Hannu Linturi © Metodix Oy 2024 (julkaistu 11.3.2024, päivitetty 12.3.2024)

Kotimaisten kielten keskus jäljittää hybridi-termin biologiaan, jossa “hybridi tarkoittaa kahden eri lajin risteymää, olipa kysymys eläimestä (esim. muuli) tai kasvista.” Yleiskieleen hybridi on levinnyt monessa muussakin yhteydessä. Autoalalla sanalla tarkoitetaan eri käyttövoimien sekoitusta: hybridiautossa on sekä poltto- että sähkömoottori.  Nyky-Delfoihin sopivat molemmat metaforat. Metodia käytetään yhtä lailla määrällisesti kuin laadullisesti, nykyhetkessä kuin tulevaisuudessa, tutkimuksessa kuin käytännöllisessä kehittämisessä. Varsinainen kehityksen hybridihyppy on kuitenkin tapahtumassa generatiivisen tekoälyn vauhdittamana. Delfoi tulee saamaan lisääntyvästi käyttövoimansa tekoälystä.

Delfoilla on jo nykyisellään kaikki hybridin ainekset. Se tunnistetaan ja tunnustetaan tieteelliseksi menetelmäksi, mutta sitä käytetään myös pragmaattisen organisaatiokehittämisen ja päätöksenteon välineenä. Hybridiksi sen tekee myös suhde aikaan. Suuri osa menetelmäkäytöstä kohdistuu tulevaisuuteen, mutta silloinkin se palvelee nykyisyyden tarpeita. On hyödylistä tunnistaa kehityksen vaihtoehdot, jotta nykyhetkessä osataan tehdä viisaita valintoja. Tietämisen ja jossain määrin myös tieteen kannalta tulevaisuus on ongelmallinen, koska siitä ei voi olla varmaa tietoa. Tässä erityisessä mielessä kaikki tulevaisuustieto on luonteeltaan hybridiä, moninaista ja sekoittuvaa. Se ei tee “tulevaisuustiedosta” arvotonta, mutta se erottaa sen omaksi tietämisen kohteekseen. Mihail Bahtin havainnollistaa eroa jakamalla tiedon lajit kolmeen: tieteellinen, taiteellinen ja eksistentiaalinen tieto. 

Tieteellinen tieto on varmistettua totuutta, jonka rajoitus on tiedon atomistisuus. Tällaisen tiedon voi varmistaa uusilla havainnoilla. Empiiriset havainnot eivät kuitenkaan taivu varmasta totuudesta tinkimättä tarinaksi, joka paljastaisi motiivit ja pyrkimykset, ristiriidat ja onnen hetket. Se on Bahtinin mukaan taiteellisen tiedon tehtävä, jolla on merkitystä silloinkin, kun mikään kertomuksen yksityiskohta ei ole tieteellisesti totta. Tunnemme Tuntemattoman sotilaan narratiivisen voiman. Se on useimpien ymmärtämä totuus talvisodasta. Bahtinin kolmas eli eksistentiaalinen tiedonlaji on yllättävin. Siinä on kyse siitä, mitä ei vielä ole, mutta voisi olla. Se on siis tulevaisuustietoa, jonka kiteytyneintä muotoa Pentti Malaska nimittää näkemystiedoksi. Se saattaa olla väkevän monologista kuin Elon Muskilla tai moniäänistä kuten on skenaroinnissa. Molemmille on yhteistä se, että ajattelua ohjaa väkevä toteutumattomien asioiden ideaperusta, joka tekee esityksestä johdonmukaista ja visionääristä. Jos lukija tai kuulija hyväksyy tällaisen esityksen ideoiden logiikan hän voi itsekin johtopäätellä tulevaa. Muskin visio sähköautoista ei tunnu enää kovin radikaalilta. Avaruusmatkailun osalta epäilijöitä on enemmän muttei ehkä kahdenkymmenen vuoden päästä, jos olomme maapallolla huononevat.

Jos nyky-Delfoin keskeiset piirteet tiivistetään sloganiksi niin kannatusta saisi kuvaus, jonka mukaan Delfoin ydintä on anonyymien asiantuntijoiden argumentointi. Tuoreen asiantuntijapaneelin (ks. Aavistus-paneeli https://www.edelphi.org/aavistus) mukaan tällainen “AAA-liike” säilyy vahvana tulevaisuudessakin, mutta keinoissa tapahtuu ympäristösopeutumista.  Tuleva kehitys vahvistaa menetelmän hybridipiirteitä. Se ilmenee esimerkiksi siinä, että monen tulevaisuuden Delfoit (dissensus) lisäävät suosiotaan yhden tulevaisuuden Delfoiden (konsensus) sijasta. Monien tulevaisuuksien prosesseissa managerin “taiteellisen” fasilitoinnin (Delfoi-kierrosten “dramaturgia”) merkitys korostuu, jota sitäkin voi pitää hybridinä piirteenä.

Menetelmäasiantuntijat avaavat kolme vahvistuvaa hybridinäkymää, joiden vaikutus metodikehitykseen seuraavan kymmenen vuoden aikana on merkittävä. Valtaosa panelisteista arvioi, että Delfoi jatkossa kimppuuntuu ja kimppautuu muiden menetelmien kanssa. Eniten mainintoja saavat heikot signaalit, systeemiajattelu ja skenaariot, johon yhteys on toki jo tälläkin hetkellä vahva. 

Toisinaan Delfoin ensimmäinen kierros toteutetaan henkilökohtaisina haastatteluina. Haastattelun arvellaan lisääntyvän, kun teknologia helpottaa dokumentointia puheen litteroinnin automatisoinnin avulla. Varsinkin kehittämisprojekteissa yhdistellään myös verkko- ja lähitoimintaa sekä online-offline-toimintaa keskenään tavalla, jossa voidaan yhdistellä monia tavoitteita keskenään ja viedä myös prosessia lähemmäs päätöksiä ja toteutuksia. On todennäköistä että teknologian kehitys johtaa verkkopalveluiden kehittymiseen palvelemaan nykyistä paremmin sekä monimetodisuutta että moninaisia työmuotoja.

Delfoi hybridiutta kuvastaa se, että sen tarkoitukset ja lähestymistavat vaihtelevat. Anita Rubin (2014) kuvaa neljää erilaista tulevaisuudentutkimuksen lähestymistapaa, jotka ovat ennakoiva, kulttuurinen tai tulkitseva, kriittinen sekä analyyttinen lähestymistapa. Ennakoiva lähestymistapa sopii parhaiten silloin, kun painopiste asetetaan tulevaisuuteen, joka ei ole nykyhetkestä ajallisesti kovin kaukana ja jossa kuvattavaan tilanteeseen ei ole vaikuttamassa kovin paljon erilaisia muuttujia. Ennakointimenetelmät perustuvat ennen kaikkea aikasarjoihin ja matemaattiseen mallintamiseen, mutta muitakin menetelmiä voidaan käyttää hyväksi. Lopullisena tavoitteena on yhden mahdollisimman selkeän ja täsmällisen ennusteen laatiminen päätöksenteon ja strategisen suunnittelun avuksi.

Kulttuurinen lähestymistapa perustuu näkemykseen, että tulevaisuus muodostuu erilaisista vaihtoehdoista. Näiden tulevaisuuden vaihtoehtojen rakentamisessa otetaan huomioon mahdollisimman tasa-arvoisesti eri osapuolten arvot, traditiot ja kulttuuriset käytännöt. Tärkeintä ei ole ennusteiden laatiminen vaan näkemys, ja totuus on siten aina suhteellista. Menetelmät ovat enimmäkseen hermeneuttisia, ymmärtävän tiedekäsityksen pohjalta kehitettyjä, ja niiden avulla selvitellään esimerkiksi päämäärän asettelua tai erilaisten kulttuuristen tai sosiaalisten tekijöiden vaikutuksia päätöksentekoon ja sitä kautta toteutuvaan tulevaisuuteen.

