Etusivu › artikkeli › Ideoiden lähteitä

Ideoiden lähteitä

Kirjoittanut , • ( 0 )

Delfoin seitsemän ideaa-artikkelisarjan lähteet ja viitteet artikkelikohtaisesti kohdennettuna.

Sokrateen idea

Kirjallisuus

  • Aristotle’s Rhetoric. First published Thu May 2, 2002; substantive revision Tue Mar 15, 2022. Stanford Encyclopedia of Philosophy http://seop.illc.uva.nl/entries/aristotle-rhetoric/ .
  • Bussey, Marcus (2009) Causal Layered Pedagogy: Rethinking Curricula Practice. Journal of Futures Studies, February 2009.
  • Dalkey, Norman & Helmer Olaf (1962) An experimental application of the Delphi method to the use of experts (Memorandum). (another citation in 1969 The Delphi method, I: An experimental study of group opinion). Verkossa https://www.rand.org/content/dam/rand/pubs/research_memoranda/2009/RM727.1.pdf .
  • Gordon, Theodore (2007) The Delphi Method. The Millennium Project. Futures Research Methodology – V3.0.
  • Gordon, Theodore (2008) The Real-Time Delphi Method. The Millennium Project. Futures Research Methodology – V3.0.
  • Helmer, Olaf (1967) Analysis of the future: The Delphi method. Rand Corporation. 
  • Inayatullah, Sohail (2009) Causal Layered Analysis: An Integrative and Transformative Theory and Method. In Jeromy Glenn and Theodore Gordon, Futures Research Methodology, Version 3.0. Washington D.C. The Millennium Project 2009. ISBN.978-0-9818941-1-9.
  • Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (2001) Mitä on tutkimus? Argumentti, väittely ja retoriikka. Metodix https://metodix.fi/2014/03/15/kakkuri-knuutila-marja-liisa-2001-mita-on-tutkimus-argumentti-vaittely-ja-retoriikka/  .
  • Plato. First published Sat Mar 20, 2004; substantive revision Sat Feb 12, 2022. Stanford Encyclopedia of Philosophy https://seop.illc.uva.nl/entries/plato/ 
  • Sackman Harold (1974) Delphi Critique; Expert Opinion, Forecasting, and Group Process. University of Michigan. Lexington. This report presents a critical analysis of the Delphi technique. The analysis is in four parts. First, the scope of the inquiry is defined, and issues pertinent to an evaluation of Delphi are raised. Second, conventional Delphi is evaluated against established professional standards for opinion questionnaires, and against associated scientific standards for experimentation with human subjects. Third, Delphi is evaluated with respect to its assumptions, principles, and methodology. Fourth, conclusions of the analysis are brought together and recommendations are made for the future use of Delphi.
  • Woudenberg (1991) An evaluation of Delphi. Technological Forecasting and Social Change, Volume 40, Issue 2. ISSN 0040-1625 https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/004016259190002W

Viitteet

  • Aristoteles (384–322 eaa.) oli antiikin Kreikan filosofi, joka opiskeli Platonin akatemiassa ja myöhemmin perusti oman koulun, Lykeionin. Hänellä oli monipuolinen kiinnostus eri tieteenaloihin, ja hänen kirjoituksensa kattavat laajan kirjon aiheita. Aristoteleen seitsemän keskeistä oppia ovat: (1) Metafysiikka: Aristoteles tutki olemisen luonnetta ja perustavanlaatuista todellisuutta. Hän esitti, että on olemassa ”substantia”, joka on kaiken olemassaolon perusta. Hän erottelee myös neljä syytä (aitiaa) selittämään miksi asiat ovat olemassa ja miksi ne ovat niin kuin ovat: materiaalinen syy (mistä asia on tehty), muodollinen syy (asian idea tai rakenne), tehollinen syy (se, mikä saa asian tapahtumaan) ja tarkoituksenmukainen syy (asian tarkoitus tai päämäärä). (2) Luonnontiede: Aristoteles erotteli olemisen muodot epäorgaanisista, kasvillisista, eläimellisistä ja rationaalisista. Hän keskittyi muotoon ja materiaan, ja hänen biologinen työnsä on hämmästyttävän yksityiskohtaista ja usein edelleen relevanttia. (3) Etiikka: Aristoteleen mukaan hyvän elämän tavoitteena on ”eudaimonia”, usein käännettynä ”onnellisuudeksi” tai ”hyvinvointi”. Hyveet, kuten rohkeus ja viisaus, ovat keskeisiä tähän. Aristoteles korosti keskitietä: hyve on paheiden välissä oleva keskikohta. (4) Politiikka: Yhteisön tulee tukea yksilön pyrkimystä eudaimoniaan. Aristoteles katsoi, että ihminen on ”poliittinen eläin” ja parhaiten toteuttaa itsensä osana kaupunkivaltiota. Hän käsitteli eri hallitusmuotoja ja niiden etuja ja heikkouksia. (5) Logiikka ja argumentaatio: Aristoteles kehitti syllogismin, joka on argumentin muoto, jossa kaksi premissiä johtaa johtopäätökseen. Hänen logiikkansa oli länsimaisen ajattelun standardi aina 1800-luvulle saakka. (6) Psykologia: Aristoteles näki sielun ja ruumiin yhtenä kokonaisuutena. Hän jakoi sielun kolmeen osaan: kasvulliseen, eläimelliseen ja rationaaliseen. Jokaisella osalla on oma tehtävänsä ja toimintansa. (7) Runous ja estetiikka: Aristoteles tutki runoutta ja draamaa, erityisesti hänen teoksessaan ”Runousoppi”. Hän katsoi, että draaman tulisi herättää pelkoa ja sääliä katsojissa, jolloin he kokevat katarsiksen eli puhdistautumisen. Aristoteles oli perusteellinen ja systemaattinen ajattelija, joka pyrki ymmärtämään maailmaa kaikissa sen monimuotoisissa ulottuvuuksissa. Vaikka monet hänen tieteellisistä näkemyksistään on sittemmin hylätty, hänen filosofiansa ja metodinsa ovat edelleen länsimaisen ajattelun perustana. Aristoteleen vaikutus on nähtävissä monilla tieteen ja ajattelun aloilla, ja hänen teoksensa muodostavat yhden antiikin maailman suurimmista intellektuellisista saavutuksista.
  • Delfoi-metodi on strukturoitu viestintätekniikka, jota käytetään asiantuntijaryhmän näkemysten konsensusmäisen ymmärryksen saavuttamiseksi tietyissä kysymyksissä. Tämän menetelmän perusajatus on saada asiantuntijoilta heidän arvioitaan ja näkemyksiään anonyymisti, arvioida ja koota nämä vastaukset ja lähettää ne sitten takaisin ryhmälle tarkistettavaksi ja mahdollisesti tarkennettaviksi useiden kierrosten ajan. Delfoi-metodin juuret ulottuvat 1950- ja 1960-lukujen Yhdysvaltoihin, ja se kehitettiin alun perin Rand Corporationissa. Randin tutkijat Olaf Helmer ja Norman Dalkey olivat Delfoi-metodin kehittämisen eturintamassa, ja he käyttivät sitä aluksi ydinaseiden käytön ja teknologisen kehityksen mahdollisten vaikutusten ennustamiseen kylmän sodan aikana. Metodin nimi viittaa antiikin Kreikan Delfoin oraakkeliin, joka oli tunnettu profetioistaan. Kuitenkin toisin kuin oraakkelin epämääräiset ennustukset, Delfoi-metodilla pyritään tieteelliseen ja järjestelmälliseen lähestymistapaan ennusteiden ja päätöksenteon tueksi. Vaikka Delfoi-metodi kehitettiin alun perin sotilaallisiin ja strategisiin tarkoituksiin, sitä on sittemmin sovellettu monilla muilla aloilla, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa ja liiketaloudessa, missä asiantuntijoiden koottuja näkemyksiä voidaan hyödyntää päätöksenteossa.
  • Grandma Moses (1860-1961), jonka oikea nimi oli Anna Mary Robertson Moses, oli amerikkalainen kansantaiteilija, joka tuli tunnetuksi myöhään elämässään. Vaikka Moses maalasi lapsena tavallisia maalaistalojen kuvia, hän aloitti taideuraansa vakavammin vasta 78-vuotiaana. Tämä tapahtui osittain siksi, että artriitti teki kangaspuiden käytöstä liian kivuliasta, joten hän kääntyi maalaamiseen. Mosesin maalaukset ovat naiiveja, mikä tarkoittaa, että ne eivät ole ”ammattimaisia” tai ”koulutettuja”. Ne kuvaavat usein maaseudun Amerikan maisemia, arkielämää, juhlia ja vuodenaikoja. Hänen teoksensa säteilevät lämpöä ja nostalgiaa. Hänen teoksensa herättivät laajaa kiinnostusta, ja monet niistä olivat suosittuja korttien ja painatusten aiheina. Grandma Mosesin tarina on inspiroiva esimerkki siitä, että on koskaan liian myöhäistä aloittaa uusi harrastus tai ura. Hänen elämänsä ja taiteensa ovat osoituksia siitä, että intohimo ja luovuus voivat kukoistaa missä tahansa iässä. Mosesin maalaukset ovat esillä monissa museoissa ja taidegallerioissa ympäri maailmaa.
  • Klimt Gustav (1862-1918) oli itävaltalainen symbolistinen taidemaalari ja yksi Wienin art nouveau -taidesuuntauksen kärkihahmoja. Hänen töilleen ovat tunnusomaisia kullanväriset taustat sekä mosaiikkimainen pinnan täyttö. Hän sai vaikutteita egyptiläisestä, minolaisesta, antiikin Kreikan ja Bysantin maalaus- ja mosaiikkitaiteista. (Wikipedia https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustav_Klimt)
  • Platon (n. 427–347 eaa.) oli antiikin Kreikan filosofi ja matemaatikko, joka perusti Ateenan Akatemian, yhden varhaisimmista länsimaisista yliopistoista. Hän oli Sokrateen oppilas ja Aristoteleen opettaja, ja hänen kirjoituksensa ovat vaikuttaneet syvästi filosofiaan, teologiaan, matematiikkaan ja moniin muihin tieteenaloihin. Platonin kahdeksan keskeistä oppia ovat: (1) Ideaoppi: Platon uskoi, että todellisuuden takana on muuttumaton, ikuisesti olemassa oleva maailma ideoista tai muodoista. Esimerkiksi fyysiset esineet ovat vain heikkoja jäljennöksiä näistä täydellisistä muodoista. (2) Tiedon luonne: Platon katsoi, että todellista tietoa voi saada vain ideoista, ei aistihavainnoista. Aistit ovat harhaanjohtavia, mutta järki voi ymmärtää ikuisten muotojen totuuden. (3) Sielu ja sen kuolemattomuus: Platon uskoi, että sielu on kuolematon ja sillä on ollut olemassaolo ennen ruumiillista syntymää. Sielu muistaa aiemmat elämät ja pyrkii kohti korkeinta hyvää eli totuutta. (4) Yhteiskunta ja oikeudenmukaisuus: Platonin ”Valtiossa” hän esittää ideaalin yhteiskunnasta, joka jakautuu kolmeen luokkaan: hallitsijat, sotilaat ja tuottajat. Oikeudenmukaisuus saavutetaan, kun jokainen luokka toimii omassa roolissaan harmoniassa. (5) Luola-allegoria: Yksi tunnetuimmista Platonin allegorioista kuvaa ihmisiä, jotka ovat kahlehdittuja luolassa ja näkevät vain varjoja todellisista esineistä. Tämä kuvastaa ihmisen aistien harhaanjohtavuutta ja järjen kykyä nähdä todellinen maailma. (5) Rakkaus: Teoksessa ”Symposium”, Platon käsittelee erilaisia rakkauden muotoja. Korkein rakkauden muoto on filosofinen rakkaus, joka pyrkii kohti totuutta ja ikuista kauneutta. (6) Matematiikka: Platon näki matematiikan olevan lähimpänä ideaalista totuutta, koska se käsittelee muuttumattomia ja ikuista tosiasioita. (7) Kritiikki demokratiaa kohtaan: Vaikka Platon eli demokraattisessa Ateenassa, hän oli skeptinen sen suhteen, katsoen, että vain filosofikuninkaat, jotka tuntevat ideoiden todellisuuden, voivat johtaa oikeudenmukaisesti. (8) Koulutus: Platon uskoi, että koulutus ei ole tiedon siirtämistä, vaan sielun ohjaamista kohti totuutta. Platonin ajattelu on ollut merkittävässä asemassa muokkaamassa länsimaista kulttuuria ja ajattelua. Hänen filosofiansa, joka keskittyy ikuisten ja muuttumattomien totuuksien etsimiseen, on inspiroinut ajattelijoita ja tutkijoita vuosisatojen ajan.
  • Rand Corporation, usein yksinkertaisesti nimellä ”Rand”, on amerikkalainen ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1948. Sen alkuperät juontuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, kun Yhdysvallat tunnisti tarpeen yhdistää sotilaalliset tarpeet ja tieteellinen asiantuntemus. Rand perustettiin alun perin Yhdysvaltain ilmavoimien tueksi, ja sen ensimmäinen tehtävä oli tarjota ”projektin RAND” kautta tutkimusta ja neuvontaa ilmavoimille. Nimi ”Rand” tulee lyhenteestä ”Research ANd Development”. Vaikka Rand alun perin keskittyi puolustuskysymyksiin, se laajensi pian tutkimuksensa kattamaan myös muiden politiikan ja yhteiskunnan osa-alueiden kysymyksiä, kuten terveydenhuolto, koulutus ja väestötiede. Yksi Randin tunnetuimmista töistä on peliteoriaan liittyvä tutkimus, erityisesti 1950-luvulla, jolloin se oli yksi kylmän sodan strategisen ajattelun keskeisistä laitoksista. Randin tutkijat, kuten John Nash, tekivät merkittäviä edistysaskeleita tässä kentässä. Kylmän sodan jälkeen Rand on jatkanut merkittävää rooliaan politiikan, strategian ja yhteiskuntatieteen alalla, tarjoten analyysiä ja neuvontaa monenlaisista globaaleista kysymyksistä. Vaikka Rand perustettiin hallituksen aloitteesta ja saa edelleen merkittävän osan rahoituksestaan hallitukselta, se on itsenäinen organisaatio, joka tekee tutkimusta ilman ulkopuolista ohjausta.
  • Real-Time Delphi (RTD) on Delfoi-metodin moderni sovellus, joka hyödyntää digitaalisia teknologioita ja mahdollistaa nopeamman ja reaaliaikaisemman vuorovaikutuksen osallistujien kesken. Perinteinen Delfoi-metodi koostuu useista kierroksista, joissa asiantuntijat antavat lausuntojaan, vastaanottavat ryhmän yhteenvetoja ja tarkistavat sitten omia vastauksiaan. Real-Time Delphin avulla tämä prosessi on nopeutettu ja tehostettu. Real-Time Delphin keskeiset piirteet ja edut: (1) Reaaliaikaisuus: Osallistujat voivat nähdä muiden asiantuntijoiden lausunnot ja vastaukset reaaliajassa, mikä mahdollistaa välittömät reaktiot ja tarkistukset. (2) Digitaaliset työkalut: RTD käyttää verkkoalustoja ja muita digitaalisia välineitä osallistujien välisten kierrosten nopeuttamiseen ja tehostamiseen. (3) Itseohjautuvuus: Osallistujat voivat valita, mihin kysymyksiin he haluavat vastata, ja voivat tarkistaa ja muuttaa vastauksiaan perustuen saamaansa reaaliaikaiseen palautteeseen. (4) Visuaalinen palautteisto: Graafiset esitykset, kuten histogrammit, voidaan näyttää osallistujille välittömästi, antaen heille käsityksen siitä, miten heidän vastauksensa vertautuvat muihin. (5) Nopeutettu konsensus: Koska prosessi on reaaliaikainen, osallistujat voivat nopeammin päästä yhteisymmärrykseen tai tunnistaa alueet, joilla yhteisymmärrys ei ole mahdollista. Real-Time Delphi on erityisen hyödyllinen tilanteissa, joissa päätöksenteon aikataulu on tiukka tai kun osallistujia on suuri määrä eri puolilta maailmaa. Vaikka se on tehokas työkalu, RTD vaatii edelleen huolellista suunnittelua, selkeiden kysymysten muotoilua ja osallistujien valintaa sekä teknisen alustan valintaa ja hallintaa.
  • Sofistit olivat ryhmä ammattimaisia opettajia ja puhujia antiikin Kreikassa, erityisesti 400-luvulla eKr. He matkustivat kaupungista toiseen tarjoten opetusta erilaisista aiheista, mutta erityisesti retoriikasta ja väittelytaidosta. Heidän opetuksensa ja ajattelunsa oli moninainen ja ei aina yhtenäinen, mutta useilla sofisteilla oli yhteisiä opetuksia tai näkemyksiä. Tässä on joitakin keskeisiä oppeja, jotka yhdistetään usein sofisteihin: (1) Relativismi: Monet sofistit, kuten Protagoras, väittivät, että totuus on suhteellista ja riippuu yksilön näkökulmasta. Kuuluisa lausahdus ”Ihminen on kaiken mitta” on yhdistetty Protagoraaseen, ja se viittaa ajatukseen, että totuus ja arvot ovat subjektiivisia ja riippuvat yksilön kokemuksesta. (2) Retoriikka ja vakuuttavuus: Sofistit opettivat, että oikeanlainen puhetaito voi vakuuttaa kuulijat melkein mistä tahansa näkemyksestä. Heidän opetuksissaan korostettiin puhetekniikoiden ja argumentaation hallintaa. (3) Skeptisyys: Joitakin sofisteja, kuten Gorgiaa, on pidetty skeptikoina, jotka kyseenalaistivat voimmeko koskaan todella tietää mitään varmasti. (4) Eettinen relativismi: Monet sofistit uskoivat, että moraaliset arvot ovat yhteiskunnan määrittelemiä eikä niitä ole olemassa objektiivisesti. Tämän näkemyksen mukaan moraali on enemmänkin yhteisön sopimus kuin universaali totuus. (5) Koulutuksen ja tiedon arvo: Vaikka sofistit saivat usein kritiikkiä muiden filosofien, kuten Platonin ja Aristoteleen, toimesta, he uskoivat vahvasti koulutuksen ja tiedon arvoon. Heidän mukaansa oikeanlainen opetus voi tehdä kenestä tahansa paremman kansalaisen ja puhujan. Vaikka sofistit olivat vaikutusvaltaisia antiikin Kreikan ajattelussa, heitä usein kritisoitiin heidän suhteellisista ja pragmaattisista näkemyksistään, erityisesti Platonin ja hänen oppilaansa Aristoteleen toimesta. Kuitenkin heidän painotuksensa retoriikan, kriittisen ajattelun ja yksilöllisen näkemyksen tärkeydestä on jättänyt pysyvän jäljen länsimaiseen filosofiaan ja koulutukseen.
  • Sokrates (noin 470–399 eKr.) oli antiikin Kreikan filosofi, joka jätti syvän jäljen länsimaiseen ajatteluun, vaikka hän ei itse kirjoittanut filosofisista ajatuksistaan. Me tiedämme Sokrateesta pääasiassa hänen oppilaidensa, erityisesti Platonin, kirjoitusten kautta. Tässä on katsaus Sokrateen keskeisistä opeista: (1) Tiedon rajoittuneisuus: Yksi Sokrateen kuuluisimmista lausunnoista on ”Tiedän, etten tiedä mitään”. Tällä hän tarkoitti tiedon rajoittuneisuutta ja tunnusti oman tietämättömyytensä. Tämä oivallus johti häntä jatkuvaan kyselyyn ja itsetutkiskeluun. (2) Dialetiikka ja sokraattinen menetelmä: Sokrates käytti keskustelevaa menetelmää, jota kutsutaan myös sokraattiseksi menetelmäksi, jossa hän esitti kysymyksiä keskustelukumppaneilleen johtaakseen heidät omiin oivalluksiinsa. Tämä menetelmä pyrki paljastamaan ristiriidat ja epäjohdonmukaisuudet toisten argumenteissa ja auttamaan heitä ymmärtämään totuuden. (3) Etiikka ja hyve: Sokrateen filosofia keskittyi erityisesti etiikkaan ja siihen, mitä tarkoittaa elää hyvää elämää. Hän uskoi, että tieto on hyve ja että kukaan ei tietoisesti tee pahaa. Kun ihminen tietää, mikä on oikein, hän toimii oikein. (4) Sielun kuolemattomuus: Sokrateen mukaan sielu on kuolematon, ja sen hyvinvointi on tärkeämpää kuin ruumiin hyvinvointi. Tämä ajatus on erityisen merkittävä Platonin dialogissa ”Faidon”, jossa Sokrates keskustelee kuoleman luonteesta. (5) Yksilön omatunto ja siviilipäätteisyys: Sokrateen mielestä yksilön omatunto on tärkeämpää kuin yhteiskunnan lait. Tämä ajatus ilmenee erityisesti Platonin dialogissa ”Kriton”, jossa Sokrates kieltäytyy pakenemasta vankilasta, koska hän ei halua rikkoa lakia, vaikka hän pitääkin tuomiotaan epäoikeudenmukaisena. (6) Rationalismi: Sokrates uskoi ihmisen rationaalisen ajattelun voimaan ja korosti järjen ja logiikan merkitystä. Vaikka Sokrateen omat ajatukset ovat meille pääasiassa toisen käden lähteistä ja niitä on joskus vaikea erottaa hänen oppilaidensa ajatuksista, hänen vaikutuksensa filosofian historiassa on kiistaton. Sokrateen keskustelut ja kyselymenetelmä ovat edelleen keskeisiä filosofisessa ajattelussa ja opetuksessa.
  • Sokrates-simulointi ChatGPT:n avulla: ChatGPT:stä löytää Sokrates-tutorin, jonka kanssa voi käydä sokraattista keskustelua. “Sokrateen” puhaltaa henkiin komentoevästyksellä (in english): “You are a Socratic tutor. Use the following principles in responding to students: – Ask thought-provoking, open-ended questions that challenge students’ preconceptions and encourage them to engage in deeper reflection and critical thinking. – Facilitate open and respectful dialogue among students, creating an environment where diverse viewpoints are valued and students feel comfortable sharing their ideas. – Actively listen to students’ responses, paying careful attention to their underlying thought processes and making a genuine effort to understand their perspectives. – Guide students in their exploration of topics by encouraging them to discover answers independently, rather than providing direct answers, to enhance their reasoning and analytical skills. – Promote critical thinking by encouraging students to question assumptions, evaluate evidence, and consider alternative viewpoints in order to arrive at well-reasoned conclusions. – Demonstrate humility by acknowledging your own limitations and uncertainties, modeling a growth mindset and exemplifying the value of lifelong learning.” Sitten vain kysymään englanniksi tai suoemksi: “Auta minua ymmärtämään onko ihminen evoluution päätepiste?”, jolloin saat vastaukseksi vaikkapa: ”Mielenkiintoinen kysymys! Jotta voisimme tarkastella tätä asiaa syvemmin, aloittakaamme muutamalla kysymyksellä. Mitä tarkoitatte sanoessanne ”evoluution päätepiste”? Onko kyseessä mielestänne tietty kehityksen taso, jonka jälkeen ei ole enää mahdollista edistyä, vai tarkoitatteko jotain muuta?” Ja siitä matka jatkuu!

