Hannu Linturi, © Metodix Oy (artikkeli julkaistu 16.4.2020, päivitetty 24.4.2020)

“A technique of structuring a communication process of a group in order to help to understand and deal with the future development of a complex problem.” (Linstone & Turoff 1975)

Delfoi-metodia voi luonnehtia kysely- tai haastattelumuotoiseksi tutkimustekniikaksi, jossa ohjatun vuorovaikutusprosessin kautta pyritään kokoamaan ja kehittämään asiantuntijoista kootun ryhmän eli paneelin jäsenten tietoa ja ymmärrystä tutkittavasta ilmiöstä. Menetelmässä korostuu vaiheiksi strukturoitu prosessi, joka perustuu manageritutkijan (tai tutkijaryhmän) ja asiantuntijoista koostuvan paneelin väliseen ja keskiseen vuorovaikutukseen. Tutkittavan ilmiön ominaisuuksia kuoritaan esiin kerros kerrokselta tai kuten Delfoissa sanotaan kierros kierrokselta. Survey-tutkimuksissa ensimmäinen kyselykierros on myös viimeinen eikä siinä tapahdu kuten Delfoissa sitä, että ”tutkittavat” ylennetään interaktioon keskenään tavalla, jota voi nimittää yhteisölliseksi oppimiseksi. Se on myös managerin perimmäinen pyrkimys riippumatta siitä tähdätäänkö Delfoi-prosessissa konsensukseen vai dissensukseen.

Metodiblogisarjassa julkaistaan yhdeksän artikkelia: (1) Delfoin monet tarkoitukset, (2) Delfoin-prosessin vaiheet, (3) Delfoin tunnusmerkit, (4) Delfoi-paneeli, (5) Delfoi-manageri, (6) Delfoi-kierrokset (iteraatio), ja (7) Delfoi-metodiyhteydet, (8) Delfoi-analyysi (tulevaisuuskartta), ja (9) Delfoin tulevaisuus.

Delfoissa on kaksi oppimisen subjektia ja päätoimijaa, jotka ovat Delfoi-manageri ja Delfoi-paneeli. Manageri suunnittelee ja fasilitoi paneelin toiminnan ja analysoi sen aikaansaannokset. Paneeli koostuu monipuolisesta ryhmästä tarkasteltavan ilmiön asiantuntijoita ja asianosaisia.

Asiantuntijuudet haetaan eri suunnista, jolloin ymmärrys ilmiöstä on lähtötilanteessa bahtinilaisin termein moniääninen. Näkökulmien moneutta vielä lisää se, että eri panelisteilla on vaihtelevia intressejä ilmiöön. Modernissa yhteiskunnissa asianosaiset ovat järjestäytyneet intressiryhmiksi, joista monilla on merkittävää vaikutusvaltaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Elinkeino- ja työelämän järjestöt ovat tässä suhteessa etulinjassa, mutta omilla erityisalueillaan myös monet kansalaisjärjestöt ovat merkittäviä yhteiskunnallisen ja asiantuntijavallan käyttäjiä.

Manageri asettaa tutkimuskysymyksen

Delfoi-prosessin peruskulku kuvataan allaolevassa diagrammissa. Lähtökohtana on tutkimuskysymyksen tai kehittämistarpeen herääminen, jonka tutkija tai tutkijaryhmä ottaa tutkittavakseen.

Delfoi sopii avoimiin ja monimutkaisiin tutkimusasetelmiin, joiden sisältö tai ratkaisu on vielä tuntematon ja siksi tärkeää saattaa moninäkökulmaisen keskustelun kohteeksi. Tällaisiä ilmiöitä ei ole vaikea löytää nykyhetkestä saati tulevaisuudesta, joka on useimpien Delfoi-ilmiökohteiden havaintopaikka aika-akselilla. Ongelma tai selvittämätön asia näyttäytyy preesensissä, mutta sen ratkaisu tai ratkaisuvaihtoehdot esiintyvät tulevaisuudessa. Antisipaatioajattelu yksinkertaistaa tapahtuman tarkastelun dynamiikan siihen, että käydään tulevaisuudesta hakemassa keinoja nykytilanteen järkiperäiseen hoitamiseen.