Kriittisessä lähestymistavassa painoa ei panna niinkään ennusteiden tai skenaarioiden laatimiselle sinänsä, vaan tavoitteena on kyseenalaistaa ja tutkia niitä oletuksia ja alkuasetelmia, joista tulevaisuutta lähdetään hahmottamaan. Tärkeintä on silloin ihmisten osallistuminen ja aktivoiminen sosiaaliseen toimintaan. Toisaalta kriittisen lähestymistavan tärkein perustelu ei ole toimia pelkästään vastareaktiona kahdelle edelliselle lähestymistavalle, vaan sen piirissä kehitetyillä erityismenetelmillä (esim. Storytelling tai Causal Layered Analysis) voidaan nähdä olevan oma merkityksensä erityisesti silloin, kun tarkastellaan sellaisia ryhmiä, kulttuureita tai käytäntöjä, joita on vaikea ymmärtää perinteisempien näkökulmien kautta.

Analyyttisen tulevaisuuksientutkimuksen perustana on normatiivisen näkökulman lisäksi välineellinen ajattelu: “… tulevaisuuksientutkimuksen avulla pyritään selvittämään mahdollisia, todennäköisiä, ehdollisesti mahdollisia, toivottavia ja pelottavia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja kehittämään sitten työkaluja tulevaisuuden muokkaamiseksi ja oman toiminnan suuntaamiseksi pitemmällä aikavälillä.” (Rubin 2014) Analyyttisen tulevaisuuksientutkimuksen piiriin voidaan itse asiassa sijoittaa suurin osa esimerkiksi Suomessa tehtyä tulevaisuuksientutkimusta ja sen piirissä kehitetyt teoriat, menetelmät ja mallit. Esimerkiksi tämän artikkelin pohjana käytetty teoreettinen kehikko on muodostunut analyyttisen tulevaisuuksientutkimuksen näkökulmasta.

Delfoissa ovat ja ovat olleet käytössä kaikki Rubinin kuvaamat lähestymistavat. Yleinen asiantuntija-arvio on, että sekä kulttuurinen että analyyttinen tutkimusasenne vahvistuvat seuraavan kymmenen vuoden aikana. Väkevin nousija saattaa silti olla kriittinen lähestymistapa etenkin jos Delfoi- ja CLA-menetelmien ohjelmallinen yhteispeli saadaan onnistumaan. Sumeasta tulevaisuudesta on tärkeää yrittää tunnistaa myös yllättävä tai disruptiivinen tulevaisuus, jotta osattaisiin ajoissa vahvistaa toivottavaa ja vastustaa ei-toivottavaa tulevaisuutta.

Generativiinen tekoäly

Ihmiseen on kerrostunut koko tähänastinen biologinen evoluutio, jonka viimeinen kerrostuma on poimuttunut aivokuori. Ihmisen genomi ei silti ratkaisevasti erota meitä muista eliöistä. Meillä on edelleen neljännes samoja geenejä kuin voikukassa. Simpanssista meidät haaroittaa vain muutama prosentti parin kymmenen tuhannen geenin yhteisestä varannosta. Jokaisella ihmisellä on metaforisesti sisällään hevonen, käärme ja alkulima. Jungilaisen “mielenpöntön” tietoinen ymmärrys on kuin kerma vastalypsetyn ämpärin pinnalla. Sen alapuolella sijaitsevat esitietoinen ja tiedostamaton, johon kerrostuvat persoonalliset ja lajikohtaiset kellariosastot. Pohjakerroksen lattiaparrujen alla kuohuvat kaiken elollisen yhdistävät syvät pohjavirrat. Kulttuuri-ihminen on autonomistunut monista aikaisempien elämänmuotojen rajoituksista, mutta yhteyttä se ei ole katkaissut, vaikka riippuvuutemme dna-informaation ohjauksesta on vähentynyt koko ihmisen historian ajan.

Ajatus ja meemi kulkevat aivosta toiseen nopeasti verrattuna sukupolvirytmissä tapahtuviin mutaatioihin ja geenimuuntumiin. Historian murroskohdissa uskomukset saattavat mullistua kuukausissa jopa viikoissa. Ukrainan sota käänsi suomalaisten Nato-kannat kahden gallup-mittauksen välisenä aikana. Kulttuurievoluution vauhtikaan ei riitä kun informaatiota aletaan vaihtaa, siirtää, monistaa ja muokata tekoälyisesti aivojen ulkopuolella. Kuten ennenkin tällaisella ihmisen kehityksen vedenjakajalla haarautuu dramaattisia vaihtoehtoja. Jos transhumanistinen kriittinen siirtymä tapahtuu paluuta ei ole.

Kolmas informaatiovallankumous vauhdittuu generatiivisen tekoälyn avulla. Siinä informaation järjestäminen kieliperustaiseksi tiedoksi ja teoiksi tapahtuu lisääntyvästi ilman, että ihmiskeho tai ihmisten välinen vuorovaikutus vaikuttaa siihen. Aavistus-paneeli tunnisti eksosomaattisen informaatiovirran merkityksen, muttei saanut sitä vielä mahtumaan kymmenen tulevaisuusvuoden toimeksiantoonsa. Näkyvissä on silti vaihtoehto, jossa eksosomaattinen informaationkäsittely itsenäistyy ja irtautuu kokonaan ihmisen tietojenkäsittelyn ohjauksesta. 

Tulevien Delfoi-paneelien “villi kortti” on tekoäly. Vai pitäisikö käyttää sanaa tukiäly kuten Osmo Kuusi on ehdottanut? Termi saattaa olla tekoälyä osuvampi muotoilu tässä kehityksen vaiheessa, jossa ihmisen ulkopuolinen intelligenssi on vielä luojansa määrittelemää ja ihmisen tavoitteille alistettua. Metaforisesti voisi ajatella, että tekoäly tekee toistaiseksi vielä orjan töitä ihmiselle. Paneeleihin on jo liitetty mukaan “aivottomia” asiantuntijoita, joilla on laskentakykyä moninkertaisesti se määrä kuin koko muulla paneelilla yhteensä. Ensimmäiset kokeilut ja kokemukset tekoälypanelistien käytöstä ovat jo tiedeyhteisön arvioitavana. Selvitettävänä on kuinka käyttökelpoista, luotettavaa ja eettistä tekoälyn informaation tulkinnat ovat. Kokeilujen ja tutkimuksen keinoin kuva siitä tarkentuu nopeasti. Tekoälyn myönteinen merkitys on kiistatonta ainakin tiedon prosessoinnissa sellaisten nopeiden analyysien ja luokittelujen tuottamisessa, joita on mahdollista kierrättää Delfoi-kierrosten aikana panelistien keskustelujen ja näkemysten muodostamisen käyttöön.

Delfoin ykkösmerkitys on tekoälystä huolimatta yhteisöllisen tiedon muodostamisessa ja oppimisessa. Alistettunakin tekoälyn vaikutus on merkittävä. Se tuo yhteisötoimintaan mukaan uuden monikyvykkään resurssin. Kimpassa tekemisen kasvutrendi on jatkunut jo pitkään. Se on muokannut työelämää ja siirtovaikuttaa myös koulutukseen. Yhä useammin oivalletaan että työ- ja kansalaiselämän kannalta perimmäinen oppijasubjekti on yksilön sijasta tiimi, yhteisö tai organisaatio tai jopa kansakunta. Aivojen välisen oppimisen vahvistukseksi on saatu (r)evoluutioprosesseja, joissa oppiminen ja tiedon muodostaminen tapahtuvat osittain tai kokonaan ihmisaivojen ulkopuolella.