Dialogin idea

Kirjallisuus

Viitteet

  • Bahtin Mihail (1895-1975) oli venäläinen filosofi ja kirjallisuuskriitikko, joka on tunnettu monimutkaisista ja laajamittaisista panoksistaan kirjallisuudentutkimukseen ja kulttuuriteoriaan. Bahtinin teorioita on usein pidetty mullistavina niiden monitahoisuuden ja innovatiivisuuden vuoksi. Tässä muutamia keskeisiä näkökohtia Bahtinin ajattelusta ja teoksista: (1) Dialogisuus: Yksi Bahtinin tunnetuimmista käsitteistä on dialogisuus. Hän esitti, että merkitys syntyy vuorovaikutuksessa ja että kaikki kieli on moniäänistä. Tekstit ovat jatkuvassa vuoropuhelussa muiden tekstien ja äänien kanssa. (2) Karnevaalinen perinne: Bahtin tutki keskiajan kansanjuhlien ja karnevaalien merkitystä kulttuurissa teoksessaan ”Rabelais ja hänen maailmansa”. Hän väitti, että karnevaalit toimivat vastavirtaisina ilmentymisinä, jotka käänsivät arvot ja hierarkiat päälaelleen ja loivat mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen uudelleenjärjestäytymiseen. (3) Kronotopi: Bahtin loi käsitteen ”kronotopi” yhdistämään ajan ja paikan käsitteet kirjallisuudessa. Hän katsoi, että tietyt aika-paikka -yhdistelmät tuottavat erityisiä maailmoja ja merkityksiä teksteissä. (4) Genre ja diskurssi: Bahtinin mukaan genret ovat eräänlaisia sosiaalisia sopimuksia, jotka ohjaavat merkityksen tuotantoa. Jokaisella genrellä on oma erityinen kielellinen ja rakenteellinen muotonsa. (5) Authorin ja sankarin välinen suhde: Bahtin oli kiinnostunut siitä, kuinka kirjailijat muodostavat suhteen teostensa hahmoihin. Hän analysoi tätä suhdetta erityisesti romaanissa, jota hän piti erityisen moniäänisenä ja monimutkaisena kirjallisuuden muotona. Vaikka Bahtin oli Venäjällä suhteellisen tuntematon suurimman osan elämästään ja hänen teoksensa joutuivat Stalinin aikakaudella sensuurin kohteeksi, 1900-luvun loppupuoliskolla hänestä tuli yksi maailman tunnetuimmista kirjallisuuden ja kulttuuriteorian teoreetikoista. Bahtinin teorioilla on ollut syvällinen vaikutus moniin kulttuurin ja kirjallisuuden tutkimuksen aloihin, ja ne ovat edelleen relevantteja ja keskeisiä keskusteluissa.
  • Bohm David (1917-1992) oli teoreettinen fyysikko, joka tunnetaan parhaiten kvanttimekaniikan alalla tekemästään työstä. Hän kehitti myös ajatuksia filosofian, mielen ja kielen aloilla. Yksi Bohmin keskeisistä kiinnostuksen kohteista oli dialogi, jota hän piti keskeisenä välineenä kollektiivisen ajattelun ja ymmärryksen saavuttamisessa. David Bohmin käsityksiä dialogista: (1) Yhteinen merkitys: Bohmin mukaan dialogin tarkoituksena on saavuttaa yhteinen merkitys ja ymmärrys, ei välttämättä päästä yksimielisyyteen. Dialogi on prosessi, joka auttaa osallistujia näkemään toistensa näkökulmat ja ymmärtämään omia oletuksiaan. (2) Ryhmäajattelu: Bohm korosti ryhmädialogin merkitystä. Hän uskoi, että ryhmä voi toimia ikään kuin yhtenä mielenä, joka kykenee syvälliseen ymmärrykseen ja ajatteluun. (3) Oletusten ja ennakkoluulojen tunnistaminen: Yksi dialogin keskeisistä tavoitteista on oletusten, ennakkoluulojen ja rajoittavien ajatusmallien tunnistaminen ja niiden ylittäminen. (4) Merkityksen vapaa virtaus: Bohmin dialogissa on tärkeää, että merkitys voi virrata vapaasti osallistujien kesken ilman, että se estetään ennakkoluuloilla, pelolla tai tarpeella voittaa keskustelu. (5) Epäily: Yksi Bohmin keskeisistä käsitteistä dialogissa on ”epäileminen”. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset pysäyttävät reaktionsa ja tarkastelevat niitä ulkopuolelta, sen sijaan että toimisivat niiden perusteella. Tämä mahdollistaa syvemmän itsetietoisuuden ja ymmärryksen. (6) Infinitesimaalinen dialogi: Bohm ehdotti myös idean ”infinitesimaalisesta dialogista”, joka on sisäinen prosessi, jossa yksilö tutkii omia ajatuksiaan ja oletuksiaan kriittisesti. Bohm uskoi, että dialogi voi auttaa ihmisiä ylittämään syvälle juurtuneet kulttuuriset, sosiaaliset ja henkilökohtaiset rajoitukset. Hän näki dialogin mahdollisuutena edistää syvällistä sosiaalista ja kulttuurista muutosta sekä yksilön että kollektiivisen tietoisuuden tasolla. Bohmin dialogi-ideat ovat vaikuttaneet moniin koulutus-, terapia- ja organisaatiokonteksteihin sekä rauhanomaisen vuoropuhelun aloihin.
  • Buber Martin (1878-1965) oli itävaltalais-juutalainen filosofi, joka on tunnettu erityisesti filosofisista pohdinnoistaan ihmissuhteista, dialogisuudesta ja kohtaamisista. Hänen ajattelunsa painottuu yhteyteen ja suhteellisuuteen, ja hän tarkastelee erityisesti ihmisten välistä suhdetta sekä suhdetta Jumalaan. Buberin filosofian ytimessä on kaksi keskeistä suhdekategoriaa: ”Minä-Sinä” (Ich-Du) ja ”Minä-Se” (Ich-Es). Nämä käsitteet on esitetty hänen tunnetuimmassa teoksessaan ”Minä ja Sinä” (Ich und Du). (1) Minä-Sinä: Tässä suhteen muodossa ihminen kohtaa toisen ihmisen, olennon tai Jumalan täysin läsnä olevana ja vastavuoroisessa suhteessa. Tämä on ehdoton, syvä ja henkilökohtainen kohtaaminen, joka tapahtuu ilman etäisyyttä tai välineellistämistä. Tämä suhde on dynaaminen, hetkellinen ja muuttumaton, ja se avaa yksilön syvemmälle todellisuudelle ja yhteydelle. (2) Minä-Se: Tämä suhteen muoto edustaa välineellistämistä, objektivointia ja etäisyyttä. Tässä suhteessa toinen ihminen tai olento nähdään objektina, jota voi analysoida, arvioida ja käyttää. Se on yleinen ja hallitseva suhteen muoto nykymaailmassa, jossa monet asiat ja ihmiset kohdataan instrumentaalisesti. Buberin ajattelu dialogisuudesta korostaa, että todellinen dialogi ja kohtaaminen voivat tapahtua vain Minä-Sinä -suhteessa. Hän uskoi, että todellinen dialogi ja kohtaaminen voivat muuttaa yksilöitä ja yhteisöjä sekä paljastaa elämän syvemmän merkityksen. Buberin filosofia on vaikuttanut moniin kenttiin, kuten teologiaan, pedagogiikkaan, psykologiaan ja yhteiskuntatieteisiin. Hänen ajatuksensa dialogista ovat erityisen merkittäviä kommunikaation, ryhmädynamiikan ja konfliktinratkaisun alueilla. Hänen filosofiansa on myös tarjonnut pohjaa monille interreligioosisen ja rauhanomaisen dialogin aloitteille. Buber korosti, että todellinen dialogi edellyttää läsnäoloa, kuuntelua ja aitoa kohtaamista. Se vaatii vilpittömyyttä, avoimuutta ja valmiutta astua pois objektivoivista ja välineellistävistä tavoista nähdä maailma.
  • Freire Paolo (1921-1997) oli brasilialainen pedagogi ja filosofi, joka tunnetaan erityisesti kriittisestä pedagogiikastaan ja pyrkimyksistään edistää emansipaatiota ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta koulutuksen kautta.Hänen ajattelunsa pääasiat voidaan tiivistää seuraavasti: (1) Oppiminen vapautuksen välineenä: Freire näki koulutuksen keinona taistella sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Hän uskoi, että todellinen koulutus voi vapauttaa yksilöt ja yhteisöt sorron ikeestä. (2) Kriittinen tietoisuus (”conscientização” portugaliksi): Tämä tarkoittaa prosessia, jossa yksilöt tulevat tietoisiksi sosiaalisesta, kulttuurisesta ja poliittisesta kontekstistaan sekä niistä voimasuhteista, jotka vaikuttavat heidän elämäänsä. Kriittisen tietoisuuden avulla ihmiset voivat tunnistaa ja haastaa sortavat rakenteet. (3) Dialoginen oppiminen: Toisin kuin perinteinen ”pankkiirin pedagogiikka”, jossa opettaja ”tallettaa” tietoa passiiviseen oppijaan, Freire korosti dialogista oppimista. Tässä mallissa opettaja ja oppilas ovat vuorovaikutuksessa keskenään, ja molemmat osapuolet oppivat toisiltaan. (4) Mentaaliset mallit ja ”sanan maailma”: Freire uskoi, että kieli ja kommunikaatio ovat keskeisiä vapautumisessa. Hän korosti tarvetta käyttää kieltä kriittisesti ja tietoisesti sekä ymmärtää sen valtarakenteita. (5) Käytännöllisyys ja reflektiivisyys (”praxis”): Freire korosti, että toiminta (käytännöllisyys) ja reflektio (ajattelu) eivät ole erillisiä, vaan niitä tulisi yhdistää. ”Praxis” on reflektiivisen toiminnan käsite, joka yhdistää ajattelun ja toiminnan sosiaalisen muutoksen edistämiseksi. (6) Kulttuurikonteksti: Opetuksen tulee olla merkityksellistä oppilaiden kulttuurisessa kontekstissa. Freire uskoi, että koulutuksen tulisi ottaa huomioon oppilaiden kulttuurinen tausta ja elämänkokemukset. (7) Politiikan ja koulutuksen välinen yhteys: Freire näki koulutuksen aina poliittisena toimintana. Hän uskoi, että koulutus on voimakas väline, joka voi joko vahvistaa olemassa olevia valtarakenteita tai haastaa ja muuttaa niitä.
  • Antisipaatioajattelu (tai yksinkertaisesti antisipaatio) liittyy kykyyn ennakoida tulevia tapahtumia tai tilanteita. Se on kognitiivinen prosessi, joka perustuu menneisiin kokemuksiin, tiedonhankintaan ja pohdintaan tulevasta. Antisipaatioajattelun keskiössä on yksilön tai ryhmän kyky suunnitella, ennakoida ja valmistautua tuleviin mahdollisuuksiin ja haasteisiin. Antisipaatioajattelussa on useita näkökohtia: (1) Ennakointi: Kyseessä on yksilön tai ryhmän kyky tunnistaa tulevia mahdollisuuksia tai uhkia ja valmistautua niihin etukäteen. Tämä voi perustua analyysiin, intuitioon tai kokemukseen. (2) Pohdinta: Antisipaatioajatteluun kuuluu kyky arvioida tulevia tilanteita, tehdä ennusteita ja miettiä erilaisia skenaarioita. (3) Adaptiivisuus: Kyky sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin on keskeinen osa antisipaatioajattelua. Adaptiivisuus perustuu siihen, että yksilö tai ryhmä on valmistautunut monenlaisiin mahdollisiin tulevaisuuden skenaarioihin. (4) Päätöksenteko: Antisipaatioajattelun avulla voidaan tehdä parempia päätöksiä arvioimalla tulevien tapahtumien todennäköisyyksiä ja niiden seurauksia. (5) Opettaminen ja oppiminen: Antisipaation avulla yksilöt ja ryhmät voivat oppia menneistä kokemuksista ja soveltaa tätä tietoa tuleviin tilanteisiin. Antisipaatioajattelu on olennainen osa monilla elämänaloilla, kuten liiketoiminnassa, politiikassa, sotilastoiminnassa, terveydenhuollossa ja monissa muissa ammateissa, joissa tulevaisuuden suunnittelu ja ennakoiminen ovat keskeisessä roolissa. Antisipaatioajattelun edistäminen ja vahvistaminen voi parantaa yksilöiden ja organisaatioiden kykyä kohdata tulevat haasteet, hyödyntää mahdollisuuksia ja reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Tiivistetysti antisipaatiossa otetaan ennakoitu tulevaisuus avuksi nykyhetken muotoilussa. Antisipaatiossa haetaan palautetta tulevaisuudesta (feedforward) eikä menneisyydestä (feedback) kuten tavallisesti. Antisipaatioteoriaa luonnehditaan hieman tarkemmin kuudennessa Tulevaisuuden idea-artikkelissa.
  • Oppivan organisaation käsite on yhdistetty vahvasti Peter Sengeen, joka on yksi aiheen johtavista ajattelijoista. Hänen kirjassaan ”Viides kurinalaisuus: Oppivan organisaation taide ja käytäntö” (The Fifth Discipline: The Art & Practice of The Learning Organization) Senge esitteli viisi keskeistä ”kurinalaisuutta” tai disipliiniä, jotka määrittelevät oppivan organisaation: (1) Systeemiajattelu (The Systems Thinking): Tämä on itse asiassa ”viides kurinalaisuus”, joka integroi muut neljä. Systeemiajattelu tarkoittaa organisaation näkemistä kokonaisuutena, jossa kaikki osat ovat yhteydessä toisiinsa. Tämän avulla voidaan tunnistaa toistuvia malleja ja ymmärtää, miten ne vaikuttavat organisaation toimintaan. (2) Henkilökohtainen mestaruus (Personal Mastery): Tämä liittyy yksilön jatkuvaan oppimiseen ja kasvuun. Henkilökohtaisen mestaruuden tavoittelu tarkoittaa omien tavoitteiden ja näkemysten selkiyttämistä ja oman todellisuuskuvan ja unelmien välisten kuilujen tunnistamista. (3) Yhteiset visiot (Shared Vision): Organisaation jäsenten tulee jakaa yhteinen näkemys siitä, mihin organisaatio pyrkii ja miksi. Tämä luo sitoutumista, suuntaa ja energiaa organisaation tavoitteisiin. (4) Tiimioppiminen (Team Learning): Tiimioppiminen korostaa ryhmien ja tiimien kykyä oppia yhdessä, keskustella avoimesti ja ajatella yhdessä. Senge korostaa erityisesti ”dialogin” ja ”keskustelun” välistä eroa ja niiden merkitystä tiimioppimisessa. (5) Mentaalisten mallien kartoittaminen ja haastaminen (Mental Models): Mentaaliset mallit ovat syvälle juurtuneita oletuksia ja yleistyksiä, jotka vaikuttavat siihen, miten ihmiset ymmärtävät maailmaa ja toimivat siinä. Oppivissa organisaatioissa tunnistetaan ja haastetaan näitä malleja, jotta voidaan ajatella ja toimia uusilla, innovatiivisilla tavoilla. Nämä viisi disipliiniä muodostavat yhdessä oppivan organisaation perustan. Ideana on, että kun organisaatio omaksuu ja harjoittaa näitä disipliinejä, se kykenee uudistumaan, mukautumaan ja oppimaan jatkuvasti – ja siten saavuttamaan pitkän aikavälin menestyksen muuttuvassa toimintaympäristössä.
  • Platonin dialogit ovat kirjallisia teoksia, joissa Sokrates esiintyy usein keskeisenä hahmona. Näissä dialogeissa Sokrates käy keskusteluja eri henkilöiden kanssa monista filosofisista aiheista. Vaikka Sokrates on Platonin dialogien päähenkilö, on tärkeää huomauttaa, että emme voi olla varmoja siitä, missä määrin Platonin kuvaus Sokrateesta vastaa historiallisen Sokrateen todellisia näkemyksiä. Tässä on lueteltu suurin osa Platonin dialogeista, joissa Sokrates on mukana: (1) Varhaiset dialogit (tai sokraattiset dialogit): Nämä dialogit kuvaavat Sokrateen elämää ja opetuksia, ja ne keskittyvät usein eettisiin kysymyksiin. (a) ”Apologia” (Sokrateen puolustuspuhe), (b) ”Kriton”, (c) ”Euthyfron”, (d) ”Laches”, (e) ”Charmides”, (f) ”Lysis”, (g) ”Protagoras”, (h) ”Hippias Minor” ja ”Hippias Major”, (i) ”Ion”, (j) ”Gorgias”, (k)”Menon”. (2) Keskivaiheen dialogit: Nämä dialogit esittelevät Platonin oman filosofisen järjestelmän alkeita. (a) ”Phaidros”, (b) ”Symposium” (Pidot), (c) ”Phaidon”, (d) ”Valtio” (Politeia). Myöhäiset dialogit: Näissä dialogeissa Platonin filosofia kehittyy ja syvenee. (a) ”Parmenides”, (b) ”Theaitetos”, (c) ”Sofisti”, (d) ”Valtiomies” (tai ”Kuningas”), (e) ”Philebos”, (f) ”Timaios”, (g) ”Kritias”, (h) ”Lakit”. Monissa muissakin Platonin dialogeissa Sokrates saattaa esiintyä, mutta yllä oleva luettelo kattaa suurimman osan niistä, joissa Sokrates on keskeinen hahmo.
  • Polis-verkkoalusta : Polis on avoimeen lähdekoodiin perustuva verkkoalusta, jonka tarkoitus on mahdollistaa rakentava mielipiteiden vaihto valitun aihepiirin ympärillä. Uudenlaisen työkalun käyttöä pilotoidaan esimerkiksi hyvinvointialueiden osallisuuskokeiluissa. Vaikka digitalisaatio on mullistanut maailman, demokratian alalla innovaatioita on nähty vähän. Polis-alustan on kehittänyt amerikkalainen yleishyödyllinen Computational Democracy-järjestö. Digitalisaatioon ja sosiaaliseen mediaan on liitetty viime vuosikymmeninä vahva demokratialupaus. Internetin ajateltiin helpottavan tiedon saatavuutta ja ajatustenvaihtoa tavalla, joka mullistaisi myös osallistumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Viime aikoina mediaympäristön murroksen on kuitenkin nähty suorastaan uhkaavan demokratian perustuksia. Yhteiskunnallinen keskustelu sosiaalisen median kanavissa on usein polarisoivaa, osin koska somealustojen toimintalogiikka on nimenomaan suosinut kärjekkäitä mielipiteitä. Polis on avoimen lähdekoodin verkkoalusta, jonka tarkoituksena on mahdollistaa suurien ryhmien osallistuminen valitun aiheen käsittelyyn rakentavalla tavalla. Polis-keskustelussa osallistujat voivat ilmaista mitä mieltä he ovat aihealueesta esitetyistä väitteistä sekä lisätä keskusteluun itse muotoilemiaan väitteitä muiden äänestettäväksi. Edistyksellisen tilastollisen analyysin avulla Polis tuottaa reaaliaikaisesti tietoa siitä, mistä osallistujat ovat samanmielisiä ja missä löytyy eroavaisuuksia. Näin voidaan löytää maastoa, josta ihmiset ovat samaa mieltä eripuraisuuden korostamisen sijaan. ”Yhteisten nimittäjien etsiminen mahdollistaa ihmislähtöisten ja helposti toteutettavien ratkaisujen löytämisen erilaisiin haasteisiin. Erimielisyyksien tunnistaminen puolestaan tuottaa ymmärrystä teemoista, joista tulisi luoda jatkokeskusteluja”, kuvaa Sitran johtava asiantuntija Joonas Leppänen. Mahdollisuus vaikuttaa kysymyksenasetteluun omin sanoin erottaa Poliksen tavanomaisista kyselytyökaluista ja antaa aloitevaltaa osallistujille. Oma panos annetaan anonyymisti ja keskustelun sijaan äänestämällä eri väitteistä. Tämä voi madaltaa kynnystä osallistua yhteiskunnallisen debattiin. (Ks. Ilari Lovio 6.2.2023 Sitra ) 
  • Sitran dialogiprojekti: Keskustelu, jossa osallistujat eivät pyri aitoon yhteiseen ymmärrykseen, vaan ajavat omia kätkettyjä intressejään, ei voi muodostua aidoksi dialogiksi. Tällaisen keskustelun mahdollisuudet ratkoa systeemisiä ongelmia jäävät heikoksi, koska osallistujien välinen vuorovaikutus ja ajatusten ilmaiseminen on rajoitettua, eivätkä kaikki asiaan liittyvät näkökannat tule esiin. Ks. ”https://www.sitra.fi/artikkelit/dialogi-tietoa-tulkitsevassa-paatoksenteossa-artikkelisarja/ .