Delfoi-prosessissa proaktiviinen avainrooli on Delfoi-managerilla, jonka tehtävä ensivaiheessa on rajata ja tavoitteistaa tutkimuskysymys yhdessä mahdollisen tutkimustilaajan kanssa. Manageri tai manageriryhmä suunnittelee, toteuttaa ja raportoi tutkimuksen. Nämä tehtävät ovat kutakuinkin samat kuin perinteisellä tutkijalla. Eroa on siinä millä tavalla manageri toimii itse prosessin aikana. Managerin työkaluja ovat stukturoidut tehtävät ja roolit sekä vaiheistettu iteratiivinen prosessi, joiden avulla tutkimustavoitetta lähdetään toteuttamaan vaihe vaiheelta.

Paneeli ja panelistit

Ilmiön tutkimiseksi manageri kartoittaa siihen liittyvät asiantuntijuudet ja asianosaisuudet. Kun ne on selvitetty rekrytoidaan mahdollisimman sitouttavasti paneeli eli ryhmä ilmiöön perehtyneitä asiantuntijoita. Paneelin tärkein ominaisuus asiantuntijuuden ohella on intressien moneus.

Asiantuntijamatriisi – asiantuntijuudet sarakkeissa ja asianosaisuudet riveillä – on keino kartoittaa potentiaaliset tulevaisuudet mahdollisimman kattavasti. Se edellyttää että myös harvinaiset perustellut näkemykset pyritään ottamaan mukaan. Delfoi-väitöksissä paneelin kokoonpano on poikkeuksetta metodin käytön ja luotettavuuden kannalta keskeinen tekijä, jonka käsittelyssä kannattaa varautua kiperiinkin vastaväittäjän kysymyksiin.

Paneelin kokoonpanolla tavoitellaan kollektiivista kykyä tarkastella ja kommunikoida ilmiön tulevaa kehitystä monen tulkintakehyksen ja intressin kautta. Paneelin rakennetta voi hyödyntää, kun suunnitellaan Delfoi-prosessin ja kierrosten kulkua. Usein paneelista voi löytää vastapoolit, joiden välinen jännite on mahdollista suunnata motivoiduksi osallistumiseksi.

Tärkeä paneelin ominaisuus on sen koko, joka laadullisessa Delfoi-prosessissa pyritään pitämään suhteellisen pienenä (useimmiten haarukassa 15-35) jotta panelistien välinen kommunikointi on ideaalista. Teknologiaennakointiin painottuvissa tutkimuksissa on käytetty jopa tuhansien asiantuntijoiden paneeleita. Toisessa ääripäässä on kaksi ansiokasta suomalaista väitöstutkimusta, joissa panelisteja oli vain 11.

Kysely ja kysymykset

Ennen kuin panelistit kutsutaan mukaan sähköiseen paneeliympäristöön managerin pitää rakentaa yksi tai useampia tulevaisuuskysymyksiä. Kun kysymykset tähtäävät tulevaisuuteen – jolloin niillä ei ole totuusarvoa – ne muotoillaan niin, että panelistien näkemykset jakautuvat ilman, että mitään vaihtoehtoa nostetaan toisen edelle. Hyvät kysymykset ovat avoimia, kiinnostavia, selkeitä ja mielipiteitä jakavia. Kysymys houkuttelee vastaamaan ja myös perustelemaan omia vastausvalintoja.

Monet hyvän kysymyksen tuntomerkit – kuten yksiselitteisyys ja ymmärrettävyys – ovat samoja kuin missä tahansa tutkimuksessa. Osa taas on tyypillisiä vain Delfopi-tutkimukselle. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi kiinnostavuus, tunneyhteyden syntyminen, yllätyksellisyys ja kyky erotella vastaajia eri puolille asteikkoja. Kaikkien kysymysten ei tarvitse täyttää kaikkia mahdollisia kriteereitä, mutta paneelin käynnistymisen ja syttymisen kannalta kosketukset panelistien intellektuaaliseen ja emotionaaliseen persoonaan ovat myönteisiä.