Olen jakanut tekoälyiset kokeilut Delfoin vaiheiden mukaan kolmeen ryhmään. Kielimalleihin perustuvat ChatGPT-tyyppiset tekoälyt ovat jo tätä kirjoitettaessa merkittävä sparrausapu Delfoi-managerille, kun hän perehtyy tutkittavaan ilmiöön, jolloin hän tyypillisesti jäsentää, täsmentää ja rajaa tutkimuskohdetta. Tekoälyä käytetään alkuvaiheessa – siis ennen kuin Delfoi-kierroksia toteutetaan – ilmiön kuvaamiseen ja systeemitarkasteluun, joka puolestaan auttaa kysymysten tematisointia. Hyödyllistä on käyttää tekoälykeskustelua apuna kysymysten ja etenkin tulevaisuusväitteiden muotoilulle. Generativinen tekoäly räätälöityinen botteineen on tehokas työkalu paneelin asiantuntija- ja asianosaisuustahojen luokittelussa. 

Asiantuntijoista koostuvaa paneelia on kokeiluissa täydennetty yhdellä tai useammalla tekoälypanelistilla. Delfoin tunnuspiirteisiin kuuluu se, että paneeliin kootaan asiantuntijaryhmä, jolla on tarkasteltavan ilmiön kattava kirjo asiantuntijuuksia ja -osaisuuksia. Välttämättä kaikkia intressejä ja osaamisia ei saada mukaan, koska nyky- ja tuleva tilanne eivät ole identtisiä. Tulevassa tilanteessa esiintyy uusia, tässä hetkessä tuntemattomia tekijöitä mutta myös vanhojen tekijöiden välisissä suhteissa voi tapahtua muutoksia. Tällöin jotkut intressit jäävät systemaattisesti ohitetuiksi, kun niillä ei ole tässä ajassa edustusta. Kiinnostava kysymys kuuluukin voiko AI-panelisti simuloida tällaisia ”äänettömiä” tahoja ja tehdä siinä mielessä metodista ilmaisuvoimaisemman? Esimerkeiksi äänettömistä osapuolista käy vaikka syntymätön lapsi tai muutaman vuoden päästä tekoälyn takia työttömäksi jäävä asiantuntija.

Toista paneelin täydentämisen mallia edustavat persoonalliset tekoälypanelistit, jotka tekoäly tuntee hyvin, mutta joiden saatavuus tositilanteessa on heikko. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta on ChatGPT-avusteisesti “kommunikoinut” sekä Elon Muskin että Greta Thunbergin kanssa. Kari Hintikka on testannut väitöstutkimuksessaan eDelphi-ohjelmiston avulla sitä, miten Delfoi-managerin on mahdollista muotoilla AI-panelisti täydentämään ihmispaneelia sen perusteella, mitä aukkoja paneelin kokoonpanoon jää. Toisinkin päin tekoälyä voi hyödyntää arvioittamalla se, kuinka hyvin valittu paneeli peittää tarvittavat asiantuntijuudet. Hintikan kokeiluissa esitellään useita muitakin panelistin parametrejä, jotka liittyvät tekoälypanelistin ominaisuuksiin ja osallistumiseen.

Hintikan AI-panelistin toimintaa kokeilevassa Delfoi-paneelissa pohditaan sitä, onko mielekästä käyttää tulevaisuudentutkimukseen menneisyyden persoonallisia henkilöitä. Oma alustava kantani on, että historiasta löytyy persoonia, joista on verkossa runsaasti dataa ja joilla on edelleen paljon annettavaa. Kyse ei ensisijaisesti ole heidän omaksumastaan faktatiedosta vaan ajattelun ja näkemysten sisällöistä ja johdonmukaisuudesta sekä ilmiöiden mekanismien ja motiivien tunnistamisesta. Ihmisen toiminnassa kuten luonnon dynamiikassakin on paljon sellaista, joka on vaihtelevasti toistuvaa ja kontekstoituvaa. Kyse ei ole niinkään samuuden kuin samankaltaisuuden oivaltamisesta. Nykyhetki on aina tarkasteluhetkeen sidottuna kapea, ja siihen aikoja auraava tekoäly – persoonana tai ilman – voi tuoda merkittävästi laveutta.

Päinvastoin kuin perinteisessä survey-tutkimuksessa “tiedon keruu”-vaihe on Delfoissa aktiivinen ja vuorovaikutteinen prosessi. Kyselykierroksen aikana tutkijamanagerilla on oikeus fasilitoida – muttei manipuloida – paneelin ja panelistien toimintaa. Hänen tehtäviinsä kuuluu motivoida ja informoida paneelia osallistumaan mm. informoimalla osallistujia prosessin etenemisestä, aineiston kertymisestä ja sisällöistä. Osa aktivoinnista saattaa jatkossa perustua yhä enemmän AI-algoritmiin esimerkiksi datan visualisoinnin tai kommenttiherätteiden kautta. 

Joistakin kokeiluista on edetty jo toteutukseen. xDelphi-ohjelmistoon (www.xdelphi.ai) on integroitu joitakin laadullisia ChatGPT-palveluja. Niitä ovat mm. aineiston argumenttitiivistelmä, pääkohtien listaus ja sentimenttianalyysi. Testauksessa on myös aineistosta puuttuvien argumenttien kuvaus ja seuraavan kierroksen kysymysten luonnostelu. Kiinnostava selvitettävä on, miten AI-avusteiseen Delfoihin voisi upottaa kykyjä faktantarkistukseen ja vaikkapa aineiston integriteetin arviointiin. Delfoi on historiansa aikana kohdannut kritiikkiä tutkimustekniikan luotettavuuden eli validiteetin ja reliabiliteetin suhteen, ja tekoäly saattaisi olla keino parantaa molempia. Tekoälyn kolmannen vaiheen tehtävät liittyvät tutkimuksen luotettavuuden parantamisen ohella aineiston analyyseihin ja tulosten raportointiin. Analysointia tarvitaan myös aineiston keruun aikana, kun siirrytään Delfoi-kierrokselta toiselle.

Tekoälyavusteinen Delfoi-prosessi ei ole vain tekninen kysymys. Yksi avoin perustavan luonteinen kysymys on se, pystyykö AI-panelisti prosessia vinouttamatta dialogiin ja jos pystyy niin millä keinoin? Osaako AI-panelisti kuunnella vai kuunteleeko joku muu kuten fasilitoija ”hänen” puolestaan? Entä miten ja minkä verran AI-panelisti voi osallistua kommentointiin? Hintikka on selvittänyt – tekoälyn avustamana – miten tekoälyn tuottamat “kommentit voivat edistää keskustelun syventymistä, laajentamista ja rikastamista. Lisäarvoiset kommentit voivat ilmetä monin tavoin”:

• Uudet näkökulmat: Kommentti esittää uuden ja kiinnostavan näkökulman käsiteltävään aiheeseen, joka ei ole vielä tullut esiin keskustelussa.
• Tiedon tai faktojen tuominen: Kommentti sisältää uutta tietoa, faktoja tai tutkimustuloksia, jotka täydentävät aiempaa keskustelua ja auttavat syventämään ymmärrystä aiheesta.
• Laajentaminen ja konkretisointi: Kommentti laajentaa aiemmin esitettyjä ideoita ja tekee niistä konkreettisempia tai käytännöllisempiä.
• Ristiriitojen esiintuominen: Kommentti tuo esiin ristiriitoja tai haasteita, jotka herättävät keskustelua ja kannustavat osallistujia pohtimaan aiheen monimutkaisuutta.
• Kannustaminen ja tukeminen: Kommentti tarjoaa kannustusta tai tukea muiden osallistujien ideoille ja näkökulmille, luoden myönteisen ilmapiirin keskusteluun.
• Syventäminen ja pohdinta: Kommentti vie keskustelua syvemmälle ja tarjoaa perusteltuja pohdintoja tai analyysejä aiheesta.
• Kysymykset ja reflektointi: Kommentti sisältää kysymyksiä, jotka saavat osallistujat pohtimaan tarkemmin aiheen eri puolia tai omia näkemyksiään.
• Kohteliaisuus ja vuorovaikutus: Kommentti edistää kohteliasta ja vuorovaikutteista keskustelua, joka kannustaa osallistujia jakamaan mielipiteitään avoimesti.

