan avoimen ja julkisen merkitystä yhteisten asioiden hoidossa. Nuorillekin on mahdollista osallistua oikeudenistuntoon, jossa osapuolet (syyttäjä ja puolustus) esittävät omat näkemyksensä ja sen pohjalta oikeus harkitsee tuomion. Kansan tuomio tuomioista vaihtelee eri kansalaispiireissä ja hyvä indikaattori siitä, mikä on yhteiskunnan luottamuksen taso.
• Toinen tapa päätyä tuomioon – vapaan äänestyksen rinnalla –  on käyttää roolihenkilöitä (syytetty, syyttäjä, puolustusasianajaja ja tuomari) sekä käydä prosessi sitä kautta läpi. Kolmas tapa on operoida asiakirjojen kautta kirjallisesti ja digitaalisesti ja päätyä tuomioon eDelphin “Oma ääni”-kyselyssä https://www.edelphi.org/ilmastotakomo .
• Lukiolaiset voivat pohtia ja arvioida retoriikan ja argumentoinnin eroja ja merkityksiä. Aristoteleen Retoriikka-teoksessa esittelemät ka erittelevät käsitteet eetos, paatos ja logos ovat siihen mainio lähtökohta. (ks. Lyseo.org-sivusto http://lyseo.org/ai/4/aristoteles_ethos.html ja Stanford Encyclopedia of Philosophy https://plato.stanford.edu/entries/aristotle-rhetoric/ ). Mirjami Saarisen Kauppalehden kolumnissa “Eliittiyliopistot ovat pahassa vastatuulessa” (8.7.2019) tarkastellaan Englannin ja Ranskan yliopistojen taipumusta suosia retoriikkaa tosiasioiden sijasta. “Oxford Unionissa väittelyn voittaa, jos on nokkela ja hauska. Faktoilla ei ole ollut juuri merkitystä. Kun tähän lisätään yläluokkalaisen taustan tuoma varallisuus ja verkostot sekä ylikorostunut itseluottamus, voi jälki olla pelottavaa, kun opiskelijaelämästä siirrytään oikeisiin töihin.”

Tosiasioista ja niiden taustasta voidaan käydä keskustelua mutta äänestää niistä ei kannata. Tilanne muuttuu jos käännetään katse historiasta tulevaisuuteen. Silloin kysymys muotoillaan ja konkretisoidaan uudella tavalla kuten on tehty 4c-kysymyksen kohdalla. Se tiedetään, että vihapuhe on lisääntynyt, mutta miten sen käy tulevaisuudessa? Mikä on sen todennäköisyys? Näkemykset vaihtelevat ja on tärkeä tunnistaa, etteivät eri perustelut ole eriarvoisia sen perusteella mihin kohtaan vastataan. Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia riippumatta siitä, ovatko ne esimerkiksi haluttavia. 

Tulevaisuuskysymyksissä voidaan soveltaa Wenigerin kolmannen asteen teoriaa. Visionaarinen ymmärrys voidaan perustaa sille, mikä on mahdollista, todennäköistä ja toivottavaa samaan aikaan. Toki näkemystieto voi ohjata myös ei-toivottavan tulevaisuuden tunnistamiseen. Joka tapauksessa kolmannen asteen teorian tehtävä on tehdä käytäntöä tietoisemmaksi itsestään, luoda ”valaistua” itsetajuista käytäntöä. Se merkitsee oikeudenkäytön ohjaavien ideoiden analysointia ja toivottavan kehityksen määrittelyä. Tässä erityistapauksessa on pohdittava sitä, mitä tekijöitä ja voimia lisääntyneen vihapuhe-ilmiön taustalla vaikuttaa, ja miten yhteiskunta niiden suhteen reagoi tulevaisuudessa. Kärjistyykö kehitys edelleen vai löydetäänkö tasoittavia ratkaisuja? Vaikka toivottava kehityskulku tunnistettaisiinkin niin on osattava myös arvioida, kuinka todennäköistä – ja millä aikataululla – on, että sille tielle päädytään.  

Perustelut tulevasta kehityksestä eivät välttämättä ole kilpailusuhteessa keskenään vaan ne edustavat erilaisia näkökulmia ja potentiaaleja, joiden toteutuminen on ehdollista. Ne edustavat siis erilaisia mahdollisia tulevaisuuksia, joita voi punnita keskenään ja pyrkiä toimimaan tavalla, jolla päädytään polulle, joka johtaa toivottuun tulevaisuuteen. Kolmas Bahtinin tunnistama tiedon laji eksistentiaalinen tulevaisuustieto yhdistyy tarinalliseen eli taiteelliseen tietoon, mutta sillä lisäyksellä että mukana on aina vielä tapahtumaton mutta mahdollinen tulevaisuustila. Tulevaisuustiedon tärkein ominaisuus on se, että se on monikollinen. Tulevaisuustieto on sitä arvokkaampaa mitä useampia mahdollisia ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia osataan kuvata. Silloin on mahdollista myös varautua niihin kaikkiin ja käynnistää tulevaisuustyö kohti sitä, mitä pidetään toivottavimpana.

Jos haluaa taustoittaa valintojen päätösten ja tuomioiden kysymysteemaa niin siinä korostuvat kerrostuneet käsitykset siitä, miten monella ja ristiriitaisella tavalla määrittelemme maailmaa, jossa elämme. Se ei koske vähiten sitä, mitä haluamme maailmastamme poistaa tai eristää. Oppilaille voi kertoa esimerkiksi Salman Rushdien tarinan, joka ei enää nuorille sukupolville ole tuttu. Kiinnostavaa saattaisi olla käynnistää keskustelu siitä, jaetaanko myös tämän päivän some-postauksissa “fatwoja” eli “uskonoppineiden” ohjeita uskovien käyttäytymiseksi. Kuinka paljon kiusaamisessa on ensimmäisen asteen teorian tasoista tuomitsemisesta ja ryhmästä pois sulkemisesta? 

Evästyksiä opettajalle:

• Wenigerin kolmannen asteen teoria selittää ja ratkaisee ensimmäisen ja toisen asteen teorioiden välisiä ristiriitoja. Jos oivaltaa mitkä tekijät vaikuttavat vihapuheeseen niin on myös lähellä keinoja, jolla siihen voi vaikuttaa. Se ei aina riitä, sillä keinoilla pitää olla myös laaja hyväksyttävyys. Tulevaisuuden kehitystä ennakoiva panelisti joutuu arvioimaan myös ei-toivottavan tulevaisuuden mahdollisuutta.
• Oikeusprosessi on tarkkaan säädelty reitti hyvään päätökseen, jonkalaista ei ole käytettävissä kun arvioidaan tulevaa kehitystä. Oikeuskäytäntöä pidetään sitä parempana, mitä vähemmän siinä esiintyy hajontaa. Tulevaisuuden suhteen asiat kääntyvät päälaelleen. On valintojen ja päätösten kannalta hyödyllistä, mitä moninaisemmin tulevaa kehitystä ennakoidaan ja perustellaan.
• Jos halutaan syventää tarkastelua ihmisen psykologiaan niin mainio apu on alun perin Tiede-lehdessä ja myöhemmin Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli kostonhalusta (HS 2.5.2019)

Intressit pyörittävät tätä maailmaa, entä tulevaa? (E)

Vihapuhe voi muuntua some-raivoksi, jossa “lynkataan” sopiva kohdalle osuva, jotta oma pelko tai paine helpottaa. Ilmiö kumpuaa omista kokemuksista ja tunteista ja ne vahvistuvat, kun löytyy toisia samalla tavalla tuntevia. Seuraavaksi tarkastellaan kahta tulevaisuusväitettä, jotka saattavat herättää tunteita mutta tuskin sentään raivoksi asti, koska niiden käsittelyyn on käytössä vakiintuneita instituutioita ja välineitä. Ennen kuin lähdetään äänestämään esitellään kolme Delfoi-tekniikan kannalta olennaista instrumenttia. Tärkein on paneeli, jonka äänillä tulevaisuutta arvioidaan. Toinen apuväline on kahden tulevaisuusmuuttujan (todennäköisyys, toivottavuus) kautta syntyvä jako neljään osaan (nelikenttä), jotka edustava neljää erilaista tulevaisuuspolkua. Kolmas väline on kysymysten ja vastausten luokittelu kolmeen eri tulevaisuustilaan sen perusteella, kuinka eri- tai samanmielinen vastaajajoukko on.

Äänestysharjoituksissa paneelin kokoonpanoa voi harjoitella roolipelin keinoin. Tulevissa eDelphi-ohjelmistopohjaisissa harjoituksissa päästään käyttämään autenttisia paneeleja, joihin voidaan kutsua myös koulun ulkopuolisia tahoja. Kaksi muuta instrumenttia liittyvät siihen, miten tulevaisuuskysymysten analyysiin saadaan nopeasti hahmotettavaa rakennetta.

Molemmissa viitosharjoituksen teeseissä on kyse joidenkin kannalta ei-toivottavasta muutoksesta, joka uhkaa jopa tiettyjen ihmisryhmien toimeentuloa. Haitta on niin merkittävä, että sen estämiseksi ollaan valmiita kääntämään kivi jos toinenkin. Tunteet ovat pinnalla mutta myös kontrolloituja, kun asioiden hoito on delegoitu järjestöille. Jotkut ovat sitä mieltä, että etujärjestöjen valta on kasvanut jo niin suureksi, että se uhkaa demokratiaa. Eri intressit kuuluvat mukaan Delfoi-paneeliin, mutta yksinomaisina ne kutistavat tulevaisuutta, koska etuja valvotaan nyt eikä tulevaisuudessa. Siksi tarvitaan asianosaisuuden lisäksi vähintään yhtä painokkaasti asiantuntijuutta. Ei ole siis samantekevää keitä valitaan paneeliin.

Klassisessa Delfoissa vastaajaryhmä eli paneeli muodostetaan luokittelemalla tärkeimmät asiantuntijatahot, joilla on erityistä tietoa ilmiöstä (asiantuntijuus) kuten myös henkilöt, joilla on asiaan vahva yhteys (asianosaisuus) ilmiöön työn tai harrastuksen kautta. Oppilailla ei perinteisessä mielessä ole sellaista erityistä asiantuntijuutta, jota monien ilmiöiden käsittelyssä tarvitaan. Se ei estä heitä hankkimasta tietoa, jolla oma asiantuntemus syvenee eikä myöskään sitä, että he simuloivat sellaisia Delfoi-taitoja, joiden hallinta on enemmän taito- ja asennepohjaista kuin tietopuolista. Näihin taitoihin kuuluu kuunteleva ja dialoginen tapa hakea yhteistä ymmärrystä ja päätyä kokonaisuuden kannalta viisaisiin ratkaisuihin, joita eivät varjosta lyhyen aikavälin etujen varjeleminen. Vielä tärkeämpi seikka on se, että Ilmastot@komon Delfoi-työkalut rakentuvat vaiheittain sille, että oppilaiden asiantuntemus ei olekaan ensisijaista vaan se, että he oppivat käyttämään ulkopuolisia asiantuntijoita käsittelemään ilmastonmuutosta tavalla, josta seuraa paitsi lisääntyvää tietoa ja ymmärrystä myös tulevaisuustekoja.

Tämä Delfoi-paneelin matriisi sopii jääkiekkokysymyksen käsittelyyn

Ilmastot@komon sokraattinen pedagoginen idea on tuottaa asiantuntevaa ymmärrystä ja tekoja ilman, että itse on valmis asiantuntija. Toki prosessi väistämättömästi tuottaa sitäkin ja sen ohessa lisääntyvää asianosaisuutta. Delfoi ja paneeli ovat välineitä asiantuntijatiedon tuottamiseen. Riittävä kiinnostus ja asiantuntemus on tarpeellista, koska muuten kannat muodostuvat tavalla jossa ei välttämättä kuulu kunkin “oma ääni”.

Arkielämässä monet ihmiset hakevat äänestyskantansa muualta kuin asiatiedosta. Jotkut havainnoivat sosiaalista ympäristöään ja etsivät sieltä vinkkiä omille valinnoilleen. Toiset saattavat seurata julkisuuden henkilöä, jota he arvostavat kuten urheilijoita tai taiteilijoita. Jotkut ovat herkkiä aistimaan nousevia ja laskevia mielipidevirtauksia. Vaalitilanteissa tunnistetaan ns. vankkuri-ilmiö (bandwagon), joissa osa äänestäjistä säännönmukaisesti liittyy viime vaiheen nousutrendeihin. Voittajan puolella on mukava olla.

Aikaisemmin käsiteltiin jo vihapuhe-ilmiötä. Sillä on yhteys ns. kuplailmiöön, jossa ihmisryhmien välinen kommunikaatio vähenee ja kuplien sisäinen “totuuskomissio” vahvistuu. Kuplat muistuttavat tulevaisuuskäsityksissään enemmän antiikin Delfoi-traditiota, jossa sekä totuuksia että tulevaisuuksia oli kulloinkin vain yksi. Nyky-Delfoin tärkeä tehtävä onkin vahvistaa “kuplien” – joita tavallaan erilaiset asiantuntijuudetkin ovat – välistä vuoropuhelua, mutta ilman että joku kanta julistetaan suoraan tai epäsuorasti muita paremmaksi. Siinä tulevat avuksi Sioux-intiaanien kommunikointitaidot. 

NELJÄ TULEVAISUUTTA
Ensimmäinen jääkiekkoväite (5a) on ehkä yllättävä ja outo, mutta ilmastonmuutoksen kannalta pätevä. Se on valittu siksi, että saadaan pojat ”lämpenemään” ilmastokysymyksestä. Jääkiekko-kysymyksen asteikkona käytetään väitteen toteutumisen todennäköisyyttä ja toivottavuutta. Jos pitää väitettä toivottavana niin marssii eteen, ja jos myös todennäköisenä matka jatkuu kohti oikeaa seinää. Todennäköisyys vs. toivottavuus ovat yleisimmin Delfoissa käytetyt kriteerimuuttujat, joiden kautta saadaan tilasta alla olevan kuvan nelikenttä.

Todennäköisyyden ja toivottavuuden nelikenttä kannattaa painaa muistiin. Myöhemmin käsitellään sitä, miten tulevaisuuskysymyksistä on mahdollista rakentaa skenaariopolkuja erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaarioiden rakentaminen käynnistyy tulevaisuusväitteistä ja niiden nelikentistä, joita analysoimalla ja eri perusteluja yhdistelemällä synnytetään tarkasteltavan ajan tulevaisuuskuvia, joita tarinallistamalla saadaan skenaarioita.

KOLME TULEVAISUUSTILAA

Luokan äänestysalue on jaettavissa neljään yhtä suureen osaan. Jos vastaukset keskittyvät äärilaitoihin ja kysymys herättää vahvoja tunteita, teesi eli tulevaisuusväite on kiistatilassa. Tarvitaan keskustelua ja sovittelua ennen kuin kommentointi rauhoittuu erilaisiksi toisiaan täydentäviksi näkökulmiksi (dialogitila), joista on vähitellen seuraavassa vaiheessa löydettävissä useimpien hyväksymä polku yhteisymmärrykseen (ratkaisutila). Eri tulevaisuustilat edellyttävät erilaista jatkoprosessointia, jos pyritään pääsemään ratkaisuihin.

Ratkaisutila on luonnollisesti suora tie lähteä sopimaan siitä, mitä pitää ja voidaan tehdä, kun asian olevasta ja tulevasta tilasta vallitsee jo riittävä konsensus. Jos näkemykset eroavat toisistaan olematta toisilleen “vihamielisiä” (dialogitila) jatketaan keskustelua sovitellen erilaisia näkökulmia niin että lähestytään ratkaisutilan optimia, jolloin useimmat Delfoi-prosessin esiin nostamat seikat on otettu ratkaisussa huomioon. Kiistatilassa tunteet ovat vielä niin pinnalla, että omasta poikkeavia näkökulmia aletaan arvostaa vasta tunteiden tuuletuksen jälkeen. “Ei-tunteelliset” keskialueen äänestäjät ja keskustelijat ovat potentiaalisia sillanrakentajia, joiden kautta kulkee polku kohti dialogitilaa. 

Kun kaikki on valmista niin äänestetään, keskustellaan ja reflektoidaan! Edellä esitellyt tulevaisuustilat ovat apuvälineitä havainnoimaan, miten panelistijoukko vastaajia erikseen (nelikenttä) ja yhdessä (tulevaisuustila) on päätynyt tiettyyn yhteisökäsitykseen käsitellystä tulevaisuuskysymyksestä. Pika-analyysit auttavat näkemään sekä rakennetta että eroja eri kysymysten ja vastausten välillä. Eri lähtöasetelmista avautuu erilaisia jatkomahdollisuuksista. Tästä kysymyksestä haarautuu useita jatkokeskustelumahdollisuuksia, joiden kautta saatetaan siirtyä pohtimaan äänestyskäyttäytymistä ja nyky-yhteiskuntaa itse täsmäaihetta laajemminkin. 

Mitenkäs omia ääniä perustellaan? Yritetään nyhtää esiin perustelua sille, että miksi kyllä ja miksi ei. Joku voi tietääkin, että jääkiekkovalmentaja ja teatteriohjaaja Alpo Suhonen pitää tärkeimpänä jääkiekon tulevaisuuskysymyksenä sopeutumista ilmastonmuutokseen. Ammattikiekkoilijan hiilijalanjälki on suunnaton, kun pelimatkat kuljetaan lentokoneilla ja halleissa ilma lämmitetään ja jää jäähdytetään niin että energiankulutus on kaksinkertaista samankokoiseen normitilaan verrattuna. Toisaalta teknologian kehitys voi kutistaa hiilijalanjälkeä nopeastikin varsinkin, jos siihen syntyy kova paine.

Tunteiden herääminen on noteerattava positiivisena asiana. Tunne tuo keskusteluun ja hyvien ratkaisujen etsimiseen energiaa, joka saattaa toki myös suuntautua väärin ja ilmetä silloin haluna jyrätä ja murskata vastustajien kannat. Tällaisiä valtapyrkimyksiä Delfoissa torjutaan viemällä kysely ja keskustelu anonyymiin ympäristöön verkkoon. Jääkiekon tulevaisuudesta voi ottaa kantaa myös eDelphi-paneelissa https://www.edelphi.org/ilmastotakomo (kysely Oma ääni) . Sama mahdollisuus on tarjolla eDelphin mobiiliversiossa LiveDelphi (saatavissa sekä Apple- että Android-ympäristöihin). 

Tämä kuten kakkosväitekin sopii äänestettäväksi myös roolileikin kautta. Epäilemättä silloinkin saadaan tunteet mukaan kun roolit ja omat kannat sekoittuvat. Roolipelissä panelistit voidaan aikaisemmin kuvatun paneelimallin mukaan jakaa kolmeen porukkaan: urheiluväki, ilmastoväki ja neutraalit, jotka muodostavat kantansa seuraten vastapuolten mittelöä ja esittävät prosessin edetessä mahdollisia kompromisseja. 

Evästyksiä opettajalle:

• Ammattijääkiekko-kysymys on tilauskysymys tilanteille, joissa poikia on hankala saada kiinnostumaan luonnon- tai yhteiskunnallisista aiheista, joihin ilmastonmuutoskin kuuluu. 

Toinen kysymys on edellistä tyypillisempi yhteiskunnallinen kysymys, josta vallitsee etukäteen ennustettavasti vastakkaisia näkemyksiä. Metsäteollisuus ja metsäntuottajat ovat eri mieltä, kun taas ympäristöjärjestöjen edustajilta tulee peukutusta. Koululuokassa intressijärjestöillä tuskin on paljon jalansijaa, jolloin kantaa otetaan enemmän henkilökohtaisista kuin ryhmäetusyistä. Silti on viimeistään loppukeskusteluissa tärkeä nostaa esiin etujärjestöjen suora ja epäsuora vaikuttaminen. Kyse ei ole vain yhteiskunnan rakenteista vaan intressi vaikuttaa meihin kaikkiin kunhan se tulee tarpeeksi lähelle. 

Roolipelin käyttöönotolla on pedagogista hyötyä sikäli, että roolijaon pohjalta oppilaat voi ohjata tutkimaan oman intressiroolinsa mukaisia kannanottoja ja perusteluja. Metsien hakkuita kannattavat tuottaja- ja teollisuusjärjestöjen (MTK, Teollisuus ry) lisäksi työntekijäjärjestö Teollisuusliitto. Kaikilla niillä on taloudellisia etuja valvottavanaan. Kukin niistä olisivat myös ns. lobbari- eli avoimuusrekisterissä, jos sellainen Suomessa olisi. “Lobbarirekisteriä on vaadittu julkisuudessa pitkään. Myös kansainväliset järjestöt kuten OECD ja Euroopan neuvosto ovat suositelleet sen käyttöönottoa. Rekisterin tarkoituksena on tuoda ilmi, kenen asialla poliittisia vaikuttajia ja virkamiehiä lobbaavat ovat ja ketkä heidän toimintaansa rahoittavat. Se antaisi tietoa sekä kansalaisille että poliitikoille.” (HS 1.3.2019)

Ympäristöjärjestöt tulkitsevat ja perustelevat metsähakkuita vastakkaisista lähtökohdista kuin taloudelliset etujärjestöt. Ne ilmoittavat ajavansa jonkun ryhmän taloudellisten etujen sijasta kestävää ympäristöpolitiikkaa, joten tärkeä intressi niilläkin on tehtävänään. Huomio kiinnitetään toisaalta kestämättömään resurssien käyttöön ja toisaalta luonnon monimuotoisuuden tukemiseen. Edunsaajaksi nimetään ympäristö ja luonto, ja sitä kautta myös ihmiset osana luontoa. Suomessa ilmastonmuutoksen kannalta tärkeitä ympäristölobbaajia ovat mm. Suomen luonnonsuojeluliitto, WWF Suomi ja Greenpeace Finland. Etujärjestöjen “erotuomareiksi” käyvät tieteelliset tahot kuten yliopistojen ympäristö- ja metsäntutkijat sekä erityisten tutkimuslaitosten edustajat. Vapaan roolin ryhmä voi hakea tietämyspohjansa intressin suhteen intressiriippumattomista ja jos mahdollista puolueettomista lähteistä.

Metsätulevaisuuden käsittelyprosessi voi edetä samaan tapaan kuin jääkiekkoväitteessäkin. Mielenkiintoista on havainnoida mihin nelikentän laatikkoon eri intressit asettuvat. Tärkeä tehtävä on roolipelissä niillä äänestäjillä, jotka muodostavat kantansa vapaasti. Heillä on mahdollisuus rakentaa siltoja ja tulevaisuuspolkuja, joita kulkien vastakkaisuus väljähtyy. Usein nykyhetken vastakkaisuus laimenee nopeasti, kun matkataan tarpeeksi kauas tulevaisuuteen. Metsän kohdalla se on erityisen ilmeistä, kun kasvun aikayksikkö on ennemmin sukupolvi kuin vuosi. 

Digitaalisessa kysymysversiossa (5b2) voidaan käyttää aikasarja- eli trendikysymystyyppiä, joka on neutraali tapa kysyä metsähakkuiden tulevaa kehitystä. Kysymys kuuluu silloin: “Arvioi metsähakkuiden kehitystä vuosina 2020, 2025, 2030 ja 2035!” Tulevaisuusarvion pohjatietona panelistit näkevät diagrammin aikaisemmista hakkuumääristä.

Evästyksiä opettajalle:

• Metsähakkuisiin kohdistuu voimakkaita intressejä ja väkeviä etujärjestöjä. Nuorilla intressit harvoin esiintyvät muutoin kuin perittyinä käsityksinä järkevästä toiminnasta. Tämän kysymyksen voi hyvin käynnistää usean ”lobbarin” roolipelinä, johon liittyy perehtymistä ”oman” etujärjestön kantoihin ja perusteluihin. 
• Tavoitteeksi asetetaan se, että tunnistetaan paitsi tiettyjä etujärjestöjä myös niiden merkitys suomalaisessa päätöksentekojärjestelmässä sekä hyvine että huonoine puolineen. Mainio keskustelun aihe on se, miten paljon eri ryhmillä on resursseja omien intressien puolustamiseen. Historiasta on löydettävissä monta kuohuttavaa esimerkkiä siitä, miten hyvin resursoidut lobbarit toimivat ja miten vaikea joidenkin ryhmien on ponnistaa ylös.. Tupakkateollisuuden voi ottaa esimerkiksi ja miettiä, onko vastaavia toimijoita tällä hetkellä vaikkemme niitä helposti tunnistakaan. Vallattomat ryhmät kuten nuoret ja tulevaisuus kannattaa erikseen todeta.
• Lopuksi voidaan keskustella miten eritasoista tietoa käytettiin ja tuotettiin, esiintyikö perusteluissa disinformaatiota tai pyrkimystä käyttää muutakin kuin argumenttivaltaa. Mielenkiintoista on kuunnella vapaan ja tiedeperustaisen ryhmän äänestyskäyttäytymistä.

Aikaisemmin oli esillä todennäköisyyden ja toivottavuuden nelikenttä, jonka mukaan äänestyksen voi organisoida sekä fyysisessä että virtuaalisessa tilassa. Tässä harjoituksessa hyödynnetään samanlaista nelikenttää, jonka kriteerit kuitenkin vaihdetaan. Toisena kriteeridimensiona on kahden tärkeimmän ja toisilleen vastakkaisen evoluutiovoiman muodostama akseli kilpailu vs yhteistyö. Toinen ulottuvuus muodostetaan siitä, pitääkö vastaaja tärkeämpänä toiminnan lähtökohtana yksilö- vai yhteisönäkökulmaa. Äänestyksessä ei tarvitse miettiä, miten asteikkovalinnat heijastuvat elämän muihin valintoihin, mutta keskustelussa se saa olla keskeistä. Nämä kaksi valintaa ovat keskeisiä merkityksellisyyden kokemuksen indikaattoreita, jotka on pelkistetty alla olevan nelikentän ruutuihin iskulauseina. 

Iskulauseita voi konkretisoida suosittujen harrastusten kuten urheilun tai musiikin kautta, jotta tunnistetaan yhtymäkohtia valintojen ja oman elämän kannalta. Keskustelussa hahmotetaan erilaisia merkitysmaailmoja ja sitä, miten ne tuottavat erilaisia kokemuksia ja havaintoja siitä, mikä on olennaista ja tärkeää. Keskustelu johtaa todennäköisesti enemmän erojen häivyttämisen kuin korostamisen suuntaan. Kilpahenkistä yksilöurheilua harjoitetaan yhdessä muiden kanssa, ja jalkapallojoukkueessa kullakin pelaajalla on oma erikoistunut roolinsa, jota hänen pitää itsekseen harjoittaa jotta koko porukka menestyisi. Luonnonsuojelujärjestön jäseniä yhdistävät samanlaiset ajatukset siitä mikä on tärkeää, mutta toiminnassa tarvitaan myös erilaisten ihmisten erilaisten osaamisten yhdistelyä, mikä on usein työelämän tiimeissä niiden keskeinen piirre yhteistyökykyjen ja -halujen lisäksi.

Jos halutaan keskustella siitä, miten erilaiset yhteisömuodot eroavat toisistaan toimintaidean  ja merkityskokemusten osalta niin voidaan tutkia ja vertailla niitä keskenään 5d-kyselyssä (https://www.edelphi.org/ilmastotakomo). Siinä on perimmiltään myös kysymys erilaisten organisoitumismuotojen tavoista oppia ja kehittyä kollektiiveina. Kyselyyn on valittu mukaan kuusi erilaista yhteisömuotoa, jotka ovat Bändi (esimerkiksi jazz, vapaamuotoinen yhteissoitto, soolojen jako ja tuki), Sinfoniaorkesteri (hierarkkinen vaativan profession työnjakoinen organisaatio), FC Barcelona (parhaiden taiturien kilpailukollektiivi), WWF Suomi (arvolähtöinen kansalaisjärjestö), ja Muurahaiskeko (itseorganisoituva automaatiotason kollektiivi). 

Evästyksiä opettajalle:

• Merkityksellisyyden kokemus on identiteetin tekemisen energiaa, joka on myös tärkeä vastapaino materialistisesti virittyneelle intressipolitiikalle. Arvokasta merkityksellisyyttä voi ammentaa hyvin erilaisista lähtökohdista, minkä takia on hyvä keskustella siitä, miten me suhtaudumme erilailla esimerkiksi yksilöllisyyteen ja yhteisöllisyyteen, kilpailuun ja yhteistyöhön. Vaikka nämä voimat on harjoituksessa laitettu vastakkain niin ihmisten elämässä ne elävät rinnakkain erilaisina pitoisuuksina eri tilanteissa.

Tulevaisuus on monta, ja siksi tarvitaan erilaisia tulevaisuuteen katsojia (F)

Seuraavaksi siirrytään sikermään tulevaisuuskysymyksiä, joista voi poimia yhden tai useamman yhteiseen käsittelyyn. Ensimmäinen tulevaisuusväite saattaa toteutuessaan olla osaratkaisu ammattilaisjääkiekon tulevaisuuteen. 

Kaikki tulevaisuuskysymykset löytyvät eDelphin Ilmastot@komo-paneelin Oma ääni-kyselystä. Näiden kysymysten kera voidaan siirtyä harjoittelemaan digitaalisen alustan käyttöä. Suurin muutos jaloin äänestämiseen on se, että eDelphi-paneelissa vastaaminen ja kommentointi on anonyymiä. 

Sähkölentokonekysymyksestä on tehty myös toinen variaatio (6a2) digitaaliseen eli eDelphi-paneelin ennakointiin. Siinä panelisti arvioi aikaisinta ajankohtaa, jolloin Helsingistä lennetään kaupallisella sähkölentokoneella Berliiniin.

Evästyksiä opettajalle:

• Sähkölentokone on jollakin aikavälillä mahdollinen ratkaisu lentämisen päästöongelmaan. Aihe on erilaisten intressien piirittämä mutta siitä on saatavissa myös paljon tietoa, jota voi hankkia internetistä niin, että koulun sisäiseenkin paneeliin saadaan tanakasti asiantuntemusta, jos vastaajille annetaan aikaa valmistautua. 

Myös uhkakuvista kannattaa keskustella eikä vähiten sen takia, että julkinen käsittely lisää todennäköisyyttä siihen, että uhkiin reagoidaan ennakoivasti. Ilmastopakolais-teesi on väite, joka osana usean kysymyksen kyselyä voi muodostaa perustan moni-ilmeisille skenaarioille. Usein negatiiviseksi koettu kysymys kirvoittaa rikkaamman argumentoinnin kuin positiiviseksi mielletty. Tämän kysymyksen kohdalla toivottavuus-äänestyksen voi jättää pois.

Evästyksiä opettajalle:

• Ilmastopakolaisuuden taustalla vaikuttaa sekä saharoituminen, jonka ennakoidaan lisääntyvän meitä lähimpänä Välimeren alueella, jolloin vaikutukset eivät enää rajaudu vain EU:n ulkopuolelle. Luonnonilmiöiden voimistuminen ja vedenpinnan nousu tulevat aiheuttamaan muuttopainetta monessa muussa paikassa. Aiheesta on saatavilla runsaasti tutkimustietoa.

Toiseksi viimeinen teesi on kova, jakava ja iso väite, jonka käsittelyyn pitää varata riittävästi aikaa. Se sopii yhteiskunnalliseen roolipeliin, jossa kolmella “hyvällä” (monarkia, aristokratia, kansalaisvalta) ja yhdellä “huonolla” (demokratia) hallintovaihtoehdolla on omat puolustajansa. Mallina on käytetty Aristoteleen Politiikka-teoksessaan esittelemää luokittelua. Luokittelu mahdollistaa monenlaisia kysymyksiä, joiden käsittelyssä olennaista on tutkia mitä muuta voisi olla kuin se, joka nyt on vallitseva. Keskustelun voi käynnistää eri vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista. 

”Aristoteles jakaa perustuslait kuuteen lajiin ja nämä edelleen toisaalta hyviin ja turmeltuneisiin, ja toisaalta sen perusteella, kuinka monella hallitsijalla päätösvalta on: yhdellä, muutamalla vai monella. Hyviin hallintomalleihin kuuluvat monarkia, aristokratia ja politeia, turmeltuneisiin puolestaan tyrannia, oligarkia ja demokratia eli ”väkijoukon” tai ”roskaväen valta”. Hyvät hallintomallit toimivat yhteiseksi hyväksi kun taas huonot vain niiden hyväksi, jotka hallitsevat. (Wikipedia)

Seuraavissa jaksoissa siirrytään luokan lattialta virtuaalitilaan. Äänestäminen ja keskustelu valintojen perusteluista voi ja saa olla edelleen “puolileikillisesti vakavaa tai vakavasti leikillistä”. Uutta on se, että oma ääni kuten muidenkin äänet ovat verkkoympäristössä anonyymejä ja niiden paino ja arvo määrittyy sen kautta, miten se perustelee valintojaan eli argumentoi jonkun tulevaisuuden puolesta ja kenties myös jotain toista tulevaisuutta vastaan. Delfoi sopii hyvin päätöksenteon valmisteluun kuten tapahtuu seuraavassa Koulu-Delfoi-osassa. Se tarjoaa alustan valita tulevaisuuspoluista – kun sellaisia on valittavana – haluttavin ja rakentaa sitä sopivin päätöksin. 

Evästyksiä opettajalle:

• Demokratia on ollut valtavirtaa viimeiset sata vuotta, mutta viime vuosina tilanne on muuttunut. Autoritaariset ja populistiset virtaukset ovat vahvistuneet myös “vanhoissa” perinteisissä demokratioissa. Vielä suurempana uhkana monet pitävät tiukassa valtiokontrollissa olevan Kiinan vahvistumista. Aristoteleen luokittelu ei ole seurattava malli vaan jäsennys, jonka avulla voi tunnistaa vaihtoehtoja ja vaihtoehtoista ajattelua.
• Tulevaisuusäänestyksen voi yhdistää liikkumiseen. Kävely avaa mieliä ja kieliä. Kävelytekniikan kehitti antiikin aikaiseen huippuunsa Sokrates, jonka kaikki opetukset tapahtuivat verkkaisen tallustelun lomassa. Ideaa soveltaen Oma ääni- äänestyksen jälkeen voidaan lähteä porukalla pikku lenkille kommentoiden ja keskustellen omasta ja muiden kannasta. Aivojen ja jalkojen “pururatakierroksen” jälkeen äänestetään uudestaan ja tarkistetaan keskustelujen jälkeinen kanta. Jos käsittelyssä on monen kysymyksen teema niin voidaan järjestää “äänestyssuunnistus”, jossa käydään kävellen ja keskustellen läpi rasti rastilta useita aiheita. 

Ensimmäisen jakson fillariarviointi

Jokaisella jaksolla opittua voidaan arvioida fillarimetaforan avulla. Ensimmäisellä jaksolla kasataan pyörän perusosat niin, että seuraavalla jaksolla päästään oikeasti ajamaan. Jakson lopussa keskustellaan siitä, miten pyörän osat (oppimisen kohteet) hahmottuvat äänestysten jälkeen. 

Oma ääni-jaksolla tutustutaan siis tärkeimpiin pyörän osiin ja opetellaan vertauskuvallisesti myös pysymään pystyssä ja varovasti ajelemaan suojatulla alueella. Kysymys ei ole vain ilmastokysymyksestä vaan geneerisistä ajotaidoista, joista on hyötyä minkä tahansa ilmiön tarkastelussa. Ilmastokysymysliikenteen sekaan uskaltaudutaan seuraavalla jaksolla, kun opetellaan liikennesäännöt (Delfoi-metodi ja eDelphi-ohjelma), asetetaan ajamiselle tavoitteet (tulevaisuus) ja opetellaan navigoimaan sinne. Kun opiskelija on osallistunut kuuden teeman (A-F) äänestyksiin niin hän saa Oma ääni- osaamismerkin. 

KOULU-DELFOILLA HYVIIN PÄÄTÖKSIIN

“Yhteiskunnallisen aktiivisuuden herättämisessä pikavoittoja ei kuitenkaan jaeta. Jos haluamme, että nuorista kasvaa aktiivisia ja yhteiskuntaa rakentavia kansalaisia, vaikuttaminen on mahdollistettava jo varhain.” (Kopra, Hiltunen, Uusitalo 2019)

Koulu-Delfoissa otetaan digitaalinen eDelphi-alusta käyttöön. Siinä osallistuminen muuttuu anonyymiksi ja äänestäminen onnistuu silloinkin, kun käytettävissä ei ole yhteistä aikaa ja tilaa. Tärkeä syy sähköiseen viestintään on myös se, että tekemiset dokumentoituvat ja tiedot ovat käytettävissä analyyseihin ja tiedon jatkojalostuksiin kuten skenaarioiden ja yhteisten päätösten tekemiseen. Tärkein syy siirtymiseen verkkoon on se, että toiminta muuttuu astetta vakavammaksi. Kaikissa tulevissa jaksoissa pyritään paitsi oppimaan myös aikaansaamaan ilmastonmuutoksen kannalta myönteisiä asioita.

Delfoissa ilmiön kimppuun käydään kolmelta suunnalta. Managerit ovat tutkivia oppilaita, jotka fasilitoivat aktiivisesti uuden tiedon muodostusta. Manageritutkijat laativat tai valitsevat kysymykset, joiden kautta ilmiötä lähdetään tutkimaan. Kysymykset suuntautuvat tulevaisuuteen, jolloin kenelläkään ei voi olla niistä varmaa tietoa vaan monenlaiset perustelut ovat mahdollisia ja järkeviä omassa kontekstissaan. Näitä erilaisia tulevaisuuksia arvioimaan ja niistä keskustelemaan tutkijaoppilaat valitsevat (asiantuntija)paneelin, jossa on mukana erilaisia näkemyksiä edustavia osallistujia. 

Koulupaneeliin haetaan tuttuja ryhmiä koulun sisältä ja lähipiiristä. Sellaisia voivat olla oman tai naapuriluokan oppilaat, opettajien edustajat sekä oppilaiden vanhemmat ja/tai isovanhemmat. Jokainen projekti on koulukeskeisyydestä huolimatta tässäkin Delfoi-variaatiossa autenttinen ja pyrkii aikaansaamaan prosessin, jossa alkuun erimielisistä näkemyksistä kehkeytyy riittävä yhteisymmärrys (konsensus) niin, että lopuksi päädytään yhteiseen päätökseen tai toimenpide-ehdotukseen.

Koulu-Delfoin voi järjestää tapahtumana tai monialaisena oppimisprosessina. Tapahtumaversiosta on käytettävissä dokumentoitu esimerkki (ks. https://youtu.be/QCXW4focXRI). Mikkeliläisen Kalevankankaan yhtenäiskoulun oppilasneuvosto (kaksi edustajaa kultakin luokkatasolta) käsitteli muutama vuosi sitten oppimisen tulevaisuuteen liittyviä tulevaisuusteesejä. Tässä tapauksessa opettajat esittivät tulevaisuusteesit, joita opiskelijat ensin anonyymisti käsittelivät ja sitten jatkoivat keskustelu suullisesti ryhmäkeskusteluin. Ilmastot@komon paneelissa otetaan luonnollisesti oppimisen tulevaisuuden sijasta kantaa ilmastonmuutoksen kysymyksiin.

Delfoi-Scrum

Kalevankankaalla toteutettiin aikanaan Delfoi-prosessi tapahtumana, mutta yhteisen ilmastokannan muodostaminen sopii yhtä hyvin luokka- ja koulukäytössä tukemaan monialaisten oppimiskokonaisuuksien suunnittelua ja toteutusta. Molemmille vaihtoehdoille on yhteistä se, että kyselyyn vastaaminen käännetään dialogeiksi, jotka tekevät paneelin työskentelystä vuorovaikutteisen ja oppimiskykyisen. Yhteisöllisestä oppimiskyvystä saadaan tulosnäyttö, jos paneeli löytää ohjatun ja tuetun kommunikaatioprosessin kautta parhaan mahdollisen (=viisaan) ratkaisun esille nostettuun kysymykseen.

Koulu-Delfoi on sikäli helppo toteuttaa, että siinä ei tarvitse lähteä oman koulun ulkopuolelle. Tutkimuksessa painottuu lähitulevaisuus eli ne mahdolliset toimenpiteet, joilla koulun päästöjä voi vähentää ja hiilijalanjälkeä pienentää. Kaikilta ilmastonmuutoksen teema-alueilta – (1) asuminen ja lämpö, (2) liikenne ja liikkuminen, (3) ruoka ja ruoantuotanto, (4) tavarat ja kierrätys – on löydettävissä sopivia aiheita olkoonkin, että valitettavan usein koulujen ympäristöselvityksistä käy ilmi, että koulutiloista vastaavien emokuntien organisaatio on jäykkä sen suhteen mitä koulu yksinään voi tehdä. 

Ilmastot@komo-paneelista https://www.edelphi.org/ilmastotakomo löytyy Koulu-Delfoi-kysely, jossa on neljä esimerkkiä mahdollisista projekteista, joissa käsitellään kouluruokaa, opintomatkaa, koulun energiankulutusta ja kiertotaloutta päästönäkökulmasta. Kyselyyn on luonnosteltu neljä päätös- tai toimenpide-ehdotusta, joista pyritään Delfoi-prosessin myötä pääsemään yhteisymmärrykseen. Ehdotuksille on yhteistä se, että ne pohjustavat luokka- tai koulukohtaisia päätöksiä ja tekoja, joilla on kasvihuonepäästöjä vähentävää vaikutusta. 

Koulu-Delfoissa oppilasmanagerit ohjaavat siis panelisteja tulevaisuuskeskusteluun, joka tavoittelee kiistakysymysten dialogisoimista, ja dialogien päättämistä ratkaisuiksi ja hyviksi päätöksiksi. Yhteisymmärrykseen pyrkivä Delfoi-prosessi saattaa edellyttää kahden tai jopa kolmen Delfoi-kierroksen toteuttamista, jotta riittävä konsensus saavutetaan.

Työmuodot valitaan koulu- ja tapauskohtaisesti, mutta Ilmastot@komo suosittelee käytettäväksi varsinkin ICT-organisaatioissa suosittua Scrum-metodia, josta hollantilaiset ovat kehittäneet myös eduScrum-version (http://eduscrum.nl/en/). Ilmastot@komoa varten menetelmästä on muokattu Delfoi-Scrum-variaatio, joka on yksinkertaistettu mutta silti uskollinen versio alkuperäiselle menetelmälle. Menetelmä kuvataan seuraavassa alaluvussa.

Koulu-Delfoin toteutukseen tarvitaan laaja-alaista asiantuntijatietoa, Delfoi-menetelmän monipuolista hallintaa sekä koko tutkimuksen prosessin ja projektinhallintaa. Näitä tehtäviä varten perustetaan kolme tiimiä, joista yhden tehtävä on tuottaa asiantuntijatietoa Delfoi-prosessin käyttöön. Panelistiopiskelijat valitsevat itselleen mieluisan roolin, jonka mukaisesti he hankkivat itselleen asiantuntijatason tiedot. Toinen tiimi valmistelee ja manageroi Delfoi-prosessin. Manageriopiskelijat vastaavat kyselyn suunnittelusta ja toteutuksesta, tietojen keruusta ja analyysistä, raportoinnista ja esittämisestä. 

Jotta panelisti-ja manageritiimit pysyvät ajan tasalla kokonaisuudesta niiden pitää kokoontua säännöllisesti jakamaan tietoa ja tarkistamaan työsuuntia sekä aikatauluja aivan kuten toimitaan työelämässäkin. Tätä tehtävää hoitamaan valitaan kolmas tiimi, jossa jäseniä voi olla vähemmän kuin muissa tiimeissä. “Scrum master-opiskelijat” vastaavat kahden muun tiimin kokoustamisesta ja tehtävien jaosta sekä projektin aikataulusta. Fyysisten kohtaamisten lisäksi tiimit pitävät mahdollisimman reaaliaikaista työpäiväkirjaa tekemisistään. Verkko on siihen paras ympäristö, koska niin tietoa on helpointa jakaa ja samalla projekti dokumentoituu.

Scrumia kuvataan ketteräksi tavaksi saada aikaan projektituloksia. Aivan kuin Delfoi-metodissa sen teho perustuu monipuoliseen ja tarkkaan mallinnettuun vuorovaikutukseen kaikkien intressiosapuolten kesken. Perinteisessä projektinhallinnassa etenkin projektin tilaajan ja tekijän vuorovaikutus rajoittuu projektin molempiin päihin. Scrum-metodissa tilausta ja toteutusta tarkastellaan koko prosessin ajan. Toinen scrumin olennainen piirre on tiimiytynyt työ ja kolmas projektitehtävien määrittely, työmäärien arviointi ja priorisointi intensiivisiksi työjaksoiksi eli sprinteiksi. Scrum on suoraan sovellettavissa koulun oppimisprojekteihin, sillä siinä on luova ratkaisu opettajien ja oppilaiden väliseen työnjakoon.