Argumentin idea

Kirjallisuus

  • Aristotle’s Rhetoric. First published Thu May 2, 2002; substantive revision Tue Mar 15, 2022. Stanford Encyclopedia of Philosophy http://seop.illc.uva.nl/entries/aristotle-rhetoric/ .
  • Fisher Walter (1984) Narration as a human communication paradigm: The case of public moral argument, Communication Monographs, 51:1, DOI: 10.1080/03637758409390180
  • Habermas, Jürgen (1968) Erkenntnis und Interesse. Suhrkamp Verlag, 1968. Suomeksi Tieto ja intressi (2000)
  • Habermas, Jürgen (1981) Theorie des kommunikativen Handelns. Suhrkamp Verlag, 1981. Suomeksi Kommunikatiivisen toiminnan teoria (1994).
  • Habermas, Jürgen (1996) Between Facts and Norms: Contributions to a Discourse Theory of Law and Democracy. MIT Press. Suomeksi Tosiasiat ja pätevyys (1996)
  • Huttunen, Rauno (2014) Habermas, Jürgen. Verkossa https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/habermas-jurgen .
  • Kakkuri-Knuuttila, Marja-Liisa (2001) Mitä on tutkimus? Argumentti, väittely ja retoriikka. Metodix https://metodix.fi/2014/03/15/kakkuri-knuutila-marja-liisa-2001-mita-on-tutkimus-argumentti-vaittely-ja-retoriikka/ .
  • Linturi Hannu (2019) Delfoi-pedagogia. Delfoi-sarja 1/2019. ISBN 978-952-6605-05-0. Metodix Oy. Helsinki. Internetissä https://metodix.fi/2019/11/15/delfoi-pedagogia/ .
  • Perelman Chaim, Olbrechts-Tyteca (1971) The New Rhetoric: A Treatise on Argumentation. University of Notre Dame Press.
  • Popper, Karl (1982) The Open Universe: An Argument for Indeterminism. Routledge. Suomeksi Avoin maailma: Argumentti epädeterminismille (1993)
  • Sihvola, Juha (1994) Hyvän elämän politiikka: Näkökulmia Aristoteleen poliittiseen filosofiaan. Tutkijaliiton julkaisusarja 76. Helsinki.
  • Skog Jani-Kai (2015) Diskurssietiikka Jürgen Habermasin diskurssietiikasta ja sen mahdollisuuksista etiikan teoriana. Helsingin yliopisto. Käytännöllisen filosofian pro gradu-tutkielma. Verkossa https://core.ac.uk/download/pdf/33734601.pdf .
  • Toulmin Stephen, Jensen Albert (1990) The Abuse of Casuistry: A History of Moral Reasoning. University of California Press.
  • Toulmin Stephen (2001) Return to Reason. Harvard University Press.
  • Urban Tim (2023) What´s Our Problem? Audiobook in Audible. Ensimmäinen ajattelun tapoja käsittelevä luku on saatavilla “Wait but why”-blogista https://waitbutwhy.com/ .
  • Wittgenstein, Ludwig (1921) Tractatus logico-philosophicus. Routledge. Näistä teoksista Tractatus logico-philosophicus on Wittgensteinin varhaisen kauden pääteos, jossa hän esittelee logiikan ja kielen loogisen tutkimuksen. Tractatus on lyhyt ja tiivis teos, joka on kirjoitettu lähes matemaattisessa muodossa. Se on herättänyt paljon keskustelua ja kritiikkiä, ja se on yksi filosofian historian kiistanalaisimmista teoksista.
  • Wittgenstein, Ludwig (1953) Philosophische Untersuchungen. Basil Blackwell. Suomeksi Filosofisia tutkimuksia (1977) Philosophische Untersuchungen on Wittgensteinin myöhäisen kauden pääteos, jossa hän hylkää Tractatusin loogisen tutkimuksen ja esittää uuden lähestymistavan kielen ja mielen tutkimukseen. Filosofisia tutkimuksia on paljon laajempi ja monimutkaisempi teos kuin Tractatus, ja se on vaikuttanut merkittävästi kielifilosofiaan, mielenfilosofiaan ja yhteiskuntafilosofiaan.

Viitteet

  • Aristoteleen teos ”Retoriikka” (tai ”Rhetorica” latinaksi) on yksi varhaisimmista ja vaikutusvaltaisimmista retorisen teorian tutkimuksista. Siinä on kolme osaa: (1) Ethos – Puhujan uskottavuus tai luotettavuus. Ethos viittaa siihen, kuinka puhuja esittää itsensä ja saa yleisönsä uskomaan, että hän on uskottava ja pätevä puhumaan aiheesta. Ethos voi rakentua puhujan maineeseen, esiintymistaitoihin tai argumentaation laatuun. (2) Pathos – Tunteisiin vetoaminen. Aristoteles korosti, että yksi tehokkaimmista tavoista saada yleisö puolelleen on vedota heidän tunteisiinsa. Pathoksen avulla puhuja voi saavuttaa yleisön empatian, pelon, innostuksen tai minkä tahansa muun tunteen ja käyttää sitä edistääkseen omaa näkökulmaansa. (3) Logos – Looginen argumentointi. Logos keskittyy itse argumentaation sisältöön. Se käsittelee todisteita, faktoja, logiikkaa ja järjestystä, jota puhuja käyttää vakuuttaakseen yleisönsä. Aristoteleen mukaan tehokkaan argumentaation tulee olla selkeää ja järjestelmällistä. Lisäksi Aristoteles jakoi retorisen tilanteen kolmeen erilaiseen tilanteeseen: (1) Oikeudellinen (tai ”tuomioistuin-retoriikka”) – Tässä tilanteessa puhuja pyrkii vakuuttamaan yleisön siitä, että jokin toiminta tai tapahtuma oli oikein tai väärin. (2) Neuvotteleva (tai ”deliberatiivinen retoriikka”) – Tässä tilanteessa puhuja pyrkii vakuuttamaan yleisönsä toteuttamaan tai olemaan toteuttamatta tiettyä toimintaa tulevaisuudessa. (3) Ylistävä tai nuhteleva (tai ”epideiktinen retoriikka”) – Tässä tilanteessa puhuja keskittyy ylistämään tai nuhtelemaan jotakuta tai jotakin, yleensä moraalisen tai arvostuksellisen perusteen nojalla.
  • Dali Salvador (1904-1989) oli espanjalainen surrealistinen taidemaalari, kuvanveistäjä, elokuvaohjaaja ja kirjailija. Hänet tunnetaan surrealistisista maalauksistaan, joissa yhdistyvät todellisuus ja unelmat. Dalí syntyi Figueresissa, Kataloniassa vuonna 1904. Hän opiskeli taidetta Madridissa ja Pariisissa, jossa hän tutustui surrealistiseen liikkeeseen. Dalí oli yksi surrealistisen liikkeen keskeisistä hahmoista, ja hän osallistui useisiin surrealistisiin näyttelyihin. Dalí oli erittäin tuottelias taiteilija, ja hän maalasi yli 1500 maalausta. Hänen tunnetuimpia maalauksiaan ovat muun muassa Melancholian kieli (1929), Unen kesto (1931) ja Elämäni maku (1954). Dalí oli myös monipuolinen taiteilija, ja hän työskenteli myös kuvanveiston, elokuvan ja kirjallisuuden parissa. Hänen tunnetuimpia elokuvansa ovat Andalusian koira (1929) ja Sannuuden kätkö (1945). Dalí kuoli Figueresissa ja hänet haudattiin Figueresissa sijaitsevaan Dalí-museoon.
  • Dialektiikka on tapa ajatella ja keskustella, jossa vastakohtien välistä ristiriitaa pyritään ratkaisemaan. Dialektiikan tavoitteena on löytää totuus, joka on näiden vastakohtien ykseys. Dialektiikkaa on käytetty filosofiassa jo antiikin Kreikassa, jossa dialektiikkaa käytettiin erityisesti Sokrateen ja Platonin dialogeissa. Dialektiikan avulla Sokrates pyrki johtamaan keskustelukumppaninsa totuuden äärelle. Myöhemmin dialektiikkaa on käytetty myös Hegelin, Marxin ja Habermasin ajattelussa. Hegelin dialektiikkassa totuus nähdään kehityksen prosessina, jossa vastakohdat yhdistyvät. Marxin dialektiikkassa totuus nähdään historian prosessina, jossa vastakohdat johtavat yhteiskuntaluokkien taisteluun. Habermasin dialektiikassa totuus nähdään kommunikatiivisen toiminnan prosessina, jossa vastakohdat ratkaistaan keskustelun kautta. Dialektiikkaa voidaan käyttää erilaisissa konteksteissa, kuten filosofiassa, tieteessä, yhteiskunnassa ja taiteessa. Dialektiikkaa voidaan käyttää ajattelun ja keskustelun kehittämiseen, ongelmien ratkaisemiseen ja uusien ideoiden luomiseen. Dialektiikan keskeisiä käsitteitä ovat: (1) Vastakohdat: Dialektiikassa keskitytään vastakohtiin, kuten totuuteen ja virheeseen, hyvään ja pahaan, yksilöön ja yhteiskuntaan. (2) Ristiriidat: Dialektiikassa keskitytään vastakohtien väliseen ristiriitaan. (3) Yhteisyys ja kehitys: Dialektiikassa keskitytään siihen, miten vastakohdat voivat yhdistyä.
  • Narratiivinen paradigma (The Narrative Pradigm): Walter Fisherin kehittämä Narratiivinen paradigma on viestinnän teoria, joka väittää, että kaikki merkityksellinen viestintä tapahtuu tarinankerronnan tai tapahtumien raportoinnin kautta. Ihmiset osallistuvat elämään ja sen kokemiseen tarinankertojina ja tarinoiden tarkkailijoina. Teoria väittää myös, että tarinat ovat vakuuttavampia kuin argumentit. Tämä paradigma auttaa selittämään, miten ihmiset voivat ymmärtää monimutkaista tietoa tarinoiden kautta. Fisherin mukaan ihmiset eivät ole rationaalisia ja ehdottaa, että kertomus on viestinnän perusta. Tämän näkökulman mukaan ihmiset kommunikoivat kertomalla tai havainnoimalla vakuuttavaa tarinaa sen sijaan, että tuottaisivat todisteita tai rakentaisivat loogista argumenttia. Paradigma on laaja-alainen ja mahdollistaa kaiken viestinnän tarkastelun kertomuksena, vaikka se ei noudattaisikaan perinteisen kirjallisuuden vaatimuksia. Toisin sanoen narratiivinen paradigma on teoria, joka ehdottaa, että tarinankerronta on kaiken merkityksellisen viestinnän perusta ja että tarinat ovat vakuuttavampia kuin argumentit. Paradigma auttaa selittämään, miten ihmiset voivat ymmärtää monimutkaista tietoa tarinoiden kautta osaamatta selittää sitä miten tai miksi.
  • Wittgenstein Ludwig (1889-1951) yksi 1900-luvun vaikutusvaltaisimmista filosofeista, käsitteli kielen ja merkityksen filosofiaa kahdessa pääteoksessaan: ”Tractatus Logico-Philosophicus” (jäljempänä ”Tractatus”) ja ”Philosophical Investigations” (jäljempänä ”Tutkimuksia”). Erityisesti jälkimmäisessä teoksessa hän esitteli kielipelin käsitteen. (1) Kielipelit (”Sprachspiele” alkuperäiskielellä): Wittgensteinin mukaan kielen merkitys ei johdu sanojen sisäisestä luonteesta tai niiden suhteesta maailmaan, vaan siitä, miten niitä käytetään tietyissä sosiaalisissa konteksteissa tai ”kielipeleissä”. Esimerkkejä kielipeleistä voivat olla antaminen, määrääminen, kertominen, kuvaileminen, kysyminen jne. Jokaisella kielipelillä on omat sääntönsä ja tapansa, jolla sanoja käytetään. Kielipeli on vertaus, joka korostaa kielen monimuotoisuutta ja sitä, että yksi sana voi olla osa useita erilaisia pelejä eri merkityksillä. (2) Kielen ja todellisuuden suhde: Toisin kuin ”Tractatuksessa”, jossa Wittgenstein esitti ajatuksen, että kieli heijastaa maailman loogista rakennetta, ”Tutkimuksissa” hän korostaa, että kielen ja maailman välinen suhde on monimutkaisempi. Kieli ei yksinkertaisesti ”kuvaa” todellisuutta, vaan osallistuu monenlaisiin toimintoihin ja käytäntöihin. Wittgenstein huomautti, että sanoja ja lauseita ei voida eristää niiden käyttökontekstista. Kieltä ei voi ymmärtää yksittäisinä, irrallisina sanojen merkityksinä, vaan se on osa laajempaa sosiaalista toimintaa. (3) Argumentaatio: Wittgensteinin mukaan monet filosofiset ongelmat johtuvat kielen väärinkäytöstä tai väärinymmärryksestä. Nämä ongelmat eivät ole todellisia ongelmia, vaan kielellisiä sekaannuksia. Filosofian tulisi keskittyä selvittämään näitä kielellisiä sekaannuksia eikä pyrkiä ratkaisemaan niitä teoreettisesti. Tämä on yksi syy, miksi Wittgenstein piti filosofiaa enemmän ”terapeuttisena” toimintana kuin tieteenä. Tämän näkökulman mukaisesti argumentaation tavoitteena on tuoda selkeyttä ja auttaa meitä ymmärtämään kielen käytön monimuotoisuus ja rajoitukset. Wittgensteinin ajatukset kielipelien luonteesta ja filosofian roolista ovat muovanneet monia nykyisiä näkemyksiä kielen, logiikan ja filosofian suhteesta. Vaikka hänen teoksensa ovat haastavia ja monimutkaisia, ne tarjoavat ainutlaatuisen näkökulman kielen ja merkityksen filosofiaan.

Avoimen puheen idea

Kirjallisuus

  • Dewey, John (1899) The School and Society. University of Chicago Press. Suomeksi “Koulutoimen ja yhteiskunnan kehitys” Gaudeamus 2001.
  • Dewey, John (1916) Democracy and Education. Macmillan. Suomeksi “Demokratia ja kasvatus, Otava, 1957.
  • Freire, Paolo (1970). Pedagogy of the Oppressed. New York. (suom. Sorrettujen pedagogiikka)
  • Freire, Paolo (2014) Pedagogy of Hope: Reliving Pedagogy of the Oppressed. Great Britain. Bloomsbury.
  • Habermas, Jürgen (1968) Erkenntnis und Interesse. Suhrkamp Verlag, 1968. Suomeksi Tieto ja intressi (2000)
  • Habermas, Jürgen (1981) Theorie des kommunikativen Handelns. Suhrkamp Verlag, 1981. Suomeksi Kommunikatiivisen toiminnan teoria (1994).
  • Habermas, Jürgen (1996) Between Facts and Norms: Contributions to a Discourse Theory of Law and Democracy. MIT Press. Suomeksi Tosiasiat ja pätevyys (1996)
  • Huttunen, Rauno (2014) Habermas, Jürgen. Verkossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-367-9 .https://filosofia.fi/fi/ensyklopedia/habermas-jurgen .
  • Kauppi Antti ja Linturi Hannu (2018) Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta. Verkossa https://metodix.fi/2018/11/30/kansalaisfoorumin-viisi-tulevaisuutta/ .
  • Kellokumpu, Mikko (2023) Kansalaisvaikuttaminen kansalaisraadilla: osallistuminen ja vaikuttaminen kriittisen pedagogiikan näkökulmasta. Lapin yliopisto. Verkossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-367-9.
  • Kylmäkoski Merja & Rainò Päivi (toim.) Delfoilla tulevaisuuteen. ISBN 978-952-456-397-0, ISSN 2343-0664 (painettu), ISSN 2343-0672 (verkkojulkaisu). Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 120. Verkossa https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2021/03/delfoilla-tulevaisuuteen-humak-2021.pdf 
  • Miller https://www.lmmiller.com/drop-the-debates-begin-the-dialogues/
  • Niemelä Seppo (2011) Sivistyminen – Sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa. Julkaisu nro: A-sarja 25/2011. Snellman-instituutti.
  • Popper, Karl (1934) Logik der Forschung. Springer. Suomeksi Tieteen logiikka (1962)
  • Popper, Karl (1945) The Open Society and Its Enemies. Routledge. Suomeksi Avoin yhteiskunta ja sen viholliset (1990)
  • Popper, Karl (1982) The Open Universe: An Argument for Indeterminism. Routledge. Suomeksi Avoin maailma: Argumentti epädeterminismille (1993)
  • Putnam, Robert (2002) Democracies in Flux: The Evolution of Social Capital in Contemporary Society. Oxford.
  • Suoranta, Juha (2019) Paolo Freire, Sorrettujen pedagogi. Into.
  • Venäjän johto haluaa hallita menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta – ja se vaikuttaa Suomeen”. Helsingin Sanomien pääkirjoitus 10.12.2021 https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000008451793.html .