Delfoi-kokeilussa Hintikka on käyttänyt tekoälyn käytön kriteerinä sitä, että ChatGPT poimii käytettäväksi paneelin kannalta eniten lisäarvoa tuottavat kommentit. Asiasisällön eli argumentaation tuottamisen ohella AI-panelistille voi antaa muitakin tehtäviä kuten informaation jakaminen (yhteenveto, ristiriita, tunnepitoisuus, johtopäätös, jne) ja muiden panelistien osallistumisen edistäminen (kannustaminen, jatkokehittely, tarkentava kysymys, jne). 

Alkuvaiheen kokeiluissa on painottunut lähtökohta, jonka mukaan AI-panelistista pyritään luomaan mahdollisimman samankaltainen ihmispanelistien kanssa. Toinen kokeilusuunta on tunnistaa eroja, ja pohtia mahdollisesti niistä koituvia hyötyjä. Ihmispaneelien toiminnan ymmärtäminen edellyttää sen tunnistamista, että ihmisen valintoihin vaikuttavat sekä yhteisölliset ja yksilölliset intressit, asenteet ja temperamentit. Ne ovat kaikki piirteitä, joita tekoälyllä ei “luontaisesti” ole vaan ne on erikseen rakennettava profiilin osaksi. Entä jos juuri näiden piirteiden puuttuminen tekisi AI-osallistumisesta arvokasta?

Kokemuksia haetaan vielä siitä, miten tekoäly venyy prosesseihin, joiden tulema on tuntematon, kun tekoälyn käyttämä informaatio on kauttaaltaan historiatietoa. Pitkissä prosesseissa kuten tulevaisuusbarometreissä tekoälyn potentiaali oletettavasti lisääntyy sitä mukaa kun aineistoa kertyy. Esimerkkinä tämäntyyppisistä Delfoi-toteutuksista mainittakoon kaksi Opetushallituksen projektia, joista toisessa tutkittiin Oppimisen tulevaisuutta kohti vuotta 2030 ja toisessa Osaamisen tulevaisuutta vuoteen 2035. Tekoälyllä kuten asiantuntijuudellakin on omat rajoituksensa, joiden tunnistaminen on tärkeää. Tekoäly osaa argumentoida ja tunnistaa argumentteja, mutta se ei ainakaan vielä osaa ajatella. Asiantuntijalta ajatteluosaamista edellytetään, mutta sillä saattaa olla joskus kovin ahtaat rajat.

Delfoi-metodin laadullinen tavoite on selvittää tutkittavan ilmiön kehityksen kannalta merkityksellinen argumentaatio eri vaihtoehtojen puolesta ja vastaan. Argumentista voidaan tunnistaa ja purkaa kolme pääkomponenttia, jotka ovat väite, perustelu ja taustaoletukset (konteksti). Delfoissa väite tulee annettuna mutta puolesta-tai-vastaan-kannan määrittelee panelisti. Testattavana on, missä määrin AI-assistentti osaa poimia ja luokitella erilaisia perusteluja, ja mitä taustaoletuksia kukin perustelu edellyttää. Otetaan esimerkiksi väite, jonka mukaan Venäjä ei käytä ydinaseita, vaikka Ukrainan sota johtaisi Venäjän tappioon. Väite on perusteltavissa sillä, että ydinsotaa ei voi voittaa, koska se johtaa molemminpuoliseen tuhoon. Taustaoletuksena on silloin se, että päätöksenteko on kaikilla osapuolilla rationaalista riskien harkintaa niin, että lasketaan tietopohjaisesti toiminnan hyötyjä ja kustannuksia. Muitakin orientaatioita ja identiteetin lähteitä meillä ihmisillä esiintyy. Peliteorioissa pyritään nykyään ottamaan huomioon myös ns. Madman-ilmiö. Hullu mies voi tehdä irrationaalisia tekoja, ja sitä pelkoa voi myös käyttää rationaalisesti hyväksi. Uskomusmaailman ehdottomuus voi johtaa “hyvän” puolesta taistellessa äärimmäisiin tekoihin tai sitten se on vain pelottelua.

Saattaa olla että argumenttianalyysin ohella Delfoissa selvitetään jatkossa yhä useammin myös niitä erilaisia taustaoletuksia, jotka näkemyserojen taustalla vaikuttavat. Siinä tehtävässä tekoälyllä tulee olemaan käyttöä. Parhaillaan pohditaan tekoälyn säätelyä. Valmistelevissa keskusteluissa on otettu kantaa paitsi ihmisten ja yritysten oikeuksiin ja velvollisuuksiin myös siihen, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia tekoälylle annetaan. Ehkä lähitulevaisuudessa tehdään myös ensimmäinen ihmisen ja älykkään koneen välinen työsopimus. Seuraavaan kuvioon on piirretty Delfoi-prosessin olennaiset vaiheet, joista kunkin kohdalla hieman erilaiset tekoälyoperaatiot ovat relevantteja.

Yhteistä kaikelle tutkimukselle on huolellinen suunnittelu ja sen mukaisesti luotettavat tulokset. Delfoilla on niissäkin omia erityislaatuja kuten paneelin ja kysymysten keskeisyys, mutta menetelmän tärkein erityisyys sijaitsee sinisellä ja punaisella alueella. Delfoissa ei riitä tiedon keruu vaan siinä pyritään muodostamaan itse prosessin sisällä uutta ymmärrystä, jonka tuottaa monimuotoinen asiantuntijoiden ryhmä aktiivisen fasilitoinnin kirittämänä. Fasilitoijalla on lisääntyvästi käytössään tekoälyn avulla laajeneva työkalupakki.

Suunnitteluvaiheessa generatiivisen tekoälyn käyttöön on matala kynnys. Tekoälystä kannattaa tehdä keskusteleva apuri, jonka kanssa voi kiireettä rakentaa sellaisen suunnitelman, joka säteilee rakennetta ja johdonmukaista polkua sekä prosessiin että analysointiin ja raportointiin. Tutkimuksen ja kehittämisen kohteena on aina joku ilmiö, jota halutaan selvittää ja ymmärtää. Mitä rakenteisemmin ilmiön osaa kuvata sitä vaivattomampaa on asettaa tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskysymykset sekä tunnistaa ilmiölle olennaiset teemat, vaikuttavat tekijät ja kysymykset. Ilmiö määrittää myös sen, keitä ovat sen asiantuntijat ja asianosaiset eli keistä muodostetaan paneeli. Kaikessa valmistavassa toiminnassa AI-boteista on saatavissa merkittävä apu. Vaarana on tyytyä liian nopeisiin ja yksinkertaisiin botti-vastauksiin.

Fasilitoinnilla viestitään, suunnataan ja inspiroidaan panelistien keskinäistä kanssakäymistä. Tiedonmuodostus etenee iteratiivisesti kierros kierrokselta tavalla, jossa Delfoi-managerilta edellytetään jo aineiston prosessivaiheen analysointikykyjä. Fasilitoinnin ykköstehtävä on kätilöidä panelistien osallistumista ilmiön tarkasteluun ja vauhdittaa oppivaa vuoropuhelua toisten panelistien kanssa. Fasilitoinnin syötteenä toimii aineisto, jota kertyy sekä panelistien ulkoisesta ja määrällisesti kuvattavasta toiminnasta (osallistumisloki, äänestystulokset) että sisäisistä ja laadullisesti arvioitavista tuotoksista kuten kommenteista, argumenteista ja dialogeista. Rakenteisena taustamuuttujana on käytettävissä paneelin ryhmittely, joka mahdollistaa vertailut ja jännitteiden tunnistamiset. Onnistunut fasilitointi näkyy lisääntyvänä osallistumisena, vuorovaikutuksena ja argumentaationa. 