Delfoi-Scrumissa alkuperäiset englanninkieliset termit vaihdetaan kouluun sopivasti arkikielisiin ilmaisuihin, mutta prosessi- ja roolipiirteisiin ei sisällöllisesti puututa. Scrum-Delfoissa opettajat edustavat projektin tilaajia (engl. scrum owner), jotka määrittelevät mitä projektilla tavoitellaan ja mitä osatehtäviä (engl. product backlog) siinä on. Oppilaat muodostavat kehitystiimin (engl. development team), joka toteuttaa tilauksen. Oppilaista 1-3 henkilöä valitaan tiiminvetäjiksi (engl. scrum master), joilla on kaksisuuntainen tehtävä palvella sekä tilaajia että kehitystiimiä. Koko projekti paloitellaan määrämittaisiksi jaksoiksi (engl. sprint), joita Delfoi-prosessissa on kolme: (1) orientaatiotiedon hankinta ja paneelin suunnittelu (kysely ja paneeli), (2) Delfoi-kierroksen managerointi (viestintä paneelin kanssa, kyselyn iterointi), ja (3) tulosten analyysi, raportointi, ja esittäminen.

Kussakin jaksossa toistuu sama prosessikaava. Jakso käynnistetään 1-2 tunnin suunnittelupalaverilla (engl. sprint planning), jossa tilaajat esittelevät projektitavoitteen ja tehtävät, joita on valmisteltu jo etukäteen tiiminvetäjien kanssa. Suunnittelukokouksessa sovitaan jakson tavoite, jaetaan tehtävät kehitystiimin kesken sekä arvioidaan kuhunkin tarvittava työmäärä niin, että se valmistuu jakson aikaraamissa. Suunnittelukokouksen jälkeen tiimi käy töihin, joiden kulkua raportoidaan päivittäisessä n. varttitunnin kokouksessa (engl. daily scrum), johon myös tilaaja osallistuu. Jokapäiväinen kokoontuminen (usein virtuaalinen) varmistaa eri tiiminjäsenten välisen yhteistyön ja koordinaation. Jakson viimeisenä päivänä demotaan valmistuneet työtehtävät esittelykokouksessa (engl. sprint review), jossa käydään ja hyväksytään (sellaisenaan tai muutoskuvauksin) tehdyt työt, joiden jälkeen voidaan siirtyä toteuttamaan seuraavaa jaksoa.

Koulukäyttöä ajatellen scrumissa on mainio ekstrakokous, jota voisi nimittää retrospektiiviksi (engl. sprint retrospective). Retrospektiivikokous tarjoaa kehitystiimille tilaisuuden arvioida (reflektoida) omaa toimintaansa ja kehittää sitä kautta toimintaa seuraavaan jaksoon. Retrospektiivin paikka on aivan jakson lopussa tai seuraavan alussa yhdistettynä suunnittelukokoukseen. Oman toiminnan reflektointi korostaa Scrum-menetelmän tiimioppivaista luonnetta. Metodikehittäjät tarjoavat kehitystiimin arvo-ominaisuuksiksi keskittymistä tehtävien suorittamiseen (focus), keskinäistä arvostusta (respect) ilmaisun ja tekemisen rohkeutta (courage) sekä tekemisen avoimuutta (openness).

Osaamismerkit

Delfoi-Scrumin merkityksellisin hyöty saattaa olla se, että se tarjoaa opettajan ja oppilaiden väliseen suhteeseen pienen mutta tärkeän eron. Opettajasta tulee tiedon tai toiminnan tilaaja ja opiskelijasta puolestaan on tiedon tuottaja. Roolitusero on fundamentaalinen mutta menetelmä tekee sen lähes huomaamattomaksi. Scrum-operointi tekee myös luontevaksi osaamismerkkien antamisen hankituista taidoista. Merkeistä voi koota myös vaativia kokonaisuuksia, joissa kuvataan osaamiskimppuja joilla on laajasti käyttöä työelämässä kesätyöt mukaan lukien. 

Metodi- ja vastuutehtävistä on mahdollista koota merkkiportfolioita, jotka kelpaavat näytöiksi vaikkapa lukiolaisen korkea-asteen osaamisista. Ilmastot@komo jakaa tekijöille avoimia osaamismerkkejä (ks. https://badgefinland.fi/) mukaillen sitä, minkälaisiin osaamisrooleihin opiskelijat ryhtyvät. Koulu-Delfoissa vaihtoehtoina on kolme osaamismerkkiä: Delfoi-panelisti, Delfoi-manageri ja Scrummaster. Myöhemmissä Delfoi-prosesseissa on tarjolla uusia merkkejä ja merkkiyhdistelmiä sekä ilmastokysymyksen että menetelmäprosessien uusille osaajille.

Koulu-Delfoissa toteutetaan autenttinen ja tuloksiin tähtäävä prosessi, johon osallistuu opiskelijoiden lisäksi koulun henkilökuntaa ja oppilaiden vanhempia ja sukulaisia. Opiskelijoiden panelistitiimin – useimmiten peruskoulun yläasteen opiskelijoita – osuus koko paneelista on karkein luvuin puolet, mikä mahdollistaa kahden paneelin alaryhmän vertailun keskenään. Jos koulupaneeli tarkastelee kaikkia neljää ilmastonmuutoksen kannalta keskeistä teemaa (ruoka, lämpö, liikkuminen, tavarat) niin panelistit jaotellaan vastaaviin asiantuntijuuksiin, mikä opiskelijoiden osalta tarkoittaa erikoistumista johonkin näistä aiheista. Jakson sisällöillä ja tavoitteilla on teemasta riippuen suora yhteys useimpiin perusopetuksen oppiaineisiin: yhteiskuntaoppi, historia, maantieto, biologia, matematiikka, fysiikka, kemia kotitalous, liikunta, tietotekniikka ja äidinkieli.

Yksi uuden osaamisen kohde on eDelphi-ohjelmisto (www.edelphi.org), jonka varsinkin manageriryhmä ottaa haltuun. Panelisteille sen käyttö ei vaadi erikseen oppimista, mutta kaikille ryhmille on hyödyllistä ajan salliessa tehdä nopea harjoitus-Delfoi, jossa otetaan esimerkiksi kantaa mielipuolueeseen (äänestetään eduskuntapuolueista) tai mielibrändiin (äänestys kymmenestä huippubrändistä). Kumpikin aihealue tarjoaa mahdollisuuden merkitysten pohdiskeluun ja sitä kautta keskusteluun arvokysymyksistä ja -valinnoista. Erikseen pitää luonnollisesti nostaa esiin käsitykset ympäristön kestokyvystä ja ilmastonmuutoksesta. Tärkeää on ääneen todeta, että kaikki lähtömielipiteet ovat samalla viivalla. Se mitä Delfoi-prosessissa tehdään ja tapahtuu ei ole etukäteisohjauksessa, mikä onkin tärkein tutkimuksen kriteeri myöskin silloin  kun toimitaan koulun sisällä konkreettisten toimintavaihtoehtojen suhteen. Tutkijalla saa olla oma mielipide, mutta tutkimuksella ei. Kannan määrityksen (oma mielipide), kommentoinnin ja keskustelun pitää saada kehittyä vapaasti, mitä osaltaan takaa se minkä takia sekä vaali- että Delfoi-äänestykset ovat salaisia. Koululla on pitkä historia oikean asianlaidan totuuden torvena. Delfoi-prosesseissa ei näin voi olla vaan korostetusti pitää ottaa mukaan niin “vihaiset nuoret miehet” kuin “ympäristömilitantit nuoret naisetkin”. 

Ruoka ja ruoka-aineet

”On vuosi 3020. Kotonamme on leijuva pöytä ja automaattinen imuri. Tai no, oikeastaan kaikki leijuu tai on automaattista. Meillä on kotona myös robotti, joka hoitaa kaikki kotityöt, joten äidille jää aikaa. Myös ruoka valmistuu siemenpusseista. Laitat vain spagettisiemenet lautaselle ja siitä mikroon niin tadaa!” (Julia 5A, Kevätpörriäinen 2019)

eDelphissä on useita tulevaisuussuuntautuneita kysymystyyppejä, joissa kaikissa on sama rakenne. Kussakin kysymyksessä on Otsikko, Kysymys (sininen tausta) ja Seliteosa (keltainen pohja), joka ei ole pakollinen. Niiden lisäksi Delfoi-manageri muotoilee kysymyksen parametrit (tässä tapauksessa asteikon) ja sen, miten kysymys näkyy vastaajalle eli panelistille. 

Päätösehdotuskysymyksissä toimii parhaiten yksinkertainen asteikko- tai monivalintakysymys, jolloin reaaliaikaisesti päivittyvä grafiikka näyttää selkeästi miten vastaajat jakautuvat asteikon eri laidoille. Vastausten perusteella valmistellaan toinen Delfoi-kierros, joka voi sisältää tarkentuneen päätösehdotuksen tai jopa useita uusia, joista kaikista voidaan äänestää. eDelphin etusivulla on OHJEET-sivusto https://www.edelphi.org/help.page, jossa on neljän videon opasohjelma eDelphin käyttäjille.

Ruokatulevaisuudesta voi kehitellä monia muitakin toimenpide-ehdotuksia lähiruuasta ruokahävikin vähentämiseen. Kiinnostava voisi olla tutkia yhteistyössä keittiön kanssa, miten olisi toteutettavissa koulun ruokalan päivittäisen hiilijalanjäljen ja/tai ravintoarvojen laskeminen ja jatkuva seuranta. Tieto kulutuksesta ja sen rakenteesta voisi johtaa toiminnan lisääntyvään ohjaukseen sekä yhteisö- että yksilötasolla. Yksi tällaisen tutkimuksen tärkeistä ulottuvuuksista on perehtyä tällaisen toiminnan etiikkaan ja mahdollisiin seurauksiin.

Jos sovelletaan Scrum-Delfoita vegaanipäivän toteutettavuuden selvittämiseen niin sen voisi tilaajan eli opettajan näkökulmasta määritellä seuraavasti. Esimerkissä on kuvattu vain yksi avainkysymys, mutta sen rinnalle voi muodostaa tarkentavia kysymyksiä sen perusteella miten avainkysymykseen vastataan. Sitä kuvaa 2-jakson viimeisenä kohtana oleva jatkokierroksen suunnittelu ja toteutus. Lisäkysymykset on mahdollista toteuttaa myös joustavasti yhden kierroksen aikana.

Tutkimusprojektin tavoitteena on selvittää eri asiantuntijoiden ja asianosaisten perustelut vegaanipäivän järjestämisen puolesta ja vastaan sekä tehdä selvityksen perusteella oppilaitoksen johdolle toimenpide-ehdotus.

Taulukko kuvaa manageriopiskelijoiden tehtäviä. Panelistiopiskelijat perehtyvät eri tietolähteiden ja omaksutun roolin perusteella annettuihin kysymyksiin ja tuottavat sen mukaisesti vastauksia, kommentteja ja kommenttien kommentteja. Scrum master-opiskelijat ohjaavat ja koordinoivat.

Evästyksiä opettajalle: 

• Scrum-Delfoissa opettajalle tulee selkeä valmistelijan rooli, joka kuitenkin poikkeaa tavallisesta valmistautumisesta. Olennaista on kuvata haluttua lopputulosta ja sitä, mitä asioita tarvitaan sen toteuttamiseen.
• Tarkka kysymys pitää laatia niin, että siinä on haastetta suhteessa nykykäytäntöön. Tätä “tilaajan” on tärkeä arvioida palautteessaan oppilastiimille, jos käytetään apuna Scrum-Delfoita. Erimielisyys tarjoaa erinomaisen pedagogisen pohjan Delfoi-prosessille.
• Aihe mahdollistaa läheisen yhteistyön keittiön ja ruokalan henkilöstön kanssa. Hyvä ajatus voi olla ottaa ainakin yksi keittiön henkilö mukaan manageroimaan ja analysoimaan Delfoi-kyselyä.
• Jos riittävää yksimielisyyttä ei synny ensimmäisellä Delfoi-kierroksella niin rakennetaan kommenteista 1-3 kolme tarkentavaa kysymystä toiselle kierrokselle. Jos senkin jälkeen on huomattavaa erimielisyyttä niin managerit voivat muotoilla kompromissiehdotuksen, josta äänestetään ja josta sen valtuuttamana tulee Delfoi-paneelin toimenpidesuositus, jonka toteutusta myös tuetaan ja seurataan. 
• Helsingin Sanomissa julkaistiin 5.7.2019 perusteelliseen tiedonhankintaan perustuva Piia Elosen artikkeli “Ruuan todellinen hinta”. Siinä tarkastellaan ruuan tuotannon ilmastovaikutuksia sekä Suomen että globaalissa mittakaavassa. Jutusta oheisartikkeleineen (ks. Piia Elosen rinnkakkaisartikkeli ns. hiiliviljelystä “Karjankasvattaja laittoi lehmät keräämään itse rehunsa ja levittämään lantansa: Laitumien hiilivarastot kohenivat, vasikoiden kiihtyi ja säästöä syntyi”) löytyy monia aihioita rakentaa uusia tulevaisuusväitteitä kuten myös argumentteja erilaisten tulevaisuuksien puolesta ja vastaan.
• Ruuan tuotannon mahdollisiin muodonmuutoksiin voi perehtyä kuuntelemalla Maanviljelijän tietobaari-podcastia https://areena.yle.fi/1-50217136 . Sitä kuunnellessa ajatusmaailma saattaa nyrjähtää perinteisiltä raiteilta uusille laduille. Ajatusnyrjähdyksen päässä on mullistus, jossa ilmakehän tuhoajasta kehkeytyy sen pelastaja. 

Lämpö, valo ja energia

”Olen itse välillä miettinyt uutta parempaa energiamuotoa ha bt olen vihdoin keksinyt sen. Nimittäin aina kun joku talossa haluaa käyttää sähköä/energiaa, niin pitää mennä itse tekemään sitä juoksemalla juoksumatolla.” (Ninna Hietaniemi 5B, Kevätpörriäinen 2019) 

Seppo Saloranta on selvitellyt ympäristökasvatuksen tilannetta Suomen peruskouluissa ja lukioissa eikä tilanne ole kehuttava. Kestävän kehityksen Vihreä lippu-sertifikaatti on 157 koulussa (5,7 % kaikista) ja Oppilaitosten kestävän kehityksen sertifikaatti 17 koulussa (0,6% kaikista). Saloranta (ks. Ympäristökasvatus ja Agenda 2030 -seminaari) on esitellyt myös syitä siihen, että prosentit eivät ole tuon korkeampia. Niihin perehtyminen on hyödyllistä ennen kuin lähdetään tutkimaan oman koulun tilannetta. Delfoi-tutkimukset ovat hyvin integroitavissa sertifikaattien hankintaan.

Evästyksiä opettajalle:

• Tutkitaan ennen kyselykierrosta, mikä on vallitseva tilanne ja käytäntö koulupäivinä ja viikonloppuina. Lähtötieto lisätään kysymyksen seliteosaan.
• Tärkeä ulkoinen sidosryhmä koostuu talonhoitajista (talonmies, huoltohenkilöt) ja kunnan teknisestä talonhoidosta, jonka edustajat kannattaa ottaa mukaan paneeliin. Delfoi-prosessi on mahdollisuus lisätä koulun vaikutusmahdollisuuksia omien tilojen energiakäytössä. 
• Jos riittävää yksimielisyyttä ei synny ensimmäisellä Delfoi-kierroksella niin rakennetaan kommenteista 1-3 kolme tarkentavaa kysymystä toiselle kierrokselle. Jos senkin jälkeen on huomattavaa erimielisyyttä niin managerit voivat muotoilla kompromissiehdotuksen, josta äänestetään ja josta sen valtuuttamana tulee Delfoi-paneelin toimenpidesuositus, jonka toteutusta myös tuetaan ja seurataan.  

Opintomatka, liikenne ja liikkuminen

”Sadan vuoden päästä kuljetaan sähköautoilla, jotka leijuu, koska tekniikka on kehittynyt paljon ja öljy on loppunut. Auto toimii sähkön ja roskien avulla, koska johonkin ne roskat on myös laitettava.” (Tomas Tegelsten 6C, Kevätpörriäinen 2019)

Kolmannessa kysymyksessä on kyse valintapäätöksen valmistelusta. Siinä ei välttämättä tarvita selitettä ollenkaan. Vaihtoehdot sen sijaan pitää valita oman tilanteen mukaan. Kun valinta on tehty niin voidaan jatkaa toisella Delfoi-kierroksella, jossa haetaan yhteinen ymmärrys sille, miten matka toteutetaan mahdollisimman ilmastoystävällisesti.

Evästyksiä opettajalle:

• Opintomatkan valinta on oivallinen todellinen päätöksentekoprosessi, jossa on tilaisuus harjoitella argumentointia ja osapuolia kunnioittavaa keskustelua. Ennen kyselykierroksen käynnistämistä valmistellaan avoimessa keskustelussa vaihtoehdot, joista äänestetään.
• Toinen valmistelun kohde on se, että luodaan 3-6 kriteeriä (esim. hiilijalanjälki, kustannus, tietopitoisuus, kiinnostavuus, saavutettavuus), joiden mukaan vaihtoehtoja punnitaan. 
• Jos riittävää yksimielisyyttä ei synny ensimmäisellä Delfoi-kierroksella niin rakennetaan toinen kierros ensimmäisen kierroksen tulosten perusteella. Jos senkin jälkeen on huomattavaa erimielisyyttä niin managerit voivat tiivistää viimeiseen äänestykseen valinnan kahden suosituimman vaihtoehdon välillä. Voittajasta tulee luokan päätös.  

Koulun kiertotalous, kuluttajavaikuttaminen

”Minä asun perheeni kanssa älytalossa. Älytalossa on huone, jossa on sähköteknologiaa. Laite rentouttaa ihmisiä, sillä se aallottaa ihmisen selkää. Robottikokki tekee ruuan, ja se tuodaan robotilla minulle. TV aukeaa katsella. Kun istun sohvalle, niin sohva kertoo minulle TV-ohjelmat. Älytalossa on oikea kissa, jonka ruokakuppi täyttyy automaatista, kun painan puhelimesta kissanappia.” (Saana Siivonen 6D, Kevätpörriäinen 2019)

Tutkitaan miten koulun ja kotien tavaramaailmaa, oppimisvälineitä ja -tarvikkeita sekä kalustoa voidaan käyttää kestävästi. Kiertotalous on tässä määritelty Sitran mallin mukaisesti laajasti, jolloin sillä on kierrättämisen ohella yhteyksiä jakamis- ja alustatalouden megatrendeihin.

Evästyksiä opettajalle:

• Esimerkkikysymys on viitteellinen eikä sellaisenaan ole kelpoinen päätöstä valmisteleva Delfoi-kysymys. Tarkka kysymys voisi koskea esimerkiksi oppikirjoja tai tablettien latausta aurinkoenergialla.
• Materiaalikysymysten taustalla vaikuttavia kierto- ja jakamistalouden ilmiöt soveltuvat Delfoi-käsiteltäväksi kaikilla tasoilla koulusta koko Suomeen.
• Päätöksentekoprosessi voi seurata samaa Delfoi-kierrosten polkua kuin muissakin Koulu-Delfoin kysymyksissä.

Toisen jakson arviointi

Jokaisella jaksolla opittua voidaan arvioida fillarimetaforan avulla. Toisella jaksolla pyörä on koottu, ajokunnossa ja se myös otetaan käyttöön. Ilmastopyörä polkaistaan (autenttinen toiminta) hyötykäyttöön ja ajetaan myös perille, vaikka risteyskohdissa pitää osata myös jarruttaa. Se on elintärkeä ajotaito.

“Koulu-Delfoissa” haetaan mukava istuma-asento (motivaatio, osallisuus), asetetaan ajamiselle päämäärä (tulevaisuus) ja ajetaan (toiminta) perille jarrutellen ja kiertäen kuopat (toiminnan esteet). Opetellaan myös ensi kerran ajamaan pimeällä (toivo ja tunteet). Pimeässä ajaminen on ensin pelottavaa, mutta ajamalla turvallisuuden tunne vahvistuu. Eri mieltä oleminen on kuluttavaa, mutta onnistuminen siitä huolimatta – ja kohta jo sen takia – vahvistaa uskoa siihen, että yhdessä ryhtyminen on hyvä tapa lähteä onnistuneelle matkalle. Loppureflektiossa huomion voi kiinnittää yhtä lailla matkaan (mitä tehtiin ja minkälaisin kokemuksin) kuin aikaansaamiseenkin. Kun paneelissa oli mukana myös ulkopuolisia panelisteja niin reflektioarvioinnin voi tehdä myös eDelphi-ohjelman kautta. Parilla asteikkokysymyksellä ja niiden kommentoinnilla arviointi myös dokumentoituu opiksi seuraaville tutkijoille.

KUNTA-DELFOILLA LÄHIPÄÄSTÖT KURIIN

Kunta-Delfoissa laajennetaan tutkivan oppimisen piiriä koulun ylläpitäjän eli kotikunnan alueelle. MayorsIndicators ylläpitää jatkuvasti päivittyvää kestävän kuntakehityksen indikaattorisivustoa (https://mayorsindicators.com/fi/), joka perustuu YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030- tavoitteisiin. Mukana on Suomen lisäksi kuntia Ruotsista ja Iso-Britanniasta. Erikseen seurataan ilmastonmuutoksen kuntakohtaisia muuttujia CO2-sivustolla http://co2-raportti.fi/ . Valitettavasti aivan kaikki Suomen kunnat eivät ole siinä vielä mukana. Oman kunnan tilanteen voi tarkistaa osoitteessa https://mayorsindicators.com/fi/ .

Ei hyviin tekoihin ja viisaisiin päätöksiin välttämättä Delfoita tarvita muttei siitä haittaakaan ole, että eri toimijat saadaan yhteiseltä tietopohjalta tarkastelemaan tilannetta. Kuntamalliksi käy kymmenen tuhannen asukkaan Ii Pohjois-Pohjanmaalla, jossa “Kunnan hiilidioksidipäästöt on saatu puolitettua vuodesta 2012 vuoteen 2016.” (HS 27.4.2019) Ilmastotyössä kunnan lapsilla ja nuorilla on tärkeä osuus. Kaikki koulut ja päiväkodit toteuttavat ns. 50/50-menetelmää, joka sopii sovellettavaksi edellisessä luvussa kuvattuihin Koulu-Delfoi-projekteihinkin. Oppilaat esimerkiksi mittaavat maa sähkön, veden ja lämmön käyttöään ja keksivät keinoja alentaa kulutusta. Syntyneistä säästöistä he saavat käyttöönsä puolet. ”He oppivat koulussa, että energian tuhlaaminen on järjetöntä. He sammuttelevat kotona valoja ja sanovat äidille, että pistä vesihana kiinni. Se, mitä tapahtuu, kun tämä sukupolvi johtaa yhteiskuntaa, herättää ilmastonmuutoksen aikana suurta toivoa.”

Kunta-Delfoissa oppilasmanagerit ohjaavat Koulu-Delfoin tapaan asiantuntijapanelisteja tulevaisuuksien käsittelyyn, jossa tavoitellaan kiistakysymysten dialogisoimista, ja dialogien päättämistä ratkaisuiksi ja hyviksi päätöksiksi. Toimintaympäristö on kuitenkin astetta vaativampi, kun tarkastelussa ovat koko kunnan ilmastopäästöt. Se näkyy myös paneelin kokoonpanossa, johon kutsutaan pääasiassa on asiantuntijoita koulun ulkopuolelta. Yhteisymmärrykseen pyrkivä Delfoi-prosessi saattaa edellyttää kahden tai jopa kolmen Delfoi-kierroksen toteuttamista, jotta riittävä konsensus saavutetaan.

Kunta-Delfoin toteutukseen tarvitaan monia osaamisia ja orientaatioita, mikä mahdollistaa merkityksellisen ja mieluisan roolituksen projektin toteutuksessa. Työpareja tai pientiimejä voi perustaa erilaisten tehtävien vastuulliseen hoitamiseen. Organisoitumisessa sovelletaan Koulu-Delfoin mukaisesti Delfoi-Scrumia. Koko prosessin kokoonnutaan säännöllisesti jakamaan tietoa ja tarkistamaan työsuuntia ja aikatauluja. Mahdollisuuksien mukaan tilaaja-rooliin neuvotellaan mukaan myös kunnan vastuuhenkilöitä. Jakson sisältöjä ja tavoitteita voi suunnitella monen aineen oppiaineen yhteistyönä. Jakson kannalta keskeisimpiä oppiaineita ovat mm. yhteiskuntaoppi, matematiikka, biologia, fysiikka, kemia kotitalous, ja tietotekniikka. Äidinkieli on käytännössä mukana kaikissa jaksoissa, kun raportoinnilla ja esityksillä on niissä tärkeä osa. Merkittäviä taustoittavia ja syventäviä aineita ovat mm. historia ja liikunta.

Miksi Lappeenranta ei pärjää Joensuulle?

Valitaan esimerkkikunnaksi Etelä-Karjalan pääkaupunki Lappeenranta, jonka reilut 70.000 asukasta sijoittuvat Saimaan vesistöalueen etelärannan ja Venäjän rajan väliselle alueelle. Lappeenrannan tiedot ovat yksinäänkin kiinnostava lähtökohta tutkimukselle, mutta vielä kiinnostavammiksi ne tulevat, kun verrataan päästöjä muihin samantapaisiin kaupunkeihin. Mistä johtuu että Pohjois-Karjalan pääkaupungin Joensuun päästöt ovat selvästi Lappeenrantaa alemmat siitä huolimatta, että kaupunkien ja päästölajien rakenne ja koko ovat sangen samantapaiset? Mitä Lappeenrannassa voisi tehdä, jotta päästäisiin CO2-päästöissä Joensuun rinnalle ja mieluusti myös ohi, kun sen maantieteellinen sijaintikin on lämpötalouden kannalta Joensuuta parempi?

Ensimmäisessä vaiheessa laaditaan eDelphi-kysely niiden tietojen pohjalta, joita löytyy CO2-sivustolta. Kaikista mukana olevista kunnista on käytettävissä vuosikohtaiset tiedot vuodesta 2007 eteenpäin niin että kultakin päästösektoria voidaan kuvata diagrammijanana vuodesta 2007 vuoteen 2017. Tiedot syötetään eDelphi-paneelin Kunta-Delfoi-kyselyyn tai tarkemmin sanottuna siitä otettuun muokattavaan kopioon, joka on siirretty omaan paneeliinsa.

Käytettävissä ovat CO2-indikaattorit mm. jätehuollosta, maataloudesta, lämmityksestä, sähkönkäytöstä ja liikenteestä. Mukaan voidaan valita kaikki muuttujat tai vain niistä kiinnostavimmat. Trendikysymyksiä voidaan täydentää paikallisilla erilliskysymyksillä, jos sellaisia on tiedossa. Samoin kuntakohtaisten kasvihuonepäästöjen lisäksi on mahdollista arvioida CO2-päästöjen kehitys per henkilö koko Suomessa.

Vertailu kiinnostaa ja käynnistää

Lähtötietoja verrataan ennakkoinformaatioksi koko maan vastaaviin tietoihin, ja erikseen vielä 1-3 läheiseen verrokkikuntaan. Tiedot voi lisätä eDelphi-trendikysymyksen seliteosaan. Käytettävä kysymystyyppi on eDelphissä nimetty aikasarja-kysymykseksi ja kysely on nimeltään Kunta-Delfoi Ilmastot@komo-paneelissa https://www.edelphi.org/ilmastotakomo . 

Sopivia Kunta-paneelin alaryhmiä ovat oppilaat, kouluväki (opetushenkilöstö), kuntalaiset (oppilaiden vanhemmat), kunnan asiantuntijavirkahenkilöt ja poliittiset päättäjät (hallitus, valtuusto, lautakunnat). 

Panelistit vastaavat Lappeenranta-esimerkin tapauksessa klikkaamalla arviot oman kunnan päästösektoreiden (sähkö, liikenne, jäte, maatalous ja fossiiliset polttoaineet) CO2-määristä vuosina 2020, 2025, 2030, 2035 ja 2040. Lopuksi he arvioivat koko maan CO2-päästöjen tulevan kehityksen. Päästöarvioiden lisäksi panelisteja pyydetään perustelemaan vastauksiaan ensimmäisessä kommenttilaatikossa ja toisessa esittämään keinoja päästöjen vähentämiseksi.

Ensimmäisen Delfoi-kierroksen analyysin pohjalta rakennetaan toisen kierroksen kysely, joka koostuu tulevaisuusväitteistä, jotka on rakennettu ensimmäisen kierroksen keinokuvauksista. Niistä siis äänestetään ja keskustellaan toisella kierroksella, jonka lopuksi tarjotaan vielä mahdollisuus tarkistaa alkuperäisiä trendivastauksia. Molempien kierroksen tulosten perusteella laaditaan ja julkaistaan tutkimusraportti, joka sisältää kuntakohtaiset ennakointitiedot päästöjen kehityksestä sekä sektorikohtaisen toimenpide-ehdotuksen päästöjä vähentävistä toimista. Optiona voidaan ohjatusti rakentaa myös neljä skenaariota, joiden esittämisessä käytetään koko taideilmaisun (runo, fiktio, kuva, video, elokuva, kuunnelma, musiikki) kenttää hyväksi.

Näkyvä ja suunnitelmallinen mediatoiminta kuuluu osana projektiin. Oman Kunta-Delfoi-paneelin sivu kannattaa Delfoi-kierrosten päätteeksi tehdä avoimeksi, jolloin siitä tehdään myös julkaisukanava. Toimenpide-ehdotusten toteutumista kuten myös Kunta-Delfoin kyselyitä on mahdollista seurata vuosittain, jolloin kyse on barometrityyppisestä tavasta kerätä tietoa ja vaikuttaa sen avulla ilmastokysymykseen.

Kunta-Delfoi on erityistapaus seuraavaksi esiteltävästä Politiikka-Delfoista, jossa kohteena on nimensä mukaisesti joku ajankohtainen yhteiskunnallinen aihe tai kiistakysymys. Kunta-Delfoissa aihe on rajattu kunnan ilmastopäästöihin, joiden tutkimisen kautta monialainen oppimisprojekti on laajennettavissa koulun pihalta koko kotikunnan alueelle. Ilmastot@komon Politiikka-Delfoissa tutkimuksen kohdealue laajenee valtakuntaan, mutta teema on sama: ilmastonmuutos. 

Evästyksiä opettajalle:

• Kunta-Delfoi on vaativa ja palkitseva prosessi, josta hyötyy sekä koulu että kotikunta. Opettajien tehtävä on valmistella eri paneelitahot myötämielisiksi projektin toteutukselle. Tekniseen ja menetelmälliseen toteutukseen Ilmastot@komo-projektilla on annettavana apua joko paikan päällä tai verkon kautta tai sekä että. Tarvittaessa pidetään erillisiä ohjaustuokioita asioiden sujuttamiseksi. Tukitarpeita on paneelin ja kyselyn rakentamisessa, kyselykierroksen manageroinnissa ja tulosten analysoimisessa ja raportoinnissa. 
• Kun lähtötiedot on kerätty tietoja voidaan tarkentaa kunnan virkamiesten avustuksella kunkin päästöryhmän kohdalta (energialähteet, läpikulkuliikenne ym.), jonka avulla saadaan selville jo ennen ensimmäistä Delfoi-kierrosta kaikista potentiaalisempia päästöjen vähennyskohteita, joihin kunnalla ja kuntalaisilla on mahdollisuus vaikuttaa.

SUOMI-DELFOILLA PAINETTA POLITIIKKAAN

Suomi-Delfoi on ensimmäinen Delfoi-konsepti (Politiikka-Delfoi), jossa selkeästi siirrytään peruskoulusta lukion uudistuvan opetussuunnitelman puolelle. Siinä korostuvat Delfoin tieteenmenetelmälliset piirteet, joiden takia se sopii uuden lukiolain (Lukiolaki 714/2018) mukaiseen oppilaitosrajat ylittävään korkeakouluyhteistyöhön. Tulevaisuudentutkimus on tiedeperustainen tiedonala, joka ylittää ja yhdistää perinteisiä tieteenaloja, mikä tekee siitä sopivan myös tiede- ja ainerajat ylittävien ilmiöiden tarkasteluun ja tutkimiseen.

Politiikka-Delfoi-tutkimus käynnistetään useimmiten jostain ajan- tai tulevankohtaisesta riita- tai kiistakysymyksestä (engl. issue = ”a matter that is in dispute between two or more”). Ihanteellinen kiistakysymys on kiinnostava, julkinen ja ratkaisematon keskustelunaihe (”a vital or unsettled matter”), joka odottaa lähitulevaisuudessa ratkaisuaan. Englannin kielen kiistakysymystä tarkoittavalla ”issue” –termillä on mielenkiintoinen lisämerkitys. Se tarkoittaa painosta tai antia, esimerkiksi osakeantia (emissio). Delfoi on metaforaa jatkaen parhaimmillaan intellektuaalinen anti eli sijoitus tulevaisuuteen. Hyvän kiistakysymyksen tunnusmerkkejä:

• toistaiseksi ratkaisematon kysymys,
• tuleva kehitys tuntematon ja/tai epävarma
• useita vaihtoehtoisia selitys- tai ratkaisumalleja,
• paine selittämiseen, ymmärtämiseen tai ratkaisemiseen on kasvussa.

Ilmastonmuutos täyttää kaikki tunnusmerkit. Delfoi-menetelmän avulla on kaivettavissa esille sekä valistuneita arvauksia, perusteltuja mielipiteitä että hiljaista tietoa tulevaisuuden mahdollisuuksista ja vaihtoehdoista, sekä siitä, millainen tulevaisuus saattaisi tai millainen sen pitäisi asiantuntijoiden mielestä olla. Metodi soveltuu myös asetelmaan, jossa halutaan tutkia ilmiötä, josta on eri syistä ongelmallista puhua avoimesti. Osa ilmastonmuutoksen problematiikkaa on, että lyhyen aikavälin tarkastelussa se näkyy uhkana monille instituutioille, joilla on paitsi intressiä myös voimavaroja vaikuttaa päätöksentekoon.

Sähköinen Delfoi-prosessi järjestetään joustavasti tukemaan ilmiötyyppistä opetusjärjestelyä. Ensin valitaan ilmiö tai aihepiiri – tässä tapauksessa ilmastonmuutos tai joku sen osailmiö – jota lähdetään tutkimaan. Toisessa vaiheessa laaditaan kysymykset ja valitaan siihen vastaajat eli paneeli. Kyselykierroksella tutkijaoppilaat ohjaavat paneelin toimintaa niin, että panelistit oman vastaamisen lisäksi tarkastelevat muiden vastauksia ja kommentoivat niitä. Managerit informoivat vastaamisen kehittymisestä ja mahdollistavat sellaisten dialogien syntymisen, joista seuraa myös alkuperäisten kantojen tarkistuksia. 

Delfoi-kyselykierros ei siis ole vain tietojen keruuta vaan myös reaaliaikaista tiedon muodostusta. Kyselykierrosta seuraa Suomi-Delfoissa usein toinen kierros (joskus kolmaskin), jossa syvennetään tai laajennetaan panelistien näkemysten pohjalta ensimmäisen kierroksen tietopohjaa. Delfoi-kierrosten tulosten perusteella laaditaan esityksiä ja raportteja, joiden kirjo vaihtelee skenaarioista päätösehdotuksiin, joihin aiemmin esitellyssä konsensukseen pyrkivässä Kunta-Delfoi- tyyppisessä paneelissa keskitytään.

Useimmiten Suomi-Delfoissa päädytään tavalla tai toisella tulokseen, jota voi metaforisesti nimittää tulevaisuuskartaksi. Tavallisin tulevaisuuskartta muodostuu laaja-alaisista tulevaisuuden käsikirjoituksista eli skenaarioista. Skenaariot laaditaan Delfoi-prosessin kautta saaduista aineistoista. Ensimmäisessä Suomi-harjoituksessa (Neljä skenaariota) oikaistaan suoraan skenaarioihin, joista äänestetään ja joita arvioidaan kuin tavallisia tulevaisuuskysymyksiä. Skenaarioissa on olennaista, että ne kertovat polun erilaisiin tulevaisuuksiin, joiden todennäköisyyttä ja toivottavuutta on mahdollista arvioida. Mikään skenaarioista ei toteudu – eikä niin ole tarkoitettukaan – sellaisenaan, vaan niiden piirteitä yhdistyy toisiinsa sitä mukaa kun tulevaisuus vaihtuu nykyhetkeksi. 

Toisessa vaativammassa Delfoi-prosessissa neljää skenaariota laajennetaan ilmastokysymyksen tarkastelulla. “Valmiita” skenaarioita täydennetään ja syvennetään sisällöillä, joita hankitaan koko Suomea kattavan Politiikka-Delfoin tekniikoin. Tietopohja siihen voidaan hankkia “Murroksen tulkki”-kyselyllä, joka piirtää ilmastonmuutoksen tulevaisuuskarttaa 12 avainkysymyksen kautta.  Näiden kysymysten keskeinen lähde on futuristien Risto Linturin ja Osmo Kuusen Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnalle tekemät selvitykset uusista radikaaleista teknologioista ja niiden vaikutuksista. Tulevaisuusteesejä on tematisoitu käyttäen hyväksi kolmiportaista yhteiskunnan rakentumisen dynaamista mallia, joka on lukion yhteydessä sopiva teoreettinen jäsennysmalli muutosten mutta myös muuttumattomuuden tarkasteluun.

Suomi-Delfoi on suunniteltu osaksi lukion opintoja, minkä takia siinä on vahva painotus korkeakoulutuksen suuntaan. Diploma-todistusta voi hyväksilukea korkeakouluopinnoissa.

Jakson ja lukion kannalta keskeisimpiä oppiaineita ovat mm. yhteiskuntaoppi, matematiikka, biologia, maantiede, fysiikka, kemia, terveystieto, ja tietotekniikka. Äidinkieli ja kirjallisuus on olennainen osa jakson vaatimaa kommunikointia, joka ulottuu panelistien motivoinnista, prosessin vuorovaikutuksen ohjaukseen, tiedeperustaiseen raportointiin ja vaikuttavaan tutkimustulosten esittämiseen. Merkittäviä opintoja syventäviä aineita saattavat olla filosofia, historia, psykologia, uskonto tai elämänkatsomustieto, liikunta ja terveystieto.

Empivä Suomi, Turbo-Suomi, Eko-Eurooppa ja Kaupunkivaltio

Skenaario on tulevaisuuden käsikirjoitus, jossa luonnostellaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti tulevan toimintaympäristön vaihtoehdot ja tällaisiin vaihtoehtoisiin tulevaisuuksiin johtavat tapahtumaketjut erilaisten olettamusten pohjalta. Anita Rubin on määritellyt skenaario-käsitteen Ilmastot@komo-Delfoiden kanssa yhteensopivalla tavalla seuraavasti:

Ilmastot@komon skenaariot on muokattu Osaamisen ennakointifoorumin (OEF) skenaarioista. Skenaariot määrittyvät kahden ulottuvuuden kautta. Toisella akselilla on vastapari “muutos ja muuttumattomuus”, ja toinen jakaja on “globaalisuus-lokaalisuus”. Kahden jakajan kautta syntyy nelikenttä, joka samalla kuvaa neljää skenaariota. Muutos- skenaarioissa on kyse isosta murroksesta, jossa yhteiskunnallista toimintaa ohjaavissa ideoissa tapahtuu perusteellinen muutos. Päinvastaisessa tapauksessa kehitys ei kokonaan pysähdy, vaan olennaista on että instituutiot ja niiden voimasuhteet säilyvät entisellään. Globaalisti määrittyvässä skenaariossa toiminnan logiikka määrittyy yhä voimakkaammin kutistuvan maapallon ongelmista ja mahdollisuuksista. Vastapäässä on käänteinen kehitys, jossa poliittiset valinnat ja päätökset syntyvät lähiyhteisöissä, joissa ihmisten monimuotoinen osallistuminen on mahdollista.

Kaksi kuvattavista skenaarioista edustaa BAU-tyyppistä tulevaisuutta, jossa kehitys tapahtuu saman toimintalogiikan mukaisesti kuin aikaisemminkin. Kahdessa muutosskenaariossa toiminta uudistuu tavalla, joka on luonteeltaan vallankumouksellinen. Vallankumous ei välttämättä – tai edes todennäköisesti – tarkoita “fyysistä” yhteenottoa vaan kyse on mullistavasta (disruptiivisesta) kehityksestä, jossa vanhat osaamiset syrjäytyvät uusilla ja ympäristösuhteen kannalta pätevämmillä osaamisilla ja ymmärryksillä. Muutosskenaarioissa tavat tehdä valintoja ja päätöksiä muuttuvat radikaalisti.

Ilmastot@komon skenaariot rakentuvat neljälle erilaiselle tulevaisuudelle. Ne kuvaavat paitsi tulevaisuuden käsikirjoituksia vuosille 2035-2040 myös neljää erilaista polkua näihin tulevaisuuksiin. Mikään skenaarioista ei ole kuvitelma tai ajatelma jostain sellaisenaan toteutettavasta projektista. Skenaariot eivät tässä mielessä kilpaile keskenään. Sen sijaan kullakin niistä on oma tehtävänsä monikollistaa tulevaisuutta niin, että tunnistamme siinä erilaisia reittejä ja vaihtoehtoja sekä niiden yhdistelmiä. Skenaariot ovat ajatuksen ja keskustelun raaka-ainetta haluttavien reittien etsimiseen. 

Skenaarioissa korostetaan niiden muotoutumiseen vaikuttavaa ajattelutapaa (mindset) ja rationaliteettia (“ajan järki”). Niiden kautta on mahdollista täyttää skenaarioiden aukkokohtia ja oivaltaa skenaarioiden ristiriitaisuuksia. Kehitystä ohjaavat, usein piiloiset ideat ovat yhteydessä yhteiskunnan rakenneratkaisuihin. Niinpä jokaisella skenaariolla on omanlaisensa toimintakonteksti (poliittinen, taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöllinen ja teknologinen rakenne), joka on suotuisa sen edustamien ideoiden toteutumiselle.

Seuraavassa lyhyet kuvaukset kustakin skenaariosta. Näitä on tarkoitus kakkosvaiheessa syventää ilmastonmuutoksen kysymyksillä.

Sitkumutku-Suomi (Empivä Suomi)

Empivässä Suomessa varotaan keinuttamasta venettä. Siinä suositaan vakiintuneita toimintatapoja ja perinteisiä instituutioita ja vältetään riskejä, joita voisi aiheutua yhteiskunnallisten suhteiden liian nopeista muutoksista. Vahva kansallisvaltio koetaan parhaaksi välineeksi turvata tasapainoinen kehitys. Rajat ovat kiinni ja taloudellinen protektionismi hillitsee tuontia mutta vaikuttaa luonnollisesti myös vientiin. Sisäpolitiikka määrittyy uhkien kautta. Maailma on muuttunut epävakaaksi ja levottomaksi. Siksi koetaan viisaimmaksi tarkkailla sen tapahtumia sivusta ja viiveellä. Suomen asema pohjoisella Euroopan perällä on mitä otollisin tämän skenaarion toteuttamiselle. Vasta välttämättömän edessä ryhdytään päätöksiin.

Hallitsemattoman maahanmuuton ja terrorismin pelko on vähentänyt rajojen yli käytävää kanssakäymistä niin työssä kuin vapaa-ajalla. Turvallisuudesta ja etenkin turvallisuuden tunteesta on tullut niukkaa, ja se ohjaa ihmisten valintoja. EU:n vaikutusvalta romahti sen jälkeen, kun Brexit oli viitoittanut tietä muillekin eroille. EU pysyi hädin tuskin pystyssä, kun kansallisvaltiot purkivat EU-sitoumuksiaan. Valtio tarjoaa ihmisten mielessä EU:ta paremmat turvallisuustakuut tilanteessa, jossa keskinäistä luottamusta heikentää se, että ”faktat politisoituvat” ja ”poliittiset valinnat esitetään faktoina”. Kansainvälisissä suhteissa ollaan ennemmin vältteleviä kuin välittäviä.