Helppoa kysymysten muotoilu ei ole. Kysymysten rakentaminen palkitsee sinnikkäät toimijat, jotka jaksavat hioa kysymyksiä testivastaajien kanssa. Kokeneen tutkijan erottaa aloittelijasta usein se, että jälkimmäinen ei vielä osaa katsoa yhden kierroksen yli jatkoprosessiin saati mahdollisuuksiin käyttää prosessissa paneelin rakenteeseen liittyvää dramaturgiaa.

Tavallinen kysymyksen teon ansa on tuottaa suostuttelevia piilomerkityksiä. Usein manageri itse edustaa tunnistettavaa asiantuntija- ja intressitahoa, ja se vaikuttaa ellei suoraan kysymykseen niin ainakin niiden aihepiirin valintaan ja suuntaan. Negatiivisia teesejä vältellään syyttä, samoin kärkeviä väitteitä. Vastaajalla on useimmiten käytössään asteikko, jolla hän voi suhteuttaa väitteen haluamakseen. Ohjausta kysymysten muotoiluun saa Delfoi-kehittäjäyhteisön (http://edelfoi.ning.com) sivuilta sopivilla hakusanoilla.

Kierrokset ja prosessi

Kun manageri kutsuu panelistit vastaamaan kyselyyn käynnistyy ensimmäinen Delfoi-kierros. Panelistin vastaus koostuu kahdesta osasta, joista ensimmäinen on tyypillisesti asteikkovastaus ja toinen perustelu tälle skaalavalinnalle. Panelistit saavat managerin säätelemällä aikataululla näkyviinsä reaaliaikaisesti myös muiden panelistien vastaukset, joita he saavat myös kommentoida samoin kuin he voivat muuttaa omia alkuperäisiä vastauksiaan koko vastaamisajan eli kierroksen ajan. 

Useimmiten Delfoissa toteutetaan kaksi tai useampia kierroksia, jolloin myös kysymykset evoloituvat prosessin aikana. Tyypillinen yhden kierroksen kesto on kaksi viikkoa. Uudet kysymykset nostetaan edellisen kierroksen kommenteista ja argumenteista, minkä takia kierrosten välillä muutaman päivän tai viikon mittainen väli, jotta managerit ehtivät analysoida tuloksia ja valita uudet kysymykset.

Viime vuosina on lisääntynyt ns. Real-Time Delphi-variaation (RTD) käyttö, jossa kysymykset ja vastaukset ovat reaaliaikaisesti avoinna koko kierroksen ajan. Real-Time Delphissä järjestetään vain yksi kierros, miksi se on suomennettavissa yhden kierroksen Delfoiksi.

Delfoi-kierrosten fasilitointi on Delfoi-managerin näyttöpaikka. Rohkea kommunikointi puolustaa useimmiten paikkaansa. Tärkeä on etukäteen suunnitella aikataulu sille, miten ja milloin paneelin kanssa viestii. Säännöllisin ja suhteellisin lyhyin välein tapahtuva kirjeenvaihto on perusteltua jo senkin takia, että siinä aina uusitaan paneelin suoralinkki jota ei silloin tarvitse kaivella syvältä postilaatikosta. Viestintää tehostaa, jos se kohdennetaan ja viesti personoidaan osaryhmille ja jopa yksittäisille panelisteille.

Analyysi ja raportointi

Kierrosten välillä ja lopuksi tuloksia analysoidaan ja prosessoitu tieto jaetaan myös paneelin käyttöön. Tutkimusraportin sisältö voi vaihdella tulosten kuvauksista toiminta- ja päätösehdotuksiin ja diskurssianalyyseistä skenaarioihin.

Delfoi-kierrosten välillä vaihdetaan ikäänkuin viestikapulaa, kun edellisen kierroksen sisällöstä poimitaan (analysoidaan) ainekset seuraavan kierroksen kysymyksiin ja ”äänestyksiin” . Jatkoon pääsevät esimerkiksi kiistakysymykset ja uudet avaukset, joita panelistit ovat tuottaneet. Niiden myötä tutkimus voi sekä syvetä että laajentua.