Määrällisiä triggereitä tuotetaan algoritmisesti ja reaaliaikaisesti äänestysdiagrammoina, aikasarjojen trendiviuhkoina tai vaikkapa paneelin rakenteeseen peilattuina osallistumiskarttoina. Laadullisessa kuvantamisessa kielimalliset tekoälytekniikat tuovat lähiaikoina aivan uusia piirteitä Delfoi-prosessiin. Tekoälybotti voidaan laittaa töihin louhimaan kuumia keskusteluteemoja, argumentteja ja tunnesisältöjä. Erilaisten rooliryppäiden (lähellä-kaukana) ja keskustelutilojen (liikennevalot) tunnistaminen mahdollistaa uudenlaiset reflektiokierrokset osana Delfoin syväsuuntautunutta CLA-tyyppistä iteraatiota. 

Teknisiä fasilitoinnin, osallistumisen ja vuorovaikutuksen vauhdittajia ovat etenkin puhekäyttöliittymät ja automaattiset kieliversioinnit. Niiden myötä lisääntyvät monikieliset ja kansainväliset paneelit. Managerifasilitaattorin lisäksi panelistin on tulevaisuudessa mahdollista tuottaa dokumentaatiota omasta toiminnasta suhteessa toisiin panelisteihin.

Raportit, tutkielmat ja artikkelit noudattavat samaa normistoa kuin yleensäkin. Delfoissa tuloksia voivat olla myös toimeenpano- ja päätösehdotukset. Joissakin tapauksissa tuloksena voi olla jopa muuttunut toiminta kuten silloin, kun Delfoi on osa pehmeän systeemimetodologian (Soft Systems Methodology) kaltaista toimintatutkimuksellista prosessia. ChatGPT:stä löytyy Soft Systems Practioner -botti, joka tukee systeemimetodologista organisaation kehittämistä. Generatiivinen tekoäly on omiaan integroimaan Delfoita myös muihin menetelmiin. 

Tulevaisuuspyörän (Futures Wheel, Futures Wheel Magician -botti) idea on yksinkertainen. Pyörän keskustaan merkitään tarkasteltava ilmiö. Ympyrän ensimmäisellä kehällä kuvataan ilmiön välittömät vaikutukset. Toisella kehällä kuvataan kustakin vaikutuksesta seuraamuksia. Usein vaikutuksia ja seuraamuksia seurataan kolmelle kehälle. Tulevaisuuspyörän kaksonen on relevanssipuumenetelmä (Relevance Tree). Relevanssipuun vaikutukset ja seuraukset haaroittuvat nimensä mukaisesti kuin oksat puun rungosta. Sohail Inayatullahin kehittämä Causal Layered Analysis (CLA) sopii hyvin sellaiseen Delfoin iterointiin, jossa juoksutetaan paitsi kierros kierrokselta myös kerros kerrokselta syvempiin merkitys- ja tulkintasuhteisiin. Tärkein ja yleisin liitännäismetodi on skenarointi, joiden rakentelussa kieliperustainen tekoäly on osin syrjäyttämässä nykyään yleisesti käytettyä tulevaisuustaulukkomenetelmää. Tai ehkä täsmällisempi kuvaus olisi se että tekoäly tulee auttamaan taulukon laatimista.

Delfoi on monikäyttöinen metodi. Erilaisia Delfoi-variaatioita erottavia muuttujia ovat prosessin tavoite (konsensus vai dissensus), tehtävä (toiminta kuten päätös vai tieto), aika (nykyhetki vai tulevaisuus) ja konteksti (tutkimus, organisaation tai yhteisön kehittäminen, pedagogia). On odotettavissa, että eri variaatioille kehitetään varsin nopeasti omia tekoälyapuja. Tutkimuksen tehtävä on luoda uutta tietoa, ymmärrystä ja oivalluksia eri ilmiöistä ja prosesseista. Uuden tiedon ja ymmärryksen tärkein funktio on edistää yhteiskunnan eli kaikkien yhteistä kehitystä. Tekoälyllä on samoja piirteitä kuin sosiaalisella medialla aikaisemmin. Se on iso demokratian lupaus, mutta myös työkalu polarisoida ja aiheuttaa kaaosta. Delfoin multivokaalinen prosessiluonne aiheuttaa sen, että sitä on huomattavan hankala väärinkäyttää. 

Tekoäly, ajattelu ja sivistys

Tekoälyä kehitetään ja käytetään erilaisten kyvykkyyksien, osaamisten ja oppimisen vahvistamiseen. Taidot ja kyvyt nähdään keinoina ratkaista nykyhetkessä olevia ongelmia ja puutteita, joka johtaa mutkattomaan johtopäätökseen, että ne ovat myös työkaluja rakentaa nykyistä parempaa tulevaisuutta. Niin ei välttämättä ole. Maapallon kokoinen systeemi on kompleksinen järjestelmä, jossa vaikuttaa monia pyrkimyksiä ja vaikutuksia, joiden kehkeytymistä on melkein mahdoton ennakoida. Riskitasoa nostaa se, että muutoksia tehdään kapeiden etujen ohjaamana näennäisesti eriytyneissä alasysteemeissä lyhyen aika-ajattelun pohjalta. Jos näin tapahtuu niin laaja-alaiset ja pitkäkestoiset vaikutukset peittyvät lyhyen aikavälin intresseillä. Olen taipuvainen ajattelemaan, että maailmankäsitystämme ohjaamaan tarvitaan muotikäsitteiden lisäksi vähintäänkin täydentäviä näkökulmia. Kaksi hyvää ja vanhaa käsitettä ovat ajagttelu ja sivistys. Maistellaan vähän kumpaakin, jotta Delfoin tulevaisuuspohdiskeluun saadaan myös ajallisesti kestävä ja sisällöltään muuttumaton on elementti. 

Disruptiiviseen tulevaisuuteen varaudutaan korostamalla geneerisia metataitoja ja -osaamisia, joihin sopii kulunut mutta viisas analogia kehitysyhteistyöstä. On tulevaisuuskestävämpää opettaa ihmisiä viljelemään kuin viedä heille leipää. Hätä ja nälkä pakottavat toki käyttämään molempia keinoja. Tässä ja nyt-ongelmat pitää ratkaista niin, ettei ongelmista tule pitkittyneitä ja kroonisia. Sama pätee koulun ja koulutuksen suhteen. Luku- ja kirjoitustaito ovat edelleen tärkeitä tulevaisuustaitoja, mutta muutakin tarvitaan. Aiemmin vallitsevaa yleissivistys-termiä on alkanut syrjäyttää talousdiskurssin paremmin sopiva ja pragmaattisempi avaintaidot tai -osaamiset-puhe. 

Avainosaamisten korostamiseen on kelpo perusteet, mutta niiden hallinta ei vielä ole sivistystä. Sivistyksessä korostuu ihmisen autonominen kehityspolku, ja siinä pyrkimys tasapainoiseen minän, sinän ja muun ympäristön suhteeseen. Avaintaidoissa painottuvat ihmisen ymmärtämis-, projekti- ja vuorovaikutustaidot, joilla on merkitystä ja hyötyä kun yritykset tavoittelevat voittoa ja kansakunnat menestystä. Sivistys on enemmän avoimen puheen ja Habermasin käsitemaailmaa, kun taas avainosaamiset ovat avoimen yhteiskunnan ja Popperin maailmaa.