Työvoimaa on enemmän kuin kysyntää. Silti ihmisen arvo ja arvostus on riippuvainen työstä. Ihmiset ovat samanarvoisia, kunhan tekevät osansa ja velvollisuutensa, ja mielellään vähän enemmänkin. Arvosi on tekojesi summa. Skenaario syntyy ja kehittyy ratkaisuista, jotka ovat tuttuja ja turvallisia. Siinä on ripaus paluusta menneeseen, kun moni haikailee teollisen ajan kulta-aikoja. Lähtötilanteessa toimintaympäristöstä ei kohdistu isoa painetta vallitsevaan tapaan valmistella ja tehdä päätöksiä, vaikka ulkoinen toimintaympäristö onkin Suomen ulkopuolella kriisiytymässä. Siksi tavat – politiikka, talous, kulttuuri – toimia säilyvät entisellään eivätkä kadut täyty “keltapaidoista”. Kansa ei välttämättä ole tyytyväinen mutta tyytyy osaansa. 

Antiikin filosofeista Parmenides (n. 510 eaa.) sopii tämän skenaarion suojelijaksi. Hänen näkemyksensä mukaan mikään maailmassa ei ole muuta kuin vanhan kertausta. Parmenides tunnetaan siitä, että hän katsoi moneutta ja liikettä koskevien aistihavaintojen olevan pettäviä, ja todellisuuden olevan yksi, jakautumaton ja liikkumaton. Parmenides vaikutti Platoniin ja erityisesti hänen ideaoppiinsa. Molempien maailman- ja ihmiskuvaa voi nykykatsannossa luonnehtia sukupuolittuneeksi ja konservatiiviseksi. Skenaarion vahvuuksia on se, että tämä tie ei voi päätyä päin seinää ainakaan yhtäkkiä. Sen takaavat varovaiset valinnat. Vaikka Suomi menettäisikin suhteellisia asemiaan ajan kuluessa niin ei ole vaaraa, että yhteiskunta yhtäkkiä romahtaisi. Skenaarion tulevaisuus on helppo hahmottaa, koska siihen riittää nykytilanteen projisointi. Antiikissa ajateltiin yleisesti, että tulevaisuutta kannattaa etsiä ennemmin katsomalla taakse- kuin eteenpäin.

Turboahdettu Suomi

Turbo-Suomessa huomio kiinnitetään ennen muuta talouteen, tuloksiin, kilpailukykyyn ja tuottavuuteen, joiden saavuttamiseen ei tarvita järjestelmämullistuksia. Sen sijaan menestymiseen tarvitaan vahvaa Euroopan unionia, joka parhaiten turvaa pienen maan edut maailmanmarkkinoilla, ja jonka ytimiin Suomi pikku valtionakin itseoikeutetusti kuuluu. Kehitys on kulkenut Euroopassa lisääntyvän kanssakäymisen suuntaan eivätkä ihmiset halua liikkumiselleen hidasteita. Silloinkin kun ihmisten liikkuvuutta on rajoitettu niin pääomien kulku on ollut vapaata. Rajat eivät pidättele vaihdantaa ja kauppaa. Maahan- ja maastamuutto ovat yhtä välttämättömiä kuin niiden hallinta.

EU kulki 2020-luvulla vastoinkäymisten kautta kohti tiivistyvää yhteisöä. Päätös etenemisestä poliittiseksi ja puolustukselliseksi liittovaltioksi tehtiin v. 2026 kymmenen vuoden siirtymäajalla. Populistiliikkeet saivat aikaiseksi vastavoimia, jotka jarruttivat mutteivät keskeyttäneet kehitystä. Komission vallan lisääminen on ohentanut demokratiaa, mutta vahvistanut taloutta useimmilla muttei kaikilla EU-mailla. 20-luvun lopulla ajauduttiin pysyvään kahtiajakoon, jossa EU:n keskusvallat kuuluvat sisä- ja Itä-Eurooppa ulkokehälle. Suomen kannalta tärkeä vuosiluku oli 2024, jolloin talous notkahti pahasti alijäämäiseksi, minkä seurauksena työmarkkinamekanismit uusittiin “talvisodan” hengessä. Sen jälkeen Suomi on kuulunut EU:n menestyjiin. 

Vuonna 2035 ei enää erotella toisistaan teollisuutta ja palvelua. Kauppaa käydään palveluilla, joilla tuotetaan kokonaisratkaisua ja elinkaaripalvelua täsmätarpeisiin. Teho-Suomen kuten muidenkin voittajavaltioiden menestys nojaa palveluvientiin, ja kilpailu kuluttajien positiivisista palvelukokemuksista vaikuttaa kaikkeen taloudelliseen toimintaan. Kansalaisilla on vahva usko markkinatalouteen ja kilpailun myönteisiin vaikutuksiin, minkä takia julkinen sektori on väistynyt palvelujen tuottamisesta. Sote-kustannukset on saatu kuriin ja ihmisten palvelukokemus on muuttunut myönteiseksi. Se on työntänyt politiikkaa talouden tieltä ja entisestään vähentänyt luottamusta poliitikkojen kykyyn kehittää yhteiskuntaa. Ajatusten ohjuri on menestyksen meritokratia. Arvosi on saavutustesi summa.

Suomi on teknologian läpitunkema. ICT-sektori on muuttanut yhteiskuntaa tavoilla, joita emme 2010-luvulla voineet ymmärtää. Tuotannon, palveluiden ja sovellusten tehokkuus on kaksinkertaistunut 20 vuodessa. Digitalisaatio on arkipäiväistynyt niin, että palveluita ei enää erotella erilaisilla liitteillä kuten äly, digi ja tekoäly. Tekniikan kehitys on kiihdyttänyt globalisaatiota ja madaltanut maiden välisiä rajoja kulttuurin, kielen ja valuuttojen suhteen. Onneakin on ollut matkassa. Ilmaston lämpeneminen on muuttanut viljelyolosuhteita pohjoisella pallonpuoliskolla. Vastaavasti Välimeren aluetta kiusaa kuivuus ja sadot ovat pienentyneet. Pohjolan merkitys laadukkaiden maataloustuotteiden tuottajana on tuplaantunut. Turbo-Suomi on kääntänyt globaalin uhan lokaaliksi mahdollisuudeksi.

Skenaarion filosofinen kotipesä on von Hayekin ja Milton Friedmanin määrittelemä uusliberalismi, joka korostaa taloudellista vapautta ja luottamusta markkinoiden itseohjaavuuteen. Demokratiaa ei tarvita talouden säätelyyn, mutta kylläkin siihen, että valta ei pääse keskittymään tavalla, jossa vapaat markkinat häiriintyvät. Ihmisen itsekkyys on kaiken toiminnan – myös poliittisen ja aatteellisen – perusta, minkä vuoksi valtio on pidettävä mahdollisimman ohuena. Turbo-Suomessa valtakunta hengittää elinkeinoelämän mukaan. Ammattiin ja identiteettiin kasvetaan työpaikoilla, mutta “työtä ei ole kaikille.” Skenaario on tässä suhteessa epämukava. Teknologian kehitys, robotisaatio ja tekoälyt ovat korvanneet moninkertaisesti työntekijän tuottavuuden. Tuottavuuslisäys tulee koneilta. Kun pieni määrä ihmisiä ja robotit ylläpitävät Suomea, niin ei ole niin väliä onko huoltosuhde on epäedullinen. Suomalainen yhteiskunta muistuttaa dynamiikaltaan ja rakenteiltaan Yhdysvaltoja.

Eko-Eurooppa

Matka Eko-Eurooppaan käynnistyi synkissä merkeissä. Ilmastonmuutos aiheutti 20-luvun alussa ekokatastrofien ketjun ja johti epäjatkuvuuden tilaan, jonka seurauksilla on pitkä häntä. Afrikan sarvi kuivui autiomaaksi ja muuttui asuinkelvottomaksi. Kansat lähtivät liikkeelle ja rajoille syntyi ghettoja, joissa kytee edelleen 2030-luvulla fundamentalismin ja terrorismin pesäkkeitä. Ilmastopakolaisia oli pahimmillaan liikkeellä neljännesmiljardi, kun heitä vuonna 2017 oli vain 65 miljoonaa. Suomen vuosittainen YK-pakolaiskiintiö on ajanjakson loppupuolella 50.000.

20-luvulla epävarmuus ja kansalliset hätäratkaisut johtivat taloudelliseen kaaokseen ja lamaan. Globaalissa maailmankattilassa kasvoi paine löytää universaaleja ratkaisuja. Pitkään näytti siltä, että vaikka lämpötila nousee keitto ei kypsy. Ratkaisu uuteen järjestykseen syntyi mahtimaiden johtajien kabineteissa. YK:n hallintoa uudistettiin ja siitä tuli Yhdysvaltojen, Kiinan ja EU:n siunauksella de facto-maailmanhallinto, jonka päätehtävä oli hoitaa ylikansalliset ongelmat kuten ympäristö- kuin väestökysymykset. Pakolaiset kerättiin leireihin, joista heidät sijoitettiin eri puolille maailmaa. Maailmanpolitiikkaohjelma syntyi varsin välittyneen demokratiaprosessin kautta, mutta sillä oli suuren enemmistön maailmankattava kannatus.

Uutta järjestystä katalysoi Euroopan liittovaltion syntyminen vuonna 2030. Talous- ja rahapolitiikan lisäksi ulko- ja puolustuspolitiikka keskitettiin siirtymäkauden aikana Brysseliin. Integroituminen on lisännyt EU:n painoarvoa. Maailman valta jakautuu 30-luvulla kolmeen suurin piirtein yhtä vahvaan napaan: Kiina (ja sen leirissä Venäjä), Yhdysvallat (sen liittolaisina Kanada ja Brasilia), sekä Euroopan liittovaltio, jonka menestystrategia kypsyi ympäristömuutoksen paineesta. Sen perusidea on ekologian ja ekonomian yhteensovittaminen molempia hyödyttävällä tavalla. Taloudellinen toiminta sopeutetaan kestävän kehityksen raameihin.

Maapallon kantokyvyn kolminkertainen ylittäminen ajoi 20-luvulla kasvutavoitteisen kansantuloajattelun umpikujaan. Talouskasvuopista luovuttiin, kun havaittiin että talouskasvu tyrehtyy pitkällä aikavälillä joka tapauksessa. Kasvuttomasta taloudenhoidosta on tullut myös YK:n virallinen doktriini. Murrosvaihe oli hankala. Kulutus ja tuotanto kääntyivät laskuun monissa maissa, mikä johti lisääntyvään köyhyyteen. Kasvuttoman talouden teoria oli pitkään kehittymätöntä ja se johti poukkoilevaan politiikkaan ja tiheästi vaihtuviin hallituksiin. Valopilkkuna oli kiertotalous.

Skenaarion Suomi ja Eurooppa ovat olleet edelläkävijöitä ekologisuudessa ja kiertotaloudessa. Talouden lisäksi teknologia alistettiin ympäristökysymysten ratkaisuun. Koneiden oppimiskykyä edistetään mutta niitä myös verotetaan, joka tuo voimavaroja sosiaalisen tasapainon säilyttämiseen. Tuotteita uusiokäytetään ja yritykset ovat pakotettuja markkinoimaan ja kehittämään uusia kiertotuotteita. Kiertotalouden ydinajatus on se, ettei enää synny jätettä vaan ainoastaan materiaalia johonkin toiseen tarkoitukseen. Toimivassa kiertotaloudessa hyödynnetään jakamis- ja alustatalouden välineitä sekä tekoälyn tarvitsemaa dataa. Digitalisaation, automatisaation, robotisaation ja keinoälyn avulla on viety läpi kiertotalouden vaatimat kokeilut, mallintamiset, testit ja tiedonhallinta niin, että idea toimii myös käytännössä.

Vihreän skenaarion suojelufilosofiksi sopii Georg Henrik von Wright, jonka taistelevan humanismin opilla on yhtymäkohtia ekotulevaisuuteen. von Wright koki modernin kehityksen irrottavan ihmisen kestävästä luontosuhteesta, joka pahimmillaan johtaa siihen, että ihminen ylentää itsensä jumalaksi. Se taas on ihmiskunnan syvimmän – myyteissä kerrotun – ymmärryksen mukaan hybris, josta aina seuraa kostonjumala Nemesiksen armoton rankaisu. Tulevaisuus rakentuu puristuksessa, jossa hyytävän katastrofin mahdollisuus on koko ajan läsnä, mutta sitä väkevämpänä esitetään lupauksia toisenlaisesta ajasta ja tavasta järjestää elämä ja elämän edellytykset maapallolla. Siinä tärkeintä on tasapaino eri toimijoiden kesken.

Kaupunkivaltio

Entäpä jos isopyörä kääntyykin kohti lokalisaatiota globalisaation sijasta? Niin käy viimeisessä skenaariossa, jonka mukaan tapamme ajatella ja kohdata maailma muuttuu perusteellisesti jo parinkymmenen seuraavan vuoden aikana. Tarinassa on kiinnostavasti piirteitä paluusta menneisyyteen ja Antiikin Hellakseen. Kaupunkivaltiot palaavat!

Jakamistalous ja tekoäly olivat 20-luvun supermegatrendit. Niiden kautta kehittyivät uudenlaiset yksilölliset ja yhteisölliset palvelut, ja vähitellen myös uusi tapa ajatella sitä, miten mielekäs maailma toimii. Digitalisaation ja automaation vauhdittama jakamis- ja alustatalous muokattiin ensin ekologisesti kestäväksi tavaksi toimia maailman kattavasti. Uusi talous häivytti toimialarajoja mutta samalla sumeni myös perinteinen työnantajan ja työntekijän välinen ero. Säätelemätön talous disruptoi 20-luvulla aikaisemman taloudellisen ekosysteemin. Omistaminen menetti merkitystään, ja tilalle virtasi uusia yhteisöperustaisia arvostuksia. Kaupunkikulttuuri syntyy ja syttyy osallisuudesta!

Hyötylähtöinen yksilöegoismi syrjäytyi 20-luvun kuluessa yhteisöegoismilla, joka oli samalla tärkeä syy ja seuraus sille, että paikallisuus vahvistui. Lähiyhteisöillä on demokraattisesti säädelty lupa, halu ja resurssit pyrkiä omaan parhaaseensa, mitä se ikinä kullekin onkaan. Se energisoi ja motivoi ihmisiä vähintään yhtä paljon kuin omien intressien edistäminen 2010-luvulla. Isopyörä kääntyi kohti lokalisaatiota globalisaation sijasta. Osallisuustalouden ideoita sovelletaan sekä työyhteisöissä että hallintoalueilla. Keskinäisriippuvuuden kokemusta edistetään kietomalla ihmisten intressejä toisiinsa. Se edellyttää laajaa kirjoa mielipiteitä ja kulttuureja, joiden esilletuloa tuetaan.

2030-luvulla kansallinen valtiorakenne on jo pitkälle purkautunut, kun kaupunkien ja alueiden valta on suvereenistunut. Alueiden asemaa vahvistaa se, että teknologia on mahdollistanut keskitettyjen tuotantoverkkojen purkamisen esimerkiksi energia- ja ruokatuotannossa. 3D-tuotanto ja kiertotalous ovat vaikuttaneet samaan suuntaan teollisuudessa. Fossiilitalouden alasajo ja uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen ovat johtaneet uudenlaisiin teollisiin rakenteisiin, jotka perustuvat paikallisuuteen, uusiutuviin raaka-aineisiin ja biotalouteen. Alueiden autonomistumisen osailmiö on niiden verkottuminen toisten alueiden kanssa. Eniten valtaansa ovat lisänneet kansainväliset kaupunkiverkostot. Kaupunkivaltion lumovoima johtuu sen kyvystä liittoutua. “Valtiot pyrkivät kilpailemaan keskenään, kun taas kaupungit tekevät yhteistyötä.”

Kaupunkivaltion yksi idea on ymmärrys siitä, että ihmiset eivät ole samanlaisia vaan erilaisia. Erilaisuuteen ja toisiaan täydentävyyteen kannustetaan, mutta tunnistetaan myös eriarvoistumisen riski. Yksipuolinen arvon mittaaminen johtaa kumuloituvaan eriytymiseen, kun ihmisen panoshyöty alkaa periytyä. Tätä riskiä puskuroi perustulo, joka ymmärretään osingoksi kaikille yhteisestä omaisuudesta ja sen tuotosta. Riskiä laimentaa myös se, että yksityinen omistaminen on menettänyt lumovoimaansa. Kriittiseksi koheesioindikaattoriksi asetetaan se, että enemmistö ihmisistä tunnistaa itsensä hyödyllisiksi ja arvokkaiksi. Vähemmistön osalta asia ratkaistaan toisilla mahdollisuuksilla. Selvän enemmistön tulee olla tyytyväisiä elämäänsä, ja vähemmistöllä pitää olla uskottava reitti hyvään oloon.

Kaupunkivaltio-ihmisen mieli on avoin suhteen syvenemiselle koneen kanssa. Kyborgeja olemme jo nyt, kun jatkamme itseämme keino-osilla. 30-luvulla botit “juoksevat” asioillamme. Osa roboteista kehittyy ihmisenkaltaisiksi androideiksi. Henkilökohtainen 3D-printti sylkee lääkkeet ja biologiset varaosat. Tekoälyyn on v. 2035 yhdistetty intuitio, kehollisuus, kinesteettisyys ja tunnealueet. Yhteisöjen hyvinvoinnin takaa oppiva tekoäly. Kaiken datan imevänä, globaalina, väsymättömänä, oivaltavana ja objektiivisena bittien pilvenä se tunnistaa useimmat riskit ja ohjaa sosiaalisesti ja ekologisesti kestäviin ratkaisuihin. Silti ihmisaivot ovat edelleen ylivertaisia monissa asioissa kuten kehon kielen lukemisessa, tilannetajuisuudessa ja ryhmäilmiöiden ymmärtämisessä. Yhdessä koneen ja tekoälyn kanssa ihminen kurkistaa sekä biologisten että fyysisten rajoitusten tuolle puolen kohti tilaa, jota tunnetaan transhumanismina. Joku pitää sitä hybriksenä, toinen evoluutiona.

Skenaariot äänestykseen

Skenaarioita arvotetaan äänestämällä ja keskustelemalla niiden hyvistä ja huonoista puolista joko “jaloin” tai eDelphi-paneelin kyselyn avulla. Jälkimmäinen löytyy Ilmastot@koma-paneelista https://www.edelphi.org/ilmastotakomo nimellä Suomi-Delfoi: skenaariot . Kummassakin tapauksessa arvioidaan, äänestetään, argumentoidaan ja keskustellaan neljän eri skenaarion puolesta ja vastaan. 

Jokainen skenaarioista on mahdollinen, jossain määrin todennäköinen ja eriasteisesti toivottava. Kun kukin skenaario on käsitelty siirrytään arvioimaan sitä, missä määrin kullakin skenaariolla on vaikutusta jo tässä hetkessä suhteessa siihen, mikä kunkin pitoisuus on vuonna 2040. Arvio antaa suunnan siitä, mihin ollaan matkalla. Siitäkin voidaan keskustella, miten tulevan kehityksen voi päästää vaikuttamaan omaan elämään ja sen valintoihin jo nykyhetkellä. Erityisen hyvin skenaarioiden käsittelyyn sopii LiveDelphi-mobiiliohjelmisto, (http://live.edelphi.org) jolloin äänestäminen, oman kannan perustelu, keskustelu ja kannan tarkistaminen ovat kaikille reaaliaikaisesti näkyvissä.

Neljän skenaarion sisältöjä ja polkuja on mahdollista syventää ja laajentaa ilmastokysymyksen kannalta keskeisten tulevaisuuskysymysten kautta. Siihen tarvitaan tulevaisuusväitteistä ja/tai aikasarjakysymyksistä koostuva kysely, jonkalainen on seuraavassa alaluvussa esiteltävä Ilmastot@komo-paneelin kysely Suomi-Delfoi: Murroksen tulkki https://www.edelphi.org/ilmastotakomo .

Murroksen tulkki

Toinen ilmastonmuutoksen politiikkaharjoitus perustuu Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan teettämiin selvityksiin ja asiantuntijakeskusteluihin ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Keskusteluja käytiin neljästä ilmastonmuutoksen teema-alueesta – asuminen, liikenne, ruoka ja tavarat, joita kutakin tarkasteltiin sen oletuksen kautta, että edessä on iso käänteentekevä murros. Ajatusalusta disruptiiviselle lähestymistavalle on yli viiden vuoden intensiivinen selvitys- ja tutkimustyö, jota Risto Linturi ja Osmo Kuusi ovat tehneet Tulevaisuusvaliokunnalle. Selvityksissä ennakoidaan sataa potentiaalisesti mullistavaa ja radikaalia teknologiaa 2030-luvulle siirryttäessä. 

Tulevaisuudentutkijoiden näkökulma on optimistinen, mihin viittaa julkaisun nimikin “Suomen sata mahdollisuutta” (2018). Raportti listaa yli 200 uutta ammattia ja jakaa yhteiskunnan kahteenkymmeneen sadan radikaalin teknologian vauhdittamaan arvonluontiverkostoon. Tutkijat ovat lähteneet siitä ajatuksesta, että teknologinen kehitys muokkaa perusteellisesti yhteiskunnan kaikkia osa-alueita. Teknologiakehityksen kautta syntyy myös läpimurtomahdollisuuksia ratkoa ilmastonmuutoksen uhkia. Linturin ja Kuusen julkaisu on rikas lähteistö löytää muitakin kiinnostavia tulevaisuusteesejä Delfoi-paneelien käyttöön kuin mitä Murroksen tulkki-kyselyyn on poimittu. Pilottikyselyyn valikoitui 12 kysymystä, joiden kautta katetaan merkittävä vaikkei suinkaan kattava osa ilmaston muutoksesta. Koulun toteutuksessa mukaan voidaan valita koko kysely tai vain osa siitä. Seuraavassa kyselyssä esitellään kolmiulotteinen kysymysgeneraattori, jonka pohjalta tutkivat ryhmät voivat myös muodostaa toisiaan täydentäviä tutkimusprojekteja. Tutkimusprojektien kautta ilmastonmuutoksen tulevaisuuskartta koko ajan tarkentuu.

Murroksen tulkki-paneeli kysely samanlaisen paneeliston avulla kuin Kunta-Delfoissakin, mutta lukiossa koulun ulkopuolisen paneelin osuutta voi kasvattaa. Opiskelijat ja opettajat kannattaa silloinkin ottaa mukaan alapaneeleina, mutta muuten panelistit rekrytoidaan kotikunnan eksperteistä. 

Neljää ilmastonmuutoksen teemaa tarkastellaan kolmitasoisesti niin, että omana ylätasonaan havainnoidaan toimintaympäristön (landscape) muutoksia, jotka tyypillisesti ovat väkeviä ja tunnistettuja kehityskulkuja, joihin ilmastonmuutoskin kuuluu. Niitä nimitetään usein myös megatrendeiksi, jotka voivat olla ilmastonmuutoksen tavoin luonnontieteellisiä, sosiaalisia (kaupungistuminen) tai ideaperustaisia (kiertotalous). Toisella tasolla (regimé) havainnoidaan vallitsevia tapoja ohjata kehitystä ja tehdä päätöksiä. Alimmalla tasolla tapahtuvat innovaatiot ja keksinnöt (niché), joilla reagoidaan ylempien tasojen kehitystarpeisiin. Tämä kolmen tason teoria perustuu sosioteknisen monitasomalliin, jota esitellään seuraavassa alaluvussa opettajan avuksi.

Sosiotekninen monitasomalli

Toimintaympäristö on systeemin makrotaso, uusia ratkaisuja kehitetään mikrotasolla eli nichessä (innovaatiot), ja regiimi (vallitsevat tavat ja normit) on näiden kahden välinen vallitsevan toiminnan (ohjauksen) taso. Systeemi muuttuu, kun näiden kolmen tason kehityksen ja vuorovaikutuksen seurauksena toimintamalli muuttuu toiseksi, eli tapahtuu siirtymä regiimistä uuteen regiimiin.

Sosiotekniseen toimintaympäristöön (landscape) sisältyvät makrotason aineelliset ja aineettomat elementit, kuten yhteiskunnan infrastruktuuri, luonnonympäristö, yhteiskunnalliset arvot, poliittiset ideologiat ja demografiset trendit. Toimintaympäristön muutokset on luokiteltu kolmeen tyyppiin. On hitaita muutoksia, kuten ilmastonmuutos, pitkävaikutteisia yhteiskunnallisia muutoksia, kuten teollistuminen, väestömuutokset, tieto- ja viestintäteknologian kehittyminen sekä shokkeja, kuten öljykriisi ja sodat. Normaalioloissa sosiotekninen toimintaympäristö muuttuu hitaasti. Koulun kannalta tärkeää toimintaympäristöä edustavat koulua ylläpitävä kunta ja koulujärjestelmää ylläpitävä yhteiskunta eli valtio. Toimintaympäristön tilaa ja muuttumista kuvataan megatrendeillä, jotka edustavat ympäristöstä regiimiin kohdistuvia muutosvoimia. Drivereissä voi olla kyse toisinpäin suuntautuvasta vaikutuksesta. Esimerkiksi poliittisella päätöksellä pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta.

Sosiotekninen toimintamalli (regiimi) viittaa systeemin taustalla vaikuttavaan syvärakenteeseen eli vakiintuneisiin käytäntöihin, toimintatapoihin ja sääntöihin, jotka ohjaavat julkista politiikkaa ja yksityisiä toimia. Regiimin elementtejä ovat esimerkiksi sopimukset, institutionaaliset järjestelyt, elämäntavat, käyttäjätottumukset ja tietotaito. Koulun kaikki toiminta perustuu tarkasti säädeltyihin normeihin kuten lakeihin ja opetussuunnitelmiin. Regiimin toimijaverkosto koostuu tutkittavan ilmiön tuottaja-, hankinta-, rahoitus- ja tutkimusverkostoista, julkisesta sektorista, käyttäjistä sekä järjestöistä ja liikkeistä. Regiimin sisällä pyritään usein pikemminkin parantamaan jo olemassa olevaa systeemiä kuin korvaamaan se toisella vaihtoehdolla. Geels jakaa regiimin kuuteen toisiinsa linkittyvään ulottuvuuteen: markkinat ja käyttäjät, teollisuus, tutkimus, politiikka, kulttuuri ja teknologiat. Regiimin elementit muodostavat toisiinsa punoutuneena verkon, joka tekee regiimistä vakaan. Regiimit muuttuvat vasta joko regiimin sisäisen konfliktin tai ulkoisen paineen seurauksena.

Uusien ratkaisujen kehittelykenttä (niche) tarkoittaa mikrotason uusien kokeilujen saarekkeita, kuten tutkimus- ja kehittämislaitoksia tai pieniä markkinarakoja, joissa kuluttajat ovat halukkaita tukemaan uusia tuotteita tai ratkaisuja. Nichen toimijat, kuten yrittäjät ja muut edelläkävijät, työskentelevät radikaalien regiimistä poikkeavien uusien ratkaisujen parissa. Tällä tasolla voi syntyä uutta ja vaihtoehtoista teknologiaa sekä vaihtoehtoisia käytäntöjä ja menetelmiä – systeemisen muutoksen siemeniä. Nichen toimijoiden tavoitteena on, että heidän keksintönsä tulisivat osaksi regiimiä tai jopa korvaisivat sen. Tämä ei ole kuitenkaan helppoa, sillä keksinnöt eivät välttämättä istu regiimin infrastruktuuriin, käyttäjätottumuksiin tai sääntelyyn, jotka estävät regiimiä kehittymästä uuteen suuntaan. Sosiaalisten verkostojen rakentaminen ja uusien toimijoiden mukaan lähteminen on olennainen vaihe nichen kehityksessä. Sen elementtien ja toimijoiden välille ei ole vielä syntynyt yhtä paljon kytköksiä kuin regiimissä ja sosioteknisessä toimintaympäristössä, joten niche on monitasomallin kolmesta tasosta epävakain ja herkin muutokselle.

Energian tulevaisuus

Kaikkien neljän ilmastonmuutoksen teema-alueen taustalla vaikuttaa ratkaisevasti energian tuotannon ja kulutuksen tulevaisuus. Energiakysymys on niin keskeinen, että siitä rakennetaan laskennallinen systeemimalli, jonka avulla eri skenaarioita on mahdollista simuloida. Paneeliin lisätään energiamuotojen määrien, suhteellisten osuuksien, energian reguloinnin ja hintojen tulevaisuus -kysely (Suomi-Delfoi: energian tulevaisuus), joka pohjustaa energiatulevaisuutta käsittelevän simulatiivisen systeemimallin rakentamista. Osio kytkee matemaattiset ja luonnontieteelliset osaamiset mukaan ilmiön tutkimiseen. Mallin dynaamisia vaikuttajia ovat markkinoilla ja/tai regulaation kautta syntyvät energialähteiden hinnat, joiden dynaamisten vaikutusten kautta syntyy erilaisia päästö- ja ilmastotulevaisuuksia.

Arviot tehdään eri energiamuotojen määrien arvioinnille, jossa ennakoidaan eri energiamuotojen a) hintakehitystä, b) määrää, jossa arvioon on otettu mukaan rajoitusten tai verotuksen kautta tapahtuva säätely. Mukaan otetaan kaikki fossiiliset (kivihiili, maaöljy, maakaasu, turve, ja varauksin ydinvoima) ja uusiutuvat (vesivoima, maalämpö eli geoterminen energia, tuulivoima, aurinkovoima, biopolttoaineet ja varauksin ydinvoima).

Energiatulevaisuutta ja murrosta käsittelevien Delfoi-paneelien avulla voidaan laajentaa ja syventää aikaisemmin kuvattuja neljää skenaariota. Toinen mahdollinen systeemimallitus liittyy ajankohtaiseen keskusteluun siitä, miten Suomessa tulee hakata, hoitaa ja kasvattaa metsiä eli hiilinieluja. Aiheesta on tehty pohjoismainen tutkimus, jota Helsingin Sanomat on referoinut Mikko Puttosen (HS 22.5.2019) tiedeartikkelissa. Kolmas kiinnostava systeemimallitus voisi ottaa lähtökohdakseen planetaarisen ruokavalion, jota kuvataan perusteellisessa artikkelissa (Elina Väntönen, Ruokavalio joka voisi pelastaa meidät ja maapallon, HS 17.5.2019). 

Laajennetut skenaariot

Aiemmin äänestettiin neljän skenaarion todennäköisyydestä ja toivottavuudesta. Skenaarioissa painottuvat ns. PESTE- eli poliittiset (political), taloudelliset (economical), sosiaaliset (social), teknologiset (technological) ja ympäristötekijät (environment). Skenaarioita voidaan varsinkin ilmastokysymysten osalta laajentaa Murroksen tulkki-paneelin tuloksilla, joihin vielä lisätään energiasimulaation laskelmia.

Murroksen tulkki-kyselyn tulokset ovat kiinnostavia ilman skenarointiakin. Ensimmäisellä analyysitasolla tarkastellaan kokonaistuloksia sekä jakaumien että argumenttien osalta. eDelphi visualisoi jakaumat diagrammeiksi ja antaa kustakin kysymyksestä tärkeimmät keskiluvut kuten keskiarvon ja -hajonnan. Toisella tasolla havainnoidaan miten paneelin eri alaryhmät asiantuntijuuden ja asianosaisuuden mukaan eroavat toisistaan. Varsinkin intressien osalta on usein oletuksia (hypoteeseja) siitä, mihin suuntaan arviot ja perustelut kallistuvat. Kolmas taso on analysoida argumentteja eri vaihtoehtojen puolesta ja vastaan. Sitä varten eDelphi luokittelee kommentit eli ns. laadullisen aineiston nousevaan tai laskevaan järjestykseen. Kahden muuttujan (todennäköisyys vs. toivottavuus) kysymyksissä luokittelujen yhdistäminen tuottaa valmiin nelikentän, jossa kommentit (argumentit) sijoitetaan asteikkovastauksen mukaan omiin laatikkoihinsa. Sijoittelu pitää tarkistaa sisällön analyysin kautta, sillä joskus vastaajat vastaavat tahattomasti väärin päin. Puhdistetut ja loogisesti muodostetut neljä vaihtoehtoa ovat myös luokittelulähtökohta skenaarioille. 

Murroksen tulkki-kyselyssä on 12 kysymystä, joista kustakin tehdään skenaroinnissa oma argumenttien nelikenttänsä. Kullekin kentälle annetaan nimi (otsikko), joka kuvaa sen sisältöä. Nimen perusteella voidaan laatia alla olevan taulukon mukainen kuvaus. 

Skenaroinnin viimeinen vaihe on yhdistää toisiinsa liittyvät kenttäkuvaukset toisiinsa. Kyselyn pohjalta on mahdollisuus tehdä kokonaan uusi skenaariokuvaus tai kuten tässä harjoituksessa tehdään yhdistetään uudet sisällöt aikaisempaan aineistoon. Esimerkiksi vihreän Eko-Eurooppa- skenaarion täydennyssisällöt kulkevat värikoodatusti omana polkunaan kysymyksestä ja kvartiilista toiseen. Sama toistuu kaikissa muissa skenaariolinjoissa. Koko analyysiprosessi on seuraava:

1. Analysoidaan kysymysten vastausjakaumat (keskiarvo ja -hajonta, diagrammikuvaus)
2. Vertaillaan eri paneeliryhmien vastauksia keskenään ja tulkitaan eroja
3. Analysoidaan laadullinen aineisto (kommentit, argumentit)
4. Järjestetään kunkin kysymyksen argumentit kvartiilien mukaan neljään ryhmään
5. Analysoidaan sisällöt ja sijoitetaan nelikenttään
6. Laaditaan taulukko johon kvartiilikentät sijoitetaan
7. Yhdistetään toisiinsa liittyvät kentät toisiinsa skenaariolinjoiksi
8. Tarinallistetaan skenaariot tulevaisuuden käsikirjoituksiksi (polku tulevaan tilaan)
9. Julkistetaan ja julkaistaan ilmaston tulevaisuuksilla laajennetut skenaariot

Skenaarioiden loppuvaiheen työstäminen tarjoaa mahdollisuuden kirjallisten ja/tai kuvallisten taitojen harjoittamiseen. Vaikka Delfoi tuottaa sisällölliset ainekset skenaarioihin niiden tarinallisessa rakentamisessa tarvitaan osaamisia, jotka kuuluvat kirjailijan, kuvataiteilijan tai ohjaajan työkalupakkiin. Kaikilla taiteen muodoilla – teksti, kuva, video, musiikki – on merkitystä tulevaisuuksien tunnistamisessa, tuntemisessa ja välittämisessä muiden arvioitaviksi.

Syvennetyt skenaariot

Skenaarioita voi siis syventää ja täydentää taiteellisella ilmaisulla ilman Murroksen tulkki- Delfoin syvennystäkin. Rakennetaan yksin tai luokkatoverin kanssa runo, fiktiivinen tarina, kuva, video tai biisi jostain neljästä erilaisesta skenaariosta vuodelle 2030: (1) “Empivä Suomi”, (2) “Turbo-Suomi“, (3) “Eko-Eurooppa”, (4) “Kaupunkivaltion paluu”. Luetaan ensin skenaariotiivistelmät ja ryhdytään sitten toimeen. Taide on luova tapa äänestää eri skenaarioiden puolesta tai niitä vastaan.

Varsinkaan muutosskenaarioiden olemukseen ei pääse kiinni pelkästään projisoimalla nykyhetken instituutioita, toimijoita ja tapahtumia tulevaisuuteen. Niiden “todellisuuden” oivaltamiseen vaaditaan mielikuvittelua ja sellaisen toimintalogiikan simulointia, joka olennaisesti poikkeaa siitä, miten nyt toimitaan. Tällainen kehityskulku ei voi koskaan olla yhteiskunnallisesti täysin “kivuton”, koska murrosvaiheessa vanhat ja uudet intressit asettuvat vastakkain. Osa muutos- ja murrosjännitteistä on luonteeltaan sellaisia, että niihin ensimmäisinä ottavat tuntumaa taiteilijat, joiden keinovalikoimaan kuuluvat myös ei-verbaalit tavat tunnistaa ja tunnustella todellisuutta. 

Nuorten osalta tulevaisuus ei hahmotu niinkään kokemusten kuin tuntemusten kautta. Tulevaisuuteen kohdistuvat odotukset, toiveet, pelot ja tavoitteet heijastuvat siihen, miten ilmaisemme itseämme eri taidemuotojen kautta. Delfoi johdattelee haluttaessa yllä kuvatun tapaisiin skenaarioihin, jotka tarjoavat mahdollisuuksia taide- ilmaisu- ja äidinkielen opettajille. Parhaat skenaariot kuuluvat taiteellisen tiedonintressin piiriin. Kuten aiemmin on kuvattu tulevaisuustieto ei ole koskaan varmaa ja siksi se on aiheellista esittää monikossa. Vaihtoehtoja pitää olla monta jotta vallitsisi tulevaisuuksien “valinnanvapaus”. Se ei tarkoita etteikö joku tulevaisuus toteutuisi ja toiset eivät, vaan sitä että osataan valita se vaihtoehto tai polku, joka johtaa parhaaseen ja haluttavimpaan tulevaisuuteen. Sen suhteen arviot voivat hyvistä syistä olla erilaisia ja siksi on tärkeää saada nämä käsitykset dialogiin keskenään.

Kuvasta näkyy miten vuonna 2023 piipuista tupruaa ikävännäköisiä päästöjä. Pakilan ala-asteen oppilaat tutkivat tulevaisuuden osaamisia piirtämällä ja kertomalla vuonna 2013. Videossa (ks. https://youtu.be/3HHEICX7J64) he kertovat ajatuksistaan ja kuvagalleria kertoo huolista mutta myös mahdollisuuksista. Lasten suusta tulee niin kestävää ja viisasta puhetta, että se on tuoretta vielä 6-7 vuotta esittämisen jälkeen.

Skenaarioiden rinnalla voidaan käsitellä utopiaa, joka on radikaali ja vaihtoehtoinen lähtökohta tarkastella muutosskenaariota. Utopialla ei tässä tarkoiteta unelmien maailmaa, vaan tavallaan toista paikkaa katsoa tätä maailmaa. Utopia on sellainen näkökulma nykyisyyteen, jossa monia nykyisen maailman rajoituksia tai rakenteita ei ole. Utopia korostaa visionäärisyyttä (visio on osa utopiaa), refleksiivisyyttä ja dialogisuutta. Utopia voi olla taiteen keinoin toteutettava metodi yhteiskunnan mielikuvitukselliseen rekonstruktioon. Sen piirteitä ovat kokonaisvaltaisuus, radikaali irrottautuminen nykyhetkestä, ja pyrkimys keskustelun käynnistämiseen ja käymiseen.

Iso systeemi ei pysähdy rajoille

Kaikki tähänastiset Delfoi-tutkimukset ovat kohdistuneet rajattuun alueeseen. Ensin kouluun, sitten kuntaan ja lopuksi valtioon. Ilmasto ei kuitenkaan tunne rajoja, joten tarjolla pitää olla myös mahdollisuus tarkastella myös globaalia tulevaisuutta. Lopulta merkitystä on vain sillä, miten ihmiskunta kokonaisuudessaan onnistuu pitämään päästöt ja lämpötilan nousun kurissa. Koko ilmastosysteemin kokonaisuutta varten on tehty oma kyselynsä, jonka nimi on “Iso systeemi”. Kysely on globaali versio “Murroksen tulkki”-kyselystä. Suomi-skenaarioiden energian tulevaisuutta konkretisoiva dynaaminen simulaatiomalli soveltuu myös globaaliin skenarointiin.

Neljännen jakson arviointi

Suomi-Delfoissa on mahdollista koota erillisistä suorituksista ja näytöistä lukion Delfoi-Diplomi kuten aikaisemmin jo esiteltiin. Korkeakouluopintoja valmistelevana siihen on mahdollista sisällyttää osallistumista Delfoi-kehittäjäyhteisön työpajoihin ja avoimen korkeakoulun Delfoi-koulutukseen (ks. Delfoi-koulutus https://www.edelphi.org/materials.page ) 

BAROMETRI-DELFOI: KOHTI JATKUVASTI PÄIVITTYVÄÄ TULEVAISUUSKARTTAA

Viimeinen työkalu ei ole oikeastaan työkalu ollenkaan. Kysymys on enemmän siitä, että aikaisempien työkalujen käytöstä tulee tapa ja tavasta kasvaa osa tulevaa toimintakulttuuria. Ilmastokysymys ei ole projekti, jonka yksi sukupolvi hoitaa pois. Voi olla että ihmisen vaikutus ilmastonmuutokseen vaihtuu jollain aikavälillä myönteiseksi, mutta siihen kuluu taatusti aikaa enemmän kuin Ilmastot@komon kiikarista on tulevaisuutta näkyvissä. 

Barometrilla tulevaisuus seurantaan

Tulevaisuus ei pääse yllättämään, jos sen pitää mielessä koko ajan. Kouluelämään hyvin istuva tapa on alkaa seurata tulevaisuuden kehkeytymistä. Yksinkertaisimmillaan on kyse siitä, että kerran tehty tulevaisuuskysely uusitaan aika ajoin, jotta nähdään edetäänkö samaan suuntaan ja samalla tahdilla, kun alkujaan arvioitiin. Jokainen mittauskerta tuo jotain uutta tai tarkentavaa esiin muutenkin kuin sitä kautta, että tulevaisuus koko ajan tulee lähemmäs. Saman kyselyn seurantaa nimitetään barometriksi, joka on tuttua toimintaa fysikaalisesta maailmasta, jota on totuttu mittaamaan numeroin. Koulussa voidaan lähteä seuraamaan esimerkiksi kiinteistön kuluttaman energian määrän ja laadun kehitystä. Hieman enemmän vaivaa voi olla kouluruokailun hiilijalanjäljen seurannasta. Kumpikin seuranta vaatii yhteistoimintaa aikuiskumppanien kanssa. Energian seurannassa tarvitaan kunnan teknisen toimen apua ja ruuan hiilijalanjäljen seurantaan tarvitaan tietoa sekä raaka-aineista että niiden alkuperästä. 

Yleensä barometrissa seurataan historiatietoa, mutta se sopii myös tulevaisuusarvioihin. Näin on tehty esimerkiksi Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030- barometrissa, jossa vuodesta 2010 asti on vuosittain seurattu laajan asiantuntijapaneelin oppimiskäsitysten muutoksia.  Siinä Delfoin avulla hahmotellaan monien vaihtoehtojen tulevaisuuskarttaa, jonka kehkeytymistä seurataan vuosi vuodelta. Kartta näyttää vaihtoehtoja, mutta auttaa myös ymmärtämään tulevaisuuden kehittymisen dynamiikkaa ja eri ilmiötekijöiden välisiä suhteita. Kun kyse on tapahtumattomista asioista, joiden toiminnan logiikkakin saattaa olla toinen kuin nykyään, karttaa ei voi piirtää pelkästään “näköisyyden” perusteella vaan on turvauduttava metoforiin. (Ks. liite 4) Barometrissa tulevaisuuksia “tarkastellaan kartalla, jonka ulottuvuuksia ovat todennäköinen, toivottava, epätodennäköinen ja epätoivottava. Ne ovat koordinaatteja, joissa toivottava edustaa tavoiteltavaa, epätoivottava vältettävää, todennäköinen mahdollisuutta, ja epätodennäköinen mahdottomuutta. Hyvässä elämässä suunnistetaan kohti toivottavaa, kierretään ei-toivottava, ja raivataan tiukan paikan tullen epätodennäköiseltä tilaa todennäköiselle. Toivottava on kompassi, joka näyttää suuntaa ja auttaa välttämään kehäytyvän matkateon.” (Linturi 2014)

Barometri voi olla kouluoloissa tehokas väline varmistaa se, että pistemäisistä projekteista päästään jatkamaan kestävään kehitykseen sekä koulu- että kuntatasolla. Barometrin tehtävä on askel askeleelta verifioida tai falsifioida, että kehitys kulkee aikataulussa kohti toivottua tulevaisuutta. Ilmastonmuutos-kyselyistä voidaan rakentaa samanlainen kysely barometrin pohjaksi kuin oppimisen tulevaisuudestakin. Siitä tuskin kannattaa tehdä koulukohtaista sovellusta, mutta mikään ei estä tekemästä muutaman kysymyksen “peruskarttaa”, johon kutsutaan kaikki maan koululaiset tai heidän edustajansa vastaamaan. Sen kartan kehkeytymistä sitten seurataan – ja osin kehitetään – vuodesta toiseen samaan tapaan kuin vuosittain laaditaan nuorisobarometri. 