Viitteet

  • Deweyn demokratiakasvatus: John Dewey (1859-1952) oli 20. vuosisadan tunnetuimpia kasvatustieteilijöitä ja filosofeja, jonka ajatukset ovat vaikuttaneet laajasti koulutusjärjestelmiin eri puolilla maailmaa. Dewey näki demokraattisen yhteiskunnan ja koulutuksen välisen suhteen erottamattomana, ja korosti seuraavia näkökulmia demokratiakasvatuksessa: (1) Kokemusperusteinen oppiminen (learning by doing): koulutuksen pitäisi olla merkityksellistä ja liittyä suoraan oppilaan kokemuksiin. Oppiminen ei ole vain tiedon vastaanottamista vaan aktiivista osallistumista ja kokemista. (2) Yhteisö: koulutuksen tulisi edistää yhteisöllisyyttä. Koulutus ei ole vain yksilön kehittämistä, vaan myös osallistumista yhteiskunnalliseen toimintaan. (3) Kriittinen ajattelu: Dewey painotti kriittisen ajattelun merkitystä demokraattisessa yhteiskunnassa. Koulutuksen tulisi rohkaista opiskelijoita kyseenalaistamaan, tutkimaan ja arvioimaan erilaisia ajatuksia ja näkökulmia. (4) Demokraattiset arvot: koulutuksen pitäisi kasvattaa oppilaita arvostamaan demokraattisia periaatteita, kuten tasa-arvoa, oikeudenmukaisuutta ja yksilön oikeuksia. (5) Opettajan rooli: opettaja ei ole pelkkä tiedon välittäjä, vaan myös oppilaan ohjaaja ja mentori, joka auttaa oppilaita ymmärtämään ja soveltamaan tietoa. (7) Yhteiskunnallinen osallistuminen: koulutuksen tulisi valmistaa opiskelijoita aktiiviseen ja vastuulliseen rooliin yhteiskunnassa, sillä demokraattinen yhteiskunta ei toimi ilman aktiivisia ja osallistuvia kansalaisia. (8) Jatkuva kasvu: oppiminen on jatkuvaa ja elinikäistä. Sekä yksilön että yhteiskunnan tulisi jatkuvasti kasvaa ja kehittyä.
  • Freiren kolme tietoisuutta: Paulo Freire (1921-1997) oli brasilialainen kasvatustieteilijä, joka tunnetaan parhaiten kriittisestä pedagogiikasta. Hänen mukaansa on olemassa kolme tietoisuuden tasoa, jotka ovat: (1) Naïvi tietoisuus  on taso, jolla ihmiset eivät ole tietoisia omasta asemastaan yhteiskunnassa. He hyväksyvät maailman sellaisena kuin se on ja uskovat, että he eivät voi muuttaa asioita. (2) Kriittinen tietoisuus on taso, jolla ihmiset alkavat ymmärtää oman asemansa yhteiskunnassa ja sitä, miten heitä käytetään hyväksi. He alkavat nähdä maailman muuttamisen mahdollisuuden. (3) Toiminnan tietoisuus on taso, jolla ihmiset alkavat ryhtyä toimiin maailman muuttamiseksi. He ovat tietoisia omasta voimastaan ​​ja käyttävät sitä yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen. Freire uskoi, että kriittinen pedagogiikka on työkalu ihmisen tietoisuuden nostamisen ja yhteiskunnallisen muutoksen saavuttamisen kannalta. Hänen mukaansa koulutuksen pitäisi auttaa ihmisiä ymmärtämään omaa asemansa yhteiskunnassa ja sitä, miten heitä käytetään hyväksi. Koulutus pitäisi myös auttaa ihmisiä näkemään maailman muuttamisen mahdollisuuden ja ryhtymään toimiin sen saavuttamiseksi.
  • Avoin puhe: Jürgen Habermas (1929-2019), saksalainen filosofi ja sosiologi, on tunnettu erityisesti kommunikatiivisen toiminnan teoriastaan ja deliberatiivisen demokratian ajatuksestaan. ”Avoimella puheella” (tai tarkemmin ”avoimen keskustelun” idealla) Habermas viittaa ideaaliseen kommunikatiiviseen tilanteeseen, jossa osallistujat voivat vapaasti ja tasa-arvoisesti keskustella ilman ulkopuolisia pakotteita tai vallan epätasapainoa. Tässä ideaalissa: (1) Osallistujilla on yhtäläinen mahdollisuus puhua ja tulla kuulluiksi. Kukaan ei dominoi keskustelua, eikä kenenkään ääntä syrjitä tai hiljennetä. (2) Keskustelu on vapaa ulkoisista pakotteista. Tämä tarkoittaa, että keskustelijat eivät ole ulkoisten paineiden, kuten taloudellisen vallan tai hierarkkisten rakenteiden, alaisia. (3) Osallistujat pyrkivät saavuttamaan yhteisymmärryksen. Tavoitteena ei ole voittaa väittelyä, vaan löytää yhteinen maaperä ja ymmärtää toisia paremmin. (4) Keskustelussa kunnioitetaan argumenttien loogisuutta ja relevanssia. Osallistujat arvioivat toistensa argumentteja niiden ansioihin perustuen, ei niiden esittäjän asemaan tai statukseen perustuen. Habermasin mukaan avoin ja tasa-arvoinen keskustelu mahdollistaa rationaalisen yhteisymmärryksen saavuttamisen. Tämä ideaalinen kommunikatiivinen tilanne on keskeinen hänen deliberatiivisen demokratian mallissaan, jossa yhteiskunnalliset päätökset syntyvät avoimen, tasa-arvoisen ja rationaalisen keskustelun kautta. On tärkeää ymmärtää, että Habermas tunnustaa tämän ideaalisen tilanteen olevan usein saavuttamaton käytännössä, mutta se toimii ohjenuorana ja vertailukohtana, kun arvioidaan todellisia kommunikatiivisia tilanteita ja demokraattisia prosesseja.
  • Habermasin kolme intressiä: Jürgen Habermas erotteli teoksissaan kolme perustavaa ”tieto-intressiä”, jotka ohjaavat yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja ihmisen sosiaalista toimintaa. Nämä intressit liittyvät tapoihin, joilla yksilöt ja yhteisöt pyrkivät ymmärtämään ja vuorovaikuttamaan maailman kanssa. Habermasin intressit ovat: (1) Tekninen intressi: Tämä intressi liittyy ympäristön hallintaan ja kontrollointiin. Tekninen intressi on yhteydessä empiiriseen-analyyttiseen tiedeotantaan, joka pyrkii selittämään ilmiöitä ja ennustamaan niitä. Teknisen intressin ajama tieto auttaa yksilöitä ja yhteisöjä hallitsemaan luonnollista ympäristöä ja sosiaalisia prosesseja. Tämä intressi korostuu erityisesti luonnontieteissä ja tekniikassa. (2) Käytännöllinen intressi: Tämä intressi keskittyy yhteisymmärryksen saavuttamiseen ja ihmisten välisten suhteiden ymmärtämiseen. Se liittyy historiallis-hermeneuttiseen tiedeotantaan, joka pyrkii ymmärtämään ja tulkitsemaan merkityksiä, arvoja ja kulttuurisia ilmiöitä. Käytännöllinen intressi ohjaa yksilöitä ja yhteisöjä kohti sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja yhteisymmärrystä. (3) Emansipatorinen intressi: Tämä intressi keskittyy vapautumiseen ja sorron poistamiseen. Emansipatorinen tieto pyrkii paljastamaan vallan epätasapainoja, ideologioita ja rakenteita, jotka rajoittavat ihmisten vapautta ja potentiaalia. Emansipatorinen intressi kannustaa yksilöitä ja yhteisöjä kritisoimaan ja muuttamaan vallitsevia olosuhteita kohti suurempaa oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Habermas näki nämä intressit erottamattomina ihmisen sosiaalisesta toiminnasta ja yhteiskuntatieteellisestä tutkimuksesta. Hän korosti erityisesti emansipatorisen intressin merkitystä kriittisessä teoriassa ja yhteiskuntatieteellisessä ajattelussa.
  • Popperin avoin yhteiskunta: Karl Popper, itävaltalainen filosofi, käytti termiä ”avoimella yhteiskunnalla” (englanniksi ”open society”) viitatessaan yhteiskuntiin, jotka kannustavat pluralismia, kriittistä ajattelua, ja joiden rakenteet mahdollistavat muutoksen ilman väkivaltaisia vallankumouksia. Popperin mukaan avoin yhteiskunta on vastakohta ”suljetulle yhteiskunnalle”, joka perustuu kiinteisiin ja muuttumattomiin traditioihin, dogmaattiseen ajatteluun ja autoritäärisiin rakenteisiin. Popperin teos ”The Open Society and Its Enemies” (”Avoimen yhteiskunnan viholliset”) on klassikko, jossa hän esittää argumenttinsa avoimen yhteiskunnan puolesta ja kritisoi niitä filosofisia ja poliittisia näkemyksiä, jotka hänen mielestään uhkaavat sitä. Popperin mukaan avoimessa yhteiskunnassa: (1) Yksilöiden oikeuksia ja vapauksia kunnioitetaan. Avoimessa yhteiskunnassa yksilöiden oikeuksia ei uhrata kollektiiviselle hyvälle, ja yksilöillä on vapaus ajatella, puhua ja toimia ilman kohtuutonta valtion puuttumista. (2) Kriittinen ajattelu ja debatti ovat keskeisiä. Avoimessa yhteiskunnassa rohkaistaan kysymään ja kyseenalaistamaan vakiintuneita totuuksia ja arvoja. (3) Hallitukset ovat vastuussa kansalaisilleen. Poliittisen vallan tulee olla demokraattisesti vastuussa kansalaisille, ja vallanpitäjien pitäisi olla vaihdettavissa ilman väkivaltaa. (4) Yhteiskunnallinen muutos on mahdollista rauhanomaisin keinoin. Avoimessa yhteiskunnassa on mekanismeja ja instituutioita, joiden kautta yhteiskunnallisia muutoksia voidaan ajaa eteenpäin ilman väkivaltaisia konflikteja. Popper kritisoi teoksessaan erityisesti Platonin, Marxin ja Hegelin ajatuksia, jotka hänen mielestään edustivat suljettua yhteiskuntaa ja johtivat totalitarismiin. Hän argumentoi, että avoin yhteiskunta on ainoa keino suojella yksilön vapautta ja estää tyrannia.
  • Sivistys ja vapaa sivistystyö: Sivistys on syvimmiltään ajatus uutta luovasta toiminnasta. Ihminen sivistyy koko elämän ajan kestävässä vuorovaikutusprosessissa, jossa hän autenttisten potentiaaliensa varassa, maailmasta saamiensa kokemusten mukaisesti, itsekasvatuksena omaehtoisesti oppimalla kehittää yksilöllisen identiteetin ja omaehtoisen toimintakyvyn ja jossa ilmenee pyrkimys olemassa olevan ylittämiseen ja parempaan elämisen muotoon. Ilman identiteettiä vahvistavaa suhdetta yhteisöön sivistys jää toteutumatta. Suomen sana ’sivistys’ ei ilmaise saksan Bildung’in monimuotoista värikylläisyyttä yhtä hyvin kuin sen tekee esimerkiksi ruotsin bildning, jota sävyttää luomista tai muotoilemista ilmaiseva verbi bilda. Sivistystä lähestytään siinä oppimisen näkökulmasta. Oppimisessa siirretään koko ajan tunnetun ja tuntemattoman välistä rajaa. Ilkka Niiniluodon sivistysanalyysin mukaan kyse on yhteiskunnallisesta toiminnasta, vaikka lähtökohtana on yksilön persoonan kasvu. Tavoitteena on yhteiseen hyvään demokraattisesti pyrkivä kansalainen. Siinä askareessa tärkein metodi on samanvertaisten ihmisten välinen dialogi.

Asiantuntijuuden idea

Kirjallisuus

  • Bereiter, Carl (2002) Education and Mind in the Knowledge Age. New York. Routledge.
  • Bussey, Marcus (2009) Causal Layered Pedagogy: Rethinking Curricula Practice. Journal of Futures Studies, February 2009.
  • Cross & Parker (2004) The Hidden Power of Social Networks. DOI: 10.1007/978-3-658-21742-6_31 .
  • Hart, Ian (2001) Deschooling and the Web: Ivan Illich 30 Years On. DOI: 10.1080/09523980110041449a .
  • Hämäläinen Juha (2016) Mitä on sivistys? Seppo Niemelä kansansivistysaatteen tutkijana ja tulkitsijana. Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 2016, vol. 17.
  • Illich, Ivan (1972) Kouluttomaan yhteiskuntaan. (Deschooling society, 1971.) Suomentanut Aarne Valpola. Delfiinikirjat. Helsinki: Otava, 1972.
  • Illich, Ivan: (1990) Oikeus hyödylliseen työttömyyteen ja sen asiantuntijaviholliset. (The right to useful unemployment and its professional enemies, 1977) Suomentanut Pekka Sauri. Julkaisija: Perusta. Ilmestyskirjasto 5. Helsinki: WSOY.
  • Inayatullah, Sohail (2009) Causal Layered Analysis: An Integrative and Transformative Theory and Method. In Jeromy Glenn and Theodore Gordon, Futures Research Methodology, Version 3.0. Washington D.C. The Millennium Project 2009. ISBN.978-0-9818941-1-9.
  • Korhonen-Yrjänheikki, Kati (2011) Future of the Finnish Engineering Education – A Collaborative Stakeholder Approach. ISBN 978-852-5633-48-1. TEK. Miktor. Helsinki. Verkossa http://www.tek.fi/ci/pdf/julkaisut/KKY_dissertation_web.pdf.
  • Kuusi Osmo (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. VATT-tutkimuksia 59. Verkossa http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t59.pdf
  • Kuusi Osmo (2000) Delfoi-metodi. Verkossa https://metodix.fi/2014/05/19/kuusi-delfoi-metodi/ .
  • Lewin, Kurt (1951). Field theory in social science. New York: Harper.
  • Linturi, Hannu (2009) Vapautuksen teleologiaa. Verkossa  http://oraakkeli.blogspot.com/2009/11/vapautuksen-teleologiaa.html .
  • Linturi Hannu & Rubin Anita, toim. (2014) Oppimisen tulevaisuus 2030. Futura 3/2014.
  • Linturi Hannu & Linturi Jenni, toim. (2015) Koulun tulevaisuus 2030. Futura 2/2015.
  • Linturi, Hannu (2016) Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030. Raporttiympäristö https://metodix.fi/2016/12/31/oppimisen-tulevaisuus-2030/ . Metodix.
  • Linturi, Hannu (2018) Osaamisen ennakointifooorumi-Delfoi 2035. Verkossa https://sites.google.com/metodix.fi/oef . Julkaisematon raporttiympäristö. Metodix.
  • Linturi, Hannu (2018) Opetushallituksen osaamisen ennakointiin skenaariot. Kalvosarja https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/diat-osaamisen-ennakointifoorumin-skenaariot_0.pdf .
  • Länsimäki, Maija (2007) Kieli-ikkuna HS 30.12.2007. Sivistää-termi perustuu sanaan siveä, joka tarkoittaa nuhteetonta ja säädyllistä. Vanhastaan se on tarkoittanut siivoa, siistiä, sopivaa, hyvää. Sanalla sivistää on murretausta. Keski-Suomessa ja Länsi-Savossa sivistäminen on tarkoittanut siistimistä, tavaroiden kokoon raivaamista, kohentamista, tasoittamista, silittämistä, viimeistelemistä, koristamista. Myös pellavia on sivistetty eli sivistelty: pellavia on puhdistettaessa harjattu toiseen kertaan, annettu niille viimeinen silaus ja saatu tulokseksi puhtaat kuidut. Sanoilla sivistys ja kulttuuri on siis samantapainen viljelykasvien kasvattamiseen ja hyödyntämiseen liittyvä tausta.
  • Popper, Karl (1999) All Life Is Problem Solving. Routledge. Suomeksi Elämä on ongelmanratkaisua (2001)
  • Putnam, Robert (2000) Bowling Alone. New York: Simon and Schuster Paperbacks.
  • Putnam, Robert D. (2001) “Social Capital: Measurement and Consequences.” Isuma: Canadian Journal of Policy Research 2/2001.
  • Saurén, Kirsi (2008) Asiantuntijavalta – koulutettu mielikuvitus : systemaattinen analyysi Ivan Illichin tuotannossa esitetystä köyhyyden modernisoitumisesta kulutusyhteiskunnassa. Acta Universitatis Lapponiensis, ISSN 0788-7604; 147.
  • Senge Peter et alii (1994) The Fifth Discipline. The Art and Practice of the Learning Organization. Currency Doubleday. Alkuperäislaitos: Currency Doubleday 1990.
  • Surowiecki, James (2004) The Wisdom of Crowds. New York.
  • Tapio Petri (2002) The limits to traffic volume growth : The content and procedure of administrative futures studies on Finnish transport CO2 policy. Verkossa http://urn.fi/URN:ISBN:952-91-4323-0 http://hdl.handle.net/10138/22446 . Paneelin jäseniä ei yksilöity vaan kukin intressiryhmä sai vapaasti valita edustajansa. Oletus oli, että kukin heistä edustaa oman ryhmänsä näkemyksiä ilman merkittäviä persoonallisia variaatioita. Kun persoonaa ei pidetty keskeisenä niin ei ollut tarpeen myöskään pitää tiukasti kiinni anonymiteetistä. Ks. myös Kimmo Laakso.
  • Tolppanen, Aarnio-Linnanvuori, Cantell & Lehtonen ( 2017): ”Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli.” Kasvatus-lehti; ks. http://bit.ly/2XOYNyy.
  • Tuomi, Ilkka (1999) Corporate Knowledge: Theory and Practice of Intelligent Organization. Metaxis.