Pohjoismaisessa vapaan sivistystyön traditiossa painotetaan ajatusta yksilön omakohtaisen sivistymisen rakentumisesta itsekasvatuksen ja yhteisöllisen toiminnan kautta. Sivistysajattelijat pitävät itsekasvatuksen mahdollistamaa yhteisöllistä aktiivisuutta sivistyspolitiikan keskeisenä tavoitteena. Heidän ihmiskuvassaan sivistys määrittyy sekä persoonalliseksi kehitykseksi että kansalaistoiminnaksi. Yhteiskunnallisina tavoitteina ovat demokratian, yhteiskunnan eheyden ja ihmisten osallisuuden edistäminen. Seppo Niemelä on muodostanut sivistyspedagogiikkaa jäsentävän kuvauksen sivistymisestä kolmivaiheisena prosessina, jossa ensimmäisessä vaiheessa ihminen oppii itselleen uusia tietoja, taitoja ja valmiuksia, toisessa muodostaa niihin omaan harkintaansa perustuvan itsenäisen ja luovan suhteen, ja kolmannessa alkaa käyttää oppimaansa yhteisön hyväksi kansalaisena. Niemelä pelkistää, että ensimmäisen vaiheen tuloksena on ”oppinut” tai ”osaava” ja vasta kahden seuraavan tuloksena ”sivistynyt” ihminen.

Siinä missä oppiminen on tavoitteellista valmiin aineksen omaksumista, sivistymisessä on kyse ennakoimattomasta, omaehtoisena itsekasvatuksena toteutuvasta henkisen kasvun prosessista, joka alkuvaiheessaan vaatii pedagogista tukea. Ihmisen sivistyskykyisyys ja itsetoiminnallisuus kannattelevat henkilökohtaista sivistysprosessia, joka rakentuu kiinteässä vuorovaikutuksessa sosiokulttuurisen ympäristön kanssa ja johtaa vastuulliseen vaikuttamiseen aktiivisena kansalaisena. (Hämäläinen 2016)

Joel Haahtela kuvaa esseessään (HS 11.2.2024) nykykehitystä, jossa ihminen on luovuttamassa pois kykyään ajatella. “Meitä pommitetaan informaatiolla, joka vaatii välitöntä reagointia. Kun yksi reaktio on ohi, olemme jo keskellä seuraavaa, emmekä ehdi työstää näkemäämme, emme ehdi ajatella.” Reaktio on tunne, joka on nopeampi kuin ajatus. Sosiaalisen median joistakin sovelluksista näemme mitä sitä siitä saattaa seurata. Kun ihmisen reagoivuus lisääntyy niin otetaan tekoäly avuksi korvaamaan vähenevää ajattelua. “Se on himoton, ikuinen ja aina valveilla.”

Haahtela tiivistää ajattelunsa hyytävästi tavalla, jolle ei ole vaikea löytää vastetta arkihavainnoista. “Ajattelun katoaminen altistaa yksilöt myös tunneperäiselle vaikuttamiselle ja disinformaatiolle. Kun siirrytään välittömästi seuraavaan tunnereaktioon, purkamatta jäänyt disinformaatio kasautuu. Lopulta se alkaa vaikuttaa väistämättä elämään. Pahimmillaan ollaan jatkuvassa paranoidisessa olotilassa, jonka ytimenä on hallinnan menettämisen tunne: maailma tuntuu tulvivan päälle kaoottisen pelottavana ryöppynä.”

Ajattelua korvataan Haahtelan mukaan myös asiantuntijoilla, joita kutsutaan kommentoimaan itsestäänselvyyksillä kaikkea mahdollista. Jos joku mainitsee jotain odottamatonta seuraa reaktioiden hyökyaalto. Asiantuntijoihin heijastetaan toiveita siitä, että kaoottista maailmaa ja  etenkin sen tuntematonta tulevaisuutta voisi hallita rationaalisesti. On olennaista tunnistaa, ettei ajattelu tarkoita, että ajattelija tai ajattelu olisi oikeassa olemista. Sen sijaan ajattelu on oikean etsimistä, mikä on usein sotkuinen prosessi erehtymistä, korjaamista ja uudelleenorientoitumista.

Sivistyksessä pyritään valloittamaan tuntematonta. Toisin sanottuna sivistykseen kuuluu pyrkimys satunnaisuuden poistamiseen. Sanan alkuperäisiä merkityksiä seuraten sivistys on siivosti istumista, siististi olemista ja aktiivisemmin ajateltuna siistimistä tai siivoamista, järjestykseen laittamista. Sivistys on suomen kielessä alun perin puintitermi. Metaforisesti voisi ajatella, että pedagogisessa Delfoissa puidaan yhteisöllisesti akanat pois viljasta. Keskusteluprosessissa imuroidaan roskat ja puunataan ajatukset. Oppiva keskustelu raivaa tilaa uusille käsitteille ja ymmärrykselle. Kuten Haahtela tiivistää niin sanat ovat ase, joita on käytetään ajattelun apuna. Ne eivät vain kuvaa todellisuutta vaan myös luovat sitä. Kieli yhdistää, mutta se myös erottaa. Tulevaisuuden tulkinnoissa molemmat ovat aina mukana.

Ihmisen ensimmäiset järjestykset (siivoamiset) olivat suoriin havaintoihin perustuvia ja siten hyvin konkreettisia. Nomadi pelkäsi ja palvoi metsän henkiä ja vetten velhoja. Sivistyneeksi käytännöksi tuli rasittaa Ahdin antimia kohtuullisesti ja hyvittää pyyntionnea monin rituaalisin menoin. Aikansa ”best practise” oli kehittää vastavuoroisuuspelejä, joissa molemmat osapuolet heimo ja henki voittavat. Myöhemmin sivistyneet ominaisuudet ovat abstrahoituneet. Luonnon järjestys vaihtui Jumalan järjestykseksi. Valistuksen aikana sivistyneen ideaaliksi tuli ihmisen tieto, rationaalisuus ja järki, joista rakennettiin moderni järjestyksen luoja. Siitä syntyi myös tilaus sen laatuiselle oppimiselle ja koulutukselle, jota nyt suositaan. Uskon kielen kehittyvän sellaisen sivistyksen suuntaan, jossa ajatusten lisäksi edellytetään ajattelua, ja yksilöllisen oppimisen lisäksi entistä paremmin tunnistetaan monenlaisen yhteisöoppimisen merkitys.

Sivistys on luova prosessi, jossa ihminen omalla toiminnallaan muokkaa itseään ja kulttuurista ympäristöään ja johon sisältyy ajatus olemassa olevan ylittävästä paremmasta elämänmuodosta. Paremman elämänmuodon etsinnän ajankohtainen kuuma kysymys on ihmisen käynnistyvä mutta lisääntyvästi ihmisen ulkopuolella kehittyvä teko- tai keinoäly. Tekoäly ei korvaa ajattelua eikä sivistymisen tarvetta. Tulevaisuutta ei voi johtaa menneisyydestä, jonka vanki tekoäly ainakin toistaiseksi on. Ymmärryksemme voidaan kuvata kerrostuneena kuten Sohail Inayatullah (2009) neliportaisessa Causal Layered Analysis-mallissaan osoittaa. Litaniatasolla toimitaan kuten on tapana. (Bussey 2009) Silloin toimitaan kuten ennenkin tai kuten muutkin tekevät. Systeemitasolla toteutetaan ideaalia, joka nousee vallitsevasta järjestelmästä. Se suosii tavoiteorientoitunutta oppijaa, joka suorittaa sitä mitä systeemi kulloinkin odottaa. Opetellaan vaikkapa enemmän luonnontieteitä, jos siitä uskotaan olevan hyötyä. Omaa maaimankuvaa oppija alkaa muotoilla vasta, kun hän sitoo oppimisensa omaehtoiseen ja autonomiseen tietoon, vuorovaikutukseen ja ajatteluun. Myytin ja metaforarisen ajattelun tasolla oppijalla on mahdollisuus tunnistaa vuorovaikutuksia, rakenteita ja malleja, jotka kuvaavat todellisuutta, jolla ei ole vielä sanoja ja käsitteitä.