Ilmastonmuutoksen tutkimusprojekti

Tulevaisuuskartan mittakaavaa on barometrin lisäksi mahdollista tarkentaa kysymällä ja tutkimalla lisää. Sitä varten Ilmastot@komossa on mallinnettu kolmiulotteinen ilmastotahokas, joka tarjoaa systemaattisen perustan uusille kysymyksille. Toteutuessaan sitä voi pitää puolivirallisena tutkimusohjelmana, jolla ilmastonmuutoksen karttaa tarkennetaan pala kerrallaan monen toimijan yhteistoiminnallisena projektina, joka loppuun vietynä kestää vuosia. Ajallista kestoa lisää vielä se, jos osa tulevaisuuskartoituksesta syvennetään laadulliseksi barometriksi, jolloin mittauksia toistetaan esimerkiksi vuoden tai kahden välein.

Ilmastotahokkaan kaksi päämuuttujaa ovat samat kuin Murroksen tulkki -paneelissa. Toinen niistä koostuu ilmastonmuutoksen neljästä teema-alueesta (asuminen, liikenne, ruoka ja tavarakulutus), ja toinen sosioteknisen kolmitasomallin pohjalta (landscape, regimé ja niché). Kolmas ulottuvuus syntyy ns. Peste-jäsentelystä, jossa ilmiön tai organisaation tulevaisuudtta selvitetään viidestä keskeisimmästä yhteiskunnallisen kehityksen näkökulmasta, jotka ovat poliittinen, ekonominen (taloudellinen), sosiaalinen, teknologinen ja ekologinen (ympäristö) muutos. 

Filosofi Eero Ojasen tärkeä ja hyvin perusteltu ajatus on, että tulevaisuus ei ole niinkään tietämisen kuin arvottamisen kohde. Päätelmä on johdonmukainen ja sitä ristiinvalottavat Ilmastot@komossa eniten käytetyt kriteerimuuttujat todennäköisyys ja toivottavuus. Toivottavuuden perusta on perimmiltään arvoissa, vaikka argumentoinnissa toki käytetään myös hyötyperusteita. Arvojen ja tulevaisuuden yhteys on niin keskeinen, että Ilmastot@komossa Peste-kategorioita jatketaan Arvot-luokalla. Ekososiaalinen sivistys edellyttää kykyä transformatiiviseen eli kyseenalaistavaan oppimiseen, jonka tuntomerkkejä on ns. ajanhengen, arvojen, merkitysten ja toimintaa ohjaavien ideoiden mullistuminen. Ajanhengellä Eero Ojanen Snellmanin tavoin ymmärtää aikakauden korkeinta rationaalista tietoisuutta, kaikkein yleisintä päämäärää tai trendiä, joka voidaan nähdä ja johon voidaan sitoutua. “Ajanhenki on ihmisten ja ihmiskunnan yhteinen vastuu tästä yhteisestä maailmasta.”

Barometrimuuttujia voi poimia ilmastonmuutoksen kolmiulotteisesta kysymyskehikosta, joka mahdollistaa monen tutkijatoimijan yhteistoiminnallisen ja kumulatiivisesti karttuvan tiedon muodostuksen, josta on luontevaa laajentaa toiminta myös ajassa ja aikasarjassa barometrin suuntaan. Lisätutkimukset ja barometri voivat olla kouluoloissa tehokkaita keinoja sen varmitamiseen, että pistemäisistä projekteista päästään jatkamaan kestävään kehitykseen sekä koulu- että kuntatasolla. Barometrin tehtävä on askel askeleelta verifioida tai falsifioida, että kehitys kulkee aikataulussa kohti toivottua arvopohjaista tulevaisuutta. 

Ilmastotahokkaassa on 216 solua ja potentiaalisesti yhtä monta laadullisesti toisistaan poikkeavaa enemmän tai vähemmän sokraattista kysymystä. Osa soluista on aika hiljaisia mutta toisissa on kuhinaa monen kysymyksen edestä. Kysymyksiä kerätään avoimeen taulukkoon osoitteessa Ks. taulukko http://bit.ly/2R6u2Rq  .

Liite 1: Kokeilukokemuksia

Ilmastot@komo ei perinteisessä mielessä tule milloinkaan valmiiksi. Oppimiskonseptina ja -ympäristönä se kehittyy pienten ja vähitellen myös hieman isompien kokeilujen kautta. Tavoitteiden mukaisiin oppimisvaikutuksiin on mahdollista päästä vasta sen kautta, että toiminta muuttuu toisteiseksi ja laajenee myös koulun ulkopuolelle.

Kalevankankaan yhtenäiskoulu, Mikkeli

Mikkeliläisen Kalevankankaan yhtenäiskoulun ensimmäinen Delfoi-kokeilu tehtiin joulukuussa 2012. Se oli osa Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030-barometritutkimusta, jolla pohjustettiin vuoden 2016 opetussuunnitelmauudistusta. Barometrin ansiota on, että koko aamupäivän kestänyt tilaisuus dokumentoitiin huolellisesti. Videot ovat edelleen nähtävissä Youtuben soittolistalla http://bit.ly/2RIc5u5. Palautetaan tulevaisuuspäivän tapahtumat mieleen näiden videoiden avulla.

Ville Venäläinen alustaa ja juontaa Delfoi-tapahtuman Otavan Opistolla 14.12.2012 (ks. video https://youtu.be/nrvci69RvFo, 3 minuuttia, ks. myös Anita Rubinin tulevaisuudentutkimuksellinen videoalustus siitä, mikä tai kuka on tulevaisuus https://youtu.be/1OlJBsquSdA, 11 minuuttia) 

Tilaisuuden päätähdet olivat Kalevankankaan oppilasneuvoston edustajat, jotka muodostivat neljään ryhmään ja pöytäkuntaan järjestetyn “kansalaisraadin”, joka arvioi kymmenen tulevaisuusväitteen kautta oppimisen ja koulun tulevaisuutta vuonna 2030. Tulevaisuustapahtuma järjestettiin järjestäjän eli Otavan Opiston jouluisasti koristellussa juhlasalissa kuten kuvista ja videoista näkyy. Tapahtuman avasi Otavan Opiston tietojärjestelmäpäällikkö Ville Venäläinen ja alusti tulevaisuudentutkimuksen dosentti Anita Rubin.

Kymmenen tulevaisuusteesiä käsiteltiin kolmessa jaksossa siten, että kutakin kierrosta pohjustettiin opettajien ja muiden asiantuntijoiden esittämillä väitteillä. Esittämisten jälkeen oppilaat arvioivat kysymykset tablettien ja eDelphi-ohjelmiston avulla. Kun sähköiset vastaukset oli annettu kysymysten teemoista käytiin keskustelu neljässä pöytäkunnassa. Ensimmäisen kierroksen kysymykset käsittelivät sitä, miten opitaan vuonna 2030. 

Toisella kierroksella arvioitiin sitä, miten oppiminen organisoidaan vuonna 2030. Prosessi oli sama kuin ensimmäisellä kierroksella: ensin kuunneltiin väitteet, sitten äänestettiin tabletilla ja kolmanneksi keskusteltiin pöytäkunnittain väitteiden teemoista.

Kolmas kierros oli tapahtumakulultaan identtinen aikaisempien kierrosten kanssa. Tällä kertaa teemana olivat vuoden 2030 oppimisympäristöt. Kaikkien kierrosten tulevaisuusväitteet eli kysymykset olivat samoja kuin aikuisten asiantuntijoiden Oppimisen tulevaisuus 2030- barometrissa, jota kuvataan liitteessä liite 5. 

Kalevankankaan koulun rehtori Vesa Raasumaa veti yhteen päivän tapahtumat ja kokemukset. Kokemuksia kerättiin myös opiskelijoilta, joiden puheenvuoroista on koostettu toinen reflektiovideo.

Otavan Opiston mediatuottajat purkivat tulevaisuusväitteet myös erillisiksi 1-2 minuutin videoteeseiksi, joista on koostettu myös oma kyselynsä eDelphi-ympäristön Ilmastotakomo-paneeliin https://www.edelphi.org/ilmastotakomo .

Kalevankankaan tapauksessa tapahtumaan oli etukäteen valmistauduttu. Oppilaille oli käyty esittelemässä käytettävää ohjelmistoa ja kerrottu, miten tulevaisuutta lähestytään tavalla, jossa vääriä vastauksia ei ole vaan monet tulevaisuuden ovat paitsi mahdollisia myös tärkeitä tutkia, jotta osattaisiin tehdä viisaita päätöksiä sen suhteen, mitä kohti ja mitä polkua pitkin kannattaa lähteä kulkemaan. 

Pihlajamäen koulu, Helsinki

Pilotti Pihlajamäen ala-asteen oppilasryhmän kanssa toukokuussa 2019. Harjoitusten pohjalta tehdään esittelyvideo.

ÄÄNESTYSALUE

Pilotti Pihlajamäen ala-asteen pienen oppilasryhmän kanssa toukokuussa 2019. Harjoitusten pohjalta tehdään esittelyvideo. Tarkoituksena oli testata kysymysten muotoilua ja asteikkojen toimivuutta pienimpien koululaisten kanssa. Kokeilussa oli kolme vaihetta, joista ensimmäisessä keskustelunomaisessa tutustautumisessa selvitettiin kuinka hyvin 1-2-luokkalaiset hallitsevat todennäköisyys-käsitteen. Toisessa vaiheessa otettiin jaloin kantaa yksinkertaisiin valintakysymyksiin yksiulotteisen asteikon avulla. Toisessa vaiheessa lisättiin toinen asteikkoulottuvuus (ks. kuva alla) ja kysyttiin monimutkaisempia kysymyksiä ensin koulukiusaamisesta ja sitten tulevaisuuden asioista.

Pinnoitteesta riippuen vedetään viivat tai nauhat tai piirretään katuliiduin asfalttiin, mikä olisi paras vaihtoehto. Käydään tänään katsomassa.  Ruudukon pitäisi riittävän hyvin erottua kun kuvataan dronella. Pihlajamäen ala-asteen pihalla on kaksikin asfalttiin maalattua ruudukkoa, joita myös harkittiin äänestysalustaksi. Ruudukon numeroinnin katsottiin kuitenkin sotkevan enemmän kuin muuten selkeä ilmiasu hyödyttäisi. 

Ennen ensimmäistä varsinaista kysymystä kannattaa lämmitellä apukysymyksin ja keskusteluin, joilla varmistetaan että etenkin käsitteet todennäköisyys ja tulevaisuus ovat riittävästi hallussa.

1. Läheisellä huoltoasemalla (Shell) on monta kolikkopeliä. Niissä on 10 prosentin todennäköisyys että voittaa yhdellä eurolla viisi euroa. Mitä se mahtaa tarkoittaa? Mietitään, keskustellaan ja selvitetään! 
2. Vaihtoehtoinen kysymys niille, jotka ovat pelanneet Hay Day-peliä. Siinä esiintyy lukittuja mysteeriarkkuja, joiden sisältöä ei kerrota mutta kerrotaan että 17%:n todennäköisyydellä se voi olla 100 kolikkoa. Arkun avaaminen maksaa 50 kolikkoa (tai kolme timanttia). Mitä arvelette, kannattaako avata?
3. Kuinka suuri todennäköisyys on että menet aamulla kouluun? Se ei voi olla sata, koska yöllä voi sairastua tai tulla joku muu este. Suuri todennäköisyys kuitenkin on (yli 90%) jos seuraavassa päivässä ei ole mitään erikoista.
4. Arvioi kuinka suuri on todennäköisyys, että menet kesällä Linnanmäelle ja ajat uuden vuoristoradan läpi? Lähitulevaisuutta ja omaa halua ja mahdollisuutta on vielä aika helppo arvioida, mutta entä kaukaisempi tulevaisuus?
5. Mikä on todennäköisyys että menen lukioon?
6. Mikä on todennäköisyys sille, että kaveri X menee lukioon?
7. Mikä on todennäköisyys sille, että asun joskus yli kymmenen vuotta ulkomailla?
8. Mikä on todennäköisyys sille että menen naimisiin ulkomaalaisen kanssa?
9. Mikä on todennäköisyys sille että äänestän 18-vuotiaana EU-vaaleissa?

Harjoittelukysymyksillä paitsi lämmitellään otetaan suhde todennäköisyyteen ja tulevaisuuteen. Samalla opetellaan jo tekemään omia arvioita ja perustelemaan niitä. 

ENSIMMÄINEN KYSYMYS: KISSA

1. Esitetään kysymys!
2. Esitellään äänestysalue ja se mitä mikin ruutu tarkoittaa! Opetellaan siis asteikkoa ja tekniikkaa ensimmäisellä kysymyksellä. Ensimmäinen asia on päättää mitä mieltä on ja hakea itselleen oikea ruutu. Samalla voi miettiä millä perusteella teki valinnan.
3. Kun liike loppuu niin ohjaaja toteaa tilanteen ja kyselee perusteita valinnalle. Keskustelua voi laajentaa myös siihen, miten kukin suhtautuu koiraan? Siitäkin voi nopeasti äänestää! Se taas voi johtaa sen pohtimiseen miksi suhtautumisessa on eroja? Onko kyse eläimen ominaisuuksista vai ihmisen sille antamista “ominaisuuksista”.
4. Kun keskustelu on käyty katsotaan seuraavaa kysymystä varten laajempi ruudukko, joka rakentuu kahdesta muuttujasta. 

Opetellaan muodostamaan oma mielipide ja perustelemaan se. Tällainen kysymys on henkilökohtainen eikä kenenkään tarvitse muuttaa sitä. Silti on kiinnostavaa kuulla miten muut perustelevat omat valintansa ja mikä saattaa vaikuttaa omaa valintaan. Siihen pääsee kiinni jos esimerkiksi miettii miten kissaa ja koiraa on kuvattu lasten kirjoissa ja elokuvissa.

TOINEN KYSYMYS: MARCUS & MARTINUS

Tämä voi olla kimurantti kysymys. Muodit pyörähtävät niin nopeasti alta pois etteivät aikuiset koskaan ehdi mukaan vaan aiheen käsittelystä tulee vieraannuttava ja kiusaannuttava. 

1. Esitetään kysymys!
2. Kävellään ja etsitään oma äänestyspaikka!. Samalla voi miettiä millä perusteella teki valinnan.
3. Kun liike loppuu niin kysellään taas oman äänestysvalinnan perusteluja.
4. Kysymys-vastaus-prosessia voi yrittää laajentaa keskusteluksi esimerkiksi siitä, mikä muu musiikki innostaa ja miksi? Marcus & Martinus voi johdattaa myös keskustelemaan fanituksesta. Jos jollakulla on nimetä oma fani (aihetta voi laajentaa urheiluun) niin hän voisi esitellä hänet/sen ja muut voivat sen pohjalta äänestää. 

Toisessa kysymyksessä edetään kohti idolin muodostusta, jota voi pitää yhtenä osana oman identiteetin rakentamista. Musiikki ja urheilu ovat elämänkenttiä, joissa eniten fanitetaan. 

Seuraavassa kysymyksessä edetään kohti vakavampaa identiteetin muodostusta.

KOLMAS KYSYMYS: GRETA THUNBERG

Jos Greta Thunberg on lapsille ennestään tuttu ja he osaavat jonkin verran englantia niin tämä voi olla hyvä kysymys. Se kannattaa ainakin testata!

1. Esitetään kysymys
2. Näytetään videota Gretan puheesta
3. Puhe kestää reilut kolme minuuttia ja se pidetään englanniksi. Siltä osin kun teksti ei auennut selitetään sen sisältö. Samalla voi kysellä onko Greta tuttu ennestään ja ellei ole niin kerrotaan vähän lisää.
4. Tarkistetaan äänestysalue ja sen asteikot ja lähdetään sen jälkeen äänestämään. Pyydetään kutakin sulkemaan ensin silmänsä ja miettimään mikä on oma valinta. Kun se on tehty niin kävellään siihen ruutuun välittämättä mitä muut tekevät- (semianonyymisyys)
5. Paikkaa ei saa tässä vaiheessa vaihtaa vaan käynnistetään keskustelu kysymällä millä perustein kukin teki valinna. Tarjotaan mahdollisuus myös muiden kommentoida toisia suoraan ilman ohjaajaa jolloin keskustelu on lähtenyt liikkeelle. Hyvä jos myös ilmastoahdistus nousee esiin. 
6. Keskustelun jäljiltä tarjotaan tilaisuus vaihtaa äänestysvalintaa, jonka jälkeen tarjotaan tilaisuus kertoa miksi arvioi asian uudella tavalla. 
7. Keskustella voi myös siitä, onko Greta sopiva fanittamisen kohde ja malli omalle toiminnalle. Toinen tärkeä aihe on se, mitkä ovat niitä tärkeitä asioita joiden suhteen haluaa myös kavereiden olevan samaa mieltä.

Tämä on mahdollinen kysymys, jossa kannattaa ottaa kevyet roolit ja draama käyttöön. Silloinkin kannattaa ensin käydä läpi autenttinen prosessi ja rakentaa sen pohjalta uusi kuvattava äänestys, jossa kullekin on annettu roolit ja puheenaiheet. 

NELJÄS KYSYMYS: KIUSAAMINEN

Tämä on ehdottomasti kysymys joka kannattaa esittää. Luultavasti sen paras paikka on heti ensimmäisenä 2D-kysymyksenä!

1. Tämä kysymys tulee lähelle kaikkien kokemuspiiriä ja on siksi tärkeä kokeilu keskustelun (eri mieltä ja uutta olemisen kanssa)
2. Tarkistetaan taas äänestysalue ja lähdetään sen jälkeen äänestämään (taas voidaan ensin sulkea silmät ja avata ne vasta kun valinta on tehty)
3. Kysellään ja keskustellaan edellisten kysymysten tapaan. 
4. Keskustelun jälkeen on jälleen mahdollisuus uudelleen äänestää.
5. Loppukeskustelussa pohditaan miten kiusaamista voi vähentää ja mitä itse voi tehdä. Tärkeä kysymys on sekin voiko opettaja kíusata ja mitä silloin pitää tehdä?

Aihe on sellainen jossa konkretisoituu se, miten näkökulmat vaihtelevat kun kokemukset ja kaverit ovat erilaisia. Äänestys ja keskustelu ovat keinoja nostaa nämä eri näkemykset esiin jotta voidaan käynnistää toinen keskustelu siitä, mitä asialle voi tehdä.

Jos päädytään siihen että pidetään kaksi kuvauspäivää niin tämä – ja ehkä myös edellinen – kysymys voidaan antaa “kotiläksyksi”. Rooleja saa harjoitella ja tietoja saa googlata! Demoon sopii hyvin se, että joihinkin asioihin voi perehtyä etukäteen jotta täytyy Delfoin vaatimus asiantuntijuudesta.

VIIDES KYSYMYS: ROBOTTIAVUSTAJA

Tässä on ensimmäinen selvä tulevaisuuskysymys, jonka oletan sopivasti johdateltuna toimivan.

1. Siirrytään ensimmäisen kerran tulevaisuuskysymyksiin! Niihin ei voi vastata väärin, koska kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia. Siksi kannattaakin miettiä a) mitä mieltä on siitä onko koko asia toivottava, ja seuraavaksi b) sitä kuinka todennäköisesti  (todennäköisen sisältö kannattaa selittää) väite toteutuu. 
2. Äänestetään siten kuin ennenkin!
3. Keskustellaan korostaen sitä kuinka arvokkaita ovat erilaiset näkemykset (perustelut) sekä puolesta että vastaan.

Tulevaisuuskysymykset avaavat keskustelua sellaisesta mitä ei vielä ole mutta voisi olla. Kun on monelta kulmalta pohtinut tekoälyrobottia niin helppo suhtautua siihen, kun sellainen tulee vastaan. Silloin on valmiiksi mietitty hyvät ja huonot puolet niin että osataan hyödyntää edellisiä ja varoa jälkimmäisiä. Tässä suhteessa seuraava kysymys on tätä kysymystä henkilökohtaisempi.

KUUDES KYSYMYS: KASVISSYÖNTI

1. Tämä kysymys tulee kiusaamiskysymyksen tapaan lähelle kaikkien kokemuspiiriä ja mielihaluja on siksi kiinnostava kokeilu keskustelun (eri mieltä ja uutta olemisen kanssa)
2. Prosessi kulkee jo totuttuun tapaan. 

Jos roolituksesta ja dramatisoinnista tulee hyviä kokemuksia niin niitä voi laajentaa muihinkn kysymyksiin.

LOPUKSI

Kun kyselyt on käyty läpi reflektoidaan kokemusta. Mikä oli kiinnostavinta? Mikä yllättävintä? Opitko kaverista jotain uutta? Onko asioita joista on helppo olla eri mieltä ja toisia joista ei? Mitä  ne ovat?

Veräjäpellon koulu, Espoo

Kevään ja toukokuun viimeisenä varsinaisena koulupäivänä Espoon Veräjäpellon koulun 16 nelosluokkalaista otti kantaa kolmeen ilmastonmuutosta sivuavaan tulevaisuusväitteeseen. Kohdevuodeksi valittiin vuosi 2027, jolloin vuonna 2008 koulutiensä aloittaneet oppilaat ovat aikuisvalintojen edessä. Osa jatkaa silloin opintoja kolmannelle asteelle ja osa siirtyy työelämään. Delfoi-väitteet koskivat kolmea oppilaiden elämänpiiriä sivuavaa ilmastonmuutosteemaa:

1. Vuonna 2027 tässä koulussa syödään lihatonta ruokaa neljänä päivänä viikossa.
2. Vuonna 2027 lennetään Helsingistä Pariisiin päästöttömällä sähkömatkustajalentokoneella.
3. Vuonna 2027 suurin osa vaatteista – etenkin muotivaatteista – on kierrätettyjä.

Pienimuotoisessa arviointi- ja äänestystyökaluna käytettiin eDelphin mobiiliversiota LiveDelphi, joka on maksutta ladattavissa Google Playsta (android) ja App Storesta (mac). Veräjäpellon oppilaat käyttivät kuitenkin kannettavia tietokoneita, joissa käytetään ohjelman selainversiota osoitteessa http://live-app.edelphi.org . Opettaja Anna Lehtosella oli lisäksi käytössään ohjelmiston managerisovellus (http://live.edelphi.org), jolla kysely-ympäristö luodaan ja jossa sitä hallinnoidaan. Vuonna 2020 LiveDelphi-ominaisuudet integroidaan emo-ohjelmaan.

Aikaa oli käytössä noin puolitoista tuntia, jonka aikana opiskelijat johdateltiin aiheeseen, kirjauduttiin henkilökohtaisin tunnuksin LiveDelphi-ohjelmaan, arvioitiin väitteen todennäköisyys ja toivottavuus 7-portaisella asteikolla sekä perusteltiin oma vastaus. 

Optiona oli mahdollisuus kommentoida toisten kommentteja. Prosessin lopuksi ja osin aikanakin keskusteltiin aiheesta ja toteutuksesta. Oppilaiden kiinnostus ja energiat riittivät loppuvaiheisiin asti, vaikka olikin viimeinen koulupäivä. Motiivia lisäsi se, että Delfoi-äänestys kytkeytyi vasta päättyneeseen ilmastoaiheiseen ilmiöjaksoon. 

Lyhyen ensikertaisen kokeilun riskejä on kompastua teknisiin alkutoimiin. Riskit eivät toteutuneet Espoossa, mistä on kiittäminen huolellista etukäteisvalmistautumista, johon kuuluivat myös Ilmastot@komon konsultaatiot. Takomon kautta esitettiin myös viitteellinen oppimisprosessin vaiheistus, jota sovellettiin tilanteenmukaisesti: 

1. Johdatus siihen mitä tullaan tekemään (5-10 min)
2. Tekninen ohjaus ja toiminta: ohjevideon katselu, ohjelman asentaminen, ja kirjautuminen (10-15 min)
3. Vastaaminen 1: käydään vastaamassa asteikkokysymyksiin (samalla kaikkiin kolmeen) (10 min)
4. Vastaaminen 2: ohjataan perustelemaan ja tarkistamaan omaa ensimmäisen kysymyksen vastausta (on lupa myös googlata ja hakea tietoa perusteluihin, erikseen kannattaa opastaa kierroksen loppupuolella kommentoimaan toisten vastauksia pyrkimyksenä vaikuttaa lopputulokseen) (15 min)
5. Keskustelua tuloksista ja prosessista (5-10 min)
6. Vaiheet 4-5 kysymyksen kaksi osalta (20 min)
7. Vaiheet 4-5 kysymyksen kaksi osalta (20 min)

Luokassa oli käytössä Smartboard, josta kaikki saattoivat seurata koko ajan vastausten ja kommenttien kertymistä. Live-näkymät olivat myös apuna keskusteluvaiheissa. Keskustelu oli kirjallista kommentointia paneutuvampaa ja vivahteikkaampaa, mikä on luonnollista senkin takia, että ei ollut aikaa syventää omaa asiantuntemusta tiedon hankinnalla. Suullisen ja kirjallisen argumentoinnin laatuero on pohdiskelua aiheuttava havainto, joka pitää ottaa huomioon kun uusia oppimistapahtumia suunnitellaan. Jos tarkoitus on jatkaa ja syventää arviointia niin kannattaa harkita sitä, että opettaja ohjaa viemään argumentit ja pohdiskelut myös kirjalliseen muotoon. Ennen pitkää ohjelmiston ominaisuuksiin tullee kuulumaan myös kommenttien saneleminen. Aikanaan joudumme arvottamaan sen, miten tekstin tuottamisen tekniikoihin suhtaudutaan. Argumentaation merkitykseen sillä ei ole vaikutusta. 

Yhdistettynä Pihlajamäen ala-asteen kakkosluokkalaisten kokeiluun vahvistuu ajatus siitä, että Delfoi-äänestys olisi aika vähällä vaivalla vietävissä arkiseksi yhteisötoiminnan työkaluksi koulun arkeen. Kun sen käyttö on kerran omaksuttu niin sen avulla voisi ottaa kantaa ajankohtaisiin asioiden ja aivan erityisesti valmistella oman luokan päätöksiä siellä missä valintapäätöksiä on mahdollista tehdä. Kuviteltavissa on myös se, miten motivoivaa olisi laajentaa arviointi oman luokan ulkopuolelle tavalla, jossa oppilaat ottavat toimintavastuita sekä kyselyn laadinnan että toteutuksen osalta. 

Sammonlahden koulu, Lappeenranta

Elokuun alussa 2017 toimintansa aloittanut Sammonlahden koulu koostuu neljästä toimipisteestä, joista kolme on alakouluja ja yksi Sammonlahdessa sijaitseva on yläkoulu. Hallinnollisesti kyseessä on yhtenäiskoulu. Tämän tarinan päähenkilöt ovat Sammonlahden toimipaikan 8A:n oppilaat, jotka toteuttivat koko päivän Ilmastot@komo-kokeiluprojektin 17.12.2019. Oppilaat tutkivat oman koulunsa paperin käyttöä kolmesta eri näkökulmasta. Tarkastelussa olivat pedagogiset, taloudelliset ja ekologiset vaikutukset.

Paperiprojekti

Olli-Pekka Jauhiaisen videosta saa pikakuvan siitä, mitä Sammonlahden koulussa 17.12.2019 tehtiin. Ilmastot@komo-kokeilulle oli varattu koko päivä, jonka ohjelma oli seuraava:

• Klo 09.15: Opettajat antavat tehtävän, joka esitetään videolla, oppilaista muodostetaan 4 ryhmää (yksi  manageri joka ryhmästä), jokainen ryhmä laatii 4 kysymystä ja kirjoittaa ne Google-dokumenttiin http://bit.ly/2qYcyQ8 , jokainen oppilas saa äänestää 4 kysymystä jatkoon https://www.edelphi.org/sammonlahti 
• Klo 10.45: Katsotaan eniten ääniä saaneet kysymykset ja toteutetaan Delfoi-tutkimus (kysymyksiin vastaavat: itse oppilaat, 9-luokkalaiset ja opettajat), seurataan vastausten kertymistä LiveDelphistä https://www.edelphi.org/sammonlahti 
• Klo 12.00: Siesta (Delfoi-metodistit analysoivat tuloksia)
• Klo 12.30: Jokainen ryhmä analysoi yhden kysymyksen tulokset ja tekee johtopäätökset (Nelikenttä + kommentit + ryhmien erot) http://bit.ly/2YPYdBz
• Klo 13.15: Jokainen ryhmä esittelee tuloksensa ja johtopäätöksensä (5 minuuttia per ryhmä)
• Klo 14.00: Loppuarviointi ja kehittämisehdotukset

Suunnittelu

TAKOMON IDEAT

Sammonlahden kokeilu perustettiin viiteen toisiaan ruokkivaan Delfoi-pedagogiikan ideaan, joita ovat (1) kysyvä (ihmettelevä) oppiminen, (2) anonyymi argumentointi ja dialogi, (4) monet asiantuntijuudet, näkökulmat ja intressit, ja (5) uudistava oppiminen, jossa muodostetaan uutta yhteisöllistä ymmärrystä tarkasteltavasta ilmiöstä ja samalla valmistellaan ilmiön ratkaisuun johtavaa toimintaa tai päätöksentekoa.

DELFOI-METODI

Delfoi on työkalu uuden tiedon muodostukseen ja vuorovaikutukseen asiantuntijaryhmän kanssa. Oppilaat voivat toimia sekä tiedon fasilitaattoreina (managerit) että tietolähteinä (panelistit). Olennaista on mahdollisuus laajentaa oppimisen kehää luokan ja koulun ulkopuolelle. Siihen tiedontuottajapaneeli tarjoaa luontevan mahdollisuuden. Delfoin iteratiivisuus eli kierroksellisuus taas mahdollistaa kehittyvän tiedonmuodostuksen ja dialogit, joissa osapuolet perustelevat kantojaan. Jos kohteena on tulevaisuuden ilmiö niin kenelläkään ei ole siitä varmaa tietoa vaan lähtökohtana on että jokainen perusteltu tulevaisuuden vaihtoehto on arvokas. Viisaan valinnan ja päätöksen edellytys on se, että kunnolla kolutaan tunnetut vaihtoehdot huonoine ja hyvine puolineen läpi. Delfoi on fasilitoitu metodi varmistaa että kaikki vaihtoehdot tulevat pohdistusti mukaan tarkasteluun. Delfoi voi kohdistua myös nykyhetkeen, jolloin sen rooli on valmistella monipuolisesti ja osallistavasti yhteisiä päätöksiä rakentamalla siihen vahva tietoperusta. (suunnittelupalaveri 8.10.2029)

Sammonlahden paperitutkijoiden työkalu oli eDelphi-ohjelmisto, joka on suunniteltu erityisesti Delfoi-metodin mukaiseen käyttöön. Delfoi-prosessissa erotetaan tyypillisesti viisi eri vaihetta sen jälkeen, kun ensin on valittu tutkimuksen kohde. Ensimmäisenä tutkijamanageri miettii sopivat kysymykset, joilla tutkimus käynnistetään, Toiseksi hän valitsee asiantuntijapanelistit, jotka  hän pyytää tutkimusilmiötä pohtimaan. Kolmannessa vaiheessa panelistit kutsutaan vastaamaan kysymyksiin. Panelistilla on oikeus nähdä muiden panelistien vastaukset ja kommentoida niitä. Dialogivaiheessa on myös mahdollista muuttaa omaa vastaustaan. Neljäs vaihe voi jatkua uusilla kysymyskierroksilla, joilla tutkimusta syvennetään tai laajennetaan. Sammonlahdessa tyydyttiin rajatun ajan takia yhteen Delfoi-kierrokseen. Viiden vaihe on tulosten analysointi ja raportointi, joka voi sisältää myös toiminta- tai päätössuosituksia.

SCRUM-DELFOI

Scrum määrittää oppijaryhmän kommunikaation, roolit ja toimijuudet sekä paloittelee suoritettavat tehtävät sopiviksi osatehtäviksi. Scrum on koulukontekstissa sekä roolileikki että autenttinen todellinen tavoitteellinen projekti. Opettajat toimivat kehitysprojektin ja tutkimuksen tilaajina (Scrum Owner). Sitä kautta scrum-projektit saadaan sidotuksi opetussuunnitelmiin. Vielä tärkeämpää on ehkä se, että tilaajina opettajien tehtävä on osallistua myös toteutukseen ja sen arviointiin sekä eri tehtävien organisointiin. Opettajatilaajan tuottajapuolen kumppani on Scrum Master eli (oppilas)tiiminvetäjä, joita voi olla useampiakin kuin yksi riippuen siitä, miten luontevasti projekti jakautuu osaprojekteihin. Tilaajat ja tiiminvetäjät valmistelevat yhteiset kokoukset, joita tiiminvetäjä vetää. Niissä sovitaan oppilaista muodostuvan kehitystiimin (Development Team) tehtävät, joilla kierros kierrokselta eli ns. sprintti kerrallaan edetään kohti projektitavoitetta. (suunnittelukokous 29.10.2019)

Scrum-Delfoissa opettajat edustavat siis projektin tilaajia (engl. scrum owner), jotka määrittelevät mitä projektilla tavoitellaan ja mitä osatehtäviä (engl. product backlog) siinä on. Oppilaat muodostavat kehitystiimin (engl. development team), joka toteuttaa tilauksen. Oppilaista 1-4 henkilöä valitaan tiiminvetäjiksi (engl. scrum master), joilla on kaksisuuntainen tehtävä palvella sekä tilaajia että kehitystiimiä. Koko projekti paloitellaan määrämittaisiksi jaksoiksi (engl. sprint), joita laajassa Delfoi-prosessissa on kolme: (1) orientaatiotiedon hankinta ja paneelin suunnittelu (kysely ja paneeli), (2) Delfoi-kierroksen managerointi (viestintä paneelin kanssa, kyselyn iterointi), ja (3) tulosten analyysi, raportointi, ja esittäminen. Sammonlahden aikakehys mahdollisti vain yhden sprinttikierroksen toteutuksen.

Scrum-mallissa tavoitellut arvot sopivat hyvin myös koulukontekstiin. Avoimuus (openness) merkitsee prosessien, keskustelujen ja tulsoten läpimnäkyvyyttä.  Tavoitteen ja projektin paloittelulla tavoitellaan fokusoitua (focus) ja keskittynyttä työskentelyä silloinkin, kun prosessin lopputulema on vielä tuntematon. Yhteiset tavoitteet ja tiimiytynyt tekeminen vahvistaa yhtä lailla sitoutumista (commitment) projektiin kuin keskinäisen arvostuksen (respect) lisäääntymistä. Tekeminen, aikaansaaminen ja muiden tuki rohkaisevat (courage) ilmaisemaan ja toimimaan autonomisesti.

ILMASTOSUHTAUTUMINEN

Varhaisessa suunnitteluvaiheessa keskusteltiin aiheen käsittelyn herkkyydestä Helsingin Sanomien julkaiseman ilmastokysymyssuhtautumisen pohjalta. Mielipidejakauma kertoo näkemysten ja käsitysten hajaantumisesta tavalla, joka ei voi olla välittymättä myös oppilaisiin. Valmistelussa sivuttiin mahdollisuutta toistaa Helsingin Sanomien kysymykset koulussa. Vaihtoehto ei päässyt jatkokehittelyyn siihen sisältyvien ”miinojen” takia. Koettiin liian ilmeiseksi, että kysely olisi herättänyt tunteita ja debattia, mutta siitä ulospääsy ei olisi kenties lyhyessä ajassa onnistunut.

Esisuunnitteluvaiheessa kokeilulla nähtiin useita tavoitteita. Kriittistä on ettei mikään piilo-opetussuunnitelma lähde ohjaamaan prosessia siihen, mikä on oikein ja mikä väärin. 

Yksi sisällöllinen tavoite voisi olla käsitteiden intressi ja identiteetti avaaminen ja konkretisoiminen. Paperi-prosessin systeemimalli konkretisoi sitä, miten intressit vaikuttavat, kun ilmiötä katsellaan eri systeemiosista esim. metsänomistajan, tehtaan omistajan, opettajan ja oppilaan näkökulmasta. Kiinnostavaa on keskustella intressin ja identiteetin välisestä suhteesta. Paperi-projektin tapaan tiedon keruu, analyysi ja tulosten esittäminen vaativat monien taitojen käyttöä.

VALMISTELEVA PALAVERI

Tilaajat ja tiiminvetäjät pitävät valmistelevan palaverin, jossa tarkennetaan tilauksia ja luonnostellaan sprintteihin tulevia osatehtäviä sekä niiden suorittajia kehitystiimeissä.

SCRUM PLANNING (SUUNNITTELUKOKOUS)

Tilaajat esittelevät tarinansa ja tilauksensa tiiminvetäjien johtamassa kokouksessa. Tarina lähtee liikkeelle Helsingin Sanomien jutusta, jossa kerrotaan suomalaisten aikuisten suhtautumisesta ilmastokysymykseen kolmen kysymyksen kautta. Tilaajaa askarruttaa se, muuttuuko jumittunut tilannekuva, jos otetaankin tarkasteluun samat asiat tulevaisuudessa ilman, että pitää nimenomaisesti ottaa henkilökohtaisesti kantaa vaan arvioida miten – ja millä perusteella – suomalaisten käsitykset jakautuvat vuonna 2025.

Tilaajan tarinassa kuvataan oppilaitoksen paperipohjaisten oppimateriaalien käyttöä ja kerrotaan miten Okka-säätiön kestävän kehityksen auditoinnissa ehdotetaan nykyistä ekologisempaa materiaalien käyttöä Sammonlahden koulussa. Kehitystiimien tehtäväksi tulee selvittää ja ehdottaa, miten päästöjen ja materiaalin määrää per oppilas pystytään vähentämään tavalla, joka ei vähennä oppimisen mahdollisuuksia eikä maksa nykyistä enempää ja johon eri osapuolet ovat valmiita riittävästi sitoutumaan.

SAMMONLAHDEN VALINNAT

KOULU-DELFOI

Sammonlahden kokeilua varten on kehitelty kahta lähestymiskulmaa ja kolmanneksi niiden yhdistelmää. Ne ovat “teoreettisia” suunnitelmia, joita ei sellaisenaan ajatella toteutettavaksi vaan vain ideastartiksi toteuttamiskelpoiselle suunnitelmalle. Kokeilussa käytettävä aika ja opetussuunnitelmakytkentä vaikuttavat olennaisesti suunnitelmaan, jota voi skaalata sen suhteen kuinka paljon simuloidaan (annetaan jotkut asiat valmiina) ja kuinka paljon oppilaat operoivat autonomisesti. Välimuoto on se että tietyt tietolähteet valmistellaan ja sovitaan oppilaiden käyttöön etukäteen. Heitä voisivat olla mm. Kaukaan paperitehtaan, WWF:n, Kierrätyskeskuksen, kunnan ja koulun asiantuntijat.  (suunnitelmakokous 19.11.2019)

SPRINTTI-MALLI

Paperi-projektin ryhmä selvittää (1) paperin käytön ja prosessikulun metsästä pulpetille sekä sen vaikutukset ympäristöön (erilaiset päästöt – CO2, jätevedet –  ja muut vaikutukset kuten hiilinielut), ja (2) paperin tuotannon taloudelliset ja työlliset vaikutukset Suomessa ja Lappeenrannassa. Toinen ryhmä tutkii koulun eri käyttäjäryhmien arviot siitä, miten (1) keskeisten paperioppimateriaaliryhmien käyttö muuttuu tulevaisuudessa, ja (2) mitä – ja millä vaikutuksella – paperia korvaavia oppimiskeinoja kehittyy vuoteen 2025 (tai 2022). Olennaista on että vastaukset ja perustelut kerätään ilman ulkoista ohjausta kuten säästö- tai päästötavoitteita. 

Ilmiötä käytetään tulevaisuudessa (antisipaatioteoria) jotta sen käsittelyyn saadaan joustavuutta. Delfoi-prosessia jatkamalla, tietoa ja perusteluja lisäämällä lähennytään rationaalista päätösehdotusta, jossa on yhdistetty monta näkökulmaa, joista keskeisimmät ovat oppimiseen ja ekologiaan liittyviä. Taloudelle ja euroille varataan raamittava rooli. Materiaalin laatua ja määrää on mahdollista tutkia ja tulevaisuudessa muuttaa, mutta nykytaso määrittää käytettävän määrärahan.

PAPERIN TIE

Paperin matka metsästä Kaukaan paperitehtaalle, sieltä kauppaan ja Lappeenrannan kaupungin hankintalistalle. Sieltä Sammonlahden tekee tavaratilauksensa annetun budjetin puitteissa ja sitä kautta opettajat ja oppilaat saavat tärkeät oppimistarvikkeet (vihot, monisteet, kirjat) käyttöönsä.

Projektissa on mahdollisuuksia monipuoliseen laskentaan, jonka avulla saadaan näkyviin vertailua helpottavia tunnuslukuja. Sellaisia voisivat olla esimerkiksi oppilaskohtainen paperista johtuva kustannus ja päästöosuus (CO2). Eri paperilaaduista voidaan laskea sekä CO2- että hiilinielu-vaikutus. Kriittistä on ettei mikään piilo-opetussuunnitelma lähde alussa ohjaamaan siihen mikä on oikein ja mikä väärin. Paperi-projektin tiedon keruu, analyysi ja tulosten esittäminen vaativat monien taitojen käyttöä.

PAPERI OPETUKSESSA

Seuraava prosessikuvaus esitettiin suunnitteluvaiheessa. Siitä toteutettiin yksinkertaistettu versio, joka oli suhteutettu aikaresurssin.

VALMISTELEVA PALAVERI

Tilaajat ja tiiminvetäjät pitävät valmistelevan palaverin, jossa tarkennetaan tilauksia ja luonnostellaan sprintteihin tulevia osatehtäviä sekä niiden suorittajia kehitystiimeissä.

SCRUM PLANNING (SUUNNITTELUKOKOUS)

Tilaajat esittelevät tarinansa ja tilauksensa tiiminvetäjien johtamassa kokouksessa. Tilaajan tarinassa kuvataan oppilaitoksen paperipohjaisten oppimateriaalien käyttöä ja kerrotaan miten Okka-säätiön kestävän kehityksen auditoinnissa ehdotetaan nykyistä ekologisempaa materiaalien käyttöä Sammonlahden koulussa. Kehitystiimien tehtäväksi tulee selvittää ja ehdottaa, miten päästöjen ja materiaalin määrää per oppilas pystytään vähentämään tavalla, joka ei vähennä oppimisen mahdollisuuksia eikä maksa nykyistä enempää ja johon eri osapuolet ovat valmiita riittävästi sitoutumaan.

1. SPRINTTI

NYKYJOUKKUE

Kehitystiimin ryhmä A selvittää nykyisten paperien (kirjat, monisteet, vihot) ekologisuus ja päästöt sekä niiden määrän per oppilas.

Kehitystiimin ryhmä B laatii kyselyn (3 kysymystä) valittavalle koulupaneelille siitä, miten he arvioivat kunkin materiaaliryhmän käytön kehittyvän vuoteen 2022 mennessä.

TUTUJOUKKUE

Kehitystiimin ryhmä A selvittää mitä keinoja on korvata paperi sen käyttömuodoissa ja mikä on näiden ratkaisujen oppilaskohtainen hiilijalanjälki per vuosi. 

Kehitystiimin ryhmä 2 valitsee asiantuntijapaneelin, joka vastaa Delfoi-kyselyyn sekä laatii yhdessä ryhmä A:n kanssa vaihtoehtoisista keinoista.

SCRUM REVIEW/PLANNING SCRUM

Ensimmäisen sprintin tehtävien esittely ja seuraavan sprintin tehtävistä sopiminen.

3. SPRINTTI (NYKY + TUTU)

Tiedon analysointi ja esitysmateriaalin valmistelu, johtopäätökset ja päätösehdotukset

SCRUM REVIEW

molempien kehitystiimien tulosten esittely tilaajien edustajille

SCRUM RETROSPECTIVE

Koko projektin arviointi keskustellen ja Delfoi-lomakkeella

TOTEUTUS

OPETTAJAN (TILAAJAN) TOIMEKSIANTO

Tavoitteena on pohtia paperinkäytön tulevaisuutta Sammonlahden koulussa. Sitä varten pitää selvittää Sammonlahden yläkoulun nykyistä paperinkäyttöä ja sen ekologisuutta. Pohdittaessa aihetta on hyvä pitää mielessä paperinkäytön ekologinen, ekonominen ja pedagoginen näkökulma.

1. Ekologinen paperinkäyttö: paperintuotto ja siihen kuluvat resurssit, paperintuotosta syntyvät päästöt
2. Ekonominen: Paperituotteita ostaessa pitää muistaa käytössä oleva budjetti. 
3. Pedagoginen: Opetuksessa käytetään paljon paperia (kirjat, vihkot, monisteet, erilaiset tuotokset yms.)