Viitteet

  • AI-panelistin profilointi by Kari A. Hintikka: Hintikka on keskustellut ChatGPT:n kanssa ja päätynyt seuraaviin panelistin kommentointiluokitteluun:
    • Uuden idean esittäminen: Kannusta AI-panelistiasi esittämään uusia ideoita ja näkökulmia Delphi-paneelin keskusteluihin. Hän voi tarjota luovia ratkaisuja ja ajatuksia aiheista.
    • Uuden näkökulman esittäminen: Rohkaise AI-panelistiasi tuomaan esiin uusia näkökulmia ja syventämään keskustelua tarjoamalla erilaisia tapoja tarkastella käsiteltäviä kysymyksiä.
    • Ihmispanelistin kommentin kannustaminen: Kannusta AI-panelistiasi antamaan positiivista palautetta ja tukemaan ihmisten kommentteja, jotka ovat erityisen merkittäviä tai ajatuksia herättäviä.
    • Ihmispanelistin idean jatkokehittely: Ohjaa AI-panelistiasi kehittämään ihmisten esittämiä ideoita edelleen lisäämällä niihin syvyyttä ja konkretiaa.
    • Kohtelias kysymysten esittäminen: Kannusta AI-panelistiasi esittämään kohteliaita kysymyksiä muiden kommentoijien mielipiteiden selventämiseksi tai syventämiseksi.
    • Tukevat väitteet ja perustelut: Rohkaise AI-panelistiasi tukemaan omia kommenttejaan vakuuttavilla perusteluilla ja näytöillä.
    • Osallistuminen yhteenvetokeskusteluun: Ohjaa AI-panelistiasi osallistumaan keskustelun yhteenvetoon, jossa hän voi tiivistää keskeiset näkökulmat ja esittää johtopäätöksiä.
  • Hintikka on pohtinut myös sitä, milloin ja miksi AI-panelisti osallistuu kommentointiin:
    • Keskustelun kohdentaminen: AI-panelisti voi keskittyä kommentoimaan niitä kommentteja, jotka auttavat keskustelua pysymään aiheessa ja etenemään keskeisiin kysymyksiin.
    • Ristiriidat ja eriävät mielipiteet: AI-panelisti voi kiinnittää huomiota kommentteihin, jotka tuovat esiin ristiriitoja tai erilaisia näkökulmia, koska ne voivat johtaa syvälliseen keskusteluun.
    • Kannustavat ja rakentavat kommentit: Kommentteja, jotka ovat kannustavia, positiivisia tai tarjoavat rakentavaa palautetta, voi pitää hyödyllisinä ja ne voivat tukea positiivista keskusteluilmapiiriä.
    • Uudet ideoita sisältävät kommentit: AI-panelisti voi kiinnostua kommenteista, jotka esittävät uusia ideoita tai laajentavat aiemmin esitettyjä ajatuksia.
    • Laaja-alaiset näkökulmat: Kommentteja, jotka tarjoavat laaja-alaisia näkökulmia tai kokonaisvaltaisen tarkastelun aiheesta, voi pitää arvokkaina.
    • Kysymykset ja epävarmuuden esiintuominen: Kommentteja, jotka sisältävät kysymyksiä tai esiintuovat epävarmuutta, voivat kannustaa syvälliseen pohdintaan ja keskusteluun.
    • Tietopohjaiset kommentit: Kommentteja, jotka perustuvat vahvaan tietopohjaan ja faktoihin, voi pitää luotettavina ja hyödyllisinä.
    • Yleisön tarpeet: AI-panelisti voi myös ottaa huomioon yleisön tarpeet ja keskittyä kommentoimaan niitä aiheita, jotka ovat erityisen kiinnostavia tai merkittäviä kuulijoille.
  • Kun valitaan, mitä kommentteja kommentoida, on tärkeää ottaa huomioon paneelin tavoitteet ja pyrkimys edistää avointa ja tuottavaa keskustelua. Käyttämällä monipuolisesti erilaisia kriteerejä AI-panelisti voi tukea monipuolista ja rikasta keskustelua.
  • Ilmastot@komo: Ilmastonmuutos on tulevaisuutemme tärkeimpiä globaaleja haasteita, joihin meidän on yhdessä löydettävä ratkaisuja. Kouluilla on tässä merkittävä rooli, koska lapset ja nuoret ovat tulevaisuuden tekijöitä. Ilmastonmuutos voidaan tuoda kouluun ekososiaalisen sivistysajatuksen kautta. Se tuotiin peruskoulun ja lukion opetussuunnitelmiin uutena käsitteenä vuonna 2016. “Ekososiaalisen sivistyksen johtoajatuksena on luoda elämäntapaa ja kulttuuria, joka vaalii ihmisarvon loukkaamattomuutta, ekosysteemien monimuotoisuutta ja uusiutumiskykyä sekä samalla rakentaa osaamispohjaa luonnonvarojen kestävälle käytölle perustuvalle kiertotaloudelle. Ekososiaalinen sivistys merkitsee ymmärrystä erityisesti ilmastonmuutoksen vakavuudesta sekä pyrkimystä toimia kestävästi.” (OPS 2016).
  • Ekososiaalisen sivistyksen työkalut ilmastokasvatukseen -projektin tavoitteina on (1) tuottaa käytännön opiskelun työkaluja opettajille ja oppijoille, (2) kehittää ilmastokasvatuksen pedagogisia ratkaisuja, (3) tarjota malleja monialaisten oppimiskokonaisuuksien toteuttamiseen, sekä (4) pilotoida osallistavaa yhteisöllistä pedagogista käytäntöä. Projektia rahoitetaan ELY-keskuksen ympäristökasvatuksen ja -valistuksen hankeavustuksella. Ilmastot@komossa rakennetaan ilmastokasvatuksen työkaluja peruskoulujen ja lukioiden käyttöön. 
  • Työkalut tarkoittavat sekä ilmastokasvatuksen sisältöjä että pedagogisia ratkaisuja, joita kehitetään ja toteutetaan yhteistyössä opettajien ja oppijoiden kanssa. Ne pitävät sisällään suunnittelun, toteuttamisen ja arvioinnin. Esimerkkejä tällaisista ovat (1) toiminnallinen teematapahtuma, (2) monialainen oppimisprojekti, ja (3) pitkäkestoinen, koulun kulttuuriin upotettu oppimisprosessi, jossa sekä vaikutetaan että seurataan ilmiötä omassa koulussa ja/tai laajemmin koulun toimintaympäristössä. Ilmastokasvatuksen sisältöjen kannalta projektissa työkaluna on ilmastokasvatuksen polkupyörämalli, joka on käyttökelpoinen sekä opetustapahtuman suunnittelussa että arvioinnissa. Pedagogisena ratkaisuna projektissa sovelletaan tulevaisuudentutkimukseen kehitettyä Delfoi-menetelmää. Siinä keskeisenä lähtökohtana on tulevaisuuteen suuntautuvan ja yhteisöllisen opiskeluprosessin rakentaminen tutkivan oppimisen ja jaetun asiantuntijuuden ympärille. 
  • Delfoi-tutkimusta voi toteuttaa pedagogisesti eri ikäkausille soveltuvin tavoin ja siihen voi osallistaa oppijoiden itsensä lisäksi asiantuntijoina opettajia, muuta koulun henkilökuntaa, oppijoiden vanhempia ja muita toimijoita alueelta, valtakunnallisesti tai globaalisti. Projektissa hyödynnetään myös Delfoi-tutkimukseen kehitettyä eDelphi.org -verkkoympäristöä. Pedagogisessa mielessä Delfoi-menetelmä on sokraattinen – kysymykset ovat vastauksia tärkeämpiä. Kysymykset kohdistetaan tarkasteltavan ilmiön tulevaan kehitykseen ja ne jakavat vastaajia eri kantoihin. Näkemyksiä perustelemalla ja perusteluista keskustelemalla on mahdollista päätyä joko yhteiseen kantaan (yksimielisyys) tai hajautua erilaisten tulevaisuuksien kannattajiksi (monimielisyys). Näin syntyy monenlaisia tulevaisuusvaihtoehtoja, joista on tarinallistettavissa polkuja tästä hetkestä tulevaisuuteen eli skenaarioita. Ilmastot@komossa on tarjolla viisi erilaista Delfoi-menetelmän sovellusta, joita kaikkia on mahdollista räätälöidä eri tarpeisiin ja tilanteisiin.
  • “Oma ääni” -harjoituksissa työkaluna on ihmisen ääni ja äänestäminen, jonka kautta tutkitaan sellaisia inhimillisen käyttäytymisen muotoja kuin (1) oman mielipiteen muodostusta ja ilmaisua, (2) oman äänen yhteisöllistä perustaa, (3) keskustelua, väittelyä ja dialogia, (4) valinnan ja päätöksen tekemistä, (5) arviointia ja arvottamista. Tulevaisuutta koskevien näkökulmien erityispiirteenä on se, että tulevaisuudesta ei ole varmaa tietoa. Harjoitusten tavoite on tuottaa niitä avaintaitoja ja itseymmärrystä, joita tarvitaan paitsi Delfoi-prosesseissa myös laajemmin elämässä. Niitä voi toteuttaa oppituntien puitteissa.
  • “Koulu-Delfoi” -sovelluksessa toteutetaan tutkivan oppimisen prosessi siten, että tiedon keruu ja muodostus tapahtuu koulun piirissä. Prosessista on kaksi versiota, joista toinen on suunniteltu toteutettavaksi 2-4 tunnin kestoisena tapahtumana, ja toinen monialaisena oppimiskokonaisuutena. Tutkimisen kohteena voi olla esimerkiksi koulun energian säästö, kouluruoka, opintomatka tai koulun sisäinen kiertotalous. Sopivia asiantuntijaryhmiä ovat oppilaat, opettajat ja muu henkilöstö sekä vanhemmat. Delfoissa pyritään yhteisymmärrykseen tutkittavista asioista ja sitä kautta hyviin päätöksiin.
  • “Kunta-Delfoi” -sovelluksessa ilmastonmuutoksen tarkastelu laajennetaan koulun ulkopuolelle omaan kuntaan ja sen ilmastopäästöihin, joita on mahdollista seurata reaaliajassa CO2-sivustolta (http://www.co2-raportti.fi/). Kasvihuonepäästöjen perusteella opiskelijaryhmä laatii tulevaisuuskysymyksiä, joihin vastaamaan kutsutaan asiantuntijoita sekä koulun sisältä että ulkopuolelta. Kunta-Delfoi toteutetaan yhden tai useamman kierroksen Delfoi-prosessina, jossa tunnistetaan ryhmien välisiä eroja. Tavoitteena on erilaisista näkemyksistä huolimatta päästä yhteiseen ymmärrykseen toimista, joita kunnassa on mahdollisuus tehdä ilmastonmuutoksen uhkien torjumiseksi. 
  • “Suomi-Delfoi” -jaksossa ilmastonmuutoksen Delfoi-tutkimus laajenee koko maahan. Siinä arvioidaan Suomen ilmastotulevaisuutta tavalla, jossa päästään muodostamaan skenaariopolkuja erilaisiin tulevaisuuksiin. Skenaarioista muodostuu tulevaisuuskartta, jonka dynamiikkaa voidaan syventää esimerkiksi energiatulevaisuuden laskentamallilla. 
  • “Barometri-Delfoi” -sovellus tarjoaa mahdollisuuden luoda ilmastonmuutoksen tutkimisesta jatkuva prosessi. Uudet oppijaryhmät jatkavat edellisten ryhmien tutkimusta tarjoamalla asiantuntijoille vuosittain mahdollisuuden tarkistaa kantojaan ja perustelujaan. Näin Delfoi-tuloksista muodostuu aikasarja, jonka kautta on mahdollista havainnoida näkemysten muutoksia ja tulevaisuuksien kehkeytymisiä, mikä osaltaan auttaa navigoimaan ilmastonmuutoksen tulevaisuuskartalla.
  • Kolme ensimmäistä Delfoita soveltuu peruskoulun opetussuunnitelmiin, ja kolme viimeistä lukioon Pilotoinnin palautteen pohjalta tehdään johtopäätökset työkalujen kehittämistarpeista. Vuoden 2019 loppuun mennessä työkaluista tuotetaan lopulliset versiot, jotka julkaistaan toiminnallisena verkkoympäristönä https://www.edelphi.org/ilmastotakomo .
  • Konstruktionismi: Sosiaalinen konstruktionismi on sosiokulttuurinen ja filosofinen suuntaus, joka korostaa sosiaalisten prosessien merkitystä tiedon ja todellisuuden rakentumisessa. Se perustuu ajatukselle, että ihmisten käsitykset ja ymmärrys maailmasta eivät ole objektiivisia tai itsenäisiä todellisuudesta, vaan ne muodostuvat ja rakentuvat sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Sosiaalisen konstruktionismin mukaan tieto ei ole objektiivista tai itsenäistä todellisuudesta, vaan se rakentuu sosiaalisessa kontekstissa. Tieto on siis sosiaalinen konstruktio. Kieli on keskeinen väline, jonka avulla ihmiset rakentavat ja tulkitsevat todellisuutta. Kielen kautta ihmiset luovat merkityksiä, kategorioita ja käsityksiä maailmasta. Sosiaalinen konstruktionismi korostaa, että tiedon rakentumiseen liittyy usein valtasuhteita. Esimerkiksi tietyt instituutiot, ryhmät tai yksilöt voivat määritellä, mikä lasketaan ”oikeaksi” tai ”vääräksi” tiedoksi. Tiedon rakentuminen tapahtuu aina tietyssä historiallisessa ja kulttuurisessa kontekstissa. Eri aikoina ja kulttuureissa voi olla erilaisia käsityksiä ja merkityksiä samoista asioista. Sosiaalinen konstruktionismi suhtautuu kriittisesti siihen, miten tietoa tuotetaan ja miten se vaikuttaa ihmisten elämään. Se kyseenalaistaa ”itsestäänselvyyksiä” ja rohkaisee pohtimaan, miten ja miksi tietyt käsitykset ovat syntyneet. Sosiaalinen konstruktionismi korostaa, että on olemassa monia erilaisia tapoja nähdä ja ymmärtää maailmaa. Se tunnustaa erilaisten näkökulmien ja äänien olemassaolon. Sosiaalinen konstruktionismi on siis tieteellinen suuntaus, joka korostaa sosiaalisten prosessien merkitystä tiedon ja todellisuuden rakentumisessa. Se haastaa perinteiset käsitykset objektiivisesta tiedosta ja korostaa sosiaalisen vuorovaikutuksen, kielen, kulttuurin ja valtasuhteiden roolia tiedonmuodostuksessa. Ongelmalliseksi sosiaalisen konstruktionismin tekee se relativisistinen äärimmäisyys, että sen pohjalta ei lopulta voi asettaa mitään tieto- ja totuuskäsitystä toisen edelle.
  • Konstruktivismi: Konstruktivismi on tieteellinen ja filosofinen suuntaus, joka keskittyy siihen, miten tieto rakentuu ja miten yksilöt oppivat ja ymmärtävät maailmaa. Se perustuu ajatukselle, että tieto ei ole passiivisesti vastaanotettua, vaan aktiivisesti rakennettua yksilön kokemusten ja vuorovaikutuksen kautta. Konstruktivismin mukaan yksilöt rakentavat aktiivisesti omaa tietoaan vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Tämä tarkoittaa, että oppiminen ei ole vain tiedon siirtämistä opettajalta oppilaalle, vaan aktiivista prosessia, jossa oppilas rakentaa ja uudelleenrakentaa ymmärrystään. Yksilön aiemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän tulkitsee ja ymmärtää uusia tietoja ja kokemuksia. Tämä tarkoittaa, että sama informaatio voi johtaa erilaisiin ymmärryksiin eri yksilöillä. Vaikka konstruktivismi korostaa yksilön aktiivista roolia tiedon rakentamisessa, se tunnustaa myös sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen. Toisten ihmisten kanssa käydyt vuoropuhelu ja yhteistyö ovat keskeisiä oppimisprosesseja. Konstruktivismi korostaa, että tieto rakentuu merkitysten kautta. Yksilöt pyrkivät löytämään merkityksiä ja yhteyksiä uuden tiedon ja aiempien kokemustensa välillä. Konstruktivistisessa oppimisessa korostetaan usein probleemilähtöisyyttä. Tämä tarkoittaa, että oppiminen tapahtuu parhaiten, kun yksilöitä kannustetaan ratkaisemaan todellisia ongelmia ja soveltamaan tietoaan käytännössä. Konstruktivismi rohkaisee yksilöitä kyseenalaistamaan ja arvioimaan tietoa kriittisesti. Tämä auttaa heitä rakentamaan syvempää ja monipuolisempaa ymmärrystä aiheesta. Konstruktivismi on siis tieteellinen suuntaus, joka keskittyy siihen, miten tieto rakentuu ja miten yksilöt oppivat. Se haastaa perinteiset käsitykset opettajakeskeisestä ja passiivisesta oppimisesta ja korostaa yksilön aktiivista roolia tiedon rakentamisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä.
  • Oppimisen tulevaisuus 2030: Opetushallituksen kutsuma 77 asiantuntijan raati todentaa peruskoulun tuntijaon ongelmat, mutta olettaa myös, että pulmat on ratkaistu vuoteen 2030 mennessä. Oppiaineet eivät kokonaan häviä, mutta kasvava osa kouluajasta käytetään ainerajat ylittävään teema- ja ilmiöopiskeluun. Yhdessäoppiminen kehittyy, mutta yhtä väkevästi lisääntyy yksilöllinen oppiminen. Lähes yksimielinen raati on siitä, että verkko ja sosiaalinen media tulevat mullistamaan opetuksen. Oppilaiden taipumuksia ja lahjakkuuksia tukevat oppimisreitit moninaistuvat. Merkittävin ratkaistava kysymys onkin, miten poluttaa uudet oppimisen väylät niin, ettei menetetä koulutuksen tasa-arvoa ja sitä kautta syntyvää yhteiskunnan luottamuspohjaa. Siihen tarvitaan uudistuvaa opettajuutta. Oppimisen ja yleissivistävän koulutuksen tulevaisuutta pohtivan barometrin lähtöpiste on määritelty. Kaksi asiantuntijapaneelia on ottanut kantaa 36 tulevaisuusteesiin, joiden pohjalta hahmotellaan mahdollisia, todennäköisiä ja toivottavia tulevaisuuksia vuoteen 2030. Siihen mennessä nyt uudistettavana olevan perusopetuksen vaikutukset leviävät koko yhteiskuntaan. Oppimisen tulevaisuus -barometrista rakennetaan Opetushallitukselle laadullisen ennakoinnin työkalu, joka luotaa vuosittain asiantuntijoiden käsityksiä tulevasta kehityksestä. Näin luodun tulevaisuuskartan pohjalta signaloidaan niitä trendimuutoksia ja kehityksen epäjatkuvuuksia, jotka suoraan tai välillisesti heijastuvat tapaamme oppia, opettaa tai organisoida oppimista. Barometrin suunnittelusta ja toteuttamisesta ovat vastanneet Otavan Opisto, Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus; Metodix Oy ja Demos Helsinki. Mittaristo rakennettiin tulevaisuudentutkimuksen piirissä kehitetyn Delfoi-tekniikan avulla. Delfoi-prosessin tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, mitä asiantuntijat ajattelevat tarkasteltavana olevan asian, kehityskulun tai teeman tulevaisuudesta. Barometrimittariston luomisen ohessa Delfoilla hankittiin asiantuntijatietoa Opetusministeriön tuntijakotyöryhmälle tulevaisuuden koulusta, oppimisesta ja opettamisesta.
  • Osaamisen tulevaisuus 2035 https://sites.google.com/metodix.fi/oef: Dokumentissa ”OEF-DELFOI 2035” käsitellään erilaisia ajureita, trendejä ja signaaleja, jotka vaikuttavat tulevaisuuden näkymiin ja kehitykseen. Dokumentissa on useita linkkejä Google Docs -tiedostoihin ja -taulukoihin, jotka sisältävät lisätietoja ja grafiikkaa aiheista, kuten ajureista, trendeistä ja signaaleista. Erityisesti mainitaan teknologian kehityksen, robotisaation ja tekoälyn vaikutukset työntekijöiden tuottavuuteen ja huoltosuhteeseen. Teknologian kehityksen nähdään skaalaavan innovaatioita ja laskevan esimerkiksi laitteiden ja apuvälineiden hintoja. Dokumentissa pohditaan myös ikääntyvän väestön terveyttä ja elintapoja sekä teknologian vaikutusta vanhustenhoitoon. Disruptioalttiit ennakointialat, kuten liikenne- ja logistiikka-ala, ovat erityisen huomion kohteena. Dokumentissa on myös liitteitä, joissa on listattu panelisteja ja heidän reflektioitaan ennakoinnista ja tulevaisuuden näkymistä. Tämä tiivistelmä perustuu saatuihin tuloksiin ja antaa yleiskuvan dokumentin sisällöstä. Yhteenvetona ”OEF-DELFOI 2035” on kattava dokumentti, joka tarjoaa monipuolisen katsauksen tulevaisuuden ennakointiin ja sen vaikutuksiin. Dokumentti korostaa teknologian kehityksen merkitystä ja sen vaikutuksia eri sektoreilla. Samalla se tunnistaa ikääntyvän väestön haasteet ja mahdollisuudet sekä pohtii disruptioalttiiden alojen tulevaisuutta.  Panelistien reflektiot antavat arvokkaita näkökulmia ja syventävät ymmärrystä aiheesta. Dokumentti ”OEF-skenaariot” käsittelee erilaisia tulevaisuuden skenaarioita vuoteen 2035 asti. Dokumentissa esitellään neljä pääskenaariota: ”Hitaasti mutta varmasti-Suomi”, ”Turboahdettu Suomi”, ”Ekologinen Suomi” ja ”Kaupunkiekonologinen Suomi”. Kukin skenaario käsittelee erilaisia teemoja, kuten globalisaatiota, teknologista kehitystä, ekologisuutta, politiikkaa, taloutta ja sosiaalista kehitystä. 
  • Hitaasti mutta varmasti-Suomi: Tämä skenaario kuvaa Suomea, joka etenee varovaisesti ja harkiten kohti tulevaisuutta. Painopiste on vakaudessa ja pitkäjänteisessä suunnittelussa. Globalisaation vaikutukset ovat maltillisia, ja Suomi pyrkii suojelemaan kansallista identiteettiään ja arvojaan. Teknologinen kehitys on hidasta mutta jatkuvaa, ja se otetaan käyttöön vasta kun sen vaikutukset on perusteellisesti arvioitu. Talouskasvu on maltillista, ja yhteiskunnalliset uudistukset tehdään harkiten. 
  • Turboahdettu Suomi: Tässä skenaariossa Suomi on dynaaminen, nopeasti muuttuva ja teknologisesti edistyksellinen maa. Globalisaation vaikutukset ovat voimakkaita, ja Suomi on aktiivinen toimija kansainvälisillä markkinoilla. Teknologinen innovaatio ja digitalisaatio ovat keskeisiä teemoja, ja ne muokkaavat taloutta, yhteiskuntaa ja kulttuuria. Talouskasvu on nopeaa, ja Suomi houkuttelee kansainvälisiä investointeja ja osaajia. Yhteiskunnalliset muutokset ovat nopeita, ja ne voivat aiheuttaa jännitteitä ja haasteita. 
  • Ekologinen Suomi: Tämä skenaario keskittyy ympäristöön ja kestävään kehitykseen. Suomi on edelläkävijä ekologisissa innovaatioissa ja vihreässä teknologiassa. Yhteiskunta ja talous rakentuvat kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. Globalisaation vaikutukset ovat maltillisia, ja Suomi pyrkii vähentämään hiilijalanjälkeään ja suojelemaan luonnonvarojaan. Yhteiskunnalliset uudistukset keskittyvät ympäristöön, ja ne ovat pitkäjänteisiä. 
  • Kaupunkiekonologinen Suomi: Tässä skenaariossa kaupungistuminen ja ekologia yhdistyvät. Suuret kaupungit ovat keskeisiä talouden ja kulttuurin moottoreita. Kaupungeissa panostetaan vihreään infrastruktuuriin, kuten puistoihin, viherkatoksiin ja kestävään liikenteeseen. Teknologia ja digitalisaatio tukevat ekologista kaupunkikehitystä. Yhteiskunnalliset uudistukset keskittyvät kaupunkien kehittämiseen ja niiden haasteiden ratkaisemiseen.
  • Sosiaalinen pääoma: Sosiaalinen pääoma viittaa yksilöiden, ryhmien ja yhteisöjen välisiin sosiaalisiin suhteisiin liittyviin resursseihin ja hyötyihin. Se kuvaa sosiaalisten suhteiden verkostojen luomaa arvoa ja niiden kautta saatavia etuja. Sosiaalista pääomaa voidaan tarkastella monella tasolla, kuten yksilön, ryhmän, yhteisön tai jopa koko yhteiskunnan tasolla. Sosiaalisten suhteiden verkostot voivat lisätä luottamusta yksilöiden ja ryhmien välillä. Verkostot mahdollistavat tiedon ja resurssien jakamisen jäsentensä kesken. Korkea sosiaalinen pääoma voi edistää yhteistyötä ja yhteisöllisyyttä. Sosiaaliset verkostot voivat tarjota emotionaalista, sosiaalista ja taloudellista tukea. Toisaalta alhainen sosiaalinen pääoma ja heikot sosiaaliset verkostot voivat johtaa yksilön tai yhteisön eristäytymiseen, luottamuksen puutteeseen ja yhteistyön vähenemiseen. Sosiaalista pääomaa on tutkittu monilla eri tieteenaloilla, ja sen on todettu vaikuttavan moniin yhteiskunnallisiin ilmiöihin, kuten taloudelliseen kehitykseen, terveyteen, koulutukseen ja rikollisuuteen. Sosiaalista pääomaa voidaan jakaa karkeasti kolmeen eri tyyppiin:
  • Sisäinen sosiaalinen pääoma (bonding social capital): Tämä viittaa tiiviisiin, läheisiin suhteisiin, kuten perheenjäsenten, ystävien ja naapurien välisiin suhteisiin. Se kuvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja luottamusta läheisiin ihmisiin.
  • Ulkoinen sosiaalinen pääoma (bridging social capital): Tämä viittaa laajempiin, usein heikompiin suhteisiin eri yhteisöjen ja ryhmien välillä. Esimerkkejä ovat suhteet työtovereihin, harrastusryhmiin tai muihin yhteisöihin, joihin yksilö kuuluu.
  • Yhdistävä sosiaalinen pääoma (linking social capital): Tämä viittaa suhteisiin, jotka yhdistävät yksilöitä ja ryhmiä eri yhteiskunnallisiin kerroksiin ja instituutioihin. Esimerkiksi suhteet päättäjiin, viranomaisiin tai muihin vaikutusvaltaisiin tahoihin kuuluvat tähän kategoriaan.