Tunnemme yksilön oppimispolun kohti sivistynyttä olemisen tapaa ja ymmärrystä. Sivistys terminä myös erottelee. Kaikista ei ole siihen jollei muuten niin siksi, että ympäristö ei tarjoa siihen mahdollisuutta. Yhteisöjen ja sivilisaatioiden sivistys on kulttuuria, joka mahdollistaa tai mahdotuttaa sivistyksen. Historiaperspektiivistä tarkastellen kulttuurien “sivistyksen” mittari on menestys ja kyky alistaa “alemmat” kulttuuri. Tätä logiikkaa on pyritty hillitsemään säännöin ja säädöksin, joiden ansiosta on saatu aikaan kehitystä ja hyvinvointia. Tiukassa paikassa säädökset saavat edeööeen väistyä. Saattaa olla että ihminen tarvitsee rinnalleen kestävämmän tavan toteuttaa ideaalejaan. Tekoälyevoluutio saattaa olla tärkeä osa ellei peräti ratkaisua niin ainakin ratkaisuyritystä. Yrittämättä ja toisin tekemättä tulevaisuudella on lyhyemmät jäljet kuin kukaan haluaisi.

Lähteet

Kirjallisuus

• Ahvenharju, Sanna (2022) Futures Consciousness as a Human Anticipatory Capacity – Definition and Measurement. Turun yliopisto. PDF Full Text https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8892-1 .
• Airaksinen Tiina, Halinen Irmeli, Linturi Hannu (2016) Futuribles of Learning 2030  – Delphi supports the reform of the core curricula in Finland. European Journal of Futures Research. Special topic: Education 2030 and beyond. Internet https://link.springer.com/article/10.1007/s40309-016-0096-y. 
• Bell, Wendell (1997, 2003) Foundations of futures studies, Vol I-II, New Brunswick: Transaction Books.
• The Delphi Technique: Past, present and future prospects. Technological Forecasting and Social Change, Volume 78, Issue 9, Pages 1487-1720 (November 2011)
• Dimitrow, Maarit (2016) Development and Validation of a Drug-Related Problem Risk Assessment Tool for Use by Practical Nurses Working with Community-Dwelling Aged. Helsingin yliopisto, farmasian tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/167914
• Gordon, T.J. (1994) The Delphi Method. Futures Rsearch Methoodology. Millennium Project.
• Gordon, T.J. (2008) The Real-Time Delphi Method. The Millennium Project. Futures Research Methodology – V3.0. Verkossa http://www.millennium-project.org/FRMv3_0/05-Real-Time_Delphi.pdf .
• Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (2001) Mitä on tutkimus? Argumentti, väittely ja retoriikka. Metodix.
• Kauppi, Antti ja Linturi, Hannu (2018) Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta. Internetissä https://metodix.fi/2018/11/30/kansalaisfoorumin-viisi-tulevaisuutta/ .
• Korhonen-Yrjänheikki, Kati (2011) Future of the Finnish Engineering Education – A Collaborative Stakeholder Approach. ISBN 978-852-5633-48-1. TEK. Miktor. Helsinki. Verkossa  http://www.tek.fi/ci/pdf/julkaisut/KKY_dissertation_web.pdf.
• Koskimäki Teemu (2022) Expert perspectives on achieving global sustainability with targeted transformational change. A thesis submitted for the degree of Doctor of Philosophy of The Australian National University. PDF-julkaisu https://openresearch-repository.anu.edu.au/bitstream/1885/274587/1/TK%20-%20PhD%20thesis%20-%20Revised%20version%202022%20FINAL.pdf .
• Kuusi, Osmo (2000) Delfoi-metodi. Internetissä https://metodix.fi/2014/05/19/kuusi-delfoi-metodi/ .
• Kuusi, Osmo (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. Epistemic and Methodological Considerations Concerning Delphi Studies. Interneissä http://bit.ly/3ayzN4e .
• Laakso, K., Rubin, A. & Linturi, H. 2010. Delphi Method Analysis: The Role of Regulation in the Mobile Operator Business in Finland. Phuket, Thailand: PICMET 2010: Technology Management for Global Economic Growth. 18.-­ 22.7.2010, 2698-­2704.
• Laukkanen, Minttu (2020) Sustainable business models for advancing system-level sustainability. Acta Universitatis Lappeenrantaensis -tutkimussarja 889. ISBN 978-952-335-470-8 ja ISSN 1456-4491. LUTPub-tietokanta www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-471-5 .
• Linturi, Hannu & Rubin, Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisu 1/2011.
• Linturi, Hannu, Rubin, Anita, Airaksinen, Tiina (2012) Lukion tulevaisuus 2030 – Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. 978-952-6605-00-5 (pdf), ISSN-L 2242-1297, ISSN 2242-1297.
• Linturi, Hannu, Linturi, Jenni ja Rubin Anita (2013) eDelphi – metodievoluutiota verkossa. Metodix https://metodix.fi/2014/11/26/edelfoi-metodievoluutiota-verkossa/ .
• Linturi, Hannu, Rubin Anita (2014) Metodi, metafora ja tulevaisuuskartta. Futura 2/2014.
• Linturi, Hannu (2007) Delfoin metamorfooseja. Futura 1/2007.
• Linturi, Hannu (2017) OPH:n Oppimisen tulevaisuus 2030-barometri. Internetissä https://metodix.fi/2017/01/11/oppimisen-tulevaisuus-2030-blogi-2017/ (https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/) .
• Linturi, Hannu (2020) Delfoin monet tarkoitukset. Metodix  https://metodix.fi/2020/03/08/delfoin-tarkoitukset/ 
• Linturi, Hannu (2020) Delfoi-prosessin vaiheet. Metodix 
• Linturi, Hannu (2020) Delfoi-pedagogia. Internetissä https://metodix.fi/2019/11/15/delfoi-pedagogia/.
• Linturi, Hannu (2020) Ilmastot@komo: viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Internetissä https://metodix.fi/2019/12/01/ilmastotakomo/ .Rand (2020) Delphi Method https://www.rand.org/topics/delphi-method.html 
• Linturi Hannu (2023) Delfoin seitsemän ideaa. Blogisarja https://metodix.fi/2023/10/09/delfoin-seitseman-ideaa/. Metodix Oy.
• Linturi Hannu & Kauppi Antti (2021) Miten tutkimme tulevaisuuksia Delfoi-menetelmällä, Artikkeli teoksessa Delfoilla tulevaisuuteen, toim. Merja Kylmäkoski & Päivi Raino. Humak-ammattikorkeakoulu https://www.humak.fi/julkaisut/delfoilla-tulevaisuuteen/ .
• Linturi Hannu & Kuusi Osmo (2022) Tulevaisuuksia ennakoiva Delfoi-menetelmä. Artikkeli teoksessa Tulevaisuudentutkmus tutuksi. Perusteita ja menetelmiä. (toim. Hanna-Kaisa Aalto, Katariina Heikkilä, Pasi Keski-Pukkila, Maija Mäki, Markus Pöllänen). Turun yliopisto https://www.utupub.fi/handle/10024/153465 .
• Myllylä, Yrjö (2007) Logistic and Social Future of the Murmansk Region until 2020. Joensuun yliopisto, Yhteiskunta- ja aluetieteiden laitos. Joensuu. Verkossa http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/myllyla_murmanskin/myllyla.pdf.
• Mäkelä, Marileena (2020) The past, present and future of environmental reporting in the Finnish forest industry. Turun yliopiston julkaisua – Annaels Universitatis Turkuensis, Ser. E: Oeconomica. URN:ISBN:978-951-29-8087-1. Verkossa https://www.utupub.fi/handle/10024/149753?show=full .
• Osaamisen ennakointifoorumi: The Finnish National Agency for Education’s Skills Forecasting Forum conducted a multi-phase development project from 2016 to 2019 to explore the future of the workforce and vocational education, employing the Delphi technique as a method to open up futures. Initially, all actors within nine sectoral clusters assessed future developments up to 2035 according to the dynamic multi-level model described by Geels and Schot. From this data, four scenarios were constructed, two of which were selected as the basis for further work. In the second Delphi round, separate Delphi processes were implemented for the nine clusters, which also were based on three levels examining changes in the operating environment, regime adaptation, and signal-level innovation phenomena. See the eDelphi main panel at https://www.edelphi.org/oef and Jukka Vepsäläinen’s video presentation at https://youtu.be/8o2v5nNWqIo?si=T1FyVIibVfX5LdSK.
• Paaso, Aila (2010) Osaava ammatillinen opettaja 2020. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta. Rovaniemi: Lapin yliopisto 2010, Acta Universitatis Lapponiensis 174. ISBN 978-952-484-348-5. ISSN 0788-7604.
• Palo, Teea (2014) Business model captured?: variation in the use of business models. University of Oulu, Oulu Business School, Department of Marketing. PDF Full Text http://urn.fi/urn:isbn:9789526203430 .
• Pernaa, Hanna-Kaisa (2020) ”Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus – tarkastelussa kompleksisuus, antisipaatio ja osallisuus”. URN:ISBN:978-952-476-910-5. Osuva http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-910-5
• Pihlainen, Vuokko (2020) Asiantuntijoiden käsityksiä johtamisosaamisen nykytilasta ja tulevaisuuden suunnista suomalaisissa sairaaloissa 2030. Experts’ perceptions of the present state of management and leadership competence and future directions in Finnish hospitals by 2030 Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2020 Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 223. ISBN: 978-952-61-3377-5 (print), ISBN: 978-952-61-3378-2 (PDF), ISSN: 1798-5757 (PDF). Verkossa https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/22263/urn_isbn_978-952-61-3378-2.pdf
• Rand Corporation: Delphi Method https://www.rand.org/topics/delphi-method.html 
• Rubin, Anita (2007) Pehmeä systeemimetodologia. Internetissä https://metodix.fi/2014/05/19/rubin-pehmea-systeemimetodologia/ .
• Rönkä, Anu-Liisa (2019) Kohti vuorovaikutteista riskiviestintää : Tapausesimerkkinä langattoman viestintätekniikan säteily. University of Helsinki, Faculty of Social Sciences. Doctoral Programme in Interdisciplinary Environmental Sciences. Internet https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301671  .
• Soini-Salomaa, Kristiina (2013) Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuudenkuvia. HY. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41734 
• Sunell, Otto (2016) Turvallisuuskulttuuri julkisen hallinnon organisaatiossa vuoteen 2025 tultaessa: Nykytilan kartoitus ja neljä skenaariota. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere.  Verkossa https://tutcris.tut.fi/portal/en/publications/turvallisuuskulttuuri-julkisen-hallinnon-organisaatiossa-vuoteen-2025-tultaessa(d16cf10d-2d88-4bcb-8dad-62349f74bf36).html .
• Tamminen, Nina (2021) Mental Health Promotion Competencies in the Health Sector. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä. Permanent link to this publication: http://urn.f/URN:ISBN:978-951-39-8666-7 .
• Tapio, Petri (2002) The limits to traffic volume growth : The content and procedure of administrative futures studies on Finnish transport CO2 policy. Internetissä https://helda.helsinki.fi/handle/10138/22446 .
• Tapio, Petri (2002) Disaggregative policy Delphi Using cluster analysis as a tool for systematic scenario formation. Technological Forecasting and Social Change.
• Toivonen, Annette (2022) The emergence of New Space – A grounded theory study of enhancing sustainability in space tourism from the view of Finland. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 336. ISBN: 978-952-337-311-2, ISSN 1796-6310. University of Lapland, Rovaniemi 2022. Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-311-2 .
• Turoff, Murray (2002) The Delphi Method, Techniques and Applications. Internetissä  https://web.njit.edu/~turoff/pubs/delphibook/delphibook.pdf .
• Valtonen, Vesa (2010) Turvallisuustoimijoiden yhteistyö. Maanpuolustuskorkeakoulu, taktiikan laitos. Julkaisusarja 1, Helsinki. Verkossa http://www.doria.fi/handle/10024/74154 .