Apukysymyksiä selvitystyöhön: 

• Miten paljon paperia käytetään?
• Mihin paperia käytetään?
• Missä muodossa paperia käytetään?
• Miten ekologista käytettävä paperi on? Onko mahdollista selvittää paperin tuottamiseen menevien resurssien määrää? 

Luokaa ryhmässä saadun tiedon pohjalta neljä väitettä paperinkäytön tulevaisuudesta Sammontalon koulussa vuonna 2025.

OHJELMA

• Klo 09.15: Opettajat antavat tehtävän, joka esitetään videolla, oppilaista muodostetaan 4 ryhmää (yksi  manageri joka ryhmästä), jokainen ryhmä laatii 4 kysymystä ja kirjoittaa ne Google-dokumenttiin http://bit.ly/2qYcyQ8 , jokainen oppilas saa äänestää 4 kysymystä jatkoon https://www.edelphi.org/sammonlahti 
• Klo 10.45: Katsotaan eniten ääniä saaneet kysymykset ja toteutetaan Delfoi-tutkimus (kysymyksiin vastaavat: itse oppilaat, 9-luokkalaiset ja opettajat), seurataan vastausten kertymistä LiveDelphistä https://www.edelphi.org/sammonlahti 
• Klo 12.00: Siesta (Delfoi-metodistit analysoivat tuloksia)
• Klo 12.30: Jokainen ryhmä analysoi yhden kysymyksen tulokset ja tekee johtopäätökset (Nelikenttä + kommentit + ryhmien erot) http://bit.ly/2YPYdBz
• Klo 13.15: Jokainen ryhmä esittelee tuloksensa ja johtopäätöksensä (5 minuuttia per ryhmä)
• Klo 14.00: Loppuarviointi ja kehittämisehdotukset

KYSYMYKSET JA TULOKSET

Neljä opiskelijaryhmää tuotti kukin neljä kysymystä äänestykseen, joista valittiin äänestämällä neljä lopullista kysymystä. Kysymykset tehtiin Sammonlahti-paneeliin https://www.edelphi.org/sammonlahti !

1. SÄHKÖINEN OPPIKIRJA

Vuonna 2025 kaikki oppikirjat ovat sähköisiä.

OPPILAIDEN JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Sähköisiä kirjoja pidetään melko todennäköisinä, mutta ei niin toivottavina. Se rasittaa silmiä ja aivoja, sekä lisäisi ruutuaikaa. Sähköiset oppikirjat voisivat lisätä migreeniä. Näytön tuijottaminen ei ole myöskään kovin terveellistä. Joillekkin oppilaille voi olla hankalampaa oppia, jos kirjat olisivat sähköisiä. 

Sähköiset kirjat olisivat ekologisempia. Kirjoja ei tarvitsisi kantaa repussa, jos kirjat olisivat sähköisinä, jolloin selkä ei rasittuisi niin paljoa. Läksyjen teko ja kokeisiin harjoittelu onnistuisi paremmin myös muualla kuin kotona. Jos joillakin oppilailla olisi lukihäiriö tai vaikeuksia lukemisessa, juttuja/kirjoja voisi kuunnella sähköisinä. Sähköisiä kirjoja tottuu käyttämään, sitten se on helppoa. 

  Opettajien mielestä tämä on suhteellisen toivottavaa ja melko todennäköistä.

Oppilaat eivät pidä tätä niin  toivottavana, mutta melko todennäköisiä.

Sähköiset oppikirjat sopivat joihinkin aineisiin toisia paremmin, ja niiden pitäisi olla todella selkeitä. 

Kirjoissa pitäisi olla tekstin lisäksi kuvia ja videoita, sekä laajasti tietoa aiheesta.  Jokaisella pitäisi olla oma kone, jonka koulu kustantaisi, sillä jokaisella ei ole varaa omaan koneeseen. 

2. PAPERIKIINTIÖ

Vuonna 2025 Sammonlahden koulussa jokaisen oppilaan viikottainen paperimäärä on kolme, kun tänä vuonna kiintiö on kymmenen.

OPPILAIDEN JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Paperin käytön vähentäminen on enemmän toivottavaa kuin todennäköistä äänestyksen tulosten perusteella, mutta asiasta oltiin kuitenkin laajasti eri mieltä. Jotkut eivät pidä tästä ajatuksesta joko sen takia, että se lisäisi tietokoneiden käyttöä, ja jotkut sen takia että jos pitää kirjoittaa jotain tekstiä paljon ns “raja” tulisi vastaan. Ihmisillä on erilainen käsiala, joka voi myös vaikuttaa paperin käyttöön, sillä henkilö jonka käsiala on suurempi käyttää enemmän tilaa kuin ihminen jonka käsiala on pienempi.

Paperin tekemiseen menee paljon luonnonvaroja (tietokoneisiin menee paljon enemmän) : energiaa, vettä ja kuljetuksiin ja valmistukseen menee energiaa, raaka-aineita ja hiilidioksidia vapautuu ilmakehään. Hiilidioksidin pääsy ilmakehään = Kasvihuoneilmiö -> Ilmastonmuutos.

Ehdotus: olisi muovitaskuja tai kansioita. 

3. POST-IT

Vuonna 2025 Sammonlahden koulun opettajat eivät saa enää käyttää Post-it-lappuja.

OPPILAIDEN JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Post it-laput on helposti korvattavissa esim. puhelimen muistio.

Opettajille: kuinka päästä irti post it-lapuista kurssi.

Muutos oli todennäköinen ja toivottava. Se oli enemmän toivottu kuin todennäköinen.

Kommenteissa oli hajontaa.

Post it-laput voidaan poistaa tilauksista, sillä ne on helposti korvattavissa ja siinä säästyy rahaa.

4. ILMOITUSTAULUT

Vuonna 2025 ilmoitustaulut otetaan pois käytöstä ja ilmoitetaan 100% sähköisesti (esim. Wilman kautta).

OPPILAIDEN JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Opettajien mielestä ilmoitustaulut olisivat käteviä opettajahuoneessa mutta koko koulun sisäiseen tiedottamiseen sähköiset ilmoitukset olisivat monen mielestä parempia ja kätevämpiä. 

Haluttaisiin myös Wilmaa parempi järjestelmä johon saisi tiedon selkeästi ja helposti kasattua.

Oppilaat haluavat ilmoituksensa sähköisesti wilmaan, opettajat perinteisesti ilmoitustaululle. 

Muutosta pidetään opettajien mielestä todennäköisenä, mutta ei yhtä toivottavana kuin oppilaiden mielestä.

Tilannetta voisi muuttaa esimerkiksi tekemällä julisteista/ilmoituksista pienempiä sekä  tekemällä muutamalle eri kategorialle oman ilmoitustaulun, jotta ilmoituksia ei tarvitsisi tehdä niin paljon ympäri koulua vaan ne löytyisivät kategorioittain omilta ilmoitustauluiltaan. (esim. kerhoilmoitukset, aikataulut jne. omissa tauluissaan.)

Sammonlahden paperiprojektin infokalvot http://bit.ly/2HOY363 !

Liite 2: Delfoin oraakkeli

Antiikin Kreikan kulta-aikoina Delfoin temppelissä asioitiin sekä omissa että valtion asioissa. Kulkijoita riitti, kun jokainen sukupolvi halusi etukäteen tietää sato- ja sotaonnesta.  Apollon tulevaisuudentutkimuskeskus säilytti brändinsä ja merkityksensä satoja vuosia. Antiikin ihmisille tulevaisuuksia oli vain yksi mutta jumalia monta. SIttemmin asiat kääntyivät päälaelleen. Delfoin oraakkelilta loppuivat työt kristinuskon levitessä, kun yksijumalainen tulevaisuus alkoi työntyä esiin. Kesti kuitenkin melkein 2000 vuotta ennen kuin maailma maallistui niin paljon, että tulevaisuus alkoi näyttäytyä monikollisena. 

Nyky-ymmärryksen mukaan ”oikeita” tulevaisuuksia on useita. Delfoi-menetelmän evoluutiossa näkyy sama kehityskulku. Alkuun Delfoi-tekniikalla tähdättiin konsensukseen, jota voi pitää yhden tulevaisuuden tuottamisena. Iso ero antiikkiin on siinä, että tulevaisuus on konsensus-Delfoissakin tekemisen eikä sopeutumisen kohde. Myöhemmin Delfoi tekniikasta on kehitetty menetelmämurteita, joissa avataan useita tulevaisuuspotentiaaleja. 

Muinais-Delfoissa palvottiin muiden jumalien joukossa myös Maan jumalatarta Gaiaa. Tarun mukaan Gaian pyhäkköä eli Pythoa vartioi valtava käärme, josta python-käärmeryhmä on saanut nimensä. Jumalten elämä muistuttaa nykyisiä saippuaoopperoita juonitteluineen ja juonen käänteineen. Niinpä Gaialle kateellinen valon ja parannustaidon jumala surmasi Python-käärmeen ja asetti Gaian entiseen temppelipyhäkköön oman papittarensa eli Pythian. Zeuksen poika Apollon omi sekä ennustustaidon jumaluuden että temppelin, jonka nimeksi vakiintui Delfoi (muinaiskreikaksi Δελφοί, engl. Delphi).

Apollonin papittaresta kehkeytyi ennustaja, oraakkeli, joka uskomusten mukaan osasi kertoa ennusteen mitä erilaisimmista asioista. Ennustuksilla on tilausta kaikkina aikoina eikä ole kumma, että antiikin Delfoista muodostui tunnetun maailman ennustuskeskus. Apollon neitsytpapittarien uskottiin tiettyjen yrttien tai sienten vaikutuksen alaisena osaavan ennustaa tulevaisuutta ja tuoda tulevaisuusviestejä suoraan jumalalta itseltään. Apollonin papit tulkitsivat näitä houreisia ennustuksia ja pukivat niitä runomuotoon. Tapana oli, että kuninkaat, sotapäälliköt ja muut johtajat tulivat Delfoihin kysymään neuvoa aina, kun oli tehtävä jokin merkittävä päätös, aloitettava sotaretki, vallattava naapurikaupunki tai tehtävä muuta poliittisesti tärkeää.

Vaikka ennuspapittaret ja soturipäälliköiden ja ruhtinaiden valtasuhteet ovat jääneet kauas menneisyyteen, Delfoi jatkaa tulevaisuutta ennakoivana tutkimusmenetelmänä. Nykymuotoisen Delfoi-prosessin tarkoituksena on useimmiten määrittää asiantuntijoiden avulla jonkin erityisen ilmiön tulevaisuus. Tavoitteena on saavuttaa lopulta asiantuntijoiden kesken yksimielisyys siitä, millaiseen tulevaisuuteen pyritään. Konsensus saavutetaan kierrättämällä mielipiteitä asiantuntijaraadissa eli paneelissa niin monta kertaa, että lopulta kaikki ajattelevat samalla tavalla. Yksimielisyys- tavoitteen ohella viime vuosina ovat lisääntyneet Delfoi-tutkimukset, joissa arvostetaan monenmielisyyttä eli perusteluja erilaisiin tulevaisuuksiin. Vaihtoehdot tarjoavat kansalaisille ja päättäjille eväät tulevaisuuksien valinnan vapaudelle.

Delfoin temppeliä ja nykyaikaista tulevaisuudentutkimusta yhdistää sama funktio: halu tavalla tai toisella hallita tulevaisuutta. Nyky-Delfoita käytetään ennen muuta keinona kartoittaa – ei niinkään ennustaa – tulevaisuutta. Tulevaisuus nähdään mahdollisuuksina, vaihtoehtoina ja valintoina. 

Liite 3: Sokrateen opetukset

Moni on huomannut että Delfoi-menetelmällä on yhteys Sokrateen (n. 470-399 eKr.) kysyvään ja dialogiseen filosofiaan, mutta harva tietää, että yhteys on persoonallinen. Platonin mukaan Sokrateen elämä Ateenan yhteisöllisen elämän ”paarmana” alkoi, kun hänen ystävänsä Khairefon kysyi Delfoin oraakkelilta, onko kukaan viisaampi kuin Sokrates. Oraakkeli vastasi kieltävästi. Sokrates tulkitsi sen arvoitukseksi, sillä hän ei tuntenut olevansa viisas. Niinpä hän lähti matkalle etsimään itseään viisaampia. Sokrates katsoi filosofisen tutkimuksensa olevan peräisin jumalilta, tarkemmin Delfoin Apollon-jumalalta. Viisautta etsiessään ateenalainen Sokrates alkoi kierrellä toreilla, gymnasioneissa (kr. koulu, harjoittelupaikka) ja käsityöläisten työpajojen lähettyvillä ja väitellä kaikkien tapaamiensa ateenalaisten kanssa. 

Väittelyissään hän kyseenalaisti ihmisten tietoja hyvästä, hyveestä ja kauneudesta. Hänen tavoitteenaan ei ollut vastapuolen käsitysten kumoaminen, vaan totuuden löytäminen delfoilaista ohjetta ”tunne itsesi” (gnothi seauton) noudattaen. Sokrates kehitti itselleen väittelytekniikan tai kyselymenetelmän, niin kutsutun sokraattisen menetelmän, jossa hän tekeytyi itse tietämättömäksi ja pyysi vastapuolelta opetusta jostakin asiasta ikään kuin saadakseen itse tietoa. Hän jatkoi kyselemistä, kunnes vastapuoli joutui ainakin myöntämään tietämättömyytensä puheenaiheen suhteen. Sokrates ei itse kirjoittanut mitään vaan hänet tunnetaan vain muiden – etenkin Platonin – kuvausten kautta. Onkin mahdotonta erottaa milloin äänessä on Platon ja milloin autenttinen Sokrates.

Toisena tavoitteena hänellä oli varman tiedon hankkiminen kehittämällä käsitteitä ja niiden määritelmiä. Tässä mielessä hän tunnisti, että todellisuus muotoutuu paitsi mielessä myös kielessä. Menetelmää kutsutaan myös kätilöintimenetelmäksi (maieutikos), koska Sokrateen ajattelun mukaan tietämys totuudesta on piilevänä kaikissa ihmisissä, ja kysymysten ja annettujen vastausten kautta kyselijä voi auttaa kysymysten kohteena olevaa ”synnyttämään” ajatukset itsestään ja tällä tavalla opettaa häntä. Sokraattista menetelmää käyttämällä taitava opettaja voi siis opettaa oppilaansa ajattelemaan itse. Ajatus ilmenee hyvin dialogissa Menon, jossa Sokrates houkuttelee eräästä Menonin orjapojasta esiin yksinkertaisen geometrisen teoreeman. (Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Sokrates)

Sokrateen aikana kaupunkivaltiot olivat kulttuurisessa murroksessa, jossa tarvittiin uudenlaista ihmisen ja yhteiskunnan pohdintaa. Tässä tilanteessa Sokrateen elämäntehtäväksi muodostui ateenalaisten moraalinen kasvattaminen. “Yleissävyltään Sokrateen ajattelu oli kriittistä. Hänen sanotaan olleen kuin paarma, joka kiusasi ja herätteli laiskasti ajattelevia ihmisiä kyseenalaistaen vakiintuneita ajatustottumuksia. Sokrates kiinnitti huomion käsitteiden määrittelyihin ja perusteluihin. Mitä henkilö tarkoittaa viisaudella, mitä rakkaus tai urheus ovat ja miten voidaan järkiperäisesti puolustaa eettisiä valintoja?” (Seppänen 2006) Lopputekstissä seurataan hieman tiivistäen Seppäsenmainiota verkostakin löytyvää Sokrateen kuvausta.

Sokrates käytti työtapanaan keskustelevaa kyselyä. Hän tekeytyi tietämättömäksi saadakseen keskustelukumppanin paljastamaan lähtökohtansa ja ohjailevien kysymysten avulla johdatti toisen tilanteeseen, jossa tämän oli tunnustettava tietämättömyytensä. Sokrates ei tyrkyttänyt mitään oppia vaan koetti saada ihmiset ajattelemaan itse. Hän vertasi toimintaansa kätilön ammattiin: ihmisiä on autettava synnyttämään ajatuksia. Sokrateen mukaan oikea tieto pitäisi erottaa pelkästä luulosta. Hän uskoi, että on olemassa yleispäteviä totuuksia ja normeja, mutta oikean tiedon ja hyvän elämän löytäminen ei ole aivan vaivatonta. Sokrates uskoi pätevän tiedon johtavan oikeaan toimintaan. Hänen mukaansa ”hyve on tietoa” eli hyvyys on liitoksissa oikeaan ymmärrykseen. Pohdinnan kautta pääsemme perille asioista ja oikean tiedon avulla osaamme suunnistaa. Sokrateen mukaan ihminen ei tee pahaa tieten tahtoen, vaan virheet johtuvat vääristä käsityksistä. Kun ymmärrämme asiat oikein, toimintammekin on oikeaa. Ajatusta voisi verrata suunnistukseen. Jos kartassa on virhe niin emme löydä rastia, mutta oikean tiedon varassa kohde löytyy. 

Sokrates ei ottanut opetuksestaan palkkiota ja omaisuuteen panostavaa pikkuporvarillista elämää hän väheksyi. Esimerkiksi katsellessaan myytäväksi asetettuja tavaroita hänen kerrotaan usein sanoneen: ”kuinka monia asioita ilman voinkaan tulla toimeen.” Filosofian harjoittaminen tuo mittaamattomasti enemmän sisältöä elämään kuin maallinen mammona. Sokrateen mukaan ”viisas on se, joka tietää, ettei tiedä kaikkea”. Päinvastoin kuin itseään mestareina pitävät opettajat hän kutsui itseään ”filosofiksi” eli viisauden rakastajaksi. Hän oli viisauden tavoittelija, ei omistaja. Eräs Sokrateen tunnuslauseista olikin ”Tunne itsesi”.

Sokrateen mielestä jokaisen pitää uskaltaa itsenäisesti pohtia asioita eikä mihinkään aiheeseen tarttuminen ole kiellettyä. Tällaiset opetukset ja rohkean ajattelijan esimerkki saivat monet innostumaan, mutta samalla kaupunkivaltion eliitti alkoi pitää Sokratesta uhkana yhteisön rauhalle ja valta-asemalleen. Filosofi joutui Ateenan tuomioistuimen eteen, jossa hänet niukalla äänten enemmistöllä tuomittiin kuolemaan syytettynä nuorison turmelemisesta ja vieraiden jumalten palvelemisesta. Sokrates olisi säästänyt henkensä, jos olisi lopettanut filosofoinnin. Sokrates valitsi toisin. Hän ei kääntänyt takkiaan vaan kulki oikeaksi kokemansa tien loppuun. Apologia-dialogissa Platon kuvaa Sokrateen todenneen puolustuspuheessaan, että parempi on kärsiä vääryyttä kuin tehdä sitä. 

Liite 4: Shkolé: kohtaaminen, mestarius ja hätkähdyttäminen

Skhole (kreik.) eli “koulu” tarkoitti alkujaan pysähdystä, lepoa ja vapaata, sittemmin varsinkin lasten joutoajan tekemistä eli leikkiä. Myöhemmin shkolella ymmärrettiin valmennusta ja opetusta ja sittemmin teollisena aikana termi koulutus kuvaa parhaiten skolen kehitys- ja selitysvaihetta. Alkuperäisestä shkolesta juontuu traditio vapaan kansalaisen yleisestä sivistyspyrkimyksestä (paideia), joka on mahdollista vain huolista vapaana eli vapautettuna arjen ja toimeentulon huolista. Mielenkiintoinen on shkole -käsitteen matka itsensä negaatioksi. Nykyäänhän koulun tehtäväksi ymmärretään valmentaminen työelämän tehtäviin niin että kansakunta menestyy taloudellisesti ja sosiaalisesti. 

1. Oppiminen leikkinä

Pekka Himanen (1996, 1997) yhdistää shkolen muodonmuutoksen alkuperäisen nautinnon häviämiseen oppimisesta. Sivistyksellisen kärsimyksen logiikka on synnyttänyt erottelut opiskelun, vapaa-ajan ja työn välillä. Noiden erojen yli on hypittävä ennen kuin ilo palaa osaksi formaalia oppimista ja sivistystä. Sokraattisesta näkökulmasta koko elämä on oppimista tai seikkailua, mikä ainakin pintapuolisesti muistuttaa nykyistä elinikäisen oppimisen ideaa. Tutkimus on oppimista, oppiminen on tutkimusta, työtehtävät edellyttävät oppimista ja vapaa-ajallammekin kurottelemme kohti uutta ja tuntematonta eli opimme.

Paideia eli sivistys on toinen kreikan kielen sana, joka on alkanut taas kuumottaa. Shkolen ja paideian käsitteiden matka läpi vuosisatojen on ollut samantapainen. Sokrates häivytti eron sanojen paideia ja paidia välillä. (Setälä 1997) Jälkimmäinen tarkoittaa leikkiä. Oppiminen on sen mukaan ilo ja nautinto. Antiikin vapaille kansalaisille sivistys saattoikin historiallisen silmänräpäyksen verran merkitä ilottelua, mutta sen ymmärryksen opimme historian kulussa tehokkaasti unohtamaan. 

Kristillisen, kapitalistisen ja sosialistisen moraalin yhteinen säie on velvollisuusetiikka. Jo Sokrateen seuraajat jalostivat hänen ajatuksiaan suuntaan, jonka jäljet hyvin tunnemme. Platon ja Aristoteles (Politiikka) esittivät painavia vasta-argumentteja liian kevytmieliselle leikittelylle. Ihmiset eivät Platonin mukaan tule ajatelleeksi, että leikeissä – kuten pelatessa – uutuuksia harrastavista lapsista kasvaa pakostakin toisenlaisia aikuisia kuin edellisten sukupolvien lapsista. Toisenlaisina he pyrkivät toisenlaiseen elämään ja tässä pyrkimyksessään haluavat erilaisia laitoksia ja lakeja. Ja se ei Platonin mukaan ole ollenkaan toivottavaa.

Platonisen toiminnan motiivina on pyrkiminen hallintaan ja tasapainoon. Tähän päästään uusintavalla oppimisella. Toimintaa kehitetään pala kerrallaan yhä täydellisemmäksi. Varjo luolan seinällä piirtyy kerta kerralta tarkemmin. (ks. Platonin ideaoppi ja luolavertaus) Ennustettavuutta valloitetaan tarkentuvan suunnittelun, määrittelyn ja roolijaon keinoin. Tätä on tavoiteltu ja tavoitellaan myös koulutuksessa. Ankarimmillaan pyrkimys on esiintynyt totalitaarisissa järjestelmissä, joille on ominaista koko toimintaympäristön ottaminen kontrollin piiriin. Suljetut järjestelmät eivät ole pitkään kestäneet avoimempien systeemien aiheuttamaa kilpailupainetta, vaan hallinta ja järjestys ovat jossain vaiheessa muuttuneet kaaokseksi. 

Kun nuorten tottumukset muuttuvat, kaikki vanha joutuu huonoon huutoon ja uusia asioita pidetään kunniassa. ”Mielestäni mitkään mielenilmaukset ja asenteet eivät ole valtiolle vahingollisempia kuin nämä”, kirjoitti Platon. Siksi leikit pitää Platonin valtiossa ottaa valtion kouluttajien ohjaukseen. Platonin ideaalimaailmassa vallitsee harmonia ja tasapaino. Sama idea ja mielen malli on voimissaan edelleen, vaikka maailman virta kuohuu koulun nurkalla kiivaammin kuin aikoihin.

Aristoteles rohkaisee teoksessaan ”Politiikka” lapsia leikkimään sitä, mitä heidän oli tehtävä aikuisina eli ohjaa leikkiä kohti kansalaiskasvatusta. Vapaa-aika on lähtökohta, mutta se on eri asia kuin pelkkä leikki (paidia), jolla ei ole arvoa itsessään vaan vain sen tuottaman virkistyksen takia. Aristoteleeltä on peräisin ajatus, että arvokas oppiminen vaatii vaivaa. Leikkiminenkin on hyvästä, jos se vie kohti sitä tärkeämpää päämäärää.

Aristoteleen mukaan lasten tulee hylätä helistimensä sivuun seitsenvuotiaana ja siirtyä kouluun kuten meillä on sinnikkäästi tehtykin. Kreikkalaisen ajattelutavan tyypillisiä piirteitä oli teleologisuus eli taipumus selittää erilaisia tapahtumakulkuja ja toimintoja niiden lopputuloksista tai päämääristä (telos) käsin. Suurten filosofien Platonin ja Aristoteleen mukaan (oppimis)leikki oli siinä merkityksessä parhaimmillaankin vain väline sekä valtion että kansalaisen hyvän elämän saavuttamiseksi.

Vaikka Aristoteles on ankara oppimisen pohdiskeluissaan perustelut ovat kiinnostavia nykymenoakin ajatellen. Vai mitä sanotte tästä tuumiskelusta, joka tapahtui 2350 vuotta sitten tyystin erilaisessa teknologisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristössä. 

“Arkielämän kasvatustehtäviä on neljä: (1) lukeminen ja kirjoittaminen, (2) liikuntaharjoitukset, (3) musiikki, johon toisinaan lisätään (4) piirtäminen. Lukeminen, kirjoittaminen ja piirtäminen ovat monin tavoin elämälle hyödyllisiä taitoja ja voimisteluharjoitukset lisäävät rohkeutta. Musiikin suhteen voi herätä aiheellisia epäilyjä kun ”useimmat ihmiset meidän aikoinamme harrastavat sitä vain huvin vuoksi, alunperin se kuitenkin sisältyi kasvatukseen luonnon itsensä vuoksi. Kaiken toiminnan ensimmäinen periaate on vapaa-aika ei työ. Molempia toki tarvitaan, mutta vapaa-aika on tärkeämpää. Siksi pitää myös huolellisesti pohtia mitä meidän pitäisi tehdä vapaa-aikanamme? Selvästikään meidän ei pitäisi tyytyä vain viihdyttämään itseämme, sillä silloin ilonpito olisi elämän päämäärä. Jos niin ei ole, lystiä tarvitaan vain välineellisesti joidenkin tärkeämpien asioiden edistämiseen kuten silloin kun raskaan työn lomaan tarvitaan rentoutusta. Siksi viihdytystä tulee tarjoilla vain sopivina aikoina ja sen tulee olla kuin sielua ja ruumista rentouttavaa lääkettä. Vapaa-aika itsessään antaa mielihyvää ja elämännautintoa, josta pääsevät osallisiksi kiireettömät, eivät kiireiset ihmiset.”

Antiikin Kreikassa vapaa-aika kuului vapaille ihmisille. Vapauden ja vapaa-ajan perässä on juostu senkin jälkeen. Ihmisen historian suuria epookkeja ja niiden välisiä murroksia luonnehtii lisääntynyt mahdollisuus irrottaa yhä useampi ihminen toimeentulon välittömästä hankinnasta. Tällainen riippumattomuus on Bourdieun (1998) mukaan välttämätön ehto ”oppineen näkökulman” omaksumiselle. Oppinut näkökulma edellyttää vapaa-aikaa, siis intresseistä vapaata aikaa, jotta olisi Platonin termein mahdollista ”leikkiä vakavasti” (spoudaios paizein). Sellaisen leikin vakavamielinen Platonkin hyväksyy.

Demokratiakäsityksen perustana ei ole ihmisten luontainen kyky joukkona päätyä parhaisiin ratkaisuihin.. Siinä on toki kyse rationaalisesta menetelmästä päätyä ratkaisuihin silloin, kun yhteisössä vallitsee erisuuntaisia käsityksiä siitä mitä tietä pitäisi kulkea. Edustuksellisen demokratian taustalla on kuitenkin keskeistä ajatus, jonka mukaan toiset ovat varustettu paremmalla ymmärryksellä kuin toiset tekemään päätöksiä monimutkaisissa asetelmissa, joiden kaikkia vaikuttavia seikkoja ei ole käytännössä mahdollista levittää kaikkien kansalaisten tietoon. Bourdieun ajatuksenkulkua seuraillen muu ei ole mahdollistakaan ennen kuin koko kansa on vapautettu tai vapautunut skholeen. Siihen asti pidettäköön huolta järjen evoluutiosta niiden ihmisten kautta, joille on suotu intressitön ja toimeentulon huolista vapaa vapaa-aika. Kukin päätelköön kuinka hyvin tuo “järjen evoluutio” nykyisellään toteutuu.

Kaikki eivät ole oman toimintansa tutkijoita. Harva toimii teoreettisten mallien mukaan vaan toiminta syntyy välittömämmin tarpeiden ja tarkoitusten kaleidoskoopissa. Vapautuminen ja tietoiseksi tuleminen toteutuu siis vasta shkolen tilassa. Silloin demokratiakehityksen syväksi pohjavirraksi voidaan ajatella riittävien taloudellisten ja sosiaalisten edellytysten (eli shkolen) jakaminen yhä laajenevalle kansalaisten joukolle, jotta saavutettaisiin jatkuvasti laajeneva etuoikeus antaa panos sellaisten totuuksien ja arvojen edistämiseen, joita kullakin hetkellä pidetään universaaleina.

Himanen kysyy, miksei opettajia koeta mahdollisuuskätilöiksi, joiden kautta voi synnyttää elämässä merkityksellisiä oivalluksia? Hänen mukaansa opettajan tehtävänä on tulevaisuudessa auttaa sokraattisessa synnyttämisessä. Samalla myös opiskelija auttaa opettajaa synnyttämään, jolloin raja opettajan ja oppilaan, kätilön ja synnyttäjän välillä himmenee. Kätilö on synnyttäjä ja päinvastoin. Kreikkalaisten pidoissa ilmapiiristä vastasi symposiarkhos. Hänen tehtävänään oli määrätä kullekin osallistujalle nautittavien viinipikarien määrä sekä viinin ja veden sekoitussuhde annoksissa. Hänellä oli myös oikeus rangaista sivistystapahtuman latistajia esimerkiksi määräämällä heidät tanssimaan alasti.

2. Ajan haaste

Uusintava oppiminen riittää aikakausina, jolloin kehitys on tasaista. Kehitykselle on kuitenkin ominaista, että muutos toisinaan kiihtyy, kun toiminnan edellytyksiin virtaa syystä tai toisesta uusia mahdollisuuksia. Usein impulssit syntyvät teknologisista innovaatioista, jotka harvoin yksinään riittävät olennaisesti muuttamaan maailmaa. Kun uuteen työkalustoon liittyy sosiaalisia keksintöjä ja uudelleenorganisoitumista, koko toimintaympäristö siirtyy nopean ja radikaalin muutoksen tilaan. Tilannetta jossa oppiminen kohdistuu epäjatkuvuuksien hallintaan voi nimittää uudistavaksi oppimiseksi. Koulutusjärjestelmälle uudistava oppiminen on kosolti ongelmallisempi haaste kuin uusintava oppiminen, koska sillä ei välttämättä ole tukenaan yleistä mielipidettä. Epävarmuudessa on helpompi katsoa taakse- kuin eteenpäin.

Sokrateen viisaus oli siinä, ettei hän luullut tietävänsä. Tämä “viisaus” sai perimätiedon mukaan Delfoin oraakkelinkin pitämään häntä kaikkia muita viisaampana. Eräät filosofisesti suuntautuneet terapeutit puhuvat ”ei tietämisen” –tilasta samassa hengessä. Ihmisen auttajan kyvyistä tärkein voikin olla taito kohdata toinen ihminen mahdollisimman tietämättömänä, jolloin ennakko-oletukset ja oma hankittu viisaus ei pääse ohjaamaan vuorovaikutusta. Kuolemaan tuomittuna Sokrates profetoi: ”Jos te luulette surmaamalla ihmisiä estävänne toisia arvostelemasta teitä vääränlaisesta elämästä, olette erehtyneet. Ei sellainen ratkaisu ole kovinkaan kestävä eikä kaunis. Kaunein ja helpoin tapa päästä arvostelusta on se, että ei yritä estää toisia puhumasta, vaan pyrkii kehittämään itseään mahdollisimman hyväksi.”

Pekka Himanen luonnostelee sokraattisen ei-tietämisen innoittamana viisi sivistysulottuvuutta: elämän mestaruuden tavoitteleminen, hätkähdyttäminen, kohtaaminen, aika ja leikki. Kahta viimemainittua käsiteltiin jo skholen käsitteen ja jälkimmäistä paideia-paidia –termien kautta. Kolme muuta piirrettä ansaitsee lyhyen selityksen.

3. Mestarius (kaloskagathos)

Sokrateen dialogiksi kehittyvää kyselyä innoitti mestarillisen elämän tavoittelu. Suuntana oli hehku omassa elämässä. Siinä voi olla jotain samaa kuin kokemuksellisessa oppimisessa tai elämysten metsästyksessä, jos elämykselle annetaan syvempi merkitys kuin vain aistillisen mielihyvän tavoittelu. Oman elämän mestaruussarjaan pääsee ottamalla suoria, kyseleviä ja dialogisia suhteita oman elämänsä näyttämön toimijoihin. Pekka Himanen pelkistää: ”Jos sivistys ei näy elämässäni, se ei näy missään.”

Himanen ottaa esimerkiksi Astuvansalmen kivikautiset kalliomaalaukset Ristiinassa. Alkuperäistä taidetta ei tehty museoihin eikä kehyksiin, jollei sitten kehyksinä pidetä koko luontoa. Sokrates näyttää kokevan elämän eräänlaisena oman elämän taideteoksena, jota tulee intohimoisesti luoda hyvän ja kauniin (kaloskagathos) eli elämän mysteerin kohtaamiseksi. Oppiminen ei ole tiedon siirtoa ja vastaanottoa. Sokrates hyljeksii kirjaa sen ulkoisen sivistysnäkemyksen takia. Kirjaihmiset ”eivät pysty vastaamaan eivätkä itse kysymään mitään”.

4. Hätkähdyttäminen (protreptikos)

Sokrates oli aikansa toisinajattelija ja kyseenalaistaja. Hänen aikansa oli vapaata ja teoriapitoista, vaikka samalla metodista ja käytännöllistä. Sokrates puhui itsestään filosofisena paarmana. Hänen perujaan filosofiassa on ihmettelyn traditio. Mikään ei ole liian pyhää asetettavaksi koetukselle. Hätkähdyttäminen oli ravistelua, dialogin käynnistämistä. Vasta dialogin tai testin toisessa päässä on valinta. Jotta valintoja voisi tehdä pitää kyetä näkemään vaihtoehdot. Hätkähdyttämällä saadaan nekin vaihtoehdot näkyviin, jotka muutoin piilottelevat sosiaalisten instituutioiden ja valtadiskurssien kimalluksen takana. 

Oman elämänsä mestari ei tyydy muiden valintoihin, vaan rakentaa sen oman taideteoksensa sisään. Siihen tarvitaan ihmettelyä, kyselyä, dialogia ja tutkimista. Platonin Menon-nimisessä dialogissa Sokrates auttaa orjapoikaa kysymyksillään synnyttämään geometrisen oivalluksen, jota hänellä ei aikaisemmin ollut. Sokrates hätkähdytti ihmisiä ajattelemaan itse ja omista lähtökohdistaan.

Kyseenalaistamiseen liittyy aina eron tekeminen johonkin aikaisempaan. Eron tekeminen on erilaisuuden ja bahtinilaisen moniäänisyyden lisääntymistä. Eron tekijä on joutunut ajattelemaan eron, jotta se olisi ylipäänsä mahdollista. Siinä mielessä kyseenalaistaminen ja hätkähdyttäminen ovat postmoderniksi määritellyn dissonanssin ja moninaisuuden kätilöimistä. Molemmilla on yhteys konstruktiivisiin oppimiskäsityksiin ja oppimisympäristöteorioihin. 

”Roolit tulisi muuttaa siten, että ei enää olisi opettajaa ja oppilasta. Minulla on tällainen sokraattinen ajatus, että opetustilanteessa olisi vain kisälleitä yhdessä matkalla jonnekin – ei mitään mestarointia.” Himasen mukaan opetuksessa tulisi aina syntyä jotain uutta. Ei yksisuuntaista sanelua, vaan dialogia, uuden luomista. Himasen näkee yliopiston idean kääntyneen päälaelleen. ”Opiskelun tulisi olla hauskaa. Nyt on vallalla ajatus, että mitä vakavampaa, sitä sivistyneempää.”

5. Kohtaaminen (synusia)

Sokrates halusi käydä juttusille kenen tahansa vastaansa tulevan ihmisen kanssa, koska oli vakuuttunut että jokaiselta voi oppia jotakin viisautta. Sokrateella oli loistava kohtaamisen (synusian) kyky. Himanen kuvaa kohtaamistaitoa kyvyksi syttyä toisesta ja sytyttää toista, halua synnyttää yhdessä eli käydä tasavertaiseen, toista kunnioittavaan dialogiin. Himanen rajaa kohtaamiskyvyn kahdelta puolelta. Toisella puolella on kohtaamisimpotenssi eli kyvyttömyys innostua toisesta, itseensä koteloitumista. Toisella puolella on kohtaamisnymfomania eli itseyden häviäminen sosiaalisen yhdessäolon itseisarvoksi, jossa kaikki kohtaaminen kelpaa. Silloin minun taideteoksestani tuleekin toisten luomus. Kohtaamiselle on luotava erityisiä muotoja ja tiloja: toreja, keskustelupalstoja, kahviloita, yleisönosastoja. Sähköiset verkot ja virtuaaliset kohtauspaikat tuovat agorat myös sinne missä on tähän asti vallinnut tertium non datur.

Sähköiset verkot ja yleisemmin se, mitä aikoinaan tapasimme nimittää tietoyhteiskunnaksi, luo paitsi uusia mahdollisuuksia kohtaamiseen, hätkähdyttämiseen ja oman elämän mestarointiin myös oppimiseen, joka ei käynnisty ulkoapäin vaan halusta ymmärtää, löytää ja rakentaa vailla suorittamista. Saatamme päättää yhä useammin ajasta ja paikasta, jossa opimme.

Himanen leikittelee ajatuksella, että kulttuuri koostuu erilaisista leikeistä. Politiikka, tiede, uskonto ja filosofia ovat leikkejä omine sääntöineen. Niitä voi verrata myös näytelmiin. Filosofia on näytelmä, jossa filosofi tavoittelee rakkautensa kohdetta Viisautta apunaan Järki ja vihollisenaan Maailma. Ja mitä muuta ovat kaiken asteisten koulujen monet rituaaliset muodot kuin leikkiä ja näytelmää?

Liite 4: eDelphi.org

eDelphi on Delfoi-menetelmän tutkimus- ja organisaatiokäyttöön tarkoitettu Delfoi-menetelmätyökalu, joka perustuu vuodesta 1998 alkaneeseen kehitystyöhön. Ohjelma on toteutettu avoimen lähdekoodin periaatteella. Työ-, organisaatio- ja yhteisökäytössä verkko-ohjelmisto on maksullinen. eDelphin ohjeet on toteutettu sekä teksti- että videomuodossa. Tässä osiossa esitellään managerikäyttöön ohjaava neliosainen ohjeisto, jota tuetaan kuukausittaisilla avoimilla Delfoi-kehittäjäyhteisön työpajoilla ja -koulutuksella. Niistä on tietoa tarjolla eDelphin etusivulla http://www.edelphi.org ja Delfoi-kehittäjäyhteisön sivuilla http://edelfoi.ning.com . 

Ohjekurssin esimerkkinä käytetään Vernor Vingen jo neljännesvuosisata sitten luonnostelemaa neljää mahdollista reittiä päätyä teknologiseen singulariteettiin eli siihen, että ihmisen ja koneen muuttuvasta suhteesta rakentuu uusi evoluutiovaihe, jossa koneen merkitys ohittaa ihmisen kyvyt. Video-ohjetta varten on luotu avoin Delfoi-paneeli https://www.edelphi.org/ihminen-plus . Jotta pääset opiskelemaan eDelphin käyttöä niin sinun pitää ensin kirjautua järjestelmään. Siitä miten se tapahtuu on tehty lyhyt videoesittely https://youtu.be/TUOskRm9Lzs . eDelphin käyttö on maksutonta lukuun ottamatta Delfoi-manageroinnin joitakin piirteitä, joihin Ilmastot@kojat saavat koulukohtaiset lisenssit.

eDelphi-prosessi koostuu neljästä vaiheesta, jotka ovat

1. Paneelin ja kyselyn laatiminen
2. Asiantuntijapaneelin rakentaminen
3. Delfoi-kierrosten toteutus
4. Delfoi-tulosten analysointi, esittäminen ja raportointi

eDelphin etusivun INFO-valikkokohdassa on lisää video-ohjeita, joissa kuvataan mm. yksityiskohtaisesti sitä, miten erilaisia kysymystyyppejä käytetään.

Osa 1: Paneelin ja kyselyn luominen

Ensimmäisessä osassa perustetaan uusi paneeli ja luodaan sille kyselylomake.

Esimerkkipaneeli kohdistuu kaukotulevaisuuteen, josta ei ole varmaa tietoa, jolloin kenelläkään ei ole myöskään objektiivista valtakirjaa väittää jotain vaihtoehtoa oikeaksi. Sen sijaan jokaisella on mahdollista perustella (argumentoida) miksi joku tulevaisuus on toista haluttavampi tai todennäköisempi. Jokainen perusteltu käsitys on myös Delfoi-menetelmän mukaisesti anonyymisti avoin puoltaville tai vasta-argumenteille. 

Delfoi-menetelmään kuuluu anonyymisyyden ja asiantuntija-argumentaation lisäksi prosessin iterointi niin, että pitkin prosessia on mahdollisuus muuttaa ja muokata vastauksia sekä pyrkiä vaikuttamaan toisten näkemyksiin. Useimmiten iteraatio toteutetaan usean Delfoi-kyselykierroksen mittaisena prosessina, jossa aikaisemmilta kierroksilta nostetaan myös uusia kysymyksiä “äänestykseen”. Esimerkki-Delfoi toteutetaan kuitenkin vain yhden kierroksen versiona (ns. Real-Time Delphi), jossa kysymykset ja vastaukset ovat reaaliaikaisesti auki koko kierroksen ajan. 

Ihminen Plus-paneeli koostuu neljästä tulevaisuusväitteestä ja taustainformaatiosta. Paneeli on ajattomasti avoin ja siihen kartutettu aineisto perustuu Delfoi-metodiopiskelijoiden vastauksiin.

Paneelin perustaminen

eDelphin etusivun vasemmassa yläreunassa näet otsikon: UUDEN PANEELIN LUONTI, ja sen alapuolella kohdan ALOITA PANEELIN LUONTI. Klikkaa sitä!

Syötä eteesi aukeavaan ikkunaan paneelin perustiedot. Kirjoita ylempään kenttään paneelin nimi – suosittelemme suhteellisen lyhyttä nimeä koska siitä tulee loppuosa paneelin URL-osoitteeseen –  ja alempaan kenttään kuvaus paneelista. Klikkaa sitten kohtaa valmis.

Nyt eteesi aukeaa uuden paneelisi etusivunäkymä. Vasemmassa laidassa näet otsikon MATERIAALIT. Sen viereistä kuvaketta klikkaamalla voit tuoda paneeliin esimerkiksi tausta-aineistoa tai kuvia omista GOOGLE DRIVE/DOCS-tiedostoistasi. Toista kuvaketta klikkaamalla voit luoda dokumentin suoraan eDelphi-ohjelmassa. Sivun keskellä näet otsikon KYSELYT. Sen viereistä kuvaketta klikkaamalla voit luoda kyselyjä paneeliisi. Oikeassa laidassa näet otsikon TIEDOTTEET. Sen viereistä ikonia klikkaamalla voit luoda tiedotteita panelisteille.

Paneelista löytyy myös HALLINNOINTI -välilehti, jolta pääset hallinnoimaan paneelisi prosesseja, sekä VIRHE- JA KEHITYSEHDOTUSLOMAKE -välilehti. eDelphi on avoimen lähdekoodin ohjelmisto, jonka kehittyminen perustuu käyttäjien ja käyttäjäyhteisön palautteeseen ja aktiivisuuteen.

Hallinnointi-välilehdeltä voit määritellä paneelin tyypin ja tilan. Jos valitset paneelin tyypiksi AVOIN, voi kuka tahansa eDelphin käyttäjä osallistua paneeliin. Jos paneeli on SULJETTU, siihen pääsee osallistumaan vain Delfoi-managerin kutsusta. Tilavaihtoehdot ovat Suunnittelu, Käynnissä ja Suljettu. Panelistit voivat vastata paneelin kysymyksiin vain, mikäli paneelin tila on käynnissä. 