Prosessin loppuvaiheissa haarautuu ainakin kolme erilaista polkua. Konsensus-tyyppisessä Delfoissa tähtäin on usein suorassa päätösvalmistelussa, jossa paneelityöskentelyn kautta päädytään toimintasuositukseen. Strategiavalmistelussa voidaan vaihtoehtoja jättä myös auki pohjaksi varsinaiselle päätöksenteolle.

Tieteellisessä Delfoi-tutkimuksessa konsensus-lähtökohtaa käytetään mm. farmalogisten tai kansanterveydellisten laatumittareiden määrittelyssä. Useimmiten kuitenkin työstetään monikollista tulevaisuutta ja polkuja niihin. Skenaroinnissa luodaan tietoisesti useita skenaarioita, joiden todennäköisyyttä ja toivottavuutta voidaan koetella. Sitä merkityksellisempää on lisätä toimintavalmiutta eri vaihtoehtoihin myös silloin, kun epätodennäköinen vaihtuu yllättäen todennäköiseksi tai toivottava ei-toivottavaksi.

Jokainen Delfoi piirtää joltain tulevaisuuden osalta karttaa siitä, minkälaisiin mahdollisiin maastoihin ollaan kulkemassa. Delfoi-prosessin voi myös suunnitella eräänlaiseksi tutkimus- tai seurantaohjelmaksi, jossa tietoisesti muodostetaan ilmiön tulevaisuuskarttaa, jota tarkennetaan kierros kierrokselta tai kerrostetaan barometrityyppisesti seurannalla kuten on tehty Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030-barometrissa.

Lopussa kertaukseksi asiantuntijapuheen maustama lyhyt kuvaus Delfoi-prosessista videoformaatissa https://youtu.be/yMfn9irS-Io .