Mediat

1. Delfoi-metodi lyhyesti https://youtu.be/yMfn9irS-Io: Videolla esitetään Delfoi- perusprosessin vaiheet täydennettynä asiantuntijoiden – Osmo Kuusi, Petri Tapio ja Jukka Vepsäläinen – luonnehdinnoilla siitä, mikä menetelmässä on olennaista ja minkälaisia kehitysnäkymiä metodi tarjoaa. Videossa esitellään Delfoin ideat ja toiminnalliset piirteet. Videon käsikirjoituksesta vastaa Hannu Linturi sekä toteutuksesta Olli-Pekka Jauhiainen ja Maija Linturi. Delfoi-video on tuotettu Lapin yliopiston tilauksesta ja julkaistu tammikuussa 2020.
2. Uudistuva Delfoi-metodi https://youtu.be/LV7-pJbfWNo: Delfoi-metodin uudistuvaa olemusta tarkasteleva video perustuu menetelmän viimeisen kymmenen vuoden kehitykseen ja asiantuntijakeskusteluun, joka järjestettiin marraskuussa 2019 Helsingin Keskustakirjasto Oodissa. Keskustelijoina ovat Antti Kauppi, Osmo Kuusi, Hannu Linturi, Petri Tapio ja Jukka Vepsäläinen. Pitkän elokuvan mittainen video jakautuu seitsemään osaan: (1) Menetelmän perusteet, (2) Delfoi-managerin tehtävät, (3) Delfoi-paneelin toiminta, (4) Delfoi-kysymysten ja -kyselyiden laatiminen, (5) Delfoi-kierrosten managerointi, (6) Delfoi-aineiston analyysi ja raportointi, (7) Delfoin kontekstointi ja tulevaisuus. Uudistuva Delfoi-metodi on editoitu (kuvannut Olli-Pekka Jauhiainen) Lapin yliopiston tilauksesta ja julkaistu tammikuussa 2020. (Osa 1: Johdatus menetelmään https://youtu.be/3yw3c3Ltx3I, Osa 2: Delfoi-manageri https://youtu.be/gqKCBRb2EYk, Osa 3: Delfoi-paneeli https://youtu.be/hWQ8oceEgXU, Osa 4: Delfoi-kysely https://youtu.be/Sd2-VM-EL2k, Osa 5: Delfoi-kierrokset https://youtu.be/IelWUq3sTRE, Osa 6: Delfoi-analyysi https://youtu.be/VoXeg1nufs4, Osa 7: Delfoin tulevaisuus https://youtu.be/iYlV0o4nFbg)
3. Delfoin luotettavuudesta https://youtu.be/TMewjqrsp9I: Antti Kauppi pohtii Osmo Kuusen kommentoimana Delfoi-menetelmän luotettavuutta asetelmassa, jossa perinteiset luotettavuuskriteerit ovat riittämättömiä tai sopimattomia. Videon on kuvannut Olli-Pekka Jauhiainen 13.12.2019 Delfoi-työpajassa Oodissa ja se on julkaistu tammikuussa 2020.
4. Delfoi-pedagogia https://youtu.be/SDGYJNb8JPg: Videossa esitellään Delfoi-pedagogian ideat ja toiminnalliset piirteet. Delfoi-pedagogia on eri kouluasteille sopiva ja sovellettava metodi uudistavan ja tutkivan oppimisen työkaluksi. Videon käsikirjoituksesta vastaa Hannu Linturi ja toteutuksesta Maija Linturi. Delfoi-pedagogiikka on tuotettu Lapin yliopiston tilauksesta ja julkaistu tammikuussa 2020.
5. eDelphi-video-ohjeet https://metodix.fi/julkaisut/: Metodixin sivustolla on ohjeet eDelphi-ohjelmiston käyttöön. Ohjeita päivitetään myös eDelphin etusivulla osoitteessa https://www.edelphi.org/help.page .

Kategoriat:Artikkelit, blogi, Tie

Avainsanat:delfoi, edelphi, future, methodology, metodix, tulevaisuudentutkimus, tulevaisuuksientutkimus, xdelphi