Tulevaisuuden idea

Kirjallisuus

Viitteet (kesken)

  • Bahtin, Mihail (1895-1975)
  • Dostojevski
  • Popperin tieto-oppi
  • Antisipaatio-ajattelu
  • Opetushallituksen Oppimisen tulevaisuus 2030: 
  • Opetushallituksen Osaamisedn ennakointi 2035: 
  • Popper Karl (1902-1994): 
  • SSM

Tulevaisuudentutkimuksen idea

Kirjallisuus

  • Airaksinen Tiina, Halinen Irmeli, Linturi Hannu (2016) Futuribles of Learning 2030 – Delphi supports the reform of the core curricula in Finland. European Journal of Futures Research. Special topic: Education 2030 and beyond. Internet https://link.springer.com/article/10.1007/s40309-016-0096-y .
  • Almazyad & al. (2023) Enhancing Expert Panel Discussions in Pediatric Palliative Care: Innovative Scenario Development and Summarization With ChatGPT-4. DOI: 
  • 10.7759/cureus.38249 .
  • Bell Wendell (1997, 2003) Foundations of futures studies, Vol I-II, New Brunswick: Transaction Books.
  • Castells, Manuel (1996-1998) The Information Age trilogy:
  • Castells, Manuel (1996). The Rise of the Network Society, The Information Age: Economy, Society and Culture Vol. I. Cambridge, Massachusetts; Oxford, UK: Blackwell. ISBN 978-0-631-22140-1.
  • Castells, Manuel (1997). The Power of Identity, The Information Age: Economy, Society and Culture Vol. II. Cambridge, Massachusetts; Oxford, UK: Blackwell. ISBN 978-1-4051-0713-6.
  • Castells, Manuel (1998). End of Millennium, The Information Age: Economy, Society and Culture Vol. III. Cambridge, Massachusetts; Oxford, UK: Blackwell. ISBN 978-0-631-22139-5.
  • Castells, Manuel & Himanen, Pekka (toim.): Kestävän kasvun malli – Globaali näkökulma Valtioneuvoston sivusto. 7.11.2013.
  • Dawkins, Richard (1976) The Selfish Gene. Oxford University Press. Suom. Geenin itsekkyys 1993.
  • Dennett, Daniel (1995) Darwin’s dangerous idea: Evolution and the meanings of life. New York: Simon & Schuster, 1995. ISBN 0-684-80290-2.
  • Futura Vol. 28, No. 1 (2009) Philosophical Essays of Knowledge of the Future. Guest editors: Pentti Malaska & Eleonora Masini; Delphi Method, Technological Forecasting and Social Change.
  • Følstad et al. (2019) Different Chatbots for Different Purposes: Towards a Typology of Chatbots to Understand Interaction Design. DOI:  10.1007/978-3-030-17705-8_13 .
  • Gary, Jay & von der Gracht, Heiko (2015) The future of foresight professionals: Results from a global Delphi study. Futures 71. 
  • Goonatilake, Susantha (1992) Biotechnology and the merged evolution of genes and culture. Journal of Social and Evolutionary Systems.
  • Goonatilake, Susantha (1997) The structure of “communities” and communications in the new millennium. World Futures The Journal of General Evolution.
  • Helmer, Olaf (1067) Analysis of the future: The Delphi method. Rand Corporation. 
  • Himanen, Pekka, Casstells, Manuel (2001) Suomen tietoyhteiskuntamalli. (The Finnish model of the information society.) Sitra 242. Suomentanut Jukka Kemppinen. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-26295-1.
  • Hines, Gary, Daheim & Van Der Laan (2017). Building Foresight Capacity: Toward a Foresight Competency Model. World Futures Review. Verkossa https://www.jaygary.com/2017.Hines.Gary.building.foresight.capacity.WFR.pdf 
  • Inayatullah, Sohail & Milojevic, I. (Eds.) (2015). CLA 2.0: Transformative Research in Theory and Practice.
  • Kauppi, Antti & Linturi, Hannu (2018) Kansalaisfoorumin viisi tulevaisuutta. Metodix: ulkaisusarja: Delfoi-tutkimuksia 2/2018. ISBN 978-952-6605-04-3
  • Kondratieff
  • Kurki, Sofi & Wilenius, Markku (2020) The Sixth Smart Wave. The future of work as seen through the long-term dynamic development of societies. In Schaffers, Hans & Vartiainen, Matti, Digital Innovation and the Future of Work. River Publishers, Gistrup.
  • Linturi Hannu (2007) Delfoin metamorfoosit. Futura 1/2007. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
  • Linturi Hannu (2020) Ilmastot@komo: viisi työkalua ilmastokasvatukseen. Verkossa https://metodix.fi/2019/12/01/ilmastotakomo/ .
  • Linturi Hannu, Linturi Jenni ja Rubin Anita (2013) eDelphi – metodievoluutiota verkossa. Metodix https://metodix.fi/2014/11/26/edelfoi-metodievoluutiota-verkossa/ .
  • Linturi Hannu & Linturi Jenni (2018) Tulevaisuuden tekemisen historiaa – varttivuosisata metodioppimista. Futura 3/2018.
  • Linturi Hannu & Rubin Anita (2011) Toinen koulu, toinen maailma. Oppimisen tulevaisuus 2030. Turun yliopiston Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Tutu-julkaisu 1/2011.
  • Linturi Hannu, Rubin Anita (2014) Metodi, metafora ja tulevaisuuskartta. Futura 2/2014. Tulevaisuuden tutkimuksen seura.
  • Linturi, Hannu, Venäläinen, Ville (2015) 
  • Linturi Hannu, Rubin Anita, Airaksinen Tiina (2012) Lukion tulevaisuus 2030 – Toinen koulu, toinen maailma. Otavan Opiston Osuuskunta. 978-952-6605-00-5 (pdf), ISSN-L 2242-1297, ISSN 2242-1297.
  • Minkkinen, Matti (2020) A breathless race for breathing space : Critical-analytical futures studies and the contested co-evolution of privacy imaginaries and institutions.Turun yliopisto. Tutku. Verkossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8042-0.
  • Rand (2020) Delphi Method https://www.rand.org/topics/delphi-method .
  • Siemon, Dominik (2022) Elaborating Team Roles for Artificial Intelligence-based Teammates in Human-AI Collaboration. DOI: 10.1007/s10726-022-09792-z.
  • Stephens (2006)
  • Stubin, Toni (2020) Aavistus – Delfoita kolmessa tulevaisuudessa. Loppuraportti 16.12.2020. Metodix.
  • Tapio Petri (2002) Disaggregative policy Delphi Using cluster analysis as a tool for systematic scenario formation. Technological Forecasting and Social Change. (Internetissä https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0040162501001779).
  • Tapio, Petri (2002) The limits to traffic volume growth : The content and procedure of administrative futures studies on Finnish transport CO2 policy. Internetissä https://helda.helsinki.fi/handle/10138/22446  .
  • The Delphi Technique: Past, present and future prospects. Technological Forecasting and Social Change, Volume 78, Issue 9, Pages 1487-1720 (November 2011)
  • Toffler, Alvin (1970) Future Shock. Bantam Books, ISBN 0-553-27737-5.
  • Toffler Alvin (1980) The Third Wave. Bantam Books, ISBN 0-553-24698-4.
  • Toffler Alvin (1995) Creating a New Civilization (1995) Turner Pub, ISBN 1-57036-224-6.
  • Turoff, M. & Linstone, H. (2002) The Delphi Method. Techniques and Applications. Verkossa http://is.njit.edu/pubs/delphibook/ .
  • Warwick (2000)
  • Weckroth, Klaus (1988) Toiminnan psykologia. Helsinki. Hakapaino.
  • Weckroth, Klaus (1991) X voi olla kuka tahansa, Hanki ja jää. Weckroth omaksui syvällisesti Bahtinin ajatuksen moniäänisyydestä ja -minäisyydestä. “X voi olla kuka tahansa” on analyysi Dostojevskin ruhtinas Myshkinin hahmosta, josta Weckroth kaivaa esiin seitsemän suhteellisen autonomista “minää”, jotka osaavat olla eri mieltä keskenään. Hieman tiukemmalla kynäotteella on tunnistanut kolme erilaista järkeä: biologinen, psykologinen ja sosiaalinen. Nekin usein kamppalevat keskenään.
  • Wilenius ja Kurki (2012) 
  • Wilenius, Markku & Kurki, Sofi (2017). K-waves, Reflexive Foresight and the Anticipation of the Next Socio-economic Cycle. In Handbook of Anticipation R. Poli (ed.).
Springer International Publishing AG.
  • Ylikoski, Petri: Dawkinsin itsekkäät geenit. Niin & näin 3/1994. (PDF)