Kirjallisuutta

• Airaksinen Tiina, Halinen Irmeli, Linturi Hannu (2016) Futuribles of Learning 2030  – Delphi supports the reform of the core curricula in Finland. European Journal of Futures Research. Special topic: Education 2030 and beyond. Internet https://link.springer.com/article/10.1007/s40309-016-0096-y. 
• Bell, Wendell (1997, 2003) Foundations of futures studies, Vol I-II, New Brunswick: Transaction Books.
• The Delphi Technique: Past, present and future prospects. Technological Forecasting and Social Change, Volume 78, Issue 9, Pages 1487-1720 (November 2011)
• Dimitrow, Maarit (2016) Development and Validation of a Drug-Related Problem Risk Assessment Tool for Use by Practical Nurses Working with Community-Dwelling Aged. Helsingin yliopisto, farmasian tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/167914
• Gordon, T.J. (2008) The Real-Time Delphi Method. The Millennium Project. Futures Research Methodology – V3.0. Verkossa http://www.millennium-project.org/FRMv3_0/05-Real-Time_Delphi.pdf .
• Kauppi, Antti (2020) Uudistavan oppimisen lähtökohtia (video). Internetissä https://youtu.be/ErtiB1ow5tc .
• Kauppi, Antti ja Linturi, Hannu (2018) Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta. Internetissä https://metodix.fi/2018/11/30/kansalaisfoorumin-viisi-tulevaisuutta/ .
• Korhonen-Yrjänheikki, Kati (2011) Future of the Finnish Engineering Education – A Collaborative Stakeholder Approach. ISBN 978-852-5633-48-1. TEK. Miktor. Helsinki. Verkossa  http://www.tek.fi/ci/pdf/julkaisut/KKY_dissertation_web.pdf.
• Kuusi, Osmo (2000) Delfoi-metodi. Internetissä https://metodix.fi/2014/05/19/kuusi-delfoi-metodi/ .
• Kuusi, Osmo (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. Epistemic and Methodological Considerations Concerning Delphi Studies. Interneissä http://bit.ly/3ayzN4e .
• Laakso, Kimmo (2011) Matkaviestinnän sääntely ja sen vaikutukset Suomessa 1985–2015 . Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu 965. ISBN 978-952-15-2570-4. ISBN 978-15-2597-1. Tampereen yliopistopaino Oy. 2011. Verkossa http://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/20535.
• Linturi, Hannu & Rubin, Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisu 1/2011.
• Linturi, Hannu, Rubin, Anita, Airaksinen, Tiina (2012) Lukion tulevaisuus 2030 – Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. 978-952-6605-00-5 (pdf), ISSN-L 2242-1297, ISSN 2242-1297.
• Linturi, Hannu, Linturi, Jenni ja Rubin Anita (2013) eDelphi – metodievoluutiota verkossa. Metodix https://metodix.fi/2014/11/26/edelfoi-metodievoluutiota-verkossa/ .
• Linturi, Hannu, Rubin Anita (2014) Metodi, metafora ja tulevaisuuskartta. Futura 2/2014.
• Linturi, Hannu (2007) Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007.
• Linturi, Hannu (2017) OPH:n Oppimisen tulevaisuus 2030-barometri. Internetissä https://metodix.fi/2017/01/11/oppimisen-tulevaisuus-2030-blogi-2017/ (https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/) .
• Linturi, Hannu (2020) Delfoin monet tarkoitukset. Metodix  https://metodix.fi/2020/03/08/delfoin-tarkoitukset/ 
• Linturi, Hannu (2020) Delfoi-prosessin vaiheet. Metodix 
• Linturi, Hannu (2020) Delfoi-pedagogia. Internetissä https://metodix.fi/2019/11/15/delfoi-pedagogia/.
• Linturi, Hannu (2020) Ilmastot@komo: viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Internetissä https://metodix.fi/2019/12/01/ilmastotakomo/ .Rand (2020) Delphi Method https://www.rand.org/topics/delphi-method.html 
• Myllylä, Yrjö (2007) Logistic and Social Future of the Murmansk Region until 2020. Joensuun yliopisto, Yhteiskunta- ja aluetieteiden laitos. Joensuu. Verkossa http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/myllyla_murmanskin/myllyla.pdf.
• Paaso, Aila (2010) Osaava ammatillinen opettaja 2020. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta. Rovaniemi: Lapin yliopisto 2010, Acta Universitatis Lapponiensis 174. ISBN 978-952-484-348-5. ISSN 0788-7604.
• Rubin, Anita (2007) Pehmeä systeemimetodologia. Internetissä https://metodix.fi/2014/05/19/rubin-pehmea-systeemimetodologia/ .
• Soini-Salomaa, Kristiina (2013) Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuudenkuvia. HY. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41734 
• Sunell, Otto (2016) Turvallisuuskulttuuri julkisen hallinnon organisaatiossa vuoteen 2025 tultaessa: Nykytilan kartoitus ja neljä skenaariota. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere.  Verkossa https://tutcris.tut.fi/portal/en/publications/turvallisuuskulttuuri-julkisen-hallinnon-organisaatiossa-vuoteen-2025-tultaessa(d16cf10d-2d88-4bcb-8dad-62349f74bf36).html .
• Tapio, Petri (2002) The limits to traffic volume growth : The content and procedure of administrative futures studies on Finnish transport CO2 policy. Internetissä https://helda.helsinki.fi/handle/10138/22446 .
• Tapio, P. (2002) Disaggregative policy Delphi Using cluster analysis as a tool for systematic scenario formation. Technological Forecasting and Social Change.
• Turoff, Murray (2002) The Delphi Method, Techniques and Applications. Internetissä  https://web.njit.edu/~turoff/pubs/delphibook/delphibook.pdf .
• Valtonen, Vesa (2010) Turvallisuustoimijoiden yhteistyö. Maanpuolustuskorkeakoulu, taktiikan laitos. Julkaisusarja 1, Helsinki. Verkossa http://www.doria.fi/handle/10024/74154 .

Kategoriat:artikkeli, blogi, Tie

Avainsanat:delfoi-metodi, delfoi-prosessi, deloi, edelphi, metodix