Kyselyn laatiminen

Paneelin perustamisen jälkeen pääset luomaan yhden tai useampia kyselyitä joka suoraan etusivulta tai HALLINNOINTI-palvelun kautta. Hallinnointi-välilehdeltä KYSELYT-otsikko löytyy sivun alalaidasta. Kun viet hiiren otsikon viereisen kuvakkeen päälle, ilmestyy teksti LUO KYSELY! Klikkaa kuvaketta.

Seuraavaksi eteesi aukeaa KYSELYIDEN HALLINTA -sivu. Sivun oikealla puolella näet kyselysi muokkaustilassa. Syötä ASETUKSET -välilehdelle kyselyn perustiedot. Kirjoita ylempään kenttään kyselyn nimi ja alempaan lyhyt kuvaus, mikäli se on tarpeen. Välilehden alalaidasta voit valita kyselyn tilan: Työstö, Aktiivinen tai Suljettu. Vain aktiivinen-tilassa kysely näkyy panelisteille. Syötettyäsi tiedot klikkaa kohtaa TALLENNA .

Nyt kysely näkyy sivun vasemmassa reunassa KYSELYT -otsikon alla. Voit muokata perustamaasi kyselyä klikkaamalla sen nimen viereistä “paperi ja kynä” -ikonia. Kyselyn perustietojen jälkeen luodaan varsinaiset kysymykset, jotka eDelphissä luodaan peräkkäin ikään kuin helminauhaksi. Yksi SIVU eDelphissä on yksi kysymys tai kyselyä määrittävä tekstiosio koko kyselyn “helminauhassa”, jonka osia manageri voi muuttaa ja osin myös muokata milloin vaan Delfoi-prosessin aikana.

Avaa kyselysi SIVUT -välilehti. Otsikon alla on kaksi vaihtoehtoa: Luo sivu ja Luo osio. Osioittamisen avulla manageri voi helpottaa pitkien kyselyjen jäsentämistä itselleen. Siihen tulee harvoin tarvetta, sillä osion määritys ei näy ulospäin panelisteille. Lyhyissä kyselyissä siihen ei ole tarvetta, ja kovin pitkää kyselyä taas ei suositella sen takia, että vastaajien aktiivisuus alenee systemaattisesti mitä pitemmälle kyselyssä mennään. Luodaksesi uuden kysymyksen, klikkaa Luo sivu -kohtaa. eDelphissa yksi sivu on siis yhtä kuin yksi kysymys. Tämä piirre mahdollistaa myös sen, että panelisti voi vastata kyselyihin useissa osissa vaikka yksi kysymys kerrallaan.

Tekstikysymys

Luo kysymys-klikkaus avaa valintaikkunan. Valitse tarjotuista kysymystyypeistä sopiva vaihtoehto. Pitämällä hiiriosoitinta kysymysvaihtoehdon päällä näet ikkunan oikealla puolella kuvauksen kysymystyypistä. TEKSTI -sivu sopii esimerkiksi kyselyn ensimmäiseksi johdantosivuksi. Klikkaa sitä! Tekstikenttään voit syöttää tai kopioida ohjeita tai taustatietoa kyselyä varten. Sitä ennen kirjoita Otsikko -kohtaan sivun otsikko ja jatka luomalla tekstikenttään haluamasi tekstin lisätehosteineen. Usein kenttään liitetään tekstiä myös suoraan copypaste-toiminnolla. Lisäksi voit liittää tekstiin kuvia, videoita ja linkkejä muihin lähteisiin. Videon liittäminen onnistuu klikkaamalla filmi-ikonia tekstikentän yläpuolisesta työkalupalkista, ja kopioimalla videon upotuskoodi avautuneeseen pop up-kenttään. Tekstieditorin toiminnoista on tehty erillisiä video-ohjeita eDelphin etusivun Ohjeet-valikkoon.

Sivun alalaidasta määrität onko sivu eli kysymys näkyvissä ja kommentoitavissa, ja onko käyty keskustelu näkyvissä myös muille panelisteille. Delfoi-prosessille on tyypillistä, että sen toteutuksen eri vaiheissa manageri muuttaa kysymysten ja kyselyiden tilaa. Monen kierroksen Delfoissa vastaukset ovat usein alkuvaiheessa panelisteilla näkymättömissä, jolloin he muodostavat ensin kantansa riippumatta ja tietämättä mitä muut ovat vastanneet. 

Kun sivu on valmis, klikkaa kohtaa TALLENNA . 

2D-asteikkokysymys

Aloittaaksesi Johdanto-sivun jälkeen varsinaisen kyselyn, klikkaa jälleen kohtaa Luo sivu, ja valitse kysymyksellesi sopiva kysymystyyppi. Esimerkkipaneelin kaikki varsinaiset kysymykset ovat 2D-SKAALA-tyyppiä. Kahden muuttujan asteikkokysymys on luultavasti käytetyin Delfoi-metodin kysymystyyppi, joka sopii etenkin tulevaisuusväitteiden arviointiin. Muista kysymystyypeistä löydät erilliset ohjevideot eDelphin Ohjeet-välilehdeltä.

Kirjoita OTSIKKO -kohtaan kysymyksen otsikko. Kirjoita TEESI -kohtaan kysymyksesi eli tulevaisuusväitteesi. Jatka kirjoittamalla alimpaan kenttään kysymyksesi selite. Selitetekstiä on mahdollista monin tavoin editoida, ja siihen voi lisätä myös linkkejä, kuvia ja videoupotuksia. Selite ei ole pakollinen, vaan sen voi jättää myös huomiotta. Tavallisesti selitteellä taustoitetaan kysymyksen sisältöä.

2D-skaalakysymyksen sisältökenttien alapuolella näet kysymyksesi muotoiluasetukset. Voit muokata niitä klikkaamalla kohtaa NÄYTÄ ASETUKSET. Kirjoita Otsikko X:n ja Otsikko Y:n tekstilaatikoihin ne kriteerimuuttujat, joita haluat panelistien käyttävän. 2D -skaalassa yleisimmin käytetyt kriteerimuuttujat ovat todennäköisyys ja toivottavuus. Muita usein käytettyjä ovat mm. merkittävyys, tärkeys ja toteutettavuus .

Tyyppi -kohdan valikosta löydät vaihtoehdot sille, miten skaalat visuaalisesti esitetään. Vaihtoehtoina ovat Valintanappilista ja Liukusäädin, joissa kumpikin muuttuja arvioidaan omalla asteikoillaan. Kolmas vaihtoehto on Graafi, jossa molemmat muuttujat sijoitetaan samaan kaavioon X:n ollessa määreenä vaaka-akselille ja Y:n pystyakselille. Asteikon pituus ja arvot kuvataan Valinnat X – ja Valinnat Y -kohtien alla. Asteikon pituutta säädetään  poistamalla vaihtoehtoja rivin viereistä rastia klikkaamalla, tai lisäämällä uusia asteikon kohtia Lisää valinta -klikkauksella. Asteikon arvot ovat myös managerin muokattavissa. Sivun alalaidasta määrität onko kysymys näkyvissä ja kommentoitavissa, ja onko käyty keskustelu ja vastaukset näkyvissä myös muille panelisteille. Kun olet valmis TALLENNA sivu!

Kun kyselyssä on useita 2D-kysymyksiä, niin niiden tekemistä kannattaa nopeuttaa kloonaamalla kysymys, jolloin asetuksia ei tarvitse toistaa ja vain kysymyksen kuvaussisällöt pitää muokata uudelleen. Kun 2D-asteikkokysymyksiä on useita kyselyn loppuun voi lisätä yhteenvedon vastaajan omista vastauksista. Se tapahtuu lisäämällä sivu nimeltä 2D KOOSTE . Se näyttää graafisessa muodossa koosteen kyselyn 2D-skaalakysymysten vastauksista. Tämä sivu ei siis edellytä panelistilta vastaamista vaan on yhteenveto hänen vastauksistaan. Voit valita koosteeseen vain ne 2D-skaalakysymykset, joiden X- ja Y-akseleilla on sama määrä arvoja. Muita kysymystyyppejä yhteenveto-ominaisuus ei tue.

Kyselyn testaus

Kun olet saanut kyselyn valmiiksi ja muuttanut sen aktiiviseksi, käy tarkistamassa miltä paneeli visuaalisesti näyttää, ja koevastaamassa kysymyksiin. 

Ihminen Plus-paneelissa käytetään 2D-asteikkokysymystä, joka onkin argumentatiivisen Delfoi-menetelmän yleisin kysymystyyppi. Monet muutkin kysymystyypit ovat Delfoissa suosittuja kuten aikasarja (trendit), aikajana (ennuste), ryhmittely ja monivalinta (taustoitus) ja 2D-skaalojen monivalinta, jota käytetään esimerkiksi teesisarjojen tai megatrendien arvioinnissa. 

Huomaa, että kysymykset lukittuvat sen jälkeen, kun niihin on vastattu. Et voi toisin sanoen enää tehdä niihin asetusmuutoksia. Tekstisisältöjä voi sen sijaan muokata milloin vaan. Halutessasi voit kuitenkin tyhjentää kyselyn testivastauksista, jolloin muokkaaminen on jälleen mahdollista. Mene silloin Hallinnointi-välilehdelle, ja valitse kohta Kyselyiden tulokset. Vasemmalla puolella näet luomasi kyselyt. Klikkaa roskakori-ikonia sen kyselyn vierestä, jonka vastaukset haluat poistaa. Myös yksittäisten kysymysten erillispoisto on samalla tavalla mahdollista.

Materiaalit ja tiedotteet

Voit luoda paneeliisi taustamateriaalia eDelphi-ohjelmassa tai tuoda Google -dokumentteja joko paneelin PANEELI – tai HALLINNOINTI -välilehdeltä. Paneeli -välilehden vasemmassa reunassa on otsikko Materiaalit, ja sen vieressä kaksi ikonia. Ensimmäistä kuvaketta klikkaamalla (TUO GOOGLE-DOKUMENTTEJA) voit tuoda paneeliin Google -dokumentteja edellyttäen, että sinulla on käytössä Google-tili ja siihen liittyvät Google Drive-palvelut. Kun niin on eteesi aukeaa omien Google -dokumenttiesi lista. Valitse niistä haluamasi dokumentti. 

Googlen dokumentit voivat olla mm. kuvia, esityksiä, tekstejä, taulukoita. Jos haluat liittää kuvia kysymyssivujesi tekstiosioihin, sinun tulee ensiksi tuoda kuvat Google -dokumentteina paneelin materiaaleihin. Eri formaatit käyttäytyvät eDelphista ladattaessa joko niin, että sisältö avautuu työtilaan tai vaihtoehtoisesti se latautuu tiedostona panelistin käyttöön.

Klikkaamalla toista ikonia (LUO DOKUMENTTI) voit luoda uuden dokumentin eDelphissä. Eteesi aukeaa näkymä Materiaalin hallinta. Sen oikealla puolella näet otsikon DOKUMENTIN MUOKKAUS . Kirjoita Uusi dokumentti -kohtaan dokumenttisi otsikko. Voit luoda yhteen dokumenttiin useita sivuja. Kirjoita sivun Otsikko -kohtaan dokumenttisivusi otsikko. Kirjoita alempaan tekstikenttään dokumenttisivun sisältö. Tekstikentän yläpuolella olevista ikoneista voit muun muassa muotoilla tekstiä, liittää tekstiä leikepöydältä ja lisätä hyperlinkkejä, kuvia ja videoita. Kun dokumenttisi on valmis, klikkaa kohtaa TALLENNA.

Paneelisi taustamateriaalit näkyvät sivun vasemmassa reunassa. Voit tuoda lisää Google -dokumentteja tai luoda uuden dokumentin Materiaalit-otsikon vieressä olevista ikoneista. Voit poistaa yksittäisen dokumentin klikkaamalla sen viereistä Roskakori -ikonia.

Paneelin etusivun oikealla puolella sijaitsee TIEDOTTEET -palsta, johon managerin halutessa luodaan Delfoi-prosessin kulkua ja toimijoita koskevat dokumentit kuten lista paneelin asiantuntijoista ja aikataulusta. Uusi dokumentin luonti käynnistyy TIEDOTTEET -vinjetin kuvakkeesta, joka avaa avaa samanlaisen editorin, jota käytetään muuallakin eDelphissä. Perustettua asiakirjaa on mahdollista muokata tai poistaa se.

Paneelin ja kyselyjen luonti ovat eDelphissä avoimesti ja maksuttomasti kaikkien käyttäjien operoitavissa samoin kuin seuraavan asiantuntijapaneelin rakentamista käsittelevän ohjevideon toiminnotkin, joissa käydään läpi panelistien kutsumista, hallinnoimista ja luokittelua.

Osa 2: Asiantuntijapaneelin rakentaminen

Toisessa osassa rakennetaan asiantuntijapaneeli. Delfoi-menetelmä perustuu olennaisesti asiantuntijoiden erilaisiin kognitiivisiin ja sosiaalisiin kykyihin ja taitoihin, joiden tulisi kattaa monipuolisesti koko tarkasteltava ilmiö. Siksi asiantuntijoiden rekrytointi on keskeinen osa menetelmän hallintaa ja edellytys luotettavalle tutkimukselle. 

eDelphi-prosessin video-ohjeessa käydään ensin läpi, mitkä ovat panelistien valintakriteerit ja miten niiden avulla luodaan ns. asiantuntijamatriisi. Toiseksi esitellään miten panelistit kutsutaan paneeliin ja miten heidän profiiliaan manageroidaan käyttäjähallinnoinnissa tai käyttäjäryhmittelyssä. Panelistien luokittelulla on iso merkitys siinä vaiheessa, kun Delfoi-prosessin tuloksia tarkastellaan ja analysoidaan.

Esimerkkinä käytetään Vernor Vingen jo neljännesvuosisata sitten luonnostelemaa neljää mahdollista reittiä päätyä teknologiseen singulariteettiin eli siihen, että ihmisen ja koneen muuttuvasta suhteesta rakentuu uusi evoluutiovaihe, jossa koneen merkitys ohittaa ihmisen kyvyt. Aihevalinta ei ole kannanotto singulariteettiin vaan taktinen päätös valita teema, joka ei ihan heti muutu menneisyydeksi. Video-ohjetta varten on luotu avoin Delfoi-paneeli https://www.edelphi.org/ihminen-plus . Video on Youtubessa https://youtu.be/SJY-nWwJM7Y.

Panelistimatriisi

Linstone & Turoffin tunnetun määritelmän mukaan: ”Delfoi-tekniikkaa voidaan luonnehtia ryhmän kommunikaatioprosessin strukturointimenetelmäksi, jonka tarkoituksena on auttaa yksilöiden muodostamaa ryhmää kokonaisuutena käsittelemään mutkikasta ongelmaa”. Tätä yksilöiden muodostamaa oppimiskykyistä ryhmää ei valita sattumalta vaan kaksikriteerisen valintaprosessin kautta.

Delfoi-menetelmässä on oleellista rekrytoida paneeli niin, että se peittää tutkittavan ilmiön – myös sen tulevaisuuden – kannalta olennaiset asiantuntijuudet (tieto eli kognitiiviset kyvyt) ja asianosaisuudet (intressit eli sosiaaliset kyvyt), jotta teesien ja teemojen argumentointi on monipuolista ja kattavaa. Tätä tarkoitusta varten eDelphissä on mahdollisuus luoda panelistien kaksiulotteinen matriisi. Matriisi auttaa paneelin rakentamisessa, mutta siitä on hyötyä myös analyyseissä, kun minkä tahansa matriisin osan vastauksia ja tuloksia voidaan tarkastella erikseen. Paneelin jaottelu on hyödyllistä myös Delfoi-kierrosten aikaisessa ja välisessä manageroinnissa ja viestinnässä.

Panelistit voidaan sijoittaa matriisiin missä paneelin vaiheessa tahansa. Sitä ei ole siis pakko tehdä etukäteen, joskin vähintään paperilla se pitää tehdä alkuvaiheessa, koska siihen nojataan panelistien valinnassa. Käydäänpä sitten käytännön toteutukseen.

Avaa kyselysi Hallinnointi-välilehti. Sivun yläreunassa näet otsikon Prosessit. Sen alapuolella on kohta Paneelin asiantuntijat. Klikkaa sitä. 

Eteesi aukeaa sivu: Hallinnoi paneelin asiantuntijoita. Uutta paneelia luotaessa kohta Asiantuntijuusmatriisi on tyhjä. Matriisi rakennetaan pystysuoraan riviin tulevista intresseistä eli asianosaisuustahoista ja vaakasuoraan riviin tulevista asiantuntijuustahoista. Matriisista ei kannata tehdä liian laajaa, sillä silloin sitä on vaikea hallita. Viisi intressiä ja asiantuntijuutta on yleensä hyvä käytännöllinen maksimimäärä. Jos solukohtainen panelisti määrä jää yhteen kahteen jaottelu ei enää palvele analyysiä, mutta voi silloinkin se olla hyödyllistä paneelin diversiteetin varmistajana.

Matriisi luodaan kohdasta Lisää paneelin intressit ja asiantuntijuudet. Syötä pystysuoran rivin asianosaisuudet kohtaan Lisää uusi intressi ja klikkaa kohtaa Lisää. Syötä vaakasuoran rivin asiantuntijuudet kohtaan Lisää uusi asiantuntijuus ja klikkaa kohtaa Lisää. 

Esimerkkipaneeliin luodaan viisi kognitiivista asiantuntijakategoriaa PESTE-mallin mukaan: ekonomia, teknologia, ekologia, sosiaalinen ja poliittinen asiantuntijuus. Intressiryhmiksi kirjataan yhteiskunnan kolme toimijasektoria. 

Voit muokata matriisin otsikkoja klikkaamalla otsikon viereistä paperi ja kynä -ikonia. Voit poistaa otsikon painamalla sen viereistä roskakori-ikonia. Muokkaus on mahdollista myös sen jälkeen kun matriisin soluihin on syötetty panelisteja.

Kun olet luonut panelistimatriisin, voit sijoittaa panelistit siihen raahaamalla. Yksi panelisti sopii usein moneen matriisin soluun. Voit poistaa panelisteja matriisista klikkaamalla nimen viereistä rastia. Varsinkin jos paneelin koko on suuri luontevampi tapa luokitella panelisteja esitellään myöhemmin. Ei ole tavatonta että matriisiin jää tyhjiä tai puolityhjiä soluja. Tutkimuskohteet ovat tässä suhteessa erilaisia. Asiantuntijuus-asianosaisuusmatriisiin saattaa syntyä yhdistelmiä, joihin ei loogisestikaan kuulu ketään. Esimerkiksi kokemusasiantuntijat eivät määritelmälähtöisesti voi samaan aikaan olla tiedeperustaisia tutkijoita. 

Lopuksi vielä yksi erityispiirre, joka estää joustavan matriisin muuntelun. Matriisin pohjalta on mahdollista tuottaa oma kysymyksensä panelisteille. Sitä käytetään erityisesti silloin, kun panelisti poikkeuksellisesti kerätään ns. lumipallovyörytyksellä avoimesti, jolloin ei ole etukäteistietoa siitä, keitä vastaajat ovat. Jos tällainen kysymys tehdään on selvää, ettei matriisia enää sen jälkeen voi muuttaa. Käyttäjien tekemä itseluokittelu ei vaikuta raportointiin eli yksinään sen perusteella ei voi tehdä vertailevia aineiston osituksia.

Käyttäjien hallinnointi

Manageri pääsee tarkastelemaan ja hallinnoimaan yksittäisen panelistin sijoittumisia panelistimatriisiin myös paneelin Hallinnointi-sivun kohdasta Käyttäjät: Hallinnoi käyttäjiä. Paneelin käyttäjät otsikon alla näet kaikki paneelin asiantuntijat. 

Klikkaamalla panelistin nimeä sivun oikealla puolelle ilmestyy näkyviin panelistin profiili. Ylempänä näkyvät panelistin perustiedot. Voit määritellä henkilön roolin paneelissa kohdasta Rooli. Vaihtoehtoina ovat Paneelin hallinnoija, Panelisti ja Paneelin vieras. Tätä kautta alkuperäinen manageri voi nostaa itselleen managerikumppaneita. Alempana Asiantuntijuudet-otsikon alla näet panelistimatriisin ja panelistin sijoittumiset siinä. Voit lisätä ja poistaa rastittamalla panelistin asiantuntijuuksia ja intressejä myös tätä kautta.

Asiantuntijamatriisilla on merkitystä myös paneelin raportointi-vaiheessa. Voit suodattaa kyselyiden tuloksia haluamasi asiantuntijuuden tai asiantuntijuuksien kautta. Siten matriisi tarjoaa paljon erilaisia tulosten analyysimahdollisuuksia.

Käyttäjien hallinnoinnissa voit myös poistaa panelisteja esimerkiksi silloin, kun avoimessa paneelissa mukaan on tullut ei-toivottuja vieraita. Se tapahtuu yksinkertaisesti klikkaamalla poistettavan panelistin nimeä ja uudelleenklikkaamalla nimen oikeassa laidassa olevaa kasvoprofiili-ikonia. Poisto vaatii vielä vahvistuksen!

Käyttäjäryhmien hallinnointi

Käyttäjäryhmittelyn kautta voit osittaa paneeliasi haluamallasi tavalla sen lisäksi mitä asiantuntijamatriisi mahdollistaa. Näin on mahdollista esimerkiksi poimia yhteen ryhmään naiset ja toiseen miehet. Raportoinnissa on vastaavasti mahdollista tarkastella yksittäisen ryhmän tuloksia tai vertailla ryhmien välisiä tuloksia keskenään. Ryhmiä voi laatia missä prosessin vaiheessa tahansa, mutta ns. aikaleimojen osalta ryhmittelyä ei voi tehdä taaksepäin.

Avaa paneelisi Hallinnointi -välilehti. Sen oikeassa alakulmassa on otsikko Käyttäjät ja sen alapuolella kohta Hallinnoi käyttäjäryhmiä. Klikkaa sitä. 

Eteesi aukeaa näkymä Käyttäjäryhmien hallinta. Sivun vasemmalla puolella näet otsikon Paneelin käyttäjäryhmät. Voit luoda uuden käyttäjäryhmän klikkaamalla otsikon viereistä ikonia. Kirjoita ryhmän nimi ylimpään tekstikenttään. Vasemmalle puolelle on listattu kaikki paneelin jäsenet. Oikealla puolella näet otsikon Käyttäjäryhmän jäsenet. 

Voit siirtää jäseniä käyttäjäryhmään aktivoimalla haluamasi panelistin nimen ja klikkaamalla ryhmien välissä olevia nuolinäppäimiä. Voit siirtää ryhmän jäsenen pois ryhmästä vastaavalla tavalla. Jos haluat löytää nopeasti jonkun tietyn panelistin, voit kirjoittaa etsimäsi nimen kohtaan Hae paneelin käyttäjistä/Hae käyttäjäryhmän käyttäjistä. Kun olet valmis, klikkaa kohtaa tallenna.

Näet olemassa olevat käyttäjäryhmät sivun vasemmalla puolella. Voit muokata niitä klikkaamalla ryhmän nimeä. Voit poistaa käyttäjäryhmän klikkaamalla ryhmän nimen viereistä rastia.

Panelistien kutsuminen

Avaa paneelisi Hallinnointi-sivu. Sivun oikeassa alareunassa näet otsikon Käyttäjät ja sen alapuolella kohdan Kutsu/liitä käyttäjiä. Klikkaa sitä.

Eteesi aukeaa näkymä Käyttäjien kutsuminen paneeliin. Oikealla puolella näet paneeliin liitetyt panelistit. Vasemmassa yläreunassa näet kohdan Kutsu/Liitä käyttäjiä. Tätä kautta voit kutsua yksittäisiä käyttäjiä paneeliin. Kirjoita otsikon alapuolella olevaan kenttään kutsuttavan panelistin tai panelistien sähköpostiosoitteet yksi kerrallaan. Kun ohjelma tarjoaa oikeaa sähköpostiosoitetta, klikkaa sitä. Kutsuttavien panelistien sähköpostiosoitteet ilmestyvät kohtaan Kutsuttavat käyttäjät.

Käyttäjille lähetettävä kutsu -kohdassa voit muokata kaikille uusille panelisteille lähetettävää kutsua. Kutsu kannattaa räätälöidä paneeliin sopivaksi. Hakasuluissa olevat tiedot päivittyvät automaattisesti. Älä muokkaa tai poista kohtaa Hyväksymislinkki. Sen kautta uudet panelistit pääsevät liittymään paneeliin. Sen sijaan kirjerungon lopuksi on osa, jossa ohjataan linkkiin jossa kieltäydytään paneelista. Sitä käytetään vain siinä harvinaisessa poikkeustapauksessa, että panelistin kanssa ei ole etukäteen sovittu osallistumisesta. Tätä tekstiosaa ei kannata jättää kutsuun, sillä panelisti saattaa klikata sitä myös vahingossa ja se eliminoi vastaajan lopullisesti. Manageri ei kiellon jälkeen pysty kutsumaan samaa panelistia uudelleen ilman koodarin maksullista apua.

Kohdasta Kutsun hyväksyminen sivulle voit määritellä, mille sivulle hyväksymislinkki vie. Oletusasetuksena on paneelin etusivu. Mikäli paneelissa on useita kyselyitä ja haluat panelistin vastaavan niistä yhteen, valitse kyseinen paneeli oletukseksi.

Klikkaamalla kohtaa Liitä käyttäjät suoraan, valituille panelisteille ei lähetetä kutsua, joka heidän täytyisi hyväksyä, vaan heidät liitetään paneeliin suoraan. Tässä tapauksessa eDelphi ilmoittaa panelistin tai panelistijoukon salasanan näytön ylälaidassa. Ota salasana talteen, jos ja kun haluat myöhemmin opastaa panelisteja muuttamaan omaa salasanaansa. 

Kun olet valmis, klikkaa kohtaa Lähetä kutsu.

Hetken päästä panelisti saa kutsun sähköpostiinsa. Klikkaamalla kutsulinkkiä panelisti pääsee suoraan managerin määrittämälle paneelin sivulle. Panelistin ei tarvitse ensin kirjautua sisään eDelphi-ohjelmaan.

CSV-tiedosto

Jos haluat liittää paneeliisi kerralla ison joukon panelisteja, voit tehdä sen vaivattomasti tekemällä heidän sähköpostiosoitteistaan csv- tai txt-tiedoston. Voit tehdä sen esimerkiksi google-taulukon kautta kirjoittamalla sähköpostisoitteet jokaisen omalle rivilleen ilman välimerkkejä, ja lataamalla tiedoston csv-muotoon. Voit tehdä saman googledocsin kautta, jolloin tiedostotyyppi on txt. Vastaavat toimenpiteet onnistuvat samoin määrityksin Excelissä ja Wordissa. Tärkeä lisävinkki on se, että järjestelmä ei hyväksy ääkkösiä, jotka on ensin poistettava vastaajien etu- ja sukunimistä. Sähköpostiosoitteista ääkkösiä ei ole.

Kun olet luonut csv- tai txt-tiedoston, mene paneelisi Hallinnointi-sivulle. Sivun alalaidassa on kohta Käyttäjät, ja sen alla kohta Kutsu/liitä käyttäjiä. Klikkaa kohtaa.

Sivun vasemmassa reunassa näet otsikon Käyttäjien kutsuminen paneeliin, ja sen alapuolella kohdan Csv-tiedosto. Klikkaa kohtaa lataa tiedosto. Valitse omista tiedostoistasi luomasi csv- tai txt-tiedosto ja klikkaa sen jälkeen kohtaa Lataa csv. Näet nyt kaikki tiedoston sähköpostiosoitteet Kutsuttavat käyttäjät -otsikon alla. Voit kutsua panelistit klikkaamalla sivun alalaidassa kohtaa Lähetä kutsu, kunhan ensi olet muotoillut panelisteille lähtevän kirjerungon.

Lopuksi muutama sana panelistin ominaisuuksista sen lisäksi, mitä edellytetään asiantuntijuuden ja asianosaisuuden suhteen. Hyödyllisiä panelistin ominaisuuksia on kyky keskustella, vuorovaikuttaa ja olla avoin vaihtoehtoisille näkökulmille. Paneelin oppimisen kannalta on etua siitä, että ryhmässä on henkilöitä, joilla on ennakointitaitoja, mielikuvitusta ja luovuutta. Joillakin on toivottavasti myös kyky nähdä malleja siellä, missä muut näkevät vain satunnaisia elementtejä. Paneelien energisoitumiseen vaikuttaa myös panelistien valmius tarttua yllättäviin tulevaisuusmahdollisuuksiin, joita Delfoi-prosessi tarjoaa. Siinä kuitenkin liu’utaan jo vähitellen managerin ominaisuuksiin, jotka saattavat poiketa monella tavalla perinteisen tutkijan profiilista. Se on seuraavan kolmannen ohjevideon tärkeä sivuteema. Pääaihe on toiminta Delfoi-kierroksen aikana. 

Osa 3: Delfoi-kierrosten toteutus

Kolmannessa osassa ollaan keskellä Delfoi-kierrosta, jossa kerätään panelistien tuottama aineisto, jota sitten viimeisessä osassa kuvataan, analysoidaan ja raportoidaan. Delfoi-kierroksen aikana aktivoidaan panelistit, mutta suorastaan proaktiivista aikaa se on myös paneelin managerille.

eDelphi-prosessin video-ohjeessa käydään ensin kertauksena edellisestä vaiheesta läpi, miten panelistit kutsutaan osallistumaan Delfoi-kierrokseen ja miten heitä manageroidaan. Toiseksi näytetään miten panelistien kyselyihin vastaamista on mahdollista seurata. Samoin on hyvä havainnoida sitä, jääkö asiantuntijamatriisiin aukkoja kierroksen edetessä. Päinvastoin kuin survey-tyyppisissä kyselyissä Delfoi-manageroinnissa suositaan aktiivista kommunikointia. Tavoitteena ei ole vain kerätä olemassa olevaa ja hajallaan eri asiantuntijayhteisöissä sijaitsevaa tietoa vaan myös muodostaan sitä panelistien välisessä vuorovaikutuksessa, jota tulee mahdolliseksi kun panelisti ensikertaisen vastaamisen lisäksi tutustuu muiden kommentteihin kommentoimalla niitä ja mahdollisesti myös tarkistamalla omaa alkuperäistä vastaustaan. Video-ohjeessa demonstroidaan kahta eri tekniikkaa osallistaa ja informoida panelisteja. Lopuksi kuvataan yksi mahdollinen tekninen ratkaisu siirtyä ensimmäiseltä kierrokselta toiselle. 

Esimerkkinä käytetään Vernor Vingen jo neljännesvuosisata sitten luonnostelemaa neljää mahdollista reittiä päätyä teknologiseen singulariteettiin eli siihen, että ihmisen ja koneen muuttuvasta suhteesta rakentuu uusi evoluutiovaihe, jossa koneen merkitys ohittaa ihmisen kyvyt. Aihevalinta ei ole kannanotto singulariteettiin vaan taktinen päätös valita teema, joka ei ihan heti muutu menneisyydeksi. Video-ohjetta varten on luotu avoin Delfoi-paneeli osoitteeseen https://www.edelphi.org/ihminen-plus, jossa on kaksi kyselyä. Niistä jälkimmäinen “Tekoäly oppimisessa” on kopio vuonna 2017 toteutun Dare to Learn-paneelin yhdestä kyselystä. Delfoi-manageroinnin esittelyyn tarvitaan paneeli, jossa on autenttista aineistoa. Video on Youtubessa https://youtu.be/ABNVn5Ljj78 .

Panelistien kutsuminen

Avaa paneelisi Hallinnointi-sivu. Sivun oikeassa alareunassa näet otsikon Käyttäjät ja sen alapuolella kohdan Kutsu/liitä käyttäjiä. Klikkaa sitä.

Eteesi aukeaa näkymä Käyttäjien kutsuminen paneeliin. Oikealla puolella näet paneeliin liitetyt panelistit. Vasemmassa yläreunassa näet kohdan Kutsu/Liitä käyttäjiä. Tätä kautta voit kutsua yksittäisiä käyttäjiä paneeliin. Kirjoita otsikon alapuolella olevaan kenttään kutsuttavan panelistin tai panelistien sähköpostiosoitteet yksi kerrallaan. Kun ohjelma tarjoaa oikeaa sähköpostiosoitetta, klikkaa sitä. Kutsuttavien panelistien sähköpostiosoitteet ilmestyvät kohtaan Kutsuttavat käyttäjät.

Käyttäjille lähetettävä kutsu -kohdassa voit muokata kaikille uusille panelisteille lähetettävää kutsua. Kutsu kannattaa räätälöidä paneeliin sopivaksi. Hakasuluissa olevat tiedot päivittyvät automaattisesti. Älä muokkaa tai poista kohtaa Hyväksymislinkki. Sen kautta uudet panelistit pääsevät liittymään paneeliin. Sen sijaan kirjerungon lopuksi on osa, jossa ohjataan linkkiin jossa kieltäydytään paneelista. Sitä käytetään vain siinä harvinaisessa poikkeustapauksessa, että panelistin kanssa ei ole etukäteen sovittu osallistumisesta. Tätä tekstiosaa ei kannata jättää kutsuun, sillä panelisti saattaa klikata sitä myös vahingossa ja se eliminoi vastaajan lopullisesti. Manageri ei kiellon jälkeen pysty kutsumaan samaa panelistia uudelleen ilman koodarin maksullista apua.

Kohdasta Kutsun hyväksyminen sivulle voit määritellä, mille sivulle hyväksymislinkki vie. Oletusasetuksena on paneelin etusivu. Mikäli paneelissa on useita kyselyitä ja haluat panelistin vastaavan niistä yhteen, valitse kyseinen paneeli oletukseksi.

Klikkaamalla kohtaa Liitä käyttäjät suoraan, valituille panelisteille ei lähetetä kutsua, joka heidän täytyisi hyväksyä, vaan heidät liitetään paneeliin suoraan. Tässä tapauksessa eDelphi ilmoittaa panelistin tai panelistijoukon salasanan näytön ylälaidassa. Ota salasana talteen, jos ja kun haluat myöhemmin opastaa panelisteja muuttamaan omaa salasanaansa. 

Kun olet valmis, klikkaa kohtaa Lähetä kutsu.

Hetken päästä panelisti saa kutsun sähköpostiinsa. Klikkaamalla kutsulinkkiä panelisti pääsee suoraan managerin määrittämälle paneelin sivulle. Panelistin ei tarvitse ensin kirjautua sisään eDelphi-ohjelmaan.

Jos haluat liittää paneeliisi kerralla ison joukon panelisteja, voit tehdä sen vaivattomasti tekemällä heidän sähköpostiosoitteistaan csv- tai txt-tiedoston. Voit tehdä sen esimerkiksi google-taulukon kautta kirjoittamalla sähköpostisoitteet jokaisen omalle rivilleen ilman välimerkkejä, ja lataamalla tiedoston csv-muotoon. Voit tehdä saman googledocsin kautta, jolloin tiedostotyyppi on txt. Vastaavat toimenpiteet onnistuvat samoin määrityksin Excelissä ja Wordissa. Tärkeä lisävinkki on se, että järjestelmä ei hyväksy ääkkösiä, jotka on ensin poistettava vastaajien etu- ja sukunimistä. Sähköpostiosoitteista ääkkösiä ei ole.

Kun olet luonut csv- tai txt-tiedoston, mene paneelisi Hallinnointi-sivulle. Sivun alalaidassa on kohta Käyttäjät, ja sen alla kohta Kutsu/liitä käyttäjiä. Klikkaa kohtaa.

Sivun vasemmassa reunassa näet otsikon Kutsu/liitä käyttäjiä, ja sen alapuolella kohdan Csv-tiedosto. Klikkaa kohtaa lataa tiedosto. Valitse omista tiedostoistasi luomasi csv- tai txt-tiedosto ja klikkaa sen jälkeen kohtaa Lataa csv. Näet nyt kaikki tiedoston sähköpostiosoitteet Kutsuttavat käyttäjät -otsikon alla. Voit kutsua panelistit klikkaamalla sivun alalaidassa kohtaa Lähetä kutsu, kunhan ensi olet muotoillut panelisteille lähtevän kirjerungon.

Vastaamisen seuranta

Jos haluat tarkastella, kuinka moni ja ketkä panelistit ovat vastanneet yksittäiseen kyselyyn, voit tarkastaa sen kyselykohtaisesta seurannasta. 

Avaa paneelin Hallinnointi -välilehti. Prosessi -otsikon alla näet kohdan Kyselykohtainen seuranta. Klikkaa sitä.

Eteesi aukeaa sivu Kyselykohtainen seuranta. Sen vasemmalla puolella näet otsikon Kyselyt. Valitse sen alapuolelta se paneelisi kysely, jonka käyttötietoja haluat tarkastella. Sivun oikealla puolella näet nyt kyselyn vastaajien tiedot. Panelistit on listattu lähtökohtaisesti aakkosjärjestykseen. Nimen perässä näet, milloin panelisti on kirjautunut viimeksi paneeliin ja milloin hän on vastannut kyseiseen kyselyyn. Klikkaamalla kohtaa Viimeisin kirjautuminen panelistit järjestetään kirjautumisajankohdan mukaan, joko aikaisimmasta viimeisimpään ja viimeisimmästä aikaisimpaan. Klikkaamalla kohtaa Vastausaika panelistit järjestetään kyselyyn vastausajankohdan mukaan.

Kyselyseurannan lisäksi paneeliin kirjautumisen tilaa voit seurata panelistien kirjautumisstatuksen mukaan. eDelphi jakaa panelistit eri ryhmiin sen mukaan miten heidät on liitetty paneeliin ja ovatko he reagoineet siihen.

Avaa paneelin Hallinnointi -välilehti. Prosessi -otsikon alla näet kohdan Kutsu/Liitä käyttäjiä. Klikkaa sitä.

Näytön oikealle puolelle on ryhmitelty paneelin jäseniä sen mukaisesti, miten heitä on kirjattu paneeliin ja miten he ovat siihen reagoineet. Jos manageri on liittänyt panelistin paneeliin kutsumatta (ilmoittamatta) siitä erikseen heitä sähköpostilla niin he kuuluvat otsakkeen MANAGERIN LIITTÄMÄT KÄYTTÄJÄT -alaiseen alaryhmään. Jos he taas ovat itse kirjautuneet paneeliin – se on mahdollista avoimessa paneelissa – niin otsakevinjetti on REKISTERÖITYNEET KÄYTTÄJÄT. Silloin kun manageri on kutsunut panelistit eDelphin kutsupostilla, listataan heidät otsakkeen ODOTTAA KUTSUN HYVÄKSYNTÄÄ alle. Sen jälkeen kun he hyväksyvät kutsun eli klikkaavat itsensä paneeliin niin status muuttuu: KUTSUN HYVÄKSYNEET KÄYTTÄJÄT. Kullekin ryhmälle voit lähettää postia klikkaamalla otsikon vieressä olevaa linkkiä: LÄHETÄ UUSI KUTSU KAIKILLE. Postin voi lähettää myös panelistikohtaisesti. Esimerkkitilanteessa kaikki tilavaihtoehdot eivät ole näkyvissä.

Valitaan se tavallisin tilanne, jossa viestintä kohdistetaan niihin panelisteihin, jotka eivät ole vastanneet. Hae näytön oikealta laidalta panelistien tilaotsikko ODOTTAA KUTSUN HYVÄKSYNTÄÄ ja klikkaa linkkiä LÄHETÄ UUSI KUTSU KAIKILLE! Esimerkkitapauksessa on se mukava tilanne, että kaikki on yhtä kuin vain yksi panelisti. Nyt voit räätälöidä sivun vasemmalla puolella olevaa viestipohjaa tilanteeseen sopivaksi. Viestin voi aina lähettää myös dokumentiksi itselle.  Valitse sitten kohdasta KUTSUN HYVÄKSYMINEN VIE SIVULLE se kysely, johon haluat panelistit kutsua, tässä tapauksessa Tekoäly oppimisessa. Klikkaa lopuksi Lähetä kutsu-painiketta.

Panelistien seurannassa kannattaa käyttää apuna taulukkoa kuten esimerkin Google-taulukossa joka on kirjanpitoa yhdestä toteutetusta Delfoi-tutkimuksesta.

Esimerkkitaulukkoon on kirjattu kaikki panelistit ja se mihin asiantuntijaryhmään he kuuluvat. Delfoi-kierroksen aikana heidän osallistumisensa merkitään ja kaavojen kautta seurataan prosenttiluvuin myös ryhmäkohtaista tilannetta. Google-taulukon välilehteen on kerätty myös grafiikka siitä, miten vastaaminen kertyy.

Aktiivista kommunikointia

Paneelin managerilla on kaksi selkeää informaatiopoliittista linjaa, joiden pohjalta viestiä paneelin kanssa. Toinen perustuu paneelin rakenteeseen ja vastaamisten seurantaan. Tätä toimintalinjaa demonstroitiin jo edellisessä kohdassa. Toinen linja perustuu niihin jakaumiin ja kommentteihin, joita kysymyksiin ja kyselyihin kertyy. Niistä on mahdollista nostaa kiinnostavia “uutisia”, joilla motivoidaan panelisteja osallistumaan. 

Seurannan perusteella manageri arvioi tarpeen kommunikoida paneelin eri osaryhmien kanssa. Perusseurantaan kuuluu luonnollisesti jako vastanneisiin ja vastaamattomiin. Viestintä heille kannattaa siis aina eriyttää. Vastanneita muistetaan kiittää kertomalle heille etenemisestä ja tulosten kehittymisestä. Informointi on tietysti erityisen tärkeää vastaamattomille, joihin voidaan vedota esimerkiksi heidän asiantuntijuutensa ainutlaatuisuuden takia. Molemmille ryhmille säännön- ja suunnitelman mukainen posti on tärkeää senkin takia, että joka kerta kun posti kolahtaa panelistin postilaatikkoon siinä kulkee mukana myös suoralinkki paneeliin. 

Jos jonkun alaryhmän kohdalla on aliedustusta. on sille syytä viestiä erikseen ja vedota argumentointiin, jotka ovat ryhmän intressien mukaisia. Yksilöllinen postitus on tehokkainta varsinkin silloin, kun on jotain sisältöä jolla personoida viesti. Tärkeää on tunnistaa, että ensimmäisen vastauksen saaminen on vasta välitavoite. Argumentatiivisessa paneelissa lopullinen tavoite on saada panelistit useamman kerran osallistumaan ja kommentoimaan myös muiden panelistien kommentteja ja mahdollisesti myös muuttamaan myös omia vastauksiaan. Molemmat piirteet ovat tunnusmerkkejä siitä, että asiantuntijajoukko on oppivassa tilassa ja Delfoi-kierroksen tulos on enemmän kuin pelkkä erillisten näkemysten kokoelma. 

Paneelin “uutisia” voi etsiä samalla tavalla kuin Delfoi-kierroksen jälkeen tarkastellaan ja analysoidaan kyselyiden tuloksia.  Avaa paneelisi Hallinnointi-sivu. Prosessi-otsikon alla näet kohdan Kyselyiden tulokset. Klikkaa sitä. Sivun vasemmassa reunassa näet kaikki paneelisi kyselyt. Klikkaa sen kyselyn nimeä, jota haluat tarkastella.

Eteesi aukeaa Kyselyiden tulokset -sivu (Tekoäly oppimisessa -kysely). Sivun vasemmassa reunassa näet kaikki valitsemasi kyselyn teesit sekä muut paneelisi kyselyt. Ennen varsinaista raporttia on joukko asetusoptioita, joilla manageri voi muokata raporttia. Ylimpänä näkyy paneelin asiantuntijamatriisi, joka paljastaa onko aineistossa asiantuntijuusaukkoja. Se on tärkeä tieto kun kohdennetaan viestintää. Matriisin ja ryhmittelyn avulla on myös mahdollista rajata tarkasteltavaa joukkoa alaryhmiin. Se miten se tapahtuu on tarkemmin neuvottu seuraavassa kohdassa. 

“Tilanneuutisia” voi metsästää selaamalla raportti kysymys kysymykseltä. Lupaavia ovat kysymykset, joissa vastaajien valinnat hajautuvat molempien tai jommankumman kriteerimuuttujan mukaan. Silloin on yleensä kyse siitä, että panelistien käsitykset tulevasta kehityksestä poikkeavat toisistaan ja on tarpeen syventää keskustelua ja argumentointia erilaisten tulevaisuuksien puolesta ja vastaan. Erojen tarkastelu on useimmista helpompaa jos vaihtaa 2D-graafit 1D-diagrammeiksi. Tehdään se klikkaamalla rasti ruutuun 2D-graafit 1D-graafeina ja kuittaamalla valinta PÄIVITÄ-painikkeesta. 

Selataan kyselyä ensimmäiseen kysymykseen big datasta, joka heti vaikuttaa lupaavalta. Paneeli on jakautunut kahtia todennäköisyysarvion mukaan. Jatketaan kuitenkin vielä selaamista eteenpäin kunnes päädytään kysymykseen eriarvoisuudesta. Siinäkin paneeli  halkeaa kahtia todennäköisyyden mukaan, mutta on lähes yksimielinen epätoivottavuuden suhteen. Kyseessä on dystopiaväite, joka puolen paneelin mielestä on toteutumassa. Se on tilannekuva, joka kannattaa kertoa paneelille ja pyytää sitä jatkamaan ja syventämään keskustelua.

Kutsun voi vaihteeksi lähettää Hallinnointi/Lähetä sähköpostia -toiminnolla. Tämän toiminnon huonona puolena on se, että viestin mukana ei kulje paneelin johtavaa linkkiä. Toinen heikkous on se, ettei sähköpostin lähetyslista tue alaryhmittymisiä.

Tulosten tilannetarkastelu

Palataan kyselyiden tuloksiin. Sivun yläreunassa näet otsikon SUODATA. Sen alla olevista kohdista voit valita, millä määrityksillä ja rajauksilla tulokset suodatetaan. Kohdasta INTRESSIT JA ASIANTUNTIJUUDET voit valita, minkä asiantuntija- ja asianosaisryhmän tai -ryhmien tulokset eDelphi-ohjelma näyttää. Tämä edellyttää, että olet tehnyt paneeliisi panelistimatriisin. Aktivoi klikkaamalla haluamasi solut matriisissa. Kohdasta KÄYTTÄJÄRYHMÄT näet listattuna kaikki luomasi panelistiryhmät. Pidä aktivoituna se ryhmä tai ne ryhmät, joiden tuloksia haluat tarkastella. Kohdasta MUUT ASETUKSET valitset, näkyvätkö tulosgrafiikat 1D- vai 2D-muodossa. Oletusarvo on pallografiikkaan perustuva 2D-muoto. Kun olet valinnut haluamasi suodattimet, klikkaa kohtaa Päivitä.

Määritysten jälkeen voit tarkastella suodatettuja tuloksia eDelphi-ohjelmassa. Kunkin teesin alla näet graafisessa muodossa vastausten tulokset. Graafin alapuolella näet järjestyksessä kaikki panelistien vastaukset yhdistettynä kommentteihin, kuten jo edellisessä kohdassa kävi ilmi. Voit myös viedä raportin PDF-dokumentiksi tai Google-dokumentiksi. Suodattimien alla näet otsikon VIE RAPORTTI. Kohdasta Raportin sisältö valitset, haluatko raportin PDF-muodossa vai Google-dokumenttina. Kohdasta Raportin kuvat valitset, missä tiedostomuodossa haluat raportin grafiikat. Kohdasta Raportin data valitset, haluatko raportin datan CSV-tiedostona vai Google-taulukkona. Myös pelkät Kommentit voi ladata. Raportin vieminen dokumentiksi kestää hetkisen riippuen siitä, kuinka laaja vastausaineisto on.

eDelphissä on myös erillinen raporttien vertailumahdollisuus. Avaa paneelin Hallinnointi -välilehti. Prosessi -otsikon alla näet kohdan Raporttien vertailu. Klikkaa sitä.

Eteesi avautuu kahteen ikkunaan jaettu näyttö, jossa voidaan vertailla suodatettua raporttia koko aineistoon tai toiseen suodatettuun raporttiin. Valitaan kyselyksi “Singulariteetti” ja suodatetaan toiseen raporttiin 1. sektorin vastaajat ja toiseen 2. sektorin panelistit. Kummankin raportin voi viedä ja raportoida normaaliin tapaan. Raporttien vertailu-toiminnosta palataan hallinnointitilaan selaimen pakita-toiminnolla.

Delfoi-kierroksen aikana kiinnostavia poimintoja ovat etenkin kysymykset, jotka jakavat vahvasti paneelia. Se viestii siitä että ne ovat kiistatilassa, jolloin monipuolinen argumentointi ja keskustelu on erityisen tarpeellista. Ristiriita on usein myös hyvä pohja kierroksen aikaiselle uutisoinnille. Tiedottamisen lisäksi managerilla on käytettävissään myös muita “dramaturgisia” keinoja. 

Paneelin fasilitointi

Tavallisin Delfoi-kierroksen käsikirjoitus on käynnistää kysely siten, että vastaajat eivät näe muiden vastauksia vaan vastaavat itsenäisesti. Kierroksen toisella viikolla – ellei jo aikaisemmin – kyselyt sitten avataan, jota käytetään myös paneelin motivoimisessa uudelleen vastaamiseen. 

Kyselyitä on mahdollista myös avata ja sulkea.  Toisinaan käytetään avaavaa ja suppeaa kyselyä, johon vastaamisen jälkeen vasta avataan uusia kyselyitä. Valmiin kyselyn piilottaminen panelisteilta onnistuu klikkaamalla kyselyn nimen vieressä olevaa silmä-ikonia. Samalla tavalla voidaan menetellä myös yksittäisten kysymysten suhteen, jotka voivat olla avoinna tai suljettuina. Kullakin kysymyksellä on neljä eri optiota: näkyvissä, kommentoitavissa, keskustelu näkyvissä, ja vastaukset näkyvissä.

Kysymykset on mahdollista myös järjestää uuteen järjestykseen missä tahansa kierroksen vaiheessa. Esimerkiksi kun halutaan keskustelun keskittyvän tiettyyn kysymykseen niin “raahataan” se kyselyn ensimmäiseksi. 

Muistetaan myös se, että manageri voi kohdistaa kutsun paneelin etusivun sijasta myös suoraan tiettyyn kyselyyn. Hyviä kokemuksia on saatu myös siitä, että jossain Delfoi-kierroksen vaiheessa – usein loppupuolella – järjestetään “kuuma hetki” eli 1-2 tunnin hetki, jolloin erityisesti toivotaan osallistumista. 

Jatkokierrokset 

Delfoi-menetelmä on alun perin perustunut iteraatioon eli tiedon kumulatiiviseen ja vaiheittaiseen kerryttämiseen. Nykyteknologialla siinä ei välttämättä tarvita useita Delfoi-kierroksia vaan iteraatio toteutetaan ns. yhden kierroksen ratkaisuna. Tälle metodivariaatiolle on vakiintunut oma konseptinsa Real-Time Delphi, jonka käyttö on viime vuosina voimakkaasti lisääntynyt. Real-Time Delphi on nopea toteuttaa eikä kuormita panelisteja niin paljon kuin kierrosten kautta muodostuva Delfoi-prosessi. Kierroksettomassakin Delfoissa on mahdollista kierroksen loppupäässä tuottaa uusia kysymyksiä siitä kommenttiaineistosta, jota panelistit ovat tuottaneet.

Tavallisin Delfoi-muoto on toki edelleen kierrostaminen 2-4 vaiheeseen, joissa kussakin luodaan uusi tai edellisestä kierroksesta muokattu uusi kysely tai kyselyjä. Siihen on  käytettävissä erilaisia eDelphi-tekniikoita, joista ehkä käytetyin on se, että ensimmäinen kierros kopioidaan datoineen toisen kierroksen pohjaksi, josta sitten poistetaan ne kohdat, joissa ensimmäinen kierros on jo antanut selkeän tuloksen esimerkiksi paneelin suhteellisen konsensuksen kautta. 

Kopioidaan ensimmäisen kierroksen kysely “Tekoäly oppimisessa” sen oikealla puolella olevan ikonin avulla. Se käynnistää dialogi-ikkunan, jossa valitaan uuden kyselyn nimeksi Toinen kierros ja kysely kloonataan datan kanssa. Kopioidusta kyselystä poistetaan ne kysymykset, jotka eivät jatka toiselle kierrokselle. Jotta kysymykset voi poistaa, pitää niiden data ensin tyhjentää Kyselyiden tulokset-sivulta, klikkaamalla poistettavan kysymysten viereistä roskakori-ikonia. Kun data on tyhjennetty, siirrytään kyselyn muokkaustilaan ja poistetaan eliminoitavat kysymykset ja luodaan uusia niiden tilalle.

Toiselle kierrokselle äänestykseen otetaan sitten ne osat, joissa prosessi on selvästi kesken. Uusia kysymyksiä rakennetaan panelistien kommenteista, joita otetaan toisella kierroksella äänestykseen. Esimerkkikyselyn eriarvoistumiskysymyksessä heti ensimmäinen kommentti “Tekoäly voi olla merkittävä tekijä yhteiskunnallisessa eriarvoistumisessa.” on potentiaalinen uusi kysymys. Tehdään siitä lievästi muotoillen uusi väite, josta paneeli pääsee äänestämään seuraavalla kierroksella: “Tekoäly on merkittävä eriarvoistumista lisäävä tekijä v. 2030.”

Usein toisella kierroksella tutkimus laajenee ja suuntautuu, kun taas kolmannella kierroksella se syvenee kaikista keskeisimpiin kuumiin kysymyksiin. Mahdollinen neljäs kierros on usein ns. palautekierros, jossa manageri pyytää panelisteja arvioimaan paneelin keskeisiä tuloksia ja johtopäätöksiä.

Prosessin lopuksi paneeli suljetaan ellei sitä käytetä mediasivuna paneelin tuloksille kuten usein tapahtuu. Oma erityistapauksensa ovat barometrityyppiset paneelit, joissa tiedon keruu ja muodostuminen uusiutuu säännöllisin väliajoin.

Osa 4: Tulosten analysointi, esittäminen ja raportointi

Neljännessä osassa tarkastellaan mitä apuja eDelphi tarjoaa Delfoi-kyselyjen aineistojen analysointiin, raportointiin ja esitysmateriaalien tekoon. Aloitetaan raportoinneista, koska ne ovat käytettävissä ja jaettavissa heti kun aineisto on kerätty ja paneeli suljettu. eDelphin tuottamasta grafiikasta on apua paitsi raportointiin myös tutkimusprojektia esittelevien esitysten tekemisessä Analyysissä tärkeää on tunnistaa ja rakenteistaa eroja, mitä on erilaisten tulevaisuuksien arvioinnissa ja argumentoinnissa. Sitä tehtävää helpottaa eDelphin kyky laittaa argumentit järjestykseen sen mukaan, miten asteikolla tai aikasarjassa on vastattu. Toinen tärkeä analyysikeino on jakaa tutkimusaineistoa eri kriteereiden perusteella osajoukkoihin, joiden vastauksia voi verrata keskenään. 

Paneelin alaryhmien havainnolliseen vertailuun on kehitetty erillinen analyysitoiminto, jossa vertailu tapahtuu reaaliaikaisesti kahden vertailuikkunan avulla. Vaativimmat analyysit tapahtuvat eDelphin ulkopuolella sisällön- tai tilastoanalyyseissä. Sitä varten eDelphissä on mahdollisuus viedä aineistoa eri muodoissa jatkoanalysoitavaksi teksti- ja taulukkomuodoissa. Eri jatkoanalyysejä on esitelty Delfoi-kehittäjäyhteisön kuukausittaisissa työpajoissa ja verkkoympäristössä http://edelfoi.ning.com. Neljännen osan opasvideo löytyy Youtubesta https://youtu.be/kkVtuXliaDo.

Esimerkkiaineistona käytetään edellisten ohjevideoiden tapaan Ihminen Plus -paneelia ks. (https://www.edelphi.org/ihminen-plus), mutta tällä kertaa tarkasteltavana on “Tekoäly oppimisessa” -kysely, jonka aineisto on kopioitu vuonna 2017 toteutetusta Dare to Learn -projektista (ks. https://metodix.fi/2017/09/06/dare2030/) . 

Raportit ja grafiikka

Delfoi-paneelin tuloksia voi viedä eri muodoissa (teksti, kuva, taulukko) tiedostoiksi. eDelphi tukee tiedostovientiä Googlen verkko-ohjelmistosovelluksiin.

Raportit

Delfoi-kyselyn voi sellaisenaan viedä kahdella tavalla tiedostoksi sen lisäksi että raportti on ladattavissa suoraan näytölle seuraavan prosessin kautta.

Avaa paneelisi Hallinnointi-sivu. Prosessi-otsikon alla näet kohdan Kyselyiden tulokset. Klikkaa sitä. Eteesi aukeaa Kyselyiden tulokset -sivu. Sivun vasemmassa reunassa näet kaikki paneelisi kyselyt. Klikkaa Tekoäly oppimisessa -kyselyä, jonka jälkeen raportti latautuu näytölle. Jos aineisto on suuri, latautuminen saattaa kestää jonkin aikaa.  Voit vaihtaa tarkasteltavaa teesiä tai kyselyä klikkaamalla nimen viereistä Näytä raportti-ikonia. Mikäli haluat viedä kyselyn tilannetulokset paperilla tarkasteltavaksi niin VIE RAPORTTI PDF- tiedostoksi.

Ennen varsinaista raporttia on joukko asetusoptioita, joilla manageri voi muokata raporttia. Ylimpänä näkyy paneelin asiantuntijamatriisi, joka paljastaa onko aineistossa asiantuntijuusaukkoja. Se on tärkeä tieto kun kohdennetaan viestintää. Matriisin ja ryhmittelyn avulla on myös mahdollista rajata tarkasteltavaa joukkoa alaryhmiin. Se miten se tapahtuu on tarkemmin neuvottu seuraavassa kohdassa. 

Raportin kommenttiaineisto järjestyy automaattisesti kriteerimuuttujan mukaisesti alenevaan järjestykseen. Tämä helpottaa erityisesti 1D-, 2D ja aikasarja- eli trendikysymysten analyysia. Ensimmäiseksi ryhmitellään kommentit, joissa asteikolta on valittu positiivisin arvo ensimmäisen kriteerimuuttujan mukaan. Esimerkkitapauksessa todennäköisyysarvio on silloin +++ samoin kuin toivottavuuskin. Viimeisenä tulevat arviot, joissa sekä todennäköisyys että toivottavuus on – – – . 

Toinen raportointimuoto on viedä aineisto Google-dokumentiksi. Tähän tarvitaan Google-tunnus ja sähköposti. Raportti on muotoiluja lukuunottamatta tällöinkin identtinen näyttöraportin kanssa. Olennaista on, että raporttiformaatti on tekstinkäsittelytilassa, jossa voi poistaa, lisätä ja muokata kaikkea aineistoa. Wordin käyttäjät vaihtavat vientitoiminnon avulla tiedoston heille tutumpaan ympäristöön. Google-dokumentin vahva puoli on maksuttomuuden lisäksi se, että se pilvipalveluna mahdollistaa yhteistoiminnan tutkimusraportin käsittelyssä.

Kommenttijärjestys

Asteikkokysymyksissä kuten myös aikasarjakysymyksissä aineisto on mahdollista panna yksiselitteiseen järjestykseen sen mukaan, minkä valinnan panelistit ovat tehneet. Asteikkovalinta ennakoi erilaisia valintoja myös tulevaisuuksien suhteen ja niiden perusteluja haetaan asiantuntijoiden kommenteista. 

Delfoi-kierroksen aikana kiinnostavia poimintoja ovat etenkin kysymykset, jotka jakavat vahvasti paneelia. Se viestii siitä että ne ovat kiistatilassa, jolloin monipuolinen argumentointi ja keskustelu on erityisen tarpeellista. Vastausten hajonnan perusteella tulevaisuusväitteiden tilan voi karkeasti jakaa kolmeen tilaan: kiista, dialogi ja ratkaisu. Ratkaisutilassa vastaukset keskittyvät vahvasti asteikon yhteen kohtaan ja hajonta on pieni. Dialogitilassa hajontaa on suhteellisen tasaisesti pitkin asteikkoja, kun taas kiistatilassa asetelma on polarisoitu ja vastaukset kasautuvat asteikon laidoille ns. kaksikyttyräisen kamelin muodon mukaan.

Kiistatilassa näkemykset ja argumentit tulevasta kehityksestä polarisoituvat oppimisen kannalta tärkeässä asiassa usein tunnepitoiseksi riitakysymykseksi. Dialogivaiheessa käsitykset tulevasta kehityksestä jakautuvat moniksi näkökulmiksi ja tulevaisuuspoluiksi, jotka on mahdollista ja tarpeen ottaa yhteiseen keskusteluun. Ratkaisutilassa panelistit ovat tulevaisuusväitteestä suhteellisen yksimielisiä. Pääkysymykseksi muodostuukin se, milloin ja miten muutos tapahtuu. 

Usein kiistakysymykset ovat niitä, joita monen kierroksen Delfoissa syvennetään toisella kierroksella. Vastaavasti ratkaisutilassa olevat kysymykset voi tavallaan merkitä jo tuloksiksi ensimmäisen kierroksen jälkeen. 

Järjestykseen asettamisesta seuraa yksinkertaisimpana analyysikeinona paneeliaineiston halkaiseminen kahtia kummankin kriteerin suhteen. Hieman työläämpää on järjestää aineisto nelikentäksi kriteerimuuttuja-arvojen mukaan.

Jos pallografiikka jaetaan neljään yhtä suureen osaan niin silloin siinä on oikealla ylhäällä argumentit, joissa tulevaisuusväitettä pidetään sekä todennäköisenä että toivottavana (++). Vasemmalla alhaalla ovat argumentit, jossa väitteestä ollaan päinvastaista mieltä eri pidetään sitä epätodennäköisenä ja ei-toivottavana (- -). Vasemmalla ylhäällä ovat perustelut, joiden mukaan väitetulevaisuus on toivottava mutta epätodennäköinen (- +). Vastaavasti oikealla alhaalla ovat argumentit, joissa tulevaisuus näyttäytyy todennäköisenä mutta ei toivottavana (+ -). Jos argumentit halutaan yksiselitteisesti saada sijoitetuksi johonkin neljästä vaihtoehdosta niin asteikot pitää tehdä parillisiksi, jolloin ei ole mahdollisuutta vastata keskelle. eDelphin likert-asteikon oletusarvo on seitsemän (7), joten sitä pitää muokata.

Aineiston järjestämisestä ei ole pitkä matka aineiston skenarointiin, johon on useitakin mahdollisia metodisia ratkaisuja tulevaisuustaulukoinnista tilastomatemaattiseen ryhmittelyanalyysiin, joka tunnetaan paremmin englanninkielisellä nimellä Cluster Analysis. Näistä vaihtoehdoista on tarjolla tietoa ja tukea Delfoi-yhteisön pajoissa ja verkkopalveluissa.

Ositukset ja vertailut

Olennainen osa tulosten analysointia on vertailla eri ryhmien vastauksia toisiinsa. Sen mahdollistaa se, että koko paneelin aineisto on mahdollista osittaa monin eri tavoin. 

Raportin ulkoasuun voit siis vaikuttaa suodattamalla tulokset koskemaan vain osaa paneelista. Asiantuntijamatriisista voi osittaa tarkasteltavaksi minkä tahansa solun tai soluryhmän. Samoin jos manageri on määrittänyt paneelille käyttäjäryhmiä niin niiden perusteella voi myös tehdä rajauksia. Jos kyselyssä on mukana taustamuuttujia niin myös niiden perusteella paneeli voidaan jakaa osaryhmiin. 

Tärkeä yksityiskohta on se, että 2D-kysymysten kohdalla on mahdollisuus vaihtaa kaksiulotteinen pallografiikka kahdeksi pylväsdiagrammiksi. Vaihtoehto on usein kaksidimensionaalista grafiikkaa havainnollisempi tapa arvioida paneelin käsitysten hajonnan eroja todennäköisyyden ja toivottavuuden – jos ne ovat käytetyt kriteerimuuttujat – suhteen. Pylväsdiagrammikuvaus pannaan päälle klikkaamalla kohtaa “Näytä 2D-graafit 1D-graafeina”. Rastituksen jälkeen klikkaa PÄIVITÄ-painiketta ja odota hetki kun uudet kuvat latautuvat.

eDelphissä on myös erillinen raporttien vertailumahdollisuus. Avaa paneelin Hallinnointi -välilehti. Prosessi -otsikon alla näet kohdan Raporttien vertailu. Klikkaa sitä.

Eteesi avautuu kahteen ikkunaan jaettu näyttö, jossa voidaan vertailla suodatettua raporttia koko aineistoon tai toiseen suodatettuun raporttiin. Valitaan kyselyksi “Tekoäly oppimisessa” ja suodatetaan ensimmäiseen raporttiin EKONOMIA- ja TEKNOLOGIA-sektorin edustajat, joiden tuloksia verrataan toisessa ikkunassa koko aineistoon. Kummankin raportin voi viedä ja raportoida normaaliin tapaan. Raporttien vertailu-toiminnosta palataan hallinnointitilaan selaimen pakita-toiminnolla.

Jos kyseessä on pitkäkestoinen barometrityyppinen Delfoi-prosessi niin vertailuja pitää päästä tekemään eri aikoina kerättyjen tietojen kesken. Sitä varten eDelphissä on mahdollisuus “aikaleimaukseen”. Kyselyiden tulokset-sivun alareunassa näet kohdan Paneelin leimat. Valitse ensin se aikaleima, minkä aikaisia tuloksia haluat tarkastella. Mikäli et valitse leimaa, näyttää raportti nykyhetken tilanteen. Paneelin “leimausta” käytetään toisinaan erottelemaan Delfoi-kierroksen eri vaiheiden tuloksia toisistaan. Paneelin voi aikaleimata kohdassa Hallinnointi/Paneelin leimat. 

Graafit ja tulosten esittäminen

Jakaumatietoja voi viedä myös grafiikkakuviksi kolmessa eri muodossa: Lataa PNG-muodossa (yleinen standardi), Lataa SVG-muodossa (avoin kuvastandardi), ja Vie Google-kuviksi. PNG- ja SVG-formaattien osalta eDelphi toimii samalla tavalla eli grafiikat viedään ladattaessa yhtenä zip-tiedostona lataajan tietokoneelle, jossa tiedoston avaaminen purkaa kaikki kyselyn grafiikat erillisinä tiedostoina yhteen kansioon.

Kuvat voi tuoda tai copypasteta Powerpoint-esitysohjelmistoon tai sen maksuttomaan Google-versioon Google Slidesiin. Tämän video-ohjesarjan oheistuotteeksi on tehty kalvosarja Google Slidesiin http://bit.ly/2UBdvrr , johon grafiikkaa on tuotu ja joissakin tapauksissa myös piirroksin havainnollistettu tavalla, joka on analoginen tilanteeseen jossa manageri haluaa rakentaa esittelykalvot omalle Delfoi-tutkimukselleen. 

Data ja kommentit

Syvemmät jatkoanalyysit tehdään eDelphin ulkopuolella joko määrällisin tai laadullisin tekniikoin. Oli kyse kummasta tahansa niin tutkimusdata siirretään eDelphistä niitä varten taulukko- tai tekstiformaatissa. Tilastollisissa operaatioissa käytetään usein SPSS-ohjelmistoa (ks. http://spss.fi/), jonka avulla 2D-tyyppisistä kyselyistä on ajettu klusterianalyysiä käyttämällä skenaarioita. Tästä Petri Tapio on kehittänyt sofistikoidun Disaggregative Policy Delphi-tekniikan (ks. https://helda.helsinki.fi/handle/1975/274 ) Taulukkopohjainen aineisto sopii myös laadulliseen analyysiin esimerkiksi Atlas.ti-ohjelmistoa (ks. https://atlasti.com/) käyttäen. Se on yleisemmin eDelphin yhteydessä käytetty kvalitatiivinen työkalu, josta Delfoi-kehittäjäyhteisössä on hyviä kokemuksia.

eDelphissä data viedään taulukkomuodossa Google-taulukkoon. Formaatti on yhteensopiva Excelin ja SPSS:n kanssa. Taulukkoa joutuu yleensä dekoodaamaan ennen kuin siinä voi jatkaa analyysejä. Katsotaan yhtä taulukkoa (ks. http://bit.ly/2B8IFgM), joka on luotu Osaamisen ennakointifoorumin paneelin (ks. https://www.edelphi.org/oef) Signaalit-kyselyn jatkoanalyysiin. Se on jalostettu raakataulukosta muuntamalla esimerkiksi asteikossa käytetyt plussat ja miinukset numeeriseksi asteikoksi 1-7. Muuntamisessa käytetään hyväksi Google-taulukon “Etsi ja korvaa”-toimintoa. Jokaisen kysymyksestä on laskettu myös keskiluvut (keskiarvo ja keskihajonta). Kysymys- ja kyselykohtaisista tuloksista on luotu myös lukuisia diagrammeja.

Jos halutaan rakentaa kysymyksen vastauksista argumenttinelikenttiä niin tekstimuotoinen (Lataa CSV:nä) vienti on hyvä vaihtoehto. CSV on sopiva siirtomuoto siksi, ettei se sisällä mitään muotoiluja vaan kommenttilainaukset on helppo viedä eteenpäin analysoitavaksi tai esitettäväksi. Havainnollisuutta ja analyysityötä helpottaa se, että tässäkin tiedostomuodossa aineisto on järjestetty asteikkovastauksen – tai aikasarjavastauksen – mukaisesti alenevaan järjestykseen.

Liite 5: Oppimisen tulevaisuus 2030 -barometri

Liiteteksti perustuu artikkelin Linturi, Hannu & Rubin, Anita (2014) Metodi, metafora ja tulevaisuuskartta. Futura 2/2014 lyhennelmään. Artikkeli on johdatteluteksti Futura-lehden Oppimisen tulevaisuus 2030 -teemanumeroon.

Metodia ja …

Futura-artikkeleissa tulevaisuutta tarkastellaan kartalla, jonka ulottuvuuksia ovat todennäköinen, toivottava, epätodennäköinen ja epätoivottava. Ne ovat koordinaatteja, joissa toivottava edustaa tavoiteltavaa, epätoivottava vältettävää, todennäköinen mahdollisuutta ja epätodennäköinen mahdottomuutta. Hyvässä elämässä suunnistetaan kohti toivottavaa, kierretään ei-toivottava ja raivataan tiukan paikan tullen epätodennäköiseltä tilaa todennäköiselle. Toivottava on myös kompassi, joka näyttää suuntaa ja auttaa välttämään kehäkulkemisen. Matkantekoa helpottaa, jos saamme eri ihmisten kompassit kalibroitua samaan “pohjoiseen”. Itsestään selvää se ei ole, kuten ei kulku samaan suuntaankaan. Dystooppista on sopulivaellus kohti epätoivottavaa. Siitäkin on viitteitä barometrissa, jonka aineiston pohjalta tulevaisuuskarttaa piirretään. Mutta ennenkuin kuvataan kartanpiirtotyökaluja, avataan koulun edessä olevat viheliäiset kysymykset.

Miten säilyttää yhteiskunnallinen mahdollisuuksien tasa-arvo, kun oppimispolut moninaistuvat ja henkilökohtaistuvat? Kuinka vastataan haasteeseen, jonka uudet yhteistoiminnalliset ja jakavat toiminnan tavat asettavat valintavirittyneelle koulutusjärjestelmälle? Toteutuuko opettajuuden muodonmuutos, ja missä määrin? Mitä aivo- ja neurotutkimus tuo oppimiseen, ja hyppääkö äly organismeista keinoelämiin? Moderni teollisuusaika aitasi koulun muusta yhteiskunnasta ja ohjasi ikäluokat luokkahuoneisiin. Palauttaako uusi aika opetuksen instituutiot autenttisille oppimisen kentille ”kylän keskuksina ja verkon napoina”? Kypsyykö tietäminen ymmärtämiseksi ja taitaminen osaamiseksi? Säilyykö keskitetty regulaatio kouluhallinnossa vai kaivetaanko keinot itseorganisoida toimintaa?

Barometri ja Delfoi

Barometrissa on kysymys muutoksen tekemisestä näkyväksi, olipa kysymys nopeista dramaattisista käännöksistä tai hiljaa hiipivistä, mutta syvälle ulottuvista muutoksista. Muutos on dialektisessa suhteessa niihin odotuksiin, toiveisiin ja pelkoihin, joita yhteiskunnassa ja sen toimijoilla on. Oppimisen tulevaisuus 2030 –barometri on yhtäältä rakennettu signaloimaan epäjatkuvuuksia ja luomaan päätöspohjaa oikeille ajoituksille muuttaa suuntia silloin, kun se on tarpeen. Toisaalta barometrin avulla käynnistetään ja levitetään keskustelua tulevaisuuden vaihtoehdoista, kun kyseessä ovat oppiminen tai sen edistämisen institutionaaliset muodot kuten koulu ja opettajuus. Barometri on laadullisen ennakoinnin työkalu, joka dokumentoi asiantuntijapaneelien välittämänä mahdollisia muutossuuntia perusteluineen keskustelujen, tutkimuksen ja päätöksenteon pohjaksi.

Mittariston tavoitteena on, että tulevaisuusväitteiden kautta katetaan 75-90 prosenttia koulun ja oppimisen kannalta relevanteista muutoksista vuoteen 2030 mennessä. Vaikka barometrin luonne ohjaa etsimään aikaa kestävää mittariydintä, ajan ja ympäristön muutokset muuttavat myös käsityksiä oleellisista asioista ja mielenkiintoisista tutkimuskohteista. Siksi uusia ja odottamattomia ilmiöitä otetaan tarkasteluun tarpeen mukaan. Osa alkuperäisistä teeseistä voi vastaavasti täyttyä “etuajassa”, jolloin ne siirretään eläkkeelle ja korvataan uusilla kiistakysymyksillä.

Vertikaalisesti barometri elää ajassa mittaushetkestä toiseen. Toimintaympäristön muuttuessa ja uusien ideoiden kypsyessä elää myös paneelin kannanotto. Joku kehityskäytävä aukeaa ja toinen sulkeutuu, kolmannen kohdalla ennakoitu polku muuttuu mutkaisemmaksi. Kiistakysymys pehmenee keskusteltavaksi ja keskustelu toiminnallistuu ratkaisuiksi. Barometri perustuu argumentatiiviseen Delfoi-tekniikkaan, jossa anonyymit ja monialaiset asiantuntijat kommentoivat ja keskustelevat tulevaisuusteesien puolesta ja vastaan.

Delfoi on leimallisesti asiantuntijamenetelmä. Sen paneeliksi nimettyyn raatiin valitaan tutkimusaihetta eri suunnilta ymmärtäviä ja hallitsevia eksperttejä. Nämä asiantuntijat saatetaan vuorovaikutukseen sekä aiheen teemojen että toistensa kanssa tavalla, jossa korostuvat asiaperustelut vastaajien aseman ja auktoriteetin sijasta. Delfoi-tutkimus käynnistetään jostain ajan- tai tulevankohtaisesta riita- tai kiistakysymyksestä (engl. issue = ”a matter that is in dispute between two or more”). Ihanteellinen kiistakysymys on kiinnostava, julkinen ja ratkaisematon keskustelunaihe (”a vital or unsettled matter”), joka odottaa lähitulevaisuudessa ratkaisuaan. (Linturi 2007) 

… metaforaa

“Prinsiippiä” etsimässä 
Metaforien rakentaminen on apukeino, kun halutaan hypoteettisesti kuvata keskenään vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, jotka rakentuvat eri tavalla ja eri logiikalla kuin nykytodellisuus. On helpompaa ymmärtää toteutumattoman tulevaisuuden rationaliteetti metaforan eli vertauskuvan avulla kuin tulevaisuusteeseiksi pilkotun asteikkodatan tai erilaisia intressejä pursuavien mielipiteiden kirjon kautta. Tässä oleellista kumminkin on muistaa, ettei metafora ole tulevaisuus saati todellisuus. Ideaalisesti tulevaisuusmetafora on jonkin määrätyn tulevaisuudenkuvan esittämistä kuvaannollisessa, helposti ymmärrettävässä ja keskusteltavassa muodossa.

Käytämme Futuran “vuoriartikkeleissa” metaforaa avaamaan ajattelua kohti sellaista analogiaa, jossa rakennetta olennaisempaa on toimintaa ohjaava ja organisoiva idea. Tämä idea vaikuttaa läpäisevästi kehkeytyvään ilmiöön ja toimintaan siinä. Metaforan tärkein elementti on siis analogia sananmukaisesti ymmärrettynä. Kreikan kielen sana analogos tarkoittaa järjenmukaista vastaavuutta ja samankaltaisuutta. Parhaimmillaan järjenmukainen analogia auttaa löytämään aineksia “murrosprinsiipin” eli sen perusajatuksen löytämiseen, mistä uudistuvan toiminnan logiikka syntyy. 

Arkikielessä metaforia käytetään niin sujuvasti, ettemme edes huomaa niitä. Useat kognitiivisia prosesseja ja luovuutta koskevat tutkimukset osoittavat, että ajattelu intensiivisimmässä muodossaan on sidoksissa asioiden ymmärtämiseen metaforien ja analogioiden kautta. Niiden avulla on luontevaa kiteyttää uusien oivallusten ja luovien prosessien leimallisia ominaisuuksia (Nisbet 1969). Koska havaintojärjestelmämme on sopeutunut ymmärtämään asioiden välisiä suhteita ja jännitteitä, metafora ajattelun ja havaintojen jäsentämisen työkaluna asettaa ymmärrettävät kehykset ja selkeän muodon uskottaville ja loogisille assosiaatioille. Metafora myös etäännyttää tosielämän ilmiöistä ja mahdollistaa (elämän)poliittisesti arkojen aiheiden käsittelyn.

Tulevaisuus ymmärretään sekin metaforan kaltaisesti vasemmalta yläviistoon oikealle osoittavan nuolen kärkenä tai suuntana. Käytämme tulevaisuudesta puhuttaessa ilmaisua ”eteenpäin” ja menneisyys on siten jossain ”takanapäin”, joten siis liitämme lähes automaattisesti spatiaalisen suunnan aikaa koskevaan ymmärrykseemme. Tässä on isoja kulttuurien välisiä eroja, joten aivan yksiselitteistä metaforan käyttö ei ole. (Kamppinen 2000) Rajat ylittävää on kyseenalaistaa se, seuraako yhteiskuntien kehitys kaikkialla samoja raiteita tai tietä. Tulevaisuuspolut ja -kartat ovat tulevaisuuksientutkimuksen arkista metaforakieltä. 

Esimerkkinä metaforien merkityksestä Inayatullah (2004) kertoo, kuinka länsimaissa tulevaisuutta ja sen haasteita kuvaavat tavalliset metaforat kuten tienhaara (valinta) tai taustapeiliin katsominen (menneisyys määrittää tulevaisuutta) ymmärretään länsimaiden ulkopuolella harvoin samalla tavalla. Aasiassa ja Tyynenmeren alueella tulevaisuus nähdään usein puuna (eli orgaanisena oliona juurineen ja moneen suuntaan haarautuvine oksineen), kookospalmun hedelmänä (eli kovana pinnalta mutta pehmeänä ja mehukkaana sisältä) tai sellaisena, että ollaan matkustajana autossa, jonka kuljettajan silmät ovat sidotut (eli kontrollin menettämisen pelkona).  

Kuvaannollisen vertauksen käyttö auttaa ymmärtämään todellisuutta uudesta näkökulmasta, joka saattaa johtaa itse todellisuuden muutoksiin. Kun jo olemassa olevaan käsitemaailmaan nousee uusi sitä haastava metafora, käsitteiden systeeminen järjestys ja sisältö muuttuvat. Merkityksellinen osa kulttuurisesta muutoksesta johtuukin uusien metaforien tuomista käsitteiden muutoksista ja vanhojen käsitteiden sisältöjen muuttumisesta tai katoamisesta. (Lakoff & Johnson 2003).

Niin mikrotasolla yksittäisillä toimijoilla kuin välitasolla organisaatioissa ja instituutioissa ja makrotasolla yhteiskunnassa on samanaikaisesti vallalla useita, toisistaan riippumattomia ja keskenään ristiriitaisia tulevaisuudenkuvia, joiden perustana ovat aikaamme liittyvät erilaiset tulkinnat. Oleelliseksi nousevat kysymykset siitä, 1) kenen tulevaisuudenkuva kehittyy yhteiskunnallisella tasolla vallitsevaksi, ja siitä 2) miten pitkäaikainen vallitseva tulevaisuudenkuva on. Vastauksissa ensimmäiseen kysymykseen joudutaan pohtimaan arvo- ja valtakysymyksiä sekä intressiristiriitoja ja toiseen kysymykseen eri ilmiöiden kehityksen muutosvauhtia. (Rubin 2010, 2013a)

Tulevaisuuskartta
Kartta on jostain paikasta tai alueesta piirretty symbolikuva. Karttamerkeillä on vastine todellisuudessa. Vastaavuuden avulla karttaa käytetään paikallistamiseen ja suunnistamiseen, mutta yhtä hyvin se auttaa jäsentämään maailmaa. Kartan avulla määritetään välimatkoja ja suuntia sekä suunnitellaan reittejä ja matkoja, joita saatetaan jakaa taipaleiksi. Perinteinen kartta on staattinen metafora: se kuvaa maailmaa semmoisena kuin se on ollut piirtämisen hetkenä piirtäjän perspektiivistä. Metaforapohjainen kartta on dynaaminen, ajassa muuttuva. Sen visuaalinen muoto on vähemmän tärkeä kuin sen kyky kuvata potentiaalisia tulevaisuuksia nykytodellisuudessa (Malamud 2014).

Oppimisen tulevaisuuskartta on kaksiulotteinen “peruskartta”, jossa on myös symbolisto kolmannelle dimensiolle. Topografia eli korkeuskäyrät kertovat pinnan muodoista, joilla jatkamme karttametaforaa kulttuurisiin muodonmuutoksiin, jotka ovat ominaisia murrosprosesseille. Tyypillinen murros käynnistyy teknologiainnovaatioista. Niiden avaamat uudet toiminnan mahdollisuudet johtavat ennen pitkää sosiaaliseen uudelleen organisoitumiseen, jonka ohjaavat ideat kiteytyvät vasta murroksen viime vaiheessa uudeksi näkemykseksi ja rationaliteetiksi korvaamaan aikaisemman toiminnan ja tekemisen logiikan. Käytämme metaforaa ennen muuta sen tutkimiseen, miten viimeisen vaiheen logiikka saattaisi muotoutua ja mitä siitä silloin seuraisi. Barometridatan tehtävä on askel askeleelta verifioida tai falsifioida tätä logiikan kehkeytymistä.

Tulevaisuuden oppimisen kartalle on piirretty viiden vuoren metaforinen poimuvuoristo, joilla kuvataan metamurroksia, joissa toiminnan “järki” ja sitä mukaa instituutiot muuttuvat. Seurauksena tulisi evolutionaarisesti olla parempaa ympäristökelpoisuutta ja monien sellaisten ilkeiden ongelmien ratkaisua, joita aikojen ryskyminen vastakkain on tehnyt näkyväksi. (H. Linturi et al. 2013) Rytinää metaforaan saadaan ajattelemalla, miten poimuvuoret kehittyvät. Vuoristo syntyy mannerlaattojen liikkeestä, joka välittyy väkivallalla pinnan muotoihin. Nuoret poimuvuoret ovat teräväkärkisiä ja vaikeasti valloitettavia. Laaksoissa elo on helpompaa ja vuodenkierron myötä ylärinteillekin löytyy hyötykäyttöä. Polut, tiet ja reitit vahvistuvat ja yhdistävät paikkoja ja leirejä. Vanhetessaan vuorten huiput tasoittuvat ja murenevat eroosion kuluttamina eikä niillä ole enää kulkuvaikeuksia. Tulevaisuuskartan ja todellisuuden suhteita tarkastellaan barometridatan avulla mm. teesien jakaumina ja niiden välisinä (kor)relaatioina.

Metafora ei ole pois siitä, että jokainen teesi tulee tarkastelluksi erillisenä tulevaisuushorisonttina ja näkemysjakaumien ja argumenttien kirjona. Metafora-analyysi on hypoteettisesti rakenteistava ja toiminnallistava kerrostuma teesien yläpuolella. Se elää ja muuntuu dynaamisesti ajassa kuten yksittäiset teesitkin. Tulevaisuusväitteitä ryhmitellään ryppäiksi, joissa tarkastellaan erikseen oppimisen, yleissivistävän koulun ja systeemin sekä toimintaympäristön muutoksia. Näkökulmia täydentävät taustamuuttujittaiset ristiintaulukoinnit, joissa ilmiötä havainnoidaan kolmen eri paneelin, kahden sukupuolen ja monimuuttuja-analyysin kautta synnytettyjen neljän ryhmäprofiilin topologian avulla.

Aineisto ja analyysit
Oppimisen tulevaisuus -barometrissa käytetään eDelfoi -ohjelmistoa, jossa managereilla on käytössään kolme erilaista työtilaa (kysely, tulokset, keskustelu). Näitä hän voi avata ja sulkea erilaisina yhdistelminä tukemaan paneelin kommunikaatiota ja tiedon muodostusta. Barometrin nykyvaiheessa prosessia ei iteroida kierroksille vaan väitteeseen otetaan kantaa vain yhdellä kierroksella (Real-Time Delphi) siten, että vastaukset ja niiden perustelut ovat samanaikaisesti näkyvissä. Panelisteilla on reaaliaikaisesti mahdollisuus kommentoida toistensa kommentteja, jolloin syntyy lyhyempiä tai pitempiä dialogiketjuja. Kaikki vastaukset ovat anonyymejä. (Linturi & Rubin 2011)

Delfoi-pohjainen tulevaisuusbarometri toimii samalla sekä mahdollisten tulevaisuuksien toivottavuuden ja todennäköisyyden karttakirjana että itsessään dialogin ja argumentaation kautta oppimis- ja kehitysprosessina siihen osallistuville panelisteille. Barometri-Delfoi (https://edelfoi.fi/oppimisen-tulevaisuus-2030) on vuodesta 2013 alkaen myös avoin ja kumuloituva, kun sitä laajennetaan ja syvennetään kouluun, kuntiin ja koteihin. Alkuperäiset asiantuntijat ovat ottaneet kantaa barometriin viisi kertaa, viimeisen kerran touko-kesäkuussa 2014. Kahden sadan panelistin vastausanalyysit ovat perustana vuoriartikkeleille. 

Barometrimittarissa on 48 tulevaisuusteesiä, joista 36 kuvaa ensisijaisesti perusopetuksen ja 12 lukion tulevaisuutta. Tulevaisuusväitteet on valittu niin, että kukin väite signaloi konkreettista sisältöään huomattavasti laajempaa ilmiökenttää. Panelisti ottaa kantaa sekä väitteen todennäköisyyteen että toivottavuuteen seitsenportaisella likert-asteikolla.

eDelfoi-ohjelmisto kuvaa vastaukset kaksidimensionaalisesti todennäköisyyden ja toivottavuuden mukaan. Delfoi –tekniikka mahdollistaa useiden mahdollisten tulevaisuuksien (futuribles) tutkimisen. Mahdolliset tulevaisuudet eivät ole ensisijassa äänestystuloksia jostain tulevaisuustilasta vaan perusteluja siitä, että niin voi tai miksi niin voi tapahtua tai olla tapahtumatta. 

Ohjelma lajittelee argumentit asteikkovastausten mukaan niin, että argumentoinnille syntyy rakenteinen pohja. Syntyneen nelikentän mukaan teesit voidaan kuvata ja luokitella. Jakauman ja argumenttien perusteella teesi on joko ratkaisu-, dialogi- tai kiistatilassa.

Teoreettinen kehityskulku on se, että kiistakysymysvaihe eli vastakkainasettelu käynnistää kehityksen, jonka seurauksena paradigma muuttuu tai löydetään kolmas tie, jossa ei ole kyse kummastakaan alkuperäisestä vastakohdasta. Useimmiten vastakkainasettelu jatkuessaan johtaa rikastuvaan kommentointiin, argumentointiin ja keskusteluun, jossa näkökulmat moninaistuvat ja rikastuvat, jolloin siirrytään dialogivaiheeseen. Siinä näkökulmat täydentävät toisiaan, mutta paneelin vastaukset edelleen hajoavat todennäköiseen ja toivottavaan tulevaisuuteen. Ratkaisuvaiheessa vallitsee lopulta suuri konsensus siitä, mikä on tuleva teesin tila. Se ei suinkaan tarkoita, että tilanne olisi nyt ratkaistu. Hyvä esimerkki on ainejakoisuutta käsittelevä teesi, joka on ollut alusta alkaen ratkaisutilassa vuoden 2030 tilannetta arvioitaessa, vaikkeivat nykyinstituutiot sitä vielä tue, ennemminkin päinvastoin.

Taulukko: Anonyymien argumenttien nelikenttäanalyysi

Taulukossa havainnollistetaan anonyymien argumenttien nelikenttäanalyysiä. Kyseessä on poiminta oppivien ryhmien teesivastauksista. Anonymiteetti takaa sen, että asiantuntijat voivat toisten panelistien argumentit nähtyään paitsi ottaa tarkentuvasti kantaa, myös muuttaa näkemyksiään menettämättä arvovaltaansa tai kasvojaan. Barometrin pitkäkestoisuus mahdollistaa oppivat prosessit, joissa vähitellen siirrytään asteikkovastauksesta ja sen perustelusta toisten panelistien kommentointiin ja ymmärrystä syventäviin keskusteluketjuihin. Analyyseissä myös argumentit ryhmitellään asteikkojakaumien lisäksi nelikenttään, kuten ylläoleva taulukko demonstroi. 

Delfoi-päivitysten aikana panelistien kokonaisnäkemys käsiteltävästä asiasta kehittyy samalla, kun he tarjoavat muille panelisteille aineksia näkemysten muokkaamiseen. Ajallisesti kehittyvänä prosessina Delfoissa saavutetaan joidenkin teesien osalta kriittinen kantojen ja käsitysten siirtymä, jonka avulla muutossuunnat saadaan näkyviksi. Vähiten ei ole vaikutusta sillä, että muutokseen mennään argumentti edellä.

Koulun, opetuksen ja oppimisen tulevaisuutta lähestytään kolmen asiantuntijapaneelin kautta. Ns. sisäpaneeliin kutsuttiin oppimisen, opetuksen ja kasvatuksen kanssa eri tavoin suoraan tekemisissä olevia asiantuntijoita. Ulkopaneeliin haettiin henkilöitä yhteiskunnan eri lohkoilta ja asemista niin, että mitä moninaisimmat oppimiseen, opetukseen ja kouluun kohdistuvat intressit ja tiedot tulevat mukaan tarkasteluun. Kahden peruspaneelin lisäksi teeseihin ottaa kantaa myös ns. haastajapaneeli, johon kutsuttiin koulun kehittäjiä eri puolilta Suomea. Se eroaa peruspaneeleista vahvan kenttätyöyhteytensä kautta. Paneeleissa tapahtuu hidasta uudistumista eläkkeellesiirtymisten tai muiden syiden takia. Useampi kuin neljä viidestä alkuperäisestä panelistista on viiden vuoden jälkeen edelleen mukana.

Paneeli on Delfoi-tekniikan mukaisesti koostettu asiantuntijuuden ja asianosaisuuden (intressin) perusteella. Hallinnollinen, tutkimuksellinen, opetuksellinen ja työ-/elinkeinoelämäasiantuntemus on erotettu toisistaan. Samoin intressit jaetaan kolmeen yhteiskuntasektoriin (julkinen, yritys- ja kolmas sektori) sekä neljäntenä oppijaan ja hänen lähipiiriinsä (vanhemmat).

Asiantuntijapaneelien seuranta tapahtuu kerran vuodessa, jolloin perusbarometrin kyselyt ovat tuloksineen ja keskusteluineen auki touko-kesäkuussa neljän viikon ajan. Argumentteja ja muita kannanmäärityksiä on mahdollista tarkentaa myös muina aikoina, mutta säännönmukainen ”leimattava vuositarkistus” tapahtuu keväisin. Vuoden mittaan saatetaan avata erikseen joku teesi tai teesiryhmä ajankohtaisen keskustelun käynnistämänä tai käynnistämiseksi. 

Viisivuotistarkastelussa aineisto analysoitiin teesikohtaisesti keskittyen argumentointiin, jolla perustellaan erilaisia tulevaisuuksia ja tulevaisuuksien aikatauluja. Teesikehitystä havainnoidaan myös aikasarjana ja paneelien välisinä eroina. Kvantitatiivisesti vastaukset ristiintaulukoitiin taustamuuttujittain, joita ovat sukupuoli, paneeli ja ryhmätypologia, joka muodostettiin monimuuttujamenetelmin (ryhmittelyanalyysi). Sitä kautta saatiin myös teesien välinen korrelaatiolistaus. Korrelaatioiden avulla tulevaisuuskarttaan tuodaan rakennetta ja hypoteeseja.

Ryhmittelyanalyysi tuotti typologian, joka muistuttaa aiemmin luotuja tulevaisuusprofiileja. Tiedetään, että ihmiset painottavat eri tavoin mahdollisia (possible), todennäköisiä (probable) ja haluttavia (preferable) tulevaisuuksia. Orientaatio vaihtelee vastaavasti havainnoivasta ja aistivasta (feeling) ajattelevaan (thinking) ja tuntevaan (sensing). Tulevaisuusnäkökulmat eivät niinkään liity asiantuntijuuden laatuun kuin kunkin ihmisen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja valintoihin. Suomalaiset tulevaisuuksientutkijat (ks. Kuusi 2000) ovat tyypitelleet Roy Amaran tutkimustuloksiin nojaten neljä tulevaisuusorientaatiota, jotka voivat esiintyä myös erilaisina yhdistelminä. Jokainen tulevaisuusrooli on omalla tavallaan tärkeä ja arvokas.

Amaran tyypeistä tulevaisuuden tekijä on kiinnostunut haluttavista tulevaisuuksista, joiden eteen hän on valmis tekemään kosolti töitä. Hän keskittää energiansa mahdolliseen ja toivottavaan. Tekijää profiloi vahva käsitys toivottavasta tulevaisuudesta. Ehdot täyttää hyvin ensimmäinen klusteriryhmä, joka ristittiin tekijöiksi (sininen väri). Siihen kuuluu viidesosa eli 36 panelistia. Pedagogiset teesit aktivoivat tekijöitä, mutta kahteen eri suuntaan. 

Tekijä -ryhmä on ilmeisen koulupainotteinen ja siinä saattaa havaita vaikutuksia kahdesta eri opetusprofession linjasta. Toinen on konservatiivinen ja toinen uudistava. Asetelma selittää myös vastausten polaarisuutta nimenomaan niiden tulevaisuusväitteiden osalta, jotka käsittelevät oppimista ja kasvatusta. Konservatiiveille on ominaista painotus kasvun ja oppimisen pitkäkestoisiin prosesseihin ja luottamus nykyinstituutioiden muodostamaan suojaan ja turvallisuuteen. Uudistajat nostavat esiin uusia menetelmiä ja tarvetta uudelleenorganisoida opetusta ja oppimista.

Sivustaseuraaja tarkkailee kehitystä pyrkien pitämään omat toiveet erossa arvioista. Tällainen tarkkailija pohtii etenkin todennäköisintä tulevaisuutta tavoitellen mahdollisimman objektiivista kuvaustapaa. Barometriklusteroinnin valtaryhmä nimitettiin mallin mukaisesti seuraajiksi (keltainen ryhmä). Se on peilikuva koko yhdistelmäpaneelista. Seuraajat (96 asiantuntijaa) ovat poikkeuksetta lähinnä kaikkien vastaajien keskiarvoa, kun eri ryhmiä vertaillaan keskenään.

Uhkiin varautuja (uhkien kokijat) tutkailee tulevaisuutta riskien näkökulmasta. Huonot vaihtoehdot tunnistava varautuja osaa todennäköisesti välttää pahimmat vaihtoehdot ja parhaimmillaan hän kykenee kääntämään uhat mahdollisuuksiksi. Tässä ryhmässä vastaavuus herättää kysymyksiä, siksi nimityksessä poiketaan mallista. Torjujat (punainen väri) on selkeäprofiilinen vastaajajoukko. Ryhmässä on 36 jäsentä. Heitä yhdistää asenne, jossa vastustetaan systemaattisesti muutoksia. He argumentoivat olemassa olevien järjestelyjen puolesta ja katsovat, että maltillinen nykyinstituutioiden kehittäminen on parasta koulutuspolitiikkaa. Siinä suhteessa pahimmat epäkohdat löytyvät resurssoinnista.

Mahdollisuuksiin tarttuja poimii tulevaisuudesta optioita tai pikemminkin futuureita, joiden riskinä on, etteivät ne toteudu. Hän muotoilee tulevaisuutta tavalla, jota voidaan luonnehtia rohkeaksi ja ennakkoluulottomaksi. Barometrissa mahdollisuuksiin tarttujia nimitetään etenijöiksi (vihreä väri), joita voidaan pitää torjujien vastaparina. Vastaavuus ryhmäprofiilien välillä on vahva. 

Etenijöissä (36 jäsentä) ovat yliedustettuna ulkopanelistit, mikä osaltaan selittää sitä, kuinka vauhdikkaasti joissakin kysymyksissä ryhmä on valmis muutoksiin. Etenijät suhtautuvat teknologiaan suopeasti, mutta he ovat myös muita ryhmiä valmiimpia purkamaan nykykoulun normitusta ja ulkoistamaan oppimispalveluja. 

Sisäpaneelissa dominoivat etenijät ja tekijät, ulkopaneelissa pelkät etenijät.

Haastajapanelistit ovat yliedustettuja seuraajissa ja torjujissa. Miehissä on painotusta etenijöihin ja seuraajiin, naisissa tekijöihin ja torjujiin, joskin erot ovat suhteellisen pieniä. Huomattakoon myös, että miehet ovat enemmistönä sisäpaneelissa, naiset haastajissa, ja ulkopaneeli menee tasan.

Tulevaisuuskartan koordinaatit

Barometrista kehkeytyvä tulevaisuuskartta on metaforinen muttei vailla yhteyksiä tosielämään. Ensimmäinen karttataso (layer) tulee koulun tehtävästä, historiasta ja jatkumosta tähän hetkeen. Toinen taso hahmotellaan “driverien“ avulla kuvaamaan sitä, miten maailma ja etenkin työelämä koulun ympärillä on muuttumassa. Kolmas kerros piirtyy verkossa oppimisesta kerätyistä kokeiluista ja kokemuksista. Verkossa oppimisessa instituutiopaine on olennaisesti kevyempää kuin lähikoulussa. Tulevaisuusmaaston “maanmittarit” ovat havainnoineet neljää muutosaaltoa kahdenkymmenen vuoden ajan avoimissa verkko-oppimisympäristöissä.

Driverit pyyhkivät karttapohjaa
Amerikkalainen tutkimuskeskus IFTF (Institute for the Future) on tutkinut työelämän muutosta vuoteen 2020 ja johtaa siitä sisältöjä koulutukseen. Koulutuksen tarpeet pohjataan yhteiskunta-, työ- ja elinkeinoelämän meneillään olevista ja tulevaisuudessa edelleen vahvistuvista mullistuksista.  IFTF:n mallissa koulutukseen vaikuttavia drivereita ovat (1) koko maapallon kattava keskinäisriippuvuuden lisääntyminen, (2) uusi mediaekologia (sosiaalinen media), (3) koneiden ja robottien lisääntyminen, (4) pitkäikäistyminen (joka on eri asia kuin vanhuus), (5) tietokoneistuminen ja (6) dataistuminen. Ajan voimavirtojen seurauksena koneet valloittavat suuren osan töistä, joita ihminen nyt tekee.

Negatiiviset seuraukset tunnemme mm. Etlan raporteista. Jopa kolmasosa ammateista katoaa seuraavien 10-15 vuoden aikana. Positiivista on, että rutiinitöiden kato vapauttaa ihmisen siihen, missä hän on hyvä eli ymmärtämiseen (sense making), ajatteluun (adaptive thinking), sosiaaliseen älyn käyttöön, monikulttuuriseen kanssakäymiseen ja virtuaaliseen yhteistyöhön, uuteen medialukutaitoon ja monitieteisiin ongelmanratkaisuprosesseihin. Automatiikka ja robotiikka syövät perustyötä ja uudet työpaikat muodostuvat entistä haastavammiksi osaamisen näkökulmasta. Koulutukselle, opetukselle ja oppimiselle kehitys asettaa uusia vaatimuksia.

Kokeilut ja kokemukset: Internetix Campus
Uusia oppimisen tapoja voidaan hakea sieltä, missä suhde toimintaympäristöön on vähiten välittynyttä ja instituutioiden sitomaa. Sellainen paikka oli ja osittain on edelleen verkko ja internet, johon 90-luvun puolivälissä perustettiin EU-rahoilla avoin verkko-oppimisympäristö Internetix Campus. Suomen Akatemian Futu-projektin kautta siitä rakentui myös uuden oppimisen laboratorio.

Internetix Campus rakennettiin ympäristöksi, jossa oppijoita ei erotella tutkinnon mukaan. Ratkaisuun vaikutti havainto, että monet toimimattomat käytännöt näyttivät patoutuvan hierarkioiden ja toimialojen instituutiorajoille. (H. Linturi et al. 2013, Linturi 2003) Järjestelmä yskii, kun sen rakenne liiaksi jäykistyy. Oppimisympäristö on tässä suhteessa parempi oppikäsite kuin koulu tai luokkahuone. Oppimisympäristön ulkoisena tuntomerkkinä ovat avoin fyysinen tai virtuaalinen tila ja siinä olevat tai siihen kytketyt sisällölliset (informaatio), metodiset (työkalut) ja inhimilliset (asiantuntijat, vertaisopiskelijat) resurssit. Oppija käyttää resursseja yksin tai yhdessä muiden kanssa joko ohjatusti tai itseohjautuvasti.

Murrosoletus oli 20 vuotta sitten metodinen ratkaisu. Tofflerilaisten aikakausien aaltoluonteen ja teollisten ideoiden dekonstruktion kautta päädyttiin oletuksiin, joita verkossa lähdettiin testaamaan. Netti oli otollinen toimintaympäristö, koska siellä instituutioiden kitka ja vastustus oli vähäistä. Murros on sosiologinen käsite kuvaamaan prosessia, jossa uudet yhteiskunnallista ja taloudellista toimintaa ohjaavat ideat suistavat vähitellen vanhat meemit marginaaliin. Murrosaikoina ilmaantuu lisääntyvästi mahdollisia ja vaihtoehtoisia tulevaisuuksia (futuribles). Jotkut aiemmin väkevät toiminnan traditiot kuihtuvat ja uusia toiminnan muotoja alkaa versoa. (Linturi 2002) Osa niistä vahvistuu ennalta-arvaamattomasti. Tälle prosessille luotiin hypoteettinen neljän muutosaskeleen käsitekehys, joka sittemmin on pääpiirteissään myös toteutunut.

Verkko-oppimisen evoluution ajateltiin kehittyvän neljässä vaiheessa, kun muuttujina ovat instituutio (koulu), oppimisen muoto (formaatti) ja ohjaava idea, jonka mukaisesti oppiminen organisoituu. Ensi vaiheessa fyysisen maailman tavat kopioituvat verkkoon, toisessa vaiheessa nousee esiin uusia oppimisen tapoja, kolmannessa syntyy uusia instituutioita perinteisten rinnalle oppimisen tueksi, ja neljännessä mullistuvat keskeiset ideat, joiden varaan niin formaali kuin informaalikin oppiminen rakentuu. Vaiheet eivät ole vain peräkkäisiä vaan myös toisiinsa vaikuttavia ja vähitellen myös sulautuvia. (Linturi 2002) Näitä vaiheita käsitellään tarkemmin artikkelin verkkoversiossa http://www.ebarometri.fi .

Idea inspiroi toimintaa, mutta Internetixin multiversumi jäi rakentumatta. Matriisin pilkkomassa maailmassa syntyi lopulta vain viipaleratkaisuja. Uudet palvelut eivät ketjuttuneet eivätkä laajenneet niihin mittoihin, mitkä verkko mediana ja toimintaympäristönä olisi sallinut. Vanhat instituutiot eivät ehtineet sellaisiin muodonmuutoksiin, jotka verkko olisi tehnyt mahdolliseksi. Keskittyvien kouluverkkojen tilanteessa odotetaan uusia verkonkutojia, jotka mahdollistavat verkostovoimien käytön niin, että ne ylettyvät verkon kaikkiin napoihin. 

Arvaukset verkon potentiaaleista ovat pääpiirteissään osuneet maaliin, joskin aikataulu on ollut kautta linjan toiveikas. Kehitys on ollut olennaisesti verkkaisempaa kuin kahdenkymmenen vuoden takainen ajatuksen liito. Mutta paljon on toteutunutkin. Oppimisen resurssit ovat lisääntyneet ja moninaistuneet. Enää ei vuorotyö, äitiysloma, ammattiurheilu, nuoruuden kapinointi, mielen sairaus tai vaikkapa pitkäkestoinen paniikkihäiriö estä ryhtymästä tutkintotavoitteiseksi oppijaksi verkon rannattomista suorista oppimismahdollisuuksista puhumattakaan. 

Viiden murroksen kartta

Kahdenkymmenen vuoden takaisia Internetix-visioita olivat kulttuurievolutionaariset ideat murroksen murtamisesta dekonstruoimalla vanhaa oppimistoimintaa ja viemällä sitä uuteen ympäristöön eli verkkoon sekä antamalla siihen kehkeytyvän uuden toimintalogiikan vaikuttaa mahdollisimman vapaasti. Verkkokoulut (Nettilukio www.nettilukio.fi ja Nettiperuskoulu www.nettiperuskoulu.fi) ovat vakiinnuttaneet paikkansa, mutta varsinainen logiikkamurros on vielä kesken. Tulevaisuuskartta — saati tulevaisuus — ei ole valmis. 

Moni mahdollinen tulevaisuus on edelleen toteutumatta, vaikka tulevaisuuden maastokuva on monessa kohden tarkentunut. Eräänlaisena karttakerrostumien synteesinä esitellään viisi tulevaisuushaastetta, jotka odottavat ratkaisuaan lähivuosina. Niille on yhteistä se, että ratkaisu edellyttää sekä oppimisen uudelleen organisointia että oppimista ohjaavien ideoiden uudistamista.

Ensimmäisessä haasteessa on kyse siitä, miten kykenemme 1) henkilökohtaistamaan ja vapauttamaan oppimista ilman, että samalla menetämme voimavarat, joita Suomessa olemme hankkineet yhtenäisellä, korkeatasoisella ja tasa-arvoisella opetuksella. (R. Linturi et al. 2013) Tästä metamuutoksesta johtuu toinen haaste, jossa on kyse 2) opettajaprofession perusteellisesta mullistuksesta opetuksesta oppimisen aikaansaamiseen, ohjaukseen, arviointiin ja oppimisympäristöjen managerointiin. Toinen haaste avaa ovet kolmannelle, jossa oppimistapahtumat ja -prosessit resurssoidaan uudestaan oppimisen 3) eksosysteemiksi, joka kokoaa monet tällä hetkellä käyttämättömät voimavarat koulun sisäisiin ja ulkoisiin oppimisympäristöihin. 

Yleissivistävän — mutta myös ammatillisen — koulun kannalta olennainen on muutos, joka on tapahtumassa itse yleissivistyksen sisällöissä. Aiempaa dynaamisemmin se ymmärretään perus- ja käyttötaidoiksi sekä 4) osaamisiksi (kompetensseiksi), jotka mahdollistavat tulevaisuudenkestävät (jatko)oppimisen kohteet, tavat ja muodot. Globaalistuva työ- ja kansalaiselämä viestii sitä, että oppiminen ymmärretään lisääntyvästi myös 5) kollektiivien, yhteisöjen ja kulttuurien ominaisuudeksi. Viides oppimishaaste on kehittää institutionaaliset muodot yhteisö- ja ryhmäoppimisen eri muodoille. Näistä haastekimpuista poimuttuu metaforavuoristo, jota seuraavilla Futuran sivuilla kuvataan.

Liite 6: Delfoi-kyselyt ja kysymykset

Ilmastot@komolle on tehty oma eDelphi-paneeli https://www.edelphi.org/ilmastotakomo , johon kaikki mallikyselyt on koottu. Sieltä ne on mahdollista kopioida omaan paneeliin pohjaksi omille kyselyille. eDelphi on peruskäytössä maksuton avoimen lähdekoodin verkko-ohjelmisto.

“Oma ääni”

Ensimmäinen jakso voidaan kokonaisuudessaan toteuttaa ”analogisesti” jaloilla äänestäen, mutta tästäkin osuudesta on tehty myös eDelphi-kyselyversio, jossa muutaman kysymyksen kohdalla esitellään myös erityisesti tulevaisuuden pohdiskeluun suunniteltuja kysymystyyppejä.

Ensimmäisessä osiossa keskitytään yksilöllisiin ja sosiaalisiin piirteisiin, joiden kautta kommunikoimme ja vaikutamme toisiimme. Niitä taitoja opitaan elämän läpi, mutta harjoitukset on suunniteltu peruskoulun käyttöön.

“Koulu-Delfoi”

Toinen osio ja kysely on suunniteltu toteutettavaksi eDelphi-alustalla niin, että Delfoi- prosessi voi edetä myös asynkronisesti ilman, että siihen käytetään yhteistä luokka-aikaa. Oppimisen kohteet ovat autenttisia ja niitä on mahdollista toteuttaa pistemäisinä tapahtumina tai projekteina tai niiden jälkeen myös arkeen upotettuna jatkuvana seurantana.

Kussakin koulussa ovat omanlaisensa tilanteet ja olosuhteet, minkä vuoksi esiteltävät kysymykset ovat esimerkinomaisia ja tarkoitettua havainnollistamaan minkälaisin kysymysratkaisuin koulun keinoja pohtia ja parantaa omaa yhteisöllistä hiilijalanjälkeään.

Nimensä mukaisestsi Kouöu-Delfoissa aiheet ja teemat valitaan koulun sisältä, mutta paneeleihin voidaan valita myös koulun ullkopuolisia ryhmiä kuten oppilaiden vanhempia tai kunnan viranomaisia.

“Kunta-Delfoi”

Kunta-Delfoissa hyödynnetään reaaliaikaisia kuntakohtaisia CO2-päästötietoja http://www.co2-raportti.fi/ . Real-Time Delphi -kierros voidaan toteuttaa viidestä CO2-teemasta, jotka ovat maatalous, jätehuolto, lämmitys, muu sähkönkulutus ja liikenne.

Kunta-Delfoissa tiedonmuodostuksessa voi hyödyntää historia- ja trenditietoa, jonka pohjalta panelistit ennakoivat tulevaa kehitystä sekä perustelevat kantansa kuntapäästöjen viidellä sektorilla. Aikasarjatieto kytketään vertailutietoon muiden samassa asemassa olevien kuntien tietoon. Ensimmäisen kierroksen paneelitulosten pohjalta rakennetaan sellaisia konkreettisia tulevaisuusväitteitä toiselle Delfoi-kierroksella, jotka muodostavat perustaa päätöksenteolle. 

Kuntatietoa voidaan käyttää myös ilman Delfoi-kytkentää: ”Tutustutaan oman kunnan ilmastopäästöihin ja selvitetään mistä ne syntyvät, sekä onko tilanteeseen tiedossa muutoksia. Mikä olisi hyvä tapa vähentää oman kotikunnan päästöjä? Esim. miten energiantuotantoa pitäisi muuttaa? Onko suunnitteilla uusiutuvia energiamuotoja/ tuulivoimaa, aurinkovoimaa? Sitten etsitään konkreettisia vaikuttamisen paikkoja ja mietitään kunnallisen vaikuttamisen keinoja. Lopuksi harjoitellaan tunnistettujen kehityskohteiden pohjalta vaikuttamisen taitoja käytännössä: käydään lobbaamassa päättäjiä, laaditaan valtuustoaloite, julkaistaan luokan kannanotto paikallislehdessä tms.” (Open ilmasto-opas)

“Suomi-Delfoi”

Ensimmäisessä Suomi-Delfoi-kyselyssä arvioidaan neljää skenaariota, joista jokainen on mahdollinen, jossain määrin todennäköinen ja eriasteisesti toivottava. Kun kukin skenaario on käsitelty siirrytään arvioimaan sitä, missä määrin kullakin skenaariolla on vaikutusta jo tässä hetkessä suhteessa siihen, mikä kunkin pitoisuus on vuonna 2040. Arvio antaa suunnan siitä, mihin ollaan matkalla.

Toinen Suomi-Delfoin vaihtoehto on nimeltään ”Murroksen tulkki”-paneeli, jonka avulla on mahdollista laatia skenaarioita ilmastonmuutoksen tulevaisuuksista. Ilmastonmuutoksen politiikkapilotti kohdistetaan täydessä versiossa kolmelle paneeliryhmälle: opiskelijat (oma tutkijaryhmä/luokka), opettajat (oman koulun aineenopettajat) ja koulun ulkopuoliset Delfoi-asiantuntijat (paneelimatriisi). Nimensä kysely on saanut lehtijutusta, jossa haastateltiin Risto Linturia, joka on tunnettu tulevaisuudentutkija ja teknologian ennakoija.

Energian tulevaisuus-kyselyssä – kolmas vaihtoehto – arvioidaan eri energiamuotojen käyttömääriä, regulointia ja hinnan muodostusta vuoteen 2040.

Iso systeemi-kyselyssä – neljäs vaihtoehto – tarkastellaan koko maapallon ilmastotulevaisuutta. Kysely perustuu samoihin lähtökohtiin kuin Suomi-Delfoin Murroksen tulkki-kysely. 

Maapallon pelitilan lasketaan olevan vähissä. Vuosittain hiilidioksidia pääsee ilmakehään 42 Gt. Toleranssia on enää 13,8 vuotta siihen, että uhkakuvat alkavat toteutua. Kaikista CO2-päästöistä fossiilisten polttoaineiden osuus on 90%.

“Barometri-Delfoi”

Tulevaisuus ei pääse yllättämään, jos sen pitää mielessä koko ajan. Kouluelämään hyvin istuva tapa on alkaa seurata tulevaisuuden kehkeytymistä. Yksinkertaisimmillaan on kyse siitä, että kerran tehty tulevaisuuskysely uusitaan aika ajoin, jotta nähdään edetäänkö samaan suuntaan ja samalla tahdilla, kun alkujaan arvioitiin. Jokainen mittauskerta tuo jotain uutta tai tarkentavaa esiin muutenkin kuin sitä kautta, että tulevaisuus koko ajan tulee lähemmäs. Saman kyselyn seurantaa nimitetään barometriksi, joka on tuttua toimintaa fysikaalisesta maailmasta, jota on totuttu mittaamaan numeroin.

Barometri-Delfoin ensi vaiheessa tarjolla on neljä kysymystä, joiden avulla on mahdollisuus kartoittaa ja laittaa seurantaan sata radikaalia teknologiaa. Sadasta teknologiasta on mahdollista valita lyhyempi ilmastokysymyksen kannalta relevantti joukko muuttujia. Radikaalit teknologiat perustuvat Risto Linturin ja Osmo Kuusen selvitykseen. Sen viimeisin päivitetty versio on ”Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037 (Yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia)”.  Murroksen tulkki-kyselyn tausta-aineistot perustuvat tähän tutkimusaineistoon ja keskusteluihin, joita käytiin Linturin ja Kuusen kanssa helmikuussa 2019. 

Lähteitä

KIRJALLISUUS

1. Airaksinen T., Halinen I., Linturi, H. (2016) Futuribles of Learning 2030  – Delphi supports the reform of the core curricula in Finland. European Journal of Futures Research. Special topic: Education 2030 and beyond. Internet https://link.springer.com/article/10.1007/s40309-016-0096-y. 
2. Alhanen K. (2016) Dialogi demokratiassa. Gaudeamus.
3. Bourdieu P. (1998) Järjen käytännöllisyys. Toiminnan teorian lähtökohtia. Vastapaino. Tampere.
4. Dewey, J. (2019): Demokratia ja kasvatus. Eurooppalaisen filosofian seura. ISBN 9789525503548. 
5. Ehlers, U., Kellermann, S. (2019): Future Skills – The Future of Learning and Higher education. Results of the International Future Skills Delphi Survey. Karlsruhe.
6. Elonen, P. (2019) Karjankasvattaja laittoi lehmät keräämään itse rehunsa ja levittämään lantansa: Laitumien hiilivarastot kohenivat, vasikoiden kiihtyi ja säästöä syntyi. HS 5.7.2019.
7. Elonen, P. (2019) Ruuan todellinen hinta. HS 5.7.2019.
8. Freire, P. (1972) Pedagogy of the Oppressed. London. Sheed & Ward. Ks. suomeksi: Sorrettujen pedagogiikka. Vastapaino 2005.
9. Freire, P. (1974) Research Methods. Literacy Discussion, Spring 1974. 
10. Futura 3/2014: Oppimisen tulevaisuus 2030 -teemanumero.
11. Futura 2/2015: Koulun tulevaisuus 2030-teemanumero.
12. Geels, F. W. & Schot, J. (2007): Typology of sociotechnical transition pathways. Research Policy 36.
13. Gronow K. (2019): Monen aikuisen identiteetti on hukassa, ja se on todellinen kriisi, sanoo psykologi – Yksi kysymys paljastaa, millainen identiteettisi on. HS 28.3.2019.
14. Hallamaa T. (2019): Ylen kysely: Suomalaisilla on taas varaa olla huolissaan ilmastonmuutoksesta. Yle.
15. Himanen P. (1996): Ajattelun kätilö. Yliopisto-lehti 16/1996.
16. Himanen P. (1997): Aika, skhole. Agora-foorumi, Himanen Pekka 1997.
17. Hoikkala, T. & Paju, P. (2013): Apina pulpetissa – Ysiluokan yhteisöllisyys. Gaudeamus.
18. Inayatullah, S. (2004): Deconstructing and Reconstructing the Future: Predictive, cultural, and critical epistemologies. Kirjassa Inayatullah, S. (toim.) The Causal Layered Analysis (CLA) Reader. Theory and Case Studies of an Integrative and Transformative Methodology. Tamkang University Press, Taipei.
19. Inayatullah, S. (2014): Causal Layered Analysis Defined. The Futurist (World Future Society) 48 (1). January–February, 2014.
20. Issakainen, T. (2015) Scrum, skaalautuvaa prosessioppimista. Futura 2/2015. Koulun tulevaisuus 2030.
21. Joutsenvirta, M. (2019) Dialogi on työelämän uusi käyttöjärjestelmä. (HS 30.6.2019 https://www.hs.fi/paivanlehti/30062019/art-2000006158090.html .
22. Kamppinen, M. (2000): Ajat muuttuvat: Esseitä ajasta, riskeistä ja tieteellisestä maailmankuvasta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki (Tietolipas 165).
23. Karhinen Reijo, Pantsar Mika, Vesterinen Johanna, Tarvitsemme yhteiskunnallisten muutosten älykästä hallintaa,  HS 27.10.2019 https://www.hs.fi/paivanlehti/27102019/art-2000006286579.html.
24. Kopra, J., Hiltunen, A., Uusitalo, S. (2019) Nuorten pitää voida osallistua päätöksentekoon. HS 14.4.2019.
25. Korhonen-Yrjänheikki, K. (2014) Yhteisöllinen oppiminen: miksi, mitä ja miten? Futura 3/2014. Oppimisen tulevaisuus 2030.
26. Kuusi, O. (2000): Delfoi-metodi. Metodix http://www.metodix.fi .
27. Kuusi, O. (1999): Expertise in the Future Use of Generic Technologies. Epistemic and Methodological Considerations Concerning Delphi Studies. Acta Universitatis oeconomicae Helsingiensis. A, ISSN 1237-556X. Helsinki)
28. Lakoff, G. ja Johnson, M. (2003) Metaphors We Live By. University of Chicago Press, Chicago, Illinois, USA.
29. Lehtonen, J. (2019) Heikko sosio­ekonominen asema voi ruokkia kostonhimoa, sanoo psykologi – Näistä syistä ajatus kostosta vetoaa. HS 11.4.2019.
30. Linturi H. (2002): Oppimisen verkkosaalistusta. Teoksessa Verkot ja virtuaalistaminen oppimisen tukena. Juhani Nieminen (toim.). Hämeen ammattikorkeakoulu. Saarijärvi. 125–173.
31. Linturi H. (2003): Oppimisen kulttuurievoluutio verkossa. Teoksessa Tulevaisuudentutkimus. Toim. Kamppinen, M., O. Kuusi & S. Söderlund. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Helsinki. 665–788.
32. Linturi, H. (2007): Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007. 102-114.
33. Linturi, H. (2008): Matkalla sivistysyhteiskuntaan. Opetusministeriön sivistysbarometri 1997–2007. Väliraportti 2007. Metodix.
34. Linturi, H. (2013) Työkaluja tulevaisuusjohtamiseen. Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen – tietoyhteiskuntakehitykseen kouluissa ja opetustoimessa. Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskus. Helsinki.
35. Linturi H. (2013) Kompetenssien tiellä uuteen pedagogiseen kulttuuriin. Johtajuudella toimintakulttuurin muutokseen – tietoyhteiskuntakehitykseen kouluissa ja opetustoimessa. Helsingin kaupungin opetusviraston mediakeskus. Helsinki.
36. Linturi, H. (2014) Uusintavasta uudistavaan oppimiseen. Pääkirjoitus. Futura 3/2014. Oppimisen tulevaisuus 2030.
37. Linturi H., Airaksinen T. (2014) Kollektiivinen oppiminen on toisenlaista. Futura 2/2014.Oppimisen tulevaisuus 2030.
38. Linturi H., Airaksinen T., Peltomaa I., Rubin A. (2014) Osaamisten yleissivistys. Futura 2/2014. Oppimisen tulevaisuus 2030.
39. Linturi, H., Linturi J., Rubin A. (2014) eDelfoi – metodievoluutiota verkossa. Metodix. Verkossa https://metodix.fi/2014/11/26/edelfoi-metodievoluutiota-verkossa/  .
40. Linturi, H. ja Linturi, J. (2018) Tulevaisuuden tekemisen historiaa. Varttivuosisata metodioppimista. Futura 3/2018. 
41. Linturi, H. & Rubin, A. (2011): Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisu 1/2011.
42. Linturi, H., Rubin, A., Airaksinen, T. (2012) Lukion tulevaisuus 2030 – Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. 978-952-6605-00-5 (pdf), ISSN-L 2242-1297, ISSN 2242-1297.
43. Linturi, H, Rubin, A. ja Kekkonen, K. (2013): Kaksikymmentä vuotta tulevaisuutta takana: Meemimutaatioita verkossa. Teoksessa Ammattikasvatuksen aikakauskirja 3/2013. Verkko-oppiminen ja uudet oppimisympäristöt. ISSN 1456-7989. Saarijärvi.
44. Linturi, R., O. Kuusi & T. Ahlqvist (2013): Suomen sata uutta mahdollisuutta: Radikaalit teknologiset ratkaisut. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisuja 6.
45. Linturi, R. & Kuusi, O. (2018): Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–­2037 : yhteiskunnan toimintamallit uudistava radikaali teknologia. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018.
46. Linturi, H. (2019) Ilmastot@komo: Viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Delfoi-sarja 3/2019. ISBN 978-952-6605-06-7. Metodix Oy. Helsinki. Verkossa https://metodix.fi/2019/12/01/ilmastotakomo/ .
47. Linturi, H. (2019) Delfoi-pedagogia. Delfoi-sarja 1/2019.  ISBN 978-952-6605-05-0.
48. Linturi H., Linturi M., Jauhiainen O. (2019) Uudistuva Delfoi-metodi ja eDelphi 2002. ISBN 978-952-6605-07-4. Delfoi-sarja 2/2019. Metodix Oy www.metodix.fi . Helsinki. Verkossa https://metodix.fi/2020/01/06/uudistuva-delfoi-metodi/ .
49. Lähteenmäki, Mika (2009) Dialogisuuden lähteillä: oppihistoriallinen näkökulma Bahtinin dialogiseen kielikäsitykseen. Puhe ja kieli, 29:2, 63-74.
50. Malamud, K. (2014): A Shared Reality. http://mappa.mundi.net/cartography/Maps/ (luettu 1.7.2014)
51. Martelius, Katja (2019) 29 vuotta Pörriäistä. HS 5.5.2019.
52. Marttinen, E. (2017): Deciding on the direction of career and life : personal goals, identity development, and well-being during the transition to adulthood. Jyväskylä studies in education, psychology and social research. University of Jyväskylä. ISBN 978-951-39-7094-9. 
53. Nisbet, R. (1969) Social Change and History. Oxford University Press, New York, 1969. NMC Horizon Report 2014.
54. Ojanen E. (2015): Sivistys ja ajan henki. Futura 2/2015. Koulun tulevaisuus 2030.
55. Pikkarainen, E. (1992) Johdatusta Paulo Freiren pedagogiikkaan. Opintomoniste, joka perustuu graduun: TIETOISTUMINEN, VAPAUTUMINEN, IHMISTYMINEN: Tutkimus Paulo Freiren pedagogiikasta (Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta, Käyttäytymistieteiden laitos, 1989)
56. Puolimatka, Tapio (2008) Käsitykset testataan moniäänisessä dialogissa. Skeptikko-lehti 4/2008.
57. Puttonen, M. (2019) Sellu palaa ilma­kehään, ja metsän puu luovuttaa lopulta hiilensä – Tutkijoiden mukaan on yksi yli­voimainen tapa muuttaa puu hiili­nieluksi. HS 22.5.2019 
58. Rajala, A. (2016): Toward an agency-centered pedagogy : A teacher’s journey of expanding the context of school learning. Helsingin yliopisto. URL ISBN:978-951-51-2252 .
59. Rubin, A. (2010): Muuttuvan ajan muuttuvat haasteet: Mihin tulevaisuudentutkimuksen opetuksessa tulisi kiinnittää huomiota? TVA-julkaisuja 1. Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia.  http://www.utu.fi/fi/yksikot/ffrc/tva/tutkimus/julkaisut/Documents/TVA-sarja-2010-1.pdf 
60. Rubin, A. (2013): Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Futures Vol. 45, Special Issue: New Generations, January 2013, ss. 38-44.
61. Rubin, A. (2013): Causal Layered Analysis. Kirjassa O. Kuusi, Bergman, T. & Salminen, H. (toim.) Miten tutkimme tulevaisuuksia? Acta Futura Fennica 5. Tulevaisuuden tutkimuksen seura, 3. korjattu painos.
62. Saarikoski, S. (2019): Vihaiset nuoret miehet kääntyvät politiikassa jyrkästi oikeaan päin. HS 7.4.2019.
63. Saarinen, Risto (2020) Oppi toivosta. Gaudeamus. Helsinki.
64. Sajari P. (2019) Kun talousnobelisti jää eläkkeelle, hän alkaa opiskella: ”Taloudessa on paljon asioita, joita en vieläkään ymmärrä”, sanoo Bengt Holmström. HS 18.4.2019
65. Seppänen, J. (2006): Sokrates – filosofin esikuva. Verkossa 12.4.2019 http://www.kolumbus.fi/juha.seppanen/opinnot/fi/sokrates.html .
66. Setälä, P. (1997): Kasvu on leikkiä, paidia. Agora -foorumi.
67. Sokero, Neuvonen, Lähteenaro, Koskinen (2017): Puoliksi tehty. Nuorten antisipaatiot ilmastonmuutoksessa. Demos Helsinki.
68. Tolppanen, S., Aarnio-Linnanvuori, E., Cantell, H. & Lehtonen, A. (201):. ”Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli.” Kasvatus 48.
69. Valtavaara, M. (2019) Unkarilaisesta opetusmenetelmästä tuli matematiikanopettajille lähes kultti, ja nyt vanhempia ahdistaa – Testaa, osaisitko itse alakoulun läksyjä. HS 24.4.2019.
70. Vienola M-K (2018) Toisen ymmärtäminen ja dialogin mahdollisuus jakautuneessa yhteiskunnassa. Politiikasta-sivuston artikkeli 23.1.2018.
71. Vihavainen, Suvi (2019) Piskuinen Ii nousi ilmastotoivon airueksi – BBC hehkuttaa kunnan olevan Euroopan ilmastotaistelun johtaja. HS 26.4.2019.
72. Väntönen, E. (2019) Ruokavalio joka voisi pelastaa meidät ja maapallon, HS 17.5.2019.
73. Väärämäki, H. (2019) Pomo pyysi töihin viisi päivää synnytyksen jälkeen – Filosofi Maria Lasonen-Aarnio meni ja ymmärsi, miksi pomo esitti niin kummallisen kysymyksen. HS 26.1.2019. Internetissä https://www.hs.fi/paivanlehti/26012019/art-2000005977632.html .

MUITA KIRJALLISIA LÄHTEITÄ

1. Christensen, Else (2017) Delfoin oraakkeli hengitti kaasuja ja antoi moniselitteisiä vastauksia. Historia 15.9.2017
2. Greta Thunbergin puhe YK:n ilmastonmuutoskokouksessa Katowicessa v. 2018 https://youtu.be/VFkQSGyeCWg)
3. Hautamäki, Antti http://anthauta.blogspot.com/2015/11/antisipaatio-osa-2-utopia-ja-fiktiot.html .
4. Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli http://ymparistokasvatus.fi/polkupyoramalli-ilmastokasvatuksen-tueksi/ 
5. Issakainen, Tommi: Skaalautuvaa oppimista Koulun tulevaisuus -tapahtumassa 2015, esitys Youtubessa https://youtu.be/ryKCN8zZxb4 .
6. Kevätpörriäinen 2019.
7. Kuinka suomalaiset kuuntelevat musiikkia 2018. Miten uudet tähdet syntyvät? MUSIIKKI & MEDIA. TEOSTO & IFPI, tutkimus elo-syyskuu 2018, Kari Tervonen, Dingle 5.10.2018.
8. Linturi, Hannu & Kauppi, Antti (2018) Osaamisen ennakointifoorumin skenaariot https://sites.google.com/metodix.fi/oef/oef-skenaariot-2035.
9. Radio Helsingin Futucast-sarjan https://www.radiohelsinki.fi/ohjelma/futucast/ .
10. Scrum Guide https://www.scrumguides.org/scrum-guide.html . 
11. Tilastokeskus, energiatiedote 2019 http://www.stat.fi/til/ehk/2018/04/ehk_2018_04_2019-03-28_tie_001_fi.html .

VERKKOAINEISTOJA

1. Agenda 2030 https://www.yk.fi//sdg ja https://www.ykliitto.fi/yk70v/yk/kehitys/post-2015
2. BBC:n Twitter-video Iin kunnan ilmastotaistelusta https://twitter.com/i/status/1121392523929370625 .
3. CO2 http://www.co2-raportti.fi/ 
4. Delfoi-videot https://metodix.fi/julkaisut/
5. eDelphi http://www.edelphi.org 
6. Hätätila! Miten EU ratkaisee ilmastokriisin? Yle podcast https://areena.yle.fi/1-50147601 .
7. Ilmastokirjo https://ilmastokirjo.fi/
8. Ilmastokoulu https://opinkirjo.fi/toiminta/hankkeet-ja-verkostot/ilmastokoulu/ 
9. Ilmastot@komo-videot https://metodix.fi/julkaisut/
10. Maanviljelijän tietobaari -podcast https://areena.yle.fi/1-50217136 .
11. Mitä maksaa?-podcast https://areena.yle.fi/1-50106488 (Onko hajautettu energiantuotanto tulevaisuuden malli?
12. Metodix- tieteellisen menetelmät http://www.metodix.fi 
13. Monialainen oppimiskokonaisuus https://youtu.be/I62tBVUhERk 
14. Monialaiset https://www.monialaiset.fi/ 
15. MOOC: ILMASTO.NYT https://mooc.helsinki.fi/course/view.php?id=26 
16. Okka-säätiö https://okka-saatio.com/ 
17. Open ilmasto-opas https://openilmasto-opas.fi/ 
18. “Puoliksi tehty” https://www.demoshelsinki.fi/wp-content/uploads/2017/12/raportti2-1-1.pdf 
19. Sitoumus 2050 https://www.sitoumus2050.fi/koti#/    
20. Statfin-tilastot https://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/ : energia, ympäristö ja luonnonvarat
21. Tulevaisuuden tutkimuksen seura http://www.tutuseura.fi/ 
22. Tulevaisuuden tutkimuskeskus https://www.utu.fi/fi/yliopisto/turun-kauppakorkeakoulu/tulevaisuuden-tutkimuskeskus 
23. Tulevaisuudentutkimuksen verkostoakatemia https://www.utu.fi/fi/yksikot/tva/Sivut/home.aspx 
24. Tulevaisuusvideoita https://vimeo.com/otavanopisto (Otavan Opisto)
25. Varga-Neményi-yhdistys https://varganemenyi.fi/.
26. WWF https://wwf.fi/uhat/ilmastonmuutos/
27. Ympäristö.fi https://www.ymparisto.fi/

Kategoriat:artikkeli, Julkaisut, Oppimisen tulevaisuus 2030, Tie, Uutiset

Avainsanat:delfoi, edelphi, etusivulle, ilmastokasvatus, lukio, peruskoulu, scrum