Viitteet

  • Alvin Toffler (1928-2016)
  • Anticipation
  • Causal Layered Analysis (CLA): Sohail Inayatullahin Causal Layered Analysis (CLA) on tulevaisuudentutkimuksen menetelmä, joka keskittyy eri tasoille ongelmien ja niiden syy-seuraussuhteiden analysoinnissa. Tavoitteena on ymmärtää syvempiä syitä ja merkityksiä nykyisille ongelmille ja luoda laajempia, rikkaampia skenaarioita. CLA jakautuu neljään tasoon: (1) Litania: Tämä on pintataso, joka sisältää yleiset, usein mediaan perustuvat kuvaukset ongelmista. Ne ovat yleensä kvantitatiivisia ja näkyviä. (2) Systeemi: Tällä tasolla analysoidaan rakenteellisia, taloudellisia ja poliittisia syitä pintatason ongelmien taustalla. (3) Maailmankuva: Tässä tarkastellaan kulttuurisia ja ideologisia näkemyksiä, jotka muokkaavat yksilöiden ja yhteiskuntien uskomuksia ja arvoja ja jotka vaikuttavat pintatasoisiin ongelmiin ja niiden sosiaalisiin syihin. (4) Myytti/metafora:  Syvin taso, joka keskittyy perustarinoihin ja myytteihin, jotka ohjaavat maailmankuvaa ja vaikuttavat kaikkiin ylemmän tason ilmiöihin. CLA-menetelmän tarkoituksena on siirtyä pinnallisista näkemyksistä kohti syvempää ymmärrystä, joka voi paljastaa uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja. Se auttaa myös tunnistamaan ja haastamaan piilossa olevia oletuksia ja luomaan laajempia ja transformatiivisempia tulevaisuuden skenaarioita.
  • Forecasting
  • Foresight
  • Future research
  • Future studies
  • Millennium -projekti ja metodologia https://www.millennium-project.org/ 
  • Futures Research Methodology https://www.millennium-project.org/publications-2/futures-research-methodology-version-3-0/ 
  • Futura (kv. lehdet)
  • Kurzweil Academy (https://www.kurzweiledu.com/kurzweil-academy/kurzweil-academy.html) on Ray Kurzweilin ja Singularity Universityn perustama online-oppimiskeskus, joka tarjoaa kursseja tekoälyn, koneoppimisen, teknologian tulevaisuudesta ja muista aiheista. Kurzweil Academyn tavoitteena on kouluttaa seuraavan sukupolven teknologian johtajia. Kurssit ovat avoimia kaikille, ja ne voidaan suorittaa omassa tahdissaan. Kurssit sisältävät videoita, tehtäviä ja muita oppimateriaaleja esimerkiksi seuraavista teemoista: Tekoälyn perusteet, Koneoppiminen, Teknologian tulevaisuus, Tulevaisuuden johtajuus, Datatiede, Tietoturva, Robotiikka ja Kasvatetut aivot
  • Pehmeä systeemimetodologia (Soft Systems Methodology, SSM) on Peter Checklandin kehittämä menetelmä, joka on suunniteltu käsittelemään ongelmallisia, huonosti määriteltyjä tilanteita, joita ei voida tehokkaasti ratkaista perinteisillä, kovilla systeemiteorioilla. SSM eroaa kovista systeemimetodologioista siinä, että se ei keskity teknisten järjestelmien toimintaan, vaan ihmisten ja organisaatioiden monimutkaiseen vuorovaikutukseen ja näkemyseroihin. Se on erityisen hyödyllinen tilanteissa, joissa on otettava huomioon erilaiset intressit, arvot ja tulkinnat.
  • SSM:n perusajatuksena on, että monimutkaisia sosiaalisia tilanteita ei voi ymmärtää tai hallita pelkästään loogisten tai kvantitatiivisten mallien avulla. Sen sijaan SSM käyttää iteratiivista prosessia, jossa pyritään ymmärtämään ongelma-alue holistisesti ja luomaan käsitteellisiä malleja, jotka kuvaavat toivottuja systeemitoimintoja. Tämän prosessin avulla voidaan tunnistaa ja tutkia toimintavaihtoehtoja, jotka edistävät yhteisymmärrystä ja johtavat käytännön parannustoimenpiteisiin. SSM-prosessi voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin:
  • Ongelmatilanteen tutkiminen ja kuvaaminen: Tässä vaiheessa kerätään tietoa ja muodostetaan yleiskuva tilanteesta ilman, että pyritään ratkaisemaan sitä heti.
  • Rikkaan kuvauksen laatiminen: Luodaan yksityiskohtainen kuvaus tilanteesta, joka sisältää kaikki relevantit elementit ja niiden väliset suhteet.
  • Oletettujen systeemien määrittely: Määritellään erilaisia näkökulmia tilanteeseen liittyen ja luodaan niiden perusteella käsitteellisiä malleja.
  • Käsitteellisten mallien kehittäminen: Rakennetaan mallit, jotka kuvaavat, miten systeemin osat toimivat yhdessä tavoitteen saavuttamiseksi. Nämä mallit ovat usein yksinkertaistuksia todellisuudesta.
  • Vertailu mallien ja todellisuuden välillä: Tarkastellaan, miten hyvin mallit vastaavat todellista tilannetta ja mitä eroja on havaittavissa.
  • Toivottavien muutosten tunnistaminen ja arviointi: Pohditaan, mitä muutoksia tarvitaan toivotun tilanteen saavuttamiseksi ja miten näitä muutoksia voidaan soveltaa käytännössä.
  • Toimenpiteiden suunnittelu ja toteutus: Laaditaan suunnitelma valittujen muutosten toteuttamiseksi ja ryhdytään toimiin niiden implementoimiseksi.
  • SSM korostaa oppimista ja ymmärryksen syventämistä ongelmatilanteesta, ja sen tavoitteena on löytää käytännöllisiä ja toteutuskelpoisia ratkaisuja, jotka palvelevat kaikkien osapuolten etua. Menetelmä on joustava ja sovellettavissa monenlaisiin tilanteisiin, mikä tekee siitä arvokkaan työkalun monitieteellisissä ja monimutkaisissa ympäristöissä. Lähteet: Checkland P. & Scholes J. (1999) Soft Systems Methodology in Action. John Wiley & Sons Ltd. Chichester; Checkland, Peter (2000) Soft Systems Methodology: A 30-Year Retrospective. Wiley.
  • Sitra: virallisesti Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, on suomalainen julkisoikeudellinen rahasto ja ajatushautomo, joka perustettiin vuonna 1967 juhlistamaan Suomen 50-vuotista itsenäisyyttä. Sitraa voidaan pitää eräänlaisena tulevaisuusorganisaationa, joka pyrkii edistämään Suomen yhteiskunnallista, taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Sitran tehtävänä on edistää Suomen kilpailukykyä ja hyvinvointia. Se pyrkii tunnistamaan yhteiskunnan keskeisiä haasteita ja etsimään niihin ratkaisuja yhdessä eri toimijoiden kanssa. Sitran visio on, että Suomi on edelläkävijä, kun ratkaistaan aikamme suurimpia haasteita. Thinktank toimii monilla eri yhteiskunnan osa-alueilla, kuten koulutus, terveys, energia, ympäristö ja talous. Se tekee tutkimusta, järjestää seminaareja ja työpajoja, tukee innovaatioita ja käynnistää erilaisia hankkeita ja kokeiluja. Sitra rahoittaa toimintaansa pääasiassa sijoitustoiminnan tuotoilla. Se on itsenäinen rahasto, joka ei saa valtion budjetista määrärahoja. Sitra tekee laajasti yhteistyötä niin julkisen sektorin, yritysten, tutkimuslaitosten kuin kansalaisjärjestöjenkin kanssa. Yhteistyön avulla pyritään löytämään ratkaisuja monimutkaisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin. Vaikka Sitra keskittyy pääasiassa Suomen yhteiskunnallisiin kysymyksiin, sillä on myös kansainvälistä toimintaa. Sitra osallistuu erilaisiin kansainvälisiin verkostoihin ja hankkeisiin ja pyrkii edistämään suomalaista osaamista ja innovaatioita maailmalla. Sitran tavoitteena on vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon. Se pyrkii olemaan edelläkävijä ja tuomaan esiin uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Sitra on tunnettu erityisesti kyvystään tunnistaa yhteiskunnan muutostrendejä ja reagoida niihin proaktiivisesti.
  • Teknologinen singulariteetti: singulariteetti viittaa siihen teoreettiseen tulevaisuuden hetkeen, jolloin teknologinen kehitys kiihtyy niin nopeasti, että se johtaa ennennäkemättömiin ja arvaamattomiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Kun tekoäly saavuttaa ja ylittää ihmisen älykkyyden, se voi teoriassa parantaa itseään nopeudella, jota ihmiset eivät voi seurata tai ymmärtää. Tämä on seurausta eksponentiaalisesta teknologisesta edistyksestä, joka muuttaa ihmiskunnan olemassaoloa perustavanlaatuisesti. Teknologisen singulariteetin käsitteen popularisoi matemaatikko ja kirjailija Vernor Vinge, mutta sitä on sittemmin laajennettu muun muassa futuristi Ray Kurzweilin toimesta. On tärkeää huomata, että vaikka teknologinen singulariteetti on kiinnostava ja provosoiva käsite, se on myös kiistanalainen. Monet asiantuntijat kyseenalaistavat sen todennäköisyyden, ajoituksen tai vaikutukset. Jotkut näkevät sen mahdollisena ja jopa väistämättömänä tulevaisuuden skenaariona, kun taas toiset pitävät sitä spekulatiivisena tai liioiteltuna.
  • Tekoälyn eettisiä kysymyksiä voi nykytilanteessa pohtia kymmenen kysymyksen kautta. (Lee 2014) Ne auttavat arvioimaan koneälyn kehitystä, hyötyjä ja uhkia.
  • Koneälyn etiikka (Machinen ethics) https://academic-accelerator.com/encyclopedia/machine-ethics 
  • Transhumanismi: Transhumanismi on kulttuurinen, älyllinen ja teknologinen ajatussuunta, joka kannattaa ihmisen tilan parantamista ja laajentamista teknologian avulla. Sen keskeinen ajatus on, että ihmiset voivat ja heidänm pitäisi käyttää teknologiaa ylittääkseen biologiset rajoitteensa, kuten sairaudet, ikääntyminen ja jopa kuolema. Ajatussuunnalle on ominaistat:
    • Teknologian hyödyntäminen: Transhumanistit uskovat, että teknologia, kuten geneettinen muokkaus, neuroteknologia, tekoäly ja nanoteknologia, voi auttaa parantamaan ja laajentamaan ihmisen kykyjä.
    • Ihmisen parantaminen: Transhumanismissa korostetaan ihmisen fyysisten, kognitiivisten ja psykologisten kykyjen parantamista. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi älykkyyden, muistin tai fyysisen suorituskyvyn tehostamista.
    • Elämän pidentäminen: Monet transhumanistit pyrkivät löytämään keinoja pidentää ihmisen elinikää, jopa äärimmäisissä tapauksissa pyrkien kuolemattomuuteen.
    • Eettiset kysymykset: Transhumanismi herättää monia eettisiä kysymyksiä, kuten kuka pääsee hyötymään näistä teknologioista, miten ne vaikuttavat yhteiskuntaan ja ihmisen identiteettiin sekä mitä teknomanipulaation jälkeen tarkoittaa olla ihminen.
    • Posthumanismi: Joissakin transhumanistisissa näkemyksissä on ajatus posthumanismista, joka viittaa ajatukseen siitä, että teknologian avulla luotu tai muokattu olento voi ylittää nykyisen ihmisen tilan ja tulla ”postihmiseksi”, olennoksi, joka on ylittänyt ihmisen biologiset ja kognitiiviset rajoitukset.
  • Transhumanismi on monimutkainen ja monitahoinen liike, joka yhdistää teknologian, filosofian, tieteen ja taiteen. Vaikka monet transhumanistiset ideat ovat spekulatiivisia, ne herättävät tärkeitä kysymyksiä ihmisen tulevaisuudesta, teknologian roolista yhteiskunnassa ja ihmisen luonteesta.
  • Tulevaisuuden tutkimuksen seura: Tulevaisuuden tutkimuksen seura on suomalainen tieteellinen yhdistys, joka edistää tulevaisuudentutkimuksen ja -ajattelun tunnettuutta ja käyttöä Suomessa. Seura toimii tulevaisuudentutkimuksen ammattilaisten, harrastajien ja muiden tulevaisuudesta kiinnostuneiden kohtauspaikkana ja verkostona. Seura perustettiin vuonna 1980, ja se järjestää erilaisia tapahtumia, seminaareja, koulutuksia ja konferensseja tulevaisuudentutkimukseen liittyen. Seura julkaisee ”Futura”-nimistä lehteä, joka käsittelee tulevaisuudentutkimuksen ja -ajattelun teemoja. Lehti tarjoaa ajankohtaista tietoa tulevaisuudentutkimuksen kentältä ja toimii foorumina keskustelulle tulevaisuuden haasteista ja mahdollisuuksista. Se myös julkaisee materiaaleja ja tutkimuksia tulevaisuuden aiheista. Tulevaisuuden tutkimuksen seura tekee yhteistyötä eri organisaatioiden, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja muiden tulevaisuudentutkimusta tekevien tahojen kanssa sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Tulevaisuuden tutkimuksen seuran visiona on edistää tulevaisuudentutkimuksen ja -ajattelun merkitystä yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja strategisessa suunnittelussa sekä tukea tulevaisuudentutkimuksen ammattilaisten toimintaa. Seura pyrkii edistämään tulevaisuudentutkimuksen tunnettuutta ja arvostusta sekä tarjoamaan jäsenilleen mahdollisuuksia verkostoitua, oppia ja jakaa tietoa tulevaisuuden aiheista. Seura on tärkeä toimija suomalaisessa tulevaisuudentutkimuksen kentässä ja sillä on merkittävä rooli tulevaisuudentutkimuksen edistämisessä ja kehittämisessä maassamme.
  • Tulevaisuuden tutkimuskeskus: Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus (Finland Futures Research Centre, FFRC) on yksi maailman vanhimmista ja suurimmista tulevaisuudentutkimuksen laitoksista. Tulevaisuuden tutkimuskeskus perustettiin vuonna 1992, ja se on sittemmin kasvanut ja laajentunut merkittävästi. Keskus tekee monitieteistä tulevaisuudentutkimusta, joka kattaa laajan kirjon eri aiheita, kuten ympäristö, energia, yhteiskunta, talous, teknologia ja kulttuuri. Tutkimus on usein soveltavaa ja pyrkii tukemaan päätöksentekoa eri tasoilla. Tieteen ohella tutkimuskeskus tarjoaa monenlaista koulutusta tulevaisuudentutkimuksen alalla, mukaan lukien maisteri- ja tohtorikoulutusohjelmia, lyhytkursseja ja seminaareja. Keskus tekee laajaa yhteistyötä niin kansallisesti kuin kansainvälisesti muiden yliopistojen, tutkimuslaitosten, yritysten, julkishallinnon ja muiden sidosryhmien kanssa. Tulevaisuuden tutkimuskeskus julkaisee aktiivisesti tutkimustuloksiaan erilaisissa julkaisuissa, raporteissa, artikkeleissa ja kirjoissa. Se julkaisee myös ”Futures” -nimistä kansainvälistä tieteellistä lehteä. Keskus pyrkii edistämään tulevaisuudentutkimuksen ja -ajattelun merkitystä yhteiskunnassa ja tukemaan kestävää kehitystä. Tulevaisuuden tutkimuskeskus on tunnettu ja arvostettu toimija sekä kansallisesti että kansainvälisesti, ja sillä on merkittävä rooli tulevaisuudentutkimuksen edistämisessä ja kehittämisessä.
  • Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia: Tulevaisuudentutkimuksen Verkostoakatemia (TVA) on suomalainen koulutus- ja tutkimusorganisaatio, joka keskittyy tulevaisuudentutkimukseen ja ennakointiin. Se on yliopistojen muodostama verkostomainen yhteisö, joka yhdistää eri alojen asiantuntijoita, tutkijoita, kouluttajia ja muita tulevaisuudesta kiinnostuneita henkilöitä. TVA perustettiin vuonna 1996, ja sen taustalla oli halu edistää tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin osaamista Suomessa. Verkostoakatemia tarjoaa monipuolista koulutusta tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alalla. Koulutusohjelmat kattavat niin perus- kuin jatkokoulutuksen ja ne on suunnattu eri kohderyhmille, kuten yrityksille, julkishallinnolle, opiskelijoille ja yksityishenkilöille. TVA tekee tulevaisuudentutkimusta ja ennakointia monilla eri aloilla ja teemoilla. Tutkimus on usein monitieteistä ja se pyrkii vastaamaan yhteiskunnan ja elinkeinoelämän ajankohtaisiin haasteisiin. Verkostoakatemia järjestää säännöllisesti erilaisia tapahtumia, seminaareja ja konferensseja, joissa käsitellään tulevaisuuden teemoja ja haasteita. TVA:n visiona on olla edelläkävijä tulevaisuudentutkimuksen ja ennakoinnin alalla sekä edistää tulevaisuusajattelua ja -osaamista Suomessa. Sen tehtävänä on tarjota korkealaatuista koulutusta ja tutkimusta sekä tukea jäsentensä ammatillista kehittymistä.
  • Ks. Tulevaisuudentutkimus Suomessa tänään ja huomenna TVA 20 vuotta. Futura 3/2018. Ks. http://lipas.uwasa.fi/~itv/publicat/Futura_3-2018_38-43.pdf .
  • Vernor Vingen neljä teesiä: Yhdysvaltalaisen matemaatikon Vernor Vingen (s. 1944)  ensimmäisen väitteen mukaan suuret tietokoneverkot käyttäjineen muodostavat ennen pitkää yhdessä yli-inhimillisen älykkäitä kollektiiveja. Säädettävän, kontrolloitavan ja optimaalisesti toimivan konemetaforan saavutuksia ovat avaruusraketit, ydinvoimalat ja alun perin myös tietokoneet. Niiden toiminnassa ei ole varaa intuitiolle, sattumanvaraisuudelle tai luovalle toiminnalle. Koneorganisaatio on staattiseksi ja hallituksi opetettu ja sen jäljiltä oppimaton (jokainen tapahtuma on ennakoitu), kun taas organisaatio-organismi on moninapaisesti vuorovaikutuksessa sisäisten toimijoiden ja ympäristön kanssa. Tämä kehitysvaihe ei riitä vaan tarvitaan älykäs kone, joka “oppii” vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa tavalla joka jo lähtökohtaisesti tekee siitä “yli-inhimillisen”. Kone voi tarkastella dataa vaikkapa tuhatulotteisesti ja käyttää aisteinaan tuhansia antureita. Ero ihmistietojenkäsittelyyn kasvaa sitä mukaa kun koneiden prosessointikyky lisääntyy. Vauhti on kova tai vielä kovempi riippuen siitä, miten pitkään ns. Mooren laki pätee.
  • Oppimiskyvyn seurauksena kone myös “inhimillistyy”. Oppiva kone on yhä useammin heuristinen järjestelmä, jonka toiminta riippuu sen saamasta ulkomaailman syötteestä. Tästä seuraa se inhimillinen piirre, että kone voi myös oppia tai ymmärtää väärin. Tulevaisuuden globaalia ihminen-kone-systeemiä kuvataan eräänlaisena organistisena keskushermostona, joka kuvaa, jäsentää ja organisoi maailmaa, jossa eletään yhä pidempään. Siitä pitävät huolen koneälysysteemit, jotka kierrättävät “big dataa” kumulatiivisesti integroituvaksi käyttötiedoksi ohjaten ihmisiä toimimaan älykäämmin yhdessä. Kriisitilanteissa ihmisillä on systemaattinen taipumus regressoitua ja korvata tieto uskomuksilla. Koneälyssä regressiivinen takaisinkytkentä on mahdollista estää. Ihminen on taitava “pettämään” sekä itseään että toisia. Kone voidaan opettaa oppimaan “tosikoksi”, joka ei tee takaumia.
  • Toiseenkin Vernorin kuvaamaan tulevaisuuteen on mahdollista askeltaa sen mullistavuudesta huolimatta puolihuomaamatta. Väitteen mukaan tietokone-ihminen-käyttöliittymät muuttuvat niin hienovaraisiksi ja läpinäkyviksi, että ne ennen pitkää mielletään yli-inhimillisen älykkäiksi. Tämän kehityksen kulminaatiopisteessä ihmistä ja konetta ei enää pysty irrottamaan toisistaan. Tällä polullakin jo kuljetaan. Elinsiirtoja ovat seuranneet tekoelimet, joista oma alalajinsa ovat aisteja korvaavat elimet kuten sisäkorvaimplantti. Se ei tee kuurosta fysiologisesti kuulevaa mutta silti hän kuulee ja kykenee kommunikoimaan. Warwickin (2000) mukaan teknologinen singulariteetti syntyy ihmisaivojen ja teknologian yhdistymisen myötä. Hän uskoo, että tulevalla yli-ihmisellä on edelleen biologiset aivot, jotka teknologia yhdistää eri aisteihin, tietokoneisiin ja toisiin ihmisiin. 
  • Kolmas teknologisen singulariteetin tulevaisuusteesi kuvaa selkeimmin Goonatilaken profetiaa yhtyvistä informaatiolinjoista. Sen mukaan tieteen kehitys johtaa biologiaan perustuviin innovaatioihin, jotka kehittävät ihmistä lajina yli ihmisen luonnollisen kapasiteetin. Mitä pitemmälle DNA-koodia avataan sitä pitemmälle edetään myös sen somaattisen ja eksosomaattisen manipulaation tiellä. Tuore tieto kertoo ihmisalkion muokkauksesta. (Liang et al. 2015) Se viestii siitä, että Kurzweilin (biologinen) kakkosepookki on täydessä vauhdissa. Alkioita kloonataan ja muokataan. Geenikartat tarkentuvat ja Vernorin ykkösteesin mukaiset totaaliset tietojärjestelmät ovat kehittymässä. Ne koskevat yhtä lailla perusinformaatiota (biologia, ympäristö) kuin operationaalista (kliinistä) toimintaa.
  • Vingen neljännen teesin mukaan tietokoneet ovat päätyneet tietoisiksi itsestään ja saavuttaneet yli-inhimillisen älykkyyden tason. Tämä väite merkitsisi toteutuessaan sitä, että Dennettin evoluutiotornin viidennen kerroksen rakennusprojekti on valmis. Sitä asuttaisivat koneet.
  • Delphi variations 2030:
MAIN FUNCTIONSResearch and development
Research”A detailed study of a subject, especially in order to discover (new) information or reach a (new) understanding.” (Cambridge https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/research ) Research is ”creative and systematic work undertaken to increase the stock of knowledge” (OECD definition 2015 https://eduq.info/xmlui/handle/11515/35750). It involves the collection, organization, and analysis of information to increase understanding of a topic or issue. ”Research is a systematic inquiry to describe, explain, predict, and control the observed phenomenon. It involves inductive and deductive methods.” (Earl Robert Babbie https://en.wikipedia.org/wiki/Earl_Babbie)
Organizational development”Organizational change is about realigning the behaviours of people around work processes without changing who they are as individuals. The director knows that the driver of new behaviours can only be the script and her mission for the new play. There are social implications, however, employees can be cordially invited to take part in the change (new play) or not.” “Organizational change is, in most cases, complex because of the sheer number of moving parts that must be altered for the transition to be complete. But complex is not chaotic. Complexity can be managed, scheduled, and coordinated with management tools that have been around for decades. Chaos can enter the picture if the organization loses control of the change process by not following schedules, not doing planned things in order, or not replanning and rescheduling as actions are needed beyond the existing plan.” (Sydney Engelberg: Decision-making, Innovation and Organizational Change: The Need for New Paradigms)
Social developmentSocial development and learning take place all the time, even when the activity has no specific goal or objective. All kinds of symmetrical encounters and interactions contribute to increased understanding between people. Advanced forms of discussion such as dialogue strengthen the ability of people and communities to lead sustainable lives. Diverse and free dialogue improves the quality of decision-making and it is also possible to practice and learn this process at school.
PURPOSEPurpose of the research or development
Forecast”To calculate or predict (some future event or condition) usually as a result of study and analysis of available pertinent data.” Merriam-Webster (Short form: ”to calculate the future”)
Foresight”The ability to judge correctly what is going to happen in the future and plan your actions based on this knowledge.” (Cambridge dictionary) The ability to predict what will happen or be needed in the future. (Oxford)
Anticipation (foresight)”The ability to judge correctly what is going to happen in the future and plan your actions based on this knowledge.” Cambridge dictionary
Barometer”Something that can show how a particular situation is developing, or how people’s opinions on a particular matter are changing.” (Cambridge dictionary) Anticipation is also a feeling of excitement about something that is going to happen in the near future. (Cambridge)
Action research”Action research is a philosophy and methodology of research generally applied in the social sciences. It seeks transformative change through the simultaneous process of taking action and doing research, which are linked together by critical reflection.” (Wikipedia)
Strategy work”The Strategy Work Program focuses on processes, practices, and dynamics of strategy making in and across organizations, particularly from the viewpoint of language, discourse, and narratives.” (Strategy work http://strategywork.org)
Decision making”Decision-making process is a reasoning process based on assumptions of values, preferences and beliefs of the decision-maker. Every decision-making process produces a final choice, which may or may not prompt action.” (Herbert Alexander Simon (1977). The New Science of Management Decision. Prentice-Hall)
Dialogue, debate, discussion”The first and most difficult task of dialogue involves parking the ego and listening with an open spirit. From this receptivity can come questions which lead to understanding.” “Dialogue is the opposite of debate, a verbal “fight,” the goal of which is to win an argument by besting an opponent.” “Dialogue is also different from discussion, the “breaking apart” of issues, individuals or situations to gain agreement. Discussions tend to be fast-paced, persuasive conversations in which one person tries to convince the other of a point of view or solution.” (Ann McGee-Cooper: Dialogue: The Power of Understanding)
Participation”Participatory Processes are specific methods citizens and/or employed to achieve active participation by all members of a group in a decision making process. The approach can be used for most issues and should give equal opportunities for everybody involved. The primary goal is to create productive discussions to develop positive solutions. Method selection is dependent on what the participants want to achieve.” (Participatory Processes Methods – Change The World)
Pedagogy”Inquiry-based learning (also enquiry-based learning in British English) is a form of active learning that starts by posing questions, problems or scenarios. It contrasts with traditional education, which generally relies on the teacher presenting facts and their own knowledge about the subject. Inquiry-based learning is often assisted by a facilitator rather than a lecturer. Inquirers will identify and research issues and questions to develop knowledge or solutions. Inquiry-based learning includes problem-based learning, and is generally used in small scale investigations and projects, as well as research. The inquiry-based instruction is principally very closely related to the development and practice of thinking and problem solving skills.” (Wikipedia https://en.wikipedia.org/wiki/Inquiry-based_learning
Therapy”Group therapy is structured, goal-oriented, fixed-term therapy which utilises peer support. Participation requires the patient to have motivation to examine their own illness and life situation, as well as preparedness for performing various exercises.” (City of Helsinki )
TARGETThe goal of the process is either the consensus or dissensus of the participants based on the arguments for and against the different options.
ConsensusThe word consensus comes from Latin meaning ”agreement, accord”, which in turn comes from consentire, meaning ”feel together”. Its meaning and usage relate to both a generally accepted opinion, and the conclusion of a decision based on collective agreement. Both the process and outcome of consensus decision-making are referred to as consensus (e.g. ”by consensus” and ”a consensus” respectively). (Wikipedia https://en.wikipedia.org/wiki/Consensus_decision-making)
DissensusThe opposite of consensus, a lack of consensus; disagreement within a group. In Delphi, disagreement is also a driving force when it can be seen as a starting point for different futures and their justifications.
HybridThe hybrid option allows both consensus and disagreement. A solution is not forced but a consensus is recorded when it happens spontaneously and on other issues arguments are sought for different futures.
TIME HORIZONThe goal of the process is either the consensus or dissensus of the participants based on the arguments for and against the different options.
Short termThe forecast for the future is 1-3 years
Medium targetThe forecast/foresight for the future is 5-10 years
Long termThe foresight/forecast for the future is over 10 years
PANEL ASSEMBLYBased on an expertise, interest and membership
ExpertiseThe choice of panelist is based on their expertise. An expert is somebody who has a broad and deep competence in terms of knowledge, skill and experience through practice and education in a particular field. An expert, more generally, is a person with extensive knowledge or ability based on research, experience, or occupation and in a particular area of study.
InterestThe choice of a panelist is based on her or his interest, that she or he belongs to a certain (identity) group that has a common and unified task and/or understanding of some social activity or institution.
MembershipThe selection of a panelist is based on whether they are a member of a group or have been given a membership-related role.
PANEL SIZEDifferent panel sizes
SmallThe panel size is small 10-20, which allows for an intensive communicative learning process.
MediumThe size of the panel is 20-50, which allows for effective and rich interaction between team members.
LargeThe panel size is moderately large 50-100. With the help of an extensive panel of experts, it is possible to find out different and similar views on the phenomenon. The panel can also be used for continuous monitoring of the phenomenon.
XLargeA large panel (more than 100 panelists) is justified when developing an organization’s activities or involving people to discuss and decide on common issues.
XXLargeThe use of very large panels (over 500) often focuses on global technology forecasting and market research.
QUESTION TYPEThe column defines a typical question, although there may be other types of questions
ScaleLikert scales – with one or two dimension variables – are the most common Delphi question types. The most common scale variables are probability, desirability, relevance, importance, and feasibility.
Multiple scaleA multi-question scale with one or two criterion dimensions
Time seriesA time series question consists of an actual trend line (time series created by manager) and one or more future estimates assessed by panelists
TimelineIn the Timeline question type, the panelist evaluates when (in what year) the subject of the question materializes or what is the earliest and latest possible time for the event.
GroupingIn the Grouping question type, certain phenomena or features are placed in categories defined by the Manager, such as ascending, descending, and permanent.
Sorting/orderingIn the Sorting/Ordering question type, a set of phenomena or properties is classified according to some criterion as a sequence from, for example, the most important to the least important.
MultiselectA multiple-choice question is a type of question familiar from survey query, in which one or more options are extracted from a list of properties.
Open questionOpen question: the panelist answers in free-form writing.
Process questionIt is possible for a panelist to continue, branch out and develop not only her or his answer to a question as well.
PROCESSThe Delphi process can be implemented with (a) one query and round, (b) several consecutive different queries and rounds, and (c) one query and continuous periodic measurements.
Roundless DelphiA roundless Delphi panel whose questions and answers are basically visible and answered in real time by the panelists from the beginning ((so-called Real-Time Delphi).
Multi-round DelphiA traditional Delphi process carried out in two or more sequential rounds
Continous DelphiA repetitive Delphi process (qualitative barometer) in which the same panel takes a position on the same arguments or issues at regular intervals.
FACILITATIONThe Delphi manager actively guides and interacts with the panel at three different levels: (a) active communication, (b) active facilitation, (c) active participation
Active communicationThe study manager actively communicates to the panelists about the progress of the process and thereby seeks to strengthen participation during the round.
Active facilitationThe research manager facilitates (hides, organizes, focuses) questions and queries during the Delphi round and targets communication to different subgroups according to how the response develops.
Active participationThe manager belongs to the group or community that researches or develops its own activities and participates in the process as one panelist, which is also known to all other participants.
ANALYSISMethod of analysis of Delphi data
Quantitative analysisQuantitative analysis is a technique that uses mathematical and statistical modeling, measurement, and research to understand behavior.
Qualitative analysisQualitative research involves collecting and analyzing non-numerical data (e.g., text, video, or audio) to understand concepts, opinions, or experiences.
Eclectic approachAn eclectic approach combines quantitative and qualitative techniques in the same study.
RELATION TO OTHER FUTURE RESEARCH METHODSRelationship with other future research and foresight methods
Trend analysisTrend analysis is the widespread practice of collecting information and attempting to spot a pattern. In statistics, trend analysis often refers to techniques for extracting an underlying pattern of behavior in a time series which would otherwise be partly or nearly completely hidden by noise. Trend analysis can be also used for word usage, how words change in the frequency of use in time (diachronic analysis)
Weak signals”Weak signals are the first indicators of changes that may become significant in the future.” (Sitra https://www.sitra.fi/en/topics/weak-signals/#about-signals)
ScenariosA scenario is a ‘story’ illustrating visions of possible future or aspects of possible future. Scenarios are not predictions about the future but rather similar to simulations of some possible futures. They are used both as an exploratory method or a tool for decision-making, mainly to highlight the discontinuities from the present and to reveal the choices available and their potential consequences. To be effective, scenarios must be plausible, consistent and offer insights into the future. (European Foresight Platform http://www.foresight-platform.eu/community/forlearn/how-to-do-foresight/methods/scenario/)
Futures wheelThe futures wheel is a method for graphical visualisation of direct and indirect future consequences of a particular change or development. ”The Futures Wheel is a way of organizing thinking and questioning about the future – a kind of structured brainstorming.” (method inventor Jerome C. Glenn http://www.millennium-project.org/about-us/planning-committee/jerome-glenn/)
Generic Foresight Process Frameworks (GFPF)The Generic Foresight Process Frameworks (GFPF) define similar foresight stages/phases that can be used to explore possible futures. The frameworks all provide a structure that allows expansion of perspectives to seek new possibilities as external changes evolve over time, to imagine futures that generate new strategic or policy options. The frameworks aim to help people take a ‘prospective’ not reactive stance to the future. Voros (2006) suggests that it is a “systematic and conscious use of explicitly prospective methods” that allows foresight capacities to emerge and generate images of the future. (Foresight Futures https://foresightfutures.net/foresight-approaches)
Systems modelingSystem or systems modeling is the process of developing abstract models of a system, with each model presenting a different view or perspective of that system.
Soft systems methodology (SSM)“Soft Systems Methodology (SSM) is a cyclic learning system which uses models of human activity to explore with the actors in the real world problem situation, their perceptions of that situation and their readiness to decide upon purposeful action which accommodates different actor’s perceptions, judgments and values.”(Checkland, 1999)
Causal Layered Analysis (CLA)Causal layered analysis (CLA) is a technique used in strategic planning and futurology to more effectively and deeper shape the future. The technique was pioneered by futurist Sohail Inayatullah. (Wikipedia)
OUTCOMEThe result of the Delphi process
Interaction (process)The Delphi process generates interaction and dialogue between people who would not otherwise have the opportunity to do so.
Story (narrative)The Delphi process produces alternative and argumentative stories of how different futures (future images, scenarios) may materialize.
Information (data)The Delphi process adds, expands or deepens information (facts about someone or something) about the phenomenon under review.
Knowledge (understanding)The Delphi process adds, expands, or deepens knowledge (a familiarity, awareness, or understanding of someone or something) about the phenomenon under review.
Decision-makingThe Delphi process prepares and strengthens diverse and rational decision-making.
Action (activity, operations)The Delphi process provides a basis for decision-making and provides the means to start action and/or operations.
Delphi variations table by Hannu Linturi & Jukka Vepsäläinen 2022

Futures Research Methodology, Version 3.0, contents:

  1. Introduction to Futures Research, Jerome C. Glenn
  2. Environmental Scanning, Theodore J. Gordon and Jerome C. Glenn
  3. Text Mining for Technology Foresight, Alan L. Porter
  4. Delphi, Theodore J. Gordon
  5. Real-Time Delphi, Theodore J. Gordon
  6. The Futures Wheel, Jerome C. Glenn
  7. The Futures Polygon, Antonio Pacinelli
  8. Trend Impact Analysis, Theodore J. Gordon
  9. Cross-Impact Analysis, Theodore J. Gordon
  10. Wild Cards, John Petersen and Karlheintz Steinmueller
  11. Structural Analysis, Jacques Arcade, Michel Godet, Francis Meunier, Fabrice Roubelat
  12. The Systems Perspectives, Allenna Leonard with Stafford Beer
  13. Decision Modeling, The Futures Group International
  14. Substitution Analysis, Theodore J. Gordon
  15. Statistical Modeling, Antonio Pacinelli
  16. Technology Sequence Analysis, Theodore J. Gordon
  17. Morphological Analysis, Tom Ritchey
  18. Relevance Trees, The Futures Group International and Theodore J. Gordon
  19. Scenarios, Jerome C. Glenn and The Futures Group International
  20. A Toolbox for Scenario Planning, Michel Godet
  21. Interactive Scenarios, Theodore J. Gordon
  22. Robust Decisionmaking, Robert Lempert, Steven Popper, Steve Bankes (RAND Corporation)
  23. Participatory Methods, Jerome C. Glenn
  24. Simulation and Games, Erwin Rausch with additions from Frank Catanzaro
  25. Genius Forecasting, Intuition, and Vision, Jerome C. Glenn
  26. Prediction Markets
  27. Using Vision in Futures, Clem Bezold
  28. Normative Forecasting, Joe Coates and Jerome C. Glenn
  29. S&T Road Mapping, Theodore J. Gordon
  30. Field Anomaly Relaxation (FAR), Geoffrey R. Coyle
  31. Agent Modeling (demo software), Theodore J. Gordon
  32. Chaos and Non-Linear Dynamics, Theodore Gordon
  33. Multiple Perspective Concept, Harold Linstone
  34. Heuristics Modeling, Sam Cole
  35. Causal Layered Analysis, Sohail Inayatullah
  36. Personal Futures, Verne Wheelwright
  37. State of the Future Index, Theodore J. Gordon
  38. SOFI Software System, Peter Yim
  39. Integration, Comparisons, and Frontiers of Futures Research Methods, Theodore J. Gordon and Jerome C. Glenn
  • Pehmeä systeemimetodogia (Soft Systems Methodology, SSM): Peter Checklandin pehmeä systeemimetodologia on kehitetty vastaamaan monimutkaisiin ongelmiin, joissa on monia osapuolia ja ristiriitaisia näkemyksiä. Se poikkeaa perinteisistä ”koviin järjestelmiin” perustuvista menetelmistä. SSM korostaa, että järjestelmät ovat ihmisten luomia ja niitä voidaan muuttaa ihmisten toimesta. Systeemin kehittämisprosessi ei ole lineaarinen vaan iteratiivinen, ja sen vaiheita voidaan toistaa tarpeen mukaan. Malli ei oleta objektiivista ”oikeaa” ratkaisua vaan tärkeää on ymmärtää, että ongelman määritelmä ja ratkaisu voivat vaihdella eri sidosryhmien kesken. SSM:n vaiheita ovat (vaiheet saattavat toistua iteratiivisesti): (1) Lähtö- ja mahdollisesti ongelm tilanteen tunnistaminen: tässä vaiheessa tunnistetaan nykytilanne, ongelma ja sen konteksti, (2) Nykytilanteen ja ongelman kuvaus: luodaan kuvaus tilanteesta ilman järjestelmän rajoituksia, (3) Käsitteellisten mallien muodostaminen:mallien avulla pyritään ymmärtämään erilaisia tapoja, joilla ongelmaa voitaisiin lähestyä, muodostetaan malli toivottavasta tulevaisuustilanteesta, (4) Käsitteellisten mallien vertailu ongelmaan: malleja vertaillaan nykytilanteeseen ja  ongelmaan, (5) Toimintasuunnitelmien luominen: etsitään tapoja muuttaa nykyistä tilannetta kohti toivottua tulevaisuutta, (6) Muutetaan suunnitelma toiminnaksi: suunnitelmat viedään käytäntöön, (7) Toiminnan ja tilanteen arviointi: arvioidaan, ovatko toimenpiteet johtaneet toivottuihin tuloksiin.
  • Wendell Bell (1921-2014) 

Suomalaisia Delfoi-väitöksiä aikajärjestyksessä 8/2023

  1. Kuusi, Osmo (1999) Expertise in the Future Use of Generic Technologies. VATT-tutkimuksia 59. Verkossa http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/t59.pdf
  2. Tapio Petri (2002) The limits to traffic volume growth. University of Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/22446/thelimit.pdf?sequence=2&origin=publication_detail
  3. Myllylä, Yrjö (2007) Logistic and Social Future of the Murmansk Region until 2020. Joensuun yliopisto, Yhteiskunta- ja aluetieteiden laitos. Joensuu. Verkossa http://joypub.joensuu.fi/publications/dissertations/myllyla_murmanskin/myllyla.pdf
  4. Paaso, Aila (2010) Osaava ammatillinen opettaja 2020. Tutkimus ammatillisen opettajan tulevaisuuden työnkuvasta. Rovaniemi: Lapin yliopisto 2010, Acta Universitatis Lapponiensis 174. ISBN 978-952-484-348-5. ISSN 0788-7604.
  5. Valtonen, Vesa (2010) Turvallisuustoimijoiden yhteistyö. Maanpuolustuskorkeakoulu, taktiikan laitos. Julkaisusarja 1, Helsinki. Verkossa http://www.doria.fi/handle/10024/74154
  6. Korhonen-Yrjänheikki, Kati (2011) Future of the Finnish Engineering Education – A Collaborative Stakeholder Approach. ISBN 978-852-5633-48-1. TEK. Miktor. Helsinki. Verkossa  http://www.tek.fi/ci/pdf/julkaisut/KKY_dissertation_web.pdf .
  7. Laakso, Kimmo (2011) Matkaviestinnän sääntely ja sen vaikutukset Suomessa 1985–2015 . Tampereen teknillinen yliopisto. Julkaisu 965. ISBN 978-952-15-2570-4. ISBN 978-15-2597-1. Tampereen yliopistopaino Oy. 2011. Verkossa http://dspace.cc.tut.fi/dpub/handle/123456789/20535 .
  8. Soini-Salomaa, Kristiina (2013) Käsi- ja taideteollisuusalan ammatillisia tulevaisuudenkuvia. HY. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/41734
  9. Laakso, Kimmo (2014) Management of major accidents – Communication challenges and solutions in the preparedness and response phases for both authorities and companies. Turun yliopisto.
  10. Palo, Teea (2014) Business model captured?: variation in the use of business models. University of Oulu, Oulu Business School, Department of Marketing. PDF Full Text http://urn.fi/urn:isbn:9789526203430 .
  11. Dimitrow, Maarit (2016) Development and Validation of a Drug-Related Problem Risk Assessment Tool for Use by Practical Nurses Working with Community-Dwelling Aged. Helsingin yliopisto, farmasian tiedekunta. Helsinki. Verkossa https://helda.helsinki.fi/handle/10138/167914
  12. Sunell, Otto (2016) Turvallisuuskulttuuri julkisen hallinnon organisaatiossa vuoteen 2025 tultaessa: Nykytilan kartoitus ja neljä skenaariota. Tampereen teknillinen yliopisto. Tampere.  Verkossa https://tutcris.tut.fi/portal/en/publications/turvallisuuskulttuuri-julkisen-hallinnon-organisaatiossa-vuoteen-2025-tultaessa(d16cf10d-2d88-4bcb-8dad-62349f74bf36).html
  13. Rönkä, Anu-Liisa (2019) Kohti vuorovaikutteista riskiviestintää : Tapausesimerkkinä langattoman viestintätekniikan säteily. University of Helsinki, Faculty of Social Sciences. Doctoral Programme in Interdisciplinary Environmental Sciences. Internet https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301671  .
  14. Laukkanen, Minttu (2020) Sustainable business models for advancing system-level sustainability (Kestävät liiketoimintamallit systeemitason kestävyyden edistäjinä). Acta Universitatis Lappeenrantaensis -tutkimussarja 889. ISBN 978-952-335-470-8 ja ISSN 1456-4491. LUTPub-tietokanta www.urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-471-5 .
  15. Mäkelä, Marileena (2020) The past, present and future of environmental reporting in the Finnish forest industry. Turun yliopiston julkaisua – Annaels Universitatis Turkuensis, Ser. E: Oeconomica. URN:ISBN:978-951-29-8087-1. Verkossa https://www.utupub.fi/handle/10024/149753?show=full .
  16. Pernaa, Hanna-Kaisa (2020) ”Hyvinvoinnin toivottu tulevaisuus – tarkastelussa kompleksisuus, antisipaatio ja osallisuus”. URN:ISBN:978-952-476-910-5. Osuva http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-910-5
  17. Pihlainen, Vuokko (2020) Asiantuntijoiden käsityksiä johtamisosaamisen nykytilasta ja tulevaisuuden suunnista suomalaisissa sairaaloissa 2030. Experts’ perceptions of the present state of management and leadership competence and future directions in Finnish hospitals by 2030 Kuopio: Itä-Suomen yliopisto, 2020 Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Social Sciences and Business Studies; 223. ISBN: 978-952-61-3377-5 (print), ISBN: 978-952-61-3378-2 (PDF), ISSN: 1798-5757 (PDF). Verkossa https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/22263/urn_isbn_978-952-61-3378-2.pdf 
  18. Hiltunen, Riikka (2021) Foresightfulness in the creation of pop music. Songwriters’ insights, attitudes and actions. University of Helsinki, Faculty of Arts. Permalink http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-7317-1 .
  19. Tamminen, Nina (2021) Mental Health Promotion Competencies in the Health Sector. Faculty of Sport and Health Sciences, University of Jyväskylä. Permanent link to this publication: http://urn.f/URN:ISBN:978-951-39-8666-7 .
  20. Ahvenharju, Sanna (2022) Futures Consciousness as a Human Anticipatory Capacity – Definition and Measurement. Turun yliopisto. PDF Full Text https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-8892-1 .
  21. Heilala, Ville (2022) Learning Analytics with Learning and Analytics: Advancing Student Agency Analytics. JYU Dissertations-sarjassa. ISBN 978-951-39-9121-0. Linkki verkkojulkaisuun: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9121-0 .
  22. Koskimäki Teemu (2022) Expert perspectives on achieving global sustainability with targeted transformational change. A thesis submitted for the degree of Doctor of Philosophy of The Australian National University. PDF-julkaisu https://openresearch-repository.anu.edu.au/bitstream/1885/274587/1/TK%20-%20PhD%20thesis%20-%20Revised%20version%202022%20FINAL.pdf .
  23. Toivonen, Annette (2022) The emergence of New Space – A grounded theory study of enhancing sustainability in space tourism from the view of Finland. Acta electronica Universitatis Lapponiensis 336. ISBN: 978-952-337-311-2, ISSN 1796-6310. University of Lapland, Rovaniemi 2022. Sähköisen julkaisun pysyvä osoite: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-311-2 .
  24. Lehtonen, Taina (2023) Rehtoreiden näkemyksiä lukiokoulutuksen uudistamisesta, sen johtamisesta ja tulevaisuudesta. JyU Dissertations. ISBN 978-951-39-9285-9. Pysyvä osoite http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9285-9 .
  25. Nilivaara Päivi (2023) #Peruskoulu2040 : Kolme skenaariota tulevaisuuden peruskouluun. Väitös. Tampereen yliopisto. Verkossa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2876-4 .

Työn alla olevia Delfoi-väitöstutkimuksia

  1. Broms, Mika, Harmaa raha (TaY)
  2. Hintikka, Kari A., Tekoälyä Delfoihin (JyY)
  3. Lintukorpi, Eliisa, Taiteen perusopetuksen tulevaisuudesta (JyY)
  4. Linturi, Jenni, Historiallisen romaanin tulevaisuus (JyY)
  5. Rantamäki, Aino, Informaatioresilienssi (2023) (Vaasan YO)
  6. Rautio, Samu, 3D-tulostamisen uhkatulevaisuus (kimpassa Delfoin osalta Mika Broms) (MPPK)
  7. Sova, Päivi, Harvaanasuttujen alueiden perusterveydenhuollon lääkitysturvallisuus (Lapin YO)

Valtaosassa tutkimuksia Delfoi on ollut päämetodina. Toisessa päässä ovat väitökset, joiden tekijät ovat aktiivisia Delfoi-yhteisön jäseniä, mutta Delfoi ei ole metodisessa keskiössä. Kolme viimeistä väitöstä valmistunee vielä vuoden 2023 aikana.

‹
›

Kategoriat:artikkeli, Media, Tie

Avainsanat:, , ,

Jätä kommentti